Fysioterapiaa ei välttämättä aina kannattaisi määrätä nilkan nyrjähdykseen, tuore brittitutkimus osoittaa. Jos potilas saa jo hyvää perushoitoa, fysioterapiasta ei välttämättä ole lisähyötyä.

Brittien tulos perustuu suurimpaan tästä aiheesta tehtyyn satunnaistettuun tutkimukseen, johon värvättiin 500 lievää nilkkanyrjähdystä potevaa. Osana tutkimusta heidät satunnaistettiin joko tavalliseen hoitoon tai tavallisen hoidon lisäksi fysioterapiaan.

Tavallisessa hoidossa noudatettiin tuttua kylmä, koho, kompressio -ohjetta. Lisäksi potilaita kehotettiin käyttämään tarpeen mukaan särkylääkkeitä ja vähitellen lisäämään nilkan käyttöä oireiden sen salliessa. Fysioterapiaryhmäläiset saivat seitsemän puolen tunnin hoitokertaa.

Puolen vuoden kuluttua hoitoon hakeutumisesta noin 60 prosenttia potilaista koki nilkkansa parantuneen erittäin hyvin, mutta sama havaittiin kummassakin hoitoryhmässä. Näin ollen fysioterapiasta ei ollut lisähyötyä potilaille, jotka saivat jo tavallista hoitoa.

Tulokset ovat ristiriidassa nykykäsityksen kanssa, sillä erilaisia fysioterapiahoitoja käytetään yleisesti nyrjähdyspotilaiden hoidossa. Tutkijat muistuttavatkin, että vaikka heidän tuloksensa ovat uskottavia, on silti mahdollista, että ne rajoittuvat vain tässä tutkimuksessa käytettyihin hoitoihin. Näin ollen toisenlaiset fysioterapiaharjoitukset saattavat auttaa nilkan nyrjähdyksestä kärsiviä.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Nilkan nyrjähdysvamma on yleisin tuki- ja liikuntaelinvamma. Suomessa niitä hoidetaan noin 500 joka päivä. Valtaosa nilkkanyrjähdyksistä sattuu pelatessa koripalloa tai jalkapalloa.

Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2016;DOI:10.1136/bmj.i5650)
http://dx.doi.org/10.1136/bmj.i5650

Fyysisesti raskasta ja rasittavaa työtä tekevät joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle muita todennäköisemmin. Riski näyttäisi kuitenkin olevan pienempi työntekijöillä, jotka harrastavat liikuntaa vapaa-ajallaan. Liikunta ei silti riitä poistamaan koko riskiä, tuore tutkimus osoittaa.
Norjalaistutkijoiden havainnot perustuvat 32 000 norjalaisen 20 - 65-vuotiaan yhdeksänvuotiseen seurantaan, jonka aikana 3 800 heistä joutui työkyvyttömyyseläkkeelle.

Verrattuna kevyttä istumatyötä tekeviin työkyvyttömyyseläkkeet olivat 26 prosenttia yleisempiä osallistujilla, jotka kävelivät suuren osa työpäivästään, 44 prosenttia yleisempiä, jos työhön kuului lisäksi paljon nostelua ja 48 prosenttia yleisempiä, jos työ oli raskasta ja erittäin fyysistä. Yhteydet koskivat varsinkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä, mutta eivät mielenterveysongelmista aiheutuvia.Vapaa-ajan liikuntaharrastukset pienensivät työkyvyttömyyden riskiä sekä fyysistä että istumatyötä tekevillä, mutta täydellistä suojaa nekään eivät antaneet. Kaikista suurimmassa vaarassa olivat fyysistä työtä tekevät, jotka eivät harrastaneet lainkaan liikuntaa. Heillä työkyvyttömyyseläkkeet olivat yli kaksi kertaa yleisempiä kuin liikunnallisilla toimistotyöntekijöillä.
Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.
Työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet Suomessa edellisten vuosikymmenten aikana ja nykyään noin 152 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Noin 40 prosentissa tapauksista syynä on mielenterveysongelmat ja 30 prosentissa tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.
Uutispalvelu Duodecim
(Occupational and Environmental Medicine 2017;DOI:10.1136/oemed-2017-104320)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104320

