Kuva Shutterstock

Kun elämänkumppanit lähtevät kasvamaan eri suuntiin, suhteeseen hiipii pelko: sovimmeko sittenkään toisillemme? Etääntymistä voi onneksi hoitaa ja erilaisuudesta ammentaa voimaa.

Yhteinen, tärkeä harrastus ei enää sytytä. Tuntien soljuvat keskustelut tulehtuvat riidoiksi. Koti-iltoina puhumisen hoitaa televisio.

Puolisosta etääntyminen on ahdistavan tuttua monelle pitkässä suhteessa elävälle. Erilleen kasvaminen on tavallisimpia syitä, jonka suomalaiset nimeävät syyksi parisuhteensa kariutumiseen.

Pariterapeutti Tuula Pukkalalle tilanne on tuttu. Erilleen kasvaminen on pariterapian ydinteemoja, jota hän pui asiakkaidensa kanssa miltei päivittäin.

Jokainen pari joutuu ennen pitkää kohtaamaan oman ja puolison muuttumisen. Kaksi ihmistä kehittyy harvoin samaa tahtia, joten parisuhde on kahden erilaisen kehityspolun yhteensovittelua. Ehkä kumppani tahtoo lisää läheisyyttä, kun itse kaipaa jo enemmän omaa tilaa.

— Nykyään erilleen kasvaminen on hyväksyttävä selitys erolle, sillä yksilön tarpeita korostetaan kaikkialla. Se on hirveän surullista. Etääntyminen kertoo siitä, ettei ole tehty suhteen eteen kaikkea, mitä olisi voitu: on annettu itsemme kasvaa erilleen.

Ennen eropäätöstä on vielä paljon tehtävissä, jos molemmilla on halu jatkaa suhdetta.

— On myös tärkeää oivaltaa, ettei parisuhteessa ole tarkoituskaan sulautua yhteen. Vasta sopiva erilleen kasvaminen mahdollistaa pitkäkestoisen suhteen.

Yksiköstä yksilöiksi

Parisuhteen alkuhuuma piilottaa erilaisuuden. Vastarakastuneet kokevat ajattelevansa tismalleen samalla tavalla. Identtisyys on illuusiota, sillä ihastunut näyttää persoonastaan vain pienen palasen. Kun huuma asettuu arjeksi, kuva kumppanista muuttuu realistisemmaksi. Se voi tuoda oivalluksen siitä, että olemme yksilöitä, emme yksikkö.

Eriytyminen on väistämätön, mutta monelle ahdistava vaihe.

— Rakastuminen on luonnon keino saattaa ihmisiä yhteen. Usein vasta monien vuosien ja kriisien jälkeen hyväksytään, että kumppani ajattelee eri tavalla kuin minä. Siinä kohtaa punnitaan, ketkä kykenevät olemaan suhteessa erilaisina ja erillisinä.

Vahva itsetunto auttaa hyväksymään oman ja kumppanin muuttumisen. Kun osaa tunnistaa omat tarpeensa, pystyy antamaan tilaa myös kumppanin kasvulle. Tasapainoinen aikuinen ei sivuuta omia tarpeitaan eikä toisaalta tyydytä niitä toisen kustannuksella.

Tervettä eriytymistä voi verrata toiseen ääripäähän, fuusiosuhteeseen, jossa pari säilyy vuodesta toiseen kuin identtisinä kaksosina. Saattaa kuulostaa romanttisen rakkauden idylliltä mutta todellisuudessa käytös on tyypillistä riippuvuussuhteille, joissa eletään vain toisen ehdoilla.

— Jos on kova tarve olla samanlainen kuin kumppani, on syytä pohtia, mitä sen takaa löytyy. Usein riippuvaisen ihmisen itsetunnossa on säröjä.

Kun elämänkumppanit lähtevät kasvamaan eri suuntiin, suhteeseen hiipii pelko: sovimmeko sittenkään toisillemme? Etääntymistä voi onneksi hoitaa ja erilaisuudesta ammentaa voimaa.

