Olen 17-vuotias tyttö. Minulla on hyvä koti ja perhe, mutta ihmissuhteissa paljon ongelmia. Pari vuotta sitten aloin seurustella erään pojan kanssa ja jouduin koko ajan kärsimään hänen teoistaan. Se oli niin rankkaa, että pääni meni jotenkin sekaisin.

Viime kesänä toivuin tästä. Mutta nyt olen alkanut käyttää miehiä hyväkseni. Kun saan jonkun, haluan saman tien eroon hänestä, ja yritän saada hänet suuttumaan keinolla millä hyvänsä. Sitten on jo vuorossa uusi mies.

Viime marraskuussa aloin seurustella hyvän ystäväni kanssa. Kuukauden päästä sain humalassa jonkin kohtauksen ja melkein pahoinpitelin hänet. Vähän sen jälkeen petin häntä toisen miehen kanssa ja kerroin sen hänelle. Ärsytin häntä tahallani niin kauan, että lopulta päädyimme eroon. En tiedä, miksi en tunne tällaisesta edes mitään syyllisyyttä. Puran aina pahan oloni ”poikaystäviin”.

Yksi asia on elämässäni muuttunut viime kesän jälkeen. Ennen olin paljon kavereitten kanssa. mutta nyt vietän illat yksin kotona. Itkeskelen ja mietin mitä kivaa muut tekevät. Ystäväni pyytävät silloin tällöin minua mukaan, mutta en lähde. En jaksa eikä huvita lähteä minnekään. Mietin kaikkea outoa ja ajattelen kavereitteni hylänneen minut.

Joskus saan huuto- ja raivokohtauksia, mutta en pysty kertomaan ystävilleni ongelmistani. Olen alkanut myös laihduttaa. Minulle tulee huono omatunto, jos syön jotain rasvaista. Olen mielestäni läski, vaikka olen normaali, 175 senttiä ja 58 kiloa. Joskus, kun ahdistun liiasta syömisestäni, tungen sormet kurkkuun ja oksennan. Teen tätä yhä useammin. Joskus tuntuu, että kaikki asiat ovat mahtavasti, mutta pian taas, että aivan sekaisin. En tiedä, kenelle kertoa ja mitä. En jaksa enää edes miettiä, mitä pahaa olen tehnyt poikaystävälleni.

Kirjoitat, että pari vuotta sitten alkanut suhde on saanut pääsi sekaisin. Olit tuolloin vasta 15-vuotias. Kerrot kärsineesi poikaystäväsi teoista. En tiedä, mitä hän sinulle teki, mutta selvästikin loukannut ja haavoittanut pahan kerran. Tapahtuiko silloin jotain vakavampaa ja jos tapahtui, oletko kertonut asiasta kenellekään?

Jos asioita ei käsittele kunnolla, ne yleensä jäävät vaivaamaan mieltä ja vaikuttavat omaan käyttäytymiseen. Voisiko nykyinen tapasi kohdella miehiä liittyä siihen, että haluat jotenkin kostaa poikaystäväsi teot muille hänen sukupuolensa edustajille? Se ei olisi harvinaista, valitettavasti sitä tapahtuu paljon.

Miehet ja naiset suhtautuvat toisiinsa omien kokemustensa pohjalta, ja jos joskus on tullut petetyksi tai muuten loukatuksi, voi olla vaikea enää luottaa tai päästää ketään lähelleen. Tällöin on vaarana yleistäminen: kuvittelee kaikkien muidenkin olevan samanlaisia ja toimivan samoin. Uuden suhteen luominen on silloin hankalaa.

Kuin tv-sarjaa?

