Narsisti on mielestään täydellinen mutta vähättelee muita, valehtelee ja saa muut voimaan pahoin.

Jos lähelläsi on ihminen, joka on omasta mielestään täydellinen mutta vähättelee muita, valehtelee ja saa sinut voimaan pahoin, olet saattanut kohdata narsistin. Psykoterapeutti Sanna Aulankoski neuvoo, miten vaikeissa ihmissuhteissa kannattaa toimia.

Narsisti kärsii persoonallisuushäiriöstä, jolle on tyypillistä muun muassa näennäisen ylikorostunut omanarvontunto, perusteettomat suuruuskuvitelmat, empatian puute ja toisten hyväksikäyttö.

Kuinka tunnistan narsistin?

Narstistisista pomoista ja kumppaneista kirjoitetaan hurjia tarinoita, mutta itse en ole tällaisiin ihmisiin törmännyt. Jos niin käy, onko jotakin ohjeita, miten heidän kanssaan tulisi toimia, ettei joudu narsistin uhriksi?

Psykoterapeutti Sanna Aulankoski: Narsistisia piirteitä omaavan henkilön seikkaperäinen luokittelu tai ennustaminen ei ole mahdollista. Niin sanottuihin narsistisiin ihmisiin kannattaa soveltaa samaa periaatetta kuin muihinkin: paras tapa suojautua uhriksi joutumiselta on kuunnella omia tunteita, kertoa toiveista ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

Jos sinulla on jatkuvasti paha olla jonkun ihmisen kanssa, suhteessa eivät ole asiat kohdallaan. Jos ikäviä tunteita herättävä henkilö on oma kumppanisi, kokemukset kannattaa ottaa puheeksi, pukea ne toiveen muotoon ja antaa toiselle mahdollisuus korjata toimintaansa. On myös hyvä muistaa, että anteeksi pyytämistä arvokkaampia ovat lopulta teot; ne kertovat parhaiten toisen motiiveista ja tarkoitusperistä. Jos hän ei toivestasi huolimatta muuta käytöstään, sinun on syytä arvioida suhteen jatkamisen järkevyyttä.

Esimiehelle tai muuta valtaa käyttävälle toiveiden esittäminen ei ole aina helppoa, mutta se on välttämötöntä, jos hänen toimintaansa halutaan muutosta. Esimiehen tapauksessa on usein tarpeen olla yhteydessä myös esimiehen esimieheen ja ottaa keskusteluun mukaan ulkopuolinen sovittelija.

Syy on aina minussa

Mieheni on muiden silmissä mukava ja avulias, tekee työnsä hyvin ja on huumorintajuinen. Kotona hän on kaikkea muuta. Minä olen syyllinen kaikkeen, itsessään hän ei näe ikinä vikaa. Olen usein kaivannut häntä rinnalleni, mutta hän kääntää julmasti selkänsä. Kun lapseni sairastui vakavasti, mies käski minun lähteä muualle parkumaan. Tilanteessa, jossa eniten toivoisi toisen olevan vierellä, hän ei kykene siihen. Pyytää kyllä jälkeenpäin anteeksi. Hän myös valehtelee paljon, ja jos jää kiinni, kohdistaa vihansa minuun. On minun syyni, että hänen pitää valehdella. Usein kuulen syytöksiä asioista, joita en edes tee. Mutta hän on myös ihana ja mukava. Suunnittelee tulevaisuutta (tosin harvoin toteuttaa lupauksiaan) ja on mitä mukavin seuralainen. Usein hän kyllä peruu viime tingassa menon, jonka olemme sopineet. Pettymyksiä tulee kerta toisensa jälkeen ja voimani ovat aivan lopussa. Olen joutunut jättämään työni, sosiaaliset suhteet ja kaiken. Elämäni pyörii lapsen sairauden ja sairaalan sekä kodin ympärillä. Sen sijaan, että mies tukisi minua tässä asiassa, hän sanoo ”sä olet laiska”.

