Laihduttaminen vaatii sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja kykyä olla lannistumatta vastoinkäymisistä – eli tahdonvoimaa. Onneksi tahdonvoima on kuin lihas, jota voi kasvattaa.

Miten helppoa onkaan rikkoa lupauksensa! Vaikka uutenavuotena päätämme, että pienennämme vatsamakkaraamme, jo maaliskuussa vanhat pahat tapamme ottavat selkävoiton.

Jos repsahdat, älä turhaan ajattele olevasi huonompi kuin muut. Tahdonvoimamme on luonnostaan melko heikko. Psykologi Richard Wiseman uteli yli 3 000 britiltä, jotka olivat tehneet uudenvuodenlupauksia, olivatko lupaukset pitäneet. 88 prosenttia oli joutunut syömään sanansa.

Jos haluamme lisää tahdonvoimaa, meidän on lakattava ajattelemasta sitä luonteenpiirteenä. Sen sijaan voimme pitää sitä lihaksena. Tahdonvoiman käyttäminen on työtä, ja kuten pyörällä polkeminen, sen käyttäminen väsyttää lihaksia.

Päätökset vievät energiaa

Anatomisesti tahdonvoima sijaitsee etuaivokuorella. Samassa virtapiirissä sijaitsevat tarkkaavuus, keskittymiskyky, lyhytaikainen muisti ja ongelmanratkaisu. Nämä toiminnot jakavat resurssit kuin kukat parvekelaatikossa, eli ne vievät tilaa ja ravintoa toisiltaan. Kun yksi toiminto on aktiivinen, se vie energiaa muilta.

Eräässä Stanfordin yliopiston tutkimuksessa koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Toisen täytyi muistaa ulkoa 2-numeroinen ja toisen 7-numeroinen sarja. Tämän jälkeen he kävelivät käytävän päähän, jossa he saivat valita joko palan rasvaista suklaakakkua tai kevyttä hedelmäsalaattia.

Pidempää numerosarjaa muistissa pitävät mässäsivät halukkaammin suklaakakulla. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että 7-numeroisen sarjan muistaminen vaati aivoilta enemmän pinnistelyä. Lyhytaikainen muisti söi energian, jota itsekurin ylläpitämiseen olisi tarvittu.

Tutkimus tarjoaa hyvän selityksen sille, miksi me sorrumme mielitekoihin niin usein juuri töistä tullessamme. Koko työpäivän kestävä keskittyminen polttaa ajatusenergiamme niin vähiin, ettei sitä työpäivän jälkeen riitä tahdonvoiman käyttöön.

Sinnikkäänä syömällä

Aivot ovat ihmiskehon suurin energiasyöppö, ja ne käyttävät energianlähteenään glukoosia eli rypälesokeria. Lihakset kuluttavat glukoosia liikkuessaan ja aivot silloin, kun ajattelemme. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä enemmän ja nopeammin glukoosia kuluu.

Glukoosivarantojen ehtyessä aivojen toimintatapa muuttuu. Ne alkavat kiinnittää enemmän huomiota asioihin, joista polttoainetta voisi saada lisää.

”Hätätilassa” aivoja eivät kiinnosta sivuseikat, kuten laihdutustavoitteista kiinni pitäminen. Tärkeintä aivosoluille on pysyä hengissä eli saada sokeria.

Ei sokeria mielitekoon

Laihtuakseen on kyettävä vastustamaan mielitekoja. Vastustelu kuluttaa glukoosia nopeasti, joten laihduttajankin täytyy syödä.
Kun glukoositasot ovat alhaalla, aivot huutavat nopeaa energiaa, kuten karkkia tai pullaa, mikä on laihduttajalle pahin vaihtoehto.

Tutkimusten mukaan itsekuria vaativan kokeen jälkeen ihmiset syövät mieluummin makeisia kuin suolaista ruokaa. Jo pelkkä epäilys siitä, että joutuu viettämään pitkiä aikoja itsekuria vaativassa tilanteessa, herättää sokerinhimon.

Ainoa järkevä ratkaisu mieliteon yllättäessä on ottaa välipalaksi hyviä hiilihydraatteja ja proteiinia. Ne nostavat verensokeria hitaammin mutta pitävät glukoositasot korkealla pidempään. Myslijogurtti tai marjapuuro on kestävämpi ratkaisu makeanhimoon kuin suklaapatukka tai keksi.

