Yksinkertainen hajutesti voi tuoreen tutkimuksen mukaan tunnistaa ketkä ovat suurentuneessa vaarassa sairastua Parkinsonin tautiin seuraavien kymmenen vuoden aikana. Hajuaistin heikkeneminen on yhdistetty myös muistin heikkenemiseen aikaisemmissa tutkimuksissa.
Nyt julkaistut tulokset perustuvat lähes 2 500 keskimäärin 75-vuotiaan seurantaan. Seurannan alussa osallistujia pyydettiin haistamaan kahtatoista eri hajua ja tunnistamaan ne neljästä vastausvaihtoehdosta. Testituoksuja olivat mm. kaneli, sitruuna, saippua ja bensiini.
Nyt julkaistut tulokset perustuvat lähes 2 500 keskimäärin 75-vuotiaan seurantaan. Seurannan alussa osallistujia pyydettiin haistamaan kahtatoista eri hajua ja tunnistamaan ne neljästä vastausvaihtoehdosta. Testituoksuja olivat mm. kaneli, sitruuna, saippua ja bensiini.
Tulokset osoittivat huonosti hajutestissä pärjänneiden sairastuvan Parkinsonin tautiin jopa viisi kertaa todennäköisemmin kuin samanikäisten, joiden hajuaisti oli hyvä. Yhteys havaittiin riippumatta monista hajuaistiin ja Parkinson-riskiin mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä, kuten tupakoinnista ja kahvinjuonnista, mutta vielä on epäselvää, mistä yhteys tarkalleen johtuu. Käytännössä vaikutus ei myöskään ollut kovin suuri, sillä huonohajuaistisistakin sairastui vain 3–4 prosenttia. Hyvin testeissä pärjänneistä sairastui alle prosentti.
Hajuaistin huonontuminen on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty muistin heikkenemiseen, dementian kehittymiseen sekä lyhempään elinikään. On mahdollista, että hajuaistin heikkeneminen kuvastaa elimistön ja terveydentilan laajempaa heikkenemistä.
Tutkimus julkaistiin Neurology-lehdessä.
Parkinsonin tautia sairastaa noin 14 000 suomalaista. Se on parantumaton, tuntemattomasta syystä johtuva hermostollinen sairaus, joka aiheuttaa mm. vapinaa, lihasjäykkyyttä ja liikkeiden hidastumista. Yleensä tauti todetaan 50–70-vuotiailla.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2017)www.neurology.org

(2017912) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.