Kauneusleikkaukseen ryhdyttäessä pitäisi olla hyvin totuudenmukainen kuva siitä, mitä leikkauksella voi saada. Päätös leikkauksesta pitää olla oma.

Tutkimus ja leikkaus

Kauneusleikkaukseen haluavalle potilaalle kerrotaan ensimmäisellä vastaanotolla, mitä voidaan tehdä ja mikä leikkauksessa voi mennä pieleen. Potilaalla pitää ennen leikkausta olla hyvin totuudenmukainen kuva siitä, mitä hän haluaa ja mitä voi leikkauksella saada. Päätös leikkauksesta pitää olla oma, eikä esimerkiksi puolison halusta lähtevä. Kirurgin konsultaation jälkeen onkin vielä ainakin parin viikon pituinen miettimisaika.

Vastaanotolla saattaa käydä niinkin, ettei kirurgi puolla leikkausta. Joskus muut eivät näe potilaan tarkoittamaa kauneusvirhettä, potilaalla on hyvin erikoinen kauneuskäsitys tai hänellä on selvästi psyykkisiä ongelmia. Tällöin kirurgi joutuu miettimään tarkkaan, onko oikeasti syytä leikkaukseen.

Kauneusleikkauksissa kasvonpiirteet yritetään usein palauttaa sellaisiksi kuin ne ovat joskus olleet. Koska ihonalainen rasva vähenee vanhetessa, nuorekkuutta palautetaan pikemminkin pyöristämällä piirteitä rasvaa silottamalla tai muualta otetulla rasvalla. Lähinnä vain leuan alta rasvaa poistetaan. Velttoutta puolestaan poistetaan kohottamalla ihon alla olevia kudoksia. Ihoa ei siis kiristetä, ainoastaan ylimääräinen poistetaan.

Toipuminen

Kauneusleikkauksen lopputulokseen vaikuttavat ihon kimmoisuus ja ikä. Ikääntyessä ihokudokset löystyvät eikä iho pienen venytyksen jälkeen enää helposti palaudu entiselle paikalleen. Yläikärajaa kauneusleikkauksille ei ole, mutta heikentynyt yleiskunto ja sairaudet voivat asettaa esteitä nukuttamiselle. Nukutus on tarpeen ainakin rintojen suurennuksessa ja pienennyksessä, kasvojen kohotuksissa ja vartalon rasvaimussa. Näiden toimenpiteiden jälkeen on myös lähes aina parasta viettää yksi yö sairaalassa.

Leikkausta seuraavat kivut eivät johdu leikkausarvista vaan useimmiten siitä, että leikkauksessa on irrotettu ihoa tai lihassäikeitä. Tavallisimmat kauneusleikkaukseen liittyvät riskit ovat tuntopuutokset, verenpurkaumat tai jälkivuoto ja tulehdus. Rintojen silikoniproteesien ympärille kehittyy aina sidekudoskuori, joka voi paksuuntua ja kovettua. Rasvaimussa tulos taas voi olla epätasainen. Lisäksi leikkauksesta jää arpia oman arpitaipumuksen mukaan, mutta niitä voidaan korjata.

Jos leikkauksessa ei ole kyse pelkästään esteettisestä haitasta vaan sairauden hoidosta, kuten näkökenttää rajoittavan yläluomen leikkauksesta tai rintojen pienennyksestä, saa potilas Kelan tukemaa sairauslomaa ja korvausta leikkauskuluista. Kelan taksat ovat tosin huomattavasti alhaisemmat kuin leikkauksen hinnat yksityisillä klinikoilla.
 

Kommentit (0)

Olen 59-vuotias nainen ja ongelmani on hiustenlähtö. Kohta jäljellä on pelkkä hiirenhäntä, vaikka ennen hiukset olivat todella paksut. Vaikuttaako ruoka, vitamiinit vai mikä?

Hiustenlähtö liittyy valtaosalla normaaliin ikääntymiseen ja on vahvasti perinnöllistä. Hormonitoiminta vaikuttaa sekä mies- että naistyyppiseen hiustenlähtöön. Muita tavallisimpia hiustenlähdön syitä ovat kilpirauhasen vajaatoiminta, raudanpuute ja tietyt masennus-, verenpaine- ja erityisesti syöpälääkkeet. Myös arpeuttavat hiuspohjan ihosairaudet ja tulehdukset harventavat hiuksia.

