Laihduttaminen vaatii sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja kykyä olla lannistumatta vastoinkäymisistä – eli tahdonvoimaa. Onneksi tahdonvoima on kuin lihas, jota voi kasvattaa.

Miten helppoa onkaan rikkoa lupauksensa! Vaikka uutenavuotena päätämme, että pienennämme vatsamakkaraamme, jo maaliskuussa vanhat pahat tapamme ottavat selkävoiton.

Jos repsahdat, älä turhaan ajattele olevasi huonompi kuin muut. Tahdonvoimamme on luonnostaan melko heikko. Psykologi Richard Wiseman uteli yli 3 000 britiltä, jotka olivat tehneet uudenvuodenlupauksia, olivatko lupaukset pitäneet. 88 prosenttia oli joutunut syömään sanansa.

Jos haluamme lisää tahdonvoimaa, meidän on lakattava ajattelemasta sitä luonteenpiirteenä. Sen sijaan voimme pitää sitä lihaksena. Tahdonvoiman käyttäminen on työtä, ja kuten pyörällä polkeminen, sen käyttäminen väsyttää lihaksia.

Päätökset vievät energiaa

Anatomisesti tahdonvoima sijaitsee etuaivokuorella. Samassa virtapiirissä sijaitsevat tarkkaavuus, keskittymiskyky, lyhytaikainen muisti ja ongelmanratkaisu. Nämä toiminnot jakavat resurssit kuin kukat parvekelaatikossa, eli ne vievät tilaa ja ravintoa toisiltaan. Kun yksi toiminto on aktiivinen, se vie energiaa muilta.

Eräässä Stanfordin yliopiston tutkimuksessa koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Toisen täytyi muistaa ulkoa 2-numeroinen ja toisen 7-numeroinen sarja. Tämän jälkeen he kävelivät käytävän päähän, jossa he saivat valita joko palan rasvaista suklaakakkua tai kevyttä hedelmäsalaattia.

Pidempää numerosarjaa muistissa pitävät mässäsivät halukkaammin suklaakakulla. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että 7-numeroisen sarjan muistaminen vaati aivoilta enemmän pinnistelyä. Lyhytaikainen muisti söi energian, jota itsekurin ylläpitämiseen olisi tarvittu.

Tutkimus tarjoaa hyvän selityksen sille, miksi me sorrumme mielitekoihin niin usein juuri töistä tullessamme. Koko työpäivän kestävä keskittyminen polttaa ajatusenergiamme niin vähiin, ettei sitä työpäivän jälkeen riitä tahdonvoiman käyttöön.

Sinnikkäänä syömällä

Aivot ovat ihmiskehon suurin energiasyöppö, ja ne käyttävät energianlähteenään glukoosia eli rypälesokeria. Lihakset kuluttavat glukoosia liikkuessaan ja aivot silloin, kun ajattelemme. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä enemmän ja nopeammin glukoosia kuluu.

Glukoosivarantojen ehtyessä aivojen toimintatapa muuttuu. Ne alkavat kiinnittää enemmän huomiota asioihin, joista polttoainetta voisi saada lisää.

”Hätätilassa” aivoja eivät kiinnosta sivuseikat, kuten laihdutustavoitteista kiinni pitäminen. Tärkeintä aivosoluille on pysyä hengissä eli saada sokeria.

Ei sokeria mielitekoon

Laihtuakseen on kyettävä vastustamaan mielitekoja. Vastustelu kuluttaa glukoosia nopeasti, joten laihduttajankin täytyy syödä.
Kun glukoositasot ovat alhaalla, aivot huutavat nopeaa energiaa, kuten karkkia tai pullaa, mikä on laihduttajalle pahin vaihtoehto.

Tutkimusten mukaan itsekuria vaativan kokeen jälkeen ihmiset syövät mieluummin makeisia kuin suolaista ruokaa. Jo pelkkä epäilys siitä, että joutuu viettämään pitkiä aikoja itsekuria vaativassa tilanteessa, herättää sokerinhimon.

