Narsisti on mielestään täydellinen mutta vähättelee muita, valehtelee ja saa muut voimaan pahoin.

Jos lähelläsi on ihminen, joka on omasta mielestään täydellinen mutta vähättelee muita, valehtelee ja saa sinut voimaan pahoin, olet saattanut kohdata narsistin. Psykoterapeutti Sanna Aulankoski neuvoo, miten vaikeissa ihmissuhteissa kannattaa toimia.

Narsisti kärsii persoonallisuushäiriöstä, jolle on tyypillistä muun muassa näennäisen ylikorostunut omanarvontunto, perusteettomat suuruuskuvitelmat, empatian puute ja toisten hyväksikäyttö.

Kuinka tunnistan narsistin?

Narstistisista pomoista ja kumppaneista kirjoitetaan hurjia tarinoita, mutta itse en ole tällaisiin ihmisiin törmännyt. Jos niin käy, onko jotakin ohjeita, miten heidän kanssaan tulisi toimia, ettei joudu narsistin uhriksi?

Psykoterapeutti Sanna Aulankoski: Narsistisia piirteitä omaavan henkilön seikkaperäinen luokittelu tai ennustaminen ei ole mahdollista. Niin sanottuihin narsistisiin ihmisiin kannattaa soveltaa samaa periaatetta kuin muihinkin: paras tapa suojautua uhriksi joutumiselta on kuunnella omia tunteita, kertoa toiveista ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

Jos sinulla on jatkuvasti paha olla jonkun ihmisen kanssa, suhteessa eivät ole asiat kohdallaan. Jos ikäviä tunteita herättävä henkilö on oma kumppanisi, kokemukset kannattaa ottaa puheeksi, pukea ne toiveen muotoon ja antaa toiselle mahdollisuus korjata toimintaansa. On myös hyvä muistaa, että anteeksi pyytämistä arvokkaampia ovat lopulta teot; ne kertovat parhaiten toisen motiiveista ja tarkoitusperistä. Jos hän ei toivestasi huolimatta muuta käytöstään, sinun on syytä arvioida suhteen jatkamisen järkevyyttä.

Esimiehelle tai muuta valtaa käyttävälle toiveiden esittäminen ei ole aina helppoa, mutta se on välttämötöntä, jos hänen toimintaansa halutaan muutosta. Esimiehen tapauksessa on usein tarpeen olla yhteydessä myös esimiehen esimieheen ja ottaa keskusteluun mukaan ulkopuolinen sovittelija.

Syy on aina minussa

Mieheni on muiden silmissä mukava ja avulias, tekee työnsä hyvin ja on huumorintajuinen. Kotona hän on kaikkea muuta. Minä olen syyllinen kaikkeen, itsessään hän ei näe ikinä vikaa. Olen usein kaivannut häntä rinnalleni, mutta hän kääntää julmasti selkänsä. Kun lapseni sairastui vakavasti, mies käski minun lähteä muualle parkumaan. Tilanteessa, jossa eniten toivoisi toisen olevan vierellä, hän ei kykene siihen. Pyytää kyllä jälkeenpäin anteeksi. Hän myös valehtelee paljon, ja jos jää kiinni, kohdistaa vihansa minuun. On minun syyni, että hänen pitää valehdella. Usein kuulen syytöksiä asioista, joita en edes tee. Mutta hän on myös ihana ja mukava. Suunnittelee tulevaisuutta (tosin harvoin toteuttaa lupauksiaan) ja on mitä mukavin seuralainen. Usein hän kyllä peruu viime tingassa menon, jonka olemme sopineet. Pettymyksiä tulee kerta toisensa jälkeen ja voimani ovat aivan lopussa. Olen joutunut jättämään työni, sosiaaliset suhteet ja kaiken. Elämäni pyörii lapsen sairauden ja sairaalan sekä kodin ympärillä. Sen sijaan, että mies tukisi minua tässä asiassa, hän sanoo ”sä olet laiska”.

