Mikä avuksi naisen parrankasvuun?

Olen 50-vuotias nainen. Kohtuni ja munasarjani on poistettu, ja toinen lisämunuainen leikattu kasvaimen vuoksi. Käytän Divigel-hormonivalmistetta ja kyhmystruumaan tyroksiini-valmistetta. Nyt ylä- ja alahuuleeni on ilmaantunut parrankasvua. Kertooko se, että jotain hormonia on liikaa tai liian vähän? Kehtaanko tällaisena mennä edes lääkäriin?

Lääketieteen oppikirja toteaa, että naisilla raja normaalin ja liiallisen karvoituksen välillä on kuin veteen piirretty viiva. Karvoitus etenkin säärissä ja käsivarsissa ei yleensä ole merkki mistään sairaudesta, vaan se on synnynnäinen ominaisuus. Merkittävää karvojen liikakasvua eli hirsutismia esiintyy noin 1–2 prosentilla naisista. Silloin takana on usein mieshormonin liikavaikutus.

Naisen munasarjat tuottavat naishormonien lisäksi pieniä määriä myös mieshormonia, testosteronia. Samoin sitä tule hieman lisämunuaisista. Joskus munasarjat tai lisämunuaiset alkavat tuottaa mieshormonia liikaa, jolloin karvankasvu lisääntyy. Syynä voi olla myös se, että karvatupet ovat herkistyneet mieshormonille, jolloin normaali hormonin määrä lisää karvoitusta. Mieshormoni säätelee etenkin ylä- ja alahuulen, poskien, leuan, rintojen, lapaluiden välin, alavatsan ja reisin karvoitusta.

Yleisin hormonihäiriön syy on ns. PCO eli munasarjojen monirakkulatauti, johon liittyy kuukautishäiriöitä ja lihavuutta. Harvinaisempia syitä ovat lisämunuaisten tai munasarjojen kasvaimet. Nämä ovat sairauksia, joita pitää tutkia ja hoitaa.

Mitä kysyjälle neuvoksi? Silloin kun liikakarvoitus on ilmaantunut parin kolmen vuoden sisällä ja etenkin jos se lisääntyy, hormonihäiriön mahdollisuus on suuri. Koska aikaisemmin on ollut lisämunaisessakin vikaa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi tutkia.

Hormoniasioista tietää eniten endokrinologian erikoislääkäri. Nimi ei varmaan paljoa potilaille kerro, ei myöskään sen suora käännös "umpieritysrauhasten erikoislääkäri". Enemmän ehkä kertoo endokrinologin vapaa käännös "hormonien ja aineenvaihdunnan erikoislääkäri".

Endokrinologeja on sekä sisätautilääkäreinä että gynekologeina, joista molemmat pystyvät tutkimaan liikakarvoitusta. Jos tätä erikoisalaa ei paikkakunnalta löydy, tavallinen gynekologi voi tehdä alkuselvitykset ja tarvittaessa lähettää lisätutkimuksiin. Nämä erikoislääkärit näkevät vastaanotoillaan paljon hirsutismista kärsiviä potilaita, joten lääkäriin menoa ei tarvitse arastella.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Saatko riittävästi jodia?

Kilpirauhanen tarvitsee toimiakseen jodia. Maito on sen tärkein lähde. Osa suomalaisista saa jodia liian vähän.

Suomalaisten jodin saanti on vähentynyt 2000-luvulla niin, että asiantuntijat ovat huolestuneet. Syynä pidetään kotiruoan kokkailun vähenemistä sekä jodioimattoman sormisuolan ja merisuolan yleistymistä.

Tärkeimmät jodin lähteet ovat maitotuotteet ja jodioitu ruokasuola. Myös kananmunista, kalasta ja joistain merilevistä saa jodia.

Valmis- ja ravintolaruoissa on käytetty paljolti jodioimatonta suolaa. Nyt ainakin osa elintarvikeyrityksistä on herännyt huoleen ja siirtynyt tai on siirtymässä jodioidun suolan käyttöön.

