Nykyisin tunnetaan ainakin 50 geenimuotoa, jotka altistavat niitä kantavat sepelvaltimotaudille. Tuoreen tutkimuksen mukaan geneettisesti alttiiden ei kuitenkaan kannata lannistua, sillä he voivat pienentää riskejään omaksumalla terveellisiä elintapoja.

Tutkimuksen perusteella korkeassa geneettisessä sairastumisvaarassa olevat sairastuvat lähes kaksi kertaa todennäköisemmin kuin henkilöt, joiden perinnöllinen riski on pieni. Heidän sairastumisriskinsä oli kuitenkin jopa 50 prosenttia pienempi, jos he olivat omaksuneet keskeisiä terveelliseksi tiedettyjä elämäntapoja.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että geneettisesti suuressa vaarassa olevista ja epäterveellisesti elävistä 10 prosenttia sairastuu sepelvaltimotautiin kymmenen vuoden sisällä, kun terveellisemmin elävistä sairastuu vain 5 prosenttia.

Tutkimuksen tulokset ovat tervetullut osoitus elämäntapojen merkityksestä sepelvaltimotaudin ehkäisyssä myös potilailla, joiden riski sairastua on suuri geneettisen alttiuden vuoksi.

Tulokset julkaistiin New England Medical Journalissa, ja ne perustuvat yhteensä yli 55 000 osallistujan terveystietoihin. Tiedot koottiin kolmesta tutkimuksesta.

Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2016;DOI:10.1056/NEJMoa1605086)
http://dx.doi.org/10.1056/NEJMoa1605086

Verenpaineen alentaminen on tärkeä osa kroonista munuaistautia sairastavien hoitoa, mutta hyviin hoitotuloksiin päästään, vaikka tavoitteet olisivat maltilliset. Tuoreen meta-analyysitutkimuksen mukaan munuaistauti ei etene hitaammin tai nopeammin oli hoitotavoitteena saada verenpaine alle 130/80mmHg vai ainoastaan alle 140/90 mmHg. Eroja ei havaittu myöskään potilaiden kuolleisuudessa. Joitain viitteitä tosin oli siitä, että intensiivinen verenpainehoito olisi ollut hyödyllisempää potilaille, joilla oli runsaasti proteinuriaa eli valkuaisvirtsaisuutta. Myös etninen tausta saattoi vaikuttaa tuloksiin.
Tutkimuksessa yhdistettiin ja analysoitiin kahdeksan aikaisemman tutkimuksen aineistot, jotka koostuivat 8 100 potilaan keskimäärin kolmivuotisista seurantatiedoista. Potilaat sairastivat ei-diabeettista kroonista munuaissairautta.
Suomessa munuaissairautta potevien hoidossa pyritään normaaliverenpaineeseen eli 130/80 mmHg:n tasolle. Jos munuaissairaus pääsee etenemään pitkälle, edessä on useimmiten dialyysi eli keinomunuaishoito. Ilman dialyysia loppuvaiheen munuaistauti johtaa kuolemaan. Munuaistauti altistaa myös muille sairauksille, muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille.
Tutkimus julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Internal Medicine 2017;177:792–799)http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2608539

(000.000) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Alhainen sosiaalinen ja taloudellinen asema saattaa suomalaistutkimuksen mukaan vaikuttaa pitkäaikaisesti lapsen terveysriskeihin ja mahdollisesti altistaa myöhemmin sydänsairauksille.
Tutkimus julkaistiin arvostetussa JAMA Pediatrics -lehdessä, ja sen perusteella pienituloisten perheiden lapsilla on aikuisena todennäköisemmin suurempi vasemman sydänkammion massa, mikä on yhdistetty muun muassa sydämen vajaatoiminnan vaaraan. Myös sydänkammion diastolinen toiminta oli heikompaa pienituloisten kuin suurituloisempien perheiden jälkeläisillä.
Aiemmissa tutkimuksissa lapsuuden sosioekonominen asema on yhdistetty mm. sydän- ja verisuonitauteihin liittyviin valtimomuutoksiin, mutta sydämen vajaatoimintaan viittaavat havainnot ovat olleet vähäisempiä. Yhdessä aikaisempien havaintojen kanssa nyt julkaistut tulokset korostavat lapsuuden merkitystä sydän- ja verisuonitautien synnyssä.
Tutkimus on osa koko maan kattavaa Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimusta, jossa 1 900 henkilöä on seurattu 31 vuoden ajan. Seurannan alkaessa osallistujat olivat 3 - 18-vuotiaita. Yhteydet eivät selittyneet iällä, sukupuolella, sydän- ja verisuonitautien perinteisillä riskitekijöillä tai aikuisiän tulotasolla.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Pediatrics 2017;DOI:10.1001/jamapediatrics.2017.1085)http://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/fullarticle/2634376

