Kuva Shutterstock

Olen yli 40-vuotias ja terveydenhoitoalalla. Haluan olla työssäni mahdollisimman huolellinen ja koen antavani kaikkeni. Suutun kovin helposti, jos joku tulee pyytämään minulta jotain lisää. Sillä hetkellä pidän närkästystäni oikeutettuna, mutta ei mene kuin muutama minuutti, kun minua jo harmittaa ja kaduttaa. En myöskään usko saavani ärtymystäni anteeksi, jolloin 'syntitaakkani' kasvaa loputtomiin. Ymmärrän, että kyse on pitkälti huonosta itsetunnostani. Taustalla lienee vaikuttamassa lapsuuden kotini, jossa yritin olla mahdollisimman vähän taakaksi, mutta se on liian helppo selitys. Olen kiltti ihminen, jonka on vaikea sanoa EI - siksi suojelen jaksamistani olemalla vaikeasti lähestyttävä. Haluaisin olla joustava ja mukava työtoveri ja ystävä, mutta enpä taida sellainen olla.

Kiltti äksyilijä

Ärtyisyytesi työpaikalla harmittaa sinua - et tosin tiedä kumpi haittaa enemmän; reaktiosi vai se, että ne häiritsevät sinua. Pulmasi voivat liittyä stressiin ja kiltteyteen. Stressaantuneena pinna on kireällä ja tulee herkästi toimittua jälkikäteen kaduttavalla tavalla. Ärtymys kertoo jaksamisen äärirajoista ja sen viestiä kannattaa kuunnella.

Ylikiltti huolehtii liikaa tekojensa seurauksista. Toteat olevasi kiltti ihminen, jonka on vaikea sanoa muille ei. Muiden kaltaistesi tapaan syyttelet itseäsi ja pelkäät toisten kantavan kaunaa kenties kohtuullistenkin tunneilmaisujen johdosta.

Uskot ongelmiesi kumpuavan huonosta itsetunnosta. Siinä todennäköisesti erehdyt. Mahdollisen stressin lisäksi sinua vaivaa korostunut kiltteys. Siinä ei välttämättä ole kysymys itseluottamuksen puutteesta tai lapsuuden kokemuksista, vaan luonteenpiirteestä.

Muiden luonteenpiirteiden tapaan ominaisuudesta on sekä hyötyä että haittaa. Myötäsukaisuus luo keskinäisen arvostuksen ilmapiiriä ja myönteisyyttä vuorovaikutukseen. Taipumuksen varjopuolena on vaikeus sietää eripuraa ja jännitteitä. Liian kilttien yhteisössä ei kyetä avoimeen ja kriittiseen vuoropuheluun, eikä siksi korjaamaan epäkohtia tai kehittämään toimintaa.

Ylikiltin on hyvä opetella niin sanottua assertiivisuutta eli omien mietteiden jämäkkää mutta ystävällistä viestimistä. Taidon hallitseva osaa muita loukkaamatta kertoa, että on eri mieltä tai ei halua tai ehdi tehdä toisen toivomaa asiaa. Kyvyn oppiminen on kaikille mahdollista, mutta voi vaatia ponnistelua ja tietoista harjoittelua.

Voit tosin lohduttautua sillä, että tavalla tai toisella tämä ongelma koskee useita. Monella meistä on varaa kehittää itseään jommankumman - jämäkkyyden tai ystävällisyyden - suuntaan. Jämäkkyyden hyvin hallitsevien haasteena on reippaan, jopa töykeältä tuntuvan, itseilmaisun kurissa pitäminen.

Ennen kuin alat treenata toimintatapojasi, arvioi psyykkinen tilasi. Jos arvelet kärsiväsi pitkään jatkuneesta stressistä, selvitä mitkä tekijät vaikuttavat siihen ja keskustele tarvittavista korjauskeinoista ammattiauttajan tai esimiehesi kanssa.

Voinnin normalisoiduttua on sopiva ajankohta vaativammalle itsensä kehittämiselle. Mieti tällöin kumpaan tähtäät: reaktioittesi hyväksymiseen vai uusiin toimintatapoihin tunteita herättävissä hetkissä. Laadi tavoitetilan kuvaus pohtimalla miten toivot kyseisissä tilanteissa ajattelevasi ja toimivasi sekä ryhdy harjoittelemaan tavoitteen mukaista menettelyä. Voit edistää oppimista pitämällä kirjaa onnistumisistasi.
 

Näin eteenpäin

  • Lievitä stressiä, joka ylläpitää ärtymystäsi.

  • Unohda ylitulkinnat. Ongelmasi on kiltteys, joka ei liity itsetuntoon tai lapsuuteen.

  • Valitse haluatko hyväksyä tunneilmaisusi vai opetella ystävällistä jämäkkyyttä. Tee tavoitteesi pohjalta harjoitussuunnitelma.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

elämänmuutos, kriisi, ero

Miltei jokainen meistä haluaa muutosta johonkin elämässään. Jotta muutos onnistuisi, pitää tunnistaa asiat, jotka sen estävät.

