Kuva Shutterstock

Kun elämänkumppanit lähtevät kasvamaan eri suuntiin, suhteeseen hiipii pelko: sovimmeko sittenkään toisillemme? Etääntymistä voi onneksi hoitaa ja erilaisuudesta ammentaa voimaa.

Yhteinen, tärkeä harrastus ei enää sytytä. Tuntien soljuvat keskustelut tulehtuvat riidoiksi. Koti-iltoina puhumisen hoitaa televisio.

Puolisosta etääntyminen on ahdistavan tuttua monelle pitkässä suhteessa elävälle. Erilleen kasvaminen on tavallisimpia syitä, jonka suomalaiset nimeävät syyksi parisuhteensa kariutumiseen.

Pariterapeutti Tuula Pukkalalle tilanne on tuttu. Erilleen kasvaminen on pariterapian ydinteemoja, jota hän pui asiakkaidensa kanssa miltei päivittäin.

Jokainen pari joutuu ennen pitkää kohtaamaan oman ja puolison muuttumisen. Kaksi ihmistä kehittyy harvoin samaa tahtia, joten parisuhde on kahden erilaisen kehityspolun yhteensovittelua. Ehkä kumppani tahtoo lisää läheisyyttä, kun itse kaipaa jo enemmän omaa tilaa.

— Nykyään erilleen kasvaminen on hyväksyttävä selitys erolle, sillä yksilön tarpeita korostetaan kaikkialla. Se on hirveän surullista. Etääntyminen kertoo siitä, ettei ole tehty suhteen eteen kaikkea, mitä olisi voitu: on annettu itsemme kasvaa erilleen.

Ennen eropäätöstä on vielä paljon tehtävissä, jos molemmilla on halu jatkaa suhdetta.

— On myös tärkeää oivaltaa, ettei parisuhteessa ole tarkoituskaan sulautua yhteen. Vasta sopiva erilleen kasvaminen mahdollistaa pitkäkestoisen suhteen.

Yksiköstä yksilöiksi

Parisuhteen alkuhuuma piilottaa erilaisuuden. Vastarakastuneet kokevat ajattelevansa tismalleen samalla tavalla. Identtisyys on illuusiota, sillä ihastunut näyttää persoonastaan vain pienen palasen. Kun huuma asettuu arjeksi, kuva kumppanista muuttuu realistisemmaksi. Se voi tuoda oivalluksen siitä, että olemme yksilöitä, emme yksikkö.

Eriytyminen on väistämätön, mutta monelle ahdistava vaihe.

— Rakastuminen on luonnon keino saattaa ihmisiä yhteen. Usein vasta monien vuosien ja kriisien jälkeen hyväksytään, että kumppani ajattelee eri tavalla kuin minä. Siinä kohtaa punnitaan, ketkä kykenevät olemaan suhteessa erilaisina ja erillisinä.

Vahva itsetunto auttaa hyväksymään oman ja kumppanin muuttumisen. Kun osaa tunnistaa omat tarpeensa, pystyy antamaan tilaa myös kumppanin kasvulle. Tasapainoinen aikuinen ei sivuuta omia tarpeitaan eikä toisaalta tyydytä niitä toisen kustannuksella.

Tervettä eriytymistä voi verrata toiseen ääripäähän, fuusiosuhteeseen, jossa pari säilyy vuodesta toiseen kuin identtisinä kaksosina. Saattaa kuulostaa romanttisen rakkauden idylliltä mutta todellisuudessa käytös on tyypillistä riippuvuussuhteille, joissa eletään vain toisen ehdoilla.

— Jos on kova tarve olla samanlainen kuin kumppani, on syytä pohtia, mitä sen takaa löytyy. Usein riippuvaisen ihmisen itsetunnossa on säröjä.

Kun elämänkumppanit lähtevät kasvamaan eri suuntiin, suhteeseen hiipii pelko: sovimmeko sittenkään toisillemme? Etääntymistä voi onneksi hoitaa ja erilaisuudesta ammentaa voimaa.

Tutustu puolisoon uudelleen

Kyllä sinun pitäisi tietää, mitä minä tahdon — kaikkien näiden vuosien jälkeen!

