Aivotutkija Miia Kivipelto Tukholma

Aivotutkija Miia Kivipelto tapaa viisikymppisiä, jotka valittelevat, ettei muisti pelaa. Syynä voi olla voimat vienyt stressi. Vaikka elimistö olisi muuten palautunut, pää tarvitsee lisäaikaa toipumiseen.

Aivot ovat Miia Kivipellon, 42, mielestä kiehtova elin. Ne ovat tutkijoillekin edelleen aika mystinen juttu, universumin monimutkaisin koneisto. Ne säätelevät elimistön koko toimintaa. Sitä, kuinka reagoimme ärsykkeisiin, käyttäydymme, tunnemme, muistamme, kommunikoimme...

– Tuskin koskaan pystytään täysin ymmärtämään, kuinka aivot toimintaamme säätelevät. Niissä sijaitsee kuitenkin iso osa ihmisyyttä, sanoo geriatrian professori ja palkittu aivotutkija Miia Kivipelto.

Vielä muutama vuosikymmen sitten aivoja pidettiin koneistona, joka raksuttaisi kelvollisesti niin kauan kuin öljyt kiertäisivät mekanismissa eikä pääkoppaan kohdistuisi kovia kolauksia. Nykyisin aivoja pidetään paljon muovautuvampina, ja juuri muovautuvuus kiinnostaa Kivipeltoa.

Ylirasitus on tunnollisen vaiva

Monta vuotta aivotutkijan pitämiin esitelmiin kuului kaksi vakiovalokuvaa. Aivot terveinä, elinvoimasta punertavina ja alzheimerin harmaannuttamina. Kivipelto työskenteli tutkijaryhmineen selvittääkseen, mikä saa aikaan muutoksen. Miten muistisairaus etenee ja mitä sen hidastamiseksi ellei peräti ehkäisemiseksi voidaan tehdä?

Muistin heikkeneminen ei ole pelkästään vanhusten huoli. Viime vuosina Kivipelto on tavannut viisikymppisiä naisia, jotka kertovat muistipoliklinikalla hieman nolostellen, että pää ei tunnu toimivan kuten pitäisi. He ihmettelevät, että päässä pätkii, vaikka muuta vaivaa ei olisi.

On tyypillistä, että nämä naiset käyvät töissä ja hoitavat tunnollisesti velvollisuutensa. Ehkä liiankin tunnollisesti – aivan kuin olisi oltava vaikuttamassa joka kentällä. Mutta moni on väsynyt, alakuloinen, masentunutkin. Joku on palannut äskettäin töihin burn out -lomalta ja todennut, että vaikka hän on muuten palautunut ylirasituksesta, muisti ei pelaa entiseen tapaan.

Stressi vie muistista herkkyyden

Yksi aivotutkimuksen uusista alueista onkin stressihormonien vaikutus muistamiseen. Sitä selvitetään kansainvälisessä tutkimuksessa.

–Muistista voi kadota herkkyys. Pään sisälläkin tarvitaan palautumisaikaa, kun elämään on tullut voimat tyhjentänyt kriisi. Vaikka aivoissa on luontaisesti reservikapasiteettia ja ne joustavat tiukassa paikassa, niin pitkään kestävä stressi muokkaa niitä. Samoin tekee esimerkiksi unettomuus.

Välittäjäaineiden toiminnassa nähdään silloin muutoksia.

–Ehkä aivojen palautuminen vaatiikin pidemmän ajan kuin on ajateltu, ja ehkä palautumista voi edistää omilla toimillaan, mutta millä tavoin ja kuinka paljon? Tätä vielä tutkitaan, sanoo Kivipelto.

Tutkijaa itseäänkin mietityttää varmasti kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kuinka oma pää toimii.