Älä kiusaa tahdonvoimaa

Tahdonvoiman kehittämisestä on kaksi näkemystä. Ensimmäisen mukaan tahdonvoimaa voi kehittää samalla tavalla kuin lihaksia, kuten tekemällä yksinkertaisia, itsekuria vaativia tehtäviä.

Toisen näkemyksen mukaan tavoitteensa saavuttaa parhaiten, jos hyväksyy, että tahdonvoima on heikko ja sopeuttaa tavoitteensa sen mukaan.

Ero repsahtajan ja onnistujan välillä voi olla asenteessa, jolla ihminen suhtautuu kiusaukseen. Jos kannat suklaapatukkaa taskussasi koko päivän ja koetat vastustaa sitä, repsahdat varmasti. Jos sen sijaan kaupassa kierrät karkkihyllyn kaukaa ja ostat niiden sijaan pöydällesi kauniin kukan, onnistumisen todennäköisyys kasvaa.

1. Pienin askelin
Tahdonvoima ei kykene käsittelemään montaa asiaa kerrallaan. Jaa elämänmuutoksesi osiin ja aseta tavoitteita yksi kerrallaan. Jos olet päättänyt pudottaa painoa, älä ensitöiksi karsi kaikkea, mistä pidät.

2. Muista syöminen
Syö pieniä annoksia pitkin päivää. Älä koske karkkeihin tai roskaruokaan, jotka nostavat glukoosin korkealle vain lyhytaikaisesti, vaan suosi pähkinöitä, kokojyväviljaa ja proteiinipitoista ruokaa. Ne nostavat glukoositasoja hitaammin mutta pitkäkestoisesti.

3. Repsahda viisaasti
Jos aivosi ovat kuormittuneet ja tarvitset nopeasti lisää energiaa, repsahda suklaaseen – mieluiten tummaan. Suklaasta saat energiaa, mutta sen lisäksi siinä on paljon terveellisiä antioksidantteja ja muita polyfenoleita. Nauti suklaasi, äläkä jää märehtimään takapakkia.

4. Nuku riittävästi
Glukoosia voi myös säästellä, ja yksinkertaisin keino siihen on nukkuminen. Riittävät yöunet edistävät tahdonvoimaa ja pitävät mielen järjestyksessä. Nukkuminen on myös oiva tapa hallita painoa.

5. Vältä kiusauksia
Jokainen lankeaminen vähentää tahdonvoimaa. Jos sinun on vaikea vastustaa herkkuja, älä osta niitä ollenkaan. Kierrä karkkihyllyt ja baarit kaukaa. Käytä aivoenergiaasi uudenlaisen mielihyvän etsimiseen.

6. Rakasta rutiineja
Mikään ei kasvata tahdonvoimaa niin kuin hyvät rutiinit. Käy joka aamu pienellä lenkillä tai rytmitä ruokailusi järkevästi. Uusien rutiinien kasvattama itsekuri siirtyy vähitellen muillekin elämänalueille.

7. Asia kerrallaan
Kun aloitat jotakin, tee se loppuun. Muuten tekemättömät työt jäävät kalvamaan. Laihduttaminen kannattaa aloittaa silloin, kun siihen on voimia. Mitä vähemmän mielessäsi on muita ratkaisua vaativia asioita, sitä paremmin voit keskittyä painotavoitteisiisi.

8. Ole realistinen
Muista, että tahdonvoima on heikko. Jos repsahdat, palaa lähtöruutuun ja aloita uudestaan. Repsahtaminen on inhimillistä.

Vierailija

Treenaa tahdonvoima vahvaksi

Olen jo aloittanut tahdonvoimani treenaamisen hyvän tahdonvoiman käyttöohje- kirjan avulla ja tuloksia tulee pikkuhiljaa. Vaatii kyllä aikaa ja päämäärän pitämistä mielessä koko ajan. Tehokkaampi toiminta lisää tehokasta toimintaa. Kun ei syyttele itseään sekä uskoo asiaansa, niin olen hyvin päässyt jo aloittamaan matkani kohti päämäärääni.
Lue kommentti
aineenvaihdunta, uni, ruokarytmi, liikunta

Oletpa perinyt "lihavat" tai "laihat" geenit, aineenvaihduntaasi voit aina auttaa toimimaan paremmin.

