Työmatkansa säännöllisesti pyöräilevät välttyvät sydän- ja verisuonitaudeilta ja syövältä muita todennäköisemmin ja myös menehtyvät niihin harvemmin kuin samanikäiset, jotka kulkevat töihin autolla tai julkisilla. Myös työmatkakävely on terveellistä, mutta vaikutukset eivät ole yhtä suuria, tuore tutkimus osoittaa. Havainnot perustuvat yli 260 000 keskimäärin 63-vuotiaan viisivuotiseen seurantaan.
Työmatkansa pyöräilevät sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin tai syöpään 40–50 prosenttia epätodennäköisemmin kuin autolla tai julkisilla kulkuvälineillä työmatkansa kulkevat. Myös riski menehtyä kyseisiin sairauksiin tai muihin syihin oli heillä pienempi seurannan aikana.
Kävellen töihin kulkevien riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin oli noin 30 prosenttia pienempi ja riski menehtyä niihin 35 prosenttia pienempi kuin fyysisesti passiivisesti työmatkansa kulkevien.Työmatkaliikunnan hyödyt näkyivät senkin jälkeen, kun analyysissa huomioitiin osallistujien ikä, sukupuoli, etninen tausta, tupakointi, vapaa-ajalla ja työssä tapahtuva liikunta, fyysinen passiivisuus, ruokavalio, painoindeksi ja mahdolliset sairaudet.
Tutkimus ei osoita, mistä vaikutukset tarkalleen johtuvat, mutta hyvin todennäköisesti ne kuvastavat liikunnan monipuolisia terveyshyötyjä. Lähes kaikki työmatkapyöräilijät ylittivät viikoittaiset liikuntasuositukset, kun muista tutkituista siihen ylsi vain joka toinen.
Tutkijat pitävät tuloksiaan uskottavina, ja jos ne varmistuvat lisätutkimuksissa, varsinkin työmatkapyöräilyn edistäminen voisi tuottaa mittavia kansanterveydellisiä hyötyjä.
Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.
Uutispalvelu Duodecim
(BMJ 2017;357:j1456)http://www.bmj.com/content/357/bmj.j1456

(2017420)

Verenpainetaudin intensiivinen hoitaminen usealla verenpainelääkkeellä voi suurentaa munuaisongelmien vaaraa, mutta hoidosta saatavat sydänhyödyt ovat todennäköisesti suurempia, tuore tutkimus osoittaa.Tutkimus julkaistiin Annals of Internal Medicine -lehdessä, ja se perustuu 6 700 verenpainepotilaan kolmivuotiseen seurantaan. Osana tutkimusta puolet potilaista sai intensiivistä hoitoa, jonka tavoitteena oli laskea heidän systolinen verenpaineensa alle 120 mmHg:n tasolle. Toisessa ryhmässä tavoite oli maltillisempi 140 mmHg.
Kolmen kuukauden välein tehtävät mittaukset osoittivat munuaisten toiminnan heikentyneen useammalla intensiivistä hoitoa saaneella kuin tavanomaisesti hoidetulla. Varsinainen krooninen munuaistauti todettiin neljällä prosentilla intensiivisesti hoidetuista, kun verrokkiryhmässä sairastui vain prosentti.
Samaan aikaan intensiivisellä hoidolla oli kuitenkin huomattava positiivinen vaikutus potilaiden sydänoireisiin ja kuolleisuuteen. Kolmen vuoden seurannassa intensiivisen hoidon ryhmäläisistä 5 prosenttia sairastui tai menehtyi sydän- ja verisuonitautioireeseen, kun tavallista hoitoa saaneista niin kävi 7 prosentille.
Tulokset viittaavat intensiivisen verenpainehoidon olevan useimmille potilaille paikallaan, mutta munuaishaitat on silti hyvä pitää mielessä. Intensiivinen hoito voi edellyttää jopa kolmen tai neljän verenpainelääkkeet samanaikaista käyttöä, joten yksittäisen potilaan riskien arvioiminen voi olla vaikeaa.
Uutispalvelu Duodecim
(Annals of Internal Medicine 2017;DOI:10.7326/M16-2966)http://annals.org/aim/article/2652565/effects-intensive-systolic-blood-p...

(2017919) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Yli 65-vuotiaat yhdysvaltalaiset ovat entistä hyväkuntoisempia ja terveempiä, mutta hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti. Terveys on yhä enemmän kiinni tulotasosta ja koulutuksesta, tuoreet tulokset osoittavat. Kehitys on ollut samanlainen myös Suomessa. Tulokset perustuvat 55 000 yhdysvaltalaisen rekisteritietoihin vuosilta 2000–2014.
Aineiston analyysi osoitti terveiden ja hyvinvoivien yli 65-vuotiaiden määrän kasvaneen 14 prosenttia tarkastelujakson aikana, mutta kehitys koski lähinnä varakkaita ja koulutettuja. Terveimpiä olivat varakkaat, korkeasti koulutetut ja valkoihoiset. Heistä 50–60 prosenttia piti terveydentilaansa hyvänä tai erinomaisena, kun muihin etnisiin ryhmiin kuuluvista, pienituloisista ja vähän koulutetuista samoin koki vain 30–40 prosenttia.Terveyseroja oli jo tarkastelujakson alussa vuonna 2000, mutta seuraavien 14 vuoden aikana erot kasvoivat entisestään. Varakkaiden ja koulutettujen terveys parani, mutta muiden tilanne pysyi ennallaan.Tutkijat pitävät tuloksiaan huolestuttavina varsinkin, kun Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden väestö on vanhentunut ja entistä suurempi osa väestöstä on yli 65-vuotiaita.
Suomessa köyhimpään viidennekseen kuuluvat miehet kuolevat noin 12 vuotta nuorempina ja naiset 7 vuotta nuorempina kuin varakkaimmat. Erot johtuvat elintavoista, mutta myös laajemmin elinoloista, koulutuksesta, työoloista ja monista muista hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista seikoista.Tutkimus julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Internal Medicine DOI:10.1001/jamainternmed.2017.4357)http://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2653447

(2017919) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.