Ristiriitaista kyllä, erilleen kasvaminen voi saada alkusysäyksensä siitä, että uskoo tuntevansa puolisonsa perinpohjin. Mitä huonommin puolisot ovat eriytyneet toisistaan, sitä herkemmin kumppanin käytöksestä tekee tulkintoja omien tunteiden pohjalta.

Jatkuvat tilannepäivitykset ovat tarpeen pitkässäkin suhteessa: millainen tunnen olevani nykyään, mitä haluan elämältäni?

— Asenne toimii toisinkin päin. Tutustu puolisoosi joka päivä uudelleen. Älä oleta, että hän on tietynlainen. Kysele, mikä on hänelle juuri nyt tärkeää. Uteliaisuus palkitsee, Pukkala sanoo.

Keskustelu on tärkein lääke etääntymisen uhkaan. Seuraava askel on oivaltaa, että molemmilla on muutoksessa yhtä suuri vastuu. Syy olisi helppoa vierittää puolisolle, mutta tilanteen korjaaminen lähtee itsestä.

— Terve aikuisuus on sitä, että ymmärtää oman vastuunsa, sen, että on toinen puoli vuorovaikutuksessa. Jos huomaa, ettei pitkään aikaan ole tehty itselle tärkeitä asioita, voi ehdottaa kumppanille, että niitä järjestetään. Oli se sitten keskusteluja, hellyyttä, yllätyksiä tai läheisyyttä.

Ota hälytysmerkit vakavasti

Erilaisuus ei itsessään tee suhteesta hyvää tai huonoa. Olennaista on, kuinka perinpohjaisia erot ovat. Psykologiassa puhutaan ydinminästä, alueesta, johon kuuluvat tärkeimmät elämänarvot — haluanko rutiineja vai seikkailua, suurperheen vai yksinolon. Haastavimmat parisuhteet ovat niitä, joissa ydinminät poikkeavat suuresti toisistaan.

— Arvoissa on kyse siitä, mitä pidän tärkeänä, mihin käytän aikaa ja voimia. Jos arvot ajautuvat eri suuntiin, puolisotkin yleensä etääntyvät kauas toisistaan. Tai ainakin kumppanilta vaatii työtä hyväksyä erilaisuus.

Pinnallisemmat erot on vaivattomampaa sovitella yhteen, ja niistä voi jopa ammentaa voimaa. Esimerkiksi erilaiset temperamentit saattavat riitautua herkästi, mutta parhaimmillaan ne tasapainottavat toisiaan. Rohkea voi saada ujon ulos kuorestaan ja hiljainen opettaa äänekkäämmälle kuuntelutaitoja.

— Myös kiinnostuksen kohteita voi sovitella. Kumpikin voi harrastaa erilaisia asioita ja saada siitä iloa. On merkki keskenkasvuisuudesta, jos vaatii toiselta, että tämän pitää olla aina mukanani kävelyllä, koska minä niin tahdon.

Aina edes rakentava keskustelu tai ammattiapu eivät vie kriisiytynyttä suhdetta eteenpäin. Hälytysmerkkinä Pukkala pitää sitä, että kumppani ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen tai hahmota omaa vastuutaan. Hyvä suhde antaa aina enemmän kuin ottaa. Jatkuva paha olo ja sovittamattomat ristiriidat ovat merkkejä, jotka on syytä ottaa vakavasti.

Kun pohtii suhteen jatkoa, avainkysymyksiä ovat: Saanko olla puolisoni kanssa oma itseni? Voinko paremmin, kun olen yksin?

Kasvun paikka

Tuula Pukkala haastatteli väitöskirjassaan pariskuntia, jotka ovat pitäneet yhtä vähintään 20 vuotta. Kaikkia yhdisti se, että suhteisiin mahtui vaikeita aikoja, myös eron pohdintaa. Parisuhdetta kuvattiin prosessiksi, jossa etääntyminen ja lähentyminen vuorottelivat.

— Voimakkaan tunteen vallassa ei kannata tehdä eropäätöstä, sillä ahdistus tai suuttumus vie näköalat. Kokonaisuuksien pohtiminen on tärkeää: mitä seurauksia erolla on minulle ja läheisilleni? Jos on alkanut etääntyä ja miettiä eroa, pitää avata suu ja sanoa se ääneen. Jos tunne muhii pitkän aikaa, haluaa varmasti lähteä eri suuntiin.

