Olen 50-vuotias nainen. Kohtuni ja munasarjani on poistettu, ja toinen lisämunuainen leikattu kasvaimen vuoksi. Käytän Divigel-hormonivalmistetta ja kyhmystruumaan tyroksiini-valmistetta. Nyt ylä- ja alahuuleeni on ilmaantunut parrankasvua. Kertooko se, että jotain hormonia on liikaa tai liian vähän? Kehtaanko tällaisena mennä edes lääkäriin?

Lääketieteen oppikirja toteaa, että naisilla raja normaalin ja liiallisen karvoituksen välillä on kuin veteen piirretty viiva. Karvoitus etenkin säärissä ja käsivarsissa ei yleensä ole merkki mistään sairaudesta, vaan se on synnynnäinen ominaisuus. Merkittävää karvojen liikakasvua eli hirsutismia esiintyy noin 1–2 prosentilla naisista. Silloin takana on usein mieshormonin liikavaikutus.

Naisen munasarjat tuottavat naishormonien lisäksi pieniä määriä myös mieshormonia, testosteronia. Samoin sitä tule hieman lisämunuaisista. Joskus munasarjat tai lisämunuaiset alkavat tuottaa mieshormonia liikaa, jolloin karvankasvu lisääntyy. Syynä voi olla myös se, että karvatupet ovat herkistyneet mieshormonille, jolloin normaali hormonin määrä lisää karvoitusta. Mieshormoni säätelee etenkin ylä- ja alahuulen, poskien, leuan, rintojen, lapaluiden välin, alavatsan ja reisin karvoitusta.

Yleisin hormonihäiriön syy on ns. PCO eli munasarjojen monirakkulatauti, johon liittyy kuukautishäiriöitä ja lihavuutta. Harvinaisempia syitä ovat lisämunuaisten tai munasarjojen kasvaimet. Nämä ovat sairauksia, joita pitää tutkia ja hoitaa.

Mitä kysyjälle neuvoksi? Silloin kun liikakarvoitus on ilmaantunut parin kolmen vuoden sisällä ja etenkin jos se lisääntyy, hormonihäiriön mahdollisuus on suuri. Koska aikaisemmin on ollut lisämunaisessakin vikaa, sitä suuremmalla syyllä pitäisi tutkia.

Hormoniasioista tietää eniten endokrinologian erikoislääkäri. Nimi ei varmaan paljoa potilaille kerro, ei myöskään sen suora käännös "umpieritysrauhasten erikoislääkäri". Enemmän ehkä kertoo endokrinologin vapaa käännös "hormonien ja aineenvaihdunnan erikoislääkäri".

Endokrinologeja on sekä sisätautilääkäreinä että gynekologeina, joista molemmat pystyvät tutkimaan liikakarvoitusta. Jos tätä erikoisalaa ei paikkakunnalta löydy, tavallinen gynekologi voi tehdä alkuselvitykset ja tarvittaessa lähettää lisätutkimuksiin. Nämä erikoislääkärit näkevät vastaanotoillaan paljon hirsutismista kärsiviä potilaita, joten lääkäriin menoa ei tarvitse arastella.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kostutus auttaa korvienkin kuivuuteen ja kutinaan.

Korvien kutina piinaa erityisesti atoopikkoja, joihin kuuluu meistä joka viides. Erityisesti, kun ilman kosteuspitoisuus on pieni, iho on tavallistakin ärtyvämpi.

Kutina saattaa kertoa allergisesta ihosairaudesta, kuten atopiasta tai psoriasiksesta. Atooppinen iho on kuiva, herkkä ja hilseilevä.

Kutina voi johtua myös korvakäytävän eli ulkokorvan tulehduksesta. Pitkittynyt ulkokorvan tulehdus ei johdu bakteereista vaan ihon ärtymisestä. Se on yleinen kesällä, kun korviin menee uidessa vettä.

Korvien raapiminen ja kaivaminen voi houkutella, mutta sitä kannattaa välttää, koska korvakäytävän iho rikkoutuu helposti ja siihen pesiytyy bakteereja tai sieniä. Joskus kutinan taustalla on lisääntynyt korvavahan muodostus.

Hoito

Öljyiset korvatipat kosteuttavat korvakäytävää ja vähentävät veden pääsyä suoraan kontaktiin korvakäytävän ihon kanssa. Jos iho on kovin ärtynyt, kortisonia ja antiseptistä ainetta sisältävät korvatipat auttavat.

