Kauneusleikkaukseen ryhdyttäessä pitäisi olla hyvin totuudenmukainen kuva siitä, mitä leikkauksella voi saada. Päätös leikkauksesta pitää olla oma.

Tutkimus ja leikkaus

Kauneusleikkaukseen haluavalle potilaalle kerrotaan ensimmäisellä vastaanotolla, mitä voidaan tehdä ja mikä leikkauksessa voi mennä pieleen. Potilaalla pitää ennen leikkausta olla hyvin totuudenmukainen kuva siitä, mitä hän haluaa ja mitä voi leikkauksella saada. Päätös leikkauksesta pitää olla oma, eikä esimerkiksi puolison halusta lähtevä. Kirurgin konsultaation jälkeen onkin vielä ainakin parin viikon pituinen miettimisaika.

Vastaanotolla saattaa käydä niinkin, ettei kirurgi puolla leikkausta. Joskus muut eivät näe potilaan tarkoittamaa kauneusvirhettä, potilaalla on hyvin erikoinen kauneuskäsitys tai hänellä on selvästi psyykkisiä ongelmia. Tällöin kirurgi joutuu miettimään tarkkaan, onko oikeasti syytä leikkaukseen.

Kauneusleikkauksissa kasvonpiirteet yritetään usein palauttaa sellaisiksi kuin ne ovat joskus olleet. Koska ihonalainen rasva vähenee vanhetessa, nuorekkuutta palautetaan pikemminkin pyöristämällä piirteitä rasvaa silottamalla tai muualta otetulla rasvalla. Lähinnä vain leuan alta rasvaa poistetaan. Velttoutta puolestaan poistetaan kohottamalla ihon alla olevia kudoksia. Ihoa ei siis kiristetä, ainoastaan ylimääräinen poistetaan.

Toipuminen

Kauneusleikkauksen lopputulokseen vaikuttavat ihon kimmoisuus ja ikä. Ikääntyessä ihokudokset löystyvät eikä iho pienen venytyksen jälkeen enää helposti palaudu entiselle paikalleen. Yläikärajaa kauneusleikkauksille ei ole, mutta heikentynyt yleiskunto ja sairaudet voivat asettaa esteitä nukuttamiselle. Nukutus on tarpeen ainakin rintojen suurennuksessa ja pienennyksessä, kasvojen kohotuksissa ja vartalon rasvaimussa. Näiden toimenpiteiden jälkeen on myös lähes aina parasta viettää yksi yö sairaalassa.

Leikkausta seuraavat kivut eivät johdu leikkausarvista vaan useimmiten siitä, että leikkauksessa on irrotettu ihoa tai lihassäikeitä. Tavallisimmat kauneusleikkaukseen liittyvät riskit ovat tuntopuutokset, verenpurkaumat tai jälkivuoto ja tulehdus. Rintojen silikoniproteesien ympärille kehittyy aina sidekudoskuori, joka voi paksuuntua ja kovettua. Rasvaimussa tulos taas voi olla epätasainen. Lisäksi leikkauksesta jää arpia oman arpitaipumuksen mukaan, mutta niitä voidaan korjata.

Jos leikkauksessa ei ole kyse pelkästään esteettisestä haitasta vaan sairauden hoidosta, kuten näkökenttää rajoittavan yläluomen leikkauksesta tai rintojen pienennyksestä, saa potilas Kelan tukemaa sairauslomaa ja korvausta leikkauskuluista. Kelan taksat ovat tosin huomattavasti alhaisemmat kuin leikkauksen hinnat yksityisillä klinikoilla.
 

Kommentit (0)

Suonikohjujen hoitoon on nykyään vaikka minkälaisia menetelmiä, joiden mainostetaan hävittävän rumat pullistumat sääristä tuosta vain. Ihan niin ruusuinen todellisuus ei kuitenkaan ole.