Päivän suositus on 150 mikrogrammaa jodia: sen saa kasaan juomalla 5 desilitraa maitoa tai piimää ja käyttämällä lisäksi puoli teelusikkaa jodioitua suolaa. Suolan käyttöä ei siis ole syytä lisätä, mutta ruoanvalmistukseen kannattaa valita jodioitu suola.

Toimiva kilpirauhanen

Jodinpuute aiheuttaa struumaa. Kilpirauhanen kasvaa liikaa, kun se pyrkii huolehtimaan riittävästä jodinsaannista.

Sikiö puolestaan tarvitsee jodia keskushermoston kehittymiseen, älykkyysosamäärän kasvattamiseen ja pituuskasvuun.

Liikaakin jodia voi saada, jos käyttää merileviä sisältäviä ravinnelisiä. Tavallisesta ruoasta sitä ei kerry liiaksi.

Asiantuntijana ETT Marika Laaksonen.

Ota silakka sydänystäväksi

Silakka vähentää erityisesti keski-iän ylittäneiden sydänriskiä. Muillekin sen hyvänlaatuiset rasvahapot, proteiinit ja D-vitamiini ovat hyväksi. Silakan dioksiineja pelätään osin turhaan, toteaa johtava tutkija Jouni Tuomisto THL:stä.

1 Onko silakka terveellistä ruokaa, ympäristötutkija Jouni Tuomisto THL:stä?

Kyllä on. Silakassa on enemmän sydämelle hyviä omega-3-rasvahappoja kuin monessa muussa kalassa. Omega-3-rasvahapot ehkäisevät valtimoiden kovettumista ja sepelvaltimotautia ja pienentävät infarktin vaaraa.

Lisäksi silakassa on D-vitamiinia ja sen proteiinikoostumus on hyvä.

Valmistustavalla voi vaikuttaa siihen, kuinka terveellinen kala-ateria on. Savustaminen ja käristäminen tuottavat syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä. Ruskistuminen on merkki haitallisista yhdisteistä.

2 Kuinka paljon silakkaa pitäisi syödä?

Tutkimukset osoittavat, että pieni määrä kalaa on selvästi parempi kuin olla syömättä sitä lainkaan. Sama koskee silakkaa: jo kerta kuukaudessa on terveydelle hyväksi.

Sydänsairauksien riski kasvaa keski-iän jälkeen, joten erityisesti yli 50-vuotiaiden kannattaa muistaa silakka-ateria ainakin silloin tällöin.

Tällä hetkellä suomalaiset syövät silakkaa keskimäärin 1–2 grammaa päivässä. Määrä on laskenut vuosikymmenten kuluessa eikä suunnalle näy loppua. Lohi ja kirjolohi ovat syrjäyttäneet silakan.

Erot silakan kulutuksessa ovat suuria. Osa syö kymmeniä grammoja päivässä, puolet ei koskaan. Paljon syövät ovat vanhempaa väkeä, joille silakka on aina ollut tärkeä ruokakala.

Nuoret syövät vähemmän, mutta koulu- ja päiväkotiruokailun ansiosta myös lasten lautasilta löytyy joskus silakkaa.

3 Onko huoli dioksiinista aiheellinen?

Silakoihin kertyy merestä dioksiinia ja PCB-yhdisteitä. Niiden on epäilty aiheuttavan syöpää, mutta nykytiedon mukaan ruoasta ei tule niin suuria määriä, että vaara olisi todellinen.

Dioksiini voi kuitenkin aiheuttaa kehityshäiriöitä, kuten hammasvaurioita. Siksi raskaana oleville tai hedelmällisessä iässä oleville suositellaan suuria, yli 17 sentin silakoita vain kahdesti kuussa. Muut saavat syödä silakoita niin paljon kuin maistuu: hyödyt lyövät haitat mennen tullen.