(2017713) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Terveellisen ruokavalion hyödyt saa, vaikka ruokavaliotaan ei pistäisi kuntoon kertarysäyksellä. Myös vähitellen vuosien varrella tehdyt muutokset kannattavat, tuore tutkimus osoittaa.
New England Journal of Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat 74 000 aikuisen terveystietoihin. Vuosina 1986 - 1998 osallistujat olivat arvioineet ruokavaliotaan neljän vuoden välein ja muita elintapojaan kahden vuoden välein.
Kun tutkijat yhdistivät tiedot osallistujien ruokavalioista ja vuosina 1998 - 2010 sattuneista kuolemantapauksista, terveellinen ruokavalio liittyi pienempään riskiin menehtyä riippumatta siitä, millä menetelmällä terveellisyyttä arvioitiin. Kaikkein suurin vaikutus oli täysjyväviljojen, hedelmien ja kasvisten sekä kalan ja omega-3-rasvahappojen syönnillä.
Riski menehtyä pieneni jo vähäisillä muutoksilla kuten lihansyönnin vähentämisellä ja pähkinöiden syönnin lisäämisellä. Samoin vaikutuksia nähtiin osallistujilla, jotka söivät epäterveellisesti tutkimuksen alkaessa, mutta pikkuhiljaa omaksuivat terveellisiä piirteitä ruokavalioonsa seurannan aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2017)http://www.nejm.org/

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Pitkät prednisolonikuurit kiihdyttävät luiden haurastumista, mutta ainakin iäkkäillä potilailla tätä voidaan vähentää antamalla samalla osteoporoosilääke alendronaattia.
Ruotsalaistutkijoiden havainnot perustuvat tutkimukseen, jossa 3 600 prednisolonikuurilla olevaa 80-vuotiasta seurattiin keskimäärin 1,3 vuoden ajan. Puolet potilaista sai prednisolonin lisäksi alendronaattia.
Seurannan aikana lonkkamurtuma todettiin 27 alendronaattiryhmäläisellä ja 73 verrokkiryhmäläisellä. Analyysin perusteella lonkkamurtumariski alkoi pienentyä, kun alendronaattilääkitys oli kestänyt noin kolme vuotta ja vaikutus oli sitä todennäköisempi mitä pitempään lääkitys oli jatkunut.
Ruotsalaiset kehottavat suhtautumaan tuloksiin varauksella, sillä lääkitysten lisäksi myös monet muut seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että alendronaattilääkitys voi vähentää iäkkäiden prednisolonia saavien lonkkamurtumia. Lääkityksiin ei liittynyt merkittäviä haittavaikutuksia.
Prednisoloni on glukokortikoideihin kuuluva lääke, jolla hoidetaan monenlaisia tulehduksellisia sairauksia. Iäkkäillä potilailla se on merkittävä luunmurtumien riskitekijä. Yli 80-vuotiailla lääkitys on liitetty murtumariskin kaksinkertaistumiseen.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;DOI:10.1001/jama.2017.8040)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2643309

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

ADHD-tarkkaavaisuushäiriötä potevilla on usein myös päihdeongelmia, mutta ne todennäköisesti vähentyvät ADHD-lääkityksen avulla. Havainto on tervetullut, sillä päihdeongelmat ovat merkittävä ADHD-potilaiden kuolinsyy.

Tiedot käyvät ilmi tuoreesta tutkimuksesta, jossa rekisterien avulla seurattiin lähes 3 miljoonaa ADHD-potilasta vuodet 2005 - 2014. Potilaissa oli sekä nuoria että aikuisia.

Rekisterien avulla tutkijat pystyivät selvittämään, kuinka paljon potilailla oli päihdeongelmiin liittyviä päivystyskäyntejä heidän ollessa lääkityksellä sekä muina aikoina. Potilaat saivat ADHD:n hoidossa käytettäviä stimulanttilääkkeitä tai atomoksetiinia.
Päivystyskäyntejä oli noin kolmanneksen vähemmän kuukausina, joina potilaat olivat lääkityksellä, tutkijat havaitsivat. Tämä näkyi sekä miehillä että naisilla. Lääkitysjaksojen positiivinen vaikutus jatkui todennäköisesti vielä pitempäänkin, mutta tämä havaittiin lähinnä miehillä.

Tutkijoiden tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä ADHD-lääkitysten on pelätty myös aiheuttavan tai pahentavan potilaiden päihdeongelmia. Nyt julkaistujen tulosten valossa vaikutus on kuitenkin päinvastainen. Hiljattain toisessa tutkimuksessa lääkitykset vähensivät myös ADHD-potilaiden liikenneonnettomuuksia.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Psychiatryssa.

Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Psychiatry 2017;DOI:10.1176/appi.ajp.2017.16060686)http://dx.doi.org/10.1176/appi.ajp.2017.16060686

(2017712) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.