Ylimääräisen korvavahan poistamiseen kannattaa kokeilla vahaa liuottavia korvatippoja. Joskus korvavaha on niin juuttunut korvakäytävään, että sen poistamiseen tarvitaan lääkärin apua. Lääkäri tai hoitaja voi huuhtoa tulehtuneen korvakäytävän lämpimällä keittosuolaliuoksella tai vedellä. Tämän jälkeen korvakäytävä kuivataan, useimmiten imua käyttäen.

Ennaltaehkäisy

Joillakin vettä jää helposti korvakäytävään uinnin tai suihkun jälkeen. Silloin kannattaa käyttää esimerkiksi muotoutuvia korvasuojia. Öljypitoiset tipat saattavat vähentää myös ihon ärsytystä. Korvia ei saa kaivaa!

 

Äitini sai vastaanottoapulaiselta ohjeen, että juo vettä enemmän, niin hemoglobiinisi laskee. Äitini (80 v) hemoglobiini on 160 ja hän on huolissaan, että saa veritulpan. Oliko neuvo pätevä?

Hemoglobiini (Hb) on punasolujen sisältämä valkuaisaine, joka sitoo happea veren kiertäessä keuhkoissa ja luovuttaa sitä muissa kudoksissa. Äitinne Hb on viitearvon ylärajalla (yläraja on 155—160 g/l). Koska viitearvot on määritetty siten, että 95 % terveistä asettuu kyseiselle alueelle, aina on yksilöitä, joilla laboratorioarvo osuu hiukan viitealueen ulkopuolelle ilman, että se merkitsisi mitään sairautta.

Hb-arvo voi olla koholla, jos potilas on kuivunut esim. kuumeen tai ripuloinnin takia. Silloin pitää juoda enemmän. Muuten on parasta mitoittaa juominen janon mukaan. Helteellä ja liikunnan yhteydessä on toki huolehdittava nesteen saannista.

Hb-taso 160 g/l ei vielä altista veritulpalle. Lievästi koholla oleva Hb on syytä pyytää tarkistamaan vaikkapa muutaman kuukauden kuluttua – tai aiemminkin, jos äitinne yleisvointi on huonontunut. Hemoglobiini voi nousta muun sairauden seurauksena, jos kudokset kärsivät hapenpuutteesta. Joskus luuydin tuottaa itsenäisestikin liikaa punasoluja (ns. polysytemia vera). Jos Hb nousee edelleen, selvittelyt korkeahkosta hemoglobiinista voidaan tehdä omalla terveysasemalla.

 

 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Paitani on läpimärkä noin 20 minuutin kävelyn jälkeen. Hikoilu on niin runsasta, että saa melkein vettä vääntää paidasta, ja hiki haisee tosi pahalle, kertoo vaimonikin. Normaalisti en muuten hikoile. Minulla ei myöskään ole yöhikoilua. Miksi hikoilen liikaa vain liikkuessa?

Hikoilu on osa kehon lämmönsäätelyä. Ruumiinlämmön noustessa, esim. liikunnan yhteydessä, keho pyrkii tasaamaan lämpötilan lisäämällä nesteen siirtymistä iholle hikirauhasten kautta.

Hiki itsessään on täysin hajutonta, mutta suurten hikirauhasten alueella kainaloissa, nivusissa ja sukupuolielinten ympärillä ihon omat bakteerit alkavat hajottaa hikeä, jonka seurauksena muodostuu haju. Sen voimakkuuteen vaikuttavat yksilölliset tekijät, kehon nestetasapaino ja tietyt ravintoaineet (valkosipuli, alkoholi, voimakkaat mausteet).

Hikoilun määrä vaihtelee. Kuume, pitkittyneet tulehdussairaudet, kilpirauhasen liikatoiminta, diabetes, uniapnea, sydämen vajaatoiminta ja tietyt muut sairaudet sekä jotkut lääkeaineet (esim. beetasalpaajat ja masennuslääkkeet) voivat aiheuttaa poikkeavaa hikoilua, mutta tällöin sitä esiintyy myös muissa tilanteissa kuin liikkuessa. Kysyjän tapauksessa ei ilmene seikkoja, jotka herättäisivät epäilyn sairaudesta liikahikoilun taustalla.

Liikkuessa tapahtuva runsas hikoilu voi liittyä huonoon kuntoon tai ylipainoon, mutta se voi olla myös normaali ominaisuus. Liika vaatetus lisää hikoilua, koska se nostaa kehon lämpötilaa. Hien voimakas haju voi liittyä liian vähäiseen nesteen nauttimiseen.