Psykoterapeutti Sanna Aulankoski: Miehesi kohtelee sinua monella tavalla erittäin huonosti; syyttelee, on välinpitämätön ja valehtelee. Olet kenties elänyt suhteessa pitkään ja todennäköisesti tottunut epätyydyttävään tilanteeseen. On tärkeää, että tiedostat, ettei sinulla ole velvollisuutta sietää miehesi kohtelua.

Et kerro, millä tavoin olet pyrkinyt muuttamaan tilannetta. Saattaa olla, että olet kertonut toiveistasi miehellesi, mutta hän ei ole reagoinut niihin. Jos miehesi ei ole valmis pohtimaan parisuhdettanne ja muuttamaan käytöstään,
sinun kannattaa harkita vakavasti eroa.

Eroaminen voi olla vaikeaa. On haastavaa luopua suhteen hyvistä hetkistä ja paremman suhteen toivosta. On kuitenkin hyvä nähdä kokonaisuus: jos suhde aiheuttaa jatkuvasti enemmän kielteisiä kuin myönteisiä tunteita, siinä on vaikea olla onnellinen.

Haastavaksi eron tekee myös se, että olet rajoittanut sosiaalista elämääsi paljon. Sinun on hyvä muistaa, että halutessasi voit saada apua ammattiauttajilta ja esimerkiksi vertaisryhmässä saman kohtalon kokeneilta.

Kerronko lapsille?

Olen eronnut lasteni isästä, joka on narsisti. Pitäisikö minun jollain lailla kertoa lapsille (10 ja 12  vuotta) isän persoonallisuushäiriöstä, jotta lapset saisivat selitystä isän omituiselle käytökselle?

Psykoterapeutti Sanna Aulankoski: Kysymyksestäsi ei käy ilmi, minkälaisesta käytöksestä ex-miehesi kohdalla on ollut kyse tai onko hänellä virallista, psykiatrin asettamaa persoonallisuushäiriödiagnoosia. Mikäli lastesi isä on selvästi laiminlyönyt tai vahingoittanut lapsianne, persoonallisuushäiriöstä kertominen — ehkä myös pelkän mahdollisuuden esiin tuominen — voi olla paikallaan, jotta lapset ymmärtävät paremmin saamaansa kohtelua eivätkä syyllistä itseään isän käytöksen vuoksi.

Jos lastesi isän käytös ei ole ollut vahingollista, pikemminkin erikoista, ei persoonallisuushäiriöstä kertominen ole välttämättä tarpeellista. Ajatus isän narsismista voi johtaa siihen, että lapset suhtautuvat tarpeettoman kielteisesti häneen. He eivät välttämättä ymmärrä, että narsistisia piirteitä omaava ihminenkin voi tehdä asioita oikein ja ongelmistaan huolimatta rakastaa läheisiään.

Pomotusta ja kiusaa

Onko oikein, että narsistia ”hyysätään”, jotta hän viihtyy töissään vaikka ei tunne minkäänlaista vastuuta? Narsistin uhri mieluummin väistyy tilanteesta kuin menee ehdoin tahdoin suden pesään. Jos narsisti puhuu työsuorituksista, jotka muut tekevät, onko oikein, että hän saa niistä kunnian? Onko mitään keinoa saada pahoinvoiva työyhteisö tervehtymään, kun johto on sokaistunut eikä näe ongelmaa? Kun uskalsin lopettaa narsistin harjoittaman pomotuksen, minut leimattiin työpaikkakiusaajaksi.

Psykoterapeutti Sanna Aulankoski: Hyvässä työyhteisössä työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti ja palkitaan ansioittensa mukaan. Hyvä pomo pystyy myös laittamaan epäreilusti käyttäytyvät työntekijät aisoihin. Taitavinkaan esimies ei kuitenkaan näe kaikkea, mitä työyhteisössä tapahtuu, ja siksi työntekijöiden on hyvä ottaa puheeksi epäkohtia.

