Yli 40-vuotiaana synnyttävät naiset ovat selvästi suurentuneessa vaarassa saada monia vaarallisia komplikaatioita. Muun muassa munuaisten vajaatoiminnan, synnytyksen aikaisen sokin ja lapsivesiembolian vaara on heillä suurempi kuin 25 - 29-vuotiaana synnyttävillä.Tiedot käyvät ilmi tuoreesta kanadalaistutkimuksesta, jossa äidin iän vaikutuksia komplikaatioriskeihin selvitettiin 830 000 yhdysvaltalaissynnyttäjän avulla.
Tulosten perusteella äidin terveysriskit suurentuvat tasaisesti iän myötä. Verrattuna 25 - 29-vuotiaisiin synnyttäjiin yli 35-vuotiailla oli lapsivesiemboliaa kahdeksan kertaa todennäköisemmin. Yli 40-vuotiailla lisäksi sokkiriski oli kolminkertainen. Yli 45-vuotiailla synnyttäjillä oli munuaisten vajaatoimintaa 16 kertaa enemmän, minkä lisäksi he joutuivat mm. tehohoitoon selvästi todennäköisemmin kuin 25 - 29-vuotiaat.
Analyysissa huomioitiin monia taustamuuttujia kuten lapsiluku, naisten painoindeksi ja mahdollinen keinohedelmöitys, mutta nämä eivät selittäneet tuloksia.
Länsimaissa synnyttäjien ikä on noussut tasaisesti viime vuosikymmenten aikana, joten kanadalaisten tulokset koskevat hyvin monia naisia. Aiemmista tutkimuksista äidin iän tiedetään lisäävän myös sikiön riskejä. Muun muassa kromosomipoikkeavuudet ja synnytyskomplikaatiot yleistyvät iän myötä.

Suomessa joka viides synnyttäjä on yli 35-vuotias. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noin 29 vuotta.

Tutkimus julkaistiin Plos Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim
(Plos Medicine 2017;14(5):e1002307)https://doi.org/10.1371/journal.pmed.1002307

(2017613) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.