Kun anteeksiantaja päästää irti katkeruudesta, hän vapautuu jatkamaan elämäänsä yhtä taakaa kevyempänä. Unohtaa ei kuitenkaan tarvitse eikä aina anteeksianto ole edes mahdollista. Psykologi Kari Kiianmaa antaa neuvoja sekä anteeksiantajalle että -pyytäjälle.

"Minä annan sinulle anteeksi"

Aito anteeksianto on haastava tehtävä, korostaa psykologi ja parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa. Vaiva kannattaa kuitenkin nähdä.

Kiianmaa kuvailee pitkään jatkunutta kaunaa kahden ihmisen vankilaksi. Sekä vanki että anteeksiantoa panttaava vanginvartija ovat sidottuja tilanteeseen. Vasta anteeksianto vapauttaa molemmat päästämään menneisyydestä irti ja jatkamaan elämässä eteenpäin.

– Näen sen selvästi työssäni parisuhdekouluttajana. Joskus ihmiset kokevat anteeksiannon velvollisuutena tai heitä painostetaan siihen. Silloin anteeksi saatetaan pyytää, mutta sydämessä siihen ei pystytä. Todellinen anteeksianto on syvällinen asia ja uskon, että jokaisen pitää itse miettiä mitä se merkitsee, Kiianmaa toteaa.

1. Oletko valmis antamaan anteeksi?

Anteeksiantaminen on aina prosessi, joka vie aikaa. Väkisin ei anteeksi voi antaa ja tarvittava aika on henkilökohtaista. Yksi pystyy käsittelemään asian nopeasti, toinen tarvitsee enemmän aikaa. Pinnallista tasoa syvemmälle pääsemiseen ei juuri ole oikotietä.

Anteeksi on taikasana vain, jos todella olet valmis siirtymään eteenpäin.

2. Hyväksy voimakkaat tunteet

Muista, että loukatuksi, hylätyksi tai väärinkohdelluksi tulemiseen liittyy vahvoja tunteita, esimerkiksi vihaa ja kostonhimoa. Ne ovat täysin sallittuja tunteita, jotka ovat osa tilanteen käsittelyä, eikä niitä tule vaieta kuoliaaksi. Kun ymmärrät, mistä vahvat tunteet tulevat ja että niillä on oikeus olla olemassa, voit päästä niiden yli ja siirtyä eteenpäin, anteeksi antamiseen.

3. Päästä irti vihasta

Moni vannoo vihoissaan, ettei koskaan anna anteeksi, mutta vala sitoo vannojansa tiukasti menneeseen ja estää pääsemään yli tapahtuneesta. Antaja luopuu katkeruudesta ja vapauttaa ennen kaikkea itsensä.

Kun ymmärtää anteeksiannon huojentavan voiman, anteeksi voi joskus antaa myös niille, jotka eivät ole sitä pyytäneet. Toisen ihmisen vilpitön anteeksipyyntö ja erehdyksen myöntäminen helpottavat anteeksiantajan työtä, mutta aina ne eivät ole välttämättömiä tai edes mahdollisia.

4. Hae ammattiapua ajoissa

Ystävät ja tutut eivät aina ole parhaita auttajia. Yhdessä tilannetta saatetaan suurennella ja kostonajatuksia lietsoa tarpeettomasti. Myös omassa mielessä loputtomasti pyöritellyt tapahtumat saattavat kasvaa ulos mittasuhteistaan. Apua kannattaa ja tulee hakea ammattilaiselta, jos tie tuntuu omin voimin tyssäävän alkuunsa.

5. Vääryyttä ei tarvitse unohtaa

Anteeksianto muuttuu helpommaksi, kun ymmärtää, ettei se tarkoita unohtamista. Unohtaminen voi olla mahdotonta, mutta asiasta irti päästäminen auttaa voittamaan katkeruuden, joka sitoo omia voimavaroja.

6. Ota anteeksipyyntö vakavasti

Aina anteeksianto ei ole mahdollista tai et itse siihen ole vielä valmis, mutta kunnioita vilpitöntä anteeksipyyntöä ottamalla se vakavasti ja antamalla pyytäjälle mielessäsi mahdollisuus.

