Ensimmäisen elinvuoden aikana sairastetut infektiot voivat tuoreen tutkimuksen perusteella suurentaa lapsen lihavuusriskiä. Aiemmissa tutkimuksissa myös antibioottikuurit on yhdistetty lihomisriskiin, mutta tässä tutkimuksessa yhteyttä ei havaittu.

Tutkimus perustuu 260 000 vuosina 1997–2013 syntyneen yhdysvaltalaislapsen laajoihin terveysrekisteritietoihin.

Analyysin perusteella ensimmäisen elinvuotensa aikana infektiotautiin sairastuneista tuli aikuisikään mennessä lihavia neljänneksen todennäköisemmin kuin lapsista, jotka eivät sairastaneet infektioita. Tämä havaittiin lapsilla, joiden infektioita ei lääkitty antibiooteilla. Yhteys myös vahvistui mitä useampia infektioita lapsi sairasti.

Hieman yllättäen tutkijat eivät löytäneet yhteyttä antibioottien ja lihomisen väliltä, vaikka sellainen on havaittu monissa aikaisemmissa tutkimuksissa. Yhteyttä ei havaittu verrattuna infektiotauteja sairastaneisiin lapsiin, joiden infektioita ei lääkitty antibiooteilla. Onkin mahdollista, että osa antibiootteihin liitetyistä riskeistä liittyykin infektioihin, joita antibiooteilla hoidetaan.

Aiemmissa tutkimuksissa lapsuusiän sairaalahoitoa vaativat infektiosairaudet on yhdistetty myös suurentuneeseen metabolisen oireyhtymän riskiin. Suurin osa lasten infektioista on hengitystie- ja korvatulehduksia.

Tutkimus julkaistiin Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2016;DOI:10.1016/S2213-8587(16)30281-9)
http://www.thelancet.com/journals/landia/article/PIIS2213-8587(16)30281-9/fulltext

Hyvin ennenaikaisena syntyvät lapset kärsivät monista terveysongelmista ja kehityshäiriöistä, mutta tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan ne eivät välttämättä haittaa lasten koulun käyntiä. Osa lapsista pärjää jopa tavallista paremmin.
JAMA Pediatrics -lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1,3 miljoonan vuosina 1992 - 2002 syntyneen floridalaislapsen testituloksiin. Lapset testattiin 5 - 6 vuoden iässä, koulutien alussa sekä koulun aikana osana yleisiä arviointeja. Lapset olivat syntyneet raskausviikoilla 23 - 41.
Hyvin ennenaikaisena eli raskausviikoilla 23 - 24 syntyneistä 65 prosentin arvioitiin pärjäävään päiväkodissa normaalisti. Koulussa heidän menestyksensä oli johdonmukaisesti heikompaa kuin täysiaikaisena syntyneiden, mutta erot eivät aina olleet kovin suuria. Ero täysiaikaisena syntyneisiin myös pieneni mitä vähemmän ennenaikaisena lapsi oli syntynyt.
Yhdysvaltalaisten tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä ne viittaavat erittäin ennenaikaisena syntyvien lasten voivan pärjätä koulussa suhteellisen hyvin, vaikka he eivät aivan samalle tasolle muiden kanssa pääsisikään. Osa lapsista voi vaikeista lähtökodistaan huolimatta olla jopa erityisen lahjakkaita. Tässä tutkimuksessa raskausviikoilla 23 - 24 syntyneistä 2 prosenttia arvioitiin ikätovereitaan lahjakkaammiksi. Täysiaikaisista saman arvion sai keskimäärin 10 prosenttia.
Suomessa noin kuusi lasta sadasta syntyy ennenaikaisena eli ennen 37. raskausviikkoa. Ennenaikaisuus ja varsinkin huomattava ennenaikaisuus voi aiheuttaa mm. motorisia, kielellisiä ja kognitiivisia vaikeuksia, jotka voivat jatkua koko elämän.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Pediatrics 2017;DOI:10.1001/jamapediatrics.2017.1020)http://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/fullarticle/2631768

