Autoilusta luopuminen on kova paikka monelle iäkkäälle kuskille. Tuoreen tutkimuksen mukaan sitä voi seurata jopa masennus ja muita terveysongelmia.

Tulosten perusteella autoilun lopettavat sairastuvat masennukseen noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin autoilua jatkavat ikätoverit. Myös heidän fyysinen, sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakykynsä heikkenevät todennäköisemmin, tulokset osoittavat.

Osittain tulokset kuvastavat niitä syitä ja terveysongelmia, joiden takia potilaat lopettavat autoilun, mutta todennäköisesti osa yhteyksistä johtuu myös autoilun lopettamisen vaikutuksista iäkkäiden elämään ja liikkumiseen. Autoilun päättyminen voi mm. vähentää harrastuksia ja sosiaalista elämää, mikä altistaa terveyden ja toimintakyvyn heikkenemiselle. Monille autoilusta luopuminen ja ajoluvan menettäminen voi myös olla psyykkisesti hyvin raskasta.

Tutkimuksessa yhdistettiin ja analysoitiin kuudentoista tutkimuksen aineistot. Tutkimuksissa yli 55-vuotiaita autoilusta luopuvia verrattiin samanikäisiin, jotka saivat jatkaa ajamista.

Tutkimus julkaistiin Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä.

Suomessa on arviolta puoli miljoonaa yli 70-vuotiasta autoilijaa ja heidän määränsä tulee todennäköisesti kasvamaan. Suomessa ajoterveys arvioidaan aina ajokorttia haettaessa tai uusittaessa, mutta esimerkiksi muistisairaudet velvoittavat lääkäreitä arvioimaan potilaidensa ajokykyä ja tarpeen mukaan ilmoittamaan tuloksista viranomaisille. Ammattikuskien ajokykyä seurataan ja arvioidaan tarkemmin.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Geriatrics Society 2016;64:332–341)
http://dx.doi.org/10.1111/jgs.13931

Dementiapotilaiden hajuaisti usein huononee, mutta sama nähdään jo dementiaa lievempää muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymää potevilla, tuore katsaustutkimus osoittaa.
Tulokset perustuvat 31 aikaisemman tutkimuksen aineistojen yhteisanalyysiin, ja niiden perusteella kognitiivisten mielentoimintojen heikentymää potevat pärjäävät terveitä ikätovereita huonommin testeissä, joissa arvioidaan hajujen havaitsemista, mutta etenkin hajujen tunnistustesteissä. Hajuaistin heikentymistä havaittiin varsinkin miehillä.
Tutkimuksiin oli osallistunut yhteensä 2 000 potilasta ja 2 900 tervettä verrokkia.
Hajuaistin huonontuminen on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty myös muistin heikkenemiseen sekä dementian kehittymiseen ja mahdollisesti myös Parkinsonin taudin riskiin. Hajuaistin heikentyminen todennäköisesti kuvastaa elimistön ja terveydentilan laajempaa heikkenemistä.

Tutkimus julkaistiin Journal of Neurology, Neurosurgery & Psychiatry -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of Neurology, Neurosurgery & Psychiatry 2017;DOI:10.1136/jnnp-2016-314638)http://dx.doi.org/10.1136/jnnp-2016-314638

(2017329)

Migreenin oireita voidaan tuoreen tutkimuksen mukaan lievittää käsivarteen pujotettavalla sähköstimulaattoripannalla. Laite toimii estämällä kipusignaalien pääsyä aivoihin.
Sähköstimulaatiota on tutkittu migreenihoidoissa aiemminkin, mutta menetelmät ovat soveltuneet lähinnä laboratorio-oloihin.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kumipantaan asennetun sähköstimulaattorin tehoa 71 migreenipotilaalla. Potilaita kehotettiin laittamaan laite päälle heti migreenioireiden alkaessa ja pitämään se päällä 20 minuutin ajan. Potilaat eivät olleet käyttäneet migreenilääkkeitä kahteen kuukauteen. Potilaat satunnaistettiin joko varsinaiseen hoitoryhmään tai verrokkiryhmään, jossa stimulaatio säädettiin hyvin alhaiselle tasolle.
Sähköstimulaatiota saaneista potilaista 64 prosenttia koki oireidensa lievittyvän huomattavasti. Voimakkaimmalla asetuksella hoitoa saaneista joka kolmas kertoi migreenioireiden lievittyneen kokonaan. Myös lumestimulaatioita saaneet kokivat oireidensa vähentyneen, mutta vaikutus oli huomattavasti vähäisempi kuin varsinaisessa hoitoryhmässä.
Jos tulokset varmistuvat lisätutkimuksissa, sähköstimulaatiosta voi olla jopa lääkehoitojen veroinen apu migreenin hoidossa. Stimulaatio ei aiheuta kipua.
Migreeniä sairastaa noin 5 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2017;88:1250–1255)http://www.neurology.org/content/88/13/1250