”Anna anteeksi, minä tein väärin”

Anteeksipyytäjän pitää olla valmis muuttamaan omaa käytöstä, mutta myös armahtaa itseään.

1. Oletko valmis muutokseen?

Kestävän anteeksipyynnön pohja on aito halu korjata omaa toimintaa tulevaisuudessa. Joskus anteeksi tulee pyydettyä, koska loukatun läheisen pahaa mieltä on vaikea kestää. Jos omaa toimintaa ei kuitenkaan ole valmis muuttamaan, ”anteeksi” jää vain tyhjäksi sanaksi.

2. Vältä anteeksipyyntöjen kierre

Kun anteeksipyyntöön on vilpitöntä halua, mutta pyytäjä palaa aina vanhaan käytökseensä, on aika viheltää peli poikki ja hakea ammattiapua. Aina omat voimat eivät riitä muutokseen. Loputtomien anteeksipyyntöjen kierre vie helposti ihmissuhteesta luottamuksen ja anteeksipyyntö, vilpitönkin, menettää lopulta merkityksensä.

3. Opettele hyväksymään itsesi

Loukatun lisäksi anteeksipyytäjä tarvitsee armahduksen myös itseltään. Ihmisenä kasvamiseen kuuluu omien vajavuuksien tunteminen ja hyväksyminen ja niiden kanssa elämään opettelu. Myös itseään tulee rakastaa niin paljon, ettei rankaise itseään täysin kohtuuttomasti.

4. Muista itsehoito

Itselleen anteeksianto on erityisen tärkeää, jos loukattu ei vilpittömästä anteeksipyynnöstä huolimatta ole valmis antamaan anteeksi. Silloin tie täytyy kulkea yksin ja muuttaa omaa käytöstä. Kun osaa antaa itselleen anteeksi, voi siirtyä elämässä eteenpäin.

5. Liika anelu on liikaa

Tunnetko ihmisen, joka pyytelee kaiken aikaa anteeksi? Loputon anteeksipyytely on rooli, jolla voi peittää todellista minää. Yleensä pahoitteluautomaatin roolin ottanut ihminen kärsii epävarmuudesta, joka syntyy tunteesta, ettei ole kelvollinen ja hyvä ihminen sellaisena kuin on. Omaa itsetuntoa vahvemmaksi rakentaessa häviää yleensä myös tarve alituiseen anteeksipyytelyyn.

Entä jos ei voi antaa anteeksi?

– Aina anteeksi ei voi antaa, eikä se ole oman olon helpottamiseksi ensi sijaista, muistuttaa traumaterapiakeskuksen johtaja ja psykologi Anne Suokas-Cunliffe, joka kohtaa työssään syvästi traumatisoituneita ihmisiä.

Joskus riittää, että voi siirtyä elämään tätä päivää sen sijaan, että eläisi menneisyyden vaikeita tapahtumia mielessään yhä uudelleen. Näin on erityisesti sellaisten ihmisten suhteen, jotka ovat kokeneet kaltoin kohtelua lapsena heitä lähimpinä olevien aikuisten, yleensä vanhempien, taholta. Silloin mahdollinen anteeksiannon prosessi on paljon tässä kuvattua monimutkaisempi ja vaatii usein ammattiapua.

Apua anteeksiantoon

  • Parisuhteen ongelmakohtiin apua löytyy esimerkiksi Väestöliitosta, p. (09) 228 050 tai seurakuntien perheneuvonnasta, kysy omasta seurakunnasta.
  • Suomen psykologiliiton kautta voi etsiä laillistettuja psykologeja. Kelan tukemaan psykoterapiaan tarvitaan psykiatrin lähete. Myös kunnallinen terveydenhuolto tarjoaa psykiatripalveluja.
  • Traumaterapiakeskuksesta Helsingistä ja Oulusta apua voi hakea vaikeisiin psyykkisiin traumoihin. Helsinki p. 09- 4356 8280, Oulu p. 045-1130 589

Lue lisää uskottomuudesta.

Teemu Laajasalo

Helsingin uuden piispan Teemu Laajasalon tavoitteena on lisätä iloa, sillä surun tunnemme paremmin. –Vakavalla naamalla oleminen ei sovi minulle, hän sanoo.

