Väkivallan uhka pelottaa ihmisiä. Voiko sille mitään, että väkivaltainen ihminen ei piittaa säännöistä eikä hillitse itseään? Itsekontrollia voi oppia.

Väkivaltaiselle pyyntö on vaatimus ja toisen katse mulkoilua. Aggressiivinen ihminen tulkitsee lähestymisen hyökkäyksenä. Hän vastaa siihen lyömällä.

Sosiaalipsykiatrian dosentti Riittakerttu Kaltiala-Heino yrittää kuvailla väkivaltaisesti käyttäytyvän ajatuksia. Se on vaikeaa, sillä käyttäytymiseen vaikuttavat niin monet asiat: menneisyys, nykyinen elämäntilanne ja persoonalliset ominaisuudet.

Säännöt eivät kiinnosta

Käyttäytymishäiriöt alkavat usein jo lapsena. Epäsosiaalista ja aggressiivista tyttöä tai poikaa hyljeksitään koulussa ja hän hakeutuu jengeihin, joissa sääntöjä rikotaan: lintsataan koulusta, varastellaan ja käyttäydytään entistä väkivaltaisemmin.

Kun vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsestaan ja valvomaan teini-ikäisen menemisiä, lapsi syrjäytyy. Hänestä tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä, eikä hänen tarvitse välittää kenestäkään. Jos on lapsena lyöty tai on nähnyt lapsuudessaan hakkaamista, käyttäytyy nuorena ja aikuisena helposti samoin.

Vaikea lapsuus, traumaattiset kokemukset ja jatkuva koulupinnaus eivät välttämättä saa ihmistä lyömään toisia. Ne ovat vain väkivaltaiseen käytökseen johtavia riskejä.

– Luonteeltaan impulsiivinen, riskejä ottava, koko ajan uutta kaipaava ihminen hyökkää muiden kimppuun helpommin kuin levollinen persoona, Kaltiala-Heino kuvaa.

Kun ihmisen asenne on kielteinen, hänellä on kehnot sosiaaliset taidot ja heikko ongelmanratkaisukyky, syntyy helposti riitoja, joiden ainoa ratkaisu on hyökätä. Aggressiivisesti käyttäytyvä ihminen tulkitsee toisten käyttäytymisen automaattisesti aggressiiviseksi ja vastaa samoin. Se voi johtua siitä, että isä hakkasi häntä pienenä tai siitä, että hänellä on vaikeuksia hahmottaa sosiaalisia tilanteita. Luultavasti molemmista.

Myös jotkin mielenterveyden häiriöt voivat saada ihmisen lyömään muita. Persoonallisuushäiriöt, joissa ihmistä määrittää jokin pysyvä, joustamaton piirre, saavat ihmisen joskus käyttäytymään väkivaltaisesti. Erityisesti, jos persoonallisuus on narsistinen, epäsosiaalinen tai epävakaa.

– Jos tällainen ihminen vielä juo alkoholia tai käyttää huumeita, on väkivalta yhä todennäköisempää, Kaltiala-Heino sanoo. Joskus myös skitsofreniaan ja psykooseihin liittyy väkivaltaista käyttäytymistä, kun todellisuudentaju hämärtyy.

Kilpailun käyttövoima

Normaalisti ihminen hallitsee aggressioitaan. Riitatilanteissa neuvotellaan, etsitään kompromisseja tai vetäydytään tilanteesta. Lähes kaikkiin urheilulajeihin ja kilpailutilanteisiin kuuluu tietty määrä aggressiivisuutta, joka osataan purkaa keskittymällä suoritukseen. Helposti tulistuva ihminen voi lyödä nyrkkiä pöytään, mutta pystyy silti hahmottamaan kokonaistilanteen ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Turhauttavissa tilanteissa ihminen yleensä selittää tilanteen jotenkin itselleen.

– Tietty määrä aggressiota tarvitaankin, että osaa puolustaa itseään, jos tulee kohdelluksi väärin esimerkiksi työpaikalla, Kaltiala-Heino sanoo.

Hän on sitä mieltä, että sama määrä ärhäkkyyttä tulkitaan usein miehillä kunnianhimoksi ja naisilla kielteisten tunteiden ilmaukseksi. Mies on jämäkkä ja nainen hysteerinen. Tämä näkyy jo kasvatuksessa.

– Jos poika lyö, hän on tuhma, mutta lyövä tyttö on huono.