1. Nuku riittävästi

Univaje hidastaa aineenvaihduntaa ja kerryttää rasvaa erityisesti keskivartaloon, stressihormonien välityksellä. Unenpuute lisää tutkitusti myös näläntunnetta, koska silloin ”kylläisyyshormoni” leptiinin taso laskee samalla, kun ”nälkähormoni” greliinin määrä lisääntyy. Lisäksi univaje heikentää insuliinin normaalia vapautumista.

2. Syö säännöllisesti

Tasainen ateriarytmi pitää aineenvaihdunnan vilkkaana. Hyvä ateriaväli on 3–4 tuntia. Pidempi ”paasto” saa elimistön toimimaan säästöliekillä, koska elimistö itse säätelee energiatasapainoa, eikä luovu hevillä energiavarastoista.

On tärkeää oppia erottamaan oikea nälkä ja mielihalu. Jääkaappinsa voi varustaa yllättävien tilanteiden varalta esimerkiksi porkkanoilla, kurkulla, tomaateilla tai muulla kevyellä naposteltavalla.

3. Liikuta lihaksiasi

Mitä enemmän kehossasi on lihaskudosta, sitä enemmän energiaa kulutat ja vastaavasti saat syödä enemmän. Lihasvoimaa voi parantaa minkä ikäisenä tahansa. Lihaskuntoharjoittelu tai ruumiillinen työ olisi hyvä olla osa päivärutiineja.

Vielä pitkään harjoittelun jälkeenkin aineenvaihduntasi on koholla, koska kehosi suorittaa korjaustoimenpiteitä. Tämä kalorien ”jälkipolte” kestää 3–24 tuntia riippuen harjoittelun tehosta ja kestosta.

Asiantuntija: Satu Aaltonen, laillistettu ravitsemusterapeutti, Mehiläinen.

 

laihdutus, aineenvaihdunta, liikunta

Kilot eivät karise, kun on niin laiska aineenvaihdunta. Totta vai lihava myytti? Lue kuinka asiantuntijamme kumoaa monen totuutena pitämiä uskomuksia painonhallinnasta.

Keho kuluttaa energiaa – eli kaloreita – kaiken aikaa, myös nukkuessa. Ravinnosta saadut aineet muokkautuvat sekä elimistön energiaksi että rakennusaineiksi aineenvaihdunnan avulla.

Energiankulutuksestamme 60–70 prosenttia menee perusaineenvaihduntaan. Se tarkoittaa energiaa, joka kuluu sydämen ja keuhkojen toimintaan.

45-vuotias ja 70 kilogrammaa painava nainen kuluttaa levossa keskimäärin 1 420 kilokaloria päivässä. Saman ikäisellä 80 kilogrammaa painavalla miehellä keskimääräinen päivittäinen lepokulutus on noin 1 800 kilokaloria.

Myytti 1: Hoikilla on tehokkaampi aineenvaihdunta.

Yleisellä tasolla tilanne on juuri päinvastoin. Mitä isompi olet, sitä enemmän sinun tulee polttaa kaloreita, jotta elimistösi suoriutuu perustehtävistään.

Vaikka lihavilla on lähes poikkeuksetta kropassaan enemmän rasvaa, heillä on myös suuremmat elimet. Ja juuri ne ovat merkittäviä polttomoottoreita. Esimerkiksi siinä missä kilo lihasta polttaa 14 kilokaloria päivässä, kilo munuaiskudosta polttaa 440 kilokaloria.

Tutkimukset osoittavat, että monissa tapauksissa lihavat saattavat olla aineenvaihdunnallisesti terveempiä kuin heidän normaalipainoiset verrokkinsa. On myös huomionarvoista, että ihminen voi joutua painoindeksinsä perusteella lihavien sarjaan pelkästään suuren lihasmassansa takia.

Jos painoindeksisi on 18,5–35, ensisijaista on kehittää fyysistä kuntoa, ei välttämättä pudottaa painoa. Kun lihakset voimistuvat, se auttaa antamaan kyytiä ylimääräisille kiloille. Yksi kilo lihasoluja polttaa 5–7 kertaa enemmän verrattuna samaan määrään rasvasoluja.

Myytti 2: Useat ateriat päivässä tehostavat aineenvaihduntaa

Yleisen myytin mukaan aineenvaihduntaansa voisi tehostaa syömällä pieniä annoksia vähintään kuudesti päivän aikana. Ei ole kuitenkaan tieteellistä näyttöä siitä, että säännöllisten täyttävien aterioiden korvaaminen epäsäännöllisillä välipaloilla olisi aineenvaihdunnallisesti fiksua.

