Kuva Shutterstock

Hyvää kemiaa, molemmille sopivasti omaa tilaa, luottamusta ja yhteiset arvot. Kun nämä asiat osuvat kohdallaan kahden tuntemattoman  kohdatessa, treffit saattavat onnistua yli odotusten.    

Oikeanlaisen kumppanin löytäminen on onnenkauppaa, paitsi ei ehkä enää.

Parisuhdetta etsivä voi nettipalstoilla pyörimisen lisäksi tavata asiantuntijan, joka etsii hänelle sopivan deitin. Psykologi Teija Vuorinen kartoittaa ensin tarpeesi ja tavoitteesi.

Entä mitkä asiat ennustavat, kuinka hyvin kaksi tuntematonta viihtyy toistensa seurassa? Vuorinen listaa neljä asiaa, joiden hän uskoo ennustavan onnistumisen mahdollisuuksia.

1. Yhteistä kemiaa on mahdoton ennustaa

Sitä sekottavat niin feromonit ja hormonit kuin psykologiset tekijätkin. Ulkonäkö vaikuttaa tilanteessa vain osaksi. Tunnetta ”samalla tasolla” olemisesta pidetään tärkeänä.

2. Tiiviisti vai tilavasti?

Toiset kaipaavat tiivistä yhdessä oloa ja toivovat puolisonsa olevan saatavilla. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa ja tunteen, ettei heitä sidota liikaa. Liika erilaisuus tässä asiassa ennustaa hankaluuksia.

3. Perusturvallisuus olisi säilytettävä

Kun tulee erimielisyyksiä, asioista pitäisi riidellä ja sopia järkyttämättä toisen perusturvallisuutta. Varhaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka turvallisuudentunne pysyy. Jos se rikkoutuu, luottamus toiseen hyvänä puolisona rapistuu.

4. Yhteiset arvot helpottavat yhteiseloa

Elämänarvojen ei kuitenkaan tarvitse olla kaikilta osin samanlaisia. Toinen voi olla urasuuntautunut, toinen perhekeskeinen, mutta juttuun tullaan, jos tämä sopii molemmille ja puolisot tuntevat täydentävänsä toisiaan.

 

Lisätietoa sinkkujen henkilökohtaisesta matchmaking-palvelusta: heilamatchmaking.fi

 

 

elämänmuutos, kriisi, ero

Miltei jokainen meistä haluaa muutosta johonkin elämässään. Jotta muutos onnistuisi, pitää tunnistaa asiat, jotka sen estävät.

1. Luovu vanhasta

Onko minulla ajattelumalleja tai toimintatapoja, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä? Kuluttaako tai kutistaako joku ihminen minua? Olenko ripustautunut tiettyyn rooliin töissä tai kotona?

–Jos haluat lentää, sinun täytyy päästää irti siitä, mikä painaa sinua alas, sanoo elämäntaitovalmentaja Merja Takamäki.

2. Vedä rajasi

Emme voi kokea uutta ja mennä eteenpäin, jos roikumme vanhassa. Tästä seuraa vain tyytymättömyyttä.

Esimerkiksi ihminen, jota kohtaan tuntee kaunaa ja johon suuntaa vihan, ei kärsi negatiivisista tunteista mitenkään, mutta itseä ahdistus syö yhä uudestaan.

–Irtipäästäminen ei tarkoita, että välit on katkaistava kokonaan. Jo se riittää, että uskallat itse vetää rajasi ja tunnet oman arvosi, et elä toisten toiveiden mukaan.

3. Tunnista tarpeesi

Kirkkaimmillaan irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että tekee selväksi omat tarpeensa. Mitä minä olen vailla, mistä tahdon eroon? Usein itsensä tutkiskelu tarkoittaa menneisyyden hyväksymistä tai anteeksiantoa.

–Asiat, joita raahaat mukanasi, kertovat sinulle paljon itsestäsi ja siitä, mitä kaipaat.