(2017615) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Tasavirtaiskun tarvittaessa antava ja vakavan rytmihäiriön korjaava rytmihäiriötahdistin ei välttämättä ole syy lopettaa urheilua edes kilpailutasolla. Tuoreen tutkimuksen havainto vahvista aikaisemman, mutta lyhemmän tutkimuksen tuloksia.
Circulation-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 440 rytmihäiriötahdistimen saaneen 10–60-vuotiaan nelivuotiseen seurantaan. Osallistujat harrastivat mm. koripalloa, jalkapalloa, juoksua, lumilautailua ja hiihtoa. Monet kilpailivat lajissaan kansallisella tai kansainvälisellä tasolla.
Tulosten perusteella 121 potilasta sai laitteistaan yhteensä 183 iskua seurannan aikana. Kaikkiaan 10 prosenttia potilaista sai tahdistimen antaman sähköiskun urheillessaan kisoissa tai harjoituksissa. Sähköiskut olivat yleisempiä urheilun aikana kuin levossa, mutta eivät merkittävästi yleisempiä kuin muunlaisen fyysisen aktiivisuuden aikana.
Yksikään potilas ei menehtynyt rytmihäiriöön liittyvään syyhyn eikä tarvinnut elvytystä urheilun aikana tai sen jälkeen tapahtuneen rytmihäiriön takia. Ainoa potilasryhmä, jonka ei välttämättä kannattaisi urheilla tahdistimen kanssa, olivat oikean kammion arytmogeenista dysplasiaa potevat. Heillä oli muihin potilaisiin verrattuna suurempi riski saada mahdollisesti hengenvaarallisia rytmihäiriöitä urheilun aikana ja he myös tarvitsivat useita sähköiskuja ennen kuin sydämen rytmi palautui normaaliksi.
Rytmihäiriötahdistin tunnistaa sydämen rytmihäiriöt ja korjaa ne antamalla pienen sähköiskun. Laite asennetaan kehoon. Tavallisempia, sähköiskuja antamattomia sydämentahdistimia on hyvin monen tyyppisiä, ja niillä voidaan estää ja hoitaa erilaisia rytmihäiriöitä ja mm. sydämen vajaatoimintaa.

Uutispalvelu Duodecim
(Circulation 2017)http://circ.ahajournals.org/

(2017614) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Fyysisesti passiivinen elämäntapa on tunnettu terveysriski, mutta kaikki istuminen ja paikallaanolo ei välttämättä ole yhtä haitallista. Tuoreen tutkimuksen mukaan riskit tuntuvat monilla liittyvän television katseluun.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ovatko television katselu, lukeminen, tietokoneen tai puhelimen parissa vietetty aika tai autossa istuminen terveysvaikutuksiltaan samanlaisia, ja voiko muutokset niihin käytetyissä ajoissa vaikuttaa ihmisten terveyteen. Tutkimus perustuu yhdysvaltalaisen CARDIA-tutkimuksen aineistoihin ja 3 200 potilaan seurantatietoihin.
Tulosten perusteella monet sydän- ja verisuonitautien riskitekijät, kuten vyötärölihavuus ja kolesteroliongelmat, näyttäisivät olevan yleisiä varsinkin paljon televisiota katsovilla. Nämä terveysriskit pienenivät osallistujilla, jotka vähensivät television katselua ja käyttivät vapautuvan ajan mihin tahansa muuhun fyysisesti passiiviseen toimintaan, jota tutkimuksessa tarkasteltiin.
Yhdysvaltalaisten havainnot pitää varmistaa lisätutkimuksissa, sillä tutkittujen seikkojen lisäksi myös moni muu tekijä on voinut vaikuttaa yhteyksiin. Samansuuntaisia havaintoja on kuitenkin saatu myös muissa tutkimuksissa. Osa television katseluun liitetyistä haitoista selittyy todennäköisesti napostelulla.
Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Epidemiology 2017;DOI:10.1093/aje/kwx209)http://dx.doi.org/10.1093/aje/kwx209

(2017614) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Alkoholin tiedetään suurentavan naisten riskiä sairastua rintasyöpään, mutta myös juomatavat voivat vaikuttaa riskiin. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan rintasyövälle alttiita ovat varsinkin humalajuomista harrastavat.

Tulokset julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä, ja niiden perusteella rintasyöpäriski suurenee mitä enemmän alkoholia käyttää.

Keskimäärin ainakin 19 juomaa kuukaudessa nauttivien sairastumisriski oli noin 30 prosenttia suurempi kuin vain 5 juomaa kuukausittain juovien. Humalahakuisesti juovien sairastumisriski oli puolestaan suurempi kuin alkoholia maltillisesti käyttävien, jotka eivät juoneet kerralla paljoa. Tulokset vahvistavat näyttöä alkoholinkäytön ja rintasyövän yhteydestä ja viittaavat määrän lisäksi myös juomatapojen vaikuttavan tuohon yhteyteen. Alkoholinkäytön lisäksi kuitenkin hyvin monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin, joten ennen lisätutkimuksia niitä kannattaa tulkita maltillisesti.
Tutkimukseen osallistui 51 000 naista, joiden sisko oli sairastunut rintasyöpään. Naiset olivat 35–74-vuotiaita kuusivuotisen seurannan alkaessa, ja seurannan aikana heistä 1 800 sairastui rintasyöpään.
Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä. Siihen sairastuu noin joka yhdeksäs nainen.
Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Epidemiology 2017;DOI:10.1093/aje/kwx118)http://dx.doi.org/10.1093/aje/kwx118

(2017613) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.