Psykoterapeutti Sanna Aulankoski: Miehesi kohtelee sinua monella tavalla erittäin huonosti; syyttelee, on välinpitämätön ja valehtelee. Olet kenties elänyt suhteessa pitkään ja todennäköisesti tottunut epätyydyttävään tilanteeseen. On tärkeää, että tiedostat, ettei sinulla ole velvollisuutta sietää miehesi kohtelua.

Et kerro, millä tavoin olet pyrkinyt muuttamaan tilannetta. Saattaa olla, että olet kertonut toiveistasi miehellesi, mutta hän ei ole reagoinut niihin. Jos miehesi ei ole valmis pohtimaan parisuhdettanne ja muuttamaan käytöstään,
sinun kannattaa harkita vakavasti eroa.

Eroaminen voi olla vaikeaa. On haastavaa luopua suhteen hyvistä hetkistä ja paremman suhteen toivosta. On kuitenkin hyvä nähdä kokonaisuus: jos suhde aiheuttaa jatkuvasti enemmän kielteisiä kuin myönteisiä tunteita, siinä on vaikea olla onnellinen.

Haastavaksi eron tekee myös se, että olet rajoittanut sosiaalista elämääsi paljon. Sinun on hyvä muistaa, että halutessasi voit saada apua ammattiauttajilta ja esimerkiksi vertaisryhmässä saman kohtalon kokeneilta.

Kerronko lapsille?

Olen eronnut lasteni isästä, joka on narsisti. Pitäisikö minun jollain lailla kertoa lapsille (10 ja 12  vuotta) isän persoonallisuushäiriöstä, jotta lapset saisivat selitystä isän omituiselle käytökselle?

Psykoterapeutti Sanna Aulankoski: Kysymyksestäsi ei käy ilmi, minkälaisesta käytöksestä ex-miehesi kohdalla on ollut kyse tai onko hänellä virallista, psykiatrin asettamaa persoonallisuushäiriödiagnoosia. Mikäli lastesi isä on selvästi laiminlyönyt tai vahingoittanut lapsianne, persoonallisuushäiriöstä kertominen — ehkä myös pelkän mahdollisuuden esiin tuominen — voi olla paikallaan, jotta lapset ymmärtävät paremmin saamaansa kohtelua eivätkä syyllistä itseään isän käytöksen vuoksi.

Jos lastesi isän käytös ei ole ollut vahingollista, pikemminkin erikoista, ei persoonallisuushäiriöstä kertominen ole välttämättä tarpeellista. Ajatus isän narsismista voi johtaa siihen, että lapset suhtautuvat tarpeettoman kielteisesti häneen. He eivät välttämättä ymmärrä, että narsistisia piirteitä omaava ihminenkin voi tehdä asioita oikein ja ongelmistaan huolimatta rakastaa läheisiään.

Pomotusta ja kiusaa

Onko oikein, että narsistia ”hyysätään”, jotta hän viihtyy töissään vaikka ei tunne minkäänlaista vastuuta? Narsistin uhri mieluummin väistyy tilanteesta kuin menee ehdoin tahdoin suden pesään. Jos narsisti puhuu työsuorituksista, jotka muut tekevät, onko oikein, että hän saa niistä kunnian? Onko mitään keinoa saada pahoinvoiva työyhteisö tervehtymään, kun johto on sokaistunut eikä näe ongelmaa? Kun uskalsin lopettaa narsistin harjoittaman pomotuksen, minut leimattiin työpaikkakiusaajaksi.

Psykoterapeutti Sanna Aulankoski: Hyvässä työyhteisössä työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti ja palkitaan ansioittensa mukaan. Hyvä pomo pystyy myös laittamaan epäreilusti käyttäytyvät työntekijät aisoihin. Taitavinkaan esimies ei kuitenkaan näe kaikkea, mitä työyhteisössä tapahtuu, ja siksi työntekijöiden on hyvä ottaa puheeksi epäkohtia.