Tietyt periaatteet auttavat vaikeista asioista puhumista. Ensinnäkin häiritsevästä käyttäytymisestä tulee keskustella asianomaisen itsensä kanssa ja siten, että kaikki ongelman osapuolet osallistuvat yhdessä keskusteluun. Toisekseen
asioista kannattaa keskustella mahdollisimman suoraan, eli kertoa mitä häiritsevästi toimineelta henkilöltä jatkossa toivotaan. Vasta seikkaperäisen keskustelun jälkeen tilannetta voidaan seurata ja taata muutoksen toteutuminen. Tällöin voidaan myös paremmin välttyä jäämästä leimojen kuten ”narsisti” tai ”työpaikkakiusaaja” ansaan — toisin kuin teidän kohdallanne näyttää harmillisesti käyneen.

 

Narsismi on persoonallisuushäiriö

  • Rajanvetoa muihin häiriöihin tai normaaliin ole helppo tehdä. Niinpä esimerkiksi Euroopassa käytössä olevassa diagnoosiluokittelussa (ICD–10) narsismia ei ole lainkaan omana häiriönään, vaan se kuuluu luokkaan ”muut persoonallisuuden häiriöt”. 
  • Narsismista kirjoitetaan paljon. On hyvä huomioida, että aiheeseen liittyvät kirjoitukset ovat usein maallikkojen tekemiä tai perustuvat tieteellisen tutkimuksen sijaan tietyn psykologisen teorian mukaisesti työskentelevien kliinikkojen kokemuksiin.
  • Puhe narsismista johtaa helposti narsistiksi epäiltyjen ihmisten jäljittämiseen ja heidän demonisointiinsa. Kun ihminen on leimattu narsistiksi, kaikki hänen toimintansa nähdään helposti kielteisessä valossa.
  • Narsismin sijaan on parempi puhua narsistisista luonteenpiirteistä tai narsistisuudesta, joka voi ilmetä eri tavoin. Yhdellä narsistisuus voi näkyä lähinnä huvittavana itsekeskeisyytenä kun se toisella lähentelee psyko­patiaa, jota leimaa häikäilemätön piittaamattomuus toisista ihmisistä.
  • Narsistisia piirteitä omaavalle ihmiselle persoonallisuushäiriö-diagnoosin saaminen voi olla hyödyllinen henkisen kasvun lähtökohta. Muita ihmisiä se voi auttaa näkemään, minkälaista käytöstä itseään kohtaan ei tarvitse sallia.
Vierailija

Narsisti ei näe virheitään

Sosiaalitoimi hyväksyy lapseen kohdistuvan väkivallan Joensuussa Narsistilta "Pelkään, että tyttärestäni tulee seuraava Eerika ", sanoo joensuulainen äiti loppuvuonna 2014. Hän tuli lastensuojelun asiakkaaksi seitsemän vuotta sitten, joulukuussa 2007 hänen miehensä pahoinpideltyä hänet. Pariskunnan tytär oli tuohon aikaan kolmikuinen vauva. http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sosiaalitoimi-hyvaksyy-lapseen-kohdistuvan-vakivallan-joensuussa1
Lue kommentti
Vierailija

Narsisti ei näe virheitään

Naisten, kuten miestenkin kannattaa olla tarkkana jo ensitreffeillä, niin välttyvät näiltä suhteilta. Ihminen, joka täynnä halveksuntaa tai vihaa haukkuu aiemman/aiemmat kumppaninsa, on todennäköisesti tyyppi joka ei suostu kohtaamaan omia vikojaan, vaan löytää aina kaiken vian vain muista. Pahimmassa tapauksessa nuo ihmiset laittavat välit tietoisesti poikki myös omiin lapsiinsa ja syyttävät siitäkin päätöksestä vain kaikkia muita.
Lue kommentti
mustasukkaisuus, parisuhde

