Fysioterapiaa ei välttämättä aina kannattaisi määrätä nilkan nyrjähdykseen, tuore brittitutkimus osoittaa. Jos potilas saa jo hyvää perushoitoa, fysioterapiasta ei välttämättä ole lisähyötyä.

Brittien tulos perustuu suurimpaan tästä aiheesta tehtyyn satunnaistettuun tutkimukseen, johon värvättiin 500 lievää nilkkanyrjähdystä potevaa. Osana tutkimusta heidät satunnaistettiin joko tavalliseen hoitoon tai tavallisen hoidon lisäksi fysioterapiaan.

Tavallisessa hoidossa noudatettiin tuttua kylmä, koho, kompressio -ohjetta. Lisäksi potilaita kehotettiin käyttämään tarpeen mukaan särkylääkkeitä ja vähitellen lisäämään nilkan käyttöä oireiden sen salliessa. Fysioterapiaryhmäläiset saivat seitsemän puolen tunnin hoitokertaa.

Puolen vuoden kuluttua hoitoon hakeutumisesta noin 60 prosenttia potilaista koki nilkkansa parantuneen erittäin hyvin, mutta sama havaittiin kummassakin hoitoryhmässä. Näin ollen fysioterapiasta ei ollut lisähyötyä potilaille, jotka saivat jo tavallista hoitoa.

Tulokset ovat ristiriidassa nykykäsityksen kanssa, sillä erilaisia fysioterapiahoitoja käytetään yleisesti nyrjähdyspotilaiden hoidossa. Tutkijat muistuttavatkin, että vaikka heidän tuloksensa ovat uskottavia, on silti mahdollista, että ne rajoittuvat vain tässä tutkimuksessa käytettyihin hoitoihin. Näin ollen toisenlaiset fysioterapiaharjoitukset saattavat auttaa nilkan nyrjähdyksestä kärsiviä.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Nilkan nyrjähdysvamma on yleisin tuki- ja liikuntaelinvamma. Suomessa niitä hoidetaan noin 500 joka päivä. Valtaosa nilkkanyrjähdyksistä sattuu pelatessa koripalloa tai jalkapalloa.

Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2016;DOI:10.1136/bmj.i5650)
http://dx.doi.org/10.1136/bmj.i5650