Irtisanotuksi tuleminen tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta. Se vie turvallisuuden tunteen ja tulevaisuuden suunnitelmat. Se pakottaa kysymään, miten minun ja perheeni käy, saanko koskaan uutta työtä, olenko nyt täysi nolla.

Melkein kenen tahansa työpaikka voi mennä omasta työpanoksesta tai ammattitaidosta huolimatta.

– Työn menetys on elämän haavoittavimpia kokemuksia, sanoo traumatisoituneiden ja surevien hoitoon erikoistunut psykologi Soili Poijula. Hän on laatinut suuren teollisuusyrityksen tilauksesta irtisanottujen työntekijöiden tukipakettiin psyykkisen tuen osuuden ja kehittänyt selviytymistä tukevaa valmennusta.

Valmennusta irtisanotulle

– Menetettyä ei saa takaisin, mutta surutyöllä seurauksista voi selviytyä. Samalla kun töistä pois joutuneen odotetaan ryhtyvän aktiivisesti uuden työn hakuun, hänen on tultava toimeen vihan ja surun tunteittensa kanssa. Ensireaktiona voi tulla halu sulkea kielteiset tunteet pois, mutta niiden tukahduttamisesta saattaa seurata pahaa, jopa sairastuminen, Poijula varoittaa.

Tukahduttaminen, kieltäminen, välttely ja syyllisyys heikentävät kykyä käsitellä psyykkisesti stressaavaa tapahtumaa, mikä lisää stressiä ja estää toipumasta. Samalla se heikentää mahdollisuutta saada uusi työ. Uutta paikkaa olisikin parasta lähteä hakemaan vasta, kun ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana on toistuvasti läpikäynyt entisen työn menetystä. Parasta olisi tutkia syvimpiä ajatuksiaan ja tunteitaan läheisten ja ehkä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

Soili Poijulan mielestä irtisanotun selviytymistä pitäisi tukea muutaman päivän mittaisella kurssilla. Ryhmävalmennuksessa tarjottaisiin vertaistukea, parantavaa kirjoittamista, neuvontaa, psykologista jälkipuintia ja työnhakuun valmentavaa mielikuvaharjoittelua.

Tunteet hallintaan

Voimakkaat kielteiset tunteet ja tunnetilojen nopea vaihtelu ovat työnsä menettäneen luonnollisia reaktioita. Myös perhe ja läheiset joutuvat lujille.

– Pitäisi muistaa, ettei tapahtunut ole heidän syytään. Tunteita on toki purettava, mutta hallitusti, vaikka se ehkä on helpommin sanottu kuin tehty. Mielenmalttia koettelevista asioista ja ihmisistä ei pääse eroon eikä niitä voi muuttaa, mutta reaktioitaan voi oppia hallitsemaan.

– Lähde siis vihastuessasi pois tilanteesta. Ole yksin, koska on vaikea olla vihainen, jos vihalle ei ole kohdetta, Poijula neuvoo.

Myös säännölliset rentoutusharjoitukset, kävelylenkit, kuntosalilla käynti ja muu liikunta tasaavat ärtyisyyttä. Sekin saattaa auttaa, kun kiljuu ja huutaa itsensä väsyksiin. Vihaan saa etäisyyttä myös, jos siitä kirjoittaa tai piirtää kuvan.

Kannattaa oppia tunnistamaan vihan laukaisijat ja välttää niitä. Sulje siis esimerkiksi lapsesi huoneen ovi, jos sekasotkun näkeminen suututtaa, tai valitse uusi kauppareitti, jos et halua nähdä entistä työpaikkaasi. Älä häpeä vihantunteitasi, sillä ne auttavat pääsemään irti entisestä. Vihan voimalla toteutat tarvittavat muutokset elämässäsi.

Kohti tulevaisuutta

Vaikka aluksi ei ehkä uskoisi, työn menetyksellä, kuten muillakin elämän kriiseillä, on alku, keskikohta ja loppu.

