Impotenssi ja puolison pettäminen?

Vaimoni on 61-vuotias ja minä 67-vuotias. Vaimoni on hyvin itsenäinen ja avoin ihminen ja näyttää ikäistään paljon nuoremmalta. Avioliittomme on kestänyt yli 40 vuotta ja seksuaalisuudella on ollut siinä tärkeä sija, koska se on tuonut paljon iloa kummallekin osapuolelle. Syrjähyppyjä ei ole ollut.

Tammikuussa 2003 jouduin leikkaukseen, josta seurasi impotenssi. Yritimme silti tyydyttää seksuaalisia tarpeitamme, mutta se ei enää täysin onnistunut. Joulukuun alussa 2003 vaimoni ilmoitti, että työpaikan pikkujoulun jälkeen hän menee yökylään tuntemansa 38-vuotiaan miehen luokse. Sen jälkeen he tapailivat harvakseltaan, mutta nykyisin he ovat yhdessä melkein joka viikonloppu.

Kun vaimoni on kotona, nukumme samassa sängyssä ja harrastamme edelleen seksiä. Rakastan vaimoani, ja hän sanoo rakastavansa minua mutta nauttivansa suunnattomasti myös yhdynnöistä miesystävänsä kanssa. Olemme kolmisin neuvotelleet syntyneestä tilanteesta ja päättäneet, että on edelleen parasta jatkaa näin, vaikka se aiheuttaakin minulle mustasukkaisuuden tunteita.

Kysyisinkin asiantuntijalta, onko ratkaisumme paras mahdollinen? Entä mitä tapahtuu vaimolleni, jos toinen hänen miehistään putoaa kolmikosta pois? Jääkö silloin jäljelle kolme yksinäistä ja onnetonta ihmistä?

Kolmannen pyörän olemassaolo ei sinänsä ole harvinaista, mutta teidän tilanteestanne tekee erikoisemman se, että olette neuvotelleet siitä ja päätyneet kyseiseen järjestelyyn. Se edellyttää melkoista kypsyyttä. Eikä todellakaan ole ihme, jos ratkaisu aiheuttaa sinussa mustankipeyttä.

Olette saaneet elää vaimonne kanssa yhdessä jo neljä vuosikymmentä, ja tämä aika on mitä ilmeisimmin ollut teidän molempien kannalta hyvin tyydyttävää. Tärkeä sija parisuhteessanne on ollut seksuaalisella kanssakäymisellä. Valitettavasti tilanteenne muuttui kolme vuotta sitten.

Tukea erektiolle

Et suoraan sano, kuinka vaikea asia impotenssi on sinulle, mutta yleensä se on myös henkisesti vaikea asia hyväksyä. Se saattaa aiheuttaa ahdistusta, masennusta, huonommuuden ja arvottomuuden tunteita, ja monet kokevat haavoittuneensa henkisesti.

Mies kokee usein erektion miehisyyden mittana, ja mittaa seksiä suorituksena, josta hänen tulee selviytyä kunnialla. Erektiohäiriöt ovat kuitenkin varsin yleisiä jo sinua nuoremmilla miehillä. Joidenkin tutkimusten mukaan lähes 40 prosenttia 40-vuotiaista kärsii lievästä ja lähes 70 prosenttia yli 50-vuotiaista jonkinasteisesta kyvyttömyydestä. Iän myötä ongelmat lisääntyvät.

En tiedä, millaista apua olet hakenut ongelmaasi. Usein avun hakemista viivytellään: keskimäärin mies kypsyttelee asiaa mielessään noin neljä vuotta ennen kuin menee lääkärin puheille. Oletko keskustellut lääkärisi kanssa syntyneestä tilanteesta? Nykyään seksuaalisiin vaikeuksiin on tarjolla sekä lääkinnällisiä että muita apuvälineitä.

Viagran tietävät jo kaikki, mutta sen lisäksi on olemassa myös muita keinoja, kuten potenssikynä ja alipainepumppu. Injektio on tehokas erektiohäiriöiden hoidossa. Toivottavasti olet keskustellut eri vaihtoehdoista lääkärisi kanssa ja kenties jo kokeillutkin jotain apukeinoja.

Aina kyseessä ei ole kuitenkaan pelkkä lääketieteellinen ongelma vaan paljon monisyisempi omaan itseen tai parisuhteeseen liittyvä tilanne. Tällöin apua voi saada seksuaaliterapiasta, jossa paneudutaan paljon syvemmälle asiaan eikä keskustella seksistä vain suoritustasolla.

Ei vain akti

Vaikka seksi onkin tärkeä osa rakkaussuhdetta, sen ei pitäisi kuitenkaan olla se ainoa asia. Kuva rakkaudesta kapenee, jos se nähdään vain vilkkaana seksielämänä.