Ainoa järkevä ratkaisu mieliteon yllättäessä on ottaa välipalaksi hyviä hiilihydraatteja ja proteiinia. Ne nostavat verensokeria hitaammin mutta pitävät glukoositasot korkealla pidempään. Myslijogurtti tai marjapuuro on kestävämpi ratkaisu makeanhimoon kuin suklaapatukka tai keksi.

Älä kiusaa tahdonvoimaa

Tahdonvoiman kehittämisestä on kaksi näkemystä. Ensimmäisen mukaan tahdonvoimaa voi kehittää samalla tavalla kuin lihaksia, kuten tekemällä yksinkertaisia, itsekuria vaativia tehtäviä.

Toisen näkemyksen mukaan tavoitteensa saavuttaa parhaiten, jos hyväksyy, että tahdonvoima on heikko ja sopeuttaa tavoitteensa sen mukaan.

Ero repsahtajan ja onnistujan välillä voi olla asenteessa, jolla ihminen suhtautuu kiusaukseen. Jos kannat suklaapatukkaa taskussasi koko päivän ja koetat vastustaa sitä, repsahdat varmasti. Jos sen sijaan kaupassa kierrät karkkihyllyn kaukaa ja ostat niiden sijaan pöydällesi kauniin kukan, onnistumisen todennäköisyys kasvaa.

1. Pienin askelin
Tahdonvoima ei kykene käsittelemään montaa asiaa kerrallaan. Jaa elämänmuutoksesi osiin ja aseta tavoitteita yksi kerrallaan. Jos olet päättänyt pudottaa painoa, älä ensitöiksi karsi kaikkea, mistä pidät.

2. Muista syöminen
Syö pieniä annoksia pitkin päivää. Älä koske karkkeihin tai roskaruokaan, jotka nostavat glukoosin korkealle vain lyhytaikaisesti, vaan suosi pähkinöitä, kokojyväviljaa ja proteiinipitoista ruokaa. Ne nostavat glukoositasoja hitaammin mutta pitkäkestoisesti.

3. Repsahda viisaasti
Jos aivosi ovat kuormittuneet ja tarvitset nopeasti lisää energiaa, repsahda suklaaseen – mieluiten tummaan. Suklaasta saat energiaa, mutta sen lisäksi siinä on paljon terveellisiä antioksidantteja ja muita polyfenoleita. Nauti suklaasi, äläkä jää märehtimään takapakkia.

4. Nuku riittävästi
Glukoosia voi myös säästellä, ja yksinkertaisin keino siihen on nukkuminen. Riittävät yöunet edistävät tahdonvoimaa ja pitävät mielen järjestyksessä. Nukkuminen on myös oiva tapa hallita painoa.

5. Vältä kiusauksia
Jokainen lankeaminen vähentää tahdonvoimaa. Jos sinun on vaikea vastustaa herkkuja, älä osta niitä ollenkaan. Kierrä karkkihyllyt ja baarit kaukaa. Käytä aivoenergiaasi uudenlaisen mielihyvän etsimiseen.

6. Rakasta rutiineja
Mikään ei kasvata tahdonvoimaa niin kuin hyvät rutiinit. Käy joka aamu pienellä lenkillä tai rytmitä ruokailusi järkevästi. Uusien rutiinien kasvattama itsekuri siirtyy vähitellen muillekin elämänalueille.

7. Asia kerrallaan
Kun aloitat jotakin, tee se loppuun. Muuten tekemättömät työt jäävät kalvamaan. Laihduttaminen kannattaa aloittaa silloin, kun siihen on voimia. Mitä vähemmän mielessäsi on muita ratkaisua vaativia asioita, sitä paremmin voit keskittyä painotavoitteisiisi.

8. Ole realistinen
Muista, että tahdonvoima on heikko. Jos repsahdat, palaa lähtöruutuun ja aloita uudestaan. Repsahtaminen on inhimillistä.

