Uudet SGLT2-diabeteslääkkeet voivat tuoreen tutkimuksen mukaan auttaa myös aikuistyypin diabetesta sairastavien munuaisongelmiin. Tuoreen tutkimuksen perusteella yhteys havaitaan riippumatta siitä, miten hyvin lääkitys vaikuttaa veren glukoositasoihin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kanagliflotsiini-nimistä SGLT-2:n estäjiin lukeutuvaa lääkettä, joka estää munuaistiehyissä glukoosin imeytymistä takaisin verenkiertoon. Näin ollen glukoosia erittyy tavallista enemmän virtsaan ja veren glukoosipitoisuus pienenee.

Kun tutkijat vertasivat kanagliflotsiinilääkitykselle satunnaistettuja potilaisiin, jotka saivat toisenlaista, eri tavalla vaikuttavaa diabeteslääkettä (glimepiridi), kanagliflotsiinia saaneiden munuaistoiminta heikkeni hitaammin kahden vuoden lääkityksen aikana. Suotuisat munuaisvaikutukset eivät todennäköisesti selittyneet glukoositasojen parantumisella, sillä kummatkin lääkkeet olivat suurin piirtein yhtä hyviä glukoosivaikutuksiltaan.

Tulokset viittaavat kanagliflotsiinin voivan hidastaa aikuistyypin diabetesta potevien munuaistaudin etenemistä, mutta havainnot olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa. Vielä ei myöskään tiedetä koskevatko havainnot myös muita SGLT-2:n estäjiä. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat, voi uusista diabeteslääkkeistä olla suuri apu munuaistaudin vaarassa oleville diabetespotilaille.

Tutkimus julkaistiin Journal of the American Society of Nephrology -lehdessä. Siihen osallistuneet 1 200 potilasta satunnaistettiin saamaan päivittäin joko 100 mg kanagliflotsiinia, 300 mg kanagliflotsiinia tai glimepiridia kahden vuoden ajan. Kaikki potilaat saivat lisäksi metformiini-diabeteslääkettä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Society of Nephrology 2016;DOI:10.1681/ASN.2016030278)
http://dx.doi.org/10.1681/ASN.2016030278

Migreenin oireita voidaan tuoreen tutkimuksen mukaan lievittää käsivarteen pujotettavalla sähköstimulaattoripannalla. Laite toimii estämällä kipusignaalien pääsyä aivoihin.
Sähköstimulaatiota on tutkittu migreenihoidoissa aiemminkin, mutta menetelmät ovat soveltuneet lähinnä laboratorio-oloihin.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kumipantaan asennetun sähköstimulaattorin tehoa 71 migreenipotilaalla. Potilaita kehotettiin laittamaan laite päälle heti migreenioireiden alkaessa ja pitämään se päällä 20 minuutin ajan. Potilaat eivät olleet käyttäneet migreenilääkkeitä kahteen kuukauteen. Potilaat satunnaistettiin joko varsinaiseen hoitoryhmään tai verrokkiryhmään, jossa stimulaatio säädettiin hyvin alhaiselle tasolle.
Sähköstimulaatiota saaneista potilaista 64 prosenttia koki oireidensa lievittyvän huomattavasti. Voimakkaimmalla asetuksella hoitoa saaneista joka kolmas kertoi migreenioireiden lievittyneen kokonaan. Myös lumestimulaatioita saaneet kokivat oireidensa vähentyneen, mutta vaikutus oli huomattavasti vähäisempi kuin varsinaisessa hoitoryhmässä.
Jos tulokset varmistuvat lisätutkimuksissa, sähköstimulaatiosta voi olla jopa lääkehoitojen veroinen apu migreenin hoidossa. Stimulaatio ei aiheuta kipua.
Migreeniä sairastaa noin 5 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2017;88:1250–1255)http://www.neurology.org/content/88/13/1250

(2017328)

