Ruotsalaistutkijat ovat tunnistaneet useita raskaudenaikaisia seikkoja, jotka suurentavat lapsen riskiä sairastua pakko-oireiseen häiriöön. Riskitekijät näyttäisivät olevan ainakin osittain riippumattomia perimästä.

JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus perustuu yli 2,4 miljoonan vuosina 1973–1996 syntyneen ruotsalaisen seurantaan, joka ulottui vuoteen 2013. Osallistujista 17 000 todettiin pakko-oireinen häiriö. Tutkijat pyrkivät sulkemaan pois perimän vaikutukset vertaamalla häiriöön sairastuneita heidän sisaruksiinsa.

Pakko-oireinen häiriö kehittyi todennäköisemmin osallistujille, jotka olivat altistuneet äidin tupakoinnille raskauden aikana. Myös alhaiset Apgar-pisteet, keisarileikkaus, perätarjonta, keskosuus ja alhainen syntymäpaino, mutta myös vauvan suurikokoisuus liittyivät suurempaan riskiin. Mitä useampia riskitekijöitä lapsella oli sitä todennäköisemmin hän sairastui.

Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä viimeaikoina pakko-oireista häiriötä tutkivien huomio on ollut pitkälti geeneissä ja perinnöllisessä alttiudessa, ja mm. tämän vuoksi pakko-oireisen häiriön muita riskitekijöitä tunnetaan huonosti. Mielenkiintoista on myös se, että samat raskaudenaikaiset riskitekijät on yhdistetty myös skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, tarkkaavaisuushäiriöiden ja autismin riskeihin.

Pakko-oireisella ihmisellä on toistuvia pakkoajatuksia kuten pelko tautien tarttumisesta kätellessä tai pakonomaisia seksuaalisia tai aggressiivisia ajatuksia. Usein potilailla on myös pakkotoimintoja, kuten jatkuvaa käsien pesua, joilla he yrittävät lievittää pakkoajatusten aiheuttamaa ahdistusta. Noin 2 - 3 prosenttia aikuisväestöstä potee pakko-oireista häiriötä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Psychiatry 2016;DOI:10.1001/jamapsychiatry.2016.2095)
http://dx.doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2016.2095

Eläköityminen on länsimaissa yhdistetty moniin terveysriskeihin, mutta Kiinassa tilanne näyttäisi olevan toinen. Kiinalaisilla eläkkeelle jääminen liittyy mm. verenpainetaudin ja alkoholin suurkulutuksen vähentymiseen.
Tiedot käyvät ilmi yli tuhannen kiinalaisen seitsemäntoistavuotisesta seurantatutkimuksesta, jossa oli käytössä terveystietoja eläköitymistä edeltäviltä ja sitä seuraavilta vuosilta. Tutkimus on ensimmäinen selvitys eläköitymisen terveysvaikutuksista Kiinassa.
Tulosten perusteella osallistujien diastolinen verenpaine laski eläkkeellä, minkä lisäksi verenpaine myös kohosi hitaammin osallistujilla, joiden verenpaine nousi. Samanlainen hidastuminen havaittiin vyötärölihavuudessa. Myös alkoholin suurkulutuksen riski pieneni.
Yhteydet olivat voimakkaampia miehillä ja kaupungeissa asuvilla, mutta tupakointiin tai painoindeksiin eläköityminen ei vaikuttanut.
Kiinalaisten havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa eläkkeelle jääminen on yhdistetty muun muassa sydänkohtausten ja masennuksen lisääntymiseen.
Tutkijat eivät tiedä, mistä erot tarkalleen johtuvat, mutta mahdollisia selityksiä on useita. Kiinassa eläkkeelle jäädään jo 50–60 vuoden iässä, joten kiinalaiseläkeläiset ovat nuorempia ja mahdollisesti siksi paremmassa kunnossa kuin länsimaiden eläkeläiset. Kiinassa monien työntekijöiden työolot ovat myös huonommat kuin länsimaiden työntekijöiden, joten eläköityminen voi olla heille suurempi parannus. Myös kulttuuriset erot ja iäkkäiden asema perheessä ja suvussa voivat vaikuttaa, tutkijat kirjoittavat. Kiinassa on edelleen hyvin yleistä, että lapset huolehtivat iäkkäistä vanhemmistaan ja ottavat heidät asumaan luokseen.
Tutkimus julkaistiin American Journal of Epidemiology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim (American Journal of Epidemiology 2017;DOI:10.1093/aje/kww166)http://dx.doi.org/10.1093/aje/kww166

(2017426)