Olen suonikohjusukua. Moni meistä suomalaisista on, sillä arviolta kolmasosalla aikuisista on jonkinlaisia suonikohjuja. Neljäkymmentä täyttäneillä naisilla jo joka toisella on kohjuja, miehilläkin joka neljännellä.

Äidiltäni on leikattu suonikohjut 1970- ja -80-luvuilla kolme kertaa, siskoni molemmista jaloista leikattiin suonikohjut, kun hän oli 25-vuotias.

Leikkaus oli aikoinaan ainoa hoitomuoto, mutta nykyisin sille nyrpistellään: se on vaivalloinen, verinen ja vaatii viikkojen sairausloman. Lisäksi vanhat leikkaustekniikat olivat melko tehottomia. Viiden vuoden päästä leikkauksesta  joka toisella oli taas kohjuja.

Äidilläni ja siskollani kohjut ovat palanneet, tai siis on pullahtanut uusia. Myös isälläni niitä on.

Raskaus pullautti

Suonikohjujen synnyssä perimä on yksi tärkeimmistä syistä. Kun laskimoseinämät ovat syntyjään heikot, laskimoläpät sulkeutuvat huonosti ja laskimoveri pääsee muodostamaan vähemmän viehkeitä pullistumia jalkoihin.

Suonikohjuja suosivat ilmeisesti myös ne kaikkia muitakin vaivoja aiheuttavat elämäntavat, kuten liikkumattomuus ja ylipaino, joskaan vedenpitävää näyttöä näistä ei ole. Kohjuja tulee myös laihoille liikkujille.

Itse selvisin kohjuitta kolmenkympin yli, kunnes ne ärsytti esiin yleinen hormonaalinen syy, raskaus. Sitten niitä tuntuikin pullahtelevan näkyville toiseen jalkaan kuin sieniä sateella.

Vaivaa niistä ei juurikaan ollut, toisin kuin seisomatyötä tekevällä äidilläni ja siskollani, joilla ne kipeytyivät ja toisinaan tulehtuivat ja jalat turposivat iltaa kohti.

Ja nyt puhutaan siis pinnallisten laskimoiden ongelmista, jotka eivät aina aiheuta sen kummempaa kuin jalkojen turvotusta ja väsymystä. Pahimmillaan oinnallinen laskimoiden vajaatoiminta voi kuitenkin aiheuttaa myös kipua ja puutuneisuutta sekä ihon pigmentoitumista, kutinaa, jopa ihottumaa.

Mutta olivathan minunkin jalat pahan näköiset. Paraatikohju kulki vasemmassa jalassa alhaalta pohkeesta, teki näyttävän pallukan keskellä polvea ja kiertyi sormenpaksuiselle serpentiinille reiteen.

Ihania lupauksia

Viitisen vuotta sitten päätin sijoittaa kesälomarahani kohjuoperaatioon. Valitsin ison ja tunnetun tekijän ja pyysin aikaa varatessa parhaan asiantuntijan.

Julkinen terveydenhuolto kiinnostuu hoitamaan kohjuja vain, jos niistä on oikeasti haittaa. Silloin puhutaan suonikohjutaudista, ja kiireettömään hoitojonoon pääsee, jos vaivoja on tarpeeksi. Ne arvioidaan lääkärissä sosiaali- ja terveysministeriön tiukoilla ohjeilla: ”Potilaalla tulee olla merkittävät laskimoiden vajaatoiminnan oireet, laaja-alaiset suonikohjut, merkittävä toiminnallinen haitta (tarve kompressiohoidolle) sekä kaikututkimuksessa osoitettu takaisinvirtaus eli refluksi.”

Koipien rumuutta on turha mennä julkiselle puolelle itkeskelemään. Mutta yksityinen puoli on jo toistakymmentä vuotta tarjonnut helpotusta meille pinnallisemmasta ongelmasta kärsiville. Yleisimpiä toimenpiteitä ovat laser- ja vaahtoruiskutushoidot, joita on tehty Suomessa vuodesta 2004.