Vierailija

Treenaa tahdonvoima vahvaksi

Olen jo aloittanut tahdonvoimani treenaamisen hyvän tahdonvoiman käyttöohje- kirjan avulla ja tuloksia tulee pikkuhiljaa. Vaatii kyllä aikaa ja päämäärän pitämistä mielessä koko ajan. Tehokkaampi toiminta lisää tehokasta toimintaa. Kun ei syyttele itseään sekä uskoo asiaansa, niin olen hyvin päässyt jo aloittamaan matkani kohti päämäärääni.
Lue kommentti

Toisila kilot karisevat lenkkipolulla helpommin kuin toisilla, mutta kaikkien kunto nousee.

Geeneillä on vaikutusta siihen, kuinka helposti kilot karisevat lenkkipolulla.

Yksi pääsee liikakiloista pikavauhtia, toinen tarvitsee samaan tulokseen tuplamäärän treeniä.

Tutkijat ovat viime vuosina löytäneet useita geenejä, jotka määräävät, miten elimistö reagoi liikuntaan. Geenit säätelevät muun muassa sitä, kuinka hanakasti keho pitää kiinni rasvavarastoistaan ja käyttää hiilihydraatteja polttoaineena. Geenit vaikuttavat jopa siihen, palaako rasva kevyellä hölkkäilyllä vai vasta kovalla treenillä.

Tulevaisuudessa yksilölliset, geeniperimän mukaan sovitetut liikuntaohjelmat voivat olla arkipäivää. Tällä hetkellä geenien mutkikas yhteisvaikutus on vielä pitkälti hämärän peitossa. Varmaa on, että liikunta auttaa tiputtamaan painoa, vaikka geenit eivät olisi otolliset.

Tehokkainta on vaihdella lajeja monipuolisesti ja kehittää tasaisesti kestävyyttä, lihasvoimaa, liikkuvuutta ja kehonhallintaa.

 

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikunta-lääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

 

Mene ulos!

Suuntaa ulos reippailemaan aina kun mahdollista. Sama treeni tuntuu ulkona kevyemmältä kuin sisätiloissa.

Oman kehonpainon liikuttelu vaihtelevassa, epätasaisessa maastossa kuluttaa tehokkaasti energiaa.

Jo luonto itsessään auttaa painonhallinnassa, sillä vehreät maisemat laskevat stressitasoja.

oon 77v

Geenit määräävät, miten liikunta puree kiloihin

Enpä usko että useisiin puree ihmedietit. Itse olen laihduttanut yli 10 kertaa. 6-12 kg kerrallaan. Joka kerta on tahtonut jääda kilo edellisestä minimipainosta. Ruokavalioni on maukas, vähäkalorinen ja vähilarinen. En kuitenkaan laske hilareita. Teen ruoan itse, pakastimeen, se on broileria, perunaa, keittojuureksia, mausteita. Syö kerralla 200 kaloria ja tärkeintä eka ruoka vasta kun on hieman nälkä, yleisimmin iltapäivällä, joskus aamullakin. Juon ruokailujen välissä vettä. Nukun 21-05...
Lue kommentti

Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta kannattaa lukea perustelut, miksi näin on.

Säännöllinen liikunta auttaa karistamaan kilot ja pitämään ne poissa. Vaikka laihtuminen polttaa aina sekä rasvaa että lihaksia, aktiivisilla liikkujilla rasvaa palaa suhteessa enemmän ja lihakset säästyvät. Kuntoilu puree erityisen hyvin haitalliseen sisäelinrasvaan, joka altistaa muun muassa kakkostyypin diabetekselle.

Tutkimusten mukaan pysyvimmin laihtuvat ne, jotka keventävät ruokavaliota ja lisäävät liikuntaa samaan aikaan.

Pelkällä reippailulla on hankalaa kerryttää riittävää kalorivajetta, ja syömällä se on sitäkin helpompaa saada takaisin: yhdellä munkilla kuittaa helposti parilla tanssitunnilla kuluneen energian.