Säännöllisesti liikuntaa ennen sairastumista harrastavat pärjäävät muita paremmin aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Liikunta on tässä mielessä parempi ennustekijä kuin lihavuus, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa.
Tulosten perusteella kolmesti viikossa liikuntaa harrastavat pärjäsivät arkiaskareissaan muita potilaita paremmin sekä ennen sairastumista että sen jälkeen. Sen sijaan painoindeksi, jolla mitataan lihavuutta, ei vaikuttanut potilaan pärjäämiseen.
Havainnot perustuvat 18 000:n tutkimuksen alussa yli 50-vuotiaan terveen yhdysvaltalaisen kaksitoistavuotiseen seurantaan. Seurannan aikana potilailta kyseltiin kahden vuoden välein fyysisestä aktiivisuudesta sekä arkiaskareista, kuten pukeutumisesta, sängystä nousemisesta ja raha-asioiden hoitamisesta. Seurannan aikana 1 900 osallistujaa sairastui aivoverenkiertohäiriöön ja heistä 500 menehtyi.
Tulokset ovat mielenkiintoisia, mutta ne viittaavat toisaalta myös siihen, ettei liikunnallinen aktiivisuus välttämättä suojaa aivoverenkiertohäiriön aiheuttamilta vaurioilta. Fyysisesti aktiiviset pärjäävät arkitoimissaan paremmin jo ennen sairastumista ja sama ero muihin näkyy sairastumisen jälkeen. Liikunta joka tapauksessa pienentää riskiä sairastua aivoverenkiertohäiriöihin ja niille altistaviin sairauksiin, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Tutkimus julkaistiin Neurology-lehdessä.
Suomessa joka vuosi noin 24 000 potilasta sairastuu aivoverenkiertohäiriöön. Näistä noin 17 000 on aivoinfarkteja. Neljäsosa sairastuneista on työikäisiä.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2017;DOI:10.1212/WNL.0000000000003888)http://www.neurology.org/content/early/2017/04/05/WNL.0000000000003888.s...

(2017426)

Opioidiriippuvaisten tiedetään kuolevan muuta väestöä nuorempina, mutta tuoreen tutkimuksen perusteella ero saattaa olla luultua suurempi. Yhdysvaltalaisaineistoon perustuvan tutkimuksen perusteella opioidiriippuvaisten riski menehtyä neljän vuoden sisällä on jopa kymmenkertainen.
Yhdysvaltalaisten tulokset julkaistiin Journal of Addiction Medicine -lehdessä, ja ne perustuvat 2 600 perusterveydenhuollon piiriin vuosina 2006–2014 hakeutuneen opioidiriippuvaisen seurantaan.
Neljän vuoden seurannan aikana potilaista 18 prosenttia menehtyi, mikä oli noin kymmenen kertaa enemmän kuin samanikäisessä perusväestössä. Vaikka kymmenkertainen kuolleisuus kuulostaa suurelta, joissain aiemmissa tutkimuksissa riski on arvioitu jopa tätäkin suuremmaksi.
Yliannostusten lisäksi yleisiä kuolinsyitä olivat sydän- ja verisuonitaudit, syöpä sekä hepatiitti C ja muut infektiotaudit.
Suomessa opioidien väärinkäyttäjiä on arviolta 13 000–15 000. Opioidiriippuvuuden korvaushoitoa on annettu Suomessa vuodesta 1995 ja tällä hetkellä hoidossa on noin 2 700 potilasta. Korvaushoito vähentää merkittävästi potilaiden kuolleisuutta sekä huume- ja omaisuusrikoksia.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of Addiction Medicine 2017;DOI: 10.1097/ADM.0000000000000312)http://journals.lww.com/journaladdictionmedicine/Abstract/publishahead/H...

(2017425)

Verenpainelääkitys pienentää potilaiden kuolleisuutta vielä lääkityksen lopettamisen jälkeenkin, japanilaistutkimus osoittaa. Hyödyt kuitenkin heikkenevät ajan myötä. Sama koskee kolesterolilääkkeitä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin 13 verenpainelääketutkimuksen ja 10 kolesterolilääketutkimuksen aineistoja, jotka koostuivat yhteensä yli 120 000 potilaan seurantatiedoista. Potilaita oli seurattu 4–6 vuotta tutkimusten päättymisen jälkeen.
Tulosten perusteella verenpainelääkityksellä olevien riski menehtyä lääkityksen aikana oli 15 prosenttia pienempi kuin verrokkien. Yhteys säilyi lääkityksen lopettamisen jälkeen, mutta tuolloin kuolleisuus oli enää 9 prosenttia vähäisempää. Kolesterolilääkkeitä käyttävien luvut olivat suurin piirtein samanlaiset.
Lääkityksiin liitetty kuolleisuushyöty heikkeni mitä pitempään potilaita seurattiin, mikä viittaa siihen, että vähitellen hyödyt myös katoavat kokonaan. Näin ollen lääkityksen jatkaminen on ainoa varma tapa saada niiden hyödyt jatkossakin.
Tutkimus julkaistiin Journal of Hypertension -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of Hypertension 2017;35:905–913)http://dx.doi.org/10.1097/HJH.0000000000001233

(2017425)