Tietyt periaatteet auttavat vaikeista asioista puhumista. Ensinnäkin häiritsevästä käyttäytymisestä tulee keskustella asianomaisen itsensä kanssa ja siten, että kaikki ongelman osapuolet osallistuvat yhdessä keskusteluun. Toisekseen
asioista kannattaa keskustella mahdollisimman suoraan, eli kertoa mitä häiritsevästi toimineelta henkilöltä jatkossa toivotaan. Vasta seikkaperäisen keskustelun jälkeen tilannetta voidaan seurata ja taata muutoksen toteutuminen. Tällöin voidaan myös paremmin välttyä jäämästä leimojen kuten ”narsisti” tai ”työpaikkakiusaaja” ansaan — toisin kuin teidän kohdallanne näyttää harmillisesti käyneen.

 

Narsismi on persoonallisuushäiriö

  • Rajanvetoa muihin häiriöihin tai normaaliin ole helppo tehdä. Niinpä esimerkiksi Euroopassa käytössä olevassa diagnoosiluokittelussa (ICD–10) narsismia ei ole lainkaan omana häiriönään, vaan se kuuluu luokkaan ”muut persoonallisuuden häiriöt”. 
  • Narsismista kirjoitetaan paljon. On hyvä huomioida, että aiheeseen liittyvät kirjoitukset ovat usein maallikkojen tekemiä tai perustuvat tieteellisen tutkimuksen sijaan tietyn psykologisen teorian mukaisesti työskentelevien kliinikkojen kokemuksiin.
  • Puhe narsismista johtaa helposti narsistiksi epäiltyjen ihmisten jäljittämiseen ja heidän demonisointiinsa. Kun ihminen on leimattu narsistiksi, kaikki hänen toimintansa nähdään helposti kielteisessä valossa.
  • Narsismin sijaan on parempi puhua narsistisista luonteenpiirteistä tai narsistisuudesta, joka voi ilmetä eri tavoin. Yhdellä narsistisuus voi näkyä lähinnä huvittavana itsekeskeisyytenä kun se toisella lähentelee psyko­patiaa, jota leimaa häikäilemätön piittaamattomuus toisista ihmisistä.
  • Narsistisia piirteitä omaavalle ihmiselle persoonallisuushäiriö-diagnoosin saaminen voi olla hyödyllinen henkisen kasvun lähtökohta. Muita ihmisiä se voi auttaa näkemään, minkälaista käytöstä itseään kohtaan ei tarvitse sallia.
Vierailija

Narsisti ei näe virheitään

Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa Narsistilta "Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika ", sanoo joensuulainen äiti loppuvuonna 2014. Hän tuli lastensuojelun asiakkaaksi seitsemän vuotta sitten, joulukuussa 2007 hänen miehensä pahoinpideltyä hänet. Pariskunnan tytär oli tuohon aikaan kolmikuinen vauva. http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sosiaalitoimi-hyvaksyy-lapseen-kohdistuvan-vakivallan-joensuussa1
Lue kommentti
Vierailija

Narsisti ei näe virheitään

Naisten, kuten miestenkin kannattaa olla tarkkana jo ensitreffeillä, niin välttyvät näiltä suhteilta. Ihminen, joka täynnä halveksuntaa tai vihaa haukkuu aiemman/aiemmat kumppaninsa, on todennäköisesti tyyppi joka ei suostu kohtaamaan omia vikojaan, vaan löytää aina kaiken vian vain muista. Pahimmassa tapauksessa nuo ihmiset laittavat välit tietoisesti poikki myös omiin lapsiinsa ja syyttävät siitäkin päätöksestä vain kaikkia muita.
Lue kommentti
Teemu Laajasalo

Helsingin uuden piispan Teemu Laajasalon tavoitteena on lisätä iloa, sillä surun tunnemme paremmin. –Vakavalla naamalla oleminen ei sovi minulle, hän sanoo.

Kaikki, mikä on kirkolle haasteellista, tulee vastaan kirkkoherra Teemu Laajasalon työpaikalla Helsingin Kalliossa. Enemmistö kalliolaisista on 20–40-vuotiaita, perheitä ja lapsia on vähän ja vilkkaan muuttoliikkeen vuoksi seurakunnan väkimäärä vaihtuu 3,5 vuodessa kokonaan. Kun Laajasalo aloitti, kirkkoon kuuluvia oli noin puolet. Kävijämäärät ovat nousseet, mutta työsarkaa riittää. Baareissa ja kaduilla kytee vielä paljon sellaista tyytymättömyyttä, jota ei korkeamman tulotason kaupunginosissa kohtaa.