1. Luovu vanhasta

Onko minulla ajattelumalleja tai toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä? Kuluttaako tai kutistaako joku ihminen minua? Olenko ripustautunut tiettyyn rooliin töissä tai kotona?

–Jos haluat lentää, sinun täytyy päästää irti siitä, mikä painaa sinua alas, sanoo elämäntaitovalmentaja Merja Takamäki.

2. Vedä rajasi

Emme voi kokea uutta ja mennä eteenpäin, jos roikumme vanhassa. Tästä seuraa vain tyytymättömyyttä.

Esimerkiksi ihminen, jota kohtaan tuntee kaunaa ja johon suuntaa vihan, ei kärsi negatiivisista tunteista mitenkään, mutta itseä ahdistus syö yhä uudestaan.

–Irtipäästäminen ei tarkoita, että välit on katkaistava kokonaan. Jo se riittää, että uskallat itse vetää rajasi ja tunnet oman arvosi, et elä toisten toiveiden mukaan.

3. Tunnista tarpeesi

Kirkkaimmillaan irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että tekee selväksi omat tarpeensa. Mitä minä olen vailla, mistä tahdon eroon? Usein itsensä tutkiskelu tarkoittaa menneisyyden hyväksymistä tai anteeksiantoa.

–Asiat, joita raahaat mukanasi, kertovat sinulle paljon itsestäsi ja siitä, mitä kaipaat.

Lue lisää: Merja Takamäki, Irtipäästäminen. Viisas elämä 2017.

Anna-Stina Nykänen

Minulla on huono fyysinen itsetunto. Olen itse keksinyt tuon termin. Se kuvaa oivallisesti esimerkiksi minun ja veljeni eroa.

Veljeni toipui auto-onnettomuudesta sillä tavalla, että alkoi heti kilpailla itsensä kanssa. Kokeili, montako kertaa minuutissa saa sormen koukistettua. Vähän myöhemmin hän ajoi Kirurgisen sairaalan käytävillä kilpaa pyörätuolilla ja kaatuikin.

Minä en uskaltaisi. Pelkään kaatumista. Jos on selkä kipeä, olisin mieluiten hievahtamatta. Kun veljeni saa noidannuolen, hän lepää puoli päivää ja kampeaa sitten itsensä kävelylle, fillaroimaan tai pilatekseen.

Veljelläni on hyvä ruumiillinen itsetunto. Hän on entinen huippu-urheilija. Ja hän on aina ollut naisten mieleen. Hänellä on selvä luottamus siihen, että hänen kroppansa toimii. Ja että kun treenaa, se toimii entistä paremmin. Hänellä on siitä positiivista kokemusta. Eikä mikään vie hänen uskoaan.

Mistä fyysisen itsetunnon erot johtuvat? Ainakin nämä asiat vaikuttavat:

Pottakäytös. Sairastelitko vauvana? Kulkiko fyysinen kehityksesi kasvukäyrillä? Suomessa seurataan tarkkaan vauvojen painoa, pituutta, kävelemään ja potalle oppimista. Jos lapsia on perheessä kaksi, he tietävät taatusti, kumpi oli liikunnallisempi ja kumpi verbaalisempi. Toinen oppi juoksemaan ennen kuin puhui. Toinen vain istui takamuksellaan ja pölpötti.

Telinejumppa. Pelkäsitkö koulujumppaa? Valittiinko sinut viimeisenä pesäpallojoukkueeseen? Minä olin hyvä uimari, mutta se oli väärä laji. Olisin tarvinnut telinevoikassa tukiopetusta. Asioitahan pitäisi koulussa opettaa, ei vain arvostella.

Tissit. Olitko luokkasi ensimmäinen, jolle kasvoi rinnat? Vai viimeinen? Ehkä olit se paksu poika. Tai se pieni ja hintelä, jota ne yökerhoasuun tälläytyneet tytöt luokalla kiusoittelivat. Lopulta aika moni kehittyy jotenkin väärään aikaan.

Haaroväli. Olin yli viisikymppinen, kun tajusin yhtenä päivänä töistä lähtiessä, että en ollut enää aikoihin ajatellut sitä, miltä alapääni näyttää. Mikä helpotus. Kaikkea sitä piti teininä jännittää. Että kelpaako. Pitäisi kysyä nautinko?

Kädettömyys. Oletko AINA ollut kätevä, ketterä, kestävä tai kenties roppakoura, rautakanki ja rytmitajua vailla? Ja kehen verrattuna?

Traumat. Mitä tapahtui todella?

Ajan henki. Entä jos olisikin syntynyt siihen aikaan, jolloin ihmisen ihailluin ruumiillinen ominaisuus oli hyvä ryhti.

Olen voittanut uinnin SM-kisoissa mitaleja. En silti tunne itseäni urheilulliseksi. Miksi? Veljelläni on enemmän mitaleja ja myös SE-tuloksia.

