Sosiaalinen ja taloudellinen asema on tuoreen tutkimuksen mukaan yhtä suuri terveysriski kuin verenpainetauti, vähäinen liikunta, ylipaino ja alkoholi. Havainto vahvistaa olemassa olevaa tutkimusnäyttöä sosioekonomisten tekijöiden terveysvaikutuksista.
Vaikka vähävaraisuus altistaa monille sairauksille ja niiden aiheuttamille kuolemille, sosioekonomista asemaa ei yleensä lasketa ehkäistävissä olevaksi terveystekijäksi esimerkiksi tupakoinnin ja ylipainon tavoin. Kuitenkin parantamalla ihmisten taloudellista ja sosiaalista tilannetta myös monet muut riskitekijät vähenevät, tutkimuksista tiedetään.
Tulokset perustuvat 48 aikaisemman tutkimuksen aineistoihin ja 1,7 miljoonan ihmisen terveystietoihin Britanniasta, Ranskasta, Sveitsistä, Portugalista, Italiasta, Yhdysvalloista ja Australiasta. Sosiaalisen ja taloudellisen aseman mittarina käytettiin osallistujien koulutustasoa. Keskimäärin 13-vuotisten seurantojen aikana yhteensä 310 000 osallistujaa menehtyi.
Alhainen koulutustaso liittyi noin 30–40 prosenttia suurempaan riskiin menehtyä seurannan aikana, tulokset osoittivat. Tutkijat arvioivat, että alhainen sosioekonominen asema lyhensi 40–85-vuotiaiden elinikää noin kahdella vuodella, mikä oli enemmän kuin lihavuuden (0,7 vuotta), alkoholin (0,5 vuotta) ja verenpainetaudin (1,6 vuotta) vaikutukset. Vähäinen liikunta nipisti puolestaan 2,4 vuotta odotettavissa olevasta elinajasta, diabetes 3,9 vuotta ja tupakointi 4,8 vuotta.
Tulokset ovat osoitus sosiaalisen ja taloudellisen aseman terveysvaikutuksista, jotka on havaittu aiemmissakin tutkimuksissa, mutta niitä kannattaa silti tulkita maltillisesti. Tutkimuksista on esimerkiksi vaikea erottaa eri riskitekijöiden vaikutuksia toisistaan, sillä ne usein kasaantuvat ja altistavat myös toisilleen. Tulokset julkaistiin arvostetussa Lancet-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Lancet 2017;DOI:10.1016/S0140-6736(16)32380-7)http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(16)32380-7

(2017330)

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.