Tänne, jos jonnekin, tarvitaan iloa ja naurua. Niissä Laajasalo on hyvä. Hän on tuonut kirkkoon huumoria ja hyvinvointia yksinkertaisin keinoin: ruoan, tanssin ja yhdessä tekemisen avulla. Kirkolla on nautittu brunsseja, joihin maahanmuuttajataustaiset ammattikokit ovat tehneet ruoat ja tarjoilijoina on ollut muiden muassa entisiä narkomaaneja ja työttömiä. Kirkko täyttyi tungokseen asti, kun siellä järjestettiin kaupunginosajuhlat ja soitettiin musiikkia.

 

Vielä rohkeampi ja kantaa ottava ote nähtiin kaksi vuotta sitten, kun Kallion seurakunta huolestui asunnottomuudesta ja järjesti Toisenlainen hiihtoloma -tapahtuman. Kymmenet kaupunkilaiset majoittivat koteihinsa tuntemattomia ihmisiä silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Iso määrä kodittomia pääsi viikoksi lämpimään petiin, suihkuun ja päivällispöytään. Syntyi luottamusta ja vahvoja ystävyyssuhteita,
jaettuja hetkiä.

– Ajattelin ensin, että ei kukaan ota kotiinsa vaikka romanikerjäläistä, mutta olin väärässä, Laajasalo sanoo.

Ajatuksena on, että kirkkoa ei tyrkytetä kenellekään. Ihmiset kyllä hakeutuvat paikkoihin, joista kokevansa löytävänsä jotain itselleen tärkeää.

 

Naurun takia Teemu Laajasalo tunnetaan kotikaupunkinsa ulkopuolellakin, oikeastaan koko Suomessa. Kasvot ovat tulleet tutuksi komediaohjelmien myötä. Vuonna 2011 Laajasalo debytoi koomikkona YleLeaks-ohjelmassa, ja kolme vuotta sitten hän nauratti humoristisessa Hyvät ja huonot uutiset -visailuohjelmassa. Osa kansasta kuitenkin vihastui. Päiviteltiin, kuinka pappi saattaa puhua tuhmia tai vitsailla vähemmistöistä. Joskus ihmisillä meni sekaisin, että ruudussa ei puhunut pappi vaan koomikko.

Laajasalo puolustaa tv-roolejaan topakasti.

– Jos naama on tuttu, siitä on apua myös kirkkoherran työssä. Ei niin, että minä olen brändi vaan että annan kirkolle kasvot. Juuri kirkon näkymättömyys on tehnyt ihmisten kohtaamisen vaikeaksi.

Näkyvyys kääntyi nopeasti kirkkoherran voitoksi. Se ei ole ihme, sillä naurun tärkeys on todistettu myös tieteellisesti. Se toimii yhteisön liimana, rentouttaa ja lisää hyvinvointia.

– Onhan siinä jotain omituista, jos kirkonmiehen vitsailua paheksutaan ja ajatellaan, että ei pitäisi niin hymyssä suin olla vaan vähän vakavammalla
naamalla.

”Olen kuitenkin evankeliumin eli ilosanoman asialla. Tavoitteena olisi saada ihmiset iloiseksi.”
 

 

Aika ja vanheneminen ovat olleet kirkkoherran mielessä paljon. Tänä vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun Laajasalo vihittiin papiksi. Hän oli silloin tehtävässään Suomen nuorin, 22. Saarnojen aiheet olivat kuitenkin samoja kuin nyt: Jeesus, armo, ilo. Papin puvussa saattoi luontevasti
myös kuunnella ja lohduttaa vaikka itseään neljä kertaa vanhempaa. Työ kasvatti huomaamaan, että ihmisten ongelmat ja murheet ovat
isossa mittakaavassa hyvin samanlaisia. Jos läheinen on vakavasti sairas tai omaa lasta kiusataan koulussa, puitteet eivät vaikuta.

– Kun suru on tarpeeksi suuri, ei ole hirveästi eroa sillä, itketkö tammiparketilla 400 neliössä vai muovimatolla 40 neliössä.