Kaikki, mikä on kirkolle haasteellista, tulee vastaan kirkkoherra Teemu Laajasalon työpaikalla Helsingin Kalliossa. Enemmistö kalliolaisista on 20–40-vuotiaita, perheitä ja lapsia on vähän ja vilkkaan muuttoliikkeen vuoksi seurakunnan väkimäärä vaihtuu 3,5 vuodessa kokonaan. Kun Laajasalo aloitti, kirkkoon kuuluvia oli noin puolet. Kävijämäärät ovat nousseet, mutta työsarkaa riittää. Baareissa ja kaduilla kytee vielä paljon sellaista tyytymättömyyttä, jota ei korkeamman tulotason kaupunginosissa kohtaa.

Tänne, jos jonnekin, tarvitaan iloa ja naurua. Niissä Laajasalo on hyvä. Hän on tuonut kirkkoon huumoria ja hyvinvointia yksinkertaisin keinoin: ruoan, tanssin ja yhdessä tekemisen avulla. Kirkolla on nautittu brunsseja, joihin maahanmuuttajataustaiset ammattikokit ovat tehneet ruoat ja tarjoilijoina on ollut muiden muassa entisiä narkomaaneja ja työttömiä. Kirkko täyttyi tungokseen asti, kun siellä järjestettiin kaupunginosajuhlat ja soitettiin musiikkia.

 

Vielä rohkeampi ja kantaa ottava ote nähtiin kaksi vuotta sitten, kun Kallion seurakunta huolestui asunnottomuudesta ja järjesti Toisenlainen hiihtoloma -tapahtuman. Kymmenet kaupunkilaiset majoittivat koteihinsa tuntemattomia ihmisiä silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Iso määrä kodittomia pääsi viikoksi lämpimään petiin, suihkuun ja päivällispöytään. Syntyi luottamusta ja vahvoja ystävyyssuhteita,
jaettuja hetkiä.

– Ajattelin ensin, että ei kukaan ota kotiinsa vaikka romanikerjäläistä, mutta olin väärässä, Laajasalo sanoo.

Ajatuksena on, että kirkkoa ei tyrkytetä kenellekään. Ihmiset kyllä hakeutuvat paikkoihin, joista kokevansa löytävänsä jotain itselleen tärkeää.

 

Naurun takia Teemu Laajasalo tunnetaan kotikaupunkinsa ulkopuolellakin, oikeastaan koko Suomessa. Kasvot ovat tulleet tutuksi komediaohjelmien myötä. Vuonna 2011 Laajasalo debytoi koomikkona YleLeaks-ohjelmassa, ja kolme vuotta sitten hän nauratti humoristisessa Hyvät ja huonot uutiset -visailuohjelmassa. Osa kansasta kuitenkin vihastui. Päiviteltiin, kuinka pappi saattaa puhua tuhmia tai vitsailla vähemmistöistä. Joskus ihmisillä meni sekaisin, että ruudussa ei puhunut pappi vaan koomikko.

Laajasalo puolustaa tv-roolejaan topakasti.

– Jos naama on tuttu, siitä on apua myös kirkkoherran työssä. Ei niin, että minä olen brändi vaan että annan kirkolle kasvot. Juuri kirkon näkymättömyys on tehnyt ihmisten kohtaamisen vaikeaksi.

Näkyvyys kääntyi nopeasti kirkkoherran voitoksi. Se ei ole ihme, sillä naurun tärkeys on todistettu myös tieteellisesti. Se toimii yhteisön liimana, rentouttaa ja lisää hyvinvointia.

– Onhan siinä jotain omituista, jos kirkonmiehen vitsailua paheksutaan ja ajatellaan, että ei pitäisi niin hymyssä suin olla vaan vähän vakavammalla
naamalla.

”Olen kuitenkin evankeliumin eli ilosanoman asialla. Tavoitteena olisi saada ihmiset iloiseksi.”
 

 

Aika ja vanheneminen ovat olleet kirkkoherran mielessä paljon. Tänä vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun Laajasalo vihittiin papiksi. Hän oli silloin tehtävässään Suomen nuorin, 22. Saarnojen aiheet olivat kuitenkin samoja kuin nyt: Jeesus, armo, ilo. Papin puvussa saattoi luontevasti
myös kuunnella ja lohduttaa vaikka itseään neljä kertaa vanhempaa. Työ kasvatti huomaamaan, että ihmisten ongelmat ja murheet ovat
isossa mittakaavassa hyvin samanlaisia. Jos läheinen on vakavasti sairas tai omaa lasta kiusataan koulussa, puitteet eivät vaikuta.