Olemme yli 60 v. pariskunta. Mies on eläkkeellä, minä vielä työssä. Molemmilla on lapsia ja lapsenlapsia edellisestä liitosta. Minä pidän yhteyttä omiini ja haluan olla osa heidän elämäänsä. Mies ei juuri ole tekemisissä omiensa kanssa. Minäkään en jaksa hoitaa suhteita hänen lapsiinsa vaikka minulla ei ole mitään heitä vastaan.
Sosiaalinen elämämmekin on erilaista. Mies tarvitsee seurassa aina jonkun, jonka kanssa puhua omista asioistaan, kun taas minä en tunne tarvetta pohtia omia tuntemuksiani. Mies myös tarvitsee enemmän läheisyyttä kuin minä ja hän on jopa mustasukkainen lapsenlapsilleni.
Minua on ruvennut vaivaamaan tällainen suhtautuminen enkä voi ymmärtää, että aikuinen mies voi olla noin lapsellinen.
VÄSYNYT TILANTEESEEN

Olette yhdessä keskeisessä elämän siirtymävaiheessa: luopumassa työurista ja siirtymässä viettämään vanhuuden päiviä. Miehesi on ehtinyt tähän elämänvaiheeseen hiukan sinua ennen ja tuntuu tarvitsevan siihen tukea enemmän kuin olit olettanut.

Elämän kriisit ja siirtymävaiheet laukaisevat meissä usein erilaisia puolustusreaktioita. Tässä niin kutsutussa vanhuuden siirtymävaiheessa haasteenamme on tietyllä tavalla tehdä välitilinpäätöstä kaikesta kokemastamme. Ja tämän pohjalta suunnata eteenpäin toivottavasti viisaampina ja kypsempinä. Ongelmana on, että moni meistä ei ole tottunut pysähtymään elämänsä aikana ja miettimään elämän isoja kysymyksiä. Ei ihme että moni hämmentyy, vaipuu epätoivoon tai jopa masennukseen. Tai taantuu varhaisemmille kehitystasoille, kuten lapsellisiksi, niin kuin kuvasit miehesi kohdalla joskus ilmenevän.

Meille miehille ei ole Suomessa kovin helppoa näyttää heikkoutta tai tarvitsevuutta. Niiden osoittaminen voi jäädä juuri vanhuusvuosien varaan.

Kuvaat, että miehesi jakaa tuntojaan mieluummin kahden kesken eikä käytä laajempaa tukiverkkoa tunteidensa tuulettamiseen. Sinä olet selvästi yksi hänen elämänsä luottohenkilöistä. Sen takia hän voi olla mustasukkainen ajastasi ja kyvystäsi jakaa asioita ja nauttia luontevammin muiden seurasta.

Ymmärrän, että tämä voi väsyttää sinua ja tuntua epänormaalilta aikuisen miehen käytökseltä. Mutta kukapa meistä ei tarvitsisi läheisyyttä ja hellyyttä.

Sinun voi olla hyvä tutkia myös omalta kohdaltasi, olisiko sinun omat tarpeesi isompia läheisyyden suhteen kun annat ymmärtää. Ihmistä ei kerta kaikkiaan ole luotu elämään ilman toisten tukea.

Teidän olisi puhuttava yhdessä siitä, mihin kaikkeen sinun voimasi riittävät. Voi olla, että sinun on hyvä hiukan levätä heti töiden jälkeen ja koota voimia. Tärkeää on myös keskustella siitä, minkälaista haluatte elämänne olevan tässä siirtymävaiheessa ja sen jälkeen. Kun on yhteinen näkemys elämän suuntaviivoista ja unelmista, jaksaa helpommin myös toisen rasittavampia puolia.

Vanhenevan miehen sielunelämää on kuvattu mainiosti elokuvassa About Schmidt (USA 2002). Saman ohjaajan Nebraska kuvaa ikääntymisen tuskaa raadollisemmin. Elokuva 45 vuotta (Iso-Britannia 2015) taas kuvaa kultahääpäivää lähestyvää pariskuntaa, jolla on omat ongelmansa menneisyydessä. Viikonloppulomaa ja irtiottoa yrittää brittipariskunta elokuvassa Le Week-End (2014).

