Hengitysilman pienhiukkaset saattavat tuoreen tutkimuksen mukaan nostaa stressihormonitasoja sekä vaikuttaa myös veren sokeri- ja rasvapitoisuuksiin. Havainnot voivat osaltaan selittää pienhiukkasaltistukseen liittyviä terveyshaittoja.
Circulation-lehden julkaisemat tulokset ovat erittäin kiinnostavia, sillä ne perustuvat tiettävästi ensimmäiseen analyysiin, jossa ilmansaasteiden vaikutuksia on tutkittu metabolomiikkaa hyödyntämällä. Metabolomiikka on tieteenala, joka tutkii pienimolekyylisten aineenvaihduntatuotteiden rakennetta, toimintaa ja yhteisvaikutuksia elimistössä.
Osana tutkimusta tutkijat asensivat 55 shanghailaisopiskelijan asuntoloihin oikeita ja lumeilmanpuhdistimia satunnaisessa järjestyksessä. Yhdeksän päivän tutkimusjaksojen välissä pidettiin 12 päivän tauko, minkä jälkeen lumepuhdistimet vaihdettiin oikeisiin ja oikeat lumepuhdistimiin. Opiskelijoiden veren koostumus tutkittiin kaasu- ja nestekromatografia-massaspektrometrialla.
Oikeiden ilmanpuhdistimien ollessa käytössä opiskelijoiden hengitysilmassa oli PM2,5-pienhiukkasia keskimäärin 24 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa, kun lumepuhdistimien aikana pitoisuus oli 53 mikrogrammaa.
Analyysien perusteella opiskelijoiden veressä oli runsaamman pienhiukkasaltistuksen aikana selvästi enemmän stressihormoni kortisolia, kortisonia, epinefriinia ja norepinefriinia. Lisäksi eroja näkyi veren glukoosin, aminohappojen, rasvahappojen ja rasva-aineiden pitoisuuksissa sekä verenpaineessa, insuliinin toiminnassa sekä tulehdustiloihin ja oksidatiiviseen stressiin viittaavien merkkiaineiden pitoisuuksissa.
Jos kiinalaisten havainnot varmistuvat uusissa tutkimuksissa, ne saattavat selittää pienhiukkasaltistukseen liitettyjä sydänriskejä ja muita terveyshaittoja. Globaalisti hengitysilman PM2,5-pienhiukkasten arvioidaan aiheuttavan 4,2 miljoonaa kuolemaa vuosittain.
Suomeen suurin osa hengitysilman PM2,5-pienhiukkasista kulkeutuu ulkomailta. Etenkin taajamissa puulämmitys on kuitenkin paikallisesti merkittävä hiukkasten lähde. Kaupungeissa merkittävä osa hengitettävistä hiukkasista on autojen nostattamaa katupölyä.
EU:ssa ja Suomessa PM2,5-pienhiukkasten vuotuinen raja-arvo on 25 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa, mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa terveyshaitat lisääntyvät todennäköisesti jo tätä pienemmillä pitoisuuksilla.
Uutispalvelu Duodecim
(Circulation 2017;136:618–627)https://doi.org/10.1161/CIRCULATIONAHA.116.026796

(2017828) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.