Liikunta on ennen kaikkea painonhallinta-, ei laihdutuskeino. Kohtuullisesti kuormittava kuntoilu parantaa unta, hillitsee ruokahalua, kohottaa mielialaa ja lisää tyytyväisyyttä omaan kehoon. Kun mieli virkistyy ja elämänhallinta paranee, on helpompi syödä terveellisesti ja pysyä aktiivisena pitkin päivää.

Miksi treenaus voi nostaa painoa?

Kova liikunta voi kerryttää lihaksiin nestettä ja nostaa vaakalukemia hetkellisesti.

Kova harjoittelu aiheuttaa lihaksiin pieniä repeämiä. Kun keho alkaa korjata vaurioita, lihaksiin pakkautuu tulehdusta parantavia aineita ja nestettä.

Vaakalukemat saattavat hetkellisesti kivuta muutaman kilon. Tilanne kuitenkin tasaantuu yleensä viimeistään parin kuukauden jälkeen.

Myös lihasmassan kertyminen voi nostaa vaakalukemia. Lihas kasvaa kuitenkin hitaasti kuukausien saatossa. Aloittelija voi kerryttää tyypillisesti noin puoli kiloa lihasmassaa kuukaudessa säännöllisellä voimaharjoittelulla, kolme kiloa vuodessa on varsinkin naiselle jo kova saavutus.

Paino vaihtelee myös vuorokaudenajan mukaan. Vaakaa realistisemman kuvan laihtumisesta antaa mittanauha. Kokeile ensin treenata kuukausi ja vertaile lukemia vasta sitten. Jos kilot jatkavat kertymistään, on syytä tarkistaa ruokavalio.

 

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikunta-lääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

oon 77v

Liikunta laihduttaa, vaikka treeni voi nostaa painoa

"Kova harjoittelu aiheuttaa lihaksiin pieniä repeämiä." Tuossa se on selvästi sanottu. Aiheuttaa repeämiä ja aiheuttaa pieniä arpia. Minä en ole yhtään koskaan harrastanut mitään liikuntaa, vain arkiliikuntaa, kauppaan ja kavereille 1,5 km. Kaikki muu autolla. Pidin pientä kodinkonekauppaa ensin yksin, sitten perheeni kanssa. Asuin kaupan yläkerrassa. Olen täysin terve, voin nukkua koko yön vaihtamatta asentoa ja tietysti en koskaan heräile. Kaikki paikat kuten kolmekymppisellä, saan vielä...
Lue kommentti

Kuusi vuotta sitten Heidi Suntinen oli 28 kiloa lihavampi ja aina väsynyt. Selästä oli leikattu välilevyn pullistuma, eikä hän juuri harrastanut liikuntaa. Nykyään treenikassi kulkee aina mukana.

Heidi Suntinen, 46, heittää treenikassin auton takapenkille ja ajaa töihin Lahden keskustaan Ammattiliitto Pron toimistoon. Edessä on kiireinen työpäivä, sillä työ jäsenten edunvalvojana tarkoittaa yleensä ongelmien ratkomista ja matkustelua.

— Päätän päivän aikana, menenkö suoraan töistä salille. Jos on stressiä tai jos olen onnistunut työssäni, menen salille. Se on nykyään minulle sekä palkinto että tunteiden nollauspaikka. Ennen olisin syönyt koko illan kotona, sanoo Heidi.

Kuusi vuotta sitten Heidi oli 28 kiloa lihavampi ja aina väsynyt. Selästä oli leikattu välilevyn pullistuma, eikä hän juuri harrastanut liikuntaa.

Vaatteet piti ostaa erikoisliikkeestä ja ne olivat kokoa 52. Nykyään Heidi solahtaa kevyesti 44-kokoisiin housuihin.