Miehet ovat väkivaltaisempia kuin naiset, se on totta. Kaltiala-Heino kuitenkin muistuttaa, että silloin kun nainen on väkivaltainen, hän on sitä hyvin samalla tavalla kuin mies.

Käytöshäiriöt kuriin

Väkivaltaisesti käyttäytyvä voi opetella tunnistamaan itsessään suuttumisen merkkejä. Minkälaisissa tilanteissa minulta menee maltti? Muun muassa kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla lyömiselle voikin löytyä vaihtoehto.

Lapsille, jotka haluavat leikkiä samalla lelulla, opetetaan vuorottelua: "Leiki sinä ensin vähän aikaa sillä isolla sinisellä kuorma-autolla ja sitten vaihdetaan." Pieni ihminen oppii itsehillinnän alkeet.

Kun mies lyö vaimoaan, hän helposti perustelee suuttumustaan sillä, että vaimo nalkutti ja oli syyttävän näköinen. Lyöminen on reaktio syytöksiin, joita ei ehkä oikeasti ollutkaan. Ajatuskuvio on opittava tunnistamaan, jotta sitä voisi muuttaa.

Käytöshäiriö on jatkuvaa toisten oikeuksien loukkaamista. Sen hoito vaatii aina pitkäaikaista paneutumista ihmisen koko elämäntilanteeseen. Käytöshäiriöiden ehkäisy on tärkeää. Apua tarvitsevat perheet on tunnistettava, ja lasten koulunkäyntiä pitää tukea esimerkiksi puuttumalla oppimishäiriöihin.

Väkivaltaista käyttäytymistä voidaan hallita myös lääkkeillä, jos sen aiheuttaa jokin psykiatrinen sairaus, kuten psykoosi, tai vaikkapa päihteistä vieroitettaessa.

Vierailija

Itsehillintää voi oppia

Mieheni on juuri kuvatun kaltainen. Kaikki syy on aina minussa ja hän saa lyödä kun puhun liikaa. Aiheella ei kuulema ole väliä, kun käytän häneen henkistä väkivaltaa hän saa tehdä samaa takaisin. Erona vain se että minä en hauku,lyö, karju, uhkaile...mä vaan juttelen, välillä nopeammin ja kiivaammin ja välillä rauhallisemmin. Liika puhe on kuulema henkistä väkivaltaa.
Lue kommentti
kosketus, seksi, parisuhde

Parisuhdebloggaaja Sami Minkkinen voisi kirjoittaa loputtomiin koskettamisen ihanuudesta. Mies kaipaa sitä ihan yhtä lailla kuin nainen.

Parisuhdebloggari Sami Minkkinen toivoo, että myös perinteiseksi luonnehdittu, vähän jäyhä ja helposti kuoreensa vetäytyvä mies saisi nauttia puolisonsa kosketuksesta. Kosketus kun rauhoittaa miestä.

Kunpa mies osaisi näyttää naiselle, että kaipaa kosketusta.  

Naiselle Minkkinen kertoo nyt, kuinka miestä pitää koskea, että hän...

1. Rauhoittuu

Laske kätesi miehen olkapäälle tai vie sormet hänen hiuksiinsa, kun mies istuu ahdistuneen näköisenä sohvan nurkassa tai vaikuttaa siltä, että maailmantuska painaa. Kosketus, joka tulee pyytämättä, huojentaa oloa ja kertoo, ettei hän olekaan yksin.

2. Virkistyy

Kun mies joutuu itselleen vieraalta tuntuvaan ympäristöön, ota häntä kädestä kiinni. Moni mies väsyy nopeasti esimerkiksi shoppailukierroksella. Kun nainen tarttuu käteen, se on kaunista. Mies tuntee olevansa tarpeellinen.

3. Kiihottuu

Parisuhteen ydinalueella miestä innostavat kauniit sanat. Ne liittävät teidät yhteen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä. Kosketa miestä sanoilla, joiden voimasta hän tuntee olevansa haluttu, ja halu herää. Sängyssä sanat voivat olla tuhmempiakin.

4. Rakastuu entistä syvemmin

Kotiin tullessaan mies kaipaa pientä halausta tai suukkoa, vähintään mukavaa hipaisua kertomaan, että täällä hän saa huomiota. Vaikka elettäisiin perhe-elämän ruuhkavuosia, aikaa riittää ohi kulkiessa koskettamiseen.

Lisää ajatuksia rakkaudesta Marja Kihlströmin ja Sami Minkkisen kirjassa Pannaan menemään – kaksi tarinaa rakkaudesta. Kosmos, 2017.