Usein vieraantumisen tunne osuu elämän muutostilanteisiin, kuten lasten itsenäistymiseen tai alanvaihtoon. Pukkala ynnää samaan ryppääseen ikäkriisit, jolloin moni tekee eletyistä vuosista inventaariota: onko tämä elämää, jota tahdon?

— Muutostilanteissa moni ratkaisee tilanteen lähtemällä parisuhteesta. Toisinaan se voi olla oikea ratkaisu, mutta myös parisuhde kaikkine kriiseineen on tilaisuus kasvaa ihmisenä.

 

 

 

mustasukkaisuus, parisuhde

Olemme yli 60 v. pariskunta. Mies on eläkkeellä, minä vielä työssä. Molemmilla on lapsia ja lapsenlapsia edellisestä liitosta. Minä pidän yhteyttä omiini ja haluan olla osa heidän elämäänsä. Mies ei juuri ole tekemisissä omiensa kanssa. Minäkään en jaksa hoitaa suhteita hänen lapsiinsa vaikka minulla ei ole mitään heitä vastaan.
Sosiaalinen elämämmekin on erilaista. Mies tarvitsee seurassa aina jonkun, jonka kanssa puhua omista asioistaan, kun taas minä en tunne tarvetta pohtia omia tuntemuksiani. Mies myös tarvitsee enemmän läheisyyttä kuin minä ja hän on jopa mustasukkainen lapsenlapsilleni.
Minua on ruvennut vaivaamaan tällainen suhtautuminen enkä voi ymmärtää, että aikuinen mies voi olla noin lapsellinen.
VÄSYNYT TILANTEESEEN

Olette yhdessä keskeisessä elämän siirtymävaiheessa: luopumassa työurista ja siirtymässä viettämään vanhuuden päiviä. Miehesi on ehtinyt tähän elämänvaiheeseen hiukan sinua ennen ja tuntuu tarvitsevan siihen tukea enemmän kuin olit olettanut.

Elämän kriisit ja siirtymävaiheet laukaisevat meissä usein erilaisia puolustusreaktioita. Tässä niin kutsutussa vanhuuden siirtymävaiheessa haasteenamme on tietyllä tavalla tehdä välitilinpäätöstä kaikesta kokemastamme. Ja tämän pohjalta suunnata eteenpäin toivottavasti viisaampina ja kypsempinä. Ongelmana on, että moni meistä ei ole tottunut pysähtymään elämänsä aikana ja miettimään elämän isoja kysymyksiä. Ei ihme että moni hämmentyy, vaipuu epätoivoon tai jopa masennukseen. Tai taantuu varhaisemmille kehitystasoille, kuten lapsellisiksi, niin kuin kuvasit miehesi kohdalla joskus ilmenevän.

Meille miehille ei ole Suomessa kovin helppoa näyttää heikkoutta tai tarvitsevuutta. Niiden osoittaminen voi jäädä juuri vanhuusvuosien varaan.

Kuvaat, että miehesi jakaa tuntojaan mieluummin kahden kesken eikä käytä laajempaa tukiverkkoa tunteidensa tuulettamiseen. Sinä olet selvästi yksi hänen elämänsä luottohenkilöistä. Sen takia hän voi olla mustasukkainen ajastasi ja kyvystäsi jakaa asioita ja nauttia luontevammin muiden seurasta.

Ymmärrän, että tämä voi väsyttää sinua ja tuntua epänormaalilta aikuisen miehen käytökseltä. Mutta kukapa meistä ei tarvitsisi läheisyyttä ja hellyyttä.

Sinun voi olla hyvä tutkia myös omalta kohdaltasi, olisiko sinun omat tarpeesi isompia läheisyyden suhteen kun annat ymmärtää. Ihmistä ei kerta kaikkiaan ole luotu elämään ilman toisten tukea.

Teidän olisi puhuttava yhdessä siitä, mihin kaikkeen sinun voimasi riittävät. Voi olla, että sinun on hyvä hiukan levätä heti töiden jälkeen ja koota voimia. Tärkeää on myös keskustella siitä, minkälaista haluatte elämänne olevan tässä siirtymävaiheessa ja sen jälkeen. Kun on yhteinen näkemys elämän suuntaviivoista ja unelmista, jaksaa helpommin myös toisen rasittavampia puolia.

