Vaimoni on 61-vuotias ja minä 67-vuotias. Vaimoni on hyvin itsenäinen ja avoin ihminen ja näyttää ikäistään paljon nuoremmalta. Avioliittomme on kestänyt yli 40 vuotta ja seksuaalisuudella on ollut siinä tärkeä sija, koska se on tuonut paljon iloa kummallekin osapuolelle. Syrjähyppyjä ei ole ollut.

Tammikuussa 2003 jouduin leikkaukseen, josta seurasi impotenssi. Yritimme silti tyydyttää seksuaalisia tarpeitamme, mutta se ei enää täysin onnistunut. Joulukuun alussa 2003 vaimoni ilmoitti, että työpaikan pikkujoulun jälkeen hän menee yökylään tuntemansa 38-vuotiaan miehen luokse. Sen jälkeen he tapailivat harvakseltaan, mutta nykyisin he ovat yhdessä melkein joka viikonloppu.

Kun vaimoni on kotona, nukumme samassa sängyssä ja harrastamme edelleen seksiä. Rakastan vaimoani, ja hän sanoo rakastavansa minua mutta nauttivansa suunnattomasti myös yhdynnöistä miesystävänsä kanssa. Olemme kolmisin neuvotelleet syntyneestä tilanteesta ja päättäneet, että on edelleen parasta jatkaa näin, vaikka se aiheuttaakin minulle mustasukkaisuuden tunteita.

Kysyisinkin asiantuntijalta, onko ratkaisumme paras mahdollinen? Entä mitä tapahtuu vaimolleni, jos toinen hänen miehistään putoaa kolmikosta pois? Jääkö silloin jäljelle kolme yksinäistä ja onnetonta ihmistä?

Kolmannen pyörän olemassaolo ei sinänsä ole harvinaista, mutta teidän tilanteestanne tekee erikoisemman se, että olette neuvotelleet siitä ja päätyneet kyseiseen järjestelyyn. Se edellyttää melkoista kypsyyttä. Eikä todellakaan ole ihme, jos ratkaisu aiheuttaa sinussa mustankipeyttä.

Olette saaneet elää vaimonne kanssa yhdessä jo neljä vuosikymmentä, ja tämä aika on mitä ilmeisimmin ollut teidän molempien kannalta hyvin tyydyttävää. Tärkeä sija parisuhteessanne on ollut seksuaalisella kanssakäymisellä. Valitettavasti tilanteenne muuttui kolme vuotta sitten.

Tukea erektiolle

Et suoraan sano, kuinka vaikea asia impotenssi on sinulle, mutta yleensä se on myös henkisesti vaikea asia hyväksyä. Se saattaa aiheuttaa ahdistusta, masennusta, huonommuuden ja arvottomuuden tunteita, ja monet kokevat haavoittuneensa henkisesti.

Mies kokee usein erektion miehisyyden mittana, ja mittaa seksiä suorituksena, josta hänen tulee selviytyä kunnialla. Erektiohäiriöt ovat kuitenkin varsin yleisiä jo sinua nuoremmilla miehillä. Joidenkin tutkimusten mukaan lähes 40 prosenttia 40-vuotiaista kärsii lievästä ja lähes 70 prosenttia yli 50-vuotiaista jonkinasteisesta kyvyttömyydestä. Iän myötä ongelmat lisääntyvät.

En tiedä, millaista apua olet hakenut ongelmaasi. Usein avun hakemista viivytellään: keskimäärin mies kypsyttelee asiaa mielessään noin neljä vuotta ennen kuin menee lääkärin puheille. Oletko keskustellut lääkärisi kanssa syntyneestä tilanteesta? Nykyään seksuaalisiin vaikeuksiin on tarjolla sekä lääkinnällisiä että muita apuvälineitä.

Viagran tietävät jo kaikki, mutta sen lisäksi on olemassa myös muita keinoja, kuten potenssikynä ja alipainepumppu. Injektio on tehokas erektiohäiriöiden hoidossa. Toivottavasti olet keskustellut eri vaihtoehdoista lääkärisi kanssa ja kenties jo kokeillutkin jotain apukeinoja.

