Lasten korvatulehduksia ei tarvitse automaattisesti hoitaa antibiooteilla, mutta hoitokäytäntöjen mukaisesti lapset pitää tällöin tutkia parin päivän päästä uudelleen. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan seurantakäynnit ovat kuitenkin monesti turhia, sillä usein pelkkä puhelinsoitto hoitaisi saman asian.

Tutkimus julkaistiin Jama Pediatrics -lehdessä, ja siinä seurattiin 158 akuuttiin korvatulehdukseen sairastunutta suomalaislasta viikon ajan. Lapset olivat osana tutkimusta saaneet lumelääkettä antibioottien sijaan.

Lapset jaoteltiin ryhmiin sen perusteella, olivatko heidän oireensa helpottaneet 48–72 tunnin sisällä diagnoosista. Oireet lievittyivät noin sadalla lapsella.

Viikon seurannan aikana korvaoireet parantuivat kokonaan tai jatkoivat lievittymistä valtaosalla lapsista, joiden oireet olivat vanhempien mukaan laantuneet jo muutaman päivän sisällä lääkärikäynnistä. Oireet ja korvatulehdus pahenivat vain kolmella lapsella.

Sen sijaan lapset, joiden oireet eivät vanhempien arvion mukaan lievittyneet muutaman päivän sisällä, jatkoivat usein oireilua ja monella oireet myös pahenivat. Lasten korvat tutkittiin tähystyksellä.

Tulokset viittaavat siihen, ettei antibioottihoidon väliin jättäviä tarvitse tutkia uudelleen, jos vanhemmat arvioivat oireiden lievittyneen pian lääkärikäynnin jälkeen. Tämän selvittämiseen riittää aivan hyvin puhelinsoitto eikä uutta lääkärikäyntiä tarvitse sopia. Jos oireet kuitenkin jatkuvat tai pahentuvat, lääkärin tutkimukset ja antibioottihoito ovat paikallaan.

Antibioottikuuri on edelleen ensisijainen hoito lasten akuutteihin korvatulehduksiin, mutta tutkimukset viittaavat lääkitysten olevan monille lapsille turhia. Lääkitys on kuitenkin paikallaan etenkin alle kaksivuotiaille lapsille, joiden oireet ovat erityisen kovat, kummatkin korvat ovat tulehtuneet tai korvasta tulee märkäistä vuotoa.

Tutkimuksen teki Johanna Uitti, Paula Tähtinen, Miia Laine ja Aino Ruohola Turun yliopistosta ja yliopistollisesta keskussairaalasta.

UutispalveluDuodecim
(Jama Pediatrics 2016;DOI: 10.1001/jamapediatrics.2016.1542)
http://dx.doi.org/10.1001/jamapediatrics.2016.1542