— Ennen söin illalla niin paljon, että nukahdin sohvalle. Olo oli kuin krapulassa. Jos nyt nukahdan sohvalle, se johtuu liikunnasta.

Syyllisyys sai syömään

Ensimmäisen kerran Heidi alkoi laihduttaa 25-vuotiaana. Silloin painoa putosi 18 kiloa Painonvartijoiden avulla.

— Ainoa motiivini laihtua oli häämekko.

Siihen aikaan Heidi työskenteli ravintola-alalla ja yrittäjänä. Työajat olivat epäsäännölliset, samoin syöminen.

Heidi tuli heti häiden jälkeen raskaaksi, ja kun esikoinen syntyi, arki ei ollut sellaista kuin hän oli kuvitellut. Vauva valvotti ja itki paljon.

— Tuntui, että vauva vei minuuteni. Koin tunteesta syyllisyyttä, ja kun sain hänet vihdoin nukkumaan, aloin syödä. Mikään ei kiinnostanut minua.

Silloin ei puhuttu synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta uskon, että sairastuin siihen.

Ensimmäisestä raskaudesta jäi runsaasti kiloja, joista Heidi ei päässyt eroon. Kolme vuotta myöhemmin hän alkoi odottaa toista lasta. Alkuraskaus meni oksentaessa ja Heidi joutui sairaalaan. Kiloja lähti kahdeksan, mutta ne tulivat moninkertaisina takaisin loppuraskauden aikana.

— Kuopuksen syntymän jälkeen painoni oli suunnilleen samassa kuin ensimmäisen raskauden alussa. Toinenkin lapsi kärsi kroonisista korvatulehduksista ja koin, että olen huono äiti, koska en saanut nukuttua enkä jaksanut olla läsnä lapsilleni. Niinpä söin koko ajan.

Heidi oli viisi vuotta lasten kanssa kotona. Hän kokkasi itse ruoat, ja jos lapset eivät syöneet kaikkea, Heidi söi heidänkin ruokansa. Ja paino nousi.

Halvaus vei leikkaukseen

Kun kuopus oli kaksivuotias, Heidi palasi työelämään. Kolme vuotta kului kaupanmyyjänä.

— Silloin olin aika hyvässä kunnossa, koska työ oli fyysistä. Seuraavassa paikassa tein pelkkää istumatyötä ja silloin alkoivat selkäongelmat. Sain ensimmäisen välilevyn pullistuman.

Heidi jäi selän takia pitkälle sairauslomalle. Jatkuvat hermokivut masensivat ja hän lääkitsi masennusta ruoalla. Selkäkivut yltyivät niin, että 2005
vasemmasta jalasta lähti tunto. Halvaus oli alkanut.

— Halvaus oli viimeinen niitti. Pääsin heti leikkaukseen, jossa nikaman välistä poistettiin hyytelöä. Muistan, kuinka hienoa oli herätä leikkauksesta ja kipu oli poissa.

Sairausloman jälkeen Heidi jatkoi merkonomiopintojaan. Hän aloitti vanhan uintiharrastuksen uudestaan sekä teki koiran kanssa pitkiä lenkkejä.

Seuraavana vuonna Heidi valittiin työpaikassaan pääluottamusmieheksi. Työ oli vaativaa, kiireistä, epäsäännöllistä ja stressaavaa. Matkapäiviä tuli runsaasti.

— Aloin taas kompensoida epävarmaa oloa syömällä. Siinä vaiheessa tilanne lähti totaalisesti käsistä. Lihoin parissa vuodessa 25 kiloa. Tajusin, että minun on pakko tehdä jotain keholleni. Enkä missään nimessä halunnut enää uutta selkäkipua.

Valokuva herätti

Meni vielä kolme vuotta ennen kuin päätös elämäntaparemontista kypsyi. Vuoden 2009 alussa Heidi vaihtoi taas työtä ja ryhtyi ammattiyhdistysliikkeen edunvalvojaksi. Tilaisuuksia ja juhlia oli usein ja niissä syötiin ja juotiin hyvin. Heinäkuussa 40-vuotisjuhlien jälkeen Heidi katsoi valokuvaa, joka hänestä oli juhlissa otettu. Kuva pysäytti.