Päinvastoin, tällaisessa tapauksessa verensokeri heilahtelee helpommin ja nälkä voi iskeä kovemmin. Kun keho on nälissään, se alkaa varastoida rasvaa ”pahan päivän varalle” ja polttaa samalla pois lihassoluja.

Painoaan tarkkailevillekin riittää 2–3 monipuolista ateriaa päivässä ja lisäksi muutama välipala. Kalorien kokonaismäärä on ratkaisevin seikka, olipa ne sitten jaoteltu kolmeen tai kolmeentoista päiväannokseen.

Myytti 3: Ilman kovaa rehkimistä ei synny tuloksia.

Kun vertaillaan juoksua ja kävelyä, ero kalorinpoltossa on kilometriä kohden hyvin pieni. Edes sillä ei ole suurta merkitystä, kuinka rivakalla tahdilla kävelyaskeleesi otat.

Ratkaisevinta on suorituksen kesto. Esimerkiksi 73 kiloinen henkilö polttaa 74 kilokaloria yhtä kilometriä kohti, kun hän juoksee 11 kilometrin tuntivauhdilla. Jos hän kävelee puolta hitaammalla vauhdilla, palaa kilometrin matkalla 52 kilokaloria. Näin ollen esimerkiksi kahden kilometrin matka kävelemällä polttaa 30 kilokaloria enemmän kuin yhden kilometrin juoksu.

Käveleminen vahvistaa pakara- ja reisilihaksia, mikä auttaa lisäämään lepokulutusta. Varsinkin painavalle kävely on suositeltavaa, sillä se kuormittaa hölkkää vähemmän polvia ja nilkkoja.

Tunnin peruskävely vie mennessään noin 300 kilokaloria. Sauvojen tehokas käyttö kasvattaa energiakulutusta tavalliseen kävelyyn verrattuna 10–15 prosenttia.

Myytti 4: Oikeilla hiilihydraateilla tai rasvoilla voi tehostaa aineenvaihduntaa.

Sillä, syökö rasva- vai hiilihydraattipitoista ruokaa, ei ole aineenvaihdunnallisesti suurta merkitystä, jos energiataloutesi on kunnossa. Sen sijaan jos lisäät proteiinin osuutta suhteessa hiilihydraatteihin, energian kulutus kasvaa tutkitusti.

Runsasproteiinista ruokavaliota noudattavat kuluttavat 60–120 ylimääräistä kaloria päivää kohti verrattuna tavalliseen proteiinimäärään. Näin tapahtuu ennen kaikkea siksi, että proteiinit vaativat sulaakseen enemmän energiaa kuin verensokeria nopeasti nostavat hiilihydraatit, joita ovat esimerkiksi vaalea leipä, vaalea riisi ja perunasose.

Proteiinien ruoansulatusprosessiin kuluu noin 25 prosenttia niiden energiasisällöstä. Sen sijaan hiilihydraattien sulattamiseen kuluu vain viisi prosenttia. Rasva sulaa elimistöön vieläkin helpommin. Sen sisältämästä energiasta vain prosentti kuluu sulamiseen.

Proteiinit lisäävät myös kylläisyyden tunnetta niiden sisältämien aminohappojen vaikutuksesta. Varsinkin eläinproteiini antaa täyttävän tunteen. Ensisijaisesti kannattaa suosia kalaa ja siipikarjaa.

Myytti 5: Toistuva laihduttaminen lannistaa pysyvästi aineenvaihduntaa.

Väitteessä on ripaus totuutta, mutta vain ripaus. Laihduttaminen voi hidastaa aineenvaihduntaa, koska silloin saatetaan menettää lihaskudosta, joka on yksi kalorien tärkeimmistä polttolaitoksista.

Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että edes jojomainen painonvaihtelu vaurioittaisi pysyvästi aineenvaihduntaa, jonka takia menetetyt kilot alkaisivat palata helpommin. Tiede kertoo, että pitkällä aikavälillä hitaasti painoaan menettäneet ja ”jojolaihduttajat” saavat samalla todennäköisyydellä kilonsa takaisin.

Kun laihdutus on käynnissä, elimistö pyrkii hanakasti pitämään kiinni kaloreista niiden polttamisen sijaan, mutta tämä varastoinnin osuus on kuitenkin vain noin kolmasosa kalorien kokonaisvähennyksestä.

