Parkinsonin tauti näyttäisi olevan yleisempi hepatiitti B tai C -infektion saaneilla, Oxfordin yliopiston tutkimus osoittaa. Neurology-lehdessä julkaistu tutkimus ei paljasta, mistä yhteys tarkalleen johtuu, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemminkin.
Tutkimuksessa 22 000 hepatiitti B- ja 48 000 hepatiitti C -potilasta verrattiin 6 miljoonaan muista syistä sairaalahoitoon joutuneeseen. Tulosten perusteella hepatiitti B -tartunnan saaneet sairastuivat Parkinsonin tautiin 76 prosenttia todennäköisemmin kuin verrokit. Hepatiitti C -tartunnan saaneiden sairastumisriski oli puolestaan 51 prosenttia suurempi kuin verrokkipotilaiden.
Parkinsonin tautiin sairastui 44 hepatiitti B -potilasta, kun terveistä sairastuu keskimäärin 25. Hepatiitti C -potilaista sairastui 73, kun yhtä monesta terveestä sairastuu keskimäärin 49.
Autoimmuunimaksatulehdus, HIV ja pitkäaikainen aktiivinen maksatulehdus eivät liittyneet Parkinson-riskiin.
Oxfordilaisten havainnot ovat hyvin mielenkiintoisia ja samansuuntaisia aikaisemman taiwanilaistutkimuksen kanssa. Tässä vaiheessa on kuitenkin liian aikaista sanoa altistavatko hepatiittitartunnat Parkinsonin taudille vai onko niillä yhteisiä riskitekijöitä, jotka altistavat kummallekin sairaudelle. Yhteyttä pitääkin tutkia vielä lisää.
Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy vapinan, liikkumisen hidastumisen ja lihasjäykkyyden lisäksi lukuisia muitakin oireita. Sairaus alkaa 50–70 vuoden iässä, ja noin prosentti yli 60-vuotiaista sairastaa Parkinsonin tautia. Tautiin ei ole parantavaa hoitoa.
Hepatiitti B on viruksen aiheuttama vakava, pitkäkestoinen maksatulehdus, joka tarttuu verikontaktissa ja sukupuoliteitse. Siihen sairastuu vuosittain noin 20–30 suomalaista.
Hepatiitti C -infektion saa vuosittain noin tuhat suomalaista. Se tarttuu verikontaktissa sekä jossain määrin myös sukupuoliteitse. Valtaosa tartunnoista todetaan injektiohuumeita käyttävillä.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2017)www.neurology.org

(201744)

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.