Vanhenevan miehen sielunelämää on kuvattu mainiosti elokuvassa About Schmidt (USA 2002). Saman ohjaajan Nebraska kuvaa ikääntymisen tuskaa raadollisemmin. Elokuva 45 vuotta (Iso-Britannia 2015) taas kuvaa kultahääpäivää lähestyvää pariskuntaa, jolla on omat ongelmansa menneisyydessä. Viikonloppulomaa ja irtiottoa yrittää brittipariskunta elokuvassa Le Week-End (2014).

Näin eteenpäin

  • Tutustu elämänkaariajatteluun esim. Tony Dunderfeltin kirjan Elämänkaaripsykologiaa avulla.
  • Katsokaa yhdessä jokin edellä mainituista elokuvista ja katsokaa mitä se teissä herättää.
  • Pohdi omaa suhdettasi läheisyyteen ja tarvitsevuuteen.
  • Muista ottaa omaa aikaa itsellesi tärkeisiin asioihin.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

paniikkikohtaus ahdistus unettomuus

Paniikissa iskee kuolemanpelko, jonka voittaa vain pysymällä rauhallisena. Kokeile puhua itsellesi kuin ystävälle.

Paniikki tuntuu samanaikaisesti mielessä ja kehossa. Adrenaliinipiikki ruokkii vihan ja kauhun tunteita: saanko sydänkohtauksen, menenkö tajuttomaksi, tulenko hulluksi, eikö tämä koskaan pääty. Mutta se päättyy, sillä keho kestää adrenaliinitulvaa vain muutaman minuutin.

Rakentava keino rauhoittaa tilanne on rauhoittava oma sisäinen puhe.

– Voit alkaa puhua itsellesi kuin ystävälle: ”Olen selvinnyt tuosta monta kertaa aikaisemminkin. Miksi en nytkin selviäisi”. Entä mikä on se, mitä oikeasti pelkään: yksin jäämistä ja hylätyksi tulemista, siis samoja asioita kuin kaikki muutkin ihmiskunnassa. Ei se pelko ole vaarallista vaan kovin inhimillistä, psykoterapian erikoispsykologi Risto Valjakka sanoo.

Itse olen ymmärtänyt, että paniikkikohtaukseni kertovat myös siitä, että minulla on jonkinlainen kaikkivoipaisuusharha. Enhän todellakaan ole Jumala, joka alati vartioimalla pitää toiset hengissä. Ajattelen myös, että vaikka paniikki tuntuu inhottavalta, se ei tapa.

Paniikkiin ei ole kukaan koskaan kuollut, enkä kuole minäkään.

– Pahimmillaankin paniikin terävä kärki kestää muutaman minuutin ja sitten se on ohitse. Ihminen ei kestä valtavaa adrenaliiniryöppyä pitempään, Valjakka muistuttaa.

Paniikissahan ihminen tuntee olevansa hukassa, kun yrittää epätoivoisesti hallita tilannetta, jota ei kykene hallitsemaan. Silloin voi olla hyvä vain päästää irti, vajota tunteeseen ja antaa sen tulla. Ja sitten huomata, että on edelleen hengissä.

– Sekin auttaa, että keksit mielessäsi turvapaikan, jossa olet rauhassa ja turvassa ja piilossa ja jossa sinua ei voi kukaan vahingoittaa. Tai turvallisen hahmon, joka pitää sinusta huolta. Toisilla auttaa uskoon tuleminen, murheitten luovuttaminen Jumalan huomaan.

Päiväänsä voi myös valita huolihetken, jolloin keskittyy huolehtimaan. Muu päivä on ikään kuin huolesta vapaa.

– Keskellä pelkotilaa ei pysty nauramaan itselle, mutta jos jälkeenpäin kykenee näkemään asian koomisen puolen, ollaan jo pitkällä, Risto Valjakka sanoo.

Sekin auttaa, jos tajuaa, että haavoittuvuus on merkki ihmisyydestä: muutkaan eivät ole haavoittumattomia.

