Kun anteeksiantaja päästää irti katkeruudesta, hän vapautuu jatkamaan elämäänsä yhtä taakaa kevyempänä. Unohtaa ei kuitenkaan tarvitse eikä aina anteeksianto ole edes mahdollista. Psykologi Kari Kiianmaa antaa neuvoja sekä anteeksiantajalle että -pyytäjälle.

"Minä annan sinulle anteeksi"

Aito anteeksianto on haastava tehtävä, korostaa psykologi ja parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa. Vaiva kannattaa kuitenkin nähdä.

Kiianmaa kuvailee pitkään jatkunutta kaunaa kahden ihmisen vankilaksi. Sekä vanki että anteeksiantoa panttaava vanginvartija ovat sidottuja tilanteeseen. Vasta anteeksianto vapauttaa molemmat päästämään menneisyydestä irti ja jatkamaan elämässä eteenpäin.

– Näen sen selvästi työssäni parisuhdekouluttajana. Joskus ihmiset kokevat anteeksiannon velvollisuutena tai heitä painostetaan siihen. Silloin anteeksi saatetaan pyytää, mutta sydämessä siihen ei pystytä. Todellinen anteeksianto on syvällinen asia ja uskon, että jokaisen pitää itse miettiä mitä se merkitsee, Kiianmaa toteaa.

1. Oletko valmis antamaan anteeksi?

Anteeksiantaminen on aina prosessi, joka vie aikaa. Väkisin ei anteeksi voi antaa ja tarvittava aika on henkilökohtaista. Yksi pystyy käsittelemään asian nopeasti, toinen tarvitsee enemmän aikaa. Pinnallista tasoa syvemmälle pääsemiseen ei juuri ole oikotietä.

Anteeksi on taikasana vain, jos todella olet valmis siirtymään eteenpäin.

2. Hyväksy voimakkaat tunteet

Muista, että loukatuksi, hylätyksi tai väärinkohdelluksi tulemiseen liittyy vahvoja tunteita, esimerkiksi vihaa ja kostonhimoa. Ne ovat täysin sallittuja tunteita, jotka ovat osa tilanteen käsittelyä, eikä niitä tule vaieta kuoliaaksi. Kun ymmärrät, mistä vahvat tunteet tulevat ja että niillä on oikeus olla olemassa, voit päästä niiden yli ja siirtyä eteenpäin, anteeksi antamiseen.

3. Päästä irti vihasta

Moni vannoo vihoissaan, ettei koskaan anna anteeksi, mutta vala sitoo vannojansa tiukasti menneeseen ja estää pääsemään yli tapahtuneesta. Antaja luopuu katkeruudesta ja vapauttaa ennen kaikkea itsensä.

Kun ymmärtää anteeksiannon huojentavan voiman, anteeksi voi joskus antaa myös niille, jotka eivät ole sitä pyytäneet. Toisen ihmisen vilpitön anteeksipyyntö ja erehdyksen myöntäminen helpottavat anteeksiantajan työtä, mutta aina ne eivät ole välttämättömiä tai edes mahdollisia.

4. Hae ammattiapua ajoissa

Ystävät ja tutut eivät aina ole parhaita auttajia. Yhdessä tilannetta saatetaan suurennella ja kostonajatuksia lietsoa tarpeettomasti. Myös omassa mielessä loputtomasti pyöritellyt tapahtumat saattavat kasvaa ulos mittasuhteistaan. Apua kannattaa ja tulee hakea ammattilaiselta, jos tie tuntuu omin voimin tyssäävän alkuunsa.

5. Vääryyttä ei tarvitse unohtaa

Anteeksianto muuttuu helpommaksi, kun ymmärtää, ettei se tarkoita unohtamista. Unohtaminen voi olla mahdotonta, mutta asiasta irti päästäminen auttaa voittamaan katkeruuden, joka sitoo omia voimavaroja.

6. Ota anteeksipyyntö vakavasti

Aina anteeksianto ei ole mahdollista tai et itse siihen ole vielä valmis, mutta kunnioita vilpitöntä anteeksipyyntöä ottamalla se vakavasti ja antamalla pyytäjälle mielessäsi mahdollisuus.

”Anna anteeksi, minä tein väärin”

Anteeksipyytäjän pitää olla valmis muuttamaan omaa käytöstä, mutta myös armahtaa itseään.

1. Oletko valmis muutokseen?

Kestävän anteeksipyynnön pohja on aito halu korjata omaa toimintaa tulevaisuudessa. Joskus anteeksi tulee pyydettyä, koska loukatun läheisen pahaa mieltä on vaikea kestää. Jos omaa toimintaa ei kuitenkaan ole valmis muuttamaan, ”anteeksi” jää vain tyhjäksi sanaksi.