Ihminen on psykoseksuaalinen olento, mikä tarkoittaa juuri sitä että seksuaalisuus on muutakin kuin vain varsinainen akti. Seksuaalisuuteen kuuluu läheisyys ja hellyys, ilo ja huumori, antautuminen yhteiseen kokemukseen ja huolenpito toisesta. Mielikuvituksen käyttökin on sallittua.

Omaa seksuaalisuuttaan voi toteuttaa monin tavoin, rajana on se mikä tuntuu molemmista hyvältä. Yleensä seksuaalisuus ja eroottisuus nivoutuu luontevaksi osaksi parin rakkauden ja yhteisyyden tunteita. Läheisyyden tarve ei suinkaan katoa iän myötä vaan seksielämä jatkuu sitä kauemmin mitä rikkaampaa ja onnellisempaa se on ollut.

Vaikka eletäänkin vapaamielistä ja jopa yliseksuaalista aikaa, se ei suinkaan tarkoita että seksi olisi aina helppoa ja ongelmatonta. Päinvastoin seksuaaliset vaikeudet ovat aika tavallisia. Aina ne eivät johdu suoranaisesta kyvyttömyydestä, vaan yksilön henkilökohtaisista tai parin keskinäisistä ristiriidoista.

Seksuaalisuus on niin herkkä asia että monet muut asiat elämässä saattavat heijastua siihen. Stressi, masennus, työpaineet, parisuhteen ongelmat ja kommunikointivaikeudet saattavat viedä halun ja kyvyn nauttia seksistä. Teidän elämäänne vaikeuttanut asia on sairastuminen.

Miten sinä voit?

Seksuaalinen kyvyttömyys loukkaa usein omanarvontunnetta ja haavoittaa omaa miehisyyttä. Parisuhteessa elävillä asia ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan mitä suuremmassa määrin parin yhteinen asia. Usein tilanteeseen liittyy pelko siitä miten toinen suhtautuu, kun ei enää pysty tyydyttämään toista.

Teidän kohdallanne tilanne johti siihen, että vaimosi aloitti suhteen nuoremman miehen kanssa. Mitä itse teet silloin kun vaimosi on toisen miehen luona? Pystytkö keskittymään mihinkään muuhun vai mietitkö vain sitä mitä vaimosi parhaillaan on tekemässä? Olet harvinaisen avosydäminen ja laajakatseinen mies kun sallit vaimollesi rinnakkaissuhteen. Onko niin, että rakastat häntä niin paljon että haluat suoda hänelle tämän nautinnon? Mitä ilmeisimmin kärsit kuitenkin tilanteesta hiljaa mielessäsi.

Kerrot vaimosi olevan itsenäinen ja avoin ihminen. Kenties vaimosi on myös hyvin päättäväinen ja voimakastahtoinen, kun hän on saanut sinut suostumaan nykyiseen tilanteeseen. Onko hän ollut suhteessanne koko ajan se vahvempi osapuoli, joka on tottunut aina saamaan tahtonsa läpi?

Olen hieman huolestunut siitä, mitä teet omille tunteillesi. Yritätkö vain tukahduttaa ne ja pitää kaiken sisälläsi? Kuinka avoimesti olet pystynyt kertomaan vaimollesi omista tunteistasi ja ajatuksistasi? Ymmärtääkö hän kuinka vaikea tilanne on sinun kannaltasi?

Muuten elämänne on jatkunut niin kuin ennenkin. Nukutte edelleen vierekkäin ja harrastatte seksiäkin, joten leikkaus ei vienyt kaikkia seksuaalisia kykyjäsi ja taitojasi. Tyydyttääkö nykyinen suhteenne sinua ja psykoseksuaalisia tarpeitasi? Kaipaisitko enemmän hellyyttä ja huomionosoituksia vaimoltasi?

Mielen aikapommi

Mietin mihin vaimosi loppujen lopuksi tarvitsee nuorempaa miestä? Yleensä rinnakkaissuhteeseen liittyy muutakin kuin vain seksi, kuten kiintymystä ja ystävyyttä. Kaipaako vaimosi nuoremman miehen rakkautta ja ihailua tunteakseen itsensä halutuksi ja viehättäväksi?

Jokainen yksilö ja pari päättää itse miten ja kenen kanssa seksuaalisuuttaan toteuttaa. Teidän kohdallanne tämä tarkoittaa kolmannen pyörän olemassaoloa. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan teille miten teidän tulee elää. Rakkaussuhteessa ei myöskään ole yhtä ja ainoaa tapaa olla onnellinen.