Tutustu puolisoon uudelleen

Kyllä sinun pitäisi tietää, mitä minä tahdon — kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Ristiriitaista kyllä, erilleen kasvaminen voi saada alkusysäyksensä siitä, että uskoo tuntevansa puolisonsa perinpohjin. Mitä huonommin puolisot ovat eriytyneet toisistaan, sitä herkemmin kumppanin käytöksestä tekee tulkintoja omien tunteiden pohjalta.

Jatkuvat tilannepäivitykset ovat tarpeen pitkässäkin suhteessa: millainen tunnen olevani nykyään, mitä haluan elämältäni?

— Asenne toimii toisinkin päin. Tutustu puolisoosi joka päivä uudelleen. Älä oleta, että hän on tietynlainen. Kysele, mikä on hänelle juuri nyt tärkeää. Uteliaisuus palkitsee, Pukkala sanoo.

Keskustelu on tärkein lääke etääntymisen uhkaan. Seuraava askel on oivaltaa, että molemmilla on muutoksessa yhtä suuri vastuu. Syy olisi helppoa vierittää puolisolle, mutta tilanteen korjaaminen lähtee itsestä.

— Terve aikuisuus on sitä, että ymmärtää oman vastuunsa, sen, että on toinen puoli vuorovaikutuksessa. Jos huomaa, ettei pitkään aikaan ole tehty itselle tärkeitä asioita, voi ehdottaa kumppanille, että niitä järjestetään. Oli se sitten keskusteluja, hellyyttä, yllätyksiä tai läheisyyttä.

Ota hälytysmerkit vakavasti

Erilaisuus ei itsessään tee suhteesta hyvää tai huonoa. Olennaista on, kuinka perinpohjaisia erot ovat. Psykologiassa puhutaan ydinminästä, alueesta, johon kuuluvat tärkeimmät elämänarvot — haluanko rutiineja vai seikkailua, suurperheen vai yksinolon. Haastavimmat parisuhteet ovat niitä, joissa ydinminät poikkeavat suuresti toisistaan.

— Arvoissa on kyse siitä, mitä pidän tärkeänä, mihin käytän aikaa ja voimia. Jos arvot ajautuvat eri suuntiin, puolisotkin yleensä etääntyvät kauas toisistaan. Tai ainakin kumppanilta vaatii työtä hyväksyä erilaisuus.

Pinnallisemmat erot on vaivattomampaa sovitella yhteen, ja niistä voi jopa ammentaa voimaa. Esimerkiksi erilaiset temperamentit saattavat riitautua herkästi, mutta parhaimmillaan ne tasapainottavat toisiaan. Rohkea voi saada ujon ulos kuorestaan ja hiljainen opettaa äänekkäämmälle kuuntelutaitoja.

— Myös kiinnostuksen kohteita voi sovitella. Kumpikin voi harrastaa erilaisia asioita ja saada siitä iloa. On merkki keskenkasvuisuudesta, jos vaatii toiselta, että tämän pitää olla aina mukanani kävelyllä, koska minä niin tahdon.

Aina edes rakentava keskustelu tai ammattiapu eivät vie kriisiytynyttä suhdetta eteenpäin. Hälytysmerkkinä Pukkala pitää sitä, että kumppani ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen tai hahmota omaa vastuutaan. Hyvä suhde antaa aina enemmän kuin ottaa. Jatkuva paha olo ja sovittamattomat ristiriidat ovat merkkejä, jotka on syytä ottaa vakavasti.

Kun pohtii suhteen jatkoa, avainkysymyksiä ovat: Saanko olla puolisoni kanssa oma itseni? Voinko paremmin, kun olen yksin?

Kasvun paikka

Tuula Pukkala haastatteli väitöskirjassaan pariskuntia, jotka ovat pitäneet yhtä vähintään 20 vuotta. Kaikkia yhdisti se, että suhteisiin mahtui vaikeita aikoja, myös eron pohdintaa. Parisuhdetta kuvattiin prosessiksi, jossa etääntyminen ja lähentyminen vuorottelivat.

