Verenpainetautia potevat voivat mahdollisesti pienentää riskiään sairastua aivoverenkiertohäiriöihin syömällä verenpainelääkkeiden lisäksi foolihappolisiä. Tämä suotuisa vaikutus saattaa tosin koskea vain potilaita, joilla on verenpaineongelmien lisäksi myös korkea kolesteroli.

Tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on saatu aiemminkin. Viime vuonna pitkälti sama tutkijaryhmä julkaisi tutkimuksen, jossa vastaava vaikutus havaittiin riippumatta potilaiden kolesterolitasoista.

Foolihappolisiä verenpainelääkkeiden lisäksi syövät sairastuivat aivoverenkiertohäiriöön noin kolmanneksen epätodennäköisemmin kuin potilaat, jotka saivat vain verenpainelääkkeitä. Tämä havaittiin viisivuotisen seurannan aikana, mutta yhteys rajoittui vain potilaisiin, joiden kokonaiskolesteroli oli korkea eli yli 5 mmol/l.

Käytännössä tulokset tarkoittavat sitä, että estääkseen yhden aivoverenkiertohäiriön foolihappolisiä pitää antaa 78 potilaalle, tutkijat kirjoittavat.

Foolihappo eli folaatti lukeutuu B-ryhmän vitamiineihin. Sitä saa mm. tuoreista kasviksista, hedelmistä, marjoista, pavuista, täysjyväviljasta ja maksasta.

Suomalaissuositusten mukaan foolihappoa tulisi saada päivittäin 300 mikrogrammaa ja raskauden aikana 400 mikrogrammaa. Suuri osa suomalaisista saa foolihappoa niukasti, mutta tarpeeksi.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Stroke-lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Stroke 2016;DOI:10.1161/STROKEAHA.116.014578)
http://dx.doi.org/10.1161/STROKEAHA.116.014578

Opioidiriippuvuuden hoidossa käytettävät korvaushoidot paitsi auttavat ihmisiä eroon huumeista myös pienentävät heidän kuolleisuuttaan. Potilaiden kuolleisuus kuitenkin tilapäisesti kohoaa pian hoidon alettua ja sen päättymistä seuraavina viikkoina, tuore katsaustutkimus osoittaa.
Tulosten perusteella vuoden metadonihoidon aikana tuhannesta potilaasta keskimäärin 25 harvempi kuolee, kun vertailukohtana ovat opioidiriippuvaiset, jotka keskeyttävät hoidon. Käytännössä tämä tarkoittaa lähes 70 prosenttia alhaisempaa kuolleisuutta.
Metadonihoidon ensimmäisen neljän viikon ajan potilaiden kuolleisuus oli suurentunut, mutta tämän jälkeen tilanne tasoittui. Varsinkin ensimmäinen hoitoviikko oli vaarallinen. Samankaltainen neljän viikon riskijakso havaittiin myös hoidon päätyttyä.
Myös buprenorfiini, joka on toinen vieroitus- ja korvaushoidossa käytettävä lääke, todennäköisesti vähentää opioidiriippuvaisten kuolleisuutta, mutta tässä analyysissa oli mukana liian vähän buprenorfiinitutkimuksia, jotta tulokset olisivat olleet selviä.
Tulokset vahvistavat näyttöä opioidikorvaushoitojen hyödyllisyydestä ja osoittavat potilaiden kuolleisuudessa olevan myös riskijaksoja, jotka olisi hyvä huomioida hoidossa. Merkittävä osa kuolemista oli todennäköisesti yliannostuskuolemia.
Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.
Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2017;357:j1550)http://dx.doi.org/10.1136/bmj.j1550

(2017523)