Jos katsot voivasi kestää vaimosi suhteen toiseen mieheen, se on teidän kolmen mutta ennen kaikkea sinun ja vaimosi välinen asia. Olet kuitenkin selvästi huolissasi tilanteesta ja mietit tulevaisuutta. Kysyt oliko ratkaisunne paras mahdollinen. Itse en usko sen sitä olleen. Mitä pitempään toinen suhde jatkuu sitä suuremmaksi kasvaa riski haavoittua. Vaarana on myös masentuminen tai katkeroituminen ja tapahtuman kostaminen toiselle joskus myöhemmin.

Sinun on varmasti vaikea puhua kenenkään ulkopuolisen kanssa, mutta avun hakemiseen ei kuitenkaan pitäisi olla liian suurta kynnystä. Toisenlainen vaihtoehto nykyisen järjestelyn sijaan voisi olla hakeutuminen seksuaaliterapiaan. Taitavan terapeutin avulla voisitte selvitellä tilannettanne, kartoittaa molempien tarpeita ja toiveita sekä etsiä uusia keinoja niiden toteuttamiseksi.

Mielestäni sinun pitäisi puhua myös entistä suoremmin vaimollesi omista tunteistasi ja ajatuksistasi. Muista pitää huolta myös itsestäsi ja siitä ettet eristäydy kaikesta muusta elämästä. Silloin riski jäädä totaalisesti yksin parisuhteen päättyessä on liian suuri.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kävely koskee, onko jalassa virheasento?

Jos kenkien sisäreunat kuluvat ja askelet sattuvat, syynä on jalkaterän virheasento. Lue asiantuntijan hoitovinkit.

Pakotusta, kulumia ja kuormitusta. Tätä on luvassa, jos jalan asento on virheellinen. Jalkasärky on aina hälytysmerkki siitä, ettei kaikki ole kohdallaan. Kipua ei pitäisikään koskaan sivuuttaa pelkkänä väsymisoireena.

— Jalkaterien virheasennot rasittavat niveliä, ja kipu yltää helposti polveen, lonkkaan ja jopa selkään saakka, jalkaterapeutti, emerituslehtori Riitta Saarikoski varoittaa.

Virheasentoja aiheuttavat muun muassa jalkojen rakenneviat, ikääntymisen tuomat vaivat, kovilla alustoilla kulkeminen sekä väärän kokoiset kengät ja korkkarit. Ylipaino ja erilaiset sairaudet ovat vielä omiaan lisäämään ongelmia.

— Sairauksista jalkoihin vaikuttavat eniten diabetes, nivelreuma, psoriasis ja monet neurologiset sairaudet. Seisomatyössäkin jalkojen virheasentojen riski kasvaa.

Vaivat tulevat vähitellen

Virheasennot syntyvät vuosien kuluessa. Syntipukkina voivat olla esimerkiksi huonot kengät, kuten kantanauhattomat sandaalit. Niitä joutuu puristamaan varpailla, jotta kengät pysyvät jalassa.

— Näin opitaan pikku hiljaa käyttämään jalkateriä väärin. Syynä virheasentoihin voivat olla  myös traumojen aiheuttamat kivut: ihminen väistää kipua ja virheellinen liikemalli jää päälle, sanoo jalkojen toimintaan ja hoitoon perehtynyt manipulatiivinen fysioterapeutti Ari Mäkelä.

Yleisimmin kipua ilmaantuu kantapään ja jalkapohjan alueelle.

— Tämä voi johtua nilkan ja jalkaterän liikerajoituksista ja jalkaterän lihasten toiminnan häiriöistä. Niiden seurauksena holvi- ja kaarirakenteet saattavat ”romahtaa”.

Ongelman voi tunnistaa itsekin:

— Jos kenkien sisäreunat kuluvat, on  syytä marssia jalkoja hoitavan asiantuntijan luokse.

Katse kenkiin

Jalkaterien virheasennot saattavat muuttaa koko raajan rakennetta. Ne altistavat nivelet vääränlaiselle kuormitukselle ja tuki- ja liikuntaelinsairauksille.

Yksinkertaisin tapa välttää vaivat ennalta on pitää tukevia kenkiä.

— Hyvissä kengissä käynti on vakaata, kengät eivät hankaa ja niillä on jalan lestiä mukaileva ohuehko ja taipuisa pohja. Korko kattaa leveydeltään koko kantapään eikä nosta sitä paria senttiä ylemmäs. Kärkiosa on myös pystysuuntaansa tilava, jotta varpaille on tilaa, Saarikoski luettelee.

Tärkeää on monipuolinen ja riittävän rasittava liikunta, sillä se ylläpitää lihasten ja nivelten kuntoa,  tasapainoa ja ylipäätään hyvää jalkaterveyttä. Liiallinen ja raju liikunta voi kuitenkin aiheuttaa rasitusvammoja, jotka puolestaan edistävät jalkavaivojen syntyä.