Suositus on syödä vähintään kaksi kala-ateriaa viikossa. Kun vaihtelee lajeja, mahdollisten ympäristömyrkkyjen määrä pysyy pienenä – ja toisaalta mukaan mahtuu sydänystävällisiä rasvaisia kaloja, kuten silakkaa.

4 Entä muikku?

Muikku on lohikala, ja siinä on samoja sydämelle terveellisiä omega-3-rasvahappoja kuin silakassakin.

Muikun terveyshyötyjä vähentää tapa paistaa se runsaassa voissa. Järvikalana siinä on vain hyvin vähän dioksiinia.

Lue lisää:

Kalansyöjän sydän kiittää

Sydänsairauksia voi ehkäistä

Resepti: Rukiiset peltisilakat

Vaihdevuosista selviää hengissä

Tuulessa viuhuvat ripsipidennykset eivät paljon lohduta, kun klassiset vaihdevuosioireet iskevät päälle. Näin niistä selviää.

Mitä vanhemmaksi lapsentekoa lykkää, sitä vaativammaksi käy elämän toinen puolisko. Viisikymppisen naisen pehmeään syliin ei kaadukaan Mister Finland -kroppainen nuori rakastaja, vaan paljon monipuolisempi saalis: vaihdevuodet, sairastavat vanhemmat, murrosikäiset lapset, uusperheen draamat ja ikärasismi työpaikalla. Lössähtänyt vartalo ja kasvot eivät vastaa omaa identiteettiä.

Äiti sai viisikymppislahjaksi muun muassa villasaalin harteitaan lämmittämään. Kyläillessään naiset pukeutuivat siniruutuisiin marttapukuihin ja ottivat seitsemää sorttia pikkuleipää. Heistä arvonsa tuntevin istahti keinutuoliin. Kutimet kilkkasivat ja maakuntalaulut raikuivat.

He eivät olisi uskoneet silmiään, jos olisivat nähneet ikätoverinsa kiirehtivän pillifarkuissaan joogatunnille älypuhelimella statustaan päivittäen.

Hormonimyrskyn silmässä

Kypsän naisen ulkokuori on äitien ajoista muuttunut, mutta sisäpuolella hormonituotanto sammahtelee tuttuun tahtiin: vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51 vuoden iässä. Alkamisaika vaihtelee, samoin oireet. Monia rassaa eniten henkinen prässi.

Pinna on kireällä, mieli apea ja muisti pätkii. Uni muuttuu katkonaiseksi. Tunteet ovat pinnalla ja kyyneleet herkässä. Pikkuasiat ärsyttävät. Eripuraa syntyy niin kotona kuin työpaikalla: mies muuttaa nukkumaan askarteluhuoneeseen ja lapsi tuskin malttaa odottaa, että pääsisi muuttamaan kotoa kokonaan. Palaverissa ääni kohoaa falsettiin, ovet paukkuvat ja poistuvat kengänkorot napsahtelevat lattiaan entistä kiivaammin. Vessassa tyrskitään itkua paperipyyhkeeseen.

Itsetunto voi olla kadoksissa, minäkuva samoin. Missä on se railakas nuori nainen, joka jaksoi juhlia aamuviiteen ja jonka perään vihelleltiin autonikkunoista? Enää ei edes pultsari läpsäytä ratikassa takapuolelle, mutta kohtelias teinipoika kyllä tarjoaa istumapaikkaa.

Viimeistään tässä iässä nainen alkaa arvostaa luottosuhdetta kampaajaan, fysioterapeuttiin, hammaslääkäriin ja gynekologiin.

— Moni keski-ikäinen nainen käyttää turhaan masennuslääkkeitä. Olisiko luonnonmukaisempi vaihtoehto sittenkin turvautua vaihdevuosien hormonihoitoon? naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maija-Liisa Rantala kysyy.

Rantalalla on gynekologina pitkä, yli 30 vuoden perspektiivi.

— Hormonikorvaus on ainut hoito, joka auttaa vaihdevuosioireisiin, ja sen turvallisuutta on tutkittu vuosikymmenien ajan. Mielestäni ei ole syytä juuttua muutamiin kymmenen vuoden takaisiin hormonihoidolle kielteisiin tutkimustuloksiin.

