Pitkässä avioliitossa olevat pysyvät muita todennäköisemmin hengissä aivoverenkiertohäiriön jälkeen, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Sama koskee myös sydänleikkauspotilaita, aiemmista tutkimuksista tiedetään.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa vakaassa avioliitossa olevien riski menehtyä verenkiertohäiriön jälkeen oli pienempi kuin eronneiden tai ikänsä naimattomana olleiden. Naimattomien riski menehtyä viisivuotisen seurannan aikana oli vähintään puolet suurempi ja eronneiden ja leskien noin neljänneksen suurempi, tulokset osoittivat.

Avioeroihin liittyvät riskit myös kasautuivat niin, että useita eroja läpikäyneiden kuolleisuus oli suurempaa kuin vain kerran eronneiden. Tämä havaittiin riippumatta nykyisestä siviilisäädystä.

Tulokset selittyvät pitkälti eroilla elintavoissa ja riskitekijöissä. Pitkässä parisuhteessa olevat elävät usein terveellisemmin kuin yksin elävät. He myös sairastavat harvemmin masennusta ja heillä on todennäköisemmin vakaa sosiaalinen verkosto. On myös todennäköistä, että terveysseikat ja elintavat vaikuttavat siihen ketkä ylipäätään päätyvät naimisiin.

Parisuhteen terveyshyödyt on havaittu monissa tutkimuksissa tätäkin ennen. Vakituisessa parisuhteessa elävät miehet ja naiset mm. säästyvät sydänkohtauksilta huomattavasti todennäköisemmin kuin naimattomat ja yksin asuvat. Avioliitto on myös keskeinen miehen elämän pituutta ennustava seikka.

Tutkimus julkaistiin Journal of American Heart Association -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of American Heart Association 2016;5:e004647)
http://dx.doi.org/10.1161/JAHA.116/004647

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.