Mietin paitsi sinun tilannettasi myös nykyisiä seurustelutapoja yleensä. Lehtien juorupalstoilta ja saamme lukea tunnettujen henkilöiden seurustelusuhteiden käänteistä, samoin televisiosarjat tarjoavat varsinkin nuorille mallin siitä, millä tavalla toisten kanssa ”pelataan”. TV-sarjat ovat fiktiota, mutta lehtijutut kertovat oikeista, tuntevista ihmistä.
Kun joku jättää tai pettää, se sattuu johonkin, yleensä kaikkiin osapuoliin. Kukin hoitaa haavansa tavallaan, mutta tätä jälkihoitoa ja ihmissuhdetaitoja opetetaan tuskin missään. Ellei toimivia ihmissuhdetaitoja opi kotona eikä koulussa, oppi jää viihdeteollisuuden varaan.

Kerrot alkaneesi käyttää miehiä hyväksesi, millä ilmeisesti tarkoitat, että käytät heitä tarpeittesi tyydyttämiseen. Sen takana, että haluaa olla toisen ihmisen kanssa, on toki monenlaisia tarpeita, seksuaalisten lisäksi myös monia tunneperäisiä. Parhaassa tapauksessa kumppani on myös paras ystävä, jonka kanssa haluaa jakaa omat ajatuksensa ja myös koko elämänsä. Mihin sinä loppujen lopuksi käytät miehiä? Haetko suhteesta vain seksuaalista nautintoa vai jotain muuta?
Mitä saat pikasuhteista?

Yliseksuaalisena aikana saattaa unohtua, että ihminen kaipaa myös esimerkiksi läheisyyttä ja turvallisuutta. Lyhyet suhteet saattavatkin jättää jälkeensä vain tyhjän ja pahan olon, sillä harvalle riittää pelkkä seksi. Monet vilkastakin seksielämää viettävät kärsivät yksinäisyydestä ja kaipaavat rinnalleen ihmistä jonka kanssa voi jakaa paitsi nautinnon myös kaiken muun.

Vaikuttaa siltä, että sinäkään et saa näistä suhteista sitä, mitä oikeastaan haluat ja tarvitset. Toki ihmissuhdekokeilut kuuluvatkin nuoruuteen, ja harva enää elää ensimmäisen poika- tai tyttöystävänsä kanssa koko elämäänsä. Nuoruuden seurustelusuhteessa on mahdollista opetella niitä monia taitoja, joita pitemmässä parisuhteessa tarvitaan, muun muassa kykyä ottaa omien lisäksi huomioon toisenkin tarpeet.

Myös vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja tarvitaan niin arkipäivän asioissa kuin ristiriitatilanteissakin. Kestävä ja onnellinen suhde ei ole itsestään selvyys, vaan kummankin on oltava valmis tekemään työtä sen eteen. Keskeisiä asioita ovat keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Jos toiseen ei luota, on vaikea rakentaa mitään pysyvää. Mutta haluatko sinä edes vielä pysyvämpää ihmissuhdetta?

Kirjeestäsi saa vaikutelman, ettet vielä ole valmis sitoutumaan ja mielestäni sinun kannattaakin pitää taukoa seurustelussa, kunnes saat omat asiasi järjestykseen. Jatkamalla nykyiseen tapaasi loukkaat toisia ja haavoitat ennen kaikkea itseäsi.

On hienoa, että jo näin nuorena mietit näitä asioita ja uskallat tarkastella myös omia toimintatapojasi. Kiellät kärsiväsi syyllisyydestä, mutta kirjeestäsi kuvastuu paitsi ahdistus ja paha olosi myös jotain muuta. Koska kärsit tilanteestasi ja toivot sen muuttuvan, et suinkaan ole paatunut oman toimintasi suhteen. Ehkä vain torjut syyllisyyden niin, ettei se pääse tietoisuuteesi vaivaamaan mieltäsi. Ainakin se, mitä olet tehnyt ystävällesi, näyttää painavan mieltäsi ja koet sen olleen väärin häntä kohtaan. Sanot tehneesi sen tahallasi, mutta miksi niin teit? Halusitko ehkä testata häntä? Oliko hän sinua kohtaan niin hyvä ja ymmärtäväinen, ettet kestänyt sitä, ja halusit tuhota suhteenne? Olitte ennen seurustelun aloittamista hyviä ystäviä, seurustelusuhde jäi lyhyeksi, mutta miten kävi ystävyyden?