Lue lisää: Merja Takamäki, Irtipäästäminen. Viisas elämä 2017.

Anna-Stina Nykänen

Minulla on huono fyysinen itsetunto. Olen itse keksinyt tuon termin. Se kuvaa oivallisesti esimerkiksi minun ja veljeni eroa.

Veljeni toipui auto-onnettomuudesta sillä tavalla, että alkoi heti kilpailla itsensä kanssa. Kokeili, montako kertaa minuutissa saa sormen koukistettua. Vähän myöhemmin hän ajoi Kirurgisen sairaalan käytävillä kilpaa pyörätuolilla ja kaatuikin.

Minä en uskaltaisi. Pelkään kaatumista. Jos on selkä kipeä, olisin mieluiten hievahtamatta. Kun veljeni saa noidannuolen, hän lepää puoli päivää ja kampeaa sitten itsensä kävelylle, fillaroimaan tai pilatekseen.

Veljelläni on hyvä ruumiillinen itsetunto. Hän on entinen huippu-urheilija. Ja hän on aina ollut naisten mieleen. Hänellä on selvä luottamus siihen, että hänen kroppansa toimii. Ja että kun treenaa, se toimii entistä paremmin. Hänellä on siitä positiivista kokemusta. Eikä mikään vie hänen uskoaan.

Mistä fyysisen itsetunnon erot johtuvat? Ainakin nämä asiat vaikuttavat:

Pottakäytös. Sairastelitko vauvana? Kulkiko fyysinen kehityksesi kasvukäyrillä? Suomessa seurataan tarkkaan vauvojen painoa, pituutta, kävelemään ja potalle oppimista. Jos lapsia on perheessä kaksi, he tietävät taatusti, kumpi oli liikunnallisempi ja kumpi verbaalisempi. Toinen oppi juoksemaan ennen kuin puhui. Toinen vain istui takamuksellaan ja pölpötti.

Telinejumppa. Pelkäsitkö koulujumppaa? Valittiinko sinut viimeisenä pesäpallojoukkueeseen? Minä olin hyvä uimari, mutta se oli väärä laji. Olisin tarvinnut telinevoikassa tukiopetusta. Asioitahan pitäisi koulussa opettaa, ei vain arvostella.

Tissit. Olitko luokkasi ensimmäinen, jolle kasvoi rinnat? Vai viimeinen? Ehkä olit se paksu poika. Tai se pieni ja hintelä, jota ne yökerhoasuun tälläytyneet tytöt luokalla kiusoittelivat. Lopulta aika moni kehittyy jotenkin väärään aikaan.

Haaroväli. Olin yli viisikymppinen, kun tajusin yhtenä päivänä töistä lähtiessä, että en ollut enää aikoihin ajatellut sitä, miltä alapääni näyttää. Mikä helpotus. Kaikkea sitä piti teininä jännittää. Että kelpaako. Pitäisi kysyä nautinko?

Kädettömyys. Oletko AINA ollut kätevä, ketterä, kestävä tai kenties roppakoura, rautakanki ja rytmitajua vailla? Ja kehen verrattuna?

Traumat. Mitä tapahtui todella?

Ajan henki. Entä jos olisikin syntynyt siihen aikaan, jolloin ihmisen ihailluin ruumiillinen ominaisuus oli hyvä ryhti.

Olen voittanut uinnin SM-kisoissa mitaleja. En silti tunne itseäni urheilulliseksi. Miksi? Veljelläni on enemmän mitaleja ja myös SE-tuloksia.

Tykkäsin pienenä kansantanhuista. Veljeni tykkäsi urheilusta. Perhe valitsi yhteiseksi harrastukseksi urheilun. Entä jos veljeni olisi joutunut kansantanhuihin? Millainen olisi hänen itsetuntonsa nyt? Tämä ajatus tuottaa meille suurta hupia.