 

Lue koko juttu: Hyvä terveys 12/2016

thefinn

Miia Kivipelto: ”Keski-iän stressi panee muistin koetteille”

Mielestäni vaikea stressi lisää mahdollisuutta kilpirauhasen alitoimintaan. Tämä myös aiheuttaa muistiongelmia. Valitettavasti Suomen terveydenhoito ei tunnista alitoimintaa ja ainoa tapa on käydä yksityisellä endokrinologilla. Mikäli ongelmana on muisti, suolanhimo, väsymys tai jatkuva kylmän tunteminen (tai yksi näistä) suosittelen käymistä endokrinologilla. Myös korkeat sokeri- ja kolesteroliarvot voivat johtua kilpir.alitoiminnasta
Lue kommentti

Helpota toisen yksinäisyyttä ja samalla ehkä omaasikin. Iloinen tervehdys on jo hyvää ensihoitoa.

Miten voisi tutustua siihen, joka taas kerran tulee vastaan yksin rappukäytävässä? Ei sano mitään. Emme tervehdi. Hän ei taida tuntea kuuluvansa tänne. Ehkä hän kuitenkin haluaisi.

Miten voisi lähestyä vierasta, joka ilmiselvästi etsii paikkaansa yhteisössämme?

Juulia Jantunen, 29, koordinoi vapaaehtoisille tarkoitettua Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämää Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toimintaa. Jantunen neuvoo tekemään tuttavuutta näin:

1. Sano pari kivaa sanaa

Tutustuminen alkaa tervehtimällä, hymyilemällä ja sanomalla pari sanaa. Voit toivottaa hyvää joulunaikaa, vaikka me suomalaiset erityisesti silloin vetäydymmekin seinien sisään, tai kysyä viettääkö hän joulua. Myös vinkki lähikaupan kahvitarjouksesta särkee jään. Sillä, mitä sanoo, ei ole isoa merkitystä. Keho ja äänensävy kertovat siitä, olemmeko kiinnostuneita tai vastaanottavaisia.

2. Kuuntele rauhassa

Keskity siihen, mitä toinen sanoo. Hän huomaa tahtotilasi, kun annat aikaasi. Puhu itse rauhallisesti ja hyvää suomea, josta vieras saa kiinni. Anna hänen hakea suomen sanoja ja vastata, niin hän vakuuttuu siitä, että todella kuuntelet. Maahanmuuttajat saattavat olla arkoja puhumaan suomea ja vaihtaa englanniksi. Kannusta pysymään suomessa, niin kielimuuri avautuu.

3. Tehkää retki kirjastoon

Mikä olisi yksinäiselle arvokkaampaa kuin se, että joku antaa hänelle aikaansa ja mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia. Niitä on useimmilla ruoasta, lapsista, kodinhoidosta tai vaikka tv-ohjelmista. Jos ei tunnu luontevalta pyytää uutta tuttua kotiin kahville, voi viedä termospullon leikkikentän laidalle tai ehdottaa yhteistä kauppa- tai kirjastoreissua.

+ Vinkki

Vapaaehtoistoiminnassa voit antaa tukeasi toiselle hänen pienessä tai suuressa elämäntilanteessaan. Vastavuoroisessa toiminnassa periaate on: ihmisenä ihmiselle. Vapaaehtoinen ei ole tuettavan ylä- eikä alapuolella, vaan molemmat osapuolet saavat ja antavat.

Lisätietoa: MLL järjestää monenlaista vapaaehtoistoimintaa, muun muassa kylämummi- ja kylävaaritoimintaa sekä perhekummi- ja perhe-keskustoimintaa. Katso: MLL:n paikallisen piirin nettisivut, esimerkiksi Uudellamaalla

 

parisuhde, mies, rakkauskoulu, Keijo Markova

Mies tarvitsee rakkaudessa opastusta, sanoo psykologi Keijo Markova. Ei siksi, että olisi huono vaan tullakseen paremmaksi.

Porasin taulun seinään, siis rakastan. Tunteiden osoittaminen teoilla on miehelle usein luontevaa. Vaikeampaa voi olla halata kumppania ja sanoa, että olet rakas. Puhe kuitenkin kannattaa, sillä se vahvistaa tunneyhteyttä. Jos puoliso joutuu toistuvasti kokemaan, ettei hänen tarpeisiinsa vastata, suhde ajautuu ennen pitkää kriisiin.