Paha olo taustalla

Kirjoitat, että purat pahan olosi poikaystäviin, vaikka he eivät olisi sitä aiheuttaneet. Mitä tuo ”paha olo” on ja mitä kaikkea sen taustalla mahtaa olla? Muutenkin käyttäytymisesi on muuttunut, enää et välitä olla ystäviesi kanssa. Sinulla on outoja ajatuksia ja saat raivokohtauksia. En tiedä mitä nuo oudot ajatukset ovat, mutta mietin, kuinka masentunut mahdat olla. Masennuksen oireisiin saattaa kuulua myös ärtyneisyys, ei vain mielialan lasku. Kenelle huudat ja raivoat? Vain poikaystäville, vai myös muille? Asutko vielä kotona, ja saavatko vanhempasi osansa näistä kohtauksista? Kerrotko heille asioistasi ja mahtavatko he edes aavistaa, missä olet menossa? Toisaalta elät itsenäistymisvaihetta, jolloin sinun tuleekin ottaa etäisyyttä vanhempiisi, eikä heille avautuminen välttämättä ole helppoa.

Syömishäiriö uhkaa

Enemmän kuin ihmissuhteesi minua huolestuttaa hyvinvointisi. Olet selvästi ahdistunut, mutta älä pura sitä oksentamiseen, sillä se vain pahentaa tilannettasi ja voi johtaa vakavaan kierteeseen. Ennen kuin sinulle kehittyy varsinainen syömishäiriö, sinun on hyvä tiedostaa jo tässä vaiheessa, millaisia riskejä tähän varsinkin nuorten naisten yleistyvään sairauteen liittyy ja kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Mitä pitemmälle häiriö kehittyy, sen vaikeampi sitä on hallita, ja siksi sinun kannattaa lopettaa heti alkuvaiheessa.

Painosi on normaali, kuten itsekin tiedät, joten siitä sinun ei tarvitse huolehtia eikä siis laihduttaa. Monet syömishäiriöiset kärsivät tunne-elämän ongelmista, samoin impulsiivinen käyttäytyminen on yleistä. Masennus puolestaan voi altistaa lohtusyömiselle. Et kerro ahmivasi, vaan ainoastaan oksentavasi rasvaisten ruokien jälkeen. Syöminen voi joskus myös ehdollistua murehtimisen, ahdistuneisuuden tai pelkotilojen hallintakeinoksi. Sinulle oksentaminen on yritys helpottaa ahdistusta ja pahaa oloa. Mitä oikeastaan yrität saada itsestäsi ulos oksentamalla?

Hahmota ahdistus paperille

Seuraavan kerran kun haluaisit työntää sormet kurkkuun ja oksentaa, otakin kynä käteen ja yritä saada kirjoittamalla ulos se, mikä mieltäsi painaa. Kirjoittaminen voi auttaa selkiyttämään ajatuksiasi, jotka nyt tuntuvat olevan sekaisin. Ahdistusta helpottaa jo se, kun saa asiat ulos itsestään, eivätkä ne enää vello mielessä sekavana vyyhtinä. Kun ajatukset saa paperille, niihin saa myös etäisyyttä.

Älä välitä siitä miten kirjoitat, tekstin ei tarvitse olla kieliopillisesti oikein tai tyylillisesti hienoa, anna vain sanojen virrata vapaasti paperille. Kirjoittaminen voi auttaa sinua myös erittelemään omia kokemuksiasi, tekojasi ja niiden seurauksia niin, että ehkä huomaat mistä tämä kaikki alkoi ja mitä siihen liittyy. Sinun on hyvä myös opetella tunnistamaan eri tunteita ja sitä, mihin ne liittyvät, niin ettei kaikki ole vain epämääräistä pahaa oloa. Kun tunnet paremmin itsesi ja omat tunteesi, voit paremmin hallita myös käyttäytymistäsi, niin ettet tee liian usein sellaista, mikä kaduttaa.