– Kun täydellisen ihmisen rooli katoaa, kohtaamme yhteisen ihmisyyden. Se kun ei löydy vahvuuden vain heikkouden tilassa, ja siinä tilassa sulaa pois myös häpeä.

Parhaimmillaan ahdistus – sitten kun se on ohi – on portti toisen luo.

Rauhoittaisiko joku näistä sinua?

”Olen selvinnyt pahemmastakin, voin tehdä tämän vaikka olen ahdistunut.”

”Olen ihan hyvä ihmiseksi.”

”Kaikilla on parempia ja huonompia päiviä. Hyväksyn itseni ja ansaitsen kunnioitusta, olen rakastettava ja kyvykäs. Arvostan itseäni vaikka olen keskeneräinen. Virheitä sattuu kaikille.”

”Kestän kyllä vähän ahdistusta, koska tiedän, että se menee ohi.”

”Liika huolehtiminen ei auta ketään, ei mitään, ei vie asioita eteenpäin.”

”Olen selvinnyt pulmatilanteista aikaisemminkin, miksen nytkin selviäisi.”

”Ihmisyyteen kuuluu olla myös välillä heikko, se tekee meistä ihmisiä.”

”Huomenna voi olla parempi päivä. Ei minun tarvitse olla heti kokonaan parantunut. Vointini on kohentunut ja kohenee edelleen.”

”En ole Jumala, en hallitse elämää enkä voi vaikuttaa läheisteni elämään tiettyä rajaa pitemmälle.”

”Muilta jää huomaamatta, että tärisen. Jos muut huomaavat ahdistukseni, he suhtautuvat myötätuntoiseksi.”

”Olen ollut kymmeniä kertoja ahdistunut enkä silti ole pyörtynyt enkä menettänyt hallintaani.”

”Ei kannata suhtautua itseen liian vakavasti. Takapakki kuuluu asiaan. Minun ei ole pakko saada tätä vaan haluan saada sen.”

 

Asiantuntija: Risto Valjakka, psykoterapian erikoispsykologi, Turku.

 

 

seksi, vaihdevuodet, parisuhde

Vaihdevuodet tuovat seksiin haasteensa mutta voivat myös aloittaa nautinnon aikakauden. Kirjailija Heli Heino vinkkaa, kuinka seksistä voi puhua rakkaalleen inspiroivasti.

Heli Heino kirjoittaa romaanissaan Venuksen vuosi keski-ikäisten rakkaudesta ja seksistä luontevasti ja täysin ilman tabuja. Hän tähdentää, ettei ole pari- eikä seksuaaliterapeutti vaan kirjailija. Elämä on kuitenkin opettanut keinoja selviytyä haastavistakin tilanteista.

–Vaihdevuodet eivät mitenkään automaattisesti tarkoita, että seksi olisi hankalaa. Seksuaaliseen nautintoon voi yhdessä miehen kanssa tehdä tutkimusmatkoja, sanoo Heino.

Ei kannata jäädä vellomaan epämukavissa tunnelmissa vaan puhua suoraan. Tähän tyyliin:   

1. Ratkaisukeskeisesti

Jos nainen pitää esimerkiksi limakalvo-ongelman omana tietonaan mutta kiljahtaa auts kesken seksin, puoliso säikähtää. Se laskee innostusta. Mieshän haluaisi tehdä hyvää. Ongelma kannattaa ottaa puheeksi muualla kuin sängyssä ja ratkaisuun keskittyen.

2. Oikeilla sanoilla

Jos seksistä ei puhuta muutenkaan, on vaikea löytää sanoja, kun pitäisi jutella omasta hankaluudesta. Yksi keino on lähestyä asiaa yleisellä tasolla, vaikka kiinnostavan lehtijutun kautta. Siitä voi siirtyä toista arvostavassa ilmapiirissä kohti omaa tilannetta.

3. Uteliaisuudella

Vaikka ei haluaisi helpottaa vaihdevuosiaan hormonikorvaushoidolla, monenlaista apua löytyy vaikka apteekista. Puolison kanssa voi miettiä, olisiko tämä se tilanne, jossa käymme ostamassa liukuvoidetta. Ja mitä muuta kivaa voisimme kokeilla?

