Aivoinfarktipotilaat ovat huomattavan suuressa vaarassa sairastua laskimoveritulppiin infarktia seuraavien kuukausien aikana. Tämän jälkeen riskit kuitenkin nopeasti pienenevät, tuore tutkimus osoittaa.

Tutkimukseen osallistui 30 000 norjalaista, joita seurattiin keskimäärin kuudentoista vuoden ajan. Seurannan aikana 1 400 heistä sairastui aivoinfarktiin ja runsaat 700 laskimo- tai keuhkoveritulppaan.

Kun tutkijat vertasivat aivoinfarktiin sairastuneita muihin osallistujiin, infarktipotilaiden riski sairastua laskimoveritulppaan oli lähes kaksikymmentä kertaa suurempi. Tämä havaittiin kuitenkin vain aivoinfarktia seuraavien kolmen kuukauden aikana.

Kaksikymmenkertainen riski tarkoittaa käytännössä sitä, että tuhannesta potilaasta 48 useampi sairastuu aivoinfarktin takia laskimoveritulppaan ja 32 useampi keuhkoveritulppaan aivoinfarktia seuraavan kuukauden aikana.

Tutkijat uskovat aivoinfarktiin liittyvän veritulppariskin johtuvan juuri aivoinfarktista ja siihen läheisesti liittyvistä seikoista eikä esimerkiksi yhteisistä riskitekijöistä. Muun muassa pitkä vuodelepo aivoinfarktin jälkeen voi edistää veritulppien muodostumista.

Tulokset julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Heart Association 2016;DOI:10.1161/JAHA.116.004311)
http://dx.doi.org/10.1161/JAHA.116.004311

Lihavuusleikkaukseen ohjatut voivat säästyä eteisvärinä-rytmihäiriöltä muita lihavuuspotilaita todennäköisemmin, ruotsalaistutkimus osoittaa. Sairastumisriski on noin kolmanneksen pienempi kuin lihavuuspotilailla, jotka saavat vain tavanomaista hoitoa.

Ruotsalaiseen SOS-lihavuustutkimukseen perustuvat tulokset kattavat 4 000 potilaan 19-vuotisen seurannan. Osana tutkimusta puolet potilaista satunnaistettiin lihavuusleikkaukseen ja puolet sai tavallista hoitoa.

Seurannan aikana eteisvärinään sairastui leikkausryhmäläisistä 12 prosenttia ja verrokeista 17 prosenttia, mikä tarkoittaa, että leikkausryhmäläisten sairastumisriski oli noin kolmanneksen pienempi. Riski pieneni etenkin nuorilla potilailla sekä potilailla, joiden verenpaine oli koholla.

Lihavuus on tunnettu eteisvärinä-rytmihäiriön riskitekijä, mutta tätä ennen lihavuusleikkauksen vaikutuksia sairastumisriskiin ei ole tutkittu. Lihavuusleikkausten tiedetään myös ehkäisevän ja usein myös parantavan aikuistyypin diabeteksia.

Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

Tutkimus julkaistiin Journal of American College of Cardiology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of American College of Cardiology 2016;DOI:10.1016/jacc.2016.09.940)
http://dx.doi.org/10.1016/j.jacc.2016.09.940

Verenpainetauti oli vielä takavuosina varakkaiden länsimaiden ongelma, mutta vuosikymmenten kuluessa tilanne on muuttunut. Nykyään verenpaineen kohoaminen on mittava terveysongelma varsinkin köyhemmissä maissa eteläisessä Aasiassa ja Afrikassa, mutta myös Itä-Euroopassa ja paikoin Keski-Euroopassa.

Samansuuntaisiin tuloksiin päädyttiin muutama kuukausi sitten tutkimuksessa, joka perustui lähes miljoonan ihmisen terveystietoihin 90 eri maasta. Tutkimuksessa verrattiin vuosia 2000 ja 2010. Nyt julkaistu tutkimus on tätäkin kattavampi, sillä se perustuu yli 19 miljoonan aikuisen verenpainetietoihin 200 maasta vuosilta 1975–2015.