Aina kyseessä ei ole kuitenkaan pelkkä lääketieteellinen ongelma vaan paljon monisyisempi omaan itseen tai parisuhteeseen liittyvä tilanne. Tällöin apua voi saada seksuaaliterapiasta, jossa paneudutaan paljon syvemmälle asiaan eikä keskustella seksistä vain suoritustasolla.

Ei vain akti

Vaikka seksi onkin tärkeä osa rakkaussuhdetta, sen ei pitäisi kuitenkaan olla se ainoa asia. Kuva rakkaudesta kapenee, jos se nähdään vain vilkkaana seksielämänä.

Ihminen on psykoseksuaalinen olento, mikä tarkoittaa juuri sitä että seksuaalisuus on muutakin kuin vain varsinainen akti. Seksuaalisuuteen kuuluu läheisyys ja hellyys, ilo ja huumori, antautuminen yhteiseen kokemukseen ja huolenpito toisesta. Mielikuvituksen käyttökin on sallittua.

Omaa seksuaalisuuttaan voi toteuttaa monin tavoin, rajana on se mikä tuntuu molemmista hyvältä. Yleensä seksuaalisuus ja eroottisuus nivoutuu luontevaksi osaksi parin rakkauden ja yhteisyyden tunteita. Läheisyyden tarve ei suinkaan katoa iän myötä vaan seksielämä jatkuu sitä kauemmin mitä rikkaampaa ja onnellisempaa se on ollut.

Vaikka eletäänkin vapaamielistä ja jopa yliseksuaalista aikaa, se ei suinkaan tarkoita että seksi olisi aina helppoa ja ongelmatonta. Päinvastoin seksuaaliset vaikeudet ovat aika tavallisia. Aina ne eivät johdu suoranaisesta kyvyttömyydestä, vaan yksilön henkilökohtaisista tai parin keskinäisistä ristiriidoista.

Seksuaalisuus on niin herkkä asia että monet muut asiat elämässä saattavat heijastua siihen. Stressi, masennus, työpaineet, parisuhteen ongelmat ja kommunikointivaikeudet saattavat viedä halun ja kyvyn nauttia seksistä. Teidän elämäänne vaikeuttanut asia on sairastuminen.

Miten sinä voit?

Seksuaalinen kyvyttömyys loukkaa usein omanarvontunnetta ja haavoittaa omaa miehisyyttä. Parisuhteessa elävillä asia ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan mitä suuremmassa määrin parin yhteinen asia. Usein tilanteeseen liittyy pelko siitä miten toinen suhtautuu, kun ei enää pysty tyydyttämään toista.

Teidän kohdallanne tilanne johti siihen, että vaimosi aloitti suhteen nuoremman miehen kanssa. Mitä itse teet silloin kun vaimosi on toisen miehen luona? Pystytkö keskittymään mihinkään muuhun vai mietitkö vain sitä mitä vaimosi parhaillaan on tekemässä? Olet harvinaisen avosydäminen ja laajakatseinen mies kun sallit vaimollesi rinnakkaissuhteen. Onko niin, että rakastat häntä niin paljon että haluat suoda hänelle tämän nautinnon? Mitä ilmeisimmin kärsit kuitenkin tilanteesta hiljaa mielessäsi.

Kerrot vaimosi olevan itsenäinen ja avoin ihminen. Kenties vaimosi on myös hyvin päättäväinen ja voimakastahtoinen, kun hän on saanut sinut suostumaan nykyiseen tilanteeseen. Onko hän ollut suhteessanne koko ajan se vahvempi osapuoli, joka on tottunut aina saamaan tahtonsa läpi?

Olen hieman huolestunut siitä, mitä teet omille tunteillesi. Yritätkö vain tukahduttaa ne ja pitää kaiken sisälläsi? Kuinka avoimesti olet pystynyt kertomaan vaimollesi omista tunteistasi ja ajatuksistasi? Ymmärtääkö hän kuinka vaikea tilanne on sinun kannaltasi?

