Lihottaako pimeys? Ainakin se väsyttää, mutta voiko valo parantaa kaamosmasentuneen? Olisiko parasta tankata valoa vaikka etelänlomalla etukäteen, ettei mieli alkaisi mustua? Akatemiatutkija Timo Partonen Kansaterveyslaitokselta vastaa väitteisiin valon vaikutuksista terveyteen.

1. Valoisaan aikaan nukkuu huonommin kuin pimeään.

Totta ja tarua. Suomessa on tehty selvitys, jonka mukaan unettomuus ja unihäiriöt lisääntyvät valoisaan vuodenaikaan. Valo virkistää ja siksi unen päästä kiinni saaminen voi olla vaikeampaa. Toisaalta talvella nukutaan yleensä pidempään mutta uni muuttuu tutkimusten mukaan katkonaisemmaksi.

2. Valoisaan aikaan ihminen tarvitsee vähemmän unta.

Totta. Tutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että näin on. Pimeään aikaan ihmiset nukkuvat Tilastokeskuksen tekemän ajankäyttötutkimuksen mukaan hieman enemmän kuin valoisaan aikaan. Keskimääräinen ero on vain seitsemän minuuttia, henkilökohtaiset erot voivat toki olla suurempia.

3. Valon puute masentaa kaikkia.

Tarua. Valtaosa eli 85 prosenttia suomalaisista aikuisista huomaa valon puutteen vaikuttavan mielialaansa. 40 prosentille oireet ovat kiusallisia, mutta vain alle prosentti sairastuu kaamosmasennukseen.

4. Kirkasvalolamppu on kaamosmasennuksen käypä hoito.

Totta. Kirkasvalolamppu on kaamosmasennuksen ensisijainen hoito. Kahdeksan kymmenestä kaamosmasentuneesta ei tarvitse muuta hoitoa. Myös niille suomalaisille, joille kaamos aiheuttaa kiusallisia oireita, suosittelen kirkasvalolamppua. Lamppua tulee käyttää aamupäivisin aluksi puoli tuntia kerrallaan vähintään 5 kertaa viikossa. Suoraan valoon ei pidä katsoa. Lampun käyttöohjeesta on tärkeää tarkistaa, millä etäisyydellä lampusta tulisi olla.

5. Valolla vähitellen herättävä sarastuslamppu on humpuukia.

Tarua. Sarastuslampun tehosta on tieteellistä näyttöä. Se auttaa kaamosmasennuksen oireisiin kirkasvalolampun tapaan, mutta valohoito tapahtuu ihmisen nukkuessa. Lisäksi sarastuslamppu helpottaa heräämistä.

6. Kaamos altistaa lihavuudelle.

Totta. Valolla vaikuttaa olevan myönteisiä vaikutuksia aineenvaihduntaan ja se myös hillitsee ruokahalua ja makeannälkää. Tutkimuksissa valolla on pystytty helpottamaan jopa ahmimishäiriön, bulimian, oireita. Jos talvikautena helposti kertyviä muutamaa kiloa ei saa pois kevään ja kesän aikana, vaikutus kertaantuu vuosien mittaan ja aiheuttaa lopulta lihavuutta, joka on riski terveydelle.

Myös kaamoksen yhteyttä metaboliseen oireyhtymään tutkitaan parhaillaan, kaamosoireet näyttävät lisäävän sen riskiä. Metabolinen oireyhtymä on useiden eri sairauksien, kuten aikuistyypin diabeteksen, lihavuuden, verenpainetaudin ja epäedullisten kolesteroliarvojen summa, ja se lisää aivoinfarktin ja aivohalvauksen riskiä.

7. Valoisaan aikaan ulkoilu ehkäisee kaamosmasennusta.

Totta. Liikunta ehkäisee ja hoitaa masennusta ja sitä voidaan käyttää kaamosmasennukseen. Yhdistettynä valoon se on erityisen tehokasta. Kaamosmasentuneen pitäisi kuitenkin tankata valoa erityisesti aamulla ja talvella päivänvaloa on Suomessa tarjolla aamuisin vain niukasti, jos lainkaan.

