Verenpainetauti ja korkea verenpaine ovat tunnettuja eteisvärinä-rytmihäiriön riskitekijöitä, mutta niiden merkitys näyttäisi pienenevän iän myötä. Yli 80-vuotiailla verenpaine ei enää suurenna sairastumisriskiä, tuore tutkimus osoittaa.
Tulosten perusteella riski sairastua eteisvärinään suurenee noin 20 prosenttia jokaista 20 mmHg:n verenpainenousua kohden. Verenpaineen vaikutus sairastumisriskiin on suuri etenkin nuorilla, mutta iän myötä sen merkitys riskitekijänä pienenee. Yli 80-vuotiaiden ikäryhmässä verenpaineen ja eteisvärinän yhteyttä ei enää näy lainkaan. Havainnot perustuvat yli neljän miljoonan 30–90-vuotiaan britin terveystietoihin.
Havainnot osoittavat myös, miten suuri merkitys eteisvärinän asianmukaisella hoitamisella on potilaiden kannalta. Olennaista on veren hyytymistä vähentävän lääkityksen aloittaminen. Ilman lääkitystä potilaat ovat 2–3-kertaisessa vaarassa sairastua iskeemisiin sydänsairauksiin, sydämen vajaatoimintaan, aivoinfarkteihin ja muihin aivoverenkiertohäiriöihin, krooniseen munuaissairauteen, ääreisvaltimotautiin sekä verisuoniperäiseen dementiaan.
Tutkijat toivovat tulosten auttavan lääkäreitä paremmin räätälöimään potilaiden hoitoja yksilöllisesti. Tulokset viittaavat myös siihen, että eteisvärinäpotilaiden hyytymisenestolääkitys voi ehkäistä luultua useampia sydänoireita ja -sairauksia. Lääkityksiä käytetään pääasiassa aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyyn.
Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriöistä, ja sitä potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Eteisvärinä suurentaa varsinkin aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä.
Uutispalvelu Duodecim
(International Journal of Epidemiology 2017;DOI:10.1093/ije/dyw053)http://dx.doi.org/10.1093/ije/dyw053

(2017516)

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.