Joskus nainen ei uskalla käyttää tai tunnustaa käyttävänsä hormonikorvaushoitoa sosiaalisesta tuomiosta välittämättä.

— Jos hoito aloitetaan, sitä ei ole pakko jatkaa loppuikäänsä. Kyseessä ovat reseptilääkkeet, joiden hyödyt ja haitat lääkäri miettii joka kerta uudelleen.
Joka viidennellä 50-vuotiaalla naisella ei ole ollenkaan vaihdevuosioireita. Puolestaan joka viides 70-vuotias oirehtii edelleen, ja jotkut vielä jopa 80 ikävuoden kynnyksellä.

Villitys vai valitus?

Maija-Liisa Rantala kääntää peilin naiseen itseensä, eikä kuva välttämättä imartele.

— Keski-iän kriisissä ei kyseessä ole niinkään miehen viidenkympin villitys vaan naisen viidenkympin valitus.
Huonosti nukutun yön jälkeen oma aviomies on ensimmäisenä tulilinjalla. Lavuaarissa leijuu partakarvoja, jääkaapin ovi on jätetty raolleen, kahviroiskeita ei ole siivottu. Kaikki on miehen syytä.

— Kun kumppani kuuntelee aikansa tuota jäpätystä, onko ihme, jos hän löytää suhteen, jossa saa yllättäen positiivista palautetta.

Myös uusperheen kuviot rassaavat iäkkäämpääkin. Vaikka kuinka antaisi anteeksi ja olisi lojaali, ei sellaista puolisoa olekaan, ettei eksän ratkaisu ja uusi siippa jossain vaiheessa ällöttäisi.

Kouluikäisille lapsille olisi tärkeää, että äiti jaksaisi tukea heitä opiskelussa ja harrastuksissa. Rakentavaa iloa ei ole äidistä, joka työpäivän jälkeen heittäytyy sohvalle viinilasin seuraan ja huokailee samalla, miten työpaikalla taas keksittiin pyörää uudelleen.

Omat elämänvalinnat pitäisi uskaltaa kääntää vahvuuksiksi. Aikanaan kipeät tosiasiat, kuten lapsettomuus tai eron jälkeinen yksinäisyys, saattavat olla myöhemmässä iässä etu.

— Viisikymppisen naisen valttikortti työelämässä voisi olla se, että hän on sinkku, käyttää hormonihoitoa ja haluaa tehdä töitä pitkään, Maija-Liisa Rantala sanoo.

Treffit itsen kanssa

— Ei haittaa, että vanhempani kuolivat, kun olin nelikymppinen, eräs nainen huokaa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi rakastanut vanhempiaan ja kaipaisi heitä yhä, vaan silkasta helpotuksen tunteesta: säästyinpäs!

Kolmen sukupolven loukussa sinnittelevä nainen ei saa koskaan olla yksin. Iäkkäät vanhemmat tarvitsevat hoivaa, ja omat lapset jo mahdollisesti lastenhoitoapua.

Eräskin markkinointijohtajana viestintäalalla työskentelevä entinen kympin tyttö kiirehti ensin työpaikaltaan hakemaan pojanpoikansa päiväkodista, sitten valmistamaan sairaille mutta vaativille vanhemmilleen kolmen ruokalajin illallisen ja lopuksi kotiin puoliltaöin rustaamaan markkinointisuunnitelmaa.

Kaikki tämä tunnollisuus johti avioeroon ja rytmihäiriöihin. Työpaikka sentään säilyi, mutta kokemansa röykytyksen jälkeen nainen päätyi vaihtamaan ammattia rauhallisempiin kuvioihin. Rytmihäiriöihin löytyi apu estrogeenihoidosta.