Tuoreen tutkimuksen mukaan diabetes ja sen hoitaminen maksavat globaalisti huimat 1,2 biljoonaa euroa vuodessa. Suurin taloudellinen taakka diabetes on Yhdysvalloissa.
Diabeteksen globaaleja kustannuksia on arvioitu aiemminkin, mutta nyt Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä julkaistu tutkimus on tiettävästi kattavin ja yksityiskohtaisin selvitys. Mukana analyysissa oli tietoja 184 maasta.
Tulosten perusteella vuonna 2015 tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen globaalit kustannukset olivat noin 1,16 biljoonaa euroa, mikä vastaa noin 1,8 prosenttia koko maailman yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Summasta merkittävä osa oli suoraa seurausta diabeteksesta ja sen hoitamisesta, mutta noin kolmannes muodostui diabeteksen epäsuorista vaikutuksista, kuten tuottavuuden laskusta ja ennenaikaisista kuolemista.
Suorien ja epäsuorien kustannusten osuus vaihtelivat paljon eri puolilla maapalloa. Osassa maista epäsuorat vaikutukset vastasivat vain 20 prosentista ja joissain 60 prosentista koko diabeteksen arvioidusta taloudellisesta vaikutuksesta. Suurimmat kustannukset diabeteksesta koituivat Yhdysvalloissa.
Tällä hetkellä diabetesta sairastaa arviolta 415 miljoonaa aikuista ja heidän määränsä tulee varmasti kasvamaan. Suomalaisista arviolta 500 000 sairastaa diabetesta. Näistä valtaosa on tyypin 2 diabetesta.
Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2017;DOI:10.1016/S2213-8587(17)30097-9)http://dx.doi.org/10.1016/S2213-8587(17)30097-9

(2017523)

Polven nivelrikkoa hoidetaan usein kortisonipistoksilla, mutta tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella pistokset eivät todennäköisesti auta potilaita.JAMA-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 140 nivelrikkopotilaan kaksivuotiseen seurantaan, jonka aikana puolet potilaista sai pistoksena polviniveleensä triamsinoloni-kortisonia tai lumeainetta. Pistoksia annettiin vuoden välein.
Kortisonipistoksia saaneiden polvikivut eivät lieventyneet yhtään sen enempää kuin lumeainetta saaneiden, tutkijat havaitsivat. Sen sijaan polven ruston määrässä havaittiin vähentymistä kortisoniryhmässä, magneettikuvaukset osoittivat.
Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena siitä, ettei kortisonipistoksilla todennäköisesti ole sijaa polven nivelrikon pitkäaikaishoidossa. On silti mahdollista, että kortisoni lievittää polvikipuja lyhytaikaisesti pian pistosten antamisen jälkeen, sillä tässä tutkimuksessa vaikutuksia kyseltiin vasta kolmen kuukauden kuluttua pistoksesta.
Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Polven nivelrikot ovat harvinaisia alle 45-vuotiailla, mutta ne yleistyvät iän myötä. Yli 75-vuotiaista naisista polven nivelrikkoa potee jo 30 prosenttia ja miehistä 16 prosenttia.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;317(19):1967 - 1975)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2626573

(2017522)

Lievästi kohonnut verenpaine myöhäisteini-iässä voi liittyä suurentuneeseen riskiin sairastua loppuvaiheen munuaistautiin myöhemmin elämässä. Riskit havaitaan nuorilla, joiden verenpaine on hieman koholla, mutta ei vielä täytä hoitokriteereitä, israelilaistutkimus osoittaa.
Tutkimuksessa käytettiin lähes 2,2 miljoonan israelilaisen kutsuntaterveystietoja, jotka oli kerätty heidän ollessaan 16–19-vuotiaita. Lähes 17 vuoden seurannan aikana loppuvaiheen munuaistauti diagnosoitiin 690 osallistujalla.
Riski sairastua munuaistautiin oli noin 30 prosenttia suurempi osallistujilla, joiden systolinen ja diastolinen verenpaine olivat välillä 120–139 mmHg ja 80–89 mmHg seurannan alkaessa. Tämä havaittiin verrattuna optimaaliseen verenpaineeseen. Yhteys oli vielä voimakkaampi osallistujilla, jotka täyttivät verenpainetaudin kriteerit.
Yhteys havaittiin riippumatta osallistujien iästä, sukupuolesta, painoindeksistä, koulutustasosta, sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta ja alkuperämaasta.
Israelilaisten havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä vaikka aikuisiän verenpainetaudin on tiedetty altistavan munuaistaudille, nuoruusiän verenpaineen vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu. Tähän asti on ollut myös epäselvää, kuinka alhaiset verenpainetasot suurentavat sairastumisriskiä, tutkijat kirjoittavat.
Suomessa vaikean munuaistaudin vuoksi joutuu vuosittain noin 500 henkilöä dialyysiin eli keinomunuaishoitoon. Ilman dialyysia loppuvaiheen munuaistauti johtaa kuolemaan. Munuaistauti altistaa myös muille sairauksille, muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille.
Tutkimus julkaistiin Journal of Hypertension -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of Hypertension 2017;DOI:10.1097/HJH.0000000000001295)http://dx.doi.org/10.1097/HJH.0000000000001295

(2017522)