Muuten elämänne on jatkunut niin kuin ennenkin. Nukutte edelleen vierekkäin ja harrastatte seksiäkin, joten leikkaus ei vienyt kaikkia seksuaalisia kykyjäsi ja taitojasi. Tyydyttääkö nykyinen suhteenne sinua ja psykoseksuaalisia tarpeitasi? Kaipaisitko enemmän hellyyttä ja huomionosoituksia vaimoltasi?

Mielen aikapommi

Mietin mihin vaimosi loppujen lopuksi tarvitsee nuorempaa miestä? Yleensä rinnakkaissuhteeseen liittyy muutakin kuin vain seksi, kuten kiintymystä ja ystävyyttä. Kaipaako vaimosi nuoremman miehen rakkautta ja ihailua tunteakseen itsensä halutuksi ja viehättäväksi?

Jokainen yksilö ja pari päättää itse miten ja kenen kanssa seksuaalisuuttaan toteuttaa. Teidän kohdallanne tämä tarkoittaa kolmannen pyörän olemassaoloa. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan teille miten teidän tulee elää. Rakkaussuhteessa ei myöskään ole yhtä ja ainoaa tapaa olla onnellinen.

Jos katsot voivasi kestää vaimosi suhteen toiseen mieheen, se on teidän kolmen mutta ennen kaikkea sinun ja vaimosi välinen asia. Olet kuitenkin selvästi huolissasi tilanteesta ja mietit tulevaisuutta. Kysyt oliko ratkaisunne paras mahdollinen. Itse en usko sen sitä olleen. Mitä pitempään toinen suhde jatkuu sitä suuremmaksi kasvaa riski haavoittua. Vaarana on myös masentuminen tai katkeroituminen ja tapahtuman kostaminen toiselle joskus myöhemmin.

Sinun on varmasti vaikea puhua kenenkään ulkopuolisen kanssa, mutta avun hakemiseen ei kuitenkaan pitäisi olla liian suurta kynnystä. Toisenlainen vaihtoehto nykyisen järjestelyn sijaan voisi olla hakeutuminen seksuaaliterapiaan. Taitavan terapeutin avulla voisitte selvitellä tilannettanne, kartoittaa molempien tarpeita ja toiveita sekä etsiä uusia keinoja niiden toteuttamiseksi.

Mielestäni sinun pitäisi puhua myös entistä suoremmin vaimollesi omista tunteistasi ja ajatuksistasi. Muista pitää huolta myös itsestäsi ja siitä ettet eristäydy kaikesta muusta elämästä. Silloin riski jäädä totaalisesti yksin parisuhteen päättyessä on liian suuri.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Tähystystutkimus ei tunnu mukavalta ajatukselta mutta sillä saadaan kallisarvoista tietoa elimistön sisältä. Kun tutkimukseen valmistautuu, pelkokin lievittyy. Esittelemme 4 yleisintä tähystystutkimusta.

Mahalaukun tähystys

Mahalaukun tähystys eli gastroskopia on ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen tutkimus. Sillä selvitetään pitkittynyttä närästystä, nielemisvaikeutta tai -kipua, selittämätöntä laihtumista, ylävatsakipuja, vatsan turvotusta, anemiaa, rintakipuja tai oksentelua.

Miten?

Taipuisa tähystin viedään nielusta ruoansulatuskanavaan. Tutkittava makaa tutkimuspöydällä vasemmalla kyljellään. Nielu puudutetaan suihkeella. Tutkimuksessa otetaan usein koepaloja ja mahalaukkuun puhalletaan ilmaa, jolloin suolen seinämät pullistuvat ja erottuvat tarkasti. Tutkimus kestää 3—15 minuuttia.

Miltä tuntuu?

Tutkimus aiheuttaa usein yökkäilyä ja tuntuu epämiellyttävältä. Tarvittaessa annetaan suonensisäinen rauhoittava esilääkitys, myös rauhallinen hengittäminen helpottaa oloa. Lapset nukutetaan, aikuisten nukuttaminen kunnallisessa terveydenhuollossa on rajallista. 

Valmistautuminen?

Ennen tutkimusta pitää olla syömättä kuusi ja juomatta kaksi tuntia.

