Iäkkäiden miesten testosteronivajauksen korjaaminen saattaa mm. vahvistaa miesten luustoa, vähentää anemiaa ja pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Testosteroni-mieshormonin pitoisuudet pienentyvät iän myötä, mikä voi aiheuttaa monenlaisia vaivoja. Tiedot käyvät ilmi kolmesta erillisestä tutkimuksesta, jotka julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä.
Luuvaikutuksia käsitelleessä tutkimuksessa vuoden mittainen testosteronilääkitys paransi keskimäärin 72-vuotiaiden miesten luiden tiheyttä ja lujuutta verrattuna lumevalmisteeseen. Tulokset eivät tosin riittäneet osoittamaan oliko muutoksilla käytännön merkitystä esimerkiksi luumurtumien kannalta.
Sydän- ja verisuonitaudin oireita testosteronilääkitys vähensi runsaan kolmen vuoden hoidossa, ja anemiaa vuoden mittaisessa hoidossa. Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä joissain tutkimuksissa testosteronilisät on yhdistetty myös suurentuneeseen sydänoireiden riskiin.Nyt julkaistut tutkimukset viittaavat testosteronilääkityksen voivan ehkäistä monenlaisia terveysongelmia iäkkäillä miehillä, joiden testosteronitasot ovat iän myötä laskeneet. On kuitenkin tärkeää, että testosteronikorvaushoitoa käytetään vain silloin, kun testosteronin puute aiheuttaa oireita ja puute on varmistettu laboratoriotutkimuksissa.Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Internal Medicine 2017;177:471–479) http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/article-abstract/26... (JAMA Internal Medicine 2017;177:480–490)http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/article-abstract/26... (JAMA Internal Medicine 2017;177:491–499)http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/article-abstract/26...

(2017420)

Tuoreen tutkimuksen mukaan keinotekoisesti makeutettuja virvoitusjuomia päivittäin juovat sairastuvat aivoverenkiertohäiriöihin ja dementiaan muita todennäköisemmin. Tulokset eivät paljasta, mistä yhteys johtuu, mutta samansuuntaisia havaintoja on saatu aiemminkin.
Stroke-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella keinotekoisesti makeutettuja virvoitusjuomia päivittäin juovat sairastuivat aivoverenkiertohäiriöihin tai dementiaan noin kolme kertaa todennäköisemmin kuin osallistujat, jotka joivat niitä harvemmin kuin kerran viikossa. Tämä havaittiin kymmenen vuoden seurannassa.
Havainnot ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta tutkimuksen luonteesta johtuen tuloksista ei pysty päättelemään onko yhteys syyseurauksellinen. On esimerkiksi mahdollista, että jo valmiiksi sairastumisvaarassa olevat alkavat suosia sokerittomia limuja, koska haluavat pienentää riskejään. Tässä tutkimuksessa sokerittomia juomia suosivilla oli mm. enemmän diabetesta, mikä voi selittää tuloksia.
Tutkimuksen aivoverenkiertohäiriöitä käsittelevä osuus perustui 2 900 yli 45-vuotiaan seurantatietoihin. Dementiatutkimukseen osallistui 1 500 yli 60-vuotiasta.

Sokerilimut eivät tässä tutkimuksessa liittyneet sairastumisriskeihin, mikä saattaa johtua niiden vähäisestä käytöstä aineistossa. Aiemmissa tutkimuksissa ne on kuitenkin liitetty mm. lihomiseen.Uutispalvelu Duodecim
(Stroke 2017;DOI:10.1161/STROKEAHA.116.016027)http://dx.doi.org/10.1161/STROKEAHA.116.016027

(2017424)

Lievä kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa mm. väsymystä ja mahdollisesti suurentaa sydänriskejä. Tuoreen brittitutkimuksen perusteella vaivan hoitaminen levotyroksiini-lääkkeellä on kuitenkin todennäköisesti turhaa.
Tutkimuksen tulokset koskevat seitsemänkymppisiä potilaita, joilla oli todettu kilpirauhasen lievä vajaatoiminta, joka ei vielä täyttänyt varsinaisen vajaatoiminnan diagnostisia kriteerejä. Osana tutkimusta heidät satunnaistettiin joko vuoden mittaiselle levotyroksiinilääkitykselle tai lumelääkitykselle. Tutkimukseen osallistui 740 potilasta.
Kun tutkijat vertasivat potilaiden oireita tutkimuksen päätteeksi, he eivät havainneet lainkaan eroja lääke- ja lumeryhmän välillä. Levotyroksiinilääkityksellä ei toisin sanoen ollut suotuisia, mutta ei myöskään haitallisia vaikutuksia potilaiden terveyteen. Näin ollen lääkitystä ei voi suositella näille potilaille ainakaan tämän tutkimuksen perusteella.
Varsinaista kilpirauhasen vajaatoimintaa potee yli 200 000 suomalaista. Se on naisilla noin neljä kertaa yleisempi kuin miehillä.
Tutkimus julkaistiin New England Journal of Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(New England Journal of Medicine 2017;DOI:10.1056/NEJMoa1603825)http://dx.doi.org/10.1056/NEJMoa1603825