Saarikoski suosittaa paljain jaloin kävelyä.

— Se on kuin jalkajumppaa. Esimerkiksi säären etuosan kiputilat vähenevät, kun kävelet paljain jaloin.

Paljasjalkailu tekee hyvää myös jalkapohjan tuntoaistille, lihaksille sekä nivelille.

— Jos ei ole mahdollisuutta kävellä paljain jaloin, hanki kevytjalkineet, kuten Feelmaxit. Niissä polviniveleen kohdistuu vähemmän kuormitusta kuin tavalliset kengät jalassa, joten tutkijat olettavat, että kevytjalkineet ehkäisisivät polvikulumia.

Jumppaa ja tukea

Virheasentoja hoidetaan jalkaterapeuttien ja fysioterapeuttien suunnittelemalla jalkajumpalla, jossa liikkeet korjaavat jalkojen lihas-
tasapainoa ja linjausta.

Moni tarvitsee myös varpaiden oikaisijoita eli ortooseja sekä tukipohjallisia.

— Apuvälineet auttavat siirtämään painoa pois kipukohdasta. Silloin askel normaalistuu ja kehon toiminta alkaa tervehtyä.

Pohjalliset eivät kuitenkaan ole autuaaksi tekevä apukeino — toisin kuin moni olettaa.

— Pohjallisia käyttää neljä viidestä, kun niitä tarvitsisi vain joka viides. Monet myös tunkevat pohjalliset liian pieniin kenkiin, jolloin jalan lihakset eivät toimi luonnollisesti.

Yksilölliset tukipohjalliset ovat tarpeen, jos on synnynnäinen jalan asentovirhe, diabetes tai nivelreuma. Jalan tutkimukset on hyvä teettää jalka- tai fysioterapeutilla. Samalla kannattaa kysyä, missä tukipohjalliset voisi teettää.
 

— Osta niitä varten asiantuntijan suosittelemat kengät, sillä hukassa ollaan, jos pohjalliset tehdään muokkautuneisiin kenkiin. Kun kengissä on irrotettava pohjallinen, sen tilalle saa yksilöllisen pohjallisen, Saarikoski sanoo.

Jalkojen virheasentoihin pitäisi puuttua heti eikä sitten joskus. Vuosien odottelun jälkeen rakennevirhettä ei välttämättä saa kuntoon.

— Jos kotikonstit eivät helpota kipua parissa viikossa, kannattaa lähteä tutkimuksiin. Kaikkea voi hoitaa! Ja vaikka isompia jalkavaivoja ei olisikaan, ota tavaksesi käydä jalkaterapeutin pakeilla yhtä usein kuin hammastarkistuksessa: siis kerran vuodessa.

Asiantuntijat: Riitta Saarikoski, jalkaterapeutti ja jalkaterapian emerituslehtori
Ari Mäkelä, manipulatiivinen fysioterapeutti, PT Stuodio.

Saatko riittävästi jodia?

Kilpirauhanen tarvitsee toimiakseen jodia. Maito on sen tärkein lähde. Osa suomalaisista saa jodia liian vähän.

Suomalaisten jodin saanti on vähentynyt 2000-luvulla niin, että asiantuntijat ovat huolestuneet. Syynä pidetään kotiruoan kokkailun vähenemistä sekä jodioimattoman sormisuolan ja merisuolan yleistymistä.

Tärkeimmät jodin lähteet ovat maitotuotteet ja jodioitu ruokasuola. Myös kananmunista, kalasta ja joistain merilevistä saa jodia.

Valmis- ja ravintolaruoissa on käytetty paljolti jodioimatonta suolaa. Nyt ainakin osa elintarvikeyrityksistä on herännyt huoleen ja siirtynyt tai on siirtymässä jodioidun suolan käyttöön.

Päivän suositus on 150 mikrogrammaa jodia: sen saa kasaan juomalla 5 desilitraa maitoa tai piimää ja käyttämällä lisäksi puoli teelusikkaa jodioitua suolaa. Suolan käyttöä ei siis ole syytä lisätä, mutta ruoanvalmistukseen kannattaa valita jodioitu suola.

Toimiva kilpirauhanen

Jodinpuute aiheuttaa struumaa. Kilpirauhanen kasvaa liikaa, kun se pyrkii huolehtimaan riittävästä jodinsaannista.

Sikiö puolestaan tarvitsee jodia keskushermoston kehittymiseen, älykkyysosamäärän kasvattamiseen ja pituuskasvuun.

Liikaakin jodia voi saada, jos käyttää merileviä sisältäviä ravinnelisiä. Tavallisesta ruoasta sitä ei kerry liiaksi.