 

Paksusuolen tähystys

Tähystys tehdään, jos kärsii pitkittyneestä ripulista, ummetuksesta, verisistä ulosteista, anemiasta tai epäselvästä laihtumisesta. Jos suvussa on paksu- tai peräsuolen syöpää tai epäillään tulehduksellista suolistosairautta. Tähystyksessä voidaan poistaa polyyppeja, pieniä limakalvon pullistumia paksusuolessa.

Miten?

Tutkittava makaa kyljellään polvet ja lonkat koukistettuina. Tähystys kestää jopa tunnin, sillä mutkikas paksusuoli täytyy rypyttää tähystimen ympärille kuin verhot verhotankoon. 

Miltä tuntuu?

Tutkimus voi sattua ja tuntua epämiellyttävältä, kun suolta joudutaan venyttämään. Tarvittaessa käytetään suonensisäistä esilääkitystä, harvoin nukutusta.

Valmistautuminen?

Suoli tyhjennetään edellisenä päivänä liuoksella, jota tutkittava juo valmisteesta riippuen 0,5—4 litraa. Ennen tutkimusta pitää välttää maitotuotteita, täysjyvätuotteita sekä kovakuorisia marjoja ja hedelmiä.

 

Keuhkoputkien tähystys

Tarkkakaan röntgenkuva ei yleensä kerro riittävästi keuhkoputkien sisällä piilevistä ongelmista. Tähystyksellä voidaan tutkia veriyskää, keuhkokasvainten laatua ja levinneisyyttä sekä immuunipuutos­potilaiden keuhkokuumetta. Tutkimuksella selvitetään myös keuhkoputkien ja äänihuulien toiminnallisia ongelmia, poistetaan vierasesineitä ja annetaan paikallishoitoja keuhkoputkien kasvaimiin.  

Miten?

Nielu ja kurkunpää puudutetaan suihkeella tai nesteellä. Ohut tähystin viedään sieraimen tai suun kautta äänihuulten välistä henkitorveen ja keuhkoputkiin. Keuhkoputkista, keuhkokudoksesta, imusolmukkeista ja kasvaimista saadaan näytteitä esimerkiksi pienillä koepalapihdeillä, harjalla tai neulalla. Jos keuhkokudokseen ruiskutetaan keittosuolaliuosta, saadaan tutkittavaksi keuhkokudoksen soluja ja mahdollisia taudinaiheuttajia. Potilaan vointia ja happiarvoja seurataan ja tarvittaessa annetaan happea ja rauhoittavia lääkkeitä. Myös yskänärsytystä lievittäviä lääkkeitä käytetään. Lapset nukutetaan. Tähystys kestää 10–60 minuuttia. Tähystykset, joissa annetaan kasvainten jäädytyshoitoja, saattavat kestää 1,5 tuntia.

Miltä tuntuu?

Aluksi yskittää ja tuntuu, kuin vetäisi vettä ”väärään kurkkuun”. Alkuvaihe on vaikein, kun limakalvot eivät ole vielä puutuneet. Monet kuitenkin pitävät bronkoskopiaa mahantähystystä helpompana.

Valmistautuminen?

Ennen tutkimusta pitää olla neljä tuntia, sen jälkeen kaksi tuntia syömättä ja juomatta.

Virtsarakon tähystys

Tavallisimpia syitä virtsarakon tähystykselle ovat toistuvat virtsatietulehdukset ja verivirtsaisuus, virtsarakon tyhjenemiseen liittyvät pulmat, kuten yövirtsaaminen, tihentynyt virtsaamistarve tai vaikeus saada virtsaa tulemaan. Tutkimus on tarkin tapa todeta rakkosyöpä.  

Miten?

Potilas makaa tähystyksen aikana selällään tutkimus­pöydällä. Valtaosa tutkimuksista onnistuu ilman esilääkitystä, mutta lapset nukutetaan. Virtsaputkeen ruiskutetaan liukastavaa ja puuduttavaa geeliä ja rakkoon viedään ohut, notkea tähystin, jonka päässä on kamera. Näin nähdään virtsaputken ja -rakon rakenne ja lima­kalvot ja voidaan ottaa koepaloja. Rakon osat erottuvat paremmin, kun rakko täytetään huuhtelunesteellä.