Jos esimerkiksi 2 000 kilokaloria päivässä syövä kutistaa päiväsaantinsa tuhanteen kaloriin, aineenvaihdunnan voi odottaa hidastuvan noin 330 kalorilla. Tässä tapauksessa vähennys olisi kuitenkin edelleen 670 kilokaloria päivää kohti. Se tarkoittaisi keskimäärin noin 0,5 kilogramman kevenemistä viikon aikana.

Asiantuntija: Satu Aaltonen, laillistettu ravitsemusterapeutti, Mehiläinen.

sokeri, addiktio, riipuvuus, Patrik Borg

Jos Patrik Borg saisi päättää, kaikki söisivät hyvällä mielellä. – Kunpa ihmiset vain lopettaisivat turhan säätämisen, suosittu ravitsemusasiantuntija sanoo.
 

En ymmärrä, miksi en laihdu, vaikka olen yrittänyt syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Makeanhimo vaan tuntuu lähtevän käsistä.

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borgille huolipurkaus on tuttu. Tällä jakkaralla lääkäriasema Dextrassa Helsingin Kampissa aika moni aloittaa tarinansa lähes samoin sanoin. Muutenkin kertomukset muistuttavat toisiaan: syöminen on pahasti solmussa ja päässä kiertävät samat ahdistavat kysymykset ateriasta, viikosta ja vuodesta toiseen.

Pöydän toisella puolella ammattiauttaja näkee onneksi tilanteen paljon kirkkaammin:

–Näissä asioissa ei loppujen lopuksi ole hirveästi mysteerejä, kun tietää tarpeeksi syömiseen ja painoon vaikuttavista tekijöistä. Mutta ymmärrän hyvin, miksi ihmisten on vaikea nähdä itse ratkaisua – vallalla on niin ylilyöviä ja pelkistettyjä ajatuksia syömisestä ja painonhallinnasta, hän rauhoittelee.

Juuri tällaisia huojentavia sanoja Patrik Borgilta on totuttu kuulemaan. Hän on se rennon syömisen saarnamies, jonka Pöperöproffa-blogia luetaan, koska sen kirjoitukset palauttavat mustavalkoista ravitsemuskeskustelua kultaiselle keskitielle. Hän on myös yksi näkyvistä ravitsemusasiantuntijoista, jonka mielipidettä kysytään, kun kaivataan tolkullista kantaa esimerkiksi painonhallintaan.

Patrik Borgin perusvastaus on aina sama: syömällä hyvin laihtuu.

Todellakin: ei siis syömällä vähemmän vaan hyvin. Mitä ihmettä sellainen oikein voi tarkoittaa?

–Olennaisilta osin parempaa syömistä mutta rennolla otteella, Patrik Borg vastaa ja selittää:

Kun ateriarytmi on kunnossa, ruoka pääpiirteissään laadukasta ja kasviksia riittävästi, mieliteot vähenevät itsestään ja painokin ajan kanssa laskee. Perushyvä linja ei kaadu satunnaisiin herkutteluihin, koska mieli on sallinut ne jo valmiiksi. Sitä vastoin tiukoissa dieeteissä niin saattaa käydä.

 

Kun Patrik Borg julkaisi vuonna 2005 ensimmäisen kirjansa Rentoa painonhallintaa, asenneilmapiiri myös ammattilaisten keskuudessa oli vielä jäykkä. Epäuskoa ja jopa ivaa tuli vastaan. Ei uskottu, että syömällä sen verran kuin haluaa, voisi laihtua. Tavallaan Borg ymmärtää epäuskon.

–Vielä 90-luvulla laihdutusideologiassa elettiin 1200 kilokalorin päiviä ja Painonvartijoiden suosio oli huipussaan.

Löytö se oli hänelle itselleenkin. Iso kuva alkoi hahmottua vuosituhannen vaihteessa Tampereella UKK-instituutin kirjastossa. Viikistä elintarviketieteiden maisteriksi valmistunut Borg oli saanut ensimmäisen työpaikkansa instituutin tutkijana. Espoossa kasvanut ja Helsingissä opiskellut Borg ei tuntenut Tampereelta ketään.

Niinpä hän päätti keskittyä töihin ja oppimiseen. Kirjastosta tuli toinen koti, koska siellä oli lukemattomia tiedejulkaisuja. Muutamassa vuodessa hän luki läpi kaiken kiinnostavan.

–Muistan, kun palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen. Irrallisen tiedon sijalle tuli looginen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tätä auttoi kyllä valtava ymmärtämisen halu ja tiedonjano, joka oli herännyt.