Puhu jollekulle

Sanot, ettet voi kertoa näistä asioista ystävillesi. Entä tunnetko vaikkapa jonkun kypsän naisen, jonka kanssa keskustelu voisi auttaa sinua ihmissuhdekiemuroissa?

Jolle kulle, mieluummin ammatti-ihmiselle, sinun täytyy niistä kuitenkin puhua. Apua voit hakea esimerkiksi terveyskeskuspsykologilta tai nuorten mielenterveysneuvolasta. Isommilla paikkakunnilla toimii myös yksityisiä terapeutteja. Missään nimessä sinun ei pidä jäädä yksin miettimään, vaan hakea apua. Vaikka kaikki ongelmat eivät aina ratkeakaan ensimmäisellä kerralla, ahdistus helpottaa, kun saa puhua jollekin. Ensimmäinen yhteydenotto ammattiauttajaan on aina vaikein, mutta se kannattaa tehdä.

Lisää tietoa saat esim Syömishäiriöliitosta.

Psykologi Teija Jokipii


Lue myös:
Lasten ja nuorten syömishäiriöt

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

lämpöily

 

Lämpöni nousee päivittäin 37,5 asteen hujakoille, ja sen huomaa olossa. Veri- ja virtsakokeet otettiin ja ne olivat kunnossa, joten lääkäri käski vain seurailla tilannetta.

Ihmisen ruumiinlämpö vaihtelee. Suurimmalla osalla se on aamulla 36,5-37,5 astetta ja illalla n. 0,5 astetta korkeampi. Naisilla kuukautiskierron vaihe vaikuttaa ja ovulaation aikana lämpö onkin hiukan korkeampi. Liikunta, stressi ja muu rasitus nostaa lämpöä. Korvasta mitattu lämpö on korkeampi kuin kainalosta.

Vasta jatkuvanyli 38 asteen kuumeilun selvittämiseen tarvitaan lääkärin vastaanottoa ja laboratoriokokeita. On paljon harvinaisempaa, että vähäisemmän lämpöilyn taustalta löytyisi jokin sairaus varsinkin jos muita oireita ei ole. Tavallisimpia syitä pitkittyneelle lämpöilylle on tulehdusten (virus- tai bakteeritauti) jälkitila ja liiallinen stressi tai kuormitus.

Lääkärin tekemä yleistutkimus ja muutamat verikokeet sekä virtsanäyte riittävät yleensä poissulkemaan varsinaiset sairaudet. Jos vointi on muuten normaali eikä uusia oireita ilmene voi pientä lämpöilyä huoletta jäädä seuraamaan. Oireen pitkittyessä kannattaa käydä toisen kerran lääkärillä varmistamassa, että kaikki on edelleen kunnossa.

Säännöllisestä liikunnasta, riittävästä unesta ja stressin vähentämisestä kannattaa huolehtia. Toki kannattaa myös tarkistaa, että kuumemittari on toimiva.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

terveystarkastus, kolesterolimittaus, verensokerimittaus, syöpäseulonta, tähystystutkimus, verenpainemittaus

Terveen tarkastaminen on hyödytöntä. Tässä osviittaa siitä, mihin omassa terveydessä kannattaa kiinnittää erityishuomiota missäkin iässä.

Joka iässä

Tupakointi, alkoholin käyttö, paino, liikunta, henkinen hyvinvointi. Tarkkaile, mittaa tarvittaessa, pidä hallinnassa ja hae apua ajoissa.

Alle 40-vuotiaana

Hampaiden kunto ➝ Poikkea hammastarkastuksessa 1–2 vuoden välein. Huolellinen hoito ehkäisee myös verisuonisairauksia, joten säännölliset tarkastukset kannattaa ottaa tavaksi jo nuorena.

Kohdunkaulan syöpä ➝ PAPA-kokeessa selvitetään papilloomavirustartunta, joka on ensisijainen kohdunkaulan syövän aiheuttaja. PAPA kannattaa otattaa gynekologilla noin viiden vuoden välein 30–60-vuotiaana. Lähitulevaisuudessa rokotteet papilloomavirusta vastaan saattavat yleistyä, jolloin seulonnat ehkä muuttuvat tarpeettomiksi.

40–60-vuotiaana

Verenpaine ➝ Mittaa paineet ensimmäisen kerran viimeistään 40-vuotiaana. Jos arvot ovat alle 120/80, seuraava mittaus viiden vuoden kuluttua riittää. Jos arvot ovat korkeammat, mutta yläpaine on kuitenkin alle 140 ja alapaine alle 90, seuraile paineita muutaman kuukauden ajan. Tätä korkeammat lukemat vaativat jo lääkärikäyntiä.

Kolesteroli ➝ Käy mittauttamassa veren rasva-arvot ainakin kerran 40–50-vuotiaana. Jos arvot ovat viiterajojen sisällä eikä suvussa esiinny kohonnutta kolesterolia, yksi mittaus riittää. Kohonneita arvoja on syytä seurata tarkemmin – varsinkin, jos hyvän eli HDL-kolesterolin pitoisuus on alhainen ja huonon HDL-kolesterolilukema korkea.

Rintasyöpä ➝ Mammografiaseulontoja järjestetään 50–69-vuotiaille kahden vuoden välein.

Yli 60-vuotiaana

Suolistosyöpä ➝ Perä- ja paksusuolen syövän seulonnat ovat vähitellen yleistymässä koko Suomessa 60–69-vuotiailla. Jos oma kunta ei vielä järjestä seulontaa, ulostenäytteen voi käydä antamassa 60–75-vuotiaana parin vuoden välein.

Mittauta harkinnan mukaan

Verensokeri ➝ Perusterve voi mittauttaa arvonsa keski-iässä. Jos epäilee diabetesriskiä, hyödyllisempää on ensin tehdä Diabetesliiton sivuilla kysely, jolla voi kartoittaa omat riskitekijät.

Silmänpaine ➝ Silmänpohjat voi tarkistuttaa 40–45-vuotiaana silmälääkärin tarkastuksessa vaikka ikänäkömuutosten yhteydessä. Jos suvussa on esiintynyt glaukoomaa, paineet kannattaa tarkastuttaa säännöllisesti tämän jälkeenkin. Tarve on kuitenkin kyseenalainen: muutoksia ei välttämättä havaita, eikä seulonta välttämättä estä muutoksien kehittymistä.

Eturauhassyöpä ➝ Nykytiedon valossa oireettomia miehiä ei ole syytä seuloa eturauhassyövän varalta.

Asiantuntijat: Osmo Saarelma, yleislääketieteen erikoislääkäri. Päivi Peltomäki, biolääketieteellisen syöpätutkimuksen professori, Helsingin yliopisto.

laboratoriokokeet, kolesteroli, verenpaine, sokerirasitus

Ennaltaehkäisy on parasta terveydenhoitoa. Mutta tarvitseeko oireettoman syynätä maksa-arvojaan tai syöpäriskiään – ja voiko terveyttään tarkkailla liikaa?

Mittariin tulee viisikymmentä vuotta, enkä tiedä kolesterolilukemiani. Serkullani todettiin diabetes, pitäisikö minunkin mittauttaa verensokerit?

Oman terveyden tarkkailu on koko ajan helpompaa. Yhä useampia arvoja voi mitata kotitesteillä, ja tieto sairauksien riskitekijöistä lisääntyy vauhdilla. Innokkain käy varmuuden vuoksi vuosittain koko kehon läpivalaisussa, toiselle jo verenpaineen mittaaminen on kauhistus sairauksien pelon vuoksi.

Perusterve pärjää onneksi pitkälle ilman mittauksia. Yleislääketieteen tohtori Osmo Saarelman mukaan on harvinaista, että oireettomalta paljastuisi terveystarkastuksessa tai laboratoriokokeissa yllättäviä, piileviä sairauksia. Poikkeuksia ovat syöpäseulonnat.

