Olen 50-vuotias nainen. Kohtuni ja munasarjani on poistettu, ja toinen lisämunuainen leikattu kasvaimen vuoksi. Käytän Divigel-hormonivalmistetta ja kyhmystruumaan tyroksiini-valmistetta. Nyt ylä- ja alahuuleeni on ilmaantunut parrankasvua. Kertooko se, että jotain hormonia on liikaa tai liian vähän? Kehtaanko tällaisena mennä edes lääkäriin?

Lääketieteen oppikirja toteaa, että naisilla raja normaalin ja liiallisen karvoituksen välillä on kuin veteen piirretty viiva. Karvoitus etenkin säärissä ja käsivarsissa ei yleensä ole merkki mistään sairaudesta, vaan se on synnynnäinen ominaisuus. Merkittävää karvojen liikakasvua eli hirsutismia esiintyy noin 1–2 prosentilla naisista. Silloin takana on usein mieshormonin liikavaikutus.

Naisen munasarjat tuottavat naishormonien lisäksi pieniä määriä myös mieshormonia, testosteronia. Samoin sitä tule hieman lisämunuaisista. Joskus munasarjat tai lisämunuaiset alkavat tuottaa mieshormonia liikaa, jolloin karvankasvu lisääntyy. Syynä voi olla myös se, että karvatupet ovat herkistyneet mieshormonille, jolloin normaali hormonin määrä lisää karvoitusta. Mieshormoni säätelee etenkin ylä- ja alahuulen, poskien, leuan, rintojen, lapaluiden välin, alavatsan ja reisin karvoitusta.

Yleisin hormonihäiriön syy on ns. PCO eli munasarjojen monirakkulatauti, johon liittyy kuukautishäiriöitä ja lihavuutta. Harvinaisempia syitä ovat lisämunuaisten tai munasarjojen kasvaimet. Nämä ovat sairauksia, joita pitää tutkia ja hoitaa.

Mitä kysyjälle neuvoksi? Silloin kun liikakarvoitus on ilmaantunut parin kolmen vuoden sisällä ja etenkin jos se lisääntyy, hormonihäiriön mahdollisuus on suuri. Koska aikaisemmin on ollut lisämunaisessakin vikaa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi tutkia.

Hormoniasioista tietää eniten endokrinologian erikoislääkäri. Nimi ei varmaan paljoa potilaille kerro, ei myöskään sen suora käännös "umpieritysrauhasten erikoislääkäri". Enemmän ehkä kertoo endokrinologin vapaa käännös "hormonien ja aineenvaihdunnan erikoislääkäri".

Endokrinologeja on sekä sisätautilääkäreinä että gynekologeina, joista molemmat pystyvät tutkimaan liikakarvoitusta. Jos tätä erikoisalaa ei paikkakunnalta löydy, tavallinen gynekologi voi tehdä alkuselvitykset ja tarvittaessa lähettää lisätutkimuksiin. Nämä erikoislääkärit näkevät vastaanotoillaan paljon hirsutismista kärsiviä potilaita, joten lääkäriin menoa ei tarvitse arastella.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Poikaystävälläni on ollut jo pitkään pulssi korkeana, väsymystä ja rintakipuja. Kivut saattavat iskeä vaikka kesken kauppareissun. Kohtauksiin liittyy myös selkäkipuja, joille ei ole kunnollista selitystä fysioterapiassa saatu, sekä mahakipuja, jotka tuntuvat alavatsassa. Mikä voisi olla taustalla?

Näin monen elinjärjestelmän oireet nuorella tuovat väistämättä mieleen kroonisen stressin ja ahdistuksen. Oireistossa on myös hyperventilaation (hengityshäiriö) ja paniikkihäiriön piirteitä.

Mielemme hallinnoi voimakkaasti verenkiertoelimistön virittyneisyyttä – tietoisesti tai tiedostamatta. Stressi, ahdistus tai masennus nostaa usein syketasoa ja syö voimia. Tämä tuntuu väsymyksenä ja kipuna, sillä kipukynnys alenee.

Ahdistusta aiheuttavat asiat ovat voineet tapahtua vuosia aiemmin ja ne on voinut unohtaa. Osaamme usein yhdistää tuoreen stressin oireisiimme, mutta vanhempia, sivuun työnnettyjä tapahtumia emme aina tunnista.