 

Ratkaisevaa Borgille oli huomata, että kiinnostavimmat painonhallintaa koskevat ajatukset löytyivät psykologian ja käyttäytymistieteidenjulkaisuista. Samoihin aikoihin tutuksi tuli tutkijalääkäreitä, jotka tekivät vastaanottotyötä. Se alkoi Patrik Borgistakin vaikuttaa välttämättömältä oman ymmärryksen kannalta. Urheilijoiden ravitsemusneuvonnasta hänellä oli jo kokemusta, mutta nyt hän suuntasi myös laihduttavien asiakkaiden pariin.

Asiakastyössä Patrik Borg huomasi, että ongelmat olivat useimmilla ihan muualla kuin yrityksen puutteessa, itsekurissa tai syömisen ja liikkumisen laadussa. Jos syöminen tempoilee, taustalta löytyy usein jännitteinen ruokasuhde, väkisin puristava yleisote, puutteelliset tiedot siitä, mitä hyvä syöminen on sekä bonuksena usein stressaava elämäntilanne, unettomuutta tai uupumusta.

–Ensin ihmisen pitää ymmärtää oma tarinansa, miksi minulle kävi näin. Usein käy niin, että vaikka vastaanotolle on tultu laihduttamisen vuoksi, se ei lopulta olekaan tärkein motiivi. Moni kaipaa yksinkertaisesti rauhaa syömiseen.

 

Patrik Borg ei ole ravitsemusterapeutti eikä siis terveydenhuollon työntekijä. Niinpä hän ei puhu potilaista vaan asiakkaista ja korostaa tekevänsä hyvinvointityötä. Terveys on tärkeä osa hyvinvointia, mutta vain osa, hän muistuttaa. Stressaamattomuus, maku, sosiaalisuus, elämyksellisyys ja moni muukin asia kuuluu hyvinvointiin. Borg sanoo jopa, että ”hänen mieltään ei lämmitä pätkääkään laihtuminen, joka ei paranna hyvinvointia muutenkin”.

Aika yksinkertaisillakin asioilla voi olla isoja paino- ja hyvinvointivaikutuksia.

Minulla ei ole ollut yhtään laihdutusasiakasta, jonka ateriarytmi olisi ollut kunnossa.

–Ateriarytmi ei tarkoita, että syödään x-kertaa päivässä tai 3–4 tunnin välein. Ateriarytmi on yksilöllinen, ja sen toimivuuden huomaa, jos kammonälkää tai illan mielitekoralleja ei ole. Mutta yleensä on syötävä kunnon aamiainen ja lounas, muuten käy huonosti.

Silloin käy niin kuin kaikki suklaapatukkanaiset ja voileipämiehet hyvin tietävät. Toiset retkahtavat jo kaupassa matkalla kotiin, toiset rakentavat leipävuoria illalla tv:n ääressä.

Oikaistakoon heti perään tämäkin: rennon syömisen opettaja ei kiellä keneltäkään suklaapatukoita tai voileipiä. Hän ei muista ikinä kieltäneensä keneltäkään yhtään mitään syömiseen liittyvää.

–Rennon syömisen ideologia lähtee siitä, että keskitytään mieluummin lisäämään hyvää kuin vähentämään huonoa. Tutkimuksetkin osoittavat, että se toimii kieltoja paremmin.

Eli jos lautasella on pelkkää lihaa ja riisiä, ravitsemusasiantuntija saattaa kysäistä, että mihin se salaatti tuossa mahtuu? Pikkuhiljaa riisivuori pienenee, kun salaatti raivaa siltä tilaa. Tai jos lounaalla syödään isoja annoksia, niin todennäköisemmin asia ratkeaa syömällä paremmin aamiaisella.

Ei voi olla näin yksinkertaista – vai onko?

–Useimmiten on. Kun uskaltaa syödä monipuolisesti, paino alkaa muutaman kuukauden kuluttua laskea. Aika monelle laihtuminen tulee sittenkin yllätyksenä, hän myöntää.

Joskus painokäyrä kyllä hetkellisesti nouseekin. Niin voi käydä tiukalla dieetillä olleelle, jonka elimistö on joutunut säästöliekille, eli puolustustilaan, jossa paino ei hievahdakaan kurituksesta huolimatta.

Nälän mukaan syöminen nostaa hetkellisesti painoa. Kerron sen etukäteen, koska tiukan kontrollin ihmiselle se on kamala paikka.