Vaikka varakkaiden maiden verenpaineongelmat ovat tasaisesti vähentyneet vuosien varrella, verenpainetautia potevien globaali kokonaismäärä on kasvanut 90 prosenttia 40 vuoden aikana. Vuonna 1975 verenpainetautisia oli arviolta 600 miljoonaa, kun vuonna 2015 luku oli jo 1,1 miljardia. Pitkälti köyhissä ja keskituloisissa maissa tapahtunut lisäys johtuu väestönkasvusta ja väestön ikääntymisestä.

Tutkimuksen tulokset julkaistiin arvostetussa Lancet-lehdessä, ja ne tarjoavat poikkeuksellisen kattavan kuvan verenpainetaudin esiintyvyydestä käytännössä kaikissa maailman maissa.

Korkea verenpaine on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä terveysriskejä, ja se aiheuttaa vuosittain yli yhdeksän miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Suomessa verenpainetautia potee noin puolet miehistä ja kolmannes naisista. Verenpainelääkityksellä on noin puoli miljoonaa suomalaista.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2016;DOI:10.1016/S0140-6736(16)31919-5)
http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(16)31919-5

Muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymää potevat kärsivät usein myös masennusoireista. Tuoreen tutkimuksen perusteella masennus vaivaa joka kolmatta potilasta.

JAMA Psychiatry -lehden julkaisemat tulokset perustuvat 57 tutkimuksen ja 21 000 potilaan tietoihin. Luvut vaihtelivat jonkin verran tutkimusten asetelmista riippuen, mutta arviolta 25–40 prosenttia potilaista poti masennusta.

Hiljattain julkaistiin myös tutkimus, jossa masennusoireiden havaittiin huonontavan lievää mielentoimintojen heikentymää potevien työmuistia, episodista muistia ja toiminnanohjausta, mikä puolestaan näkyi kognitiivisia toimintoja kokonaisuudessaan arvioivissa mittauksissa. Näin ollen masennus voi osittain seurata muistiongelmista, mutta myös pahentaa niitä.

Suomessa kognitiivinen toiminta on lievästi heikentynyt arviolta 120 000 henkilöllä ja suurin piirtein yhtä monella on jonkinasteinen dementia.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Psychiatry 2016;DOI:10.1001/jamapsychiatry.2016.3162)
http://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/2587078

Naisia kehotetaan usein syömään rautalisiä raskauden aikana, jotta heidän raudansaantinsa olisi varmasti turvattu. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella tämä voi kuitenkin olla haitaksi osalle naisista, sillä korkeat rautatasot saattavat suurentaa raskausdiabeteksen riskiä.

Diabetologia-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 107 raskausdiabetekseen sairastuneen ja 214 terveen verrokin terveystietoihin. Naisten rautatasot arvioitiin mittaamalla hepsidiinin, ferritiinin sekä transferriinireseptorin liukoisen muodon pitoisuudet. Näiden mittausten avulla tutkijat saivat monipuolisen kuvan naisten rautatasoista sekä rauta-aineenvaihdunnasta.

Tulosten perusteella suuret rautavarastot liittyivät yli kaksinkertaiseen raskausdiabetesriskiin, joka näkyi jo raskauden alkupuolella, mutta varsinkin toisesta raskauskolmanneksesta alkaen.

Havainnot ovat huolestuttavia, sillä hyvin monet naiset syövät rautalisiä raskauden aikana, vaikka he eivät välttämättä niitä tarvitsisi. Toisaalta noin kolmanneksella odottavista rautavarastot ovat selvästi liian pienet. Jos nyt julkaistut tulokset varmistetaan lisätutkimuksissa, lääkärien kannattaisi todennäköisesti pidättäytyä rautalisien suosittamisesta kaikille rutiininomaisesti.

Uutispalvelu Duodecim
(Diabetologia 2016;DOI:10.1007/s00125-016-4149-3)
http://dx.doi.org/10.1007/s00125-016-4149-3