Lihasten vahvistaminen voimaharjoittelulla voi parantaa myös muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja. Vaikutus näkyy muistitesteissä, mutta myös rakenteellisina muutoksina aivoissa, tuore tutkimus osoittaa.

Tulokset tekee merkittäväksi se, että suotuisat muutokset havaittiin yli 50-vuotiailla potilailla, joilla oli jo todettu kognitiivisten mielentoimintojen lievä heikentymä, joka usein etenee dementiaksi.

Vaikutukset näkyivät potilailla, jotka tekivät suhteellisen raskaita punttitreenejä kahdesti viikossa puolen vuoden ajan. Heidän mielentoimintonsa parantuivat selvästi enemmän kuin verrokkien, jotka osallistuivat lumeryhmiin.

Kun tutkijat tarkastelivat potilaiden aivoja magneettikuvauksella, he havaitsivat rakenteellisia muutoksia potilailla, joiden kognitiiviset testitulokset parantuivat lihasharjoittelun myötä.

Tutkijat eivät vielä tiedä, miksi lihasten vahvistaminen parantaa muistia, mutta liikunnalla on lukuisia terveellisiä vaikutuksia, jotka saattavat selittää ilmiön.

Tutkimus julkaistiin Journal of American Geriatrics Society -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of American Geriatrics Society 2016)
http://onlinelibrary.wiley.com/journal/10.1111/(ISSN)1532-5415

Varhain alkavat vaihdevuodet saattaa olla merkki suurentuneesta vaarasta sairastua aikuistyypin diabetekseen. Aiemmissa tutkimuksissa varhainen menopaussi on yhdistetty myös sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen.
Diabetologia-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 3 600 vaihdevuodet eli menopaussin ylittäneen rotterdamilaisnaisen yhdeksänvuotiseen seurantaan. Seurannan aikana 350 naisella todettiin aikuistyypin diabetes.
Tutkijat huomioivat analyysissa lukuisia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten osallistujien painoindeksin, metaboliset riskitekijät, mahdollisen geneettisen diabetesalttiuden ja monia elintapoja, mutta ne eivät selittäneet tuloksia. Näidenkin seikkojen huomioimisen jälkeen vaihdevuosien ajankohta liittyi diabetesriskiin.
Verrattuna naisiin, joiden vaihdevuodet alkoivat vasta yli 55-vuotiaana, diabetesriski oli nelinkertainen, jos vaihdevuodet olivat alkaneet alle 40-vuotiaana. Myös hieman tavallista aikaisemmin eli 40–44-vuotiaana tai normaalina ajankohtana eli 44–55-vuotiaana alkaneet vaihdevuodet liittyivät suurentuneeseen sairastumisvaaraan. Tuolloin riski oli tosin vain noin kaksi kertaa suurempi kuin myöhäisiin vaihdevuosiin liittyvä.
Vaihdevuosilla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin naisen kuukautiset lakkaavat ja munasarjojen toiminta heikkenee ja loppuu. Suurelle osalle naisista tämä aiheuttaa oireita, kuten kuumia aaltoja ja yöllistä hikoilua. Suomalaisnaisten vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51 vuoden iässä.

Uutispalvelu Duodecim (Diabetologia 2017;DOI:10.1007/s00125-017-4346-8)https://doi.org/10.1007/s00125-017-4346-8

(2017817) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Yleisimmät sydän- ja verisuonitautien riskitekijät suurentavat tuoreen tutkimuksen mukaan myös riskiä sairastua dementiaan. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näyttöä sydänriskitekijöiden ja muistisairauksien yhteyksistä.
Tulosten perusteella dementiariskiä suurentavat diabetes, ylipaino, tupakointi ja korkea verenpaine, mutta myös lievästi kohonnut verenpaine liittyi suurentuneeseen sairastumisriskiin. Lisäksi geneettinen dementia-alttius, korkeampi ikä, tummaihoisuus ja alhainen koulutustaso altistivat sairastumisille.
Tulokset perustuvat 16 000 seurannan alkaessa 44–66-vuotiaan 25-vuotiseen seurantaan, jonka aikana 1 500 osallistujaa sairastui dementiaan. Osallistujien muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja arvioitiin viidesti tutkimuksen aikana.
Nyt tutkitut sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ovat pitkälti ehkäistävissä, joten moni potilas voisi hyvin todennäköisesti pienentää dementiariskiään muuttamalla elämäntapojaan terveellisemmiksi keski-iässä. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voi sanoa, kuinka suuri vaikutus tällä mahdollisesti on.
Tutkimus julkaistiin JAMA Neurology -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Neurology 2017;DOI.10.1001/jamaneurol.2017.1658)https://dx.doi.org/10.1001/jamaneurol.2017.1658