2. Vältä anteeksipyyntöjen kierre

Kun anteeksipyyntöön on vilpitöntä halua, mutta pyytäjä palaa aina vanhaan käytökseensä, on aika viheltää peli poikki ja hakea ammattiapua. Aina omat voimat eivät riitä muutokseen. Loputtomien anteeksipyyntöjen kierre vie helposti ihmissuhteesta luottamuksen ja anteeksipyyntö, vilpitönkin, menettää lopulta merkityksensä.

3. Opettele hyväksymään itsesi

Loukatun lisäksi anteeksipyytäjä tarvitsee armahduksen myös itseltään. Ihmisenä kasvamiseen kuuluu omien vajavuuksien tunteminen ja hyväksyminen ja niiden kanssa elämään opettelu. Myös itseään tulee rakastaa niin paljon, ettei rankaise itseään täysin kohtuuttomasti.

4. Muista itsehoito

Itselleen anteeksianto on erityisen tärkeää, jos loukattu ei vilpittömästä anteeksipyynnöstä huolimatta ole valmis antamaan anteeksi. Silloin tie täytyy kulkea yksin ja muuttaa omaa käytöstä. Kun osaa antaa itselleen anteeksi, voi siirtyä elämässä eteenpäin.

5. Liika anelu on liikaa

Tunnetko ihmisen, joka pyytelee kaiken aikaa anteeksi? Loputon anteeksipyytely on rooli, jolla voi peittää todellista minää. Yleensä pahoitteluautomaatin roolin ottanut ihminen kärsii epävarmuudesta, joka syntyy tunteesta, ettei ole kelvollinen ja hyvä ihminen sellaisena kuin on. Omaa itsetuntoa vahvemmaksi rakentaessa häviää yleensä myös tarve alituiseen anteeksipyytelyyn.

Entä jos ei voi antaa anteeksi?

– Aina anteeksi ei voi antaa, eikä se ole oman olon helpottamiseksi ensi sijaista, muistuttaa traumaterapiakeskuksen johtaja ja psykologi Anne Suokas-Cunliffe, joka kohtaa työssään syvästi traumatisoituneita ihmisiä.

Joskus riittää, että voi siirtyä elämään tätä päivää sen sijaan, että eläisi menneisyyden vaikeita tapahtumia mielessään yhä uudelleen. Näin on erityisesti sellaisten ihmisten suhteen, jotka ovat kokeneet kaltoin kohtelua lapsena heitä lähimpinä olevien aikuisten, yleensä vanhempien, taholta. Silloin mahdollinen anteeksiannon prosessi on paljon tässä kuvattua monimutkaisempi ja vaatii usein ammattiapua.

Apua anteeksiantoon

  • Parisuhteen ongelmakohtiin apua löytyy esimerkiksi Väestöliitosta, p. (09) 228 050 tai seurakuntien perheneuvonnasta, kysy omasta seurakunnasta.
  • Suomen psykologiliiton kautta voi etsiä laillistettuja psykologeja. Kelan tukemaan psykoterapiaan tarvitaan psykiatrin lähete. Myös kunnallinen terveydenhuolto tarjoaa psykiatripalveluja.
  • Traumaterapiakeskuksesta Helsingistä ja Oulusta apua voi hakea vaikeisiin psyykkisiin traumoihin. Helsinki p. 09- 4356 8280, Oulu p. 045-1130 589

Lue lisää uskottomuudesta.

kosketus, seksi, parisuhde

Parisuhdebloggaaja Sami Minkkinen voisi kirjoittaa loputtomiin koskettamisen ihanuudesta. Mies kaipaa sitä ihan yhtä lailla kuin nainen.

Parisuhdebloggari Sami Minkkinen toivoo, että myös perinteiseksi luonnehdittu, vähän jäyhä ja helposti kuoreensa vetäytyvä mies saisi nauttia puolisonsa kosketuksesta. Kosketus kun rauhoittaa miestä.

Kunpa mies osaisi näyttää naiselle, että kaipaa kosketusta.  

Naiselle Minkkinen kertoo nyt, kuinka miestä pitää koskea, että hän...

1. Rauhoittuu

Laske kätesi miehen olkapäälle tai vie sormet hänen hiuksiinsa, kun mies istuu ahdistuneen näköisenä sohvan nurkassa tai vaikuttaa siltä, että maailmantuska painaa. Kosketus, joka tulee pyytämättä, huojentaa oloa ja kertoo, ettei hän olekaan yksin.

2. Virkistyy

Kun mies joutuu itselleen vieraalta tuntuvaan ympäristöön, ota häntä kädestä kiinni. Moni mies väsyy nopeasti esimerkiksi shoppailukierroksella. Kun nainen tarttuu käteen, se on kaunista. Mies tuntee olevansa tarpeellinen.