Kun googlaa ”suonikohjujen hoito”, pääsee heti ensimmäisistä linkeistä lääkäriasemien sivuille, jotka ylistävät vaivatonta ja monipuolista apuaan: ”Suonikohjuista eroon helposti ja kivuttomasti. Jalat kauniiksi ilman arpia ja sairauslomaa.”

Kun ei ole koskaan ostanut yksityislääkäriltä kuin hammashoitoa, ei osaa epäillä, etteivätkö ihanat lupaukset pitäisi paikkaansa. Sitä paitsi hinnatkin ovat sellaiset, että niillä luulisi saavansa vähintään uuden jalan vanhan suonikohjuisen tilalle.

Vaahtoa suoneen

Ensimmäisellä tapaamisella jalka ultrattiin. Ultraäänellä lääkäri näkee, missä vioittuneet laskimot lymyävät ja päättää, mitä hoitoa juuri näihin suonikiekuroihin sovelletaan. Lääkäri piirsi vioittuneet suonet paperille painetun jalankuvan päälle. Siihen tuli aika paljon punaista tussia.

Operaatio vaatii jälkihoidoksi jalan mukaan tehdyn hoitosukan, jonka mitat skannattiin samassa tapaamisessa.

— Onko äitisi jo luopunut toivosta, että pääsee suonikohjuistaan eroon? Voit sanoa hänelle, että turhaan on! Näillä menetelmillä kohjut saadaan pois! lääkäri hehkutti.

Minulle päätettiin tehdä vaahtoruiskutus. Jalassa oli sen verran vioittuneita laskimoita, että hinta nousi haitarin yläpäähän. Ultra- ja jälkikontrollikäynnin kanssa yhden jalan hoidon kokonaishinnaksi tuli noin 1 500 euroa.

Mutta operaatio kesti vain puoli tuntia. Pistokset tuntuivat epämiellyttäviltä, mutta vain vähän. Heti hoidon jälkeen pyöräilin takaisin töihin. Kaksi viikkoa pidin yötä päivää hoitosukkaa, joka puettiin jalkaani vastaanotolla.

Kontrollikäynnillä kaikki oli hyvin, joskin lääkäri suositteli pitämään sukkaa päivisin vielä viikon parin ajan. Vajaan vuoden päästä reidessäni pullotti jälleen suonikohju.

Väärä hoitoko?

Vaahto ikään kuin liimaa vioittuneen suonen kiinni, tuhoaa sen sisäpinnan ja sitten koko suonen. Mutta jos liima pettää, suoni aukeaa uudestaan.
Useimmissa suonikohjutapauksissa ongelma on syvemmällä. Vaikka kohjut pullottavatkin silminnähtävästi, vikakohdat eivät näy päälle, ja siksi ultraaminen on erittäin tärkeää.

— Jos pintarunkojen vajaatoimintaa ei hoideta lopullisesti kuntoon, kohjuja tulee nopeasti uudelleen, sanoo HUSin verisuonikirurgian ylilääkäri Anders Albäck.

Viallisen suonen laskimoläppä siis päästää verta takaisin väärään suuntaan. Suoni pitäisi poistaa tai tukkia, jotta veri hakeutuisi terveisiin suoniin.
Albäckin suosikkihoitojärjestys pintarunkojen hoitoon on: 1. lämpökatetrihoito (eli laser- tai radiotaajuus- eli RF-hoito), jossa suoni poltetaan kiinni. 2. leikkaus ja 3. vaahtohoito.

— Lämpökatetrihoitoja tehdään suurimmalle osalle, avoleikkauksia enää aniharvoille. Ihon läpi pitkin reittä pullottavat suonet saatetaan leikata pois ja vaahto sopii tosi pieniin runkoihin, jos ne katsotaan aiheelliseksi hoitaa.

Mun möllykkäin

Verisuonikirurgi Anders Albäck tosiaan suosittelee myös sitä kammottua leikkausta.