(2017816) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Hedelmäsokerin käyttäminen juomissa ja ruoissa muiden sokerien sijaan voisi auttaa monia paremmin hallitsemaan veren glukoositasoja. Tutkijoiden mukaan erityisesti aikuistyypin diabetesta sairastavat ja heikentyneestä glukoosi- tai insuliiniaineenvaihdunnasta kärsivät voisivat hyötyä tästä.
Tiedot käyvät ilmi kahdesta American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistusta meta-analyysitutkimuksesta, joissa analysoitiin aiempia tutkimuksia. Tutkimuksissa terveiden ja diabetesta sairastavien koehenkilöiden ruokavalioista glukoosi ja sakkaroosi oli korvattu fruktoosilla.
Muiden sokerien korvaaminen fruktoosilla eli hedelmäsokerilla johti toisessa tutkimuksista selvästi alhaisempiin ruoanjälkeisiin veren sokeri- ja insuliinitasoihin varsinkin koehenkilöillä, jotka sairastivat diabetesta tai joilla oli ns. esidiabetes. Fruktoosin saannin lisääminen ei suurentanut triglyseridipitoisuutta, mikä sekin oli positiivinen havainto.
Toisessa tutkimuksessa vaikutukset olivat heikompia, mutta silti samansuuntaisia.
Yhdessä meta-analyysien tulokset viittaavat siihen, että hedelmäsokerin käyttö ruokien ja juomien makeuttamiseen voi olla sokeriaineenvaihdunnan kannalta parempi kuin muiden sokerien käyttäminen. Tulosten tulkintaa ja soveltamista vaikeuttaa kuitenkin se, että pitkäaikaiskäytössä runsas fruktoosin saanti voi rasvoittaa maksaa, mikä puolestaan on vaarallisempaa kuin mahdollinen veren glukoositasoissa nähtävä parannus. On myös hyvä muistaa, että liiallinen sokereiden ja varsinkin lisättyä sokeria sisältävien ruokien ja juomien nauttiminen edistää mm. lihomista ja on muillakin tavoin epäterveellistä.
Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Clinical Nutrition 2017;DOI:10.3945/ajcn.116.145151)https://dx.doi.org/10.3945/ajcn.116.145151 (American Journal of Clinical Nutrition 2017;DOI:10.3945/ajcn.116.145169)https://dx.doi.org/10.3945/ajcn.116.145169

(2017816) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Huono näkökyky voi tuoreen tutkimuksen perusteella olla merkki heikentyvästä yleiskunnosta ja toimintakyvystä. Aiemmissa tutkimuksissa näkökyvyn heikkeneminen on yhdistetty myös kuolleisuuteen.
Tutkimukseen osallistui 2 800 kotonaan asuvaa yli 60-vuotiasta, joita seurattiin neljän vuoden ajan. Osallistujien kävelykykyä, käsien voimaa, painonkehitystä ja yleisvointia arvioitiin tutkimuksen alussa sekä seurannan lopuksi. Kun tiedot toimintakyvystä yhdistettiin osallistujien omiin arvioihin heidän näkökyvystään, tutkijat havaitsivat huononäköisten toimintakyvyn heikentyneen noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin osallistujien, jotka kokivat näkökykynsä hyväksi. Yhteys koski vain osallistujia, joiden toimintakyky oli hyvä tutkimuksen alussa. Huono näkökyky on yhdistetty iäkkäiden toimintakyvyn heikkenemiseen aiemminkin, mutta tutkimusten perusteella on vaikea päätellä onko heikentyminen seuraus huononäköisyydestä vai osa laajempaa fyysistä haurastumista. Oli mekanismi mikä tahansa, säännölliset näkötarkastukset voisivat auttaa monien vanhusten toimintakykyä. Näön heikentyminen voi mm. kaventaa elinpiiriä ja vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden ylläpitoa.
Tutkimus julkaistiin Journal of Epidemiology & Community Health -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim (Journal of Epidemiology & Community Health 2017;DOI:10.1136/jech-2017-209207)https://dx.doi.org/10.1136/jech-2017-209207

(2017815) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.