8. Kaamosmasennus voi kehittyä ”oikeaksi” masennukseksi.

Totta. Kaamosmasennus on toki oikea masennus, mutta se voi myös kehittyä masennukseksi, joka ei noudata vuodenaikarytmiä. Tiedetään, että 40 prosenttia kaamosmasentuneista tarvitsee oireille hoitoa joka vuosi ja 15 prosenttia paranee oireettomiksi. Lopuilla 45 prosentilla sairastuneista kaamosmasennuksen oireet lievenevät tai se kehittyy tavalliseksi masennukseksi.

9. Hämäränäkö huononee iän myötä.

Totta. Ihmisen silmässä linssi sumenee iän myötä ja aiheuttaa hämäränäön huononemisen. Omaa hämäränäköä kannattaa tarkkailla, sillä se vaikuttaa erityisesti turvalliseen autolla ajamiseen.

10. Hämärässä ihminen kadottaa kyvyn nähdä värejä.

Totta. Ihmisen silmässä on kahdenlaisia soluja, tappi- ja sauvasoluja. Värejä erottavat tappisolut eivät toimi hämärässä. Valoisaan aikaan molemmat solut toimivat yhteistyössä.

11. Pimeässä muut aistit vahvistuvat.

Totta. Kun yhtä aistikanavaa pitkin ei enää saada tarpeeksi tietoa, muut aistit vahvistuvat. Alunperin se lienee auttanut puolustautumaan. Erityisesti pimeässä vahvistuu kuulo ja jonkin verran tuntoaisti.

12. Näkö heikkenee, jos lukee hämärässä.

Tarua. Hämärä valaistus saattaa rasittaa ja väsyttää lukijan silmiä, mutta ei vaurioita niitä.

13. Syksyinen lomaviikko etelässä lataa akut pimeään talveen.

Totta ja tarua. Valoloma lataa akut, mutta vaikutus on lyhytaikainen. Jos oleskelee etelässä muutaman viikon, piristävä vaikutus kestää kotiin palattua 2–3 viikkoa, tämän jälkeen valoon pitäisi päästä uudestaan, jotta vaikutukset jatkuisivat.

elämänmuutos, kriisi, ero

Miltei jokainen meistä haluaa muutosta johonkin elämässään. Jotta muutos onnistuisi, pitää tunnistaa asiat, jotka sen estävät.

1. Luovu vanhasta

Onko minulla ajattelumalleja tai toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä? Kuluttaako tai kutistaako joku ihminen minua? Olenko ripustautunut tiettyyn rooliin töissä tai kotona?

–Jos haluat lentää, sinun täytyy päästää irti siitä, mikä painaa sinua alas, sanoo elämäntaitovalmentaja Merja Takamäki.

2. Vedä rajasi

Emme voi kokea uutta ja mennä eteenpäin, jos roikumme vanhassa. Tästä seuraa vain tyytymättömyyttä.

Esimerkiksi ihminen, jota kohtaan tuntee kaunaa ja johon suuntaa vihan, ei kärsi negatiivisista tunteista mitenkään, mutta itseä ahdistus syö yhä uudestaan.

–Irtipäästäminen ei tarkoita, että välit on katkaistava kokonaan. Jo se riittää, että uskallat itse vetää rajasi ja tunnet oman arvosi, et elä toisten toiveiden mukaan.

3. Tunnista tarpeesi

Kirkkaimmillaan irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että tekee selväksi omat tarpeensa. Mitä minä olen vailla, mistä tahdon eroon? Usein itsensä tutkiskelu tarkoittaa menneisyyden hyväksymistä tai anteeksiantoa.

–Asiat, joita raahaat mukanasi, kertovat sinulle paljon itsestäsi ja siitä, mitä kaipaat.

Lue lisää: Merja Takamäki, Irtipäästäminen. Viisas elämä 2017.

Anna-Stina Nykänen

Minulla on huono fyysinen itsetunto. Olen itse keksinyt tuon termin. Se kuvaa oivallisesti esimerkiksi minun ja veljeni eroa.