Avarakatseisuuden ymmärrys on peruja kotoa. Perhe oli keskiluokkainen, mutta kotona pyöri hyvin sekalaista seurakuntaa.

– En edes tiennyt tuttujen ja ystävien taustoista. Kasvoin siihen, että kaikki ovat samanarvoisia ja ihmistä pitää kunnioittaa, olla hyvätapainen ja
kohtelias.

 

Jo pappisuransa alussa Laajasalo edusti kirkon liberaaleinta puolta. Vuonna 1999 Laajasalo esimerkiksi ennusti, että 15 vuoden päästä homoja vihitään kirkossa. Se ei ole toteutunut vieläkään, mutta enää kirkkoherra ei metelöi.

– Rakastan kirkkoa sellaisena, kuin se on, en sellaisena, mitä se voisi olla. Kirkko täyttää 500 vuotta, ja paljon on saatu aikaan. Verrattain
lyhyessä ajassa leirit ovat muuttuneet radikaalisti. Niitä, jotka olivat 90-luvulla ääriliberaaleja, pidetään nyt keskitien kulkijoina. Keskitien kulkijat
puolestaan koetaan nykyään äärikonservatiiveina.

Parantamisen varaa silti on. Erilaisuutta tulisi yrittää sietää. Ennen pitkää samaa sukupuolta olevat saavat kirkkohäät, siitä Laajasalo on varma. Kirkon muutosta enemmän ihmetyttää oma muuttumattomuus. Vaikka peilistä katsoo toisennäköinen tyyppi kuin nuorena, sama se on sisältä.

– Välillä mietin, olenko todella näin vanha! Vanhenemisessa hauskaa on, että vaikka aika kuluu ympärillä, sitä kokee olevansa yhä sama ihminen.

 

Laajasalo ei voi olla ihailematta lasten loputonta uteliaisuutta ja tiedonjanoa. Heille maailma näyttäytyy jatkuvan ihmettelyn aiheena. Juuri uteliaisuudessa lapset ovat opettaneet Laajasaloa eniten.

– On hämmentävää, miten lapsi voi esittää tiedemiehen ja -naisen kysymyksiä, jotka eivät tule minulle mieleenkään ja joihin yleissivistykseni ei taivu.
He antavat joka päivä uusia kulmia siihen, miten maailmaa voi katsoa.

Näinä yhdessäolon hetkinä hälvenee huono omatunto siitä, ettei aina ehdi yhteiseen ruokapöytään tai ole läsnä, kun kuopus kaatuu, satuttaa polvensa ja haluaisi isän laittamaan laastarin. Laajasalo toivoo, että tieto rakastetuksi tulemisesta kannattelee pesuetta silloinkin, kun hän ei ole läsnä.

– Minulla on usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tärkein tavoitteeni on, että lapset tietävät, että he eivät voisi tehdä mitään, mikä poistaisi rakkauden.
Rakkauteen sisältyy lupa erehtyä ja epäonnistua. Mokaaminen on ihan ok, isä sanoo lapsille usein. Aikuisillekin sitä on hyvä toitottaa, sillä he vasta täydellisyyden tavoittelijoita ovatkin. Pitäisi olla hyvä kaikessa, pystyä ja riittää.

Vaatimusten alla luhistuu herkästi, jos ei laske rimaa. Kaikkeen ei tarvitse taipua.

– Nykyajassa on paljon ehdottomuutta, meistä yritetään puristaa kauhean hyviä kaikessa. Tärkeintä olisi hyväksyä, että aina asiat eivät mene kuten
toivoisi eikä osaa olla sellainen kuin haluaisi. Silti elämässä voi käydä hyvin. ●

 

TEEMU LAAJASALO, 43

TYÖ Helsingin hiippakunnan piispa. Aiemmin kirkkoherra Helsingin Kallion seurakunnassa. Tunnetaan myös television
sketsi- ja komediaohjelmista.
PERHE Naimisissa, 4-,9- ja 11-vuotiaat lapset.
VAPAALLA Aloitti uudestaan lenkkeilyn, soittaa kitaraa nuotiolla.