Näin eteenpäin

  • Tutustu elämänkaariajatteluun esim. Tony Dunderfeltin kirjan Elämänkaaripsykologiaa avulla.
  • Katsokaa yhdessä jokin edellä mainituista elokuvista ja katsokaa mitä se teissä herättää.
  • Pohdi omaa suhdettasi läheisyyteen ja tarvitsevuuteen.
  • Muista ottaa omaa aikaa itsellesi tärkeisiin asioihin.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

paniikkikohtaus ahdistus unettomuus

Paniikissa iskee kuolemanpelko, jonka voittaa vain pysymällä rauhallisena. Kokeile puhua itsellesi kuin ystävälle.

Paniikki tuntuu samanaikaisesti mielessä ja kehossa. Adrenaliinipiikki ruokkii vihan ja kauhun tunteita: saanko sydänkohtauksen, menenkö tajuttomaksi, tulenko hulluksi, eikö tämä koskaan pääty. Mutta se päättyy, sillä keho kestää adrenaliinitulvaa vain muutaman minuutin.

Rakentava keino rauhoittaa tilanne on rauhoittava oma sisäinen puhe.

– Voit alkaa puhua itsellesi kuin ystävälle: ”Olen selvinnyt tuosta monta kertaa aikaisemminkin. Miksi en nytkin selviäisi”. Entä mikä on se, mitä oikeasti pelkään: yksin jäämistä ja hylätyksi tulemista, siis samoja asioita kuin kaikki muutkin ihmiskunnassa. Ei se pelko ole vaarallista vaan kovin inhimillistä, psykoterapian erikoispsykologi Risto Valjakka sanoo.

Itse olen ymmärtänyt, että paniikkikohtaukseni kertovat myös siitä, että minulla on jonkinlainen kaikkivoipaisuusharha. Enhän todellakaan ole Jumala, joka alati vartioimalla pitää toiset hengissä. Ajattelen myös, että vaikka paniikki tuntuu inhottavalta, se ei tapa.

Paniikkiin ei ole kukaan koskaan kuollut, enkä kuole minäkään.

– Pahimmillaankin paniikin terävä kärki kestää muutaman minuutin ja sitten se on ohitse. Ihminen ei kestä valtavaa adrenaliiniryöppyä pitempään, Valjakka muistuttaa.

Paniikissahan ihminen tuntee olevansa hukassa, kun yrittää epätoivoisesti hallita tilannetta, jota ei kykene hallitsemaan. Silloin voi olla hyvä vain päästää irti, vajota tunteeseen ja antaa sen tulla. Ja sitten huomata, että on edelleen hengissä.

– Sekin auttaa, että keksit mielessäsi turvapaikan, jossa olet rauhassa ja turvassa ja piilossa ja jossa sinua ei voi kukaan vahingoittaa. Tai turvallisen hahmon, joka pitää sinusta huolta. Toisilla auttaa uskoon tuleminen, murheitten luovuttaminen Jumalan huomaan.

Päiväänsä voi myös valita huolihetken, jolloin keskittyy huolehtimaan. Muu päivä on ikään kuin huolesta vapaa.

– Keskellä pelkotilaa ei pysty nauramaan itselle, mutta jos jälkeenpäin kykenee näkemään asian koomisen puolen, ollaan jo pitkällä, Risto Valjakka sanoo.

Sekin auttaa, jos tajuaa, että haavoittuvuus on merkki ihmisyydestä: muutkaan eivät ole haavoittumattomia.

– Kun täydellisen ihmisen rooli katoaa, kohtaamme yhteisen ihmisyyden. Se kun ei löydy vahvuuden vain heikkouden tilassa, ja siinä tilassa sulaa pois myös häpeä.

Parhaimmillaan ahdistus – sitten kun se on ohi – on portti toisen luo.

Rauhoittaisiko joku näistä sinua?

”Olen selvinnyt pahemmastakin, voin tehdä tämän vaikka olen ahdistunut.”

”Olen ihan hyvä ihmiseksi.”