Veljeni toipui auto-onnettomuudesta sillä tavalla, että alkoi heti kilpailla itsensä kanssa. Kokeili, montako kertaa minuutissa saa sormen koukistettua. Vähän myöhemmin hän ajoi Kirurgisen sairaalan käytävillä kilpaa pyörätuolilla ja kaatuikin.

Minä en uskaltaisi. Pelkään kaatumista. Jos on selkä kipeä, olisin mieluiten hievahtamatta. Kun veljeni saa noidannuolen, hän lepää puoli päivää ja kampeaa sitten itsensä kävelylle, fillaroimaan tai pilatekseen.

Veljelläni on hyvä ruumiillinen itsetunto. Hän on entinen huippu-urheilija. Ja hän on aina ollut naisten mieleen. Hänellä on selvä luottamus siihen, että hänen kroppansa toimii. Ja että kun treenaa, se toimii entistä paremmin. Hänellä on siitä positiivista kokemusta. Eikä mikään vie hänen uskoaan.

Mistä fyysisen itsetunnon erot johtuvat? Ainakin nämä asiat vaikuttavat:

Pottakäytös. Sairastelitko vauvana? Kulkiko fyysinen kehityksesi kasvukäyrillä? Suomessa seurataan tarkkaan vauvojen painoa, pituutta, kävelemään ja potalle oppimista. Jos lapsia on perheessä kaksi, he tietävät taatusti, kumpi oli liikunnallisempi ja kumpi verbaalisempi. Toinen oppi juoksemaan ennen kuin puhui. Toinen vain istui takamuksellaan ja pölpötti.

Telinejumppa. Pelkäsitkö koulujumppaa? Valittiinko sinut viimeisenä pesäpallojoukkueeseen? Minä olin hyvä uimari, mutta se oli väärä laji. Olisin tarvinnut telinevoikassa tukiopetusta. Asioitahan pitäisi koulussa opettaa, ei vain arvostella.

Tissit. Olitko luokkasi ensimmäinen, jolle kasvoi rinnat? Vai viimeinen? Ehkä olit se paksu poika. Tai se pieni ja hintelä, jota ne yökerhoasuun tälläytyneet tytöt luokalla kiusoittelivat. Lopulta aika moni kehittyy jotenkin väärään aikaan.

Haaroväli. Olin yli viisikymppinen, kun tajusin yhtenä päivänä töistä lähtiessä, että en ollut enää aikoihin ajatellut sitä, miltä alapääni näyttää. Mikä helpotus. Kaikkea sitä piti teininä jännittää. Että kelpaako. Pitäisi kysyä nautinko?

Kädettömyys. Oletko AINA ollut kätevä, ketterä, kestävä tai kenties roppakoura, rautakanki ja rytmitajua vailla? Ja kehen verrattuna?

Traumat. Mitä tapahtui todella?

Ajan henki. Entä jos olisikin syntynyt siihen aikaan, jolloin ihmisen ihailluin ruumiillinen ominaisuus oli hyvä ryhti.

Olen voittanut uinnin SM-kisoissa mitaleja. En silti tunne itseäni urheilulliseksi. Miksi? Veljelläni on enemmän mitaleja ja myös SE-tuloksia.

Tykkäsin pienenä kansantanhuista. Veljeni tykkäsi urheilusta. Perhe valitsi yhteiseksi harrastukseksi urheilun. Entä jos veljeni olisi joutunut kansantanhuihin? Millainen olisi hänen itsetuntonsa nyt? Tämä ajatus tuottaa meille suurta hupia.

Eikä veljenikään ole täydellinen. Hän pelkää koiria. Ne saavat hänet jäykistymään ihan tönköksi ja tutisemaan. Minäkin olin sellainen ennen. En ole enää. Itsetuntoni on kohonnut!

Fyysinen itsetunto ei perustu suorituksiin, eikä selviytymiseen. Se perustuu nautintoon. Nautinnon kokemuksia ei pidä vähätellä eikä hävetä. Huonona päivänä juuri ne auttavat nousemaan sängystä.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Hyvää kemiaa, molemmille sopivasti omaa tilaa, luottamusta ja yhteiset arvot. Kun nämä asiat osuvat kohdallaan kahden tuntemattoman  kohdatessa, treffit saattavat onnistua yli odotusten.    