— Ihan kuin kasvoihini oli pumpattu ilmaa. Olin kuvassa surkea ja sisäänpäin kääntynyt. Tajusin, että olin jossain vaiheessa hukannut itseni ja halun huolehtia itsestäni.

Ensin Heidi kääriytyi itsesääliin ja mietti elämäänsä taaksepäin. Eniten harmitti se, kuinka hän oli antanut itsensä lihoa selkäleikkauksen jälkeen.

Työkaveri suositteli Xtravaganza-painonhallintaohjelmaa, jossa painoa pudotetaan ruokavalion ja liikunnan avulla.

— Minulla oli siinä vaiheessa 45 kiloa ylipainoa. Kun menin ohjelman aloitukseen marraskuussa 2009, siellä piti mennä vaa’alle. Hävetti ihan kauheasti, kun näin oman painoni. Se näytti 123 kiloa.

Ohjaaja osasi kuitenkin kysyä viisaasti, että kuinka paljon Heidi halusi painaa ja mikä on hänen tavoitteensa. Pikkuhiljaa häpeän tunne väheni.

Suu kiinni teipillä

Heidi asetti ensitavoitteeksi 20 kilon pudotuksen ja ryhtyi täysillä urakkaan. Hän söi kahdeksan viikkoa pelkkiä pussikeittoja. Painoa putosi 18 kiloa.

Täysvauhdin jälkeen hän aloitti terveellisen, lautasmallilla toteutettavan ruokavalion.

— Keittoja oli yllättävän helppo syödä, koska ei ollut vaihtoehtoja, vain kolme pussia päivässä. Mutta perheelle oli vaikeaa laittaa ruokaa, kun ei saanut kokkaillessa napostella. Niinpä laitoin suun eteen ilmastointiteippiä, et¬ten olisi automaattisesti laittanut ruokaa suuhuni.

Seuraavaksi ohjelmaan tuli liikunta. Heidille tehtiin henkilökohtainen kuntosaliohjelma.

— Muutosvastarintani oli suuri. Kitisin kaikissa laitteissa ja jälkeenpäin ajateltuna olin muutenkin vetelä. Toisaalta se oli ymmärrettävää, koska en ollut aiemmin liikkunut tavoitteellisesti.

Kolmen kuukauden jälkeen painoa oli pudonnut jo 22 kiloa eli yli tavoitteen. Keho oli muuttunut niin, että vanhoja vaatteita piti heittää pois.

— Vaatteiden pois heittäminen oli terapeuttista ja konkreettista luopumista vanhasta. Yhdet housut säilytin, ja niitä olen joskus katsellut ja miettinyt, että ei voi olla totta, kuinka lihava olin.

Suhde ruokaan muuttui

Perhe ja muut läheiset huomasivat myös muutoksen. Aluksi kehut tuntuivat hienolta. Pian ulkomuodon kommentointi alkoi kuitenkin rasittaa.

— Itselleni ensimmäiset 15 kiloa olivat pelkkää ulkonäön muutosta. Ulkoinen olemus määritteli minua ja silloin tuntui hienolta, kun ihmiset sanoivat, että vau, kun olet laihtunut. Sen jälkeen terveysnäkökulma tuli tärkeämmäksi. Nykyään ärsyttää, kun ihmiset sanovat, että kauhea, kun sä olet laihtunut. Jotkut jopa sanovat, että älä nyt enää laihduta. Se tuntuu kamalalta.

Syksyllä 2010, kun Heidi oli laihtunut 25 kiloa, selkään tuli kaksi uutta välilevyn pullistumaa.

