Iän myötä käytännössä kaikkien kuulo heikkenee, mutta tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan heikkeneminen ei välttämättä etene tasaisesti. Heikkeneminen näyttäisi nimittäin kiihtyvän 90. ikävuoden jälkeen.

Yhdysvaltalaisten tulokset perustuvat 650 yli 80-vuotiaan kuulotestituloksiin, ja niiden perusteella 90-vuotiaiden kuulo heikkeni selvästi nopeammin kuin 85–89-vuotiaiden tai 80–84-vuotiaiden. Heikkeneminen todettiin sekä korkeilla että matalilla taajuuksilla.

Vaikka käytännössä kaikilla osallistujilla oli kuulovika, vain 60 prosenttia heistä käytti kuulolaitetta, mikä tutkijoiden mielestä on aivan liian vähän. Kuulolaitteiden avulla moni heistä voisi todennäköisesti paremmin ja olisi toimintakykyisempiä. Aiemmissa tutkimuksissa huonokuuloisuus on yhdistetty mm. muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikkenemiseen. Kuulolaitetta käyttävillä tätä ei havaita.

Suomessa joka viidennellä 70-vuotiaalla ja useammalla kuin joka kolmannella 80-vuotiaalla on ihmisten välistä keskustelua vaikeuttava kuulovika.

Tutkimus julkaistiin yhdysvaltalaisessa JAMA Otalaryngology-Head & Neck Surgery -tiedelehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Otalaryngology-Head & Neck Surgery 2016;DOI:10.1001/jamaoto.2016.2661)
http://dx.doi.org/10.1001/jamaoto.2016.2661

Fyysisesti raskasta ja rasittavaa työtä tekevät joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle muita todennäköisemmin. Riski näyttäisi kuitenkin olevan pienempi työntekijöillä, jotka harrastavat liikuntaa vapaa-ajallaan. Liikunta ei silti riitä poistamaan koko riskiä, tuore tutkimus osoittaa.
Norjalaistutkijoiden havainnot perustuvat 32 000 norjalaisen 20 - 65-vuotiaan yhdeksänvuotiseen seurantaan, jonka aikana 3 800 heistä joutui työkyvyttömyyseläkkeelle.

Verrattuna kevyttä istumatyötä tekeviin työkyvyttömyyseläkkeet olivat 26 prosenttia yleisempiä osallistujilla, jotka kävelivät suuren osa työpäivästään, 44 prosenttia yleisempiä, jos työhön kuului lisäksi paljon nostelua ja 48 prosenttia yleisempiä, jos työ oli raskasta ja erittäin fyysistä. Yhteydet koskivat varsinkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä, mutta eivät mielenterveysongelmista aiheutuvia.Vapaa-ajan liikuntaharrastukset pienensivät työkyvyttömyyden riskiä sekä fyysistä että istumatyötä tekevillä, mutta täydellistä suojaa nekään eivät antaneet. Kaikista suurimmassa vaarassa olivat fyysistä työtä tekevät, jotka eivät harrastaneet lainkaan liikuntaa. Heillä työkyvyttömyyseläkkeet olivat yli kaksi kertaa yleisempiä kuin liikunnallisilla toimistotyöntekijöillä.
Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.
Työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet Suomessa edellisten vuosikymmenten aikana ja nykyään noin 152 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Noin 40 prosentissa tapauksista syynä on mielenterveysongelmat ja 30 prosentissa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.
Uutispalvelu Duodecim
(Occupational and Environmental Medicine 2017;DOI:10.1136/oemed-2017-104320)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104320