– Järkytyksen jälkeen sopeutuminen alkaa yleensä muutaman viikon kuluttua, joillakin hitaammin. Sitten asiat asettuvat vähitellen uuteen tasapainoon, vaikka potkuja ei hyväksyisikään.

Käsitystään ei ole mikään pakko muuttaa. Siihen tulee vain löytää uudenlainen suhtautuminen. Huolien puristuksessa tulevaisuuden suunnittelu ja sen ajatteleminenkin tuntuu vaikealta, jopa mahdottomalta. Tosiasia kuitenkin on, että omalle tilanteelle on pakko itse tehdä jotain, muut eivät siihen pysty.

– Pitää myöntää, että asiat ovat nyt toisin ja että tarvitsee itselleen aikaa selviytymiseen. Auttaa, jos osaa ratkoa ongelmia pala kerrallaan.

Todennäköisesti edessä on vaikea elämänvaihe, mutta se kannattaa asettaa osaksi elämänkaarta esimerkiksi kuvittelemalla missä ja millaisena haluaa olla viiden vuoden kuluttua.

Järjestystä elämään

Mihin siis pitäisi ryhtyä? Monenlaisiin asioihin, jotka kaikki kuitenkin sisältyvät aivan tavalliseen elämään. Soili Poijula neuvoo: Älä pysähdy ja luovuta vaan tee heti suuret päätökset ja ala toteuttaa niitä. Ensin kannattaa laatia realistinen budjetti seuraaville 6–12 kuukaudelle, se auttaa järjestämään ajatuksia. Aikatauluta päiväsi niin, että niihin tulee järjestystä. Tyhjää aikaa ei saa jäädä liikaa.

Terveellisistä elämäntavoista huolehtiminen auttaa kestämään stressiä helpommin. Se tarkoittaa muun muassa säännöllistä kuntoilua, ruoka-aikoja ja terveellistä ruokaa. Tupakka ja alkoholi eivät varmasti helpota tilannetta. Lääkärissä käynti rauhoittaa, jos terveydentila huolestuttaa.

Uni on paras keino vähentää väsymystä. Nuku yössä 7–8 tuntia, niin stressinhallintakykysi paranee. Alle seitsemän tunnin yöuni on useimmille meistä liian vähän. Jos et pysty nukkumaan, vaan valvot öitä peräkkäin, pyydä lääkäriltä uni- tai nukahtamislääkettä. Pyydä apua puolisoltasi, kumppaniltasi tai perheeltäsi, jos olet väsynyt.

Uuden työn hakemiseen kannattaa uhrata enintään työpäivän pituinen aika, muu aika pitää käyttää muun ajattelemiseen ja tekemiseen. Huolehdi siksi myös ihmissuhteistasi, vaali omaa aikaasi ja pidä vanhat harrastuksesi. Yksinäisyyteen kodin seinien sisään ei kannata piiloutua. Muut ihmiset auttavat selviytymään kriisistä, mutta ovat tärkeitä myös uuden työpaikan löytämisessä. Jopa kaksi kolmesta saa tiedon uudesta työstään tuttavalta, ystävältä, sukulaiselta tai suorassa yhteydenotossa työnantajaan.

Selviytymisessä kaikkien tärkeintä on kuitenkin aktiivisuus, optimistisuus ja rohkeus kohdata vaikeudet tosiasioina.

mustasukkaisuus, parisuhde

Olemme yli 60 v. pariskunta. Mies on eläkkeellä, minä vielä työssä. Molemmilla on lapsia ja lapsenlapsia edellisestä liitosta. Minä pidän yhteyttä omiini ja haluan olla osa heidän elämäänsä. Mies ei juuri ole tekemisissä omiensa kanssa. Minäkään en jaksa hoitaa suhteita hänen lapsiinsa vaikka minulla ei ole mitään heitä vastaan.
Sosiaalinen elämämmekin on erilaista. Mies tarvitsee seurassa aina jonkun, jonka kanssa puhua omista asioistaan, kun taas minä en tunne tarvetta pohtia omia tuntemuksiani. Mies myös tarvitsee enemