Ruotsalaistutkijat ovat tunnistaneet useita raskaudenaikaisia seikkoja, jotka suurentavat lapsen riskiä sairastua pakko-oireiseen häiriöön. Riskitekijät näyttäisivät olevan ainakin osittain riippumattomia perimästä.

JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus perustuu yli 2,4 miljoonan vuosina 1973–1996 syntyneen ruotsalaisen seurantaan, joka ulottui vuoteen 2013. Osallistujista 17 000 todettiin pakko-oireinen häiriö. Tutkijat pyrkivät sulkemaan pois perimän vaikutukset vertaamalla häiriöön sairastuneita heidän sisaruksiinsa.

Pakko-oireinen häiriö kehittyi todennäköisemmin osallistujille, jotka olivat altistuneet äidin tupakoinnille raskauden aikana. Myös alhaiset Apgar-pisteet, keisarileikkaus, perätarjonta, keskosuus ja alhainen syntymäpaino, mutta myös vauvan suurikokoisuus liittyivät suurempaan riskiin. Mitä useampia riskitekijöitä lapsella oli sitä todennäköisemmin hän sairastui.

Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä viimeaikoina pakko-oireista häiriötä tutkivien huomio on ollut pitkälti geeneissä ja perinnöllisessä alttiudessa, ja mm. tämän vuoksi pakko-oireisen häiriön muita riskitekijöitä tunnetaan huonosti. Mielenkiintoista on myös se, että samat raskaudenaikaiset riskitekijät on yhdistetty myös skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, tarkkaavaisuushäiriöiden ja autismin riskeihin.

Pakko-oireisella ihmisellä on toistuvia pakkoajatuksia kuten pelko tautien tarttumisesta kätellessä tai pakonomaisia seksuaalisia tai aggressiivisia ajatuksia. Usein potilailla on myös pakkotoimintoja, kuten jatkuvaa käsien pesua, joilla he yrittävät lievittää pakkoajatusten aiheuttamaa ahdistusta. Noin 2 - 3 prosenttia aikuisväestöstä potee pakko-oireista häiriötä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Psychiatry 2016;DOI:10.1001/jamapsychiatry.2016.2095)
http://dx.doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2016.2095