 

Hyvinvointi ja ruoka. Tavalla tai toisella ne ovat olleet Patrik Borgin maailmassa nuoresta asti. Leivontaa hän harrasti pienestä asti ja lukiolaisena kokkasi kavereiden kanssa. Niinpä hän pisti yhteishaussa Leppävaaran kokkikoulun lukion jälkeen kolmannelle sijalle.

Lukio voitti. Ja lukion jälkeen lääkärihaaveet, mutta lääkäriä Patrikista ei tullut kahdella yrittämälläkään.

–Rahkeet eivät riittäneet, enkä toisella kerralla enää lukenut täydellä sydämellä, hän arvioi.

Mutta elintarviketieteen maisteri hänestä tuli. Opiskeluaikojen nuorelle Patrikille ei silti heru itseltä huikeita pisteitä: Luennoille tuli mentyä vain, kun oli pakko. Mieluummin hän kävi tenteissä ja paiski muut ajat hommia kahviloissa ja kaupoissa.

–En ollut huono opiskelija mutta en myöskään nälkäinen. Tiedonjano heräsi vasta työelämässä, mutta sen jälkeen palo ei olekaan sammunut.

Patrik Borgin väitöskirja painonhallinnasta on venynyt ikuisuusprojektiksi, mutta kyllä hän aikoo sen hoitaa loppuun. Sillä välin hän on tutkinut lihavuuden torjunnan poliittisia ohjauskeinoja, urheilijoiden syömishäiriöitä ja reaktiivista hypoglykemiaa. Suunnitelmia on syömisen hallinnan ja säätelyn psykologisten mittareiden kehittämiseen yhdessä psykologi ja lihavuustutkija Hanna Konttisen kanssa.

–Nämä ovat lähinnä harrastuksia, mutta haluan olla mukana ja tietää, mitä alalla tapahtuu.

 

Uteliaisuus on ajanut Borgia myös ravitsemusalan startup-maailmaan. Hänellä on pieni osakkuus Verso Foodissa, joka valmistaa kotimaisesta härkäpavusta Härkis-kasvisruokatuotetta.

–Vuonna 2010 nuori yritys pyysi mukaan. Tuotekehittelyssä minulla ei ole ollut maistelua lukuun ottamatta mitään tekemistä, sen ovat taitavat tekijät hoitaneet. Hieno oppimiskokemus kaikkinensa.

Nyt Borg on mukana myös kolmessa muussa startupissa. Hän on kaikista innoissaan, vaikka edessä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

–Ketsuppipurkki-efekti. Minähän olin melkein kuusi vuotta kotona lasten kanssa, henkisesti. Siinä ajassa ehtii miettiä paljon. Nyt ajattelun tulokset alkavat realisoitua, kun palasin täysillä töihin, ravitsemusasiantuntija kuittaa.

Kahden lapsen isänä ja yrittäjän puolisona Borg piti työtuntinsa niin minimissä kuin pystyi siihen asti, kunnes lapset täyttivät 7 ja 4. Hän oli päättänyt, että hänen suustaan ei kuultaisi lausetta ”voi kun olisin ollut enemmän lasten kanssa”, eikä ole katunut.

 

Koti-isävuosinakin Borgilla oli aikaa Pöperöproffa-blogilleen. Ravitsemusblogi sai alkunsa vuonna 2013, kun tuntui, että sanomista oli paljon ja netti foorumina kuin tehty siihen. Hänen suosituimmat tekstinsä käsittelevät esimerkiksi järkevää painonhallintaa, verensokerin sahaamista ja säästöliekkiä. Joukossa on myös tuore kirjoitus sokeririippuvuudesta.

Pöperoproffa huokaisee. Aiheesta oli pakko kirjoittaa, koska osa ihmisistä uskoo, että sokeri aiheuttaa addiktiota. Ei aiheuta, sanovat tutkimuksetkin, kumoaa asiantuntija.

Sokeriaddiktiosta tuli ravitsemusdebattien lempiaiheita sen jälkeen, kun Yalen yliopisto julkaisi tähän viittaavan tutkimustuloksen 2009. Sittemmin tutkimusta on tehty paljon ja nykytiede sanoo, ettei sokeri aiheuta riippuvuutta.

–Ymmärrän sokeriaddiktion ihmisten kokemuksena. Syömiselle voi toki tulla addiktiiviseksi. Se ei ole kuitenkaan samanlaista riippuvuutta kuin esimerkiksi alkoholiriippuvuus.