Miltä tuntuu?

Toimenpide kestää 5—10 minuuttia, esivalmisteluineen puolisen tuntia. Tähystys on yleensä melko kivuton, mutta jos tutkittava kärsii rakon kipusairaudesta, se voi sattua.

 

 

Mahalaukku tähystetty x 3

Jos lääkärillä olisi malttia odottaa puudutusaineen tehoavan, niin esim. mahalaukun tähystys olisi siedettävämpi kokemus. 

- hoitajan pitäisi suihkauttaa puudute heti kättelyssä, jotta aine ehtii tehota ennen lääkärin ryhtymistä toimenpiteeseen.

- hoitajan pitää testata laitteen toimivuus, ettei putki ole kuivunut tukkoon.

- jos hoitaja ei ole testannut laitetta ilmaan suihkauttamalla, hänen pitää uskoa, kun potilas sanoo, ettei ainetta tullut nieluun.  On potilaan vähättelemistä väittää, ettei tämä tunne suihketta omassa nielussaan.  "Kyllä minä painoin tätä painiketta" ei riitä vastaukseksi!

Nämä asiat olen oppinut sekä toimiessani sairaanhoitajana että potilaana ollessa.  Kolme mahalaukun tähystystä, joista ensimmäinen puuduttamatta, toinen pyynnöstä puudutettuna, onnistuneesti (!) ja kolmas pyynnöstä puudutettuna, mutta vain puolittain.  Viimenen kokemus oli pahin ja pelkään mennä uudestaan tähystettäväksi, vaikka se keliakian takia kuuluisi sairauden seurantaan.

Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja tiedän, että mieheni on uskollinen. Nyt hänelle tuli kuitenkin herpes penikseen. Aiemmin virus on ollut huulessa ja nenässä, kuten minullakin. Suu­seksiä en harrasta. Voiko virus tarttua käsien kautta? Nyt pelkään, että tauti iskee minuun, ja se on alkanut vaikuttaa seksielämäämme.

Yskänrokkoviruksia (herpes simplex virus, HSV) on kahta tyyppiä, HSV-1 ja HSV-2. Sukupuolielinherpeksen aiheuttaa tavallisimmin HSV-2, mutta noin viidesosa sukupuolielinten tartunnoista on HSV-1:n aiheuttamia. Herpes-virus on yleinen, tiedetään että lähes jokainen on saanut HSV-1-tartunnan. Noin 20 % suomalaisista on saanut HSV-2-tartunnan, yleensä sukupuoliteitse, mutta vain pieni osa oireilee. Huuliherpes tarttuu pisara- tai kosketustartuntana erityisesti oireisessa vaiheessa.

Tartunnan jälkeen virus jää elimistöön piilevänä hermon tumaan. Virus aktivoituu sattumanvaraisesti ja siirtyy hermoa pitkin limakalvolle tai iholle muodostaen tyypillisen kihelmöivän rakkularyhmän.

Huuliherpes voi tarttua suuseksin välityksellä sukupuolielimiin, mutta virus voi myös siirtyä käsien kautta. Jos sukupuolielimissä on herpekseen viittaavia rakkuloita tai haavaumia, on syytä pidättäytyä yhdynnästä tai käyttää kondomia. Oireettomana aikana kondomin käyttöä suositellaan vain uuden tai tilapäisen kumppanin kanssa.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kesällä iho tuntuu voivan paremmin, sillä ultraviolettisäteily paksuntaa ihoa. Aurinko onkin kiva kaveri kunhan sen kanssa malttaa seurustella kohtuudella.

Auringolla on kuitenkin myös huonot puolensa: Säteily tunkeutuu ihoon ja vaurioittaa sen soluja. Lievimpiä ja pääosin harmittomia vaurioita ovat rypistyminen, verisuoni- ja pigmenttimuutokset. 

Liian suuri kerta-annos aurinkoa vaurioittaa ihoa enemmän ja pahimmillaan aiheuttaa iholle palovamman. Jo ennen palamista ihosoluihin tulee syövälle altistavia vaurioita.