— Olemme tottuneet olemaan aina uutteria koululaisia, työntekijöitä ja perheenäitejä. Miten tärkeää olisi saada olla ihan itsekseen: puuhailla parvekekasvien kanssa, lämmittää saunaa maalla, lähteä yksikseen katsomaan näyttelyä taidegalleriaan, Maija-Liisa Rantala ehdottaa.

Luovuutta tutkinut kirjailija Julia Cameron käyttää tällaisesta toiminnasta nimitystä taiteilijatreffit. Omassa rauhassa katsottu teatteriesitys, elokuva tai kävelykierros inspiroivassa ympäristössä antaa ajatuksille tilaa ja potkua ja kenties auttaa hahmottamaan, mitä oikeastaan haluaa elämältään.

Jarrutellen alamäessä

Sillä eiväthän ne halut lopu, seksihalutkaan, vaikka parikymppisen voikin olla mahdoton ymmärtää, että eläkeikäisillä on yhä aktiivista sukupuolielämää. Nuori nainen voi yökötellä, että miten kukaan pystyy rakastelemaan tuollaisen lihavan, kaljun ja kuorsaavan miehen kanssa. Mies ei ehkä ole enää mikään piukkapeppu, mutta onpa naisenkin kroppa muuttunut. Toimiva vuosikymmenten yhteispeli ja yhteinen huumori pitävät seksuaalisuuden voimissa.

Vaihdevuosissa naiselta loppuu ensin keltarauhashormonin eritys, sitten estrogeeni, jonka puute aiheuttaa klassiset oireet hikoilupuuskineen.

Munasarjojen testosteronituotanto sammuu viimeisenä, ja on yksilöllistä, milloin se loppuu. 55-vuotiaalla vielä voi olla mieshormonituotantoa, mutta monella 60-vuotiaalla ei enää. Kun naiselta loppuu mieshormonin tuotanto, libido vähenee. Mutta jo pelkkä estrogeenihoito ylläpitää halua, eivätkä yhdynnät tee kipeää, koska limakalvot säilyvät vetreinä.

— Väittäisin, että hormonihoitoa käyttävällä naisella kehonkielikin on avoimempi, Maija-Liisa Rantala sanoo.

— Hän ei myöskään nimittele itse itseään vanhaksi.

Lausutuilla sanoilla kun on taipumus siirtyä käytäntöön.

— Fakta kuitenkin on, että luonto ei enää kaipaa vaihdevuosi-ikäisiä naisia. On otettava realiteettina, että vaihdevuosien tehtävä on viedä meitä kohti hautaa: veren rasva-arvot nousevat, verenpaine nousee ja luusto heikkenee. Mutta matkaa pystyy jarruttelemaan.

Eikä elämänhalu pääty eläkejuhliin. Sen jälkeen pitäisi voida nauttia vapaudesta. Tosin vapaus saattaa olla näennäistä. Vaikka olisi kuinka fiksu, koulutettu, söisi parsakaalia ja kävisi päivittäin avannossa, voi mieli pudota syvään rotkoon. Mielen valtaa outo näköalattomuus. Lapset ovat lentäneet pesästä, ja heillä on mahdollisesti omat aviokriisinsä. Nainen saattaa polttaa itsensä loppuun puolisonsa omahoitajana, kunnes lopulta jää leskeksi.

— Elämästä katosivat värit. On harmaata ja synkkää, eräs 70-vuotias kuvailee.
Tällaisessa tilanteessa estrogeenihoito voi auttaa pahimman yli ja palauttaa taivaan yhä toiveikkaan siniseksi.

Isoäitiys tulee nykyisin ajankohtaisiksi yhä myöhemmällä iällä. Olisi kaikille osapuolille mukavaa, että naiset säilyisivät konttauskykyisinä mahdollisimman pitkään.

D-vitamiinia ja kalkkia

Hormonikorvaushoitoa ei saa käyttää, jos on sairastanut laskimotulpan tai rintasyövän. Ennen isoa leikkausta hormonihoidossa on syytä pitää tauko verenkierron komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Ennen pitkiä lentoja veritulppia ehkäisevä minihepariinihoito voisi olla aiheellinen.

