Lasten korvatulehduksia ei tarvitse automaattisesti hoitaa antibiooteilla, mutta hoitokäytäntöjen mukaisesti lapset pitää tällöin tutkia parin päivän päästä uudelleen. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan seurantakäynnit ovat kuitenkin monesti turhia, sillä usein pelkkä puhelinsoitto hoitaisi saman asian.

Tutkimus julkaistiin Jama Pediatrics -lehdessä, ja siinä seurattiin 158 akuuttiin korvatulehdukseen sairastunutta suomalaislasta viikon ajan. Lapset olivat osana tutkimusta saaneet lumelääkettä antibioottien sijaan.

Lapset jaoteltiin ryhmiin sen perusteella, olivatko heidän oireensa helpottaneet 48–72 tunnin sisällä diagnoosista. Oireet lievittyivät noin sadalla lapsella.

Viikon seurannan aikana korvaoireet parantuivat kokonaan tai jatkoivat lievittymistä valtaosalla lapsista, joiden oireet olivat vanhempien mukaan laantuneet jo muutaman päivän sisällä lääkärikäynnistä. Oireet ja korvatulehdus pahenivat vain kolmella lapsella.

Sen sijaan lapset, joiden oireet eivät vanhempien arvion mukaan lievittyneet muutaman päivän sisällä, jatkoivat usein oireilua ja monella oireet myös pahenivat. Lasten korvat tutkittiin tähystyksellä.

Tulokset viittaavat siihen, ettei antibioottihoidon väliin jättäviä tarvitse tutkia uudelleen, jos vanhemmat arvioivat oireiden lievittyneen pian lääkärikäynnin jälkeen. Tämän selvittämiseen riittää aivan hyvin puhelinsoitto eikä uutta lääkärikäyntiä tarvitse sopia. Jos oireet kuitenkin jatkuvat tai pahentuvat, lääkärin tutkimukset ja antibioottihoito ovat paikallaan.

Antibioottikuuri on edelleen ensisijainen hoito lasten akuutteihin korvatulehduksiin, mutta tutkimukset viittaavat lääkitysten olevan monille lapsille turhia. Lääkitys on kuitenkin paikallaan etenkin alle kaksivuotiaille lapsille, joiden oireet ovat erityisen kovat, kummatkin korvat ovat tulehtuneet tai korvasta tulee märkäistä vuotoa.

Tutkimuksen teki Johanna Uitti, Paula Tähtinen, Miia Laine ja Aino Ruohola Turun yliopistosta ja yliopistollisesta keskussairaalasta.

UutispalveluDuodecim
(Jama Pediatrics 2016;DOI: 10.1001/jamapediatrics.2016.1542)
http://dx.doi.org/10.1001/jamapediatrics.2016.1542

Migreenin oireita voidaan tuoreen tutkimuksen mukaan lievittää käsivarteen pujotettavalla sähköstimulaattoripannalla. Laite toimii estämällä kipusignaalien pääsyä aivoihin.
Sähköstimulaatiota on tutkittu migreenihoidoissa aiemminkin, mutta menetelmät ovat soveltuneet lähinnä laboratorio-oloihin.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kumipantaan asennetun sähköstimulaattorin tehoa 71 migreenipotilaalla. Potilaita kehotettiin laittamaan laite päälle heti migreenioireiden alkaessa ja pitämään se päällä 20 minuutin ajan. Potilaat eivät olleet käyttäneet migreenilääkkeitä kahteen kuukauteen. Potilaat satunnaistettiin joko varsinaiseen hoitoryhmään tai verrokkiryhmään, jossa stimulaatio säädettiin hyvin alhaiselle tasolle.
Sähköstimulaatiota saaneista potilaista 64 prosenttia koki oireidensa lievittyvän huomattavasti. Voimakkaimmalla asetuksella hoitoa saaneista joka kolmas kertoi migreenioireiden lievittyneen kokonaan. Myös lumestimulaatioita saaneet kokivat oireidensa vähentyneen, mutta vaikutus oli huomattavasti vähäisempi kuin varsinaisessa hoitoryhmässä.
Jos tulokset varmistuvat lisätutkimuksissa, sähköstimulaatiosta voi olla jopa lääkehoitojen veroinen apu migreenin hoidossa. Stimulaatio ei aiheuta kipua.
Migreeniä sairastaa noin 5 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2017;88:1250–1255)http://www.neurology.org/content/88/13/1250

(2017328)