— Leikkaustekniikat ovat kehittyneet valtavasti. Nyt operaatio tehdään paikallispuudutuksessa, viillot ovat kolmanneksen siitä mitä ennen, ja suonia poistetaan paljon pienemmillä instrumenteilla.

Vaahtohoitoa HUSissa käytetään ensi kertaa hoidettaviin kohjuihin alle kymmenelle prosentille. Suonikohjuleikkauksia tehdään lähinnä vain julkisella puolella ja vaikeammille tapauksille. Yksityisten lääkäriasemien hoidot ovat painottuneet näihin muihin menetelmiin, helpompiin ja halvempiin.

Vuosia ja 1 500 euroa myöhemmin olen, ainakin silmämääräisesti, suonikohjujeni kanssa lähes lähtö­tilanteessa. Reidessä kiertää näyttävän näköinen kiehkura, nilkassa on ehkä enemmän tummia, pieniä hämähäkkikohjuja kuin aiemmin.

On mahdollista, että liimaus on auennut taikka läppä on pettänyt naapurisuonessa. Voi olla, että edustan tapausta, jolle pullahtaa aina uusi, läppävikainen suoni. Olisiko se pitänyt sittenkin hoitaa laserilla?

Vaihtoehtona on varautua samansuuruisen setelitukon kanssa tekemään sama hoito uudelleen, siis ainakin kertaalleen, ehkä kuitenkin eri lääkärille.

Toisena vaihtoehtona on jatkaa visuaalisen haitan aiheuttamista kanssaihmisille.

Toistaiseksi olen valinnut vaihto­ehdoista jälkimmäisen.

Asiantuntija: Anders Albäck, verisuonikirurgian ylilääkäri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

Kärsin pigmenttiläiskistä, joita tulee joka kesä lisää aurinkovoiteista huolimatta. Olen 47-vuotias ja läiskät saavat minut näyttämään vanhalta ja väsyneeltä silloinkin, kun olo on pirteä. Kosmetiikka ei tunnu tehoavan läiskiin, vaikka iho niiden ympärillä näyttääkin hoidettuna paremmalta. Mitä keinoja ihotautilääkärillä on tarjota? Haluaisin todella päästä niistä eroon tai, ellei se ole mahdollista, edes hidastaa uusien läiskien syntymistä. Haluaisin myös tietää, miten korkea suojakerroin aurinkovoiteessa pitää olla ja antaako aamulla laitettu voide todellakin suojaa vielä työpäivän jälkeen? Entä onko meikkivoiteessakin pakko olla suoja­kerroin?

Pigmenttiläiskiä on monenlaisia. Osa pigmenttimuutoksista on synnynnäisiä, osa kehittyy UV-valon vaikutuksesta, osa ihosairauksien tai hormonimuutosten yhteydessä. Myös pigmenttiluomet tai alkava ihosyöpä voivat olla läiskän näköisiä. Tärkeintä on oikea diagnoosi. Pigmenttimuutosten hoito riippuu siitä, minkälainen läiskä on kysymyksessä.

Esimerkiksi melasma on yleensä epätarkkarajainen, maakarttamainen läiskäinen liikapigmentti, joka esiintyy esimerkiksi otsalla, ylähuulessa tai poskissa. Melasma tummuu vähäisestäkin auringonvalosta. Melasma pahenee usein hormonilääkitysen tai raskauden myötä. Melasmaa ei välttämättä voida lopullisesti parantaa, mutta hoidolla se saadaan yleensä pysymään hallinnassa. Kesakot ovat muutaman millimetrin läpimittaisia pigmenttiläiskiä, jotka ilmaantuvat usein jo lapsuudessa eivätkä liity auringonottoon.

Vanhuuden kesakko eli lentigo senilis on auringon vaurioittamalla alueella, esimerkiksi kädenselissä, esiintyvä läiskä iäkkäillä ihmisillä.
Ikään ja elämänaikaiseen UV-altistumiseen liittyvät pigmenttimuutokset eivät ole yleensä kosmetikkatuotteilla hoidettavissa. Ihotautilääkärin vastaanotolla niihin käytetään tilanteesta riippuen jäädytyshoitoa, laser- ja valoimpulssihoitoa tai lääketieteellisiä kemiallisia kuorintoja.