Anna-Stina Nykänen

Leipäsuhteeni on tullut tiensä päähän. Tämä ei voi jatkua näin. Kotona menee leipää roskiin, vaikka mitä yrittäisi. Kaupoista heitetään pois valtavia vuoria leipää.

Ja kyllä roskiin päätyy muutakin ruokaa. Ei ole tolkun hiventä.

Enää ei riitä, että miettii, mistä ruoka tulee. Nyt pitäisi miettiä myös sitä, mihin ruoka menee. Enkä tarkoita sitä, kertyvätkö kilot vyötärölle vai reisiin. Tarkoitan sitä, mihin päätyy kaikki se ruoka, jota me emme syö. Siis hävikkiruoka.

Kaupassa mietitään, mikä on eettistä, terveellistä, taloudellista ja trendikästä. Silti osa ostoksista jää käyttämättä. Hyvät raaka-aineet, luonnonvoimat, koulutettujen ihmisten työ ja energia, mainostoimiston panos, hienot pakkaukset, kuljetukset, nätti esillepano hyllyllä... Ja huiis vaan, jätteeksi päätyi nyhtökauran jämä ja tv:stä tuttu proteiinirahka.

Ehei, tästä on tultava loppu. Mutta miten? Se on valtava maailmanlaajuinen ongelma.

 

Ennen hävikkiä syntyi vähemmän. Siitä pidettiin huolta. Minähän olen itse kasvanut hävikkiruoalla. Tosin sitä sanaa ei 1960-luvulla tunnettu.

Äitini oli töissä Bulevardilla ison, hienon vakuutusyhtiön keittiössä. Kaikki ruoka, mikä jäi yli, jaettiin keittiön työntekijöille kotiin vietäväksi. Ei heitetty roskiin. Ja ainahan sitä jäi. Tähteet olivat osa keittiön työntekijöiden palkkaa.

Joka päivä äiti raahasi isoissa kasseissa kotiin T-luu-pihvejä, osso buccoa, paahtovanukasta, kuutamokiisseliä – herrojen herkkuja. Meidän kotona lähiössä, vuokratalossa Maunulan pahamaineisen ostarin vierellä, syötiin ruokia, joista naapurin lapset eivät olleet kuulleetkaan.

Ei ihme, etten oppinut kotona laittamaan ruokaa. Se kuulemma johtui myös varhaisesta feminismistäni. En suostunut auttamaan äitiä keittiössä, kun eivät perheen miehetkään sitä tehneet.

Naapuri oli töissä keksitehtaalla ja toi sieltä halvalla rikkoutuneita pikkuleipiä. Pussi oli valtava. Lajittelimme kolhiutuneita karnevaalikeksejä, suklaalehtiä, pieniä paloja dominoita – ne olivat löytöjä. Ehjimmät poimittiin vierasvaraksi.

Juhlapyhiksi leipurilankomies toi töistä pikkurahalla vähän vinksahtaneita leivoksia.

Enää ei meillä nautita hävikkiherkkuja. Ellei sellaiseksi lasketa naudanlihaa, joka on Suomessa yleensä peräisin maitokarjasta, siis tavallaan maidontuotannossa syntyvää hävikkiä. Tai voisiko hirvenlihaa pitää riistanhoidossa syntyvänä hävikkinä? Vitsi, vitsi.

 

Kaupassa mietin punalappuisia, pian vanhenevia alennustuotteita. Niitä ostamalla torjuu hävikkiä. Veljeni katsoo ne aina ja ilahtuu löydöistä. Yksi ystävä häpeää, kun mies kantaa niitä kotiin. Onko tämä naisille arempi asia? Minä epäröin, voinko ostaa alennettuja, vaikka on varaa täysihintaisiin. Eihän leipäjonoonkaan voi mennä ilman avun tarvetta.

Tajuan, miten nirsolta näytän, kun puristelen patonkeja: onko jo kangistumassa, ei ole ihan lämmin enää. En kyllä osta nahistunutta leipää. Eikö tähän löytyisi jotain ratkaisua, uutta tekniikkaa tai palvelua?

Huono omatunto on hyvä asia. Hävikkiravintolat onkin jo keksitty: viiden ruokalajin illallinen jätteistä. Tästä se lähtee, muutos.

Ehkä kaupan hyllyt eivät kohta enää notku niin kuin nyt. Tunnen ärtymyksen sijaan huojennusta, kun leipähyllyt ovat illalla tyhjät.