Aikuistyypin diabeteksen voi ainakin väliaikaisesti parantaa osalta potilaista lääkityksen, insuliinin ja elämäntapamuutosten intensiivisellä yhdistelmällä, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on hyvin mielenkiintoinen, sillä aikuistyypin diabeteksen hoidossa pyritään yleensä vain taudin hallintaan.Tulosten perusteella neljän kuukauden intensiivinen hoito voi täysin normalisoida aikuistyypin diabetekseen liittyvät oireet ja muutokset 40 prosentilta potilaista, ja vaikutus näkyy vielä kolme kuukautta lääkitysten lopettamisen jälkeen. Kriteerinä käytettiin veren HbA1C-tasojen normalisoitumista. Verrokeista, jotka saivat ainoastaan normaalia hoitoa ja neuvontaa, ”parani” vain 15–20 prosenttia.
Jos havainnot varmistuvat lisätutkimuksissa, ne saattavat muuttaa aikuistyypin diabeteksen hoitotavoitteita. Sitä ennen intensiivisen hoidon vaikutuksia ja mahdollisia haittoja pitää kuitenkin tutkia enemmän.
Intensiivinen hoito koostui yksilöllisestä liikuntaohjelmasta, laihdutuskuurista sekä diabetes- ja insuliinihoidosta. Potilaat satunnaistettiin joko neljän tai kahden kuukauden hoitoon tai verrokkiryhmään. Lääkitykset lopetettiin ennen kolmen kuukauden seurantajaksoa.
Tutkimus julkaistiin Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim (Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 2017)https://academic.oup.com/jcem/article-lookup/doi/10.1210/jc.2016-3373

(2017328)

Rauhoittavia ja masennuslääkkeitä käyttävät vanhukset ovat muita alttiimpia kaatuilemaan ja murtamaan lonkkansa, tuore norjalaistutkimus vahvistaa. Verikokeiden perusteella lääkkeet saattavat olla osallisena luultua suuremmassa osassa loukkaantumisia.
Norjalaisten tulokset perustuvat 250 lonkkamurtumapotilaan verinäytteisiin, jotka kerättiin heidän sairaalahoitonsa aikana. Vertailuryhmänä käytettiin 75 000 samanikäistä tervettä.
Tulosten perusteella psykotrooppisia lääkkeitä, mietoja opioidilääkkeitä tai kumpaakin löytyi 63 prosentista murtumapotilaiden verinäytteistä. Lisäksi alkoholia oli noin 8 prosentissa näytteistä.
Lonkkamurtumapotilaiden veressä oli verrokkeihin nähden selvästi useammin rauhoittavaa diatsepaamia tai masennuksen hoidossa käytettäviä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä tai mirtatsapiinia.
Norjalaisten tulokset ovat tervetullut lisänäyttö psyykkisiin toimintoihin vaikuttavien lääkitysten roolista iäkkäiden kaatumisissa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu samanlaisia yhteyksiä, mutta niissä lääkkeiden käyttöä ei ole varmistettu verikokeilla.
Tutkimus julkaistiin British Journal of Clinical Pharmacology -lehdessä, ja siitä uutisoi British Medical Journal.
Uutispalvelu Duodecim (British Journal of Clinical Pharmacology 2017;DOI:10.1111/bcp.13244)http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/bcp.13244/abstract

(2017327)

Paljon television, konsoli- ja tietokonepelien parissa aikaansa viettävät lapset ovat tuoreen tutkimuksen mukaan muita todennäköisemmin ylipainoisia. Lisäksi heillä todetaan insuliiniresistenssiä tavallista useammin.
Tutkimuksen havainnot koskevat 9–10-vuotiaita lapsia, jotka viettävät ruutujen ääressä vähintään kolme tuntia päivässä. Vertailukohtana olivat korkeintaan tunnin ruutuaikaa saavat samanikäiset. Yhteydet havaittiin riippumatta mm. lasten fyysisestä aktiivisuudesta ja perheen sosioekonomisesta asemasta.
Havainnot viittaavat pitkien fyysisesti passiivisten jaksojen altistavan lapset liikakilojen kertymiselle ja mahdollisesti suurentavan heidän riskiään sairastua diabetekseen myöhemmin elämässään. Samansuuntaisia havaintoja on saatu aikuisilla, mutta lapsia koskevat tutkimustulokset ovat vähäisempiä.
Aikuisilla runsas television katselu on yhdistetty diabetes- ja lihavuusvaaran lisäksi myös muihin terveysriskeihin ja suurempaan kuolleisuuteen. Tutkimukset eivät kerro, mistä yhteydet tarkalleen johtuvat, mutta todennäköisesti ne kuvastavat laajemminkin epäterveellisiä elämäntapoja ja ruokailutottumuksia.
Tulokset perustuvat 4 500 brittiläisen 9–10-vuotiaan lapsen terveystietoihin.
Lasten ja nuorten lihavuus on lisääntynyt ympäri maailmaa viime vuosikymmeninä. Suomessa arviolta neljännes yli 12-vuotiaista on ylipainoisia. Aineisto kerättiin vuosina 2004–2007.
Uutispalvelu Duodecim
(Archives of Disease in Childhood 2017;DOI:10.1136/archdischild-2016-312016)http://dx.doi.org/10.1136/archdischild-2016-312016

(2017327)