Pigmenttimuutosten kehittyminen riippuu paljon ihon kunnosta ja siitä, kuinka paljon elämän aikana iho on altistunut UV-säteilylle. Mikäli nuoruudessa altistuminen on ollut voimakasta, myöhemmällä iällä auringolta suojautuminen ei enää kokonaan estä pigmenttimuutosten kehittymistä.

Mikäli pigmenttiläiskät ovat ongelmana, ihoa kannattaa edelleen suojata UV-säteilyltä 50 suojakertoimen voiteilla ja vaatetuksella. Auringonottoa pigmenttiläiskien alueelle ei suositella. Aurinkosuojavoidetta laitetaan vähintään puoli tuntia ennen ulos menoa ja lisätään ulkona oleskellessa kahden tunnin välein. Meikkivoiteiden suojakerroin 5–30 ei riitä suojaamaan pigmenttiläiskiltä.
 

Marge Uibu
ihotautilääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Selluliitti – tuo useimpien naisten vihollinen – alkaa näkyä kevään tullen naistenlehdissä ja valitettavasti myös omassa peilissä. Erilaisten "asiantuntijoiden" vinkkejä on netti pullollaan. Voisiko Hyvän terveyden asiantuntija antaa oikeaa, luotettavaa tietoa aiheesta: mitä se selluliitti oikeastaan on ja miten siitä pääsee eroon? Jos elintavat on kunnossa, onko selluliitin olemassaolo vain hyväksyttävä?

Lääketieteessä ja kauneudenhoidossa selluliitilla tarkoitetaan kahta eri asiaa. Lääkäreille selluliitti on ihon rasvakudoksen vaikea ja korkeakuumeinen bakteeritulehdus, jota hoidetaan antibioottilääkityksellä. Naistenlehdissä selluliitilla tarkoitetaan muhkuraista ihoa erityisesti reisien ja pakaroiden alueella.

Verinahan alla oleva rasvakudos jakautuu sidekudoksisten väliseinien eli septojen muodostumiin lohkoihin. Termi selluliitti kuvailee ihon muhkuraisuutta, joka johtuu ihonalaisten rasvasolujen pingottumisesta ja sidekudoksen rakenteellisista muutoksista sekä venytyksestä, jolloin rasvakudos työntyy ihon pinnan suuntaisesti.

Siihen liittyy myös kudoksen paikallinen veren- ja imunestekierron heikkeneminen, aineenvaihdunnan häiriö sekä ihon kimmoisuuden väheneminen. Tieteellisiä tutkimuksia kosmeettisesta selluliitista on vähän eikä sen kaikkia syitä vielä tunneta.

Jos on perinyt taipumuksen selluliittiin, sen tuloa ei voi estää, mutta ongelman voi pitää hallinnassa pysymällä normaalipainoisena, harrastamalla liikuntaa, joka parantaa kudosten happeutumista, aineenvaihduntaa ja verenkiertoa. Alaraajojen kudosturvotusta voi ehkäistä välttämällä jatkuvaa istumista ja käyttämällä tukisukkahousuja. Ylimääräisen nesteen nauttiminen ei vähennä selluliittia. Lievään selluliittiin voi kotona kokeilla kuivaharjausta ja hierontaa siihen tarkoitetulla hanskalla tai karhealla pyyhkeellä.

Selluliittivoiteet sisältävät yleensä ihoa kosteuttavia, verenkiertoa ja aineenvaihduntaa parantavia ainesosia. Tieteellisiä tutkimuksia yksittäisten ainesosien tehosta on vähän, eivätkä voiteet yleensä anna näkyviä tuloksia. Jonkin verran näyttöä on kuitenkin esimerkiksi aminofyllinia, kofeiinia ja tretinoiinia sisältävien voiteiden tehosta. Laajojen alueiden hoidossa tehoaineet imeytyvät kuitenkin verenkiertoon ja voivat aiheuttaa niille tyypillisiä sivu­vaikutuksia. Yrttivalmisteisiin voi liittyä kosketusallergioita ja ärsytysihottumaa.