3. Kiihottuu

Parisuhteen ydinalueella miestä innostavat kauniit sanat. Ne liittävät teidät yhteen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä. Kosketa miestä sanoilla, joiden voimasta hän tuntee olevansa haluttu, ja halu herää. Sängyssä sanat voivat olla tuhmempiakin.

4. Rakastuu entistä syvemmin

Kotiin tullessaan mies kaipaa pientä halausta tai suukkoa, vähintään mukavaa hipaisua kertomaan, että täällä hän saa huomiota. Vaikka elettäisiin perhe-elämän ruuhkavuosia, aikaa riittää ohi kulkiessa koskettamiseen.

Lisää ajatuksia rakkaudesta Marja Kihlströmin ja Sami Minkkisen kirjassa Pannaan menemään – kaksi tarinaa rakkaudesta. Kosmos, 2017.

Anna-Stina Nykänen

Leipäsuhteeni on tullut tiensä päähän. Tämä ei voi jatkua näin. Kotona menee leipää roskiin, vaikka mitä yrittäisi. Kaupoista heitetään pois valtavia vuoria leipää.

Ja kyllä roskiin päätyy muutakin ruokaa. Ei ole tolkun hiventä.

Enää ei riitä, että miettii, mistä ruoka tulee. Nyt pitäisi miettiä myös sitä, mihin ruoka menee. Enkä tarkoita sitä, kertyvätkö kilot vyötärölle vai reisiin. Tarkoitan sitä, mihin päätyy kaikki se ruoka, jota me emme syö. Siis hävikkiruoka.

Kaupassa mietitään, mikä on eettistä, terveellistä, taloudellista ja trendikästä. Silti osa ostoksista jää käyttämättä. Hyvät raaka-aineet, luonnonvoimat, koulutettujen ihmisten työ ja energia, mainostoimiston panos, hienot pakkaukset, kuljetukset, nätti esillepano hyllyllä... Ja huiis vaan, jätteeksi päätyi nyhtökauran jämä ja tv:stä tuttu proteiinirahka.

Ehei, tästä on tultava loppu. Mutta miten? Se on valtava maailmanlaajuinen ongelma.

 

Ennen hävikkiä syntyi vähemmän. Siitä pidettiin huolta. Minähän olen itse kasvanut hävikkiruoalla. Tosin sitä sanaa ei 1960-luvulla tunnettu.

Äitini oli töissä Bulevardilla ison, hienon vakuutusyhtiön keittiössä. Kaikki ruoka, mikä jäi yli, jaettiin keittiön työntekijöille kotiin vietäväksi. Ei heitetty roskiin. Ja ainahan sitä jäi. Tähteet olivat osa keittiön työntekijöiden palkkaa.

Joka päivä äiti raahasi isoissa kasseissa kotiin T-luu-pihvejä, osso buccoa, paahtovanukasta, kuutamokiisseliä – herrojen herkkuja. Meidän kotona lähiössä, vuokratalossa Maunulan pahamaineisen ostarin vierellä, syötiin ruokia, joista naapurin lapset eivät olleet kuulleetkaan.

Ei ihme, etten oppinut kotona laittamaan ruokaa. Se kuulemma johtui myös varhaisesta feminismistäni. En suostunut auttamaan äitiä keittiössä, kun eivät perheen miehetkään sitä tehneet.

Naapuri oli töissä keksitehtaalla ja toi sieltä halvalla rikkoutuneita pikkuleipiä. Pussi oli valtava. Lajittelimme kolhiutuneita karnevaalikeksejä, suklaalehtiä, pieniä paloja dominoita – ne olivat löytöjä. Ehjimmät poimittiin vierasvaraksi.

Juhlapyhiksi leipurilankomies toi töistä pikkurahalla vähän vinksahtaneita leivoksia.

Enää ei meillä nautita hävikkiherkkuja. Ellei sellaiseksi lasketa naudanlihaa, joka on Suomessa yleensä peräisin maitokarjasta, siis tavallaan maidontuotannossa syntyvää hävikkiä. Tai voisiko hirvenlihaa pitää riistanhoidossa syntyvänä hävikkinä? Vitsi, vitsi.

 

Kaupassa mietin punalappuisia, pian vanhenevia alennustuotteita. Niitä ostamalla torjuu hävikkiä. Veljeni katsoo ne aina ja ilahtuu löydöistä. Yksi ystävä häpeää, kun mies kantaa niitä kotiin. Onko tämä naisille arempi asia? Minä epäröin, voinko ostaa alennettuja, vaikka on varaa täysihintaisiin. Eihän leipäjonoonkaan voi mennä ilman avun tarvetta.

Tajuan, miten nirsolta näytän, kun puristelen patonkeja: onko jo kangistumassa, ei ole ihan lämmin enää. En kyllä osta nahistunutta leipää. Eikö tähän löytyisi jotain ratkaisua, uutta tekniikkaa tai palvelua?