— Seniorit matkustavat paljon ja kauas. Maailmanympärimatka on iso riskitekijä, Maija-Liisa Rantala tietää.
Keuhkoveritulppa eksoottisissa olosuhteissa ei houkuttele mutta toisaalta:

— Jos on käyttänyt hormonikorvaushoitoa, verisuoniperäinen dementiariski on vähäisempi. Hormonihoitoja käyttäneiltä on löydetty aivoista vähemmän amyloidiplakkeja, Maija-Liisa Rantala kertoo.
Meillä Pohjoismaissa nainen työelämässä on sääntö, ei poikkeus. Se on myös yksi syy, miksi vaihdevuosilääkitystä suositaan.

— Naisgynekologit käyttävät itse hormonihoitoa ennen kaikkea pitkäaikaishyötyjen takia. Naisen karua tulevaisuutta ovat kestovaipat ja lonkkamurtumat. Emättimen limakalvojen haurastuminen tuo mukanaan virtsatietulehduksia ja virtsanpidätysongelmia. Niitä voi viivästyttää paikallisellakin estrogeenihoidolla.

Vaikka olisi senioritason kilpaurheilija, osteoporoosi uhkaa, ellei D-vitamiinin ja kalkin saanti ole oikealla tasolla. Naiset voivat napsia huikeita määriä D-vitamiinia, mutta eivät aina saa ruoastaan riittävästi kalkkia. D-vitamiini auttaa kalkkia imeytymään.

— Jos pääsisin päättämään, määräisin kaikille yli 65-vuotiaille luustontiheysmittauksen, Rantala sanoo.

Kalkkia ja D-vitamiinia siis ei pelkästään saa käyttää, vaan on pakko, hei!

Yksinkertainen resepti itsestään huolehtimiseen on monipuolinen ravinto, jossa vältetään turhaa rasvaa ja sokeria, ja liikutaan liikunnan ilosta, ei pakosta. Vitamiinilisillä ei korjata kehnoja ruokailutottumuksia, ja lihominen lähtee arjesta. Juhlissa juhlitaan hyvällä omatunnolla.

Hurraa, puoli vuosisataa!

Minäkuvansa kanssa kannattaisi tehdä sovinto viimeistään viisikymppisenä. Sen voi aloittaa vaikkapa juhlimalla reippaasti merkkipäiviään, eikä turhaan piilotella ikäänsä.

Yksi sisareni oli pitkään ikäistään nuoremman näköinen. Kun tuntemattomat päivittelivät, että oletko sinä jo noin vanha, sisareni totesi ykskantaan, että ”älä sinä vaan ikinä tulekaan näin vanhaksi”. On saavutus elää puoli vuosisataa. Ei sekään jokaiselta onnistu.

Äitini ihmetteli kuvista kasvojaan kiristäneitä julkkiksia ja tokaisi, että ”vanha mikä vanha, vaikka kuinka leikkaisi”. Maailmanluokan tähtösillä on henkilökohtaiset meikkaajat, mutta lähisyynissä viisvitonen on viisvitonen.

— Olihan se laiha, mutta sen kroppa vaan valui, stailaaja luonnehti pukemaansa seurapiirikaunotarta.

Pieni pyylevyys tuskin haittaa, sillä ikä korjaa tämänkin muka-ongelman: harva seniori on ylipainoinen.

Kun itse kerran vaihdoin kuntosalia ja ilmoitin sisäänkirjautuessa ikäni, tyttö respassa huokaisi ihastuneena: ”Minäkin aion olla vanhana yhtä nuorekas kuin sinä.”

Kaikki on suhteellista. Olin hänen mielestään tuolloin ikäloppu mutta silti ah niin nuorekas — ja alle nelikymppinen.

Asiantuntija Maija-Liisa Rantala, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Adenova Lääkärikeskus

Lue lisää
Vaihdevuodet-teemasta
 

Tavoittele unta ilman unilääkkeitä

Unta kannattaa tavoitella ilman unilääkkeitä. Uusi tutkimus on osoittanut, että lääkkeettömät keinot ovat tehokkaita ja niiden vaikutus säilyy pidempään kuin lääkehoidon.