Aikuistyypin diabeteksen voi ainakin väliaikaisesti parantaa osalta potilaista lääkityksen, insuliinin ja elämäntapamuutosten intensiivisellä yhdistelmällä, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on hyvin mielenkiintoinen, sillä aikuistyypin diabeteksen hoidossa pyritään yleensä vain taudin hallintaan.Tulosten perusteella neljän kuukauden intensiivinen hoito voi täysin normalisoida aikuistyypin diabetekseen liittyvät oireet ja muutokset 40 prosentilta potilaista, ja vaikutus näkyy vielä kolme kuukautta lääkitysten lopettamisen jälkeen. Kriteerinä käytettiin veren HbA1C-tasojen normalisoitumista. Verrokeista, jotka saivat ainoastaan normaalia hoitoa ja neuvontaa, ”parani” vain 15–20 prosenttia.
Jos havainnot varmistuvat lisätutkimuksissa, ne saattavat muuttaa aikuistyypin diabeteksen hoitotavoitteita. Sitä ennen intensiivisen hoidon vaikutuksia ja mahdollisia haittoja pitää kuitenkin tutkia enemmän.
Intensiivinen hoito koostui yksilöllisestä liikuntaohjelmasta, laihdutuskuurista sekä diabetes- ja insuliinihoidosta. Potilaat satunnaistettiin joko neljän tai kahden kuukauden hoitoon tai verrokkiryhmään. Lääkitykset lopetettiin ennen kolmen kuukauden seurantajaksoa.
Tutkimus julkaistiin Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim (Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 2017)https://academic.oup.com/jcem/article-lookup/doi/10.1210/jc.2016-3373

(2017328)

Rauhoittavia ja masennuslääkkeitä käyttävät vanhukset ovat muita alttiimpia kaatuilemaan ja murtamaan lonkkansa, tuore norjalaistutkimus vahvistaa. Verikokeiden perusteella lääkkeet saattavat olla osallisena luultua suuremmassa osassa loukkaantumisia.
Norjalaisten tulokset perustuvat 250 lonkkamurtumapotilaan verinäytteisiin, jotka kerättiin heidän sairaalahoitonsa aikana. Vertailuryhmänä käytettiin 75 000 samanikäistä tervettä.
Tulosten perusteella psykotrooppisia lääkkeitä, mietoja opioidilääkkeitä tai kumpaakin löytyi 63 prosentista murtumapotilaiden verinäytteistä. Lisäksi alkoholia oli noin 8 prosentissa näytteistä.
Lonkkamurtumapotilaiden veressä oli verrokkeihin nähden selvästi useammin rauhoittavaa diatsepaamia tai masennuksen hoidossa käytettäviä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä tai mirtatsapiinia.
Norjalaisten tulokset ovat tervetullut lisänäyttö psyykkisiin toimintoihin vaikuttavien lääkitysten roolista iäkkäiden kaatumisissa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu samanlaisia yhteyksiä, mutta niissä lääkkeiden käyttöä ei ole varmistettu verikokeilla.
Tutkimus julkaistiin British Journal of Clinical Pharmacology -lehdessä, ja siitä uutisoi British Medical Journal.
Uutispalvelu Duodecim (British Journal of Clinical Pharmacology 2017;DOI:10.1111/bcp.13244)http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/bcp.13244/abstract

(2017327)

Paljon television, konsoli- ja tietokonepelien parissa aikaansa viettävät lapset ovat tuoreen tutkimuksen mukaan muita todennäköisemmin ylipainoisia. Lisäksi heillä todetaan insuliiniresistenssiä tavallista useammin.
Tutkimuksen havainnot koskevat 9–10-vuotiaita lapsia, jotka viettävät ruutujen ääressä vähintään kolme tuntia päivässä. Vertailukohtana olivat korkeintaan tunnin ruutuaikaa saavat samanikäiset. Yhteydet havaittiin riippumatta mm. lasten fyysisestä aktiivisuudesta ja perheen sosioekonomisesta asemasta.
Havainnot viittaavat pitkien fyysisesti passiivisten jaksojen altistavan lapset liikakilojen kertymiselle ja mahdollisesti suurentavan heidän riskiään sairastua diabetekseen myöhemmin elämässään. Samansuuntaisia havaintoja on saatu aikuisilla, mutta lapsia koskevat tutkimustulokset ovat vähäisempiä.
Aikuisilla runsas television katselu on yhdistetty diabetes- ja lihavuusvaaran lisäksi myös muihin terveysriskeihin ja suurempaan kuolleisuuteen. Tutkimukset eivät kerro, mistä yhteydet tarkalleen johtuvat, mutta todennäköisesti ne kuvastavat laajemminkin epäterveellisiä elämäntapoja ja ruokailutottumuksia.
Tulokset perustuvat 4 500 brittiläisen 9–10-vuotiaan lapsen terveystietoihin.
Lasten ja nuorten lihavuus on lisääntynyt ympäri maailmaa viime vuosikymmeninä. Suomessa arviolta neljännes yli 12-vuotiaista on ylipainoisia. Aineisto kerättiin vuosina 2004–2007.
Uutispalvelu Duodecim
(Archives of Disease in Childhood 2017;DOI:10.1136/archdischild-2016-312016)http://dx.doi.org/10.1136/archdischild-2016-312016

(2017327)