”Kaikilla on parempia ja huonompia päiviä. Hyväksyn itseni ja ansaitsen kunnioitusta, olen rakastettava ja kyvykäs. Arvostan itseäni vaikka olen keskeneräinen. Virheitä sattuu kaikille.”

”Kestän kyllä vähän ahdistusta, koska tiedän, että se menee ohi.”

”Liika huolehtiminen ei auta ketään, ei mitään, ei vie asioita eteenpäin.”

”Olen selvinnyt pulmatilanteista aikaisemminkin, miksen nytkin selviäisi.”

”Ihmisyyteen kuuluu olla myös välillä heikko, se tekee meistä ihmisiä.”

”Huomenna voi olla parempi päivä. Ei minun tarvitse olla heti kokonaan parantunut. Vointini on kohentunut ja kohenee edelleen.”

”En ole Jumala, en hallitse elämää enkä voi vaikuttaa läheisteni elämään tiettyä rajaa pitemmälle.”

”Muilta jää huomaamatta, että tärisen. Jos muut huomaavat ahdistukseni, he suhtautuvat myötätuntoiseksi.”

”Olen ollut kymmeniä kertoja ahdistunut enkä silti ole pyörtynyt enkä menettänyt hallintaani.”

”Ei kannata suhtautua itseen liian vakavasti. Takapakki kuuluu asiaan. Minun ei ole pakko saada tätä vaan haluan saada sen.”

 

Asiantuntija: Risto Valjakka, psykoterapian erikoispsykologi, Turku.

 

 

seksi, vaihdevuodet, parisuhde

Vaihdevuodet tuovat seksiin haasteensa mutta voivat myös aloittaa nautinnon aikakauden. Kirjailija Heli Heino vinkkaa, kuinka seksistä voi puhua rakkaalleen inspiroivasti.

Heli Heino kirjoittaa romaanissaan Venuksen vuosi keski-ikäisten rakkaudesta ja seksistä luontevasti ja täysin ilman tabuja. Hän tähdentää, ettei ole pari- eikä seksuaaliterapeutti vaan kirjailija. Elämä on kuitenkin opettanut keinoja selviytyä haastavistakin tilanteista.

–Vaihdevuodet eivät mitenkään automaattisesti tarkoita, että seksi olisi hankalaa. Seksuaaliseen nautintoon voi yhdessä miehen kanssa tehdä tutkimusmatkoja, sanoo Heino.

Ei kannata jäädä vellomaan epämukavissa tunnelmissa vaan puhua suoraan. Tähän tyyliin:   

1. Ratkaisukeskeisesti

Jos nainen pitää esimerkiksi limakalvo-ongelman omana tietonaan mutta kiljahtaa auts kesken seksin, puoliso säikähtää. Se laskee innostusta. Mieshän haluaisi tehdä hyvää. Ongelma kannattaa ottaa puheeksi muualla kuin sängyssä ja ratkaisuun keskittyen.

2. Oikeilla sanoilla

Jos seksistä ei puhuta muutenkaan, on vaikea löytää sanoja, kun pitäisi jutella omasta hankaluudesta. Yksi keino on lähestyä asiaa yleisellä tasolla, vaikka kiinnostavan lehtijutun kautta. Siitä voi siirtyä toista arvostavassa ilmapiirissä kohti omaa tilannetta.

3. Uteliaisuudella

Vaikka ei haluaisi helpottaa vaihdevuosiaan hormonikorvaushoidolla, monenlaista apua löytyy vaikka apteekista. Puolison kanssa voi miettiä, olisiko tämä se tilanne, jossa käymme ostamassa liukuvoidetta. Ja mitä muuta kivaa voisimme kokeilla?

4. Kokemusasiantuntijana

Kun seksistä puhutaan avoimesti, tiedon määrä lisääntyy ja laatu paranee. Puhuminen on vertaistiedon jakamista. On myös hyvä päästä eroon asenteesta, että vaihdevuodet jotenkin vähentäisivät naisen arvoa.