Eikä veljenikään ole täydellinen. Hän pelkää koiria. Ne saavat hänet jäykistymään ihan tönköksi ja tutisemaan. Minäkin olin sellainen ennen. En ole enää. Itsetuntoni on kohonnut!

Fyysinen itsetunto ei perustu suorituksiin, eikä selviytymiseen. Se perustuu nautintoon. Nautinnon kokemuksia ei pidä vähätellä eikä hävetä. Huonona päivänä juuri ne auttavat nousemaan sängystä.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

tunnelukko, trauma

Psykologit puhuvat tunnelukoista. Ne ovat lapsuuden traumoja, jotka aktivoivat, kun oikea ärsyke sattuu kohdalle. Silloin tunteemme nousevat pintaan yhtä paljaina ja vahvoina kuin lapsella.

Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, ajatella ja käyttäytyä. Kun meissä virittyy lapsuutemme tunnetila, lukitumme tiedostamattamme toimimaan näiden opittujen mallien mukaan. Siksi voimme aivan yllättäen toimia järjettömästi kuin kaksivuotias.

Tunnelukot panevat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään mitä omituisemmissa tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseään vastaan.

Tunnelukot saavat meidät myös uhrautumaan ihmissuhteissamme, koska haluamme välttää syyllisyyttä. Ne saavat meidät alistumaan vaativien ihmisten kanssa, koska pelkäämme ikäviä seurauksia, tai panevat meidät mukautumaan ryhmätilanteissa, jottemme jäisi ulkopuolelle.

Tunnelukkojemme vuoksi murehdimme menneitä liikaa, väheksymme itseämme ja vertaamme itseämme toisiin. Näin elämäämme tulee huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Eli juuri tunnelukkojen takia olemme varuillamme emmekä uskalla elää täysillä. Pahimmillaan kontrolloimme myös ympäristöämme, jottei mitään pahaa pääsisi tapahtumaan.

Meillä jokaisella on tunnelukkoja, ja juuri ne estävät meitä tarkastelemasta omia motiivejamme analyyttisesti ja vapautumaan niiden aiheuttamista taakoista.

Vaikka terapeutti näkee usein jo kaukaa ihmisen ongelman, hänen pitäisi osata syöttää se takaisin niin, että ihminen itse näkisi oman toimintansa syy- ja seuraussuhteet

Se, että motiivimme ovat itsekkäät tai piilossa, ei tee meistä pahoja ihmisiä – ihmisiä vain. Itseensä tutustuneen ihmisen kanssa on kuitenkin helpompi tulla toimeen. Siksi omia motiiveja kannattaa pyrkiä tarkastelemaan rehellisesti.

Asiantuntija: psykoterapeutti Tuula Kuittinen, Helsinki.

Sirpa Selänne on asunut 21 vuotta Kaliforniassa kotiäitinä ja kiekkoilijan puolisona. Aikaa on yhä enemmän itselle, mikä vaatii totutteluakin.

Liikunta ja lasten harrastukset ovat rytmittäneet Sirpa Selänteen arkea viimeiset parikymmentä vuotta. Nyt vanhimmat lapset ovat jo nuoria aikuisia, Eemil 21-, Eetu 19- ja Leevi 17-vuotias. Kuopus Veera on 9. Äiti ei tarvita ihan niin paljon enää.

– Vaatii totuttelua, että lapset kasvavat ja menevät omissa menoissaan. Minun ei tarvitse siivota muiden sotkuja ja järjestellä alinomaa kotona. Tunnen vähän luopumisen tuskaakin, ettei perhe ole niin paljon enää yhdessä.

Arkea muutti sekin, kun puoliso Teemu lopetti jääkiekkoilijan ammattilaisuransa vuonna 2014. Nyt Sirpa ja Teemu vievät joka aamu Veeran yhdessä kouluun ja jatkavat siitä omiin harrastuksiinsa. Teemu golfaa ja pelaa tennistä.