Asiantuntijana ETT Marika Laaksonen.

Ota silakka sydänystäväksi

Silakka vähentää erityisesti keski-iän ylittäneiden sydänriskiä. Muillekin sen hyvänlaatuiset rasvahapot, proteiinit ja D-vitamiini ovat hyväksi. Silakan dioksiineja pelätään osin turhaan, toteaa johtava tutkija Jouni Tuomisto THL:stä.

1 Onko silakka terveellistä ruokaa, ympäristötutkija Jouni Tuomisto THL:stä?

Kyllä on. Silakassa on enemmän sydämelle hyviä omega-3-rasvahappoja kuin monessa muussa kalassa. Omega-3-rasvahapot ehkäisevät valtimoiden kovettumista ja sepelvaltimotautia ja pienentävät infarktin vaaraa.

Lisäksi silakassa on D-vitamiinia ja sen proteiinikoostumus on hyvä.

Valmistustavalla voi vaikuttaa siihen, kuinka terveellinen kala-ateria on. Savustaminen ja käristäminen tuottavat syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä. Ruskistuminen on merkki haitallisista yhdisteistä.

2 Kuinka paljon silakkaa pitäisi syödä?

Tutkimukset osoittavat, että pieni määrä kalaa on selvästi parempi kuin olla syömättä sitä lainkaan. Sama koskee silakkaa: jo kerta kuukaudessa on terveydelle hyväksi.

Sydänsairauksien riski kasvaa keski-iän jälkeen, joten erityisesti yli 50-vuotiaiden kannattaa muistaa silakka-ateria ainakin silloin tällöin.

Tällä hetkellä suomalaiset syövät silakkaa keskimäärin 1–2 grammaa päivässä. Määrä on laskenut vuosikymmenten kuluessa eikä suunnalle näy loppua. Lohi ja kirjolohi ovat syrjäyttäneet silakan.

Erot silakan kulutuksessa ovat suuria. Osa syö kymmeniä grammoja päivässä, puolet ei koskaan. Paljon syövät ovat vanhempaa väkeä, joille silakka on aina ollut tärkeä ruokakala.

Nuoret syövät vähemmän, mutta koulu- ja päiväkotiruokailun ansiosta myös lasten lautasilta löytyy joskus silakkaa.

3 Onko huoli dioksiinista aiheellinen?

Silakoihin kertyy merestä dioksiinia ja PCB-yhdisteitä. Niiden on epäilty aiheuttavan syöpää, mutta nykytiedon mukaan ruoasta ei tule niin suuria määriä, että vaara olisi todellinen.

Dioksiini voi kuitenkin aiheuttaa kehityshäiriöitä, kuten hammasvaurioita. Siksi raskaana oleville tai hedelmällisessä iässä oleville suositellaan suuria, yli 17 sentin silakoita vain kahdesti kuussa. Muut saavat syödä silakoita niin paljon kuin maistuu: hyödyt lyövät haitat mennen tullen.

Suositus on syödä vähintään kaksi kala-ateriaa viikossa. Kun vaihtelee lajeja, mahdollisten ympäristömyrkkyjen määrä pysyy pienenä – ja toisaalta mukaan mahtuu sydänystävällisiä rasvaisia kaloja, kuten silakkaa.

4 Entä muikku?

Muikku on lohikala, ja siinä on samoja sydämelle terveellisiä omega-3-rasvahappoja kuin silakassakin.

Muikun terveyshyötyjä vähentää tapa paistaa se runsaassa voissa. Järvikalana siinä on vain hyvin vähän dioksiinia.

Lue lisää:

Kalansyöjän sydän kiittää

Sydänsairauksia voi ehkäistä

Resepti: Rukiiset peltisilakat

Vaihdevuosista selviää hengissä

Tuulessa viuhuvat ripsipidennykset eivät paljon lohduta, kun klassiset vaihdevuosioireet iskevät päälle. Näin niistä selviää.

Mitä vanhemmaksi lapsentekoa lykkää, sitä vaativammaksi käy elämän toinen puolisko. Viisikymppisen naisen pehmeään syliin ei kaadukaan Mister Finland -kroppainen nuori rakastaja, vaan paljon monipuolisempi saalis: vaihdevuodet, sairastavat vanhemmat, murrosikäiset lapset, uusperheen draamat ja ikärasismi työpaikalla. Lössähtänyt vartalo ja kasvot eivät vastaa omaa identiteettiä.

Äiti sai viisikymppislahjaksi muun muassa villasaalin harteitaan lämmittämään. Kyläillessään naiset pukeutuivat siniruutuisiin marttapukuihin ja ottivat seitsemää sorttia pikkuleipää. Heistä arvonsa tuntevin istahti keinutuoliin. Kutimet kilkkasivat ja maakuntalaulut raikuivat.