– Kun suru on tarpeeksi suuri, ei ole hirveästi eroa sillä, itketkö tammiparketilla 400 neliössä vai muovimatolla 40 neliössä.

Avarakatseisuuden ymmärrys on peruja kotoa. Perhe oli keskiluokkainen, mutta kotona pyöri hyvin sekalaista seurakuntaa.

– En edes tiennyt tuttujen ja ystävien taustoista. Kasvoin siihen, että kaikki ovat samanarvoisia ja ihmistä pitää kunnioittaa, olla hyvätapainen ja
kohtelias.

 

Jo pappisuransa alussa Laajasalo edusti kirkon liberaaleinta puolta. Vuonna 1999 Laajasalo esimerkiksi ennusti, että 15 vuoden päästä homoja vihitään kirkossa. Se ei ole toteutunut vieläkään, mutta enää kirkkoherra ei metelöi.

– Rakastan kirkkoa sellaisena, kuin se on, en sellaisena, mitä se voisi olla. Kirkko täyttää 500 vuotta, ja paljon on saatu aikaan. Verrattain
lyhyessä ajassa leirit ovat muuttuneet radikaalisti. Niitä, jotka olivat 90-luvulla ääriliberaaleja, pidetään nyt keskitien kulkijoina. Keskitien kulkijat
puolestaan koetaan nykyään äärikonservatiiveina.

Parantamisen varaa silti on. Erilaisuutta tulisi yrittää sietää. Ennen pitkää samaa sukupuolta olevat saavat kirkkohäät, siitä Laajasalo on varma. Kirkon muutosta enemmän ihmetyttää oma muuttumattomuus. Vaikka peilistä katsoo toisennäköinen tyyppi kuin nuorena, sama se on sisältä.

– Välillä mietin, olenko todella näin vanha! Vanhenemisessa hauskaa on, että vaikka aika kuluu ympärillä, sitä kokee olevansa yhä sama ihminen.

 

Laajasalo ei voi olla ihailematta lasten loputonta uteliaisuutta ja tiedonjanoa. Heille maailma näyttäytyy jatkuvan ihmettelyn aiheena. Juuri uteliaisuudessa lapset ovat opettaneet Laajasaloa eniten.

– On hämmentävää, miten lapsi voi esittää tiedemiehen ja -naisen kysymyksiä, jotka eivät tule minulle mieleenkään ja joihin yleissivistykseni ei taivu.
He antavat joka päivä uusia kulmia siihen, miten maailmaa voi katsoa.

Näinä yhdessäolon hetkinä hälvenee huono omatunto siitä, ettei aina ehdi yhteiseen ruokapöytään tai ole läsnä, kun kuopus kaatuu, satuttaa polvensa ja haluaisi isän laittamaan laastarin. Laajasalo toivoo, että tieto rakastetuksi tulemisesta kannattelee pesuetta silloinkin, kun hän ei ole läsnä.

– Minulla on usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tärkein tavoitteeni on, että lapset tietävät, että he eivät voisi tehdä mitään, mikä poistaisi rakkauden.
Rakkauteen sisältyy lupa erehtyä ja epäonnistua. Mokaaminen on ihan ok, isä sanoo lapsille usein. Aikuisillekin sitä on hyvä toitottaa, sillä he vasta täydellisyyden tavoittelijoita ovatkin. Pitäisi olla hyvä kaikessa, pystyä ja riittää.

Vaatimusten alla luhistuu herkästi, jos ei laske rimaa. Kaikkeen ei tarvitse taipua.

