Suurten maratonien aikaan sydänkohtauksen saavat voivat tuoreen tutkimuksen perusteella olla tavallista suuremmassa vaarassa menehtyä. Maratonin edellyttämät liikenteen poikkeusjärjestelyt hidastavat hoitoon pääsemistä, mikä todennäköisesti selittää ilmiön, tutkijat kirjoittavat.
New England Journal of Medicinen julkaisemat tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä vaikka maratonin sydänvaikutuksia juoksijoille on tutkittu runsaasti, tapahtuman vaikutuksia sivullisten kaupunkilaisten terveyteen ei ole selvitetty.
Tutkijoiden havainnot perustuvat kymmenen vuoden aikana kertyneisiin potilasrekisteritietoihin yhdestätoista yhdysvaltalaiskaupungista, joissa juostaan vuosittain maraton. Rekistereistä tutkijat selvittivät kaikki yli 65-vuotiaiden saamat sydänkohtaukset ja niiden aiheuttamat kuolemat maratonpäiviltä sekä niitä edeltäviltä ja seuraavilta viideltä viikolta.
Analyysin perusteella maratonpäivänä sairaalaan sydänkohtauksen takia joutuvien riski kuolla kuukauden sisällä sairastumisesta oli noin 15 prosenttia suurempi kuin potilaiden, jotka sairastuivat maratonia ennen tai tapahtuman jälkeen. Käytännössä tämä tarkoitti noin 3–4 lisäkuolemaa sataa potilasta kohden.
Yhteys koski potilaita, jotka asuivat lähellä maratonin reittiä tai vietiin reitin lähellä oleviin sairaaloihin. Ambulansseilla kesti potilaskuljetuksissa maratonin aikana keskimäärin 4,4 minuuttia pitempään kuin tavallisina päivinä.
Tutkijat korostavat, ettei heidän aineistonsa pysty osoittamaan, että havaitut kuolemantapaukset olivat vain ja ainoastaan seuraus maratonista. Aiemmista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että jo hyvinkin pienet viivästykset hoitoon pääsyssä vaikuttavat potilaiden ennusteeseen. Uutispalvelu Duodecim
(New England Journal of Medicine 2017;DOI:10.1056/NEJMsa1614073)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMsa1614073

(2017421)

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.