He eivät olisi uskoneet silmiään, jos olisivat nähneet ikätoverinsa kiirehtivän pillifarkuissaan joogatunnille älypuhelimella statustaan päivittäen.

Hormonimyrskyn silmässä

Kypsän naisen ulkokuori on äitien ajoista muuttunut, mutta sisäpuolella hormonituotanto sammahtelee tuttuun tahtiin: vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51 vuoden iässä. Alkamisaika vaihtelee, samoin oireet. Monia rassaa eniten henkinen prässi.

Pinna on kireällä, mieli apea ja muisti pätkii. Uni muuttuu katkonaiseksi. Tunteet ovat pinnalla ja kyyneleet herkässä. Pikkuasiat ärsyttävät. Eripuraa syntyy niin kotona kuin työpaikalla: mies muuttaa nukkumaan askarteluhuoneeseen ja lapsi tuskin malttaa odottaa, että pääsisi muuttamaan kotoa kokonaan. Palaverissa ääni kohoaa falsettiin, ovet paukkuvat ja poistuvat kengänkorot napsahtelevat lattiaan entistä kiivaammin. Vessassa tyrskitään itkua paperipyyhkeeseen.

Itsetunto voi olla kadoksissa, minäkuva samoin. Missä on se railakas nuori nainen, joka jaksoi juhlia aamuviiteen ja jonka perään vihelleltiin autonikkunoista? Enää ei edes pultsari läpsäytä ratikassa takapuolelle, mutta kohtelias teinipoika kyllä tarjoaa istumapaikkaa.

Viimeistään tässä iässä nainen alkaa arvostaa luottosuhdetta kampaajaan, fysioterapeuttiin, hammaslääkäriin ja gynekologiin.

— Moni keski-ikäinen nainen käyttää turhaan masennuslääkkeitä. Olisiko luonnonmukaisempi vaihtoehto sittenkin turvautua vaihdevuosien hormonihoitoon? naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maija-Liisa Rantala kysyy.

Rantalalla on gynekologina pitkä, yli 30 vuoden perspektiivi.

— Hormonikorvaus on ainut hoito, joka auttaa vaihdevuosioireisiin, ja sen turvallisuutta on tutkittu vuosikymmenien ajan. Mielestäni ei ole syytä juuttua muutamiin kymmenen vuoden takaisiin hormonihoidolle kielteisiin tutkimustuloksiin.

Joskus nainen ei uskalla käyttää tai tunnustaa käyttävänsä hormonikorvaushoitoa sosiaalisesta tuomiosta välittämättä.

— Jos hoito aloitetaan, sitä ei ole pakko jatkaa loppuikäänsä. Kyseessä ovat reseptilääkkeet, joiden hyödyt ja haitat lääkäri miettii joka kerta uudelleen.
Joka viidennellä 50-vuotiaalla naisella ei ole ollenkaan vaihdevuosioireita. Puolestaan joka viides 70-vuotias oirehtii edelleen, ja jotkut vielä jopa 80 ikävuoden kynnyksellä.

Villitys vai valitus?

Maija-Liisa Rantala kääntää peilin naiseen itseensä, eikä kuva välttämättä imartele.

— Keski-iän kriisissä ei kyseessä ole niinkään miehen viidenkympin villitys vaan naisen viidenkympin valitus.
Huonosti nukutun yön jälkeen oma aviomies on ensimmäisenä tulilinjalla. Lavuaarissa leijuu partakarvoja, jääkaapin ovi on jätetty raolleen, kahviroiskeita ei ole siivottu. Kaikki on miehen syytä.

— Kun kumppani kuuntelee aikansa tuota jäpätystä, onko ihme, jos hän löytää suhteen, jossa saa yllättäen positiivista palautetta.

Myös uusperheen kuviot rassaavat iäkkäämpääkin. Vaikka kuinka antaisi anteeksi ja olisi lojaali, ei sellaista puolisoa olekaan, ettei eksän ratkaisu ja uusi siippa jossain vaiheessa ällöttäisi.

Kouluikäisille lapsille olisi tärkeää, että äiti jaksaisi tukea heitä opiskelussa ja harrastuksissa. Rakentavaa iloa ei ole äidistä, joka työpäivän jälkeen heittäytyy sohvalle viinilasin seuraan ja huokailee samalla, miten työpaikalla taas keksittiin pyörää uudelleen.

Omat elämänvalinnat pitäisi uskaltaa kääntää vahvuuksiksi. Aikanaan kipeät tosiasiat, kuten lapsettomuus tai eron jälkeinen yksinäisyys, saattavat olla myöhemmässä iässä etu.