–Ainakin omat makeanhimoiset ja sokeriaddiktiksi itseään kutsuvat asiakkaani muuttuvat sokerin kohtuukäyttäjiksi, kun asioita parannellaan.

Sokeri on juuri niitä yksittäisiä juupas eipäs -aiheita, joiden kanssa asiantuntijat ovat helposti suossa. Netistä löytyy aina vahvistusta myös katteettomalle tiedolle, jos sitä etsii. Kyllä Pöperöproffa silti jaksaa sokerista keskustella. Mieluummin hän kuitenkin keskittyisi olennaiseen: suuriin linjoihin, jotka pitävät ruokavalion kunnossa.

–Yritän välttää kaikenlaista pipertämistä. Jos kirjoitan pikkuasioista, niistä tulee tärkeämpiä kuin ne ovatkaan. Se on ravitsemusideologiani muutenkin: Keskitytään olennaiseen.

Kuka?

Patrik Borg, 46.

Työ Ravitsemusasiantuntija, ETM, Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja. Uusin kirja Lihavuus, Kirsi Pietiläisen ja Pertti Mustajoen kanssa, 2015.

Perhe Yrittäjävaimo, 8-vuotias poika ja 5-vuotias tytär. Kaksi dalmatiankoiraa.

Ajankohtaista Ylen Vaakakapina-kampanjan (yle.fi/vaakakapina) ravintoasiantuntija.

 

Juttu julkaistu Hyvä terveys 2/2017. Tilaajana voi lukea koko lehden digilehdet.fi

Jalkapallo

”Näitä kiksejä en ole saanut muualta. Olin nuorten maajoukkueen kapteeni, mutta pää ei ollut urheilu-ammattilaisen pää ja lopetin. Viime vuonna pelasin kakkosdivisioonassa, mikä on 45-vuotiaalle aika vahvaa jatkoajalla oloa.”

 

Ahvenanmaa

”Ahvenanmaalla on sydämeni ja kesämökkimme – tosin karkaan sinne ympäri vuoden useita kertoja.”

 

Perhe ja pöllöily

”Tietysti perhe on tärkein. Ja hassuttelu. Olen kuullut joiltakin, että minua lapsellisempaa aikuista saa hakea.”

laihdutus dieetit kalorit kaloritiheys

Maha ei tunne kaloreita, vaan syödyn ruoan määrän ja kylläisyyden. Ideana on oppia valitsemaan ruoat niiden kaloritiheyden mukaan.

Tammikuussa monet vannovat paremman elämän – ja laihduttamisen nimeen. On hyvä kuitenkin muistaa, ettei tiukoilla dieeteillä pötki pitkälle. Pinnistely johtaa vain painon jojoiluun.

Aivomme ja vatsamme elävät edelleen kivikautta, jolloin hengissä pysyäkseen oli vältettävä nälkää ja ahmittava kaikki tarjottu ruoka. Pitkä geneettinen perimä pitäisi opettaa uusille tavoille.

Maha ei tunne kaloreita, vaan syödyn ruoan määrän ja kylläisyyden. Ideana on oppia valitsemaan ruoat niiden kaloritiheyden mukaan. ”Painoneutraaleissa” ruoissa on kaloreita korkeintaan 150/100 g. Ne eivät lihota, kunhan pysyy kohtuudessa ja sopivan kylläisenä.

– Kalorit eivät saisi hallita ajatuksiamme . Ruoka pitäisi syödä leppoisissa tunnelmissa toisten seurasta nauttien, korostaa professori Pertti Mustajoki tuoreessa kirjassaan.

10 vinkkiä painonpudotukseen

  1. Selvitä perusruokien kaloritiheys. Fineli.fi-tietokannasta voi tarkistaa kaloripitoisuuksia.
  2. Sijoita ruoat jääkaappiin kaloreiden mukaan.
  3. Ruokasisusta kotisi hedelmillä.
  4. Vaihda lautaset pienempiin.
  5. Käytä korkeita laseja leveiden sijaan.
  6. Lautaselle saa jättää ruokaa.
  7. Yksi kierros buffapöydässä riittää.
  8. Täytä lautanen puoliksi kasviksilla.
  9. Tee kauppaan ostoslista.
  10. Vältä jättipakkausten ostamista.

Pertti Mustajoki, Vähennä kaloreita – ilman dieettiä, 29 e, Duodecim 2016.

Lisää laihdutusvinkkejä löydät Hyvä terveys 1/20017.