Vaikeat yleissairaudet, kuten keuhkokuume, voivat laukaista tilapäisen hiustenlähdön, jolloin hiukset kasvavat useimmiten puolen vuoden kuluessa takaisin.

Myös niukka ruokavalio voi olla hiustenlähdön taustalla. Esimerkiksi raudanpuute hoidetaan rautalisällä, ja myös muista ravintolisistä voi olla hyötyä. Tärkeintä on kuitenkin palata monipuoliseen ruokavalioon.

Lisääntyneen ja epäselvän hiustenlähdön syyt kannattaa selvittää ihotautilääkärin kanssa. Vastaanotolla tutkitaan hiuspohjan kunto ja voidaan ottaa hiuspohjasta koepala sekä tarkistaa verikokeita. Samalla on mahdollisuus aloittaa heti tehokas lääkitys, jotta hiustenlähtö saadaan mahdollisimman nopeasti pysäytettyä.

Aina syytä hiustenlähtöön ei löydy. Oireenmukaisena hoitona voidaan käyttää minoksidiililiuosta, hiustenkasvua tehostavia paikallishoitovalmisteita ja hiusmesoterapiaa. Hoidot vaikuttavat vain, jos hiuspohjassa on vielä hiustuppia. Täysin kaljuuntuneelle alueelle hoidot eivät auta.
 

Marge Uibu
ihotautilääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kommentit

Vierailija
Viesti

Moni suomalainen kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, D-vitamiini, jodi, seleeni, magnesium, sinkki ja K2-vitamiini, joka on äärimmäisen tärkeä verisuonten ja luuston hyvinvoinnille. 

Suonikohjut ovat rumat vaikka harvoin vaaralliset. Miten niistä pääsisi?

Suonikohjut syntyvät, kun jalan pintasuonten rungon läppä toimii huonosti ja sivuhaarojen suonet antavat periksi. Tämä on siis ihan eri asia kuin syvien laskimoiden vajaatoiminta.

Ihon alla kulkevien suonten kohjut näkyvät säärissä ja reisissä sinertävinä möllyköinä. Ne aiheuttavat turvotusta, kipua, ihottumaa ja noin kolmelle prosentille vakavan säärihaavan. Voivat olla syynä myös suonenvetoihin ja kramppeihin.

Suonikohjut on yleinen, perinnöllinen vaiva. Raskaudet, seisomatyö ja ylipaino ruokkivat kohjujen syntyä.Tukisukkien käyttö ei näytä ehkäisevän kohjuja, mutta miten ne voi hoitaa pois?

Vaahtoruiskutus

Vioittuneiden suonten sisään ruiskutetaan vaahtoa, jota ohjataan ultraäänellä. Vaahto tuhoaa viallisen suonen. Hoito kestää puolisen tuntia per jalka, jonka jälkeen pidetään tiukkaa hoitosukkaa pari viikkoa. Ennen hoitoa on yleensä käynti, jossa tehdään ultraäänitutkimus, ja pari viikkoa hoidon jälkeen kontrollikäynti. Sairaus­lomaa ei tarvita.

Hinta noin 650–1500 e/jalka.

Hyvä tietää Vaahto toimii parhaiten pienissä tai keskikokoisissa suonissa tai uusintahoidossa.

Lämpökatetrihoito

Hoidon periaate on sama kuin vaahtohoidossa, joskin suoni tuhotaan lämpöenergialla. Menetelmiä on kaksi: laserhoito ja radiotaajuushoito (RF). Hoitotuloksissa ei käytännössä ole eroa. Hoitosukkaa pidetään pari viikkoa. Yleensä tarvetta sairauslomalle ei ole.

Hinta noin 1800–2000 euroa/jalka.

Hyvä tietää Sopii isoille ja aiemmin hoitamattomille suonikohjuille.

Leikkaus

Tehdään päiväkirurgisena puudutuksessa, joskus myös nukutuksessa. Nivusiin tehdään pienet viillot, joista vioittuneet suonet poimitaan pienellä koukulla pois. Myös alaraajoihin voidaan tehdä pieniä pistoja. Tukisukkaa pidetään päivisin pari viikkoa. Vaatii muutaman viikon sairausloman.

Hinta alkaen 2 300 e/jalka.

Hyvä tietää Tehdään yleensä vain todella isoille suonikohjuille ja harvemmin yksityisellä puolella.