— Konttasin kaksi viikkoa kotona, koska kipu oli niin kauhea. Ajattelin, että pitää laihduttaa lisää, joten pidin taas viisi viikkoa pussikeittokuuria. Sairausloman aikana kuitenkin huomasin muutoksen suhtautumisessa ruokaan. Vaikeuksista huolimatta ei tehnyt mieli syödä. Se oli tärkeä huomio.

Heidi on joutunut opettelemaan uudenlaisen suhtautumisen ravintoon. Säännölliset ruoka-ajat ovat tärkeitä. Nykyään hän myös katsoo tarkkaan, mitä lautaselleen laittaa. Huonot hiilihydraatit ovat jääneet ja tilalle on tullut proteiinia, kasviksia ja pitkäkestoisia hiilihydraatteja.

— Ennen elin syödäkseni. Nykyään syön elääkseni. Aamiaisessa on vielä petraamista, sillä en usein syö aamulla tarpeeksi, mutta muuten ruoka-ajat ovat hyvin hallussa. Ennen halusin olla yksin ruoan kanssa. Se oli sellainen kaveri, joka ei arvostellut.

Repsahdus ei romuta

Vaikka välillä on tullut repsahduksia, lähinnä kesälomilla, nykyään Heidi suhtautuu sortumisiin armollisesti. Muutaman kilon lihominen ei kaada, vaan arkena palataan taas terveellisen ravinnon ja liikunnan pariin.

Heidi käy kuntosalilla kolme kertaa  viikossa ja uimassa kaksi kertaa. Lisäksi hän tekee koiriensa Paavon ja Pepin kanssa joka päivä tunnin lenkin.

— Perhe on tukenut ihanasti. Poika sanoi kerran, että äiti, sä pystyt mihin tahansa. Kerran, kun oli epätoivon hetki, mies kaivoi jättihousut esiin ja sanoi, että katso nyt, kuinka paljon olet laihtunut.

Nykyään Heidi on energinen ja täynnä intoa työssä sekä vapaa-ajalla. Työpäivät venyvät usein pitkiksi, mutta Heidi osaa purkaa stressin liikuntaan.

— Aina, kun menen salille, ylitän itseni. Se euforian tunne on mahtava. En katso enää kiloja, vaan haen kokonaisvaltaista hyvän olon tunnetta. Tämä elämäntaparemontti on pelastanut minut. Luotan, etten enää koskaan palaa entiseen elämäntapaan.

Keho kevenee, pysyykö mieli perässä?

Laihduttajalle kehonkuvan muutos voi olla rankkaa. Laihtuminen näkyy ja muut kommentoivat sitä.

– Se voi olla loukkaavaakin. Kun itse alkaa sopeutua muutokseen, muut muistuttavat laihtumisesta. Sillä tavalla lihavan imago pysyy yllä. Jossain vaiheessa alkaa tuntua, että mitä laihtumiseni sulle kuuluu, sanoo psykologi Katarina Meskanen.

– Laihduttajat sanovat, että laihtumisen kautta tulee näkyväksi, mutta silti muut eivät huomaa laihduttajan persoonaa. Tuntuu, että on huomattu vain kilojen kautta.

Elämäntaparemontissa itsevarmuus yleensä lisääntyy ja ihminen alkaa tiedostaa oikeuksiaan. Se saattaa aiheuttaa hämminkiä ympäristössä ja ihmissuhteissa.

– Kun ryhtyy laihduttamaan, ei voi enää piiloutua ylipainon ja syömisen taakse. Laihduttaja joutuu kohtaamaan uudella tavalla vaikeita tunteita ja ajatuksia. Vaikka paino-ongelma pienenee, sen taustalla olevat ongelmat eivät poistukaan. Tämä on monelle vaikea paikka. Mieli ikään kuin laahaa laihduttamisen perässä.

– Jos on vuosikausia välttänyt katsomasta itseään, ei tunne omaa kokoaan. Sitten keho alkaakin nopeasti muuttua. Se vaatii totuttelua.