— Voimakkaan tunteen vallassa ei kannata tehdä eropäätöstä, sillä ahdistus tai suuttumus vie näköalat. Kokonaisuuksien pohtiminen on tärkeää: mitä seurauksia erolla on minulle ja läheisilleni? Jos on alkanut etääntyä ja miettiä eroa, pitää avata suu ja sanoa se ääneen. Jos tunne muhii pitkän aikaa, haluaa varmasti lähteä eri suuntiin.

Usein vieraantumisen tunne osuu elämän muutostilanteisiin, kuten lasten itsenäistymiseen tai alanvaihtoon. Pukkala ynnää samaan ryppääseen ikäkriisit, jolloin moni tekee eletyistä vuosista inventaariota: onko tämä elämää, jota tahdon?

— Muutostilanteissa moni ratkaisee tilanteen lähtemällä parisuhteesta. Toisinaan se voi olla oikea ratkaisu, mutta myös parisuhde kaikkine kriiseineen on tilaisuus kasvaa ihmisenä.

 

 

 

Hyvää kemiaa, molemmille sopivasti omaa tilaa, luottamusta ja yhteiset arvot. Kun nämä asiat osuvat kohdallaan kahden tuntemattoman  kohdatessa, treffit saattavat onnistua yli odotusten.    

Oikeanlaisen kumppanin löytäminen on onnenkauppaa, paitsi ei ehkä enää.

Parisuhdetta etsivä voi nettipalstoilla pyörimisen lisäksi tavata asiantuntijan, joka etsii hänelle sopivan deitin. Psykologi Teija Vuorinen kartoittaa ensin tarpeesi ja tavoitteesi.

Entä mitkä asiat ennustavat, kuinka hyvin kaksi tuntematonta viihtyy toistensa seurassa? Vuorinen listaa neljä asiaa, joiden hän uskoo ennustavan onnistumisen mahdollisuuksia.

1. Yhteistä kemiaa on mahdoton ennustaa

Sitä sekottavat niin feromonit ja hormonit kuin psykologiset tekijätkin. Ulkonäkö vaikuttaa tilanteessa vain osaksi. Tunnetta ”samalla tasolla” olemisesta pidetään tärkeänä.

2. Tiiviisti vai tilavasti?

Toiset kaipaavat tiivistä yhdessä oloa ja toivovat puolisonsa olevan saatavilla. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa ja tunteen, ettei heitä sidota liikaa. Liika erilaisuus tässä asiassa ennustaa hankaluuksia.

3. Perusturvallisuus olisi säilytettävä

Kun tulee erimielisyyksiä, asioista pitäisi riidellä ja sopia järkyttämättä toisen perusturvallisuutta. Varhaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka turvallisuudentunne pysyy. Jos se rikkoutuu, luottamus toiseen hyvänä puolisona rapistuu.

4. Yhteiset arvot helpottavat yhteiseloa

Elämänarvojen ei kuitenkaan tarvitse olla kaikilta osin samanlaisia. Toinen voi olla urasuuntautunut, toinen perhekeskeinen, mutta juttuun tullaan, jos tämä sopii molemmille ja puolisot tuntevat täydentävänsä toisiaan.

 

Lisätietoa sinkkujen henkilökohtaisesta matchmaking-palvelusta: heilamatchmaking.fi

 

 

tunnelukko, trauma

Psykologit puhuvat tunnelukoista. Ne ovat lapsuuden traumoja, jotka aktivoivat, kun oikea ärsyke sattuu kohdalle. Silloin tunteemme nousevat pintaan yhtä paljaina ja vahvoina kuin lapsella.

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, ajatella ja käyttäytyä. Kun meissä virittyy lapsuutemme tunnetila, lukitumme tiedostamattamme toimimaan näiden opittujen mallien mukaan. Siksi voimme aivan yllättäen toimia järjettömästi kuin kaksivuotias.