paniikkikohtaus ahdistus pelot sosiaaliset pelot

Olen kärsinyt vuoden verran epätodellisesta olosta. Pohdin tilaani ahdistukseen asti. Ärsyynnyn helposti, sosiaaliset tilanteet kauhistuttavat ja kassajonossa iskee paniikki. Työterveyslääkärissä on käyty: verikokeet olivat normaalit. Välillä ulosmenokin tuntuu ylivoimaiselta. Kaupassa pohdin, miten päästä nopeasti pois, jos kohtaus iskee, autossa rauhoitun. Läheiseni kuoli yllättäen vuosi sitten. Mielestäni olen käsitellyt asian, mutta voivatko oireet silti selittyä tästä?

Kuvauksesi perusteella kärsit paniikkikohtauksista. Niiden pelko saa sinut välttämään tilanteita, joissa äkillinen paniikkikohtaus voi yllättää.Joskus paniikkikohtausten taustalla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen ytimen liikatoiminta tai sydämen rytmihäiriö, mutta nämä syyt työterveyslääkäri on ilmeisestikin sulkenut pois.

Toistuvien paniikkikohtauksia tai niiden pelkoa voidaan hoitaa sekä kognitiivisella käyttäytymisterapialla että kohtauksia estävällä lääkehoidolla. Monet voivat hyötyä myös nettiterapioista (mielenterveystalo.fi).

Ei ole lainkaan mahdotonta, että läheisesi odottamaton kuolema on aktivoinut omat kuolemaan liittyvät pelkosi. Ne ilmenevät nyt paniikkikohtauksina tai ahdistusoireina.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

kehonkuva painonhallinta laihdutus syömishäiriöt

Kauneusleikkaus tai laihduttaminen ei tuo onnea, jos koen itseni rumaksi tai lihavaksi. Mikä auttaisi?

Liian suuri takapuoli, liian pieni takapuoli, liian laiha, liian lihava... Tyytymättömyys ulkonäköön rasittaa ainakin joka toisen naisen ja joka kolmannen miehen elämää.

– Tavallisin tyytymättömyyden aihe on paino. Moni kokee, että sitä on liikaa, psykologi Monica Ålgars sanoo.

Hän on tutkinut suomalaisten aikuisten kehonkuvaa, tyytymättömyyttä omaan kehoon ja häiriintynyttä syömistä.

Monica Ålgars määrittelee kehonkuvan muotoutuvan siitä, millaisena ihminen näkee kehonsa, millaisia ajatuksia ja tunteita hän siihen liittää ja miten hän sitä kohtelee.

– Jos viihdyt kehossasi, et todennäköisesti mieti ulkonäköäsi kaiken aikaa eikä se vie energiaasi ahdistavalla tavalla. Kohtelet itseäsi hyvin: syöt, liikut ja lepäät sen verran kuin tarvitset.

Myös tunteet omaa kehoa kohtaan ovat silloin positiivisia: Nautit kehollisuudestasi, tunnet rakkautta ja ylpeyttä kehoasi kohtaan siksi, että se voi hyvin ja palvelee sinua hyvin. Et vertaile itseäsi muihin, hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Sallit itsellesi väsymyksen, nälän ja kylläisyyden tunteet sekä seksuaalisen halun ja nautinnon.

– Ylipaino, sairaudet ja vammat eivät estä nauttimasta kehollisuudesta ja pitämästä itseä hyvänä, Monica Ålgars sanoo.

Tyytymätöntä rahastetaan

Mihin sitten olemme tyytymättömiä ulkonäössämme?

– Ihan mihin tahansa. Kasvoissa tai vartalossa ei näytä olevan kohtaa, joka ei mainosten mukaan voisi olla kauniimpi tai parempi ja jota ei voisi leikellä tai muotoilla, Monica Ålgars sanoo.

Korvannipukoitakin muotoillaan uusiksi. Navalle voi tehdä kauneuskirurgisen operaation. Jotkut naiset leikkauttavat häpyhuuliaan siksi, että niistä tulisi jollain tavalla paremmat – ja ihmisestä sen myötä haluttavampi ja rakastettavampi.