– Terveen ihmisen summittainen tarkastaminen on melko lailla hyödytöntä lukuun ottamatta muutamia peruskokeita, kuten kolesterolimittausta — ja siinäkin riittää mittaus kerran elämässä, jos lukema on hyvä.

Kolesteroli ja verenpaine selville

Viimeistään keski-iässä oireettomankin on silti syytä selvittää muutamia arvoja. Nelikymppisenä kannattaa tarkistuttaa kolesteroli. Jos ei omista verenpainemittaria, voi käydä terveysaseman mittauspisteessä. Korkeisiin lukemiin on hyvä puuttua ajoissa. Jos taas on siunattu ihanteellisilla arvoilla, voi huokaista helpotuksesta ja unohtaa mittailut vuosiksi.

Keskustelussa vilahtelevat välillä muutkin arvot. Ehkä yleisimpiä pohdinnan aiheita on se, pitäisikö tulehdusarvot eli lasko tai CRP silloin tällöin tarkistaa.

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan kohonnut CRP voi kieliä sepelvaltimotaudin riskistä vielä korkeaa kolesteroliakin vahvemmin. Saarelman mielestä tämä ei vielä tarkoita, että CRP-arvoa kannattaisi seuloa varmuuden vuoksi. Kohonnut lukema kyllä kertoo kehon tulehdustilasta mutta ei erittele, jyllääkö kehossa kasvain, allergia vai virtsatietulehdus. Terveelle CRP ei siis kerro juuri mitään.

– Jos pelkää sydäntauteja, on hyödyllisempää tutkailla tupakointiaan ja ruokavaliotaan. Hyvä keino on rajoittaa punaisen lihan syöntiä ja tarkistaa, että käyttää riittävästi pehmeitä rasvoja. Hampaistakin kannattaa huolehtia: suun terveys on todistetusti yhteydessä sydäntautiriskiin.

Paastoverensokerin mittaaminen taas sijoittuu välimaastoon: sen voi tarkistuttaa, jos epäilee diabetesta.

– Tosin tällöinkin hyödyllisempää on täyttää riskilaskuri Diabetesliiton sivuilla (diabetes.fi) tai tehdä sähköinen terveystarkastus, jos kuntasi sellaisen tarjoaa. Jos saa korkeat lukemat, verensokeri kannattaa vielä tarkistaa laboratoriossa.

Saarelma painottaa, ettei perusterveen pitäisi pohtia sairauksien ennaltaehkäisyä yksittäisten veriarvojen tai kokeiden kautta. Keho on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kotitestejä vain harkiten

Laktoosi-intoleranssi, PSA, virtsatietulehdus... Apteekkien kotitestivalikoima laajenee kaiken aikaa. Diabeetikolle verensokerin mittaaminen päivittäin on välttämätöntä, mutta perusterveelle Saarelma ei suosittele kotitestejä paria poikkeusta lukuun ottamatta.

– Jos on ollut suojaamattomassa yhdynnässä, klamydiatesti voi olla aiheellinen, sillä sairaus on usein oireeton. Ja toki keliakiakokeen voi ostaa, jos huomaa viljansyöntiin liittyviä suolisto-oireita, kuten vatsakipua tai ripulia.

Jopa kolesterolia voi mitata kotitestillä. Edullisimpien testien heikkous on se, että ne kuvaavat kokonaislukemaa eivätkä erittele hyvää ja huonoa kolesterolia. Siksi ne eivät kerro rasva-arvoista koko totuutta.

– Varsinkin naisilla kokonaiskolesteroli voi olla reippaastikin yli suositusrajan eli viiden tai kuuden, jos hyvän eli HDL-kolesterolin taso on korkea. Omatestauslaitteet, joka erittelevät LDL-ja HDL-kolesterolin, maksavat satoja euroja. Silloin herää kysymys, miksei voisi käydä kerran viidessä vuodessa mittauttamassa kolesteroliaan vaikkapa terveyskeskuksessa.

Kotitestien suurin pulma on  väärintulkinta.

