Aivoinfarktipotilaat ovat huomattavan suuressa vaarassa sairastua laskimoveritulppiin infarktia seuraavien kuukausien aikana. Tämän jälkeen riskit kuitenkin nopeasti pienenevät, tuore tutkimus osoittaa.

Tutkimukseen osallistui 30 000 norjalaista, joita seurattiin keskimäärin kuudentoista vuoden ajan. Seurannan aikana 1 400 heistä sairastui aivoinfarktiin ja runsaat 700 laskimo- tai keuhkoveritulppaan.

Kun tutkijat vertasivat aivoinfarktiin sairastuneita muihin osallistujiin, infarktipotilaiden riski sairastua laskimoveritulppaan oli lähes kaksikymmentä kertaa suurempi. Tämä havaittiin kuitenkin vain aivoinfarktia seuraavien kolmen kuukauden aikana.

Kaksikymmenkertainen riski tarkoittaa käytännössä sitä, että tuhannesta potilaasta 48 useampi sairastuu aivoinfarktin takia laskimoveritulppaan ja 32 useampi keuhkoveritulppaan aivoinfarktia seuraavan kuukauden aikana.

Tutkijat uskovat aivoinfarktiin liittyvän veritulppariskin johtuvan juuri aivoinfarktista ja siihen läheisesti liittyvistä seikoista eikä esimerkiksi yhteisistä riskitekijöistä. Muun muassa pitkä vuodelepo aivoinfarktin jälkeen voi edistää veritulppien muodostumista.

Tulokset julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Heart Association 2016;DOI:10.1161/JAHA.116.004311)
http://dx.doi.org/10.1161/JAHA.116.004311

Fyysisesti raskasta ja rasittavaa työtä tekevät joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle muita todennäköisemmin. Riski näyttäisi kuitenkin olevan pienempi työntekijöillä, jotka harrastavat liikuntaa vapaa-ajallaan. Liikunta ei silti riitä poistamaan koko riskiä, tuore tutkimus osoittaa.
Norjalaistutkijoiden havainnot perustuvat 32 000 norjalaisen 20 - 65-vuotiaan yhdeksänvuotiseen seurantaan, jonka aikana 3 800 heistä joutui työkyvyttömyyseläkkeelle.

Verrattuna kevyttä istumatyötä tekeviin työkyvyttömyyseläkkeet olivat 26 prosenttia yleisempiä osallistujilla, jotka kävelivät suuren osa työpäivästään, 44 prosenttia yleisempiä, jos työhön kuului lisäksi paljon nostelua ja 48 prosenttia yleisempiä, jos työ oli raskasta ja erittäin fyysistä. Yhteydet koskivat varsinkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä, mutta eivät mielenterveysongelmista aiheutuvia.Vapaa-ajan liikuntaharrastukset pienensivät työkyvyttömyyden riskiä sekä fyysistä että istumatyötä tekevillä, mutta täydellistä suojaa nekään eivät antaneet. Kaikista suurimmassa vaarassa olivat fyysistä työtä tekevät, jotka eivät harrastaneet lainkaan liikuntaa. Heillä työkyvyttömyyseläkkeet olivat yli kaksi kertaa yleisempiä kuin liikunnallisilla toimistotyöntekijöillä.
Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.
Työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet Suomessa edellisten vuosikymmenten aikana ja nykyään noin 152 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Noin 40 prosentissa tapauksista syynä on mielenterveysongelmat ja 30 prosentissa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.
Uutispalvelu Duodecim
(Occupational and Environmental Medicine 2017;DOI:10.1136/oemed-2017-104320)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104320

