Raskas fyysinen työ on tunnettu sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden aiheuttaja, mutta itse työhön liittyvien seikkojen lisäksi myös monet muut tekijät vaikuttavat työntekijöiden sairastumisiin. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan jopa lapsuuden vastoinkäymiset saattavat vaikuttaa sairauspoissaolojen määrään.Tulokset perustuvat Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimukseen, jossa 34 000 julkisen sektorin työntekijää seurattiin vuodet 2008–2011. Lapsuuden vastoinkäymisinä pidettiin vanhempien avioeroa, köyhyyttä, vanhemman vakavaa sairastumista, alkoholiongelmaa, muita voimakkaita konflikteja sekä väkivallan uhkaa.
Yli yhdeksän päivää kestävät sairauspoissaolot sekä työkyvyttömyyseläkkeet olivat yleisempiä työntekijöillä, joilla oli ollut vastoinkäymisiä lapsuudessa, mutta myös aikuisiän alhainen sosiaalinen ja taloudellinen asema liittyi sairauspoissaoloihin. Vaikutukset havaittiin erikseen, mutta varsinkin työntekijöillä, joilla oli sekä hankala lapsuus että alhainen tulotaso aikuisena.Lapsuuden vaikeudet liittyivät varsinkin mielenterveysongelmista johtuviin ja aikuisiän sosioekonominen asema tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuviin poissaoloihin. Suurin osa tutkimuksessa tarkastelluista sairauspoissaoloista oli yli yhdeksän päivää kestäviä, ja vain 3 prosenttia varsinaisia työkyvyttömyyseläkkeitä.Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Occupational and Environmental Medicine 2017;DOI:10.1136/oemed-2017-104319)https://doi.org/10.1136/oemed-2017-104319

(201795) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.