Liikahikoiluun voi kokeilla apteekista saatavia antiperspirantteja. Antiperspirantin ja deodorantin yhdistelmä vähentää sekä hikoilua että hien hajua.

Liikahikoilua voidaan hoitaa myös tietyillä lääkkeillä ja botox-pistoksilla, jotka annetaan liikaa hikoileville alueille. Kysyjän tapauksessa näihin hoitokeinoihin ei todennäköisesti ole tarpeen ryhtyä, koska liikahikoilua ei esiinny muutoin kuin liikkuessa.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Minulla todettiin osteopenia, vaikka syytä siihen ei pitäisi olla. Elän kaikin puolin terveellisesti: syön monipuolisesti ja liikun enkä tupakoi. Minulla on perinnöllinen sepelvaltimotauti ja olen menossa pallolaajennukseen. Luulääke denosumabin (Prolia) aloitus arveluttaa sen haittavaikutusten takia. Mistä tällainen osteopenia tulee, kun kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ruoasta ja purkista on ollut riittävä. Liikun jopa vaativaan tyyliin kuusi kertaa viikossa. 

 

Luun mineraalitiheys alkaa pienentyä keskimäärin 40 ikävuoden jälkeen. Tiheyttä voidaan mitata röntgenabsorbtiomenetelmällä (DEXA), jossa tiheyden alenema -1,0 ja -2,5 välille on määritelty osteopeniaksi ja tätä suurempi alenema osteoporoosiksi. Osteoporoosin asteelle edenneeseen luuston tiheyden alenemaan liittyy murtumariski. Osteoporoosia edeltää osteopenia, mutta kaikille, joilla osteopenia todetaan, ei kehity osteoporoosia.

Osteopenia kuten osteoporoosikin esiintyy yleisimmin vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Ne ovat yhteydessä estrogeenituotannon vähenemiseen. Osteope­niaa lisää vähäinen liikunta, runsas alkoholin käyttö, tupakointi ja kortisonilääkitys. Painoa kannatteleva liikunta, kuten juoksu, suojaa pyöräilyä ja uimista tehokkaammin osteopenialta.

Toisaalta on hyvä muistaa, että jatkuva liian kova liikunta ja liian vähäinen energian saanti ruoasta voi vähentää estrogeenituotantoa. Nuorehkoilla, paljon kestävyysliikuntaa harrastavilla hoikilla naisilla löytyy melko usein osteopeniaa. Suolistosairauksiinkin liittyy osteopeniaa. Osteopenia on myös osa normaalia ikääntymistä.

On myös esitetty ettei koko osteopenia termiä pitäisi käyttää, koska se ei ole varsinainen sairaus. Asiantuntijat ovat myös esittäneet, ettei luuston tiheysmittauksia pitäisi tehdä ilman perusteita etenkään nuorehkoille (alle 70-vuotiaille), joilla ei ole erityisiä osteoporoosille altistavia tekijöitä. Selviä perusteita mittaukseen ovat lonkka ja nikamamurtuma, pitkäaikaiset tulehdukselliset sairaudet ja sisäinen kortisonilääkitys sekä tietyt umpieritysrauhasten ja suoliston sairaudet.

Osteopeniassa suositellaan riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista huolehtimista sekä terveelliisä elämäntapoja, jotka edistävät luun vahvistumista. Osteopenia ei ole syy käyttää luulääke Prolia. Erityistilanteissa, kuten kortisonilääkityksen aikana tai jo tapahtuneiden murtumien takia, sen käyttö voi olla perusteltua osteopeniassakin.

 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Deetä 100 mcg päivässä

D-vitamiinin riittävää saantia ei voi edes arvioida saantisuosituksia noudattamalla,. Mittaus on ainoa oikea ja luotettava keino. D-vitamiinin saantisuositukset ovat lääketeollisuuden lobbauksen tulosta. Voimassa olevien suositusten mukaisilla D-vitamiinimäärillä ei ole merkittävää haittaa lääkeiden myynnille eikä ihmisten vähemmälle sairastamiselle. Miksi hauraat luut on miljoonalla suomalaisella? Haurastuneet luut ja kovat kivut oli minullakin, mutta ei ole enää.

Vierailija

K2 (mk4 muodossa) vitamiinia ja magneesiumia ja äkkiä. Kalsiumin sijaan kalsiumsitraattia. 

Lisäksi kannattaa käyttää CLA:ta hormoonituotantoon (voi aiheuttaa suurissa annoksissa vaihdevuosioireita ja miehille testosteronin kohoamista)

T: Entinen ostepoorosi ->ostepenia->hyvät luut