Tunnelukot panevat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään mitä omituisemmissa tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseään vastaan.

Tunnelukot saavat meidät myös uhrautumaan ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä. Ne saavat meidät alistumaan vaativien ihmisten kanssa, koska pelkäämme ikäviä seurauksia, tai panevat meidät mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuolelle.

Tunnelukkojemme vuoksi murehdimme menneitä liikaa, väheksymme itseämme ja vertaamme itseämme toisiin. Näin elämäämme tulee huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Eli juuri tunnelukkojen takia olemme varuillamme emmekä uskalla elää täysillä. Pahimmillaan kontrolloimme myös ympäristöämme, jottei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan.

Meillä jokaisella on tunnelukkoja, ja juuri ne estävät meitä tarkastelemasta omia motiivejamme analyyttisesti ja vapautumaan niiden aiheuttamista taakoista.

Vaikka terapeutti näkee usein jo kaukaa ihmisen ongelman, hänen pitäisi osata syöttää se takaisin niin, että ihminen itse näkisi oman toimintansa syy- ja seuraussuhteet

Se, että motiivimme ovat itsekkäät tai piilossa, ei tee meistä pahoja ihmisiä – ihmisiä vain. Itseensä tutustuneen ihmisen kanssa on kuitenkin helpompi tulla toimeen. Siksi omia motiiveja kannattaa pyrkiä tarkastelemaan rehellisesti.

Asiantuntija: psykoterapeutti Tuula Kuittinen, Helsinki.

Sirpa Selänne on asunut 21 vuotta Kaliforniassa kotiäitinä ja kiekkoilijan puolisona. Aikaa on yhä enemmän itselle, mikä vaatii totutteluakin.

Liikunta ja lasten harrastukset ovat rytmittäneet Sirpa Selänteen arkea viimeiset parikymmentä vuotta. Nyt vanhimmat lapset ovat jo nuoria aikuisia, Eemil 21-, Eetu 19- ja Leevi 17-vuotias. Kuopus Veera on 9. Äiti ei tarvita ihan niin paljon enää.

– Vaatii totuttelua, että lapset kasvavat ja menevät omissa menoissaan. Minun ei tarvitse siivota muiden sotkuja ja järjestellä alinomaa kotona. Tunnen vähän luopumisen tuskaakin, ettei perhe ole niin paljon enää yhdessä.

Arkea muutti sekin, kun puoliso Teemu lopetti jääkiekkoilijan ammattilaisuransa vuonna 2014. Nyt Sirpa ja Teemu vievät joka aamu Veeran yhdessä kouluun ja jatkavat siitä omiin harrastuksiinsa. Teemu golfaa ja pelaa tennistä.

–  Onneksi on Veera. Olisin aika yksin, jos häntä ei olisi. Teemulla on paljon omia menojaan.

Pää lepää hotjoogassa

Selänteiden kotialueella Coto de Cazassa monet viettävät aktiivista ja liikunnallista elämää. Sirpa pelaa tennistä nelinpelijoukkueessa ja käy hotjoogassa kolme kertaa viikossa. Ne ovat tärkeää omaa aikaa, jolloin ei tarvitse huolehtia muiden asioista. Hotjoogaan hän on suorastaan hurahtanut.

–  Minä voin olla kerrankin kotona se, joka sanon, että sori, en ole tänään käytettävissä, koska minulla on tennismatsi. En voi joukkueesta olla poiskaan.

Elämä on Kaliforniassa ulkonäkökeskeistä ja on tärkeää näyttää hyvältä. Monet jäävät koukkuun ihonhoidossa täyteaineisiin ja botoxiin.

– Ystävien kesken keskustelu pyörii usein ruoan ja kaloreiden ympärillä. Se on joskus aika rasittavaakin, Sirpa puuskahtaa.

Sirpa täyttää pian 48 vuotta. Ikä on tuonut tervettä itsevarmuutta.

– En jaksa enää miettiä, mitä muut minusta ajattelevat.