Väestöliiton psykoterapeutti ja psykologi Keijo Markovan mukaan tärkein rakkausteko on antaa kumppanille ihailua päivittäin. Tavatessanne voit huudahtaa, että sieltä tulee rakas siippani ja sanoa, että ihanaa, kun olet olemassa.

Rakkautta voi myös opetella. Se ei ole hömppää vaan looginen tieteen muoto ja taito, jota voi oppia. Kukaan ei osaa ajaa autoakaan ilman, että joku ensin ohjaa ja näyttää. Omin avuin pärjäämisestä ei jaeta bonuksia.

Älä ole James Bond

Vaikeinta parisuhteessa on usein oman tarvitsevuutensa kohtaaminen ja sen paljastaminen toiselle. Mieluummin ollaan kuin James Bond, aina pystyviä kaikessa. Puoliso ei supersankaria kaipaa vaan miestä, joka on välillä myös heikko ja haavoittuva. Turvallinen olo tulee siitä, että kumpikin saa suhteessa arvostusta ja rakkautta juuri sellaisena kuin on.

Keijo Markova ja psykologi Elina Nurminen ovat laatineet maksuttoman Miesten rakkauskoulu -nettikurssin, joka kertoo, mistä rakkaudessa on kyse – miehen näkökulmasta. Käy tutustumassa Väestöliiton Miesten rakkauskouluun.

Puoli vuotta homeen takia evakossa kotoa, kolme väliaikaista asuntoa. Onneksi Sanna Stellan tietää, kuinka perhettä tsempataan kriisin keskellä.

Näyttelijä Sanna Stellan, 42, huomasi kotinsa homevaurion myötä, että hän viihtyy katastrofin keskellä.

- Olen kasvanut tsemppaamaan itseäni ja muita, järjestämään ja selviytymään yllättävistä käänteistä. Ehkä minulla on jopa taipumus hankkiutua katastrofeihin, sanoo Stellan.

Vaara onkin kutkuttavasti läsnä myös hänen näyttelijän työssään, monen sorttisissa suorissa lähetyksissä.

- Pidän elämän yllätyksellisyydestä, vaikka voihan taipumukseni olla läheisille vaativaa. Kun tilanteen epävarmuus alkaa lamaannuttaa muita, minä ryhdyn käymään täysillä. Lopulta saatan hermostua itse siitä, että huomaan muiden hermostuvan minun yltiöpäisestä touhuamisestani.

Stellan sanoo, että joskus ikävällä yllätyksellä voi kuitenkin olla hyviä seurauksia.

- Kun mieheni kanssa olimme ennen homehässäkkää ajautuneet etäälle toisistamme, niin kamppailu itiöitä vastaan yhdisti meitä. Pulmia ja ratkaisuja on riittänyt molemmille nautittavaksi.

Avautuminen tekee hyvää

Sanna Stellan sai kolmannen lapsensa viime keväänä. Äskettäin hän kävi vauvan kanssa mammajoogassa ja totesi, että oikea olkapää ja käden voimat eivät enää kanna omaa painoa kuten ennen.

- Ok, olen kolmen raskauden jälkeen fyysisesti vähän rapistunut, mutta asiallehan voi pikkulapsielämänvaiheen jälkeen tehdä jotakin. Tosin en silloinkaan ole valmis hyppimään tiukassa lycra-asussa salissa, jossa harrastetaan epäesteettistä liikehdintää karjunnan tahdissa.

Jooga on kuulunut Stellanin  vuodesta 1995, kun hän Lontoossa päätti kokeilla lajia.

- Uskon, että mieli ja ruumis ovat yhtä ja jooga lajina vahvistaa tätä psykofyysistä kokonaisuutta. Tunnin jälkeen voi aistia, kuinka jokainen ruumiinosa ja sormien niveletkin ovat avautuneet. Mikä virtaus!

Suojakilpi pois niskasta

Jos ei vahdi jaksamistaan, niin niskan seutuville saattaa kehittyä suojakilpi, kuten Stellan on huomannut. 