Oikeanlaisen kumppanin löytäminen on onnenkauppaa, paitsi ei ehkä enää.

Parisuhdetta etsivä voi nettipalstoilla pyörimisen lisäksi tavata asiantuntijan, joka etsii hänelle sopivan deitin. Psykologi Teija Vuorinen kartoittaa ensin tarpeesi ja tavoitteesi.

Entä mitkä asiat ennustavat, kuinka hyvin kaksi tuntematonta viihtyy toistensa seurassa? Vuorinen listaa neljä asiaa, joiden hän uskoo ennustavan onnistumisen mahdollisuuksia.

1. Yhteistä kemiaa on mahdoton ennustaa

Sitä sekottavat niin feromonit ja hormonit kuin psykologiset tekijätkin. Ulkonäkö vaikuttaa tilanteessa vain osaksi. Tunnetta ”samalla tasolla” olemisesta pidetään tärkeänä.

2. Tiiviisti vai tilavasti?

Toiset kaipaavat tiivistä yhdessä oloa ja toivovat puolisonsa olevan saatavilla. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa ja tunteen, ettei heitä sidota liikaa. Liika erilaisuus tässä asiassa ennustaa hankaluuksia.

3. Perusturvallisuus olisi säilytettävä

Kun tulee erimielisyyksiä, asioista pitäisi riidellä ja sopia järkyttämättä toisen perusturvallisuutta. Varhaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka turvallisuudentunne pysyy. Jos se rikkoutuu, luottamus toiseen hyvänä puolisona rapistuu.

4. Yhteiset arvot helpottavat yhteiseloa

Elämänarvojen ei kuitenkaan tarvitse olla kaikilta osin samanlaisia. Toinen voi olla urasuuntautunut, toinen perhekeskeinen, mutta juttuun tullaan, jos tämä sopii molemmille ja puolisot tuntevat täydentävänsä toisiaan.

 

Lisätietoa sinkkujen henkilökohtaisesta matchmaking-palvelusta: heilamatchmaking.fi

 

 

tunnelukko, trauma

Psykologit puhuvat tunnelukoista. Ne ovat lapsuuden traumoja, jotka aktivoivat, kun oikea ärsyke sattuu kohdalle. Silloin tunteemme nousevat pintaan yhtä paljaina ja vahvoina kuin lapsella.

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, ajatella ja käyttäytyä. Kun meissä virittyy lapsuutemme tunnetila, lukitumme tiedostamattamme toimimaan näiden opittujen mallien mukaan. Siksi voimme aivan yllättäen toimia järjettömästi kuin kaksivuotias.

Tunnelukot panevat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään mitä omituisemmissa tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseään vastaan.

Tunnelukot saavat meidät myös uhrautumaan ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä. Ne saavat meidät alistumaan vaativien ihmisten kanssa, koska pelkäämme ikäviä seurauksia, tai panevat meidät mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuolelle.

Tunnelukkojemme vuoksi murehdimme menneitä liikaa, väheksymme itseämme ja vertaamme itseämme toisiin. Näin elämäämme tulee huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Eli juuri tunnelukkojen takia olemme varuillamme emmekä uskalla elää täysillä. Pahimmillaan kontrolloimme myös ympäristöämme, jottei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan.

Meillä jokaisella on tunnelukkoja, ja juuri ne estävät meitä tarkastelemasta omia motiivejamme analyyttisesti ja vapautumaan niiden aiheuttamista taakoista.

Vaikka terapeutti näkee usein jo kaukaa ihmisen ongelman, hänen pitäisi osata syöttää se takaisin niin, että ihminen itse näkisi oman toimintansa syy- ja seuraussuhteet

Se, että motiivimme ovat itsekkäät tai piilossa, ei tee meistä pahoja ihmisiä – ihmisiä vain. Itseensä tutustuneen ihmisen kanssa on kuitenkin helpompi tulla toimeen. Siksi omia motiiveja kannattaa pyrkiä tarkastelemaan rehellisesti.

Asiantuntija: psykoterapeutti Tuula Kuittinen, Helsinki.