(2017713) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Terveellisen ruokavalion hyödyt saa, vaikka ruokavaliotaan ei pistäisi kuntoon kertarysäyksellä. Myös vähitellen vuosien varrella tehdyt muutokset kannattavat, tuore tutkimus osoittaa.
New England Journal of Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat 74 000 aikuisen terveystietoihin. Vuosina 1986 - 1998 osallistujat olivat arvioineet ruokavaliotaan neljän vuoden välein ja muita elintapojaan kahden vuoden välein.
Kun tutkijat yhdistivät tiedot osallistujien ruokavalioista ja vuosina 1998 - 2010 sattuneista kuolemantapauksista, terveellinen ruokavalio liittyi pienempään riskiin menehtyä riippumatta siitä, millä menetelmällä terveellisyyttä arvioitiin. Kaikkein suurin vaikutus oli täysjyväviljojen, hedelmien ja kasvisten sekä kalan ja omega-3-rasvahappojen syönnillä.
Riski menehtyä pieneni jo vähäisillä muutoksilla kuten lihansyönnin vähentämisellä ja pähkinöiden syönnin lisäämisellä. Samoin vaikutuksia nähtiin osallistujilla, jotka söivät epäterveellisesti tutkimuksen alkaessa, mutta pikkuhiljaa omaksuivat terveellisiä piirteitä ruokavalioonsa seurannan aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2017)http://www.nejm.org/

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Pitkät prednisolonikuurit kiihdyttävät luiden haurastumista, mutta ainakin iäkkäillä potilailla tätä voidaan vähentää antamalla samalla osteoporoosilääke alendronaattia.
Ruotsalaistutkijoiden havainnot perustuvat tutkimukseen, jossa 3 600 prednisolonikuurilla olevaa 80-vuotiasta seurattiin keskimäärin 1,3 vuoden ajan. Puolet potilaista sai prednisolonin lisäksi alendronaattia.
Seurannan aikana lonkkamurtuma todettiin 27 alendronaattiryhmäläisellä ja 73 verrokkiryhmäläisellä. Analyysin perusteella lonkkamurtumariski alkoi pienentyä, kun alendronaattilääkitys oli kestänyt noin kolme vuotta ja vaikutus oli sitä todennäköisempi mitä pitempään lääkitys oli jatkunut.
Ruotsalaiset kehottavat suhtautumaan tuloksiin varauksella, sillä lääkitysten lisäksi myös monet muut seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että alendronaattilääkitys voi vähentää iäkkäiden prednisolonia saavien lonkkamurtumia. Lääkityksiin ei liittynyt merkittäviä haittavaikutuksia.
Prednisoloni on glukokortikoideihin kuuluva lääke, jolla hoidetaan monenlaisia tulehduksellisia sairauksia. Iäkkäillä potilailla se on merkittävä luunmurtumien riskitekijä. Yli 80-vuotiailla lääkitys on liitetty murtumariskin kaksinkertaistumiseen.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;DOI:10.1001/jama.2017.8040)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2643309

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

ADHD-tarkkaavaisuushäiriötä potevilla on usein myös päihdeongelmia, mutta ne todennäköisesti vähentyvät ADHD-lääkityksen avulla. Havainto on tervetullut, sillä päihdeongelmat ovat merkittävä ADHD-potilaiden kuolinsyy.

Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tutkimuksesta, jossa rekisterien avulla seurattiin lähes 3 miljoonaa ADHD-potilasta vuodet 2005 - 2014. Potilaissa oli sekä nuoria että aikuisia.

Rekisterien avulla tutkijat pystyivät selvittämään, kuinka paljon potilailla oli päihdeongelmiin liittyviä päivystyskäyntejä heidän ollessa lääkityksellä sekä muina aikoina. Potilaat saivat ADHD:n hoidossa käytettäviä stimulanttilääkkeitä tai atomoksetiinia.
Päivystyskäyntejä oli noin kolmanneksen vähemmän kuukausina, joina potilaat olivat lääkityksellä, tutkijat havaitsivat. Tämä näkyi sekä miehillä että naisilla. Lääkitysjaksojen positiivinen vaikutus jatkui todennäköisesti vielä pitempäänkin, mutta tämä havaittiin lähinnä miehillä.

Tutkijoiden tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä ADHD-lääkitysten on pelätty myös aiheuttavan tai pahentavan potilaiden päihdeongelmia. Nyt julkaistujen tulosten valossa vaikutus on kuitenkin päinvastainen. Hiljattain toisessa tutkimuksessa lääkitykset vähensivät myös ADHD-potilaiden liikenneonnettomuuksia.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Psychiatryssa.

Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Psychiatry 2017;DOI:10.1176/appi.ajp.2017.16060686)http://dx.doi.org/10.1176/appi.ajp.2017.16060686

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.