Asiantuntija: Anders Albäck, verisuonikirurgian ylilääkäri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Kommentit

Suonikohjujen hoitoon on nykyään vaikka minkälaisia menetelmiä, joiden mainostetaan hävittävän rumat pullistumat sääristä tuosta vain. Ihan niin ruusuinen todellisuus ei kuitenkaan ole.

Olen suonikohjusukua. Moni meistä suomalaisista on, sillä arviolta kolmasosalla aikuisista on jonkinlaisia suonikohjuja. Neljäkymmentä täyttäneillä naisilla jo joka toisella on kohjuja, miehilläkin joka neljännellä.

Äidiltäni on leikattu suonikohjut 1970- ja -80-luvuilla kolme kertaa, siskoni molemmista jaloista leikattiin suonikohjut, kun hän oli 25-vuotias.

Leikkaus oli aikoinaan ainoa hoitomuoto, mutta nykyisin sille nyrpistellään: se on vaivalloinen, verinen ja vaatii viikkojen sairausloman. Lisäksi vanhat leikkaustekniikat olivat melko tehottomia. Viiden vuoden päästä leikkauksesta  joka toisella oli taas kohjuja.

Äidilläni ja siskollani kohjut ovat palanneet, tai siis on pullahtanut uusia. Myös isälläni niitä on.

Raskaus pullautti

Suonikohjujen synnyssä perimä on yksi tärkeimmistä syistä. Kun laskimoseinämät ovat syntyjään heikot, laskimoläpät sulkeutuvat huonosti ja laskimoveri pääsee muodostamaan vähemmän viehkeitä pullistumia jalkoihin.

Suonikohjuja suosivat ilmeisesti myös ne kaikkia muitakin vaivoja aiheuttavat elämäntavat, kuten liikkumattomuus ja ylipaino, joskaan vedenpitävää näyttöä näistä ei ole. Kohjuja tulee myös laihoille liikkujille.

Itse selvisin kohjuitta kolmenkympin yli, kunnes ne ärsytti esiin yleinen hormonaalinen syy, raskaus. Sitten niitä tuntuikin pullahtelevan näkyville toiseen jalkaan kuin sieniä sateella.

Vaivaa niistä ei juurikaan ollut, toisin kuin seisomatyötä tekevällä äidilläni ja siskollani, joilla ne kipeytyivät ja toisinaan tulehtuivat ja jalat turposivat iltaa kohti.

Ja nyt puhutaan siis pinnallisten laskimoiden ongelmista, jotka eivät aina aiheuta sen kummempaa kuin jalkojen turvotusta ja väsymystä. Pahimmillaan oinnallinen laskimoiden vajaatoiminta voi kuitenkin aiheuttaa myös kipua ja puutuneisuutta sekä ihon pigmentoitumista, kutinaa, jopa ihottumaa.

Mutta olivathan minunkin jalat pahan näköiset. Paraatikohju kulki vasemmassa jalassa alhaalta pohkeesta, teki näyttävän pallukan keskellä polvea ja kiertyi sormenpaksuiselle serpentiinille reiteen.

Ihania lupauksia

Viitisen vuotta sitten päätin sijoittaa kesälomarahani kohjuoperaatioon. Valitsin ison ja tunnetun tekijän ja pyysin aikaa varatessa parhaan asiantuntijan.

Julkinen terveydenhuolto kiinnostuu hoitamaan kohjuja vain, jos niistä on oikeasti haittaa. Silloin puhutaan suonikohjutaudista, ja kiireettömään hoitojonoon pääsee, jos vaivoja on tarpeeksi. Ne arvioidaan lääkärissä sosiaali- ja terveysministeriön tiukoilla ohjeilla: ”Potilaalla tulee olla merkittävät laskimoiden vajaatoiminnan oireet, laaja-alaiset suonikohjut, merkittävä toiminnallinen haitta (tarve kompressiohoidolle) sekä kaikututkimuksessa osoitettu takaisinvirtaus eli refluksi.”

Koipien rumuutta on turha mennä julkiselle puolelle itkeskelemään. Mutta yksityinen puoli on jo toistakymmentä vuotta tarjonnut helpotusta meille pinnallisemmasta ongelmasta kärsiville. Yleisimpiä toimenpiteitä ovat laser- ja vaahtoruiskutushoidot, joita on tehty Suomessa vuodesta 2004.

Kun googlaa ”suonikohjujen hoito”, pääsee heti ensimmäisistä linkeistä lääkäriasemien sivuille, jotka ylistävät vaivatonta ja monipuolista apuaan: ”Suonikohjuista eroon helposti ja kivuttomasti. Jalat kauniiksi ilman arpia ja sairauslomaa.”