(2017627) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Eteisvärinä-rytmihäiriö näyttäisi kehittyvän tavallista herkemmin vyötäröltään lihaville. Myös perinteinen painoindeksillä mitattu lihavuus liittyy suurentuneeseen sairastumisriskiin, tuore tutkimus osoittaa.
Tutkimuksen tulokset julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä, ja ne perustuvat yli 500 000 eteläkorealaisen keskimäärin 48-vuotiaan miehen ja naisen nelivuotiseen seurantaan.
Seurannan aikana eteisvärinä todettiin 3 400 osallistujalla, mutta riski vaihteli riippuen osallistujien painosta. Verrattuna normaalipainoisiin ylipainoisten sairastumisriski oli 21 prosenttia suurempi ja lihavien 52 prosenttia suurempi. Myös alipainoisuus liittyi suurentuneeseen sairastumisriskiin.
Painoindeksin lisäksi eteisvärinäriskiä ennusti osallistujien vyötärön ympärys. Riski sairastua oli 18 prosenttia suurempi vyötärölihavuuden kriteerit täyttävillä normaalipainoisilla sekä ylipainoisilla. Lihavien riskiä vyötärölihavuus ei enää suurentanut.
Tässä tutkimuksessa vyötärölihavuuden rajana pidettiin miehillä yli 90 cm:n vyötäröä ja naisilla yli 80 cm:n. Suomessa raja on naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm. Suomessa nämä kriteerit täyttää ainakin kolmannes yli 30-vuotiaista.
Vyötärölihavuus tarkoittaa ylipainon kertymistä keskivartaloon, missä suuri osa rasvasta kertyy vatsaontelon sisään niin sanotuksi viskeraaliseksi rasvaksi. Vyötärölihavuus altistaa mm. diabetekselle, verenpainetaudille, sydänsairauksille ja uniapnealle.
Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriöistä, ja sitä potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Eteisvärinä suurentaa varsinkin aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Heart Association 2017;DOI:10.1161/JAHA.116.004705)http://dx.doi.org/10.1161/JAHA.116.004705

(000.000) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Raskaudenaikainen kuumeilu saattaa tuoreen tutkimuksen mukaan suurentaa lapsen autismiriskiä. Riski havaitaan varsinkin silloin, kun kuumeita on useita ja ne ajoittuvat keskiraskauteen.
Tutkimuksen tulokset julkaistiin Molecular Psychiatry -lehdessä, ja ne perustuvat 96 000 vuosina 1999 - 2009 syntyneen lapsen ja heidän äitiensä terveystietoihin. Kaikkiaan 16 000 lapsen äiti oli sairastanut vähintään yhden kuumeen raskauden aikana. Autismikirjon häiriö todettiin hieman alle 600 lapsella.
Tulosten perusteella lapsella todettiin autismikirjon häiriö noin 30 prosenttia todennäköisemmin, jos hänen äitinsä oli sairastanut kuumeen raskauden aikana. Riski oli vielä suurempi, jos kuume oli ajoittunut raskauden keskivaiheisiin. Tuolloin autismiriski oli 40 prosenttia suurempi kuin lapsilla, joiden äideillä ei ollut kuumetta missään vaiheessa raskautta.
Riskit myös suurenivat tasaisesti mitä useampia kuumeita äiti oli sairastanut. Kolme kuumejaksoa liittyi jo yli kolminkertaiseen autismiriskiin, tulokset osoittivat.
Nyt julkaistut tulokset vahvistavat näyttöä siitä, että raskaudenaikaiset infektiot todennäköisesti ovat yksi autismikirjon häiriöille altistava tekijä. Ne eivät kuitenkaan selitä kaikkia tapauksia eikä tarkkaa syntymekanismia tiedetä tämänkään tutkimuksen jälkeen.
Autismi on yleensä alle kolmevuotiaana ilmenevä aivojen kehityshäiriö, joka mm. vaikeuttaa ilmeiden ja eleiden ja niillä välitettävien tunteiden tulkitsemista. Pelkän autismin sijaan nykyään puhutaan laajemmin autismin kirjosta, johon lukeutuvat muun muassa Aspergerin oireyhtymä ja epätyypilliset autismin muodot. Autismi on noin 10 000 suomalaisella.
Uutispalvelu Duodecim
(Molecular Psychiatry 2017;DOI:10.1038/mp.2017.119)http://www.nature.com/mp/journal/vaop/ncurrent/full/mp2017119a.html

(000.000) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.