Tykkäsin pienenä kansantanhuista. Veljeni tykkäsi urheilusta. Perhe valitsi yhteiseksi harrastukseksi urheilun. Entä jos veljeni olisi joutunut kansantanhuihin? Millainen olisi hänen itsetuntonsa nyt? Tämä ajatus tuottaa meille suurta hupia.

Eikä veljenikään ole täydellinen. Hän pelkää koiria. Ne saavat hänet jäykistymään ihan tönköksi ja tutisemaan. Minäkin olin sellainen ennen. En ole enää. Itsetuntoni on kohonnut!

Fyysinen itsetunto ei perustu suorituksiin, eikä selviytymiseen. Se perustuu nautintoon. Nautinnon kokemuksia ei pidä vähätellä eikä hävetä. Huonona päivänä juuri ne auttavat nousemaan sängystä.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Hyvää kemiaa, molemmille sopivasti omaa tilaa, luottamusta ja yhteiset arvot. Kun nämä asiat osuvat kohdallaan kahden tuntemattoman  kohdatessa, treffit saattavat onnistua yli odotusten.    

Oikeanlaisen kumppanin löytäminen on onnenkauppaa, paitsi ei ehkä enää.

Parisuhdetta etsivä voi nettipalstoilla pyörimisen lisäksi tavata asiantuntijan, joka etsii hänelle sopivan deitin. Psykologi Teija Vuorinen kartoittaa ensin tarpeesi ja tavoitteesi.

Entä mitkä asiat ennustavat, kuinka hyvin kaksi tuntematonta viihtyy toistensa seurassa? Vuorinen listaa neljä asiaa, joiden hän uskoo ennustavan onnistumisen mahdollisuuksia.

1. Yhteistä kemiaa on mahdoton ennustaa

Sitä sekottavat niin feromonit ja hormonit kuin psykologiset tekijätkin. Ulkonäkö vaikuttaa tilanteessa vain osaksi. Tunnetta ”samalla tasolla” olemisesta pidetään tärkeänä.

2. Tiiviisti vai tilavasti?

Toiset kaipaavat tiivistä yhdessä oloa ja toivovat puolisonsa olevan saatavilla. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa ja tunteen, ettei heitä sidota liikaa. Liika erilaisuus tässä asiassa ennustaa hankaluuksia.

3. Perusturvallisuus olisi säilytettävä

Kun tulee erimielisyyksiä, asioista pitäisi riidellä ja sopia järkyttämättä toisen perusturvallisuutta. Varhaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka turvallisuudentunne pysyy. Jos se rikkoutuu, luottamus toiseen hyvänä puolisona rapistuu.

4. Yhteiset arvot helpottavat yhteiseloa

Elämänarvojen ei kuitenkaan tarvitse olla kaikilta osin samanlaisia. Toinen voi olla urasuuntautunut, toinen perhekeskeinen, mutta juttuun tullaan, jos tämä sopii molemmille ja puolisot tuntevat täydentävänsä toisiaan.

 

Lisätietoa sinkkujen henkilökohtaisesta matchmaking-palvelusta: heilamatchmaking.fi

 

 

tunnelukko, trauma

Psykologit puhuvat tunnelukoista. Ne ovat lapsuuden traumoja, jotka aktivoivat, kun oikea ärsyke sattuu kohdalle. Silloin tunteemme nousevat pintaan yhtä paljaina ja vahvoina kuin lapsella.

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, ajatella ja käyttäytyä. Kun meissä virittyy lapsuutemme tunnetila, lukitumme tiedostamattamme toimimaan näiden opittujen mallien mukaan. Siksi voimme aivan yllättäen toimia järjettömästi kuin kaksivuotias.

Tunnelukot panevat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään mitä omituisemmissa tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseään vastaan.

Tunnelukot saavat meidät myös uhrautumaan ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä. Ne saavat meidät alistumaan vaativien ihmisten kanssa, koska pelkäämme ikäviä seurauksia, tai panevat meidät mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuolelle.

Tunnelukkojemme vuoksi murehdimme menneitä liikaa, väheksymme itseämme ja vertaamme itseämme toisiin. Näin elämäämme tulee huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Eli juuri tunnelukkojen takia olemme varuillamme emmekä uskalla elää täysillä. Pahimmillaan kontrolloimme myös ympäristöämme, jottei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan.

Meillä jokaisella on tunnelukkoja, ja juuri ne estävät meitä tarkastelemasta omia motiivejamme analyyttisesti ja vapautumaan niiden aiheuttamista taakoista.

Vaikka terapeutti näkee usein jo kaukaa ihmisen ongelman, hänen pitäisi osata syöttää se takaisin niin, että ihminen itse näkisi oman toimintansa syy- ja seuraussuhteet

Se, että motiivimme ovat itsekkäät tai piilossa, ei tee meistä pahoja ihmisiä – ihmisiä vain. Itseensä tutustuneen ihmisen kanssa on kuitenkin helpompi tulla toimeen. Siksi omia motiiveja kannattaa pyrkiä tarkastelemaan rehellisesti.

Asiantuntija: psykoterapeutti Tuula Kuittinen, Helsinki.