— Viisikymppisen naisen valttikortti työelämässä voisi olla se, että hän on sinkku, käyttää hormonihoitoa ja haluaa tehdä töitä pitkään, Maija-Liisa Rantala sanoo.

Treffit itsen kanssa

— Ei haittaa, että vanhempani kuolivat, kun olin nelikymppinen, eräs nainen huokaa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi rakastanut vanhempiaan ja kaipaisi heitä yhä, vaan silkasta helpotuksen tunteesta: säästyinpäs!

Kolmen sukupolven loukussa sinnittelevä nainen ei saa koskaan olla yksin. Iäkkäät vanhemmat tarvitsevat hoivaa, ja omat lapset jo mahdollisesti lastenhoitoapua.

Eräskin markkinointijohtajana viestintäalalla työskentelevä entinen kympin tyttö kiirehti ensin työpaikaltaan hakemaan pojanpoikansa päiväkodista, sitten valmistamaan sairaille mutta vaativille vanhemmilleen kolmen ruokalajin illallisen ja lopuksi kotiin puoliltaöin rustaamaan markkinointisuunnitelmaa.

Kaikki tämä tunnollisuus johti avioeroon ja rytmihäiriöihin. Työpaikka sentään säilyi, mutta kokemansa röykytyksen jälkeen nainen päätyi vaihtamaan ammattia rauhallisempiin kuvioihin. Rytmihäiriöihin löytyi apu estrogeenihoidosta.

— Olemme tottuneet olemaan aina uutteria koululaisia, työntekijöitä ja perheenäitejä. Miten tärkeää olisi saada olla ihan itsekseen: puuhailla parvekekasvien kanssa, lämmittää saunaa maalla, lähteä yksikseen katsomaan näyttelyä taidegalleriaan, Maija-Liisa Rantala ehdottaa.

Luovuutta tutkinut kirjailija Julia Cameron käyttää tällaisesta toiminnasta nimitystä taiteilijatreffit. Omassa rauhassa katsottu teatteriesitys, elokuva tai kävelykierros inspiroivassa ympäristössä antaa ajatuksille tilaa ja potkua ja kenties auttaa hahmottamaan, mitä oikeastaan haluaa elämältään.

Jarrutellen alamäessä

Sillä eiväthän ne halut lopu, seksihalutkaan, vaikka parikymppisen voikin olla mahdoton ymmärtää, että eläkeikäisillä on yhä aktiivista sukupuolielämää. Nuori nainen voi yökötellä, että miten kukaan pystyy rakastelemaan tuollaisen lihavan, kaljun ja kuorsaavan miehen kanssa. Mies ei ehkä ole enää mikään piukkapeppu, mutta onpa naisenkin kroppa muuttunut. Toimiva vuosikymmenten yhteispeli ja yhteinen huumori pitävät seksuaalisuuden voimissa.

Vaihdevuosissa naiselta loppuu ensin keltarauhashormonin eritys, sitten estrogeeni, jonka puute aiheuttaa klassiset oireet hikoilupuuskineen.

Munasarjojen testosteronituotanto sammuu viimeisenä, ja on yksilöllistä, milloin se loppuu. 55-vuotiaalla vielä voi olla mieshormonituotantoa, mutta monella 60-vuotiaalla ei enää. Kun naiselta loppuu mieshormonin tuotanto, libido vähenee. Mutta jo pelkkä estrogeenihoito ylläpitää halua, eivätkä yhdynnät tee kipeää, koska limakalvot säilyvät vetreinä.

— Väittäisin, että hormonihoitoa käyttävällä naisella kehonkielikin on avoimempi, Maija-Liisa Rantala sanoo.

— Hän ei myöskään nimittele itse itseään vanhaksi.

Lausutuilla sanoilla kun on taipumus siirtyä käytäntöön.

— Fakta kuitenkin on, että luonto ei enää kaipaa vaihdevuosi-ikäisiä naisia. On otettava realiteettina, että vaihdevuosien tehtävä on viedä meitä kohti hautaa: veren rasva-arvot nousevat, verenpaine nousee ja luusto heikkenee. Mutta matkaa pystyy jarruttelemaan.

Eikä elämänhalu pääty eläkejuhliin. Sen jälkeen pitäisi voida nauttia vapaudesta. Tosin vapaus saattaa olla näennäistä. Vaikka olisi kuinka fiksu, koulutettu, söisi parsakaalia ja kävisi päivittäin avannossa, voi mieli pudota syvään rotkoon. Mielen valtaa outo näköalattomuus. Lapset ovat lentäneet pesästä, ja heillä on mahdollisesti omat aviokriisinsä. Nainen saattaa polttaa itsensä loppuun puolisonsa omahoitajana, kunnes lopulta jää leskeksi.