4. Kokemusasiantuntijana

Kun seksistä puhutaan avoimesti, tiedon määrä lisääntyy ja laatu paranee. Puhuminen on vertaistiedon jakamista. On myös hyvä päästä eroon asenteesta, että vaihdevuodet jotenkin vähentäisivät naisen arvoa.

Lähteenä myös Heli Heinon kirja Venuksen vuosi, Atena, 2017.

Kari Ketonen

Näyttelijä-psykoterapeutti Kari Ketonen, 45, osaa nykyään jopa nauttia esiintymisjännityksestä. Se on vaatinut vuosien siedätyksen.

1. Kohtaa silmästä silmään

”Jännitys on vain nätimpi sana kuvaamaan todellisuutta, joka on pelko. Jotkut tykkäävät pelätä vuoristoradassa, jotkut kauhuelokuvissa. Itse jopa tykkään nykyään pienestä pelosta, joka minut saa valtaansa ennen esiintymistä.

Kun kierrän puhumassa karismasta ja esiintymisestä, painotan, ettei jännitystä kannata paeta. Se kannattaa yrittää kohdata sellaisena kuin se on, niin sen kanssa oppii elämään. Kaikenlaiset metodit, joiden tarkoituksena on esimerkiksi poistaa tai sulkea pelko pois tietoisuudesta, ovat tuhoon tuomittuja.”

2. Aseta mittasuhteisiin

”Pelkoon tottuu helpommin, kun ymmärtää, että esimerkiksi esiintymisen pelkääminen on aika abstraktia. Harvoin tapahtuu mitään kamalan vakavaa, eikä epäonnistuminenkaan ole sellaista, mikä ei unohtuisi parissa viikossa.”

3. Mindfulness ei ole aina mukavaa

”Pelkäämme asioita, joita suljemme pois. Jotta pääsee niiden yli, meidän pitää pakittaa sama polku, eikä se välttämättä ole mukavaa. Ensin on kävellyt hirvittävän pimeän metsän läpi ja päässyt vihdoin jonnekin valoisampaan, ja sitten pitäisi peruuttaa.

Tuntuu, että ihmisille myydään tasaista tietä: kun alat harjoittaa mindfulnessia, asiat muuttuvat paremmiksi. Mutta kun ryhtyy tietoisesti skarppaamaan havaintojaan, se tuottaa myös sellaisia havaintoja, jotka eivät miellytä. Siinä kohtaa moni tarvitsisi tukea: mitä sitten tehdään ja miten edetään, kun tuntuu mahdollisimman väärältä.”

4. Vapauta hengitys

”Toivon, että ihmisten mieleen jäisi jännittämisestä ja esiintymisestä vähintään yksi asia: hengittäminen. Kuinka tärkeää on antaa sen mennä kulkujaan ilman, että tarvitsee ponnistella sitä ’oikein’. Se vaatii kärsivällisyyttä. Vähäkin edistys, mitä olen saavuttanut vapauttamalla hengitystäni, on vaikuttanut dramaattisesti hyvinvointiini. Se vaikuttaa kaikkeen.”

5. Täytä kalenteria

”Olen etukäteen huolestuja. Olen päässyt siitä irti osittain sen avulla, että olen työntänyt itseni niin moneen projektiin. Muistan ajat, jolloin jokainen työ sai hirveän ison merkityksen. Nykyään ei ole kauheasti aikaa miettiä, miten se ja se kuukauden päästä tuleva keikka menee, kun töitä on jatkuvasti. Epäonnistumisen ja onnistumisen kysymykset ovat painuneet taka-alalle.”

6. Hyödynnä energialataus

”Jännitys kertoo siitä, että jollain asialla on itselle merkitystä. Energia on nousemassa ja on menossa antamaan itselleen tuosta energiasta jotain. Se on hyvä lähtökohta, kun sen vain kestää. Ja sen kestää, kun opettelee.”

Lue lisää Kari Ketosesta Hyvä terveys 4/2017. Tilaajana voit lukea lehden digilehdet.fi

 

Kuka?

 

Kari Ketonen, 45

Ura Näyttelijä, valmistunut myös psykoterapeutiksi.

Asuu Helsingissä.

Ajankohtaista Juontaa Hyvät ja huonot uutiset -paneeliohjelmaa, joka alkaa Nelosella 20.3.