Jos iho palaa useamman kerran, melanooman riski kasvaa. Tähän pääosin aikuisten syöpään sairastuu vuosittain noin 1 300 henkilöä.

Yleisin pahalaatuinen ihosolusyöpäkasvain on kuitenkin tyvisolusyöpä eli basaliooma. Syöpäjärjestöjen mukaan siihen sairastuu vuosittain 12 000—14 000 suomalaista. Sen aiheuttaja on koko eliniän aikana iholle kertynyt ultraviolettisäteily. Koska basaliooman kehittyminen syöväksi kestää 20—30 vuotta, sairastuneet ovat pääosin yli 50-vuotiaita.

Tarkkaile ihoa

Ihon värin ja pinnan muutoksia sekä uusien luomien ilmestymistä kannattaa seurata. Useimmille riittää perusteellisempi tarkastus kerran vuodessa. Toki luomimuutoksia on hyvä seurata jatkuvasti omin silmin. Uusia luomimaisia muutoksia voi syntyä läpi elämän, mutta suurin osa niistä on hyvänlaatuisia.

Poikkeavan näköisiä, kasvavia, haavautuvia tai oireilevia ihomuutoksia on syytä näyttää lääkärille. Mitä aiemmin muutoksen huomaa, sitä paremmin se pystytään hoitamaan.

Punoittavat ja karhealta tuntuvat läiskät saattavat olla aurinkokeratoosimuutoksia. Pääosin ne ovat hyvänlaatuisia. Osa kuitenkin saattaa ajan myötä kehittyä okasolusyöväksi, joten hoitotarpeen arvio on paikallaan. Myös monivärisen kirjavaksi muuttunutta pigmenttiläiskää on hyvä käydä näyttämässä ihotautilääkärille.

Kuvaa muutokset

Aloita ihon seuranta mahdollisimman nuorena. Vähäiset luomet tai ihomuutokset saattaa alkuun muistaakin. Varmempaa on kuitenkin napata koko kropasta kameralla kuvat ja taltioida ne kotikoneelle. Näin ihon vertailu on vuosien kuluttua helpompaa. 

Netistä, esimerkiksi myskincheck.fi-sivustolta, löytää kuvavinkkejä asioista, joita luomia tarkkaillessa tulisi seurata. 

Vaatteet, varjo ja aurinkovoiteet ovat edelleen paras keino suojautua liialliselta paahteelta.

 

 

 

 

Paraneeko kynsisieni varpaista koskaan itsestään? Auttavatko kalliit apteekin voiteet? Miksi saa mainostaa tuotetta, joka muka parantaa kynsisienen nopeasti, kun väite ei kokemukseni mukaan pidä paikkaansa?

Varpaiden kynsisieni on vaiva, joka on lähes joka 12. aikuisella. Lapsilla sitä esiintyy harvoin. Tyypillisimmillään sienikynsi muuttuu kärjestä tai kynnen sivulta sameaksi ja ruskeankeltaiseksi. Vähitellen muutos etenee kynttä pitkin pidemmälle, joskus koko kynteen.

Usein ajatellaan sienen tarttuvan kosteista tiloista, esimerkiksi uimahalleista, joissa suositellaankin käytettäväksi varvastossuja. Sieni ei kuitenkaan ole erityisen tarttuva, eikä esimerkiksi kotioloissa tarvitse suojautua sienitartuntaa vastaan.

Sienen kasvun ehkäisyn kannalta oleellisinta on välttää pitkäaikaista jalkojen hautumista kosteana.  

Kynsisienestä (kynsisilsa) ei välttämättä seuraa muita ongelmia kuin kynsien ulkonäön muuttuminen, mutta koska kynsi paksuuntuu, silsa voi myös aiheuttaa kipua. Valitettavasti varpaan kynnen alle pesiytynyt sieni ei juuri koskaan parane itsestään vaan kivuliasta silsaa pitää hoitaa.

Omatoimiseen hoitoon kuuluu jalkojen pitäminen kuivana ja ilmavien sukkien ja kenkien käyttö. Ilman sienilääkkeitä ei silti selvitä. Tehokkain lääkeaine on terbinafiini, jota kyllä myydään voiteina ja kynteen lakattavina liuoksinakin, mutta kynsisienen paikallinen hoito on yleensä tehotonta.