Koska kysyjän kuvaama oireisto pyrkii kroonistumaan ja kaventamaan elämää, psykologisen ammattiavun hakeminen on paikallaan. Sen saaminen pitkittyy joskus turhaan, kun oireita selvitellään eri erikoisalojen lääkäreiden kanssa.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Jäätelö sattuu suussa, mutta myös pakkanen, kuuma kahvi, toffee ja virvoitusjuomat. Mistä vihlonta johtuu ja mikä siihen auttaa?

Hammaskiillettä ja hammasluuta kuluttavat monet asiat. Hampaat voivat kulua kovasta harjaamisesta tai narskuttelusta. Kiillettä hankaavat happamat elintarvikkeet, kuten tuoremehut, virvoitusjuomat, sitrushedelmät, etikkaiset ruoat sekä viinit.

Syömishäiriöihin liittyvä oksentelu sekä närästys, jossa suuhun nousee happamia mahanesteitä, uhkaavat kiillettä.

Hampaan pinta saattaa muistuttaa sileää autonrengasta, purupinnoilta voi erottaa myös pieniä kulumiskuoppia ja joskus hampaat jopa madaltuvat.

Kun hammasluuta suojaava kiille kuluu narskuttelun, reikiintymisen, hampaiden halkeamien, bulimian tai närästystaudin seurauksena, hammasluun pienet, hammasytimeen johtavat nesteen täyttämät kanavat paljastuvat.

Paikat ja hampaat lohkeilevat herkästi. Kylmä, kuuma, makea ja hapan tekevät häijyä. Purennan epätasapaino aiheuttaa harmeja päänsärystä leuka­kipuihin.

Hampaita voi vihloa myös paikkauksen tai hammaskiven poiston jälkeen. Joskus vihlominen voi taas kertoa orastavasta hammasytimen tulehduksesta tai purentaongelmasta.

Olisiko näistä apua

Toisinaan vihlominen menee ohi omia aikojaan, mutta jos samaa hammasta vihloo jatkuvasti, kannattaa mennä hammaslääkärille.

Vihlomista lievittävät hammastahnat suojaavat paljastuneita hammaskauloja, mutta niitä pitää käyttää säännöllisesti.

Hammaslääkäri voi laittaa hampaisiin kiillettä vahvistavaa fluorilakkaa tai käsitellä paljastuneita hammaskauloja erilaisilla suoja-aineilla. Pahasti kuluneita hampaita korjataan rakentamalla kruunu hampaan päälle, jolloin myös purenta korjaantuu.

Narskuttelijan hampaita suojaa purentakisko.

Harvenna happohyökkäyksiä

Koska tuoremehut, virvoitus- ja energiajuomat syövyttävät kiillettä, niiden juomista kannattaa rajoittaa ja ajoittaa se aterioinnin yhteyteen.

Nauti happamat hedelmät ja marjat aterian yhteydessä, ja kokeile juustopalaa: sen pureskelu neutraloi happoja.

Hampaita ei kannata harjata tuntiin happaman aterian jälkeen, sillä harjaus pyyhkäisee mukanaan liuennutta kiillettä. Sähköhammasharja on hampaille hellävarainen, sillä se ei aiheuta ikenien vetäytymistä.

 

 

Vaarallinen keuhkoveritulppa voi yllättää sellaisenkin, joka on pitänyt itseään täysin terveenä. Hälytysmerkit ja ehkäisykeinot kannattaa siis tietää.

Yhtäkkiä henkeä alkaa ahdistaa, kylkeen sattuu ja sydän jumpsuttaa – nyt on kiire. Verihyytymä on saattanut tukkia suonen keuhkoissa.

Keuhkoveritulppa eli keuhkoembolia nousee otsikoihin, kun poliitikko sairastuu siihen. Yleensä he eivät näytä sairauskohtauskandidaateilta.

Hengenvaarallinen keuhkoveritulppa on oikeasti varsin yleinen sairaus. Vuosittain sen saa noin yksi viidestätuhannesta. Ikä lisää riskiä huomattavasti, sillä kaksi kolmesta sairastuneesta on yli 65-vuotiaita. Kuitenkin joka kymmenes sairastunut on alle 25-vuotias.