– Nykyajassa on paljon ehdottomuutta, meistä yritetään puristaa kauhean hyviä kaikessa. Tärkeintä olisi hyväksyä, että aina asiat eivät mene kuten
toivoisi eikä osaa olla sellainen kuin haluaisi. Silti elämässä voi käydä hyvin. ●

 

TEEMU LAAJASALO, 43

TYÖ Helsingin hiippakunnan piispa. Aiemmin kirkkoherra Helsingin Kallion seurakunnassa. Tunnetaan myös television
sketsi- ja komediaohjelmista.
PERHE Naimisissa, 4-,9- ja 11-vuotiaat lapset.
VAPAALLA Aloitti uudestaan lenkkeilyn, soittaa kitaraa nuotiolla.

paniikkikohtaus ahdistus pelot sosiaaliset pelot

Olen kärsinyt vuoden verran epätodellisesta olosta. Pohdin tilaani ahdistukseen asti. Ärsyynnyn helposti, sosiaaliset tilanteet kauhistuttavat ja kassajonossa iskee paniikki. Työterveyslääkärissä on käyty: verikokeet olivat normaalit. Välillä ulosmenokin tuntuu ylivoimaiselta. Kaupassa pohdin, miten päästä nopeasti pois, jos kohtaus iskee, autossa rauhoitun. Läheiseni kuoli yllättäen vuosi sitten. Mielestäni olen käsitellyt asian, mutta voivatko oireet silti selittyä tästä?

Kuvauksesi perusteella kärsit paniikkikohtauksista. Niiden pelko saa sinut välttämään tilanteita, joissa äkillinen paniikkikohtaus voi yllättää.Joskus paniikkikohtausten taustalla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen ytimen liikatoiminta tai sydämen rytmihäiriö, mutta nämä syyt työterveyslääkäri on ilmeisestikin sulkenut pois.

Toistuvien paniikkikohtauksia tai niiden pelkoa voidaan hoitaa sekä kognitiivisella käyttäytymisterapialla että kohtauksia estävällä lääkehoidolla. Monet voivat hyötyä myös nettiterapioista (mielenterveystalo.fi).

Ei ole lainkaan mahdotonta, että läheisesi odottamaton kuolema on aktivoinut omat kuolemaan liittyvät pelkosi. Ne ilmenevät nyt paniikkikohtauksina tai ahdistusoireina.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

kehonkuva painonhallinta laihdutus syömishäiriöt

Kauneusleikkaus tai laihduttaminen ei tuo onnea, jos koen itseni rumaksi tai lihavaksi. Mikä auttaisi?

Liian suuri takapuoli, liian pieni takapuoli, liian laiha, liian lihava... Tyytymättömyys ulkonäköön rasittaa ainakin joka toisen naisen ja joka kolmannen miehen elämää.

– Tavallisin tyytymättömyyden aihe on paino. Moni kokee, että sitä on liikaa, psykologi Monica Ålgars sanoo.

Hän on tutkinut suomalaisten aikuisten kehonkuvaa, tyytymättömyyttä omaan kehoon ja häiriintynyttä syömistä.

Monica Ålgars määrittelee kehonkuvan muotoutuvan siitä, millaisena ihminen näkee kehonsa, millaisia ajatuksia ja tunteita hän siihen liittää ja miten hän sitä kohtelee.

– Jos viihdyt kehossasi, et todennäköisesti mieti ulkonäköäsi kaiken aikaa eikä se vie energiaasi ahdistavalla tavalla. Kohtelet itseäsi hyvin: syöt, liikut ja lepäät sen verran kuin tarvitset.

Myös tunteet omaa kehoa kohtaan ovat silloin positiivisia: Nautit kehollisuudestasi, tunnet rakkautta ja ylpeyttä kehoasi kohtaan siksi, että se voi hyvin ja palvelee sinua hyvin. Et vertaile itseäsi muihin, hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Sallit itsellesi väsymyksen, nälän ja kylläisyyden tunteet sekä seksuaalisen halun ja nautinnon.

– Ylipaino, sairaudet ja vammat eivät estä nauttimasta kehollisuudesta ja pitämästä itseä hyvänä, Monica Ålgars sanoo.

Tyytymätöntä rahastetaan

Mihin sitten olemme tyytymättömiä ulkonäössämme?

– Ihan mihin tahansa. Kasvoissa tai vartalossa ei näytä olevan kohtaa, joka ei mainosten mukaan voisi olla kauniimpi tai parempi ja jota ei voisi leikellä tai muotoilla, Monica Ålgars sanoo.