Kun ei ole koskaan ostanut yksityislääkäriltä kuin hammashoitoa, ei osaa epäillä, etteivätkö ihanat lupaukset pitäisi paikkaansa. Sitä paitsi hinnatkin ovat sellaiset, että niillä luulisi saavansa vähintään uuden jalan vanhan suonikohjuisen tilalle.

Vaahtoa suoneen

Ensimmäisellä tapaamisella jalka ultrattiin. Ultraäänellä lääkäri näkee, missä vioittuneet laskimot lymyävät ja päättää, mitä hoitoa juuri näihin suonikiekuroihin sovelletaan. Lääkäri piirsi vioittuneet suonet paperille painetun jalankuvan päälle. Siihen tuli aika paljon punaista tussia.

Operaatio vaatii jälkihoidoksi jalan mukaan tehdyn hoitosukan, jonka mitat skannattiin samassa tapaamisessa.

— Onko äitisi jo luopunut toivosta, että pääsee suonikohjuistaan eroon? Voit sanoa hänelle, että turhaan on! Näillä menetelmillä kohjut saadaan pois! lääkäri hehkutti.

Minulle päätettiin tehdä vaahtoruiskutus. Jalassa oli sen verran vioittuneita laskimoita, että hinta nousi haitarin yläpäähän. Ultra- ja jälkikontrollikäynnin kanssa yhden jalan hoidon kokonaishinnaksi tuli noin 1 500 euroa.

Mutta operaatio kesti vain puoli tuntia. Pistokset tuntuivat epämiellyttäviltä, mutta vain vähän. Heti hoidon jälkeen pyöräilin takaisin töihin. Kaksi viikkoa pidin yötä päivää hoitosukkaa, joka puettiin jalkaani vastaanotolla.

Kontrollikäynnillä kaikki oli hyvin, joskin lääkäri suositteli pitämään sukkaa päivisin vielä viikon parin ajan. Vajaan vuoden päästä reidessäni pullotti jälleen suonikohju.

Väärä hoitoko?

Vaahto ikään kuin liimaa vioittuneen suonen kiinni, tuhoaa sen sisäpinnan ja sitten koko suonen. Mutta jos liima pettää, suoni aukeaa uudestaan.
Useimmissa suonikohjutapauksissa ongelma on syvemmällä. Vaikka kohjut pullottavatkin silminnähtävästi, vikakohdat eivät näy päälle, ja siksi ultraaminen on erittäin tärkeää.

— Jos pintarunkojen vajaatoimintaa ei hoideta lopullisesti kuntoon, kohjuja tulee nopeasti uudelleen, sanoo HUSin verisuonikirurgian ylilääkäri Anders Albäck.

Viallisen suonen laskimoläppä siis päästää verta takaisin väärään suuntaan. Suoni pitäisi poistaa tai tukkia, jotta veri hakeutuisi terveisiin suoniin.
Albäckin suosikkihoitojärjestys pintarunkojen hoitoon on: 1. lämpökatetrihoito (eli laser- tai radiotaajuus- eli RF-hoito), jossa suoni poltetaan kiinni. 2. leikkaus ja 3. vaahtohoito.

— Lämpökatetrihoitoja tehdään suurimmalle osalle, avoleikkauksia enää aniharvoille. Ihon läpi pitkin reittä pullottavat suonet saatetaan leikata pois ja vaahto sopii tosi pieniin runkoihin, jos ne katsotaan aiheelliseksi hoitaa.

Mun möllykkäin

Verisuonikirurgi Anders Albäck tosiaan suosittelee myös sitä kammottua leikkausta.

— Leikkaustekniikat ovat kehittyneet valtavasti. Nyt operaatio tehdään paikallispuudutuksessa, viillot ovat kolmanneksen siitä mitä ennen, ja suonia poistetaan paljon pienemmillä instrumenteilla.

Vaahtohoitoa HUSissa käytetään ensi kertaa hoidettaviin kohjuihin alle kymmenelle prosentille. Suonikohjuleikkauksia tehdään lähinnä vain julkisella puolella ja vaikeammille tapauksille. Yksityisten lääkäriasemien hoidot ovat painottuneet näihin muihin menetelmiin, helpompiin ja halvempiin.