Lähteenä myös Heli Heinon kirja Venuksen vuosi, Atena, 2017.

Kari Ketonen

Näyttelijä-psykoterapeutti Kari Ketonen, 45, osaa nykyään jopa nauttia esiintymisjännityksestä. Se on vaatinut vuosien siedätyksen.

1. Kohtaa silmästä silmään

”Jännitys on vain nätimpi sana kuvaamaan todellisuutta, joka on pelko. Jotkut tykkäävät pelätä vuoristoradassa, jotkut kauhuelokuvissa. Itse jopa tykkään nykyään pienestä pelosta, joka minut saa valtaansa ennen esiintymistä.

Kun kierrän puhumassa karismasta ja esiintymisestä, painotan, ettei jännitystä kannata paeta. Se kannattaa yrittää kohdata sellaisena kuin se on, niin sen kanssa oppii elämään. Kaikenlaiset metodit, joiden tarkoituksena on esimerkiksi poistaa tai sulkea pelko pois tietoisuudesta, ovat tuhoon tuomittuja.”

2. Aseta mittasuhteisiin

”Pelkoon tottuu helpommin, kun ymmärtää, että esimerkiksi esiintymisen pelkääminen on aika abstraktia. Harvoin tapahtuu mitään kamalan vakavaa, eikä epäonnistuminenkaan ole sellaista, mikä ei unohtuisi parissa viikossa.”

3. Mindfulness ei ole aina mukavaa

”Pelkäämme asioita, joita suljemme pois. Jotta pääsee niiden yli, meidän pitää pakittaa sama polku, eikä se välttämättä ole mukavaa. Ensin on kävellyt hirvittävän pimeän metsän läpi ja päässyt vihdoin jonnekin valoisampaan, ja sitten pitäisi peruuttaa.

Tuntuu, että ihmisille myydään tasaista tietä: kun alat harjoittaa mindfulnessia, asiat muuttuvat paremmiksi. Mutta kun ryhtyy tietoisesti skarppaamaan havaintojaan, se tuottaa myös sellaisia havaintoja, jotka eivät miellytä. Siinä kohtaa moni tarvitsisi tukea: mitä sitten tehdään ja miten edetään, kun tuntuu mahdollisimman väärältä.”

4. Vapauta hengitys

”Toivon, että ihmisten mieleen jäisi jännittämisestä ja esiintymisestä vähintään yksi asia: hengittäminen. Kuinka tärkeää on antaa sen mennä kulkujaan ilman, että tarvitsee ponnistella sitä ’oikein’. Se vaatii kärsivällisyyttä. Vähäkin edistys, mitä olen saavuttanut vapauttamalla hengitystäni, on vaikuttanut dramaattisesti hyvinvointiini. Se vaikuttaa kaikkeen.”

5. Täytä kalenteria

”Olen etukäteen huolestuja. Olen päässyt siitä irti osittain sen avulla, että olen työntänyt itseni niin moneen projektiin. Muistan ajat, jolloin jokainen työ sai hirveän ison merkityksen. Nykyään ei ole kauheasti aikaa miettiä, miten se ja se kuukauden päästä tuleva keikka menee, kun töitä on jatkuvasti. Epäonnistumisen ja onnistumisen kysymykset ovat painuneet taka-alalle.”

6. Hyödynnä energialataus

”Jännitys kertoo siitä, että jollain asialla on itselle merkitystä. Energia on nousemassa ja on menossa antamaan itselleen tuosta energiasta jotain. Se on hyvä lähtökohta, kun sen vain kestää. Ja sen kestää, kun opettelee.”

Lue lisää Kari Ketosesta Hyvä terveys 4/2017. Tilaajana voit lukea lehden digilehdet.fi

 

Kuka?

 

Kari Ketonen, 45

Ura Näyttelijä, valmistunut myös psykoterapeutiksi.

Asuu Helsingissä.

Ajankohtaista Juontaa Hyvät ja huonot uutiset -paneeliohjelmaa, joka alkaa Nelosella 20.3.