Jos kynsisienestä halutaan kokonaan eroon, se edellyttää yleensä useita kuukausia kestävää suun kautta otettavaa terbinafiini-kuuria. Senkään tulokset eivät ole aivan 100-prosenttisia, mutta sitä parempia, mitä pidempään kuuri kestää. Osa saattaa parantua kolmen kuukauden kuurilla, mutta vielä vuodenkin mittainen kuuri parantaa vain kahdeksan kymmenestä.

Jos kynsisieni pahasti vaivaa, lääkekuuria kannattaa kokeilla. Terbinafiinista sinänsä on hyvin vähän haittaa. Se vain ei sovi kaikkien lääkkeiden kanssa otettavaksi, joten on syytä neuvotella lääkärin kanssa onko oma lääkitys sellainen, että yhteisvaikutuksia on odotettavissa.

Miksi näitä sienen paikallishoitotuotteita saa mainostaa? Kansalaisille suunnattua lääkemainontaa sitovat lääketeollisuuden itselleen laatimat eettiset ohjeet, joiden mukaan mainoksissa ei saa esittää virheellisiä väittämiä. Sikäli kuin olen esimerkiksi terbinafiinia sisältävien paikallishoitovalmisteiden mainoksista pannut merkille, valmisteen ei ilmoitetakaan parantavan kynsisientä vaan jalkasienen. Tämä ero jää ehkä katsojalta huomaamatta, vaikka se on olennainen.

Paikallishoitovalmiste voi kyllä parantaa iholla esimerkiksi jalkapohjassa tai varpaiden välissä olevan sienitulehduksen, mutta ei kynsisientä.
 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kynsisieni paranani kynttä ohe...

Ostin kynsisieneen hoitoon tarkoitettua kallista linimenttiä, vaikka apteekissa varoiteltiin, että hoito ei välttämättä tehoa. Lääkkeen mukana tulleessa käyttöohjeessa oli kehotus, joka liittyi siihen, että kynttä piti viilata ennen linimentin sivelyä kynnen päälle. Valitettavasti lause oli muotoiltu väärin, ehkä käännösvirheen seurauksena. En seurannut käyttöohjetta (sanatarkasti), vaan sovelsin sitä maalaisjärkeä käyttäen.

Apunani oli havainto, että kun menin ensimmäisen kerran terveyskeskukseen valittamaan kynsisientä, lääkäri rapsutti näytettä kynnen ulkopinnasta, mikä oli kovin outoa, sillä tiedän, etteivät sienet menesty kuivissa paikoissa. Lääkäri kuitenkin sanoi, että siitä kohdasta sieninäyte aina otetaan. Näyte oli negatiivinen, eikä ihme, ovathan kynteni harvinaisen paksut eli näyte otettiin suht. pitkän matkan päästä paikasta, jossa sienirihmasto kasvoi.

Kynsisieni jatkoi se jälkeeen leviämistään ja kynnen alle alkoi lopulta muodostua haisevaa mönjää. Sieni kasvoi siis selvästi kynnen alla eikä päällä! Poistin säännöllisesti kaiken kynnen alla lymyävän pehmeän moskan. Lisäksi pidin kynteni lyhyenä ja hioin sen kynsiviilalla mahdollisimman ohueksi. Tämän jälkeen sivelin kynnen ulkopintaan linimenttiä. Sieni parani, mutta tuli vuosien kuluttua takaisin, kun kynteni oli taas kasvanut normaalin paksuiseksi. Tällä kertaa jätin linimentin kokonaan pois ja tyydyin pitämään kynnen ohuena viilalla plus poistamaan moskat. Sieni parani ihan samaa vauhtia kuin linimentin kanssa, mutta kulut olivat tällä kertaa nolla euroa. Oleellista lienee se, että pitää kynnen niin ohuena, ettei sen alle pääse muodostumaan lähes hapettomia olosuhteita, joissa sienet tykkäävät kasvaa.

Maura Ryömä