(2017424)

Suurten maratonien aikaan sydänkohtauksen saavat voivat tuoreen tutkimuksen perusteella olla tavallista suuremmassa vaarassa menehtyä. Maratonin edellyttämät liikenteen poikkeusjärjestelyt hidastavat hoitoon pääsemistä, mikä todennäköisesti selittää ilmiön, tutkijat kirjoittavat.
New England Journal of Medicinen julkaisemat tulokset ovat mielenkiintoisia, sillä vaikka maratonin sydänvaikutuksia juoksijoille on tutkittu runsaasti, tapahtuman vaikutuksia sivullisten kaupunkilaisten terveyteen ei ole selvitetty.
Tutkijoiden havainnot perustuvat kymmenen vuoden aikana kertyneisiin potilasrekisteritietoihin yhdestätoista yhdysvaltalaiskaupungista, joissa juostaan vuosittain maraton. Rekistereistä tutkijat selvittivät kaikki yli 65-vuotiaiden saamat sydänkohtaukset ja niiden aiheuttamat kuolemat maratonpäiviltä sekä niitä edeltäviltä ja seuraavilta viideltä viikolta.
Analyysin perusteella maratonpäivänä sairaalaan sydänkohtauksen takia joutuvien riski kuolla kuukauden sisällä sairastumisesta oli noin 15 prosenttia suurempi kuin potilaiden, jotka sairastuivat maratonia ennen tai tapahtuman jälkeen. Käytännössä tämä tarkoitti noin 3–4 lisäkuolemaa sataa potilasta kohden.
Yhteys koski potilaita, jotka asuivat lähellä maratonin reittiä tai vietiin reitin lähellä oleviin sairaaloihin. Ambulansseilla kesti potilaskuljetuksissa maratonin aikana keskimäärin 4,4 minuuttia pitempään kuin tavallisina päivinä.
Tutkijat korostavat, ettei heidän aineistonsa pysty osoittamaan, että havaitut kuolemantapaukset olivat vain ja ainoastaan seuraus maratonista. Aiemmista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että jo hyvinkin pienet viivästykset hoitoon pääsyssä vaikuttavat potilaiden ennusteeseen. Uutispalvelu Duodecim
(New England Journal of Medicine 2017;DOI:10.1056/NEJMsa1614073)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMsa1614073

(2017421)

Työmatkansa säännöllisesti pyöräilevät välttyvät sydän- ja verisuonitaudeilta ja syövältä muita todennäköisemmin ja myös menehtyvät niihin harvemmin kuin samanikäiset, jotka kulkevat töihin autolla tai julkisilla. Myös työmatkakävely on terveellistä, mutta vaikutukset eivät ole yhtä suuria, tuore tutkimus osoittaa. Havainnot perustuvat yli 260 000 keskimäärin 63-vuotiaan viisivuotiseen seurantaan.
Työmatkansa pyöräilevät sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin tai syöpään 40–50 prosenttia epätodennäköisemmin kuin autolla tai julkisilla kulkuvälineillä työmatkansa kulkevat. Myös riski menehtyä kyseisiin sairauksiin tai muihin syihin oli heillä pienempi seurannan aikana.
Kävellen töihin kulkevien riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin oli noin 30 prosenttia pienempi ja riski menehtyä niihin 35 prosenttia pienempi kuin fyysisesti passiivisesti työmatkansa kulkevien.Työmatkaliikunnan hyödyt näkyivät senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin osallistujien ikä, sukupuoli, etninen tausta, tupakointi, vapaa-ajalla ja työssä tapahtuva liikunta, fyysinen passiivisuus, ruokavalio, painoindeksi ja mahdolliset sairaudet.
Tutkimus ei osoita, mistä vaikutukset tarkalleen johtuvat, mutta hyvin todennäköisesti ne kuvastavat liikunnan monipuolisia terveyshyötyjä. Lähes kaikki työmatkapyöräilijät ylittivät viikoittaiset liikuntasuositukset, kun muista tutkituista siihen ylsi vain joka toinen.
Tutkijat pitävät tuloksiaan uskottavina, ja jos ne varmistuvat lisätutkimuksissa, varsinkin työmatkapyöräilyn edistäminen voisi tuottaa mittavia kansanterveydellisiä hyötyjä.
Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.
Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2017;357:j1456)http://www.bmj.com/content/357/bmj.j1456

(2017420)