 

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Mallitoimisto Paparazzin toimitusjohtaja Laila Snellman kaipaa tulevilta vuosilta lisää elämyksiä. Stressiä voisi olla kerrankin vähemmän.

Laila Snellman, 61, on pyörittänyt mallitoimisto Paparazzia 80-luvulta saakka. Käytännön työt ovat jo siirtymässä nuoremmalle polvelle, vastuun kantaminen ei. Ainakin nyt hänestä tuntuu siltä, että eläkepäivät saavat vielä odottaa. Intohimo muotimaailmaan on kuitenkin ollut viime vuosina koetuksella.

– Kotimainen vaatetuotanto on supistunut ihan minimiin. Kotimaiset vaatemerkit voi nyt laskea kahden käden sormilla, kun 1970–80-luvuilla meillä oli vielä Pohjoismaiden suurin vaateteollisuus. Muutos on hurja.

Snellman on seurannut aitiopaikalta, miten suomalaisten mallien kysyntä on laskenut etenkin kotimaisissa lehdissä ja mainoksissa.

– Suomalainen kauneus ei enää kelpaa meille itsellemme. Sitä on vaikea ymmärtää. Suomalaiset lehdet ja muut tahot haluavat useimmiten ulkomaisen mallin, vaikka kuvaukset tehtäisiin muuten suomalaisella tiimillä ja vain suomalaiselle yleisölle. Näin ei ollut ennen. Tämä kaikki vaikuttaa paljon mielentilaani ja tekemisiini tällä hetkellä, Snellman sanoo.

Yksityisyrittäminen on tietänyt valtavaa stressiä. Sitä on ollut kuluttavan paljon, Snellman myöntää.

Kuntosalilla on tylsää

Liikuntaa voisi ja pitäisi harrastaa enemmänkin. Snellmanilla on kuitenkin välillä motivoitumisvaikeuksia.

– Välillä laistan liikunnasta, vaikka monessa muussa asiassa olen tosi tunnollinen. Välillä vain kypsyttää lähteä salille ja veivata siellä jotain laitteita. Se on tylsää. Olen varmasti aiheuttanut ohjelmani laatineelle personal trainerille paljon harmaita hiuksia.

Snellmanilla on hyvä peruskunto, mutta etenkin kehonhuoltoa pitäisi tehdä enemmän. Vaivat tulevat nykyään juuri siitä, että venyttely ja liikeratojen avaaminen jäävät liian vähiin. Niitä olisi helppoa tehdä kotonakin, kun vain malttaisi.

Ongelmia tuo myös sosiaalinen media. Kun Paparazzi meni Instagramiin, Snellman sai tenniskyynärpään.  Hän vietti siellä tunteja ja teki samaa staattista liikettä huomaamatta.

Muiden auttaminen tuo iloa

Paparazzin pyörittämisestä on vapautunut aikaa uusillekin projekteille. Toimettomaksi Snellman ei kuitenkaan aio jäädä. Seuraavaksi hän alkaa ehkä auttaa maahanmuuttajia.

Myös matkustaminen on lähellä sydäntä. Virallinen eläke olisi mahtavaa aloittaa maailman ympäri matkustamisella. Vielä riittää uusia paikkoja nähtäväksi ja elämyksiä koettavaksi.

– Ja Afrikkaan haluan uudelleen! Ihmiset siellä ovat niin ystävällisiä ja tyytyväisiä, vaikka heillä olisi miten vähän omaisuutta.

Lue lisää Lailan Hyvän olon vinkeistä: Hyvä terveys 6/2017. Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi

Toimitus suosittelee
Pekka Pouta vaihteeksi pokkana.

Meteorologi Pekka Poudan on kuultu mainitsevan sana seksihelle, kun hän ennustaa televisiossa tulevaa säätä. Millaista kesäkeliä meille silloin luvataan, Pekka?

Meteorologien termistö on lisääntynyt epävirallisella käsitteellä seksihelle. Ilmanalaa kuvailevalla sanalla on kiinnostava historia, jonka pieni piiri sääasiantuntijoita tietää.

Pekka Pouta, MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelman meteorologi selittää, millaisia kesäisiä lämpötiloja hän tarkoittaa puhuessaan seksihelteestä.

Entä tuleeko ensi kesänä sellainen? Ja entä jos ei tulekaan..?

Lue Pekka Poudan keinoista pitää huolta terveydestään: Hyvä terveys 6/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden digilehdet.fi