Shhh, äiti lukee kirjaa

Suurta mielihyvää tuo uppoutuminen hyvään kirjaan. Yleensä kädessä on kotimainen dekkari. Nautinto on maksimoitu, jos samalla voi napsia paloja Fazerin Sinisestä.

Kun tarina vie mennessään, äitiin on vaikea saada kontaktia.

– Se haittaa jo perhe-elämääkin. Olen ihan muissa maailmoissa. Siksi pyrin säännöstelemään lukuhetkiä ja luen lähinnä lomilla.

Joskus Sirpa miettii, millaista perheen arki olisi Suomessa. Hän uskoisi sopeutuvansa hyvin.

– En tosin tajua, miten työssäkäyvät äidit ehtivät täällä harrastaa liikuntaa. Kun iltaisin on pimeää, kylmää ja sateista, pitäisi silti jaksaa lähteä urheilemaan. Se vaatii paljon itsekuria.

Katso Myös video: Sirpa Selänne, oletko supernainen?

 

Lue lisää Sirpan hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 8/2017. Tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi

jury

Sirpa Selänne: ”Tunnen haikeutta, kun lapset kasvavat”

Suomessa naiset kouluttautuvat pitkälle, käyvät töissä, hoitavat kodin ja lapset ja vielä harrastavat ja tapaavat ystäviään. Ihan tavallista. Kodin- ja lastenhoitoon osallistuu myös mies, jos ei osallistu, hänet laitetaan ulkoruokintaan. Ylimääräistä lasta perheeseen ei kaivata. Täyttä elämää. On surullista, jos naisen elämä Amerikassa on pelkästään omaan ulkonäköön keskittymistä ja perheen piikana olemista. Sirpa voisi tehdä sielunsa hyvinvoinniksi työtä muiden auttamiseksi, saisi tylsään...
Lue kommentti
Työssäkäyvä nuori leski

Sirpa Selänne: ”Tunnen haikeutta, kun lapset kasvavat”

Miten suomalaiset äidit ehtivät harrastaa? Ei hyvää päivää! Tietysti American ihmemaassa asia toisenlainen, ja puolisolla pätäkkää vaikka lampaat söis ja päivät täyttyvät vain harrastuksista. Ei ole pakko opiskella, ei käydä töissä. Hyvin täällä Suomessa ehditään harrastaa ja sivistää itseämme vaikka opiskelemalla (kaverini kolmen lapsen äiti tekee väitöskirjaa ja käy vaativassa työssä) ja harrastamalla kansalaisopistossa, avoimessa yliopistossa ja muussa. Ajankäyttö- ja asennekysymys!...
Lue kommentti
Esko Roine

Näyttelijä Esko Roineen mökkibravuuri on klassikkoherkku, lampaasta tehty rosvopaisti.

”Saimaan mökilläni olen tehnyt rosvopaistia kalliolla, koska siellä ei ole maata johon kaivaa kuoppa. Rakennan kallion päälle tekokuopan tulenkestävistä tiilistä. Kanneksi käy peltilevy, jota voi vahvistaa vielä foliolla peitetyllä styroksilla”, Esko Roine sanoo.

Eskon rosvopaisti

  • Sopiva pala lammasta
  • Kokonaisia valkosipuleita
  • Sipulia ja juureksia paloina
  • Mausteeksi rosmariinia, pippuria ja suolaa

Rakenna kuoppamainen tila tiilistä kallion päälle ja etsi sopiva kansi. Polttele kuopassa puita pitkin päivää, ainakin muutama tunti. Lopuksi anna palaa hiillokselle asti. Kääri maustettu liha ja kasvikset folioon ja peitä koko paketti vielä märällä sanomalehdellä. Laske kuopan pohjalle, peitä hiilillä ja paista neljästä kuuteen tuntia. Nauti hyvän salaatin ja perunoiden kera.

Lue lisää Esko Roineen mietteitä Hyvän terveyden numerosta 8/2017. Tilaajana voi lukea koko lehden ilmaiseksi osoiteessa digilehdet.fi