Kun ihminen muokkaa ulkonäköään, taustalta löytyy usein sama toive: että olisi onnellisempi.

Hän toteaa, että kauneusteollisuus tienaa rahaa sillä, että olemme tyytymättömiä ulkonäköömme. Dieetteihin, hoitoihin, leikkauksiin ja muokkauksiin latautuu valtavasti odotuksia. Ja siten myös pettymyksiä, kun kallis hoito ei tuonutkaan onnea.

Kuvavirran vietävissä

Ulkonäölle asetetaan nykyään yhä julmempia vaatimuksia. Lisäksi kauneusihanteet alkavat olla mahdottomia saavuttaa. Mallit, joihin itseämme vertaamme, eivät ole tästä maailmasta vaan fotoshopattuja.

–Nykyisen kuvankäsittelyn aikana ulkonäön merkitys on korostunut valtavasti. Sosiaalisessa mediassa pommitamme toisiamme kuvilla. Näemme lukemattomia kasvoja ja vartaloita joka päivä. Vertailukohteita on valtavasti.

Monica Ålgars ymmärtää, että kuvaaminen on myös itseilmaisua, keino tulla nähdyksi, saada ihailua ja hyväksyntää.

–Siinä voi kuitenkin olla myös haittansa. Se ruokkii kulttuuria, jossa omaa ja toisten kehoa tarkkaillaan.

Tyytymättömyyden syy on pintaa syvemmällä itsetunnossa. Sellainenkin, joka on kaikkien mittareiden mukaan kaunis, saattaa tuntea itsensä rumaksi, jos itsetunto on nujerrettu.

– Käytämme valtavasti energiaa siihen, että rääkkäämme, soimaamme, kritisoimme omaa ja toistemme kehoa. Se heikentää itsetuntoa ja voi jopa altistaa masennukselle.

Monica Ålgars tähdentää, että on toisaalta luonnollista kiinnittää huomiota omaan olemukseensa. Itsestä kannattaa välittää ja pitää huolta. Vaatteista, meikeistä ja hyvinvoivasta kropasta voi saada paljon iloa.

– Ongelmaksi ulkonäkö muuttuu, jos siitä ajattelee jatkuvasti kielteisesti.

Laiha ja muutenkin hyvä

Tarkkailemme omaa ja toisten painoa kuin se olisi ihmisyyden mitta.

–Hoikkuuteen liitetään myös psyykkisiä ominaisuuksia: koska olet laiha, sinussa on muutakin hyvää. Työnhaussakin suositaan hoikkia.

Jos ihminen on runsaasti ylipainoinen ja se haittaa hänen elämäänsä, eikö ole luonnollista, että hän on tilanteeseen tyytymätön?

– Syyllistävä suhtautuminen ylipainoon ja ylipainon näkeminen maailman kauheimpana katastrofina lisää vain häpeää. Häpeä puolestaan voi vaikuttaa niin, että ihmiset lihovat entistä enemmän ja suhde omaan kehoon vain huononee.

Tyytymättömyys painoon voi altistaa myös syömishäiriöille, kuten bulimialle, anoreksialle tai ahmimiselle.

Jos Monica Ålgars saisi päättää, niin kukaan ei laihduttaisi.

Dieetit eivät toimi. Laihduttajista suuri osa lihoo kuurinsa jälkeen enemmän kuin olisi lihonut, ellei olisi laihduttanut.

Monica Ålgars arvostelee dieettejä siitä, että ne tuovat ulkoapäin ohjattuja sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia. Laihduttaja ei opi kuuntelemaan kehoaan.

– Ei ole hyvä asia, jos ruoasta tulee kielletty: ei koskaan enää pullaa.

Ålgars neuvookin kiellettyjen ruokien listaamisen sijaan lisäämään hyviä aineksia lautaselle.

– Ruokavalio muuttuu terveellisemmäksi, jos ruokakaupassa kysyy: kohtelenko itseäni hyvin ja saanko hyvän olon, kun syön tätä ruokaa.

Onko läski päivä?

Mielikuva ja tuntemus omasta kehosta ei aina vastaa peilikuvaa. Esimerkiksi anoreksiaan sairastunut saattaa nähdä itsensä lihavana, vaikka olisi langanlaiha.