Perinnöllinen tukostaipumus on noin joka kymmenennellä suomalaisella.

— Vaara on kaksin- tai kolminkertainen, jos lähisukulainen on sairastanut laskimotukoksen, sisätautiopin professori Risto Kaaja Turun yliopistosta kertoo.

Naiset erityisvaarassa

Alle 50-vuotiaana naisilla tukostaipumus on hieman suurempi kuin miehillä. Varsinkin raskaus on riskiaikaa: tukosten todennäköisyys kasvaa hormonimyrskyn (estrogeenin) vaikutuksesta maksan hyytymistekijäsynteesiin. Joskus laskimopuolen suurentuneesta tukostaipumuksesta antaa vihiä se, että naisella on toistuvia keskenmenoja. Niiden syynä saattaa olla istukkaan iskenyt tukos.

Nuorten naisten keuhkoveritulpan syyksi paljastuu usein yhdistelmäehkäisyvalmiste, joko e-pilleri tai laastari. Niissä on sekä naishormoni estrogeenia että keltarauhashormoni progestiinia. Pelkkää progestiinia sisältävät ehkäisyvalmisteet eivät lisää tulppariskiä.

— Jos suvussa on ollut veritulppia, kannattaa ehdottomasti valita muu ehkäisymenetelmä kuin yhdistelmäehkäisypilleri. Oma tukostaipumus selviää laboratoriokokeella, mutta jo se, että laskimotukoksia on ollut peräkkäisissä sukupolvissa voi antaa viitettä tukostaipumuksesta, Risto Kaaja neuvoo.

Myös hormonikorvaushoito kasvattaa veritulppariskiä. Vaara kasvaa käytetyn hormoniannoksen mukaan mutta ei lisäänny vaikka hoitoa jatkaisi pitkään. Laastarissa ja geelissä riski on pienempi kuin tableteissa.

Hyytymä jalasta keuhkoihin

Keuhkoveritulppa ei saa alkuaan keuhkoista vaan yleensä jaloista. Kun veren seilaus hidastuu säären syvissä laskimoissa, se jää junnaamaan paikoillaan kuin pyörteinen virta koskessa. Tässä on vaaran paikka: kun veri ei kierrä eteenpäin, se saattaa pakkaantua kokkareiksi, kuten lehdet ja muut roskat kasaantuvat suvantopaikoissa koskessa.

Hyytymä kulkeutuu veren mukana sydäntä kohti. Sydämen oikeasta kammiosta hyytymä jatkaa matkaansa keuhkovaltimoon ja sen pieneneviin haaroihin. Tuskin pikkurillin päätä suurempi hyytymä kiilautuu verisuonen haaraan ja tukkii sen. Aikaa tähän kaikkeen kuluu sekunteja.

Tyypillisesti veritulppa iskee pitkän lentomatkan tai muun tunteja jatkuneen paikallaanolon jälkeen. Verenkierto jaloissa hidastuu, kun ne eivät saa liikettä.

Suuri osa tulpista todetaan sairaalassa potilailla, jotka ovat maanneet sängyssä pitkään. Leikattujen toipumista seurataankin tarkoin tulppavaaraan takia. Etenkin keisarileikkauksen jälkeen verihyytymät ovat mahdollisia.

Keuhkoveritulpan riskiä lisäävät myös syöpä ja jotkin lääkkeet, kuten psykoosin hoitoon käytetty klotsapiini. Omat elintavatkin vaikuttavat. Tupakointi ja ylipaino voivat vauhdittaa keuhkoveritulpan muodostumista.

Lentosukat tavaksi

Halvinta ja yksinkertaisinta tulpan ehkäisyä on ostaa kunnon tukisukat yli neljän tunnin lennolle. Euroopan sisäiset lennot ovat niin lyhyitä, etteivät ne juuri aiheuta veritulppia. Mannerten välisillä lennoilla tukisukat ovat tarpeen ainakin niillä, joilla on perinnöllinen tukostaipumus tai verenhyytymistä lisää esimerkiksi raskaus, hormonivalmiste tai syöpä. Jos tukosvaara on suuri, lääkäri voi määrätä veren hyytymistä vähentävää hepariinia. Se annetaan ennen lentoa niin sanotulla napapiikillä.

