Fysioterapiaa ei välttämättä aina kannattaisi määrätä nilkan nyrjähdykseen, tuore brittitutkimus osoittaa. Jos potilas saa jo hyvää perushoitoa, fysioterapiasta ei välttämättä ole lisähyötyä.

Brittien tulos perustuu suurimpaan tästä aiheesta tehtyyn satunnaistettuun tutkimukseen, johon värvättiin 500 lievää nilkkanyrjähdystä potevaa. Osana tutkimusta heidät satunnaistettiin joko tavalliseen hoitoon tai tavallisen hoidon lisäksi fysioterapiaan.

Tavallisessa hoidossa noudatettiin tuttua kylmä, koho, kompressio -ohjetta. Lisäksi potilaita kehotettiin käyttämään tarpeen mukaan särkylääkkeitä ja vähitellen lisäämään nilkan käyttöä oireiden sen salliessa. Fysioterapiaryhmäläiset saivat seitsemän puolen tunnin hoitokertaa.

Puolen vuoden kuluttua hoitoon hakeutumisesta noin 60 prosenttia potilaista koki nilkkansa parantuneen erittäin hyvin, mutta sama havaittiin kummassakin hoitoryhmässä. Näin ollen fysioterapiasta ei ollut lisähyötyä potilaille, jotka saivat jo tavallista hoitoa.

Tulokset ovat ristiriidassa nykykäsityksen kanssa, sillä erilaisia fysioterapiahoitoja käytetään yleisesti nyrjähdyspotilaiden hoidossa. Tutkijat muistuttavatkin, että vaikka heidän tuloksensa ovat uskottavia, on silti mahdollista, että ne rajoittuvat vain tässä tutkimuksessa käytettyihin hoitoihin. Näin ollen toisenlaiset fysioterapiaharjoitukset saattavat auttaa nilkan nyrjähdyksestä kärsiviä.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Nilkan nyrjähdysvamma on yleisin tuki- ja liikuntaelinvamma. Suomessa niitä hoidetaan noin 500 joka päivä. Valtaosa nilkkanyrjähdyksistä sattuu pelatessa koripalloa tai jalkapalloa.

Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2016;DOI:10.1136/bmj.i5650)
http://dx.doi.org/10.1136/bmj.i5650

Punainen liha kannattaa vaihtaa valkoiseen – saattaa pidentää elinikää

Paljon punaista lihaa ja prosessoituja lihatuotteita syövät todennäköisesti elävät lyhemmän elämän ruokavalionsa takia. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos lihansyöntiä vähentää tai sen korvaa valkoisella lihalla kuten kalalla tai kanalla.
Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tutkimuksesta, jossa 540 000 yhdysvaltalaista 50–71-vuotiasta miestä ja naista on seurattu 16 vuoden ajan. Seurannan aikana 130 000 osallistujaa menehtyi.

Kun tutkijat yhdistivät kuolleisuustiedot tietoihin osallistujien ruokavalioista, he havaitsivat kuolleisuuden noin kolmanneksen suuremmaksi eniten punaista lihaa syövillä. Yhteys havaittiin verrattuna vähiten punaista lihaa syövään viidennekseen, ja se koski sekä käsittelemätöntä punaista lihaa että makkaroita ja muita prosessoituja lihatuotteita. Yhteydestä merkittävä osa selittyi hemiraudalla ja prosessoiduista lihatuotteista saatavilla nitraateilla ja nitriiteillä.

Tutkijat havaitsivat kuolleisuusvaikutusten pienentyvän huomattavasti, jos lihaa syövä söi punaisen lihan sijaan kanaa tai kalaa. Eniten valkoista lihaa syövään viidennekseen lukeutuvien riski menehtyä seurannan aikana oli noin 25 prosenttia pienempi kuin valkoista lihaa vain harvoin syövien. Tämä havaittiin riippumatta lihan kokonaiskulutuksesta.Yhdysvaltalaisten tulokset vahvistavat näyttöä punaisen lihan ja varsinkin prosessoitujen lihavalmisteiden terveyshaitoista, mutta osoittavat niiden myös pienenevän valkoista lihaa suosimalla. Aiemmissa tutkimuksissa etenkin runsas prosessoidun punaisen lihan syöminen on yhdistetty muun muassa diabetekseen, aivoverenkiertohäiriöihin, munuaissairauteen sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2017;357:j1957)http://dx.doi.org/10.1136/bmj.j1957

(2017524)