Huono omatunto on hyvä asia. Hävikkiravintolat onkin jo keksitty: viiden ruokalajin illallinen jätteistä. Tästä se lähtee, muutos.

Ehkä kaupan hyllyt eivät kohta enää notku niin kuin nyt. Tunnen ärtymyksen sijaan huojennusta, kun leipähyllyt ovat illalla tyhjät.

 

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Mallitoimisto Paparazzin toimitusjohtaja Laila Snellman kaipaa tulevilta vuosilta lisää elämyksiä. Stressiä voisi olla kerrankin vähemmän.

Laila Snellman, 61, on pyörittänyt mallitoimisto Paparazzia 80-luvulta saakka. Käytännön työt ovat jo siirtymässä nuoremmalle polvelle, vastuun kantaminen ei. Ainakin nyt hänestä tuntuu siltä, että eläkepäivät saavat vielä odottaa. Intohimo muotimaailmaan on kuitenkin ollut viime vuosina koetuksella.

– Kotimainen vaatetuotanto on supistunut ihan minimiin. Kotimaiset vaatemerkit voi nyt laskea kahden käden sormilla, kun 1970–80-luvuilla meillä oli vielä Pohjoismaiden suurin vaateteollisuus. Muutos on hurja.

Snellman on seurannut aitiopaikalta, miten suomalaisten mallien kysyntä on laskenut etenkin kotimaisissa lehdissä ja mainoksissa.

– Suomalainen kauneus ei enää kelpaa meille itsellemme. Sitä on vaikea ymmärtää. Suomalaiset lehdet ja muut tahot haluavat useimmiten ulkomaisen mallin, vaikka kuvaukset tehtäisiin muuten suomalaisella tiimillä ja vain suomalaiselle yleisölle. Näin ei ollut ennen. Tämä kaikki vaikuttaa paljon mielentilaani ja tekemisiini tällä hetkellä, Snellman sanoo.

Yksityisyrittäminen on tietänyt valtavaa stressiä. Sitä on ollut kuluttavan paljon, Snellman myöntää.

Kuntosalilla on tylsää

Liikuntaa voisi ja pitäisi harrastaa enemmänkin. Snellmanilla on kuitenkin välillä motivoitumisvaikeuksia.

– Välillä laistan liikunnasta, vaikka monessa muussa asiassa olen tosi tunnollinen. Välillä vain kypsyttää lähteä salille ja veivata siellä jotain laitteita. Se on tylsää. Olen varmasti aiheuttanut ohjelmani laatineelle personal trainerille paljon harmaita hiuksia.

Snellmanilla on hyvä peruskunto, mutta etenkin kehonhuoltoa pitäisi tehdä enemmän. Vaivat tulevat nykyään juuri siitä, että venyttely ja liikeratojen avaaminen jäävät liian vähiin. Niitä olisi helppoa tehdä kotonakin, kun vain malttaisi.

Ongelmia tuo myös sosiaalinen media. Kun Paparazzi meni Instagramiin, Snellman sai tenniskyynärpään.  Hän vietti siellä tunteja ja teki samaa staattista liikettä huomaamatta.

Muiden auttaminen tuo iloa

Paparazzin pyörittämisestä on vapautunut aikaa uusillekin projekteille. Toimettomaksi Snellman ei kuitenkaan aio jäädä. Seuraavaksi hän alkaa ehkä auttaa maahanmuuttajia.

Myös matkustaminen on lähellä sydäntä. Virallinen eläke olisi mahtavaa aloittaa maailman ympäri matkustamisella. Vielä riittää uusia paikkoja nähtäväksi ja elämyksiä koettavaksi.

– Ja Afrikkaan haluan uudelleen! Ihmiset siellä ovat niin ystävällisiä ja tyytyväisiä, vaikka heillä olisi miten vähän omaisuutta.

Lue lisää Lailan Hyvän olon vinkeistä: Hyvä terveys 6/2017. Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi

Toimitus suosittelee
Pekka Pouta vaihteeksi pokkana.

Meteorologi Pekka Poudan on kuultu mainitsevan sana seksihelle, kun hän ennustaa televisiossa tulevaa säätä. Millaista kesäkeliä meille silloin luvataan, Pekka?

Meteorologien termistö on lisääntynyt epävirallisella käsitteellä seksihelle. Ilmanalaa kuvailevalla sanalla on kiinnostava historia, jonka pieni piiri sääasiantuntijoita tietää.

Pekka Pouta, MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelman meteorologi selittää, millaisia kesäisiä lämpötiloja hän tarkoittaa puhuessaan seksihelteestä.

Entä tuleeko ensi kesänä sellainen? Ja entä jos ei tulekaan..?

Lue Pekka Poudan keinoista pitää huolta terveydestään: Hyvä terveys 6/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden digilehdet.fi