Jos ei nuorempana ole lentosukkia tarvinnut, keski-iässä ne ovat hyvä hankinta.

— Olen itsekin taipunut tukisukkien käyttäjäksi, kun ikää on kertynyt, professori Kaaja kertoo.

Lentokoneessa voi pohkeidensa verenkiertoa vauhdittaa myös pumppaamalla nilkkojaan. Säännöllisin väliajoin kannattaa nousta käytävälle jaloittelemaan, vaikkei olisi tarvetta käydä vessassa. Vedenjuontikin auttaa, etenkin jos on tullut syötyä suolaista ruokaa.

Sama taukokävelyiden tarve on pitkillä auto- ja junamatkoilla. Myös arjessa on hyvä muistaa nostaa peppu välillä penkistä — muutenkin kuin verenkierron takia.

Ahdistuksesta päivystykseen

Yleisin oire keuhkoveritulpassa on äkillinen hengenahdistus ja rintakipu. Sydämen syke voi kiihtyä, eikä lepo helpota oloa. Vaaranmerkkejä on myös yllättävä yskänpuuska, joka joskus voi nostaa suuhun verisiä ysköksiä.

Joskus tulppa kehittyy hiljalleen useampien päivien aikana. Pienemmät veritukokset kulkeutuvat keuhkoihin ja aiheuttavat hetki hetkeltä pahenevaa hengenahdistusta.

Useat potilaat kuvailevat keuhkoveritulppansa vaikuttaneen niin, että kunto laskee oudosti ilman, että sen taustalla olisi esimerkiksi pitkittynyttä flunssaa tai muita yleiskuntoa heikentäviä tekijöitä.

Myös kuume ja pohkeiden tai nivusten kipeytyminen kävellessä voivat viitata tukokseen. Kuumotus jalassa on merkki pinnallisesta laskimotulehduksesta. Omaa voin­tiaan on tällöin syytä seurata, koska tukos voi levitä syviin suoniin.

Verenohennusta peliin

Jos epäilet keuhkoveritulppaa, on kiire. Lähimpään päivystykseen pitää hakeutua heti. Tilanteen tajuamista vaikeuttaa se, että oireet vaihtelevat paljon. Terveysalan ammattilaisetkaan eivät aina ymmärrä epäillä tulppaa. Ensimmäisenä mieleen hiipii ajatus sydänkohtauksesta.

Keuhkoveritulppa todetaan useimmiten tietokonekerroskuvauksella. Jalan laskimoveritulppaa selvitetään ultraäänitutkimuksella, joka tunnistaa hyvin reiden alueen tukokset. Sen sijaan pohjetukokset löytyvät huonommin. Joskus tutkimus pitää uusia viikon päästä.

Tulppaa hoidetaan verenohennuslääkkeellä, joista uusimpia voidaan antaa suun kautta heti ensimmäisitä hoitopäivistä alkaen. Lievemmissä keuhkoembolioissa sairaalahoitoakaan ei tarvita, kunhan varmistetaan hoidon toteutuminen kotona.

Raskausaikana vain hepariinihoito (piikki napaan) on turvallista eikä uusia verenohennuskeinoja tule käyttää.

Alkuvaiheessas jalan nostaminen koholle (pari tyynyä jalan alle) voi helpottaa kipua ja painon tunnetta. Suurissa tukoksissa käytetään myös liuotushoitoa.

Hoito ei pääty sairaalasta kotiutumiseen. Yleensä määrätään verenohennuslääkettä kuukausiksi. Jos tukoksen uusiutumista epäillään, verenohennus jatkuu loppuiän.

Keuhkoveritulppa pelästyttää ja kivut voivat olla kovempia kuin on koskaan aiemmin elämässään kokenut. Ripeä toiminta on tarpeen, sillä äkkikuolemakin on mahdollinen. Risto Kaaja muistuttaa, että jos hoitoon pääsee nopeasti, tulpasta jää harvoin mitään pysyvää haittaa.

— Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, suurin osa toipuu viikon sisällä ja olo helpottuu jo muutamassa päivässä.