— Elämästä katosivat värit. On harmaata ja synkkää, eräs 70-vuotias kuvailee.
Tällaisessa tilanteessa estrogeenihoito voi auttaa pahimman yli ja palauttaa taivaan yhä toiveikkaan siniseksi.

Isoäitiys tulee nykyisin ajankohtaisiksi yhä myöhemmällä iällä. Olisi kaikille osapuolille mukavaa, että naiset säilyisivät konttauskykyisinä mahdollisimman pitkään.

D-vitamiinia ja kalkkia

Hormonikorvaushoitoa ei saa käyttää, jos on sairastanut laskimotulpan tai rintasyövän. Ennen isoa leikkausta hormonihoidossa on syytä pitää tauko verenkierron komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Ennen pitkiä lentoja veritulppia ehkäisevä minihepariinihoito voisi olla aiheellinen.

— Seniorit matkustavat paljon ja kauas. Maailmanympärimatka on iso riskitekijä, Maija-Liisa Rantala tietää.
Keuhkoveritulppa eksoottisissa olosuhteissa ei houkuttele mutta toisaalta:

— Jos on käyttänyt hormonikorvaushoitoa, verisuoniperäinen dementiariski on vähäisempi. Hormonihoitoja käyttäneiltä on löydetty aivoista vähemmän amyloidiplakkeja, Maija-Liisa Rantala kertoo.
Meillä Pohjoismaissa nainen työelämässä on sääntö, ei poikkeus. Se on myös yksi syy, miksi vaihdevuosilääkitystä suositaan.

— Naisgynekologit käyttävät itse hormonihoitoa ennen kaikkea pitkäaikaishyötyjen takia. Naisen karua tulevaisuutta ovat kestovaipat ja lonkkamurtumat. Emättimen limakalvojen haurastuminen tuo mukanaan virtsatietulehduksia ja virtsanpidätysongelmia. Niitä voi viivästyttää paikallisellakin estrogeenihoidolla.

Vaikka olisi senioritason kilpaurheilija, osteoporoosi uhkaa, ellei D-vitamiinin ja kalkin saanti ole oikealla tasolla. Naiset voivat napsia huikeita määriä D-vitamiinia, mutta eivät aina saa ruoastaan riittävästi kalkkia. D-vitamiini auttaa kalkkia imeytymään.

— Jos pääsisin päättämään, määräisin kaikille yli 65-vuotiaille luustontiheysmittauksen, Rantala sanoo.

Kalkkia ja D-vitamiinia siis ei pelkästään saa käyttää, vaan on pakko, hei!

Yksinkertainen resepti itsestään huolehtimiseen on monipuolinen ravinto, jossa vältetään turhaa rasvaa ja sokeria, ja liikutaan liikunnan ilosta, ei pakosta. Vitamiinilisillä ei korjata kehnoja ruokailutottumuksia, ja lihominen lähtee arjesta. Juhlissa juhlitaan hyvällä omatunnolla.

Hurraa, puoli vuosisataa!

Minäkuvansa kanssa kannattaisi tehdä sovinto viimeistään viisikymppisenä. Sen voi aloittaa vaikkapa juhlimalla reippaasti merkkipäiviään, eikä turhaan piilotella ikäänsä.

Yksi sisareni oli pitkään ikäistään nuoremman näköinen. Kun tuntemattomat päivittelivät, että oletko sinä jo noin vanha, sisareni totesi ykskantaan, että ”älä sinä vaan ikinä tulekaan näin vanhaksi”. On saavutus elää puoli vuosisataa. Ei sekään jokaiselta onnistu.

Äitini ihmetteli kuvista kasvojaan kiristäneitä julkkiksia ja tokaisi, että ”vanha mikä vanha, vaikka kuinka leikkaisi”. Maailmanluokan tähtösillä on henkilökohtaiset meikkaajat, mutta lähisyynissä viisvitonen on viisvitonen.

— Olihan se laiha, mutta sen kroppa vaan valui, stailaaja luonnehti pukemaansa seurapiirikaunotarta.

Pieni pyylevyys tuskin haittaa, sillä ikä korjaa tämänkin muka-ongelman: harva seniori on ylipainoinen.

Kun itse kerran vaihdoin kuntosalia ja ilmoitin sisäänkirjautuessa ikäni, tyttö respassa huokaisi ihastuneena: ”Minäkin aion olla vanhana yhtä nuorekas kuin sinä.”

Kaikki on suhteellista. Olin hänen mielestään tuolloin ikäloppu mutta silti ah niin nuorekas — ja alle nelikymppinen.

Asiantuntija Maija-Liisa Rantala, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Adenova Lääkärikeskus

Lue lisää
Vaihdevuodet-teemasta