Asiantuntija ei ole vierellä kommentoimassa tuloksia. Jos vaikkapa klamydiatestistä saa negatiivisen tuloksen, se ei silti sulje sairauden mahdollisuutta pois.

Yksi on kuitenkin varmaa: jos vaihtoehtoina on turvautua joko oireiden googlettamiseen tai kotitestiin, jälkimmäinen on pienempi paha. Kotitestistä tulokseksi saa ainakin suhteellisen luotettavan ja yksiselitteisen lukeman.

Vitamiinimittauksista terveyttä?

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan veren alhainen D-vitamiinipitoisuus kielii osteoporoosiriskistä. Samasta syystä lääkäri saattaa määrätä testeihin, joissa selvitetään veren D-vitamiinipitoisuutta.

Puutosepäily on saanut monet oireettomatkin hakeutumaan laboratorioon. Saarelma ei kuitenkaan näe syytä siihen, miksi terveen pitäisi käydä omin päin tarkistuttamassa vitamiinitasot.

– Suomessa pitäisi joka tapauksessa huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista ympäri vuoden. Jos ulkoilee kohtuudella, kesät voi olla D-vitamiinin suhteen huoletta ja talvisin ottaa 10 mikrogramman vitamiinilisän päivittäin, Saarelma sanoo.

Vitamiinitestien kanssa samaan kategoriaan kuuluvat hivenainetestit, joita on markkinoitu ratkaisuksi esimerkiksi jatkuvaan uupumukseen. Varsinaiset imeytymishäiriöt ovat kuitenkin harvinaisia. Usein epämääräiset oireet selittyvät muilla syillä, kuten huonolla nukkumisella, stressillä, ruokavaliolla tai jopa vuodenajalla. Testejä kannattaa harkita vasta siinä vaiheessa, kun elintapamuutokset eivät pure.

Syynää lähisuvun sairaudet

Jos mielii terveyttä ja pitkää ikää, pitääkö koluta läpi oman suvun sairaushistoria? Saarelman mukaan ei ole tarpeen mennä useiden sukupolvien taakse. Riittää, kun käy läpi lähisukulaisten perinnölliset sairaudet.

– Esimerkiksi sydämen johtoratahäiriöistä johtuvat äkkikuolemat ovat olleet paljon esillä. Ne ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Jos äkkikuolemia on sattunut suvussa, kannattaa mieluummin hakeutua lääkäriin kuin tuijotella sukutaulua.

Syöpätutkija Päivi Peltomäki neuvoo laatimaan sukupuun, jos perinnölliset taudit huolettavat. Sukupuussa saisi näkyä ainakin kolme polvea, eli ensimmäisen ja toisen asteen sukulaiset isovanhempiin, setiin ja täteihin saakka. Jotkin taudit hyppivät yhden tai kahden sukupolven yli, joten pelkkä vanhempien sairaushistoria ei kerro koko totuutta.

Liian hätiköityjä johtopäätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä. Vaikka bongaisi lähisuvusta kaksi samanlaista sairastapausta, oma riski ei silti välttämättä ole suuri.

– Esimerkiksi paksusuolen syövistä vain muutama prosentti on selkeästi perinnöllisiä. Vaikka syöpiä esiintyisi suvussa paljon, se ei aina tarkoita, että suvussa kulkisi sairaudelle altistava geenimuunnos. Varsinkaan, jos perhepiirissä on ollut useita eri syöpätyyppejä.

Vahvempi viite perinnöllisyydestä on, jos sairastuneet ovat poikkeuksellisen nuoria. Useampi ennen keski-ikää puhjennut muistisairaus tai sydäninfarkti on jo hyvä syy tutkia sukupuu tavallista tarkemmin.

– Jos lähisuvussa esimerkiksi on tullut sydäninfarkteja alle 50-vuotiaille, se kielii jo aika vahvasti hyperkolesterolemiasta, eli perinnöllisestä, normaalia suuremmasta veren kolesterolitasosta. Silloin voi olla syytä aloittaa kolesterolilääkitys, vaikka sille ei muuten olisi tarvetta, Osmo Saarelma kertoo.