Vuosia ja 1 500 euroa myöhemmin olen, ainakin silmämääräisesti, suonikohjujeni kanssa lähes lähtö­tilanteessa. Reidessä kiertää näyttävän näköinen kiehkura, nilkassa on ehkä enemmän tummia, pieniä hämähäkkikohjuja kuin aiemmin.

On mahdollista, että liimaus on auennut taikka läppä on pettänyt naapurisuonessa. Voi olla, että edustan tapausta, jolle pullahtaa aina uusi, läppävikainen suoni. Olisiko se pitänyt sittenkin hoitaa laserilla?

Vaihtoehtona on varautua samansuuruisen setelitukon kanssa tekemään sama hoito uudelleen, siis ainakin kertaalleen, ehkä kuitenkin eri lääkärille.

Toisena vaihtoehtona on jatkaa visuaalisen haitan aiheuttamista kanssaihmisille.

Toistaiseksi olen valinnut vaihto­ehdoista jälkimmäisen.

Asiantuntija: Anders Albäck, verisuonikirurgian ylilääkäri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Kommentit

Kärsin pigmenttiläiskistä, joita tulee joka kesä lisää aurinkovoiteista huolimatta. Olen 47-vuotias ja läiskät saavat minut näyttämään vanhalta ja väsyneeltä silloinkin, kun olo on pirteä. Kosmetiikka ei tunnu tehoavan läiskiin, vaikka iho niiden ympärillä näyttääkin hoidettuna paremmalta. Mitä keinoja ihotautilääkärillä on tarjota? Haluaisin todella päästä niistä eroon tai, ellei se ole mahdollista, edes hidastaa uusien läiskien syntymistä. Haluaisin myös tietää, miten korkea suojakerroin aurinkovoiteessa pitää olla ja antaako aamulla laitettu voide todellakin suojaa vielä työpäivän jälkeen? Entä onko meikkivoiteessakin pakko olla suoja­kerroin?

Pigmenttiläiskiä on monenlaisia. Osa pigmenttimuutoksista on synnynnäisiä, osa kehittyy UV-valon vaikutuksesta, osa ihosairauksien tai hormonimuutosten yhteydessä. Myös pigmenttiluomet tai alkava ihosyöpä voivat olla läiskän näköisiä. Tärkeintä on oikea diagnoosi. Pigmenttimuutosten hoito riippuu siitä, minkälainen läiskä on kysymyksessä.

Esimerkiksi melasma on yleensä epätarkkarajainen, maakarttamainen läiskäinen liikapigmentti, joka esiintyy esimerkiksi otsalla, ylähuulessa tai poskissa. Melasma tummuu vähäisestäkin auringonvalosta. Melasma pahenee usein hormonilääkitysen tai raskauden myötä. Melasmaa ei välttämättä voida lopullisesti parantaa, mutta hoidolla se saadaan yleensä pysymään hallinnassa. Kesakot ovat muutaman millimetrin läpimittaisia pigmenttiläiskiä, jotka ilmaantuvat usein jo lapsuudessa eivätkä liity auringonottoon.

Vanhuuden kesakko eli lentigo senilis on auringon vaurioittamalla alueella, esimerkiksi kädenselissä, esiintyvä läiskä iäkkäillä ihmisillä.
Ikään ja elämänaikaiseen UV-altistumiseen liittyvät pigmenttimuutokset eivät ole yleensä kosmetikkatuotteilla hoidettavissa. Ihotautilääkärin vastaanotolla niihin käytetään tilanteesta riippuen jäädytyshoitoa, laser- ja valoimpulssihoitoa tai lääketieteellisiä kemiallisia kuorintoja.

Pigmenttimuutosten kehittyminen riippuu paljon ihon kunnosta ja siitä, kuinka paljon elämän aikana iho on altistunut UV-säteilylle. Mikäli nuoruudessa altistuminen on ollut voimakasta, myöhemmällä iällä auringolta suojautuminen ei enää kokonaan estä pigmenttimuutosten kehittymistä.

Mikäli pigmenttiläiskät ovat ongelmana, ihoa kannattaa edelleen suojata UV-säteilyltä 50 suojakertoimen voiteilla ja vaatetuksella. Auringonottoa pigmenttiläiskien alueelle ei suositella. Aurinkosuojavoidetta laitetaan vähintään puoli tuntia ennen ulos menoa ja lisätään ulkona oleskellessa kahden tunnin välein. Meikkivoiteiden suojakerroin 5–30 ei riitä suojaamaan pigmenttiläiskiltä.
 

Marge Uibu
ihotautilääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kommentit