Asiantuntija: Risto Kaaja, sisätautiopin professori, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen keskussairaala

Vaaran merkit

➨ hengenahdistus
➨ yllättävä yleiskunnon heikkeneminen
➨ kylkikipu
➨ sydämen sykkeen kohoaminen
➨ äkilliset yskänpuuskat ja veriyskökset
➨ kävelyn aiheuttama turvotus ja aristus pohkeissa

Ehkäise näin

➨ käytä yli neljän tunnin lentomatkoilla tukisukkia
➨ tee nilkoilla pumppaavia liikkeitä tai nouse kävelemään pitkillä matkoilla
➨ liiku mahdollisuuksien mukaan, jos joudut pitkään vuodelepoon
➨ pysyttele normaalipainossa
➨ älä tupakoi
➨ harkitse lääkärin kanssa ehkäisy- ja hormonikorvaus-menetelmää, jos lähisuku-laisellasi on ollut tulppa

Ikenen tulehtumiseen riittää, että hampaat jäävät pariksi päiväksi pesemättä. Silloin vaiva on vielä helppo hoitaa.

Ientulehdus johtuu hampaiden pinnalle kertyneestä bakteeripeitteestä eli plakista. Sen kerros paksuneen sitä mukaan kuin hampaidenpesuväli venyy.

Ien punoittaa, aristaa ja vuotaa harjatessa helposti verta. Hoitamattomana tulehdus muuttuu parodontiitiksi, hampaiden kiinnityskudossairaudeksi.

Ientulehdus hellittää ja verenvuoto loppuu, kun ientä ärsyttävä bakteeripeite puhdistetaan hampaan pinnalta. Säännöllinen hampaiden harjaaminen ja hammasvälien puhdistaminen paitsi ehkäisee myös hoitaa ientulehdusta.

Apteekista saa plakinvärjäystabletteja. Niiden avulla on helppo nähdä kohdat, joita pitää vielä puhdistaa.

Hoitamatta parodontiitiksi

Jos hampaidenhoidon laiminlyö pitkään, seurauksena on parodontiitti, joka kehittyy hiipien vuosien aikana. Lievää muotoa sairastaa joka kolmas, vaikeaa joka kymmenes aikuinen. Yli 50-vuotiailla parodontiitti on hampaan poiston tavallisin syy.

Parodontiitin suurin yksittäinen riskitekijä on tupakointi. Myös diabetes, pitkään jatkunut stressi, HIV-infektio ja perinnöllinen taipumus altistavat kiinnityskudossairaudelle.

Kun tila on edennyt parodontiiksi, hampaan leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet katkeilevat tulehduksen voimasta ja hammas voi alkaa heilua. Myös leukaluu hampaan ympäriltä saattaa syöpyä.

Harjatessa ikenet vuotavat verta, ientasku syvenee ja hammas voi jopa irrota. Tupakoitsijoilla ikenet eivät aina vuoda, koska tupakointi heikentää ääreisverenkiertoa.

Parodontiitti altistaa sydänsairauksille, koska bakteereilla on avoimista ikenistä pääsy suusta verenkiertoon.

Hammaslääkäri tai suuhygienisti toteaa parodontiitin mittaamalla ientaskut. Jos ientasku on yli neljä millimetriä syvä, kiinnityskudokset ovat tulehtuneet.

Parodontiitin nujertamat kudokset eivät kasva takaisin, siksi olisi tärkeää havaita tulehdus varhain. Hampaat ja hammasvälit pitää puhdistaa huolellisesti päivittäin unohtamatta säännöllisiä hammastarkastuksia. Hammaslääkärien ohella suuhygienistit osaavat auttaa parodontiitin ehkäisyssä. Mahdollisen tupakoinnin lopettaminen olisi tärkeää.

Hampaiden pinalle kertynyttä biofilmiä voidaan poistaa instrumenteilla käsin tai ultraäänellä. Vaikeissa tulehduksissa ienleikkaukset, jossa ientaskut puhdistetaan ja tulehtunut kudos poistetaan, saattavat olla paikallaan. Puhdistuksen aikana voidaan käyttää myös antibiootteja. Vaikeissa tapauksissa hammas pitää poistaa.