Esteettisessä lääketieteessä selluliitin vähentämiseen käytetään ihon aineenvaihduntaa lisääviä ja ihoa kiinteyttäviä menetelmiä: kuorintoja, mesoterapiaa, karboksiterapiaa hiilidioksidikaasulla, radiofrekvenssi-, ultraääni-, infrapuna- ja LED-laitteita, alipainehierontaa ja neulaushoitoa. Kaikki menetelmät ovat sarjahoitoja, niitä tarvitaan useita ja tulokset ovat tilapäisiä. Millään nykyisellä hoitomuodolla ei voida poistaa selluliitin kehittymisen taipumusta lopullisesti vaan aina tarvitaan hoitokuurin jälkeen myös ylläpitohoitoa. Lieväasteiseen selluliittiin hoidot auttavat paremmin, vaikeisiin kovettuneihin muhkuroihin huomattavasti heikommin. Kosmeettisen selluliitin hoitoa kannattaa harkita ainoastaan tilanteessa, jossa se haittaa  todella paljon. 

Marge Uibu
ihotautilääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija
Viesti

Olen keski-ikäinen mies. Pitkään istuminen tai seisominen tekee toisen jalan erittäin kipeäksi. Reipas kävely helpottaa tuota kipeytymistä. Myös tukisukkahousut on todella tehokas kivun helpottaja, joskin miehellä hieman kiusallinen apuväline. Varsinkin lämpöisinä aikoina noiden tiukkojen tukisukkahousujen käyttäminen on hankalaa. Tukipolvisukista on hieman apua, mutta ei kovin paljon. Lääkärikäynnistä ei vaivaan ole mitään hyötyä saanut. Oma päätelmäni on, että ongelma on lymfakierron ongelmissa. Ainoat asiaan oikeasti vaikuttavat asiat taitaa olla liikunnan lisääminen, tukisukkahousujen käyttö ja painon pudotus.

Kuinka ruusufinniä kasvoissa voi ehkäistä? Ja jos sellaisen kuitenkin saa, mitä sille voi tehdä?

Ruusufinni eli rosacea on pitkäaikainen yleensä kasvojen keskialueelle puhkeava ihosairaus. Sen oireita ovat punoitus, hiussuonilaajentumat, nopeat lehahdukset ja tulehdukselliset pahenemisvaiheet, joihin liittyy turvotusta ja näppylöitä. Ruusufinniä laukaisevat ja pahentavat ympäristötekijät, kuten auringonvalo, kylmä ja kuuma, tuuli ja kosteus. Kaikki verisuonia laajentavat aineet, kuten alkoholi, runsas kahvinjuonti ja mausteiset ruoat, pahentavat punoitusta. Myös kortisonivoiteiden jatkuva käyttö laajentaa verisuonia.

Ruusufinnin pahenemista voi ehkäistä käyttämällä ohutpohjaista SPF 50 -auringonsuojaa ja välttämällä ihon kuorintoja.

Rasvaiset ja ihoa aktivoivat, paljon tehoaineita sisältävät voiteet eivät sovi. Ruusufinnipotilaan saattaakin olla vaikeaa löytää sopivat ihonhoito- ja meikkivoiteita.

Rosacean pahenemisvaiheita hoidetaan yleensä suun kautta ja iholle laitettavilla lääkkeillä. Ylläpitohoitona voidaan käyttää LED-valohoitoa. Rosaceaan liittyviä hiusverisuonilaajentumia vaalennetaan tietyillä laserhoidoilla. Muutaman laitehoitokerran jälkeen couperosa-tilanne pysyy yleensä varsin hyvänä useita
vuosia.
 

Marge Uibu
ihotautilääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.