Joku toinen voi hävetä ylen määräin jonkin kasvojensa erityispiirrettä, jota muut eivät edes huomaa.

Monica Ålgars sanoo, että on veteen piirretty viiva, milloin on kyse lievästä tyytymättömyydestä ulkonäköön tai vakavammasta häiriöstä kehonkuvassa.

Se, miten näemme itsemme peilistä, on aina omaa tulkintaa.

– Arkipuheessa kuka tahansa saattaa sanoa, että tänään on läski päivä.

On tutkittu, että naiset, jotka ovat juuri syöneet suklaapatukan arvioivat itsensä suuremmiksi kuin ne naiset, jotka eivät ole syöneet suklaapatukkaa.

Ota käyttöön kauniit sanat

Monica Ålgars sanoo, että terveempi tapa suhtautua omaan kehoon on siirtää näkökulmaa ulkoa sisään.

–Moni on hukassa siinä, mitä keho tarvitsee: millaista liikuntaa, millaista ruokaa, millaisia nautintoja, miltä tuntuu, kun syö paljon, miltä tuntuu kun jättää syömättä kokonaan.

Kun pysähtyy kuuntelemaan kehoaan, ei ole takeita siitä, että kuulisi pelkkiä hyviä viestejä. Vastaan voi tulla monenlaista epämukavuutta.

– Tavoite on se, että omassa kehossa on mahdollisimman hyvä olla. Siihen voi vaikuttaa syömisillä, juomisilla, liikunnalla ja levolla.

Monica Ålgars neuvoo puhumaan itselle lempeästi – olet hyvä, olet riittävä – ja nauttimaan omasta kehosta. Hänen mielestään voisimme lakata arvostelemasta omaa ja toisten ulkonäköä.

– On vahingollista ihannoida hoikkuutta ja samalla paheksua lihavuutta. Näkökulman tulisi olla terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Asiantuntija: Monica Ålgars, psykologian tohtori, tutkija, Åbo Akademin.

mustasukkaisuus, parisuhde, uskottomuus

Parien on välillä hyvä miettiä yhdessä, millainen käytös on uskottomuutta, sanoo kirjailija ja seksuaalikasvattaja Nina Honkanen.

Flirtti on toiselle melkein kuin uskottomuutta, toiselle harmitonta huvia.

Kuitenkin se, mikä loukkaa puolisoasi, tekee suhteellenne pahaa.

Jos haluatte välttää vakavammat loukkaukset, pitäkää arjessa mukana mukava seksuaalinen jännite.

1. Päivittäkää suhteenne arvot

Silloin tällöin on hyvä jutella siitä, mikä teille molemmille on liitossanne tärkeää? Mitä suhteelta toivotte ja haluatte? Missä menevät rajat, joiden rikkominen loukkaa toista? Onko esimerkiksi flirttailu loukkaavaa?

2. Seksistä on hyvä puhua avoimesti

Seksistä voi puhua samaan tapaan kuin viineistä, pihanhoidosta, lomasuunnitelmista ja muusta mukavasta. Avoimuus kehittää puolisoiden välille hyvää seksuaalista jännitettä. Jos jännite arjen kohinassa pääsee täysin katoamaan, voi tulla tarpeita hakea sitä suhteen ulkopuolelta.

3.Tunnistakaa tyytymättömyys

Jos jompi kumpi tuntee jatkuvasti jäävänsä tyydyttämättömäksi, hän ei saa suhteesta kaipaamaansa. Kannattaa uskaltaa puhua tunteista niiden oikeilla nimillä. Aloita vaikka kysymyksellä, kuinka voit?

4. Suudelkaa säästelemättä

Halu suudella tai olla suutelematta kertoo siitä, kuinka tyytyväisiä puolisot ovat suhteeseensa. Suudelma kertoo toiselle, että olet minulle tärkeä. Siis vaikka vain kevyt suukko mutta mielellään päivittäin.

 

Lisää aiheesta Nina Honkasen kirjassa Onnelliseksi – seksuaalisuus läpi elämänkaaren. Siltala, 27 e.