Opioidiriippuvuuden hoidossa käytettävät korvaushoidot paitsi auttavat ihmisiä eroon huumeista myös pienentävät heidän kuolleisuuttaan. Potilaiden kuolleisuus kuitenkin tilapäisesti kohoaa pian hoidon alettua ja sen päättymistä seuraavina viikkoina, tuore katsaustutkimus osoittaa.
Tulosten perusteella vuoden metadonihoidon aikana tuhannesta potilaasta keskimäärin 25 harvempi kuolee, kun vertailukohtana ovat opioidiriippuvaiset, jotka keskeyttävät hoidon. Käytännössä tämä tarkoittaa lähes 70 prosenttia alhaisempaa kuolleisuutta.
Metadonihoidon ensimmäisen neljän viikon ajan potilaiden kuolleisuus oli suurentunut, mutta tämän jälkeen tilanne tasoittui. Varsinkin ensimmäinen hoitoviikko oli vaarallinen. Samankaltainen neljän viikon riskijakso havaittiin myös hoidon päätyttyä.
Myös buprenorfiini, joka on toinen vieroitus- ja korvaushoidossa käytettävä lääke, todennäköisesti vähentää opioidiriippuvaisten kuolleisuutta, mutta tässä analyysissa oli mukana liian vähän buprenorfiinitutkimuksia, jotta tulokset olisivat olleet selviä.
Tulokset vahvistavat näyttöä opioidikorvaushoitojen hyödyllisyydestä ja osoittavat potilaiden kuolleisuudessa olevan myös riskijaksoja, jotka olisi hyvä huomioida hoidossa. Merkittävä osa kuolemista oli todennäköisesti yliannostuskuolemia.
Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.
Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2017;357:j1550)http://dx.doi.org/10.1136/bmj.j1550

(2017523)

Tuoreen tutkimuksen mukaan diabetes ja sen hoitaminen maksavat globaalisti huimat 1,2 biljoonaa euroa vuodessa. Suurin taloudellinen taakka diabetes on Yhdysvalloissa.
Diabeteksen globaaleja kustannuksia on arvioitu aiemminkin, mutta nyt Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä julkaistu tutkimus on tiettävästi kattavin ja yksityiskohtaisin selvitys. Mukana analyysissa oli tietoja 184 maasta.
Tulosten perusteella vuonna 2015 tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen globaalit kustannukset olivat noin 1,16 biljoonaa euroa, mikä vastaa noin 1,8 prosenttia koko maailman yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Summasta merkittävä osa oli suoraa seurausta diabeteksesta ja sen hoitamisesta, mutta noin kolmannes muodostui diabeteksen epäsuorista vaikutuksista, kuten tuottavuuden laskusta ja ennenaikaisista kuolemista.
Suorien ja epäsuorien kustannusten osuus vaihtelivat paljon eri puolilla maapalloa. Osassa maista epäsuorat vaikutukset vastasivat vain 20 prosentista ja joissain 60 prosentista koko diabeteksen arvioidusta taloudellisesta vaikutuksesta. Suurimmat kustannukset diabeteksesta koituivat Yhdysvalloissa.
Tällä hetkellä diabetesta sairastaa arviolta 415 miljoonaa aikuista ja heidän määränsä tulee varmasti kasvamaan. Suomalaisista arviolta 500 000 sairastaa diabetesta. Näistä valtaosa on tyypin 2 diabetesta.
Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2017;DOI:10.1016/S2213-8587(17)30097-9)http://dx.doi.org/10.1016/S2213-8587(17)30097-9

(2017523)

Polven nivelrikkoa hoidetaan usein kortisonipistoksilla, mutta tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella pistokset eivät todennäköisesti auta potilaita.JAMA-lehdessä julkaistut tulokset perustuvat 140 nivelrikkopotilaan kaksivuotiseen seurantaan, jonka aikana puolet potilaista sai pistoksena polviniveleensä triamsinoloni-kortisonia tai lumeainetta. Pistoksia annettiin vuoden välein.
Kortisonipistoksia saaneiden polvikivut eivät lieventyneet yhtään sen enempää kuin lumeainetta saaneiden, tutkijat havaitsivat. Sen sijaan polven ruston määrässä havaittiin vähentymistä kortisoniryhmässä, magneettikuvaukset osoittivat.
Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena siitä, ettei kortisonipistoksilla todennäköisesti ole sijaa polven nivelrikon pitkäaikaishoidossa. On silti mahdollista, että kortisoni lievittää polvikipuja lyhytaikaisesti pian pistosten antamisen jälkeen, sillä tässä tutkimuksessa vaikutuksia kyseltiin vasta kolmen kuukauden kuluttua pistoksesta.
Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Polven nivelrikot ovat harvinaisia alle 45-vuotiailla, mutta ne yleistyvät iän myötä. Yli 75-vuotiaista naisista polven nivelrikkoa potee jo 30 prosenttia ja miehistä 16 prosenttia.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;317(19):1967 - 1975)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2626573

(2017522)