–  Onneksi on Veera. Olisin aika yksin, jos häntä ei olisi. Teemulla on paljon omia menojaan.

Pää lepää hotjoogassa

Selänteiden kotialueella Coto de Cazassa monet viettävät aktiivista ja liikunnallista elämää. Sirpa pelaa tennistä nelinpelijoukkueessa ja käy hotjoogassa kolme kertaa viikossa. Ne ovat tärkeää omaa aikaa, jolloin ei tarvitse huolehtia muiden asioista. Hotjoogaan hän on suorastaan hurahtanut.

–  Minä voin olla kerrankin kotona se, joka sanon, että sori, en ole tänään käytettävissä, koska minulla on tennismatsi. En voi joukkueesta olla poiskaan.

Elämä on Kaliforniassa ulkonäkökeskeistä ja on tärkeää näyttää hyvältä. Monet jäävät koukkuun ihonhoidossa täyteaineisiin ja botoxiin.

– Ystävien kesken keskustelu pyörii usein ruoan ja kaloreiden ympärillä. Se on joskus aika rasittavaakin, Sirpa puuskahtaa.

Sirpa täyttää pian 48 vuotta. Ikä on tuonut tervettä itsevarmuutta.

– En jaksa enää miettiä, mitä muut minusta ajattelevat.

Shhh, äiti lukee kirjaa

Suurta mielihyvää tuo uppoutuminen hyvään kirjaan. Yleensä kädessä on kotimainen dekkari. Nautinto on maksimoitu, jos samalla voi napsia paloja Fazerin Sinisestä.

Kun tarina vie mennessään, äitiin on vaikea saada kontaktia.

– Se haittaa jo perhe-elämääkin. Olen ihan muissa maailmoissa. Siksi pyrin säännöstelemään lukuhetkiä ja luen lähinnä lomilla.

Joskus Sirpa miettii, millaista perheen arki olisi Suomessa. Hän uskoisi sopeutuvansa hyvin.

– En tosin tajua, miten työssäkäyvät äidit ehtivät täällä harrastaa liikuntaa. Kun iltaisin on pimeää, kylmää ja sateista, pitäisi silti jaksaa lähteä urheilemaan. Se vaatii paljon itsekuria.

Katso Myös video: Sirpa Selänne, oletko supernainen?

 

Lue lisää Sirpan hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 8/2017. Tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi

jury

Sirpa Selänne: ”Tunnen haikeutta, kun lapset kasvavat”

Suomessa naiset kouluttautuvat pitkälle, käyvät töissä, hoitavat kodin ja lapset ja vielä harrastavat ja tapaavat ystäviään. Ihan tavallista. Kodin- ja lastenhoitoon osallistuu myös mies, jos ei osallistu, hänet laitetaan ulkoruokintaan. Ylimääräistä lasta perheeseen ei kaivata. Täyttä elämää. On surullista, jos naisen elämä Amerikassa on pelkästään omaan ulkonäköön keskittymistä ja perheen piikana olemista. Sirpa voisi tehdä sielunsa hyvinvoinniksi työtä muiden auttamiseksi, saisi tylsään...
Lue kommentti
Työssäkäyvä nuori leski

Sirpa Selänne: ”Tunnen haikeutta, kun lapset kasvavat”

Miten suomalaiset äidit ehtivät harrastaa? Ei hyvää päivää! Tietysti American ihmemaassa asia toisenlainen, ja puolisolla pätäkkää vaikka lampaat söis ja päivät täyttyvät vain harrastuksista. Ei ole pakko opiskella, ei käydä töissä. Hyvin täällä Suomessa ehditään harrastaa ja sivistää itseämme vaikka opiskelemalla (kaverini kolmen lapsen äiti tekee väitöskirjaa ja käy vaativassa työssä) ja harrastamalla kansalaisopistossa, avoimessa yliopistossa ja muussa. Ajankäyttö- ja asennekysymys!...
Lue kommentti