Aivotärähdyksen eli lievän aivovamman oireet paranevat yleensä muutamassa viikossa, mutta osalla oireet jatkuvat pitempään. Etenkin toistuvat vammat voivat johtaa aivotärähdyksen jälkeiseen oireyhtymään ja oireiden jatkumiseen. Näiden potilaiden oireiden vakavuutta voidaan arvioida mittaamalla tiettyjen aivovaurioista kertovien merkkiaineiden pitoisuudet, tuore ruotsalaistutkimus osoittaa.

Tutkimukseen osallistui kuusitoista aivotärähdyksen jälkeistä oireyhtymää potevaa ammattijääkiekkoilijaa ja 15 tervettä verrokkia. Kiekkoilijoista yhdeksän oireet olivat jatkuneet yli vuoden ja loput olivat palanneet kaukaloon vuoden sisällä vammasta.

Kun osallistujilta kerätyistä selkäydinnäytteistä mitattiin keskeisiä keskushermostovaurioista kertovia merkkiaineita, kahden merkkiaineen pitoisuuksissa havaittiin jääkiekkoilijoilla poikkeavuuksia. Nämä olivat NFL-neurofilamenttiproteiini, jonka pitoisuus oli suurentunut, ja beeta-amyloidiproteiini, jonka pitoisuus oli pienentynyt. Erot havaittiin verrattuna terveisiin, mutta myös verrattaessa pitkittyneitä oireita potevia pelaajiin, joiden oireet olivat menneet ohi vuodessa.

Kyseiset merkkiaineet on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty aivojen valkoisen aineen vaurioihin sekä mm. Alzheimerin tautiin.

Ruotsalaisten havainnot perustuvat pieneen aineistoon, joten ne pitää varmistaa lisätutkimuksissa. Havainnot ovat kuitenkin kiinnostavia, sillä tällä hetkellä lääkäreillä ei ole keinoja selvittää, miten pahat aivotärähdyksen jälkeistä oireyhtymää potevan aivovammat ovat, ja ketkä potilaat ovat suurimmassa vaarassa saada pysyviä aivovaurioita.

Tutkimus julkaistiin Jama Neurology -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Jama Neurology 2016;DOI:10.1001/jamaneurol.2016.2038)
http://dx.doi.org/10.1001/jamaneurol.2016.2038