Korvannipukoitakin muotoillaan uusiksi. Navalle voi tehdä kauneuskirurgisen operaation. Jotkut naiset leikkauttavat häpyhuuliaan siksi, että niistä tulisi jollain tavalla paremmat – ja ihmisestä sen myötä haluttavampi ja rakastettavampi.

Kun ihminen muokkaa ulkonäköään, taustalta löytyy usein sama toive: että olisi onnellisempi.

Hän toteaa, että kauneusteollisuus tienaa rahaa sillä, että olemme tyytymättömiä ulkonäköömme. Dieetteihin, hoitoihin, leikkauksiin ja muokkauksiin latautuu valtavasti odotuksia. Ja siten myös pettymyksiä, kun kallis hoito ei tuonutkaan onnea.

Kuvavirran vietävissä

Ulkonäölle asetetaan nykyään yhä julmempia vaatimuksia. Lisäksi kauneusihanteet alkavat olla mahdottomia saavuttaa. Mallit, joihin itseämme vertaamme, eivät ole tästä maailmasta vaan fotoshopattuja.

–Nykyisen kuvankäsittelyn aikana ulkonäön merkitys on korostunut valtavasti. Sosiaalisessa mediassa pommitamme toisiamme kuvilla. Näemme lukemattomia kasvoja ja vartaloita joka päivä. Vertailukohteita on valtavasti.

Monica Ålgars ymmärtää, että kuvaaminen on myös itseilmaisua, keino tulla nähdyksi, saada ihailua ja hyväksyntää.

–Siinä voi kuitenkin olla myös haittansa. Se ruokkii kulttuuria, jossa omaa ja toisten kehoa tarkkaillaan.

Tyytymättömyyden syy on pintaa syvemmällä itsetunnossa. Sellainenkin, joka on kaikkien mittareiden mukaan kaunis, saattaa tuntea itsensä rumaksi, jos itsetunto on nujerrettu.

– Käytämme valtavasti energiaa siihen, että rääkkäämme, soimaamme, kritisoimme omaa ja toistemme kehoa. Se heikentää itsetuntoa ja voi jopa altistaa masennukselle.

Monica Ålgars tähdentää, että on toisaalta luonnollista kiinnittää huomiota omaan olemukseensa. Itsestä kannattaa välittää ja pitää huolta. Vaatteista, meikeistä ja hyvinvoivasta kropasta voi saada paljon iloa.

– Ongelmaksi ulkonäkö muuttuu, jos siitä ajattelee jatkuvasti kielteisesti.

Laiha ja muutenkin hyvä

Tarkkailemme omaa ja toisten painoa kuin se olisi ihmisyyden mitta.

–Hoikkuuteen liitetään myös psyykkisiä ominaisuuksia: koska olet laiha, sinussa on muutakin hyvää. Työnhaussakin suositaan hoikkia.

Jos ihminen on runsaasti ylipainoinen ja se haittaa hänen elämäänsä, eikö ole luonnollista, että hän on tilanteeseen tyytymätön?

– Syyllistävä suhtautuminen ylipainoon ja ylipainon näkeminen maailman kauheimpana katastrofina lisää vain häpeää. Häpeä puolestaan voi vaikuttaa niin, että ihmiset lihovat entistä enemmän ja suhde omaan kehoon vain huononee.

Tyytymättömyys painoon voi altistaa myös syömishäiriöille, kuten bulimialle, anoreksialle tai ahmimiselle.

Jos Monica Ålgars saisi päättää, niin kukaan ei laihduttaisi.

Dieetit eivät toimi. Laihduttajista suuri osa lihoo kuurinsa jälkeen enemmän kuin olisi lihonut, ellei olisi laihduttanut.

Monica Ålgars arvostelee dieettejä siitä, että ne tuovat ulkoapäin ohjattuja sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia. Laihduttaja ei opi kuuntelemaan kehoaan.

– Ei ole hyvä asia, jos ruoasta tulee kielletty: ei koskaan enää pullaa.

Ålgars neuvookin kiellettyjen ruokien listaamisen sijaan lisäämään hyviä aineksia lautaselle.

– Ruokavalio muuttuu terveellisemmäksi, jos ruokakaupassa kysyy: kohtelenko itseäni hyvin ja saanko hyvän olon, kun syön tätä ruokaa.

Onko läski päivä?