1 Miksi unilääkkeiden lisäksi tai jopa tilalle tarvitaan lääkkeettömiä unettomuuden hoitokeinoja, erikoispsykologi Heli Järnefelt Työterveyslaitoksesta?

Tuntimäärä ei aina kerro koko totuutta unen laadusta. Unilääkkeillä saavutettu lepo ei ole yhtä palauttavaa kuin luomu-uni.

Unilääkkeet on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön, muutamasta päivästä pariin viikkoon. Vaikka lääkkeen avulla saa yönsä nukuttua, hereillä voi olla väsynyt ja tokkurainen olo. Unilääkkeet heikentävät osalla muistia ja oppimiskykyä sekä lisäävät kaatumisia.

Unilääkkeisiin, varsinkin ns. bentsoihin, voi kehittyä toleranssi: Ajan myötä tarvitsee aina suuremman annoksen saadakseen nukutuksi niiden avulla entiseen malliin.

Tutkimuksissa on osoitettu, että lääkkeettömien keinojen vaikutus säilyy pidempään kuin lääkehoidon. Nukahtamien helpottuu, uni pitenee ja se on levollisempaa.

2 Unettomuudesta kärsii jopa joka kolmas aikuinen. Miksi?

Syylliseksi arvellaan työelämän vaatimustason nousua ja epäsäännöllisten työaikojen lisääntymistä.

Ainakin nuorilla syynä voivat olla muutokset mediankäytössä. Uni häiriintyy ja sille jää liian vähän aikaa, kun älykännykät ja tabletit vetävät koko ajan puoleensa. Nukahtaminen on vaikeaa, yöllä heräillään eikä uni virkistä.

Tilastoihin voi vaikuttaa myös se, että elämme pidempään kuin ennen. Unettomuus lisääntyy iän myötä, varsinkin naisilla 45 vuoden jälkeen.

3 Mitä psykologisia keinoja on tarjolla?

Unettomuuden laukaisseiden stressitekijöiden käsittely on tärkeää. Usein täytyy myös työstää unettomuuden pelkoa. Nukkuminen voi parantua kuin itsestään, kun saa uusia näkökulmia ja väljyyttä huonounisuuden murehtimiselle.

Rentoutumis- ja läsnäoloharjoituksista on apua useimmille. Erityisesti ennen nukkumaanmenoa on tärkeää rauhoittua ja mennä sänkyyn vasta, kun tuntee olonsa uneliaaksi. Jos uni ei tule viimeistään puolessa tunnissa, kannattaa lähteä muualle ja vaikka lukea.

Sängyssä pyöriminen lisää stressiä unettomuudesta – ja vaikeuttaa nukahtamista entisestään. Kellon vilkuilu öisin kannattaa jättää, sillä se vain lisää stressiä, 

4 Millä rutiineilla iltansa saisi rauhoitettua?

Työasioiden hoitaminen tulee lopettaa hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja käsitellä mieltä painavat huolet.

Liikunta auttaa, kunhan sen ajoittaa oikein. Useimmat voivat tehdä iltakävelyn tai koiranulkoilutuksen vielä tuntia ennen nukkumaanmenoa. Rankemman liikunnan aika on 3–4 tuntia aiemmin.

Sänkyyn ei pidä mennä nälkäisenä, mutta toisaalta tuhti ja rasvainen ruoka illalla häiritsee unia. Hiilihydraattipitoinen mutta kohtuukokoinen iltapala toimii unentuojana.

Kahvia ja alkoholia kannattaa välttää varsinkin illalla.

Viimeinen tunti ennen nukkumaanmenoa on rentouttavan oleilun aikaa. Silloin ei kannata vilkuilla digivehkeitä eikä huhkia raskaimmissa kotitöissä.

Lue lisää:

Unettomuus-teemasta

Rentoutumisen taito