(2017713) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Kroonistuneisiin alaselkäkipuihin ei kannata käyttää radiotaajuusdenervaatiota, sähköistä hoitoa, jossa vaikutetaan kipua välittäviin hermoihin. Havainto julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Denervaatiohoitoa on käytetty jonkin verran selkäkipujen hoidossa, mutta kiistaton näyttö sen tehosta on puuttunut. Menetelmässä kipua johtaviin hermoihin johdetaan sähkövirtaa, joka tuhoaa hermon ja siten myös estää kipuimpulssin etenemisen.
Hollantilaistutkijat selvittivät hoidon vaikutuksia 600 alaselkäkipupotilaan avulla. Osana tutkimusta potilaat osallistuivat selkäkipujen vähentämiseen räätälöityyn liikuntaohjelmaan, minkä lisäksi puolet heistä sai lisäksi radiotaajuusdenervaatiota.
Kun tutkijat vertasivat potilaiden oireita kolme kuukautta hoitojen jälkeen, alaselkäkivut olivat vähentyneet hieman enemmän denervaatioryhmässä, mutta ero oli niin pieni, ettei sillä ollut käytännössä merkitystä.
Viimeaikaisten tutkimusten valossa monet alaselkäkipujen eri hoitotavat ovat osoittautuneet vaikutuksiltaan vaatimattomiksi eikä niitä myöskään voi helposti laittaa paremmuusjärjestykseen.
Suomessa arviolta kahdeksan aikuista kymmenestä potee alaselkäkipuja elämänsä aikana. Suuri osa tapauksista paranee itsestään, mutta osa edellyttää lääkärin hoitoa. Kipulääkityksen lisäksi potilaita kannustetaan pysymään liikkeellä, välttämään vuodelepoa ja jatkamaan normaalia elämää kipujen sallimissa rajoissa. Alaselän kivut ovat yleisimpiä työkyvyttömyyden ja sairauspoissaolojen aiheuttajia.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:68 - 81)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2635632

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Joka vuosi lähes 1 300 yhdysvaltalaislasta menehtyy ja 5 800 joutuu sairaalaan ampuma-aseiden aiheuttamien vammojen takia, tuore selvitys osoittaa. Tämä tarkoittaa keskimäärin 19 tapausta joka päivä. Hurjista luvuista huolimatta tapaukset ovat vähentyneet lähivuosikymmenten aikana.

Pediatrics-lehden julkaiseman selvityksen mukaan valtaosa ampumisten uhreista on poikia, tummaihoisia ja teini-ikäisiä. Tyttöihin verrattuna poikien riski tulla ammutuksi on iästä riippuen 4 - 8 kertaa suurempi. Yli 13-vuotiaiden riski on huomattavasti suurempi kuin nuorempien. Valtaosa alle 12-vuotiaiden ampumakuolemista tapahtui kotona esimerkiksi perheriitojen yhteydessä. Teini-ikäiset joutuvat puolestaan uhreiksi kadulla ja tapaukset liittyvät usein jengeihin tai rikollisuuteen.
Merkittävä osa ampumisvammoista ja -kuolemista seuraa myös lasten aseleikeistä oikeilla aseilla tilanteissa, joissa lapsi vahingossa ampuu kaveriaan.
Yhdysvalloissa lasten ja nuorten ampumakuolemat ja -vammat ovat tasaisesti vähentyneet lähivuosikymmenten aikana, mutta edelleen länsimaissa 91 prosenttia lasten ampuma-asekuolemista tapahtuu Yhdysvalloissa.
Uutispalvelu Duodecim
(Pediatrics 2017;140:e20163486)http://dx.doi.org/10.1542/peds.2016-3486

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sähkötupakkaa kokeilevat saattavat aloittaa muita todennäköisemmin myös varsinaisen tupakoinnin, tuore tutkimuskatsaus osoittaa. Tulokset julkaistiin arvostetussa JAMA Pediatrics -lehdessä.
Tutkimuksessa yhdistettiin ja analysoitiin uudelleen yhdeksän aikaisemman tutkimuksen aineistot, jotka koostuivat 17 000:n 14 - 30-vuotiaan seurantatiedoista.
Analyysin perusteella sähkötupakkaa kokeilleista tai käyttävistä noin 30 prosenttia aloitti tupakoinnin seurantojen aikana, kun samoin kävi vain 8 prosentille osallistujista, jotka eivät olleet edes kokeilleet sähkötupakkaa. Sama havaittiin tutkimuksissa, joissa tarkasteltiin kuukauden sisällä poltettuja savukkeita.
Tulokset viittaavat siihen, että sähkötupakka voi madaltaa kynnystä aloittaa varsinainen tupakointi, mutta on myös mahdollista, että samat nuoret olisivat kokeilleet savukkeita ilman sähkötupakkaakin.
Sähkötupakkaa on pidetty tupakkaan verrattuna vaarattomana, mutta uusimpien tutkimustulosten perusteella sillä saattaa olla osin samanlaisia haitallisia sydänvaikutuksia kuin varsinaisella tupakalla. Vaikutuksia havaitaan muun muassa sydämen sykevaihtelussa.
Suomalaisista muutama prosentti käyttää sähkötupakkaa, mutta käyttö on yleistymässä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Pediatrics 2017;DOI:10.1001/jamapediatrics.2017.1488)http://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/fullarticle/2634377

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.