Tunnesyömisen syy on harvoin nälkä. Yleisemmin syödään, koska halutaan turruttaa oloa. Tunteet syömisen taustalla pitäisi pystyä käsittelemään, ettei ahmiminen ala uudestaan.

– Ellei niitä itse pysty ratkomaan, terapia on hyvä vaihtoehto, Meskanen sanoo.

Kun lihavuus on ollut suuri osa identiteettiä, on vaikea kasvun paikka rakentaa uusi identiteetti ilman kiloja.

– Suosittelen, että elämäntaparemontti tehtäisiin maltillisesti ja hitaasti, jotta mieli pysyy perässä. Ensin kannattaa opetella syömään tarpeeksi usein ja riittävästi ja vasta sitten alkaa tehdä hienosäätöä elämäntavoissa. Kukaan ei ahmi turhaan, vaan taustalla on fysiologisia tai psykologisia syitä. Ne pitäisi selvittää ensin.

Syöminen alkaa olla silloin ongelma, kun sen kokee esimerkiksi ainoaksi omaksi hetkeksi. Kun on väsynyt, ei jaksa lähteä lenkille vaan on helpompi syödä ja käpertyä sohvan nurkkaan. Siitä saa hetkellisen nuijanukutuksen eikä tarvitse ajatella ongelmia.

Meskanen suosittelee ahmimisen tilalle maltillista liikuntaa. Se on kehon oma mielialalääke, joka tasaa stressitilaa. Syömisen voi toki vaihtaa muuhunkin harrastukseen, josta nauttii. Mukavan tekemisen löytäminen on tärkeää siksikin, ettei tyhjyyden tunne iske, kun laihduttaja on maalinsa saavuttanut.

Asiantuntija: Katarina Meskanen, psykologi, HYKSin syömishäiriöklinikka

Voisiko painoaan hallita palelemalla? Kyllä, sanoo tutkijatohtori Kirsi A. Virtanen, joka on sukeltanut syvälle ruskeaan rasvaan.

Ruskea rasva on ihmeellistä, lämpöä tuottavaa kudosta, jota aikuisella on kaulan alla noin 60 grammaa mutta vauvalla paljon enemmän. Sen tehtävänä on pitää vielä liikkumaton lapsi lämpimänä.

Aikuisellakin tuo mitätön määrä ruskeaa rasvaa pystyy vuodessa polttamaan lämmöksi kolme neljä kiloa läskiä eli valkoista rasvaa. Jos se toimisi vielä aktiivisemmin, lihavuusongelma olisi ratkaistu.

Lääketieteen tohtori Kirsi A. Virtasen tutkimusryhmä on  kuvannut Turun PET-keskuksessa ruskean rasvan energiankulutusta.

– Siihen vaikuttaa ympäristön lämpötila. Esimerkiksi avantouimarit tuntevat voivansa hyvin, he eivät kärsi infektioista yhtä paljon kuin muut ja heillä on harvoin paino-ongelmia, Virtanen kertoo.

Tosin jos liikapainoa on kymmeniä kiloja, laihdutusmekanismi yskii.

– Valkoinen rasva toimii tehokkaana eristeenä, joka estää ruskean rasvan toimintaa vaikka ympärillä viilenisikin.

Lääketeollisuus näkee myös ruskean rasvan mahdollisuudet, ja se on kehittänytkin lääkemolekyylejä, jotka vauhdittavat rasvan palamista. Ne eivät kuitenkaan ole toimineet kunnolla ihmiskehossa.

Rasvaa polttavaa tablettia odotellessa voi kokeilla tutkijan omaa konstia.

– Kuljen kevyemmin puettuna talvella ja käyn avannossa aina kun mahdollista. Tämä on toki vähän kaksipiippuinen juttu: itseään ei kannata kylmettää, kun on viruksia liikkeellä, mutta toisaalta pieni palelu pitää vireänä ja ehkä elimistökin tuottaa lämpöä tehokkaammin, Kirsi A. Virtanen sanoo.