Peili on paras mittari

Ei ole yhtä vastausta siihen, milloin terveydestä huolehtiminen menee liiallisuuksiin. Pakkomielteinen kehon tuntemusten tarkkailu ei kuitenkaan ole normaalia. Silloin ensimmäinen, kymmenes tai edes sadas terveystarkastus ei helpota oloa, vaan tärkeintä olisi puuttua psyykkiseen ongelmaan taustalla.

Toinen ääripää ovat ne, jotka tietävät hyvin, että tipaton tai tumppaaminen tekisi terää, mutta pitävät silti tiukasti kiinni paheistaan.

– Jotkut käyttävät reippaasti alkoholia ja pyytävät lähetettä maksakokeisiin testatakseen, vieläkö elimistö kestää juomista. Siinä kohtaa lähdetään liikkeelle täysin väärästä päästä.

Terveystarkastus voi olla myös kannustin, jos elintavoissa on petrattavaa.

Pohjalla vain pitää olla valmius muuttaa elintapojaan.

– Ei juuri hyödytä, jos terveydenhoitaja tai lääkäri paasaa alkoholinkäytön vähentämisestä ja tupakoinnin lopettamisesta ja potilas vain nyökyttelee ja lähtee pois.

Osmo Saarelman mukaan eniten terveitä vuosia tuo oma-aloitteinen hyvinvoinnin tarkkailu. Tapojen tuunaaminen terveellisemmiksi ehkäisee kaikkia kansantauteja, eikä siihen tarvita lääkärikäyntejä tai testejä.

– Olen tavannut sanoa potilaille, että paras terveystarkastus on peili. Tietyt asiat kannattaa ”mitata” mielessä joka päivä. Niitä ovat paino, tupakointi, alkoholin käyttö, punaisen lihan syönti, liikunta, nukkuminen, stressinhallinta ja onnellisuus.

Veli-Jussi jalkanen

Kertooko terveystesti miten voit?

Ilman muuta kannattaa ottaa ja otattaa testejä. Mikään ei maksa niin paljon kuin sairastaminen tai huonokuntoisuus ja raihnaisuus. Heikentyvät arvot kannustavat elintapamuutoksiin ennenkuin salakavalasti etenevät sairaudet puhkeavat. Silloin ollaan jo myöhässä. Kotíin kannattaa ostaa paras mahdollinen pissatesti josta saa jo 12 arvoa. Tärkeä verenpainemittari on halpa. Unen laadun mittaamiseen on myös halpoja mittareita. Myös ns. terveen mutta ylipainoisen kannattaa ostaa verensokerimittari ja...
Lue kommentti
rintavuoto, maitovuoto

Toisesta rinnasta tulee vuotoa ja kyljessä on kipua. Mammografiassa, ultraäänessä ja papa-kokeessa ei ollut poikkeavaa. Pitäisikö tehdä munasarjatutkimus? Olen 64-vuotias.

Maitovuoto rinnoista on tavallinen oire synnyttäneillä naisilla, synnyttämättömillä harvinainen. Vihertävä tai rusehtava erite tai vuoto useammasta kuin yhdestä nännitiehyestä ei yleensä viittaa syöpään.

Verinen tai toispuoleinen, ei-maitoinen vuoto vaatii selvittämistä. Tutkimuksiin voivat kuulua rintojen tunnustelu, mammografia-, ultraääni- ja duktografiatutkimukset sekä joskus magneettitutkimus.

Tavallisin syy vuotoon on maitotiehyen sisäinen limakalvon kasvain, ns. intraduktaalinen papillooma, joka yksittäin on yleensä hyvänlaatuinen. Rauhastiehyen laajentuma, ns. duktektasia, voi aiheuttaa vihertävää neste-eritystä.

Papa-kokeesta tai munasarjatutkimuksesta ei ole apua vuodon selvittämisessä. Kylkikivullakaan ei välttämättä ole yhteyttä vuotoon.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.