Aikuistyypin diabetekseen voi liittyä muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymistä, mutta myös aivomuutoksia, jotka on yhdistetty dementian kehittymiseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan tämä haitallinen kehityskulku koskee erityisesti lihavia ja ylipainoisia diabeetikoita.
Havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä myös lihavuus on yhdistetty samankaltaisiin aivomuutoksiin ja kognitiivisten mielentoimintojen heikentymiseen, mutta lihavuuden ja diabeteksen yhteisvaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Eteläkorealaiseen aineistoon perustuva tutkimus julkaistiin Diabetologia-lehdessä, ja siihen osallistui 150 potilasta. Potilaista kolmannes oli lihavia ja poti aikuistyypin diabetesta, kolmannes oli normaalipainoisia diabeetikoita ja kolmannes normaalipainoisia ja terveitä.
Aivojen magneettikuvauksissa diabeetikoiden aivokuorissa havaittiin monin paikoin ohenemista verrattuna terveiden aivoihin. Muutokset olivat myös suurempia lihavilla kuin normaalipainoisilla diabetespotilailla. Muutoksia oli varsinkin aivojen ohimolohkoissa, tutkijat havaitsivat. Ohimolohkot ovat tärkeitä mm. muistitoimintojen kannalta.
Havainnot olivat samansuuntaisia testeissä, joissa selvitettiin potilaiden muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymistä.
Tulokset pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne viittaavat vahvasti diabeteksen ja lihavuuden voivan yhdessä altistaa muistisairauksien kehittymiselle. Tulokset korostavat myös lihavuuden vähentämisen tärkeyttä diabeetikoiden hoidossa.
Suomalaisista arviolta 1,5 miljoonaa on ylipainoisia ja noin 650 000 lihavia. Aikuistyypin eli tyypin 2 diabetesta sairastaa noin 500 000 suomalaista. Lihavuus on aikuistyypin diabeteksen merkittävin riskitekijä.
Uutispalvelu Duodecim
(Diabetologia 2017;doi:10.1007/s00125-017-4266-7)http://link.springer.com/article/10.1007/s00125-017-4266-7

(2017515)

Lyhyitä yöunia nukkuvat koululaiset saattavat brittitutkimuksen mukaan olla muita alttiimpia sairastumaan tyypin 2 diabetekseen. Yhteys pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin.
Pediatrics-lehdessä julkaistujen tulosten perusteella lyhyitä yöunia nukkuvat ovat todennäköisemmin painavampia, heillä on enemmän rasvaa kehossaan ja heidän insuliini- ja glukoosiaineenvaihdunnassaan on todennäköisemmin viitteitä diabetesriskistä. Lapset nukkuivat keskimäärin 10,5 tuntia kouluviikolla. Riskit suurenivat jokaista tunnin vähennystä kohden.
Brittien tulokset ovat alustavia ja yöunien lisäksi monet muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa niihin. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa ja vähäiset yöunet osoittautuvat diabetesriskiksi lapsilla, tuohon riskiin on helppo vaikuttaa.
Yksi selitys tuloksille voi olla univajeen ruokahaluvaikutuksissa. Aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa univaje on saanut ihmiset syömään enemmän ja suosimaan rasvaisia ruokia.

Tutkimukseen osallistui 4 500 brittiläistä 9–10-vuotiasta.

Uutispalvelu Duodecim (Pediatrics 2017;140:e20170338)http://pediatrics.aappublications.org/content/140/3/e20170338

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Vaihdevuosioireisiin annettavat hormonikorvaushoidot eivät pitkällä aikavälillä vaikuta niitä käyttävien naisten kuolleisuuteen, tuore tutkimus osoittaa. Havainto on tervetullut, sillä hormonihoitojen kuolleisuusvaikutuksia ei ole tätä ennen tutkittu yhtä kattavasti.
Hormonikorvaushoitoja käytettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka hyvin vapaasti, kunnes tutkimukset osoittivat niiden voivan suurentaa vaihdevuosi-ikäisten naisten riskiä sairastua mm. rintasyöpään, laskimoveritulppiin ja sydän- ja verisuonioireisiin.
Nyt julkaistu tutkimus perustuu samojen WHI-tutkimusten aineistoihin, joiden avulla hormonikorvaushoitojen haitat aikoinaan havaittiin. Toisessa tutkimuksessa 8 500 naista sai progesteroni–estrogeeni-yhdistelmähoitoa kuuden vuoden ajan ja toisessa 5 300 käytti pelkkää estrogeenia seitsemän vuoden ajan. Naisia verrattiin yhtä moneen lumevalmistetta saaneeseen.Yhteensä kahdeksantoista vuoden seurantojen aikana hormonikorvaushoitoa saaneiden kokonaiskuolleisuus, sydän- ja verisuonitautikuolleisuus tai syöpäkuolleisuus eivät eronneet lumevalmistetta saaneiden verrokkien kuolleisuudesta.
Tutkijat pitävät tuloksiaan tervetulleena osoituksena siitä, ettei ainakaan 6–7 vuoden mittainen hormonikorvaushoito suurenna naisen riskiä menehtyä seuraavien 18 vuoden aikana. Näin ollen hoitoja voi hyvin käyttää nykyisten hoitosuositusten mukaisesti.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318:927–938)https://doi.org/10.1001/jama.2017.11217

(2017918) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.