- Kilpi kasvaa pikkuhiljaa ja huomaamatta niskaan ja yläselkään. Se saa painumaan lysyyn ja unohtamaan, että kun kantaa itseään kauniisti ja ylväästi – kuin kruunu päässä – on avoimempi maailmalle.

- Luulen, että suojakilpi on suomalaisnaisella aika yleinen ilmiö. Kannamme itseämme helposti vähän rumasti. Oma kilpeni sai minut menemään osteopaatin vastaanotolle. Hän avasi yläselän lukkoja ja myi minulle niskatyynyn.

Kotona Stellan leikkasi lehdistä kauniskaulaisten naisten kuvia motivaatiokuvikseen.

Lue koko juttu Sannan Hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 14 / 2016

 

 

naurujooga, huumori, rentoutuminen

Nauraminen parantaa, kun saa nauraa kunnolla porukassa. Naurujoogakouluttaja Essi Tolonen toivoo aikuistenkin löytävän lapsekkaan luottavaisen hörötyksen.

Ajatus tyhjännauramisesta aiheuttaa vastustusta, tietää naurujooga- ja ilmaisukouluttaja Essi Tolonen. Hän on ohjannut toistakymmentä vuotta naurujoogaryhmiä ja käynyt rentouttamassa ryhmiä työpaikoilla Helsingistä Ivaloon.

Naurusessio alkaa houkuttelemalla. Anna itsellesi lupa ajatella, että olisi kiva nauraa. Jos myös kaveri vieressä tunnustaa, että nauru tulisi tarpeeseen, ollaan jo vauhdissa.

Olennaista on, että kaikilla on turvallinen tunnelma: täällä saa nauraa ilman syytä.

Hyvien hörähdysten perässä

Tolonen muistuttaa, että jokainen meistä on kokenut ensimmäisen hyvän hörähdyksen 1-4 kuukauden ikäisenä. Kohtaaminen äidin tai muun läheisen kanssa on ollut ainutlaatuinen, täynnä luottamusta ja toiveikkuutta.

Samantapaista kokonaisvaltaista, syvää kokemusta tavoittelemme myöhemminkin toisen kohdatessamme.

– Se on sydänten kohtaamista. Hyvä tunne purkaa mielen ja kehon jännityksiä ja pulpahtaa esiin nauruna. Siihen ei tarvita sanoja eikä ajattelua, niin kuin tarvitaan vaikka komedialle nauramiseen, sanoo Tolonen.

Vapaassa, lapsekkaassa naurussa mieli ja opitut ajatuskuviot eivät haro vastaan.

–Naurujoogassa kokeillaan, kuinka sisäisen lapsen nauru pääsee ulos. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa lapsellisuuteen, sanoo Tolonen.

Jos hyvin käy, saattaa porukassa naurattaa toista tuntia. Tolosen mukaan naurulihaksia voi treenata ja nauru raikaakin lähes aina. Lähtökohta on, että vuorovaikutus lähtee itsestä ja että hymy ja nauru tarttuvat helposti.

Mielihyvää jää huomiseksikin

Koska nauramisen tiedetään vapauttavan mielihyvähormoneja, pitkään nauramisen vaikutukset saattavat tuntua vielä seuraavana päivänä. Tästä Tolonen kertoo saaneensa kiittävää palautetta potilailta sairaalakäynneillä.

Työpaikkoilla naurusessioiden seurauksiin ovat kuuluneet seuraavan päivän yllättävät ilonilmaukset ja hymyt jo aamulla vaatenaulakolla. Yhteisestä rätkätyksestä voi kummuta hyvät tirskunnat pitkään.

– Jokainen kaipaa hymyä. Se kertoo, että toinen suhtautuu sinuun ystävällisesti. Hänen seurassaan olet turvassa. Onkin outoa, että hymyn antaminen toiselle voi olla todella vaikeaa.

– Mutta kun suomalaisille antaa luvan, niin heistä irtoaa vahvaa räkättämistä ja kikattamista, Tolonen tietää.

Lue lisää naurun hyvää tekevistä vaikutuksista: Hyvä terveys 14/2016.