(2017328)

Aikuistyypin diabeteksen voi ainakin väliaikaisesti parantaa osalta potilaista lääkityksen, insuliinin ja elämäntapamuutosten intensiivisellä yhdistelmällä, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on hyvin mielenkiintoinen, sillä aikuistyypin diabeteksen hoidossa pyritään yleensä vain taudin hallintaan.Tulosten perusteella neljän kuukauden intensiivinen hoito voi täysin normalisoida aikuistyypin diabetekseen liittyvät oireet ja muutokset 40 prosentilta potilaista, ja vaikutus näkyy vielä kolme kuukautta lääkitysten lopettamisen jälkeen. Kriteerinä käytettiin veren HbA1C-tasojen normalisoitumista. Verrokeista, jotka saivat ainoastaan normaalia hoitoa ja neuvontaa, ”parani” vain 15–20 prosenttia.
Jos havainnot varmistuvat lisätutkimuksissa, ne saattavat muuttaa aikuistyypin diabeteksen hoitotavoitteita. Sitä ennen intensiivisen hoidon vaikutuksia ja mahdollisia haittoja pitää kuitenkin tutkia enemmän.
Intensiivinen hoito koostui yksilöllisestä liikuntaohjelmasta, laihdutuskuurista sekä diabetes- ja insuliinihoidosta. Potilaat satunnaistettiin joko neljän tai kahden kuukauden hoitoon tai verrokkiryhmään. Lääkitykset lopetettiin ennen kolmen kuukauden seurantajaksoa.
Tutkimus julkaistiin Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim (Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 2017)https://academic.oup.com/jcem/article-lookup/doi/10.1210/jc.2016-3373

(2017328)

Rauhoittavia ja masennuslääkkeitä käyttävät vanhukset ovat muita alttiimpia kaatuilemaan ja murtamaan lonkkansa, tuore norjalaistutkimus vahvistaa. Verikokeiden perusteella lääkkeet saattavat olla osallisena luultua suuremmassa osassa loukkaantumisia.
Norjalaisten tulokset perustuvat 250 lonkkamurtumapotilaan verinäytteisiin, jotka kerättiin heidän sairaalahoitonsa aikana. Vertailuryhmänä käytettiin 75 000 samanikäistä tervettä.
Tulosten perusteella psykotrooppisia lääkkeitä, mietoja opioidilääkkeitä tai kumpaakin löytyi 63 prosentista murtumapotilaiden verinäytteistä. Lisäksi alkoholia oli noin 8 prosentissa näytteistä.
Lonkkamurtumapotilaiden veressä oli verrokkeihin nähden selvästi useammin rauhoittavaa diatsepaamia tai masennuksen hoidossa käytettäviä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä tai mirtatsapiinia.
Norjalaisten tulokset ovat tervetullut lisänäyttö psyykkisiin toimintoihin vaikuttavien lääkitysten roolista iäkkäiden kaatumisissa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu samanlaisia yhteyksiä, mutta niissä lääkkeiden käyttöä ei ole varmistettu verikokeilla.
Tutkimus julkaistiin British Journal of Clinical Pharmacology -lehdessä, ja siitä uutisoi British Medical Journal.
Uutispalvelu Duodecim (British Journal of Clinical Pharmacology 2017;DOI:10.1111/bcp.13244)http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/bcp.13244/abstract

(2017327)