Mielikuva ja tuntemus omasta kehosta ei aina vastaa peilikuvaa. Esimerkiksi anoreksiaan sairastunut saattaa nähdä itsensä lihavana, vaikka olisi langanlaiha.

Joku toinen voi hävetä ylen määräin jonkin kasvojensa erityispiirrettä, jota muut eivät edes huomaa.

Monica Ålgars sanoo, että on veteen piirretty viiva, milloin on kyse lievästä tyytymättömyydestä ulkonäköön tai vakavammasta häiriöstä kehonkuvassa.

Se, miten näemme itsemme peilistä, on aina omaa tulkintaa.

– Arkipuheessa kuka tahansa saattaa sanoa, että tänään on läski päivä.

On tutkittu, että naiset, jotka ovat juuri syöneet suklaapatukan arvioivat itsensä suuremmiksi kuin ne naiset, jotka eivät ole syöneet suklaapatukkaa.

Ota käyttöön kauniit sanat

Monica Ålgars sanoo, että terveempi tapa suhtautua omaan kehoon on siirtää näkökulmaa ulkoa sisään.

–Moni on hukassa siinä, mitä keho tarvitsee: millaista liikuntaa, millaista ruokaa, millaisia nautintoja, miltä tuntuu, kun syö paljon, miltä tuntuu kun jättää syömättä kokonaan.

Kun pysähtyy kuuntelemaan kehoaan, ei ole takeita siitä, että kuulisi pelkkiä hyviä viestejä. Vastaan voi tulla monenlaista epämukavuutta.

– Tavoite on se, että omassa kehossa on mahdollisimman hyvä olla. Siihen voi vaikuttaa syömisillä, juomisilla, liikunnalla ja levolla.

Monica Ålgars neuvoo puhumaan itselle lempeästi – olet hyvä, olet riittävä – ja nauttimaan omasta kehosta. Hänen mielestään voisimme lakata arvostelemasta omaa ja toisten ulkonäköä.

– On vahingollista ihannoida hoikkuutta ja samalla paheksua lihavuutta. Näkökulman tulisi olla terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Asiantuntija: Monica Ålgars, psykologian tohtori, tutkija, Åbo Akademin.

mustasukkaisuus, parisuhde, uskottomuus

Parien on välillä hyvä miettiä yhdessä, millainen käytös on uskottomuutta, sanoo kirjailija ja seksuaalikasvattaja Nina Honkanen.

Flirtti on toiselle melkein kuin uskottomuutta, toiselle harmitonta huvia.

Kuitenkin se, mikä loukkaa puolisoasi, tekee suhteellenne pahaa.

Jos haluatte välttää vakavammat loukkaukset, pitäkää arjessa mukana mukava seksuaalinen jännite.

1. Päivittäkää suhteenne arvot

Silloin tällöin on hyvä jutella siitä, mikä teille molemmille on liitossanne tärkeää? Mitä suhteelta toivotte ja haluatte? Missä menevät rajat, joiden rikkominen loukkaa toista? Onko esimerkiksi flirttailu loukkaavaa?

2. Seksistä on hyvä puhua avoimesti

Seksistä voi puhua samaan tapaan kuin viineistä, pihanhoidosta, lomasuunnitelmista ja muusta mukavasta. Avoimuus kehittää puolisoiden välille hyvää seksuaalista jännitettä. Jos jännite arjen kohinassa pääsee täysin katoamaan, voi tulla tarpeita hakea sitä suhteen ulkopuolelta.

3.Tunnistakaa tyytymättömyys

Jos jompi kumpi tuntee jatkuvasti jäävänsä tyydyttämättömäksi, hän ei saa suhteesta kaipaamaansa. Kannattaa uskaltaa puhua tunteista niiden oikeilla nimillä. Aloita vaikka kysymyksellä, kuinka voit?

4. Suudelkaa säästelemättä

Halu suudella tai olla suutelematta kertoo siitä, kuinka tyytyväisiä puolisot ovat suhteeseensa. Suudelma kertoo toiselle, että olet minulle tärkeä. Siis vaikka vain kevyt suukko mutta mielellään päivittäin.

 

Lisää aiheesta Nina Honkasen kirjassa Onnelliseksi – seksuaalisuus läpi elämänkaaren. Siltala, 27 e.