Fysioterapiaa ei välttämättä aina kannattaisi määrätä nilkan nyrjähdykseen, tuore brittitutkimus osoittaa. Jos potilas saa jo hyvää perushoitoa, fysioterapiasta ei välttämättä ole lisähyötyä.

Brittien tulos perustuu suurimpaan tästä aiheesta tehtyyn satunnaistettuun tutkimukseen, johon värvättiin 500 lievää nilkkanyrjähdystä potevaa. Osana tutkimusta heidät satunnaistettiin joko tavalliseen hoitoon tai tavallisen hoidon lisäksi fysioterapiaan.

Tavallisessa hoidossa noudatettiin tuttua kylmä, koho, kompressio -ohjetta. Lisäksi potilaita kehotettiin käyttämään tarpeen mukaan särkylääkkeitä ja vähitellen lisäämään nilkan käyttöä oireiden sen salliessa. Fysioterapiaryhmäläiset saivat seitsemän puolen tunnin hoitokertaa.

Puolen vuoden kuluttua hoitoon hakeutumisesta noin 60 prosenttia potilaista koki nilkkansa parantuneen erittäin hyvin, mutta sama havaittiin kummassakin hoitoryhmässä. Näin ollen fysioterapiasta ei ollut lisähyötyä potilaille, jotka saivat jo tavallista hoitoa.

Tulokset ovat ristiriidassa nykykäsityksen kanssa, sillä erilaisia fysioterapiahoitoja käytetään yleisesti nyrjähdyspotilaiden hoidossa. Tutkijat muistuttavatkin, että vaikka heidän tuloksensa ovat uskottavia, on silti mahdollista, että ne rajoittuvat vain tässä tutkimuksessa käytettyihin hoitoihin. Näin ollen toisenlaiset fysioterapiaharjoitukset saattavat auttaa nilkan nyrjähdyksestä kärsiviä.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Nilkan nyrjähdysvamma on yleisin tuki- ja liikuntaelinvamma. Suomessa niitä hoidetaan noin 500 joka päivä. Valtaosa nilkkanyrjähdyksistä sattuu pelatessa koripalloa tai jalkapalloa.

Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2016;DOI:10.1136/bmj.i5650)
http://dx.doi.org/10.1136/bmj.i5650

Suurten maratonien aikaan sydänkohtauksen saavat voivat tuoreen tutkimuksen perusteella olla tavallista suuremmassa vaarassa menehtyä. Maratonin edellyttämät liikenteen poikkeusjärjestelyt hidastavat hoitoon pääsemistä, mikä todennäköisesti selittää ilmiön, tutkijat kirjoittavat.
New England Journal of Medicinen julkaisemat tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä vaikka maratonin sydänvaikutuksia juoksijoille on tutkittu runsaasti, tapahtuman vaikutuksia sivullisten kaupunkilaisten terveyteen ei ole selvitetty.
Tutkijoiden havainnot perustuvat kymmenen vuoden aikana kertyneisiin potilasrekisteritietoihin yhdestätoista yhdysvaltalaiskaupungista, joissa juostaan vuosittain maraton. Rekistereistä tutkijat selvittivät kaikki yli 65-vuotiaiden saamat sydänkohtaukset ja niiden aiheuttamat kuolemat maratonpäiviltä sekä niitä edeltäviltä ja seuraavilta viideltä viikolta.
Analyysin perusteella maratonpäivänä sairaalaan sydänkohtauksen takia joutuvien riski kuolla kuukauden sisällä sairastumisesta oli noin 15 prosenttia suurempi kuin potilaiden, jotka sairastuivat maratonia ennen tai tapahtuman jälkeen. Käytännössä tämä tarkoitti noin 3–4 lisäkuolemaa sataa potilasta kohden.
Yhteys koski potilaita, jotka asuivat lähellä maratonin reittiä tai vietiin reitin lähellä oleviin sairaaloihin. Ambulansseilla kesti potilaskuljetuksissa maratonin aikana keskimäärin 4,4 minuuttia pitempään kuin tavallisina päivinä.
Tutkijat korostavat, ettei heidän aineistonsa pysty osoittamaan, että havaitut kuolemantapaukset olivat vain ja ainoastaan seuraus maratonista. Aiemmista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että jo hyvinkin pienet viivästykset hoitoon pääsyssä vaikuttavat potilaiden ennusteeseen. Uutispalvelu Duodecim
(New England Journal of Medicine 2017;DOI:10.1056/NEJMsa1614073)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMsa1614073

(2017421)

Iäkkäiden miesten testosteronivajauksen korjaaminen saattaa mm. vahvistaa miesten luustoa, vähentää anemiaa ja pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Testosteroni-mieshormonin pitoisuudet pienentyvät iän myötä, mikä voi aiheuttaa monenlaisia vaivoja. Tiedot käyvät ilmi kolmesta erillisestä tutkimuksesta, jotka julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä.
Luuvaikutuksia käsitelleessä tutkimuksessa vuoden mittainen testosteronilääkitys paransi keskimäärin 72-vuotiaiden miesten luiden tiheyttä ja lujuutta verrattuna lumevalmisteeseen. Tulokset eivät tosin riittäneet osoittamaan oliko muutoksilla käytännön merkitystä esimerkiksi luumurtumien kannalta.
Sydän- ja verisuonitaudin oireita testosteronilääkitys vähensi runsaan kolmen vuoden hoidossa, ja anemiaa vuoden mittaisessa hoidossa. Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä joissain tutkimuksissa testosteronilisät on yhdistetty myös suurentuneeseen sydänoireiden riskiin.Nyt julkaistut tutkimukset viittaavat testosteronilääkityksen voivan ehkäistä monenlaisia terveysongelmia iäkkäillä miehillä, joiden testosteronitasot ovat iän myötä laskeneet. On kuitenkin tärkeää, että testosteronikorvaushoitoa käytetään vain silloin, kun testosteronin puute aiheuttaa oireita ja puute on varmistettu laboratoriotutkimuksissa.Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Internal Medicine 2017;177:471–479) http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/article-abstract/26... (JAMA Internal Medicine 2017;177:480–490)http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/article-abstract/26... (JAMA Internal Medicine 2017;177:491–499)http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/article-abstract/26...

(2017420)

Työmatkansa säännöllisesti pyöräilevät välttyvät sydän- ja verisuonitaudeilta ja syövältä muita todennäköisemmin ja myös menehtyvät niihin harvemmin kuin samanikäiset, jotka kulkevat töihin autolla tai julkisilla. Myös työmatkakävely on terveellistä, mutta vaikutukset eivät ole yhtä suuria, tuore tutkimus osoittaa. Havainnot perustuvat yli 260 000 keskimäärin 63-vuotiaan viisivuotiseen seurantaan.
Työmatkansa pyöräilevät sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin tai syöpään 40–50 prosenttia epätodennäköisemmin kuin autolla tai julkisilla kulkuvälineillä työmatkansa kulkevat. Myös riski menehtyä kyseisiin sairauksiin tai muihin syihin oli heillä pienempi seurannan aikana.
Kävellen töihin kulkevien riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin oli noin 30 prosenttia pienempi ja riski menehtyä niihin 35 prosenttia pienempi kuin fyysisesti passiivisesti työmatkansa kulkevien.Työmatkaliikunnan hyödyt näkyivät senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin osallistujien ikä, sukupuoli, etninen tausta, tupakointi, vapaa-ajalla ja työssä tapahtuva liikunta, fyysinen passiivisuus, ruokavalio, painoindeksi ja mahdolliset sairaudet.
Tutkimus ei osoita, mistä vaikutukset tarkalleen johtuvat, mutta hyvin todennäköisesti ne kuvastavat liikunnan monipuolisia terveyshyötyjä. Lähes kaikki työmatkapyöräilijät ylittivät viikoittaiset liikuntasuositukset, kun muista tutkituista siihen ylsi vain joka toinen.
Tutkijat pitävät tuloksiaan uskottavina, ja jos ne varmistuvat lisätutkimuksissa, varsinkin työmatkapyöräilyn edistäminen voisi tuottaa mittavia kansanterveydellisiä hyötyjä.
Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.
Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2017;357:j1456)http://www.bmj.com/content/357/bmj.j1456

(2017420)

Kanadalaistutkimuksen mukaan aortta-ahtauman riskitekijät ovat pitkälti samoja kuin muidenkin sydän- ja verisuonitautien riskitekijät. Varsinkin korkea verenpaine on merkittävä altistava tekijä iäkkäässä väestössä.
Tutkimuksen havainnot perustuvat yli 1,1 miljoonan kanadalaisen 13-vuotiseen rekisteriseurantaan, jonka aikana 21 000 osallistujaa sairastui aortta-ahtaumaan eli aorttastenoosiin. Se tarkoittaa aorttaläpän kohdalla olevaa ahtaumaa, jonka seurauksena aorttaläppä paksuntuu ja jäykistyy ja avautuu ajan mittaan yhä huonommin. Aorttaläpän ahtauma on yleisin leikkaushoitoa edellyttävä läppävika.
Aortta-ahtauma kehittyi tavallista todennäköisemmin osallistujille, jotka sairastivat diabetesta, joiden verenpaine oli koholla tai heillä oli kolesteroliongelmia. Yhteys oli sitä voimakkaampi mitä useampi riskitekijä potilaalla oli ja mitä pitempään vaivat olivat jatkuneet.
Kyseisten riskitekijöiden vaikutus on käytännössä suuri. Tutkijoiden arvion mukaan yhdessä ne saattavat selittää jopa kolmanneksen kaikista aortta-ahtaumista. Näin ollen myös niiden ehkäiseminen voisi estää monia sairastumisia. Suurin vaikutus olisi verenpaineen alentamisella.
Tutkimus julkaistiin Journal of the American College of Cardiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American College of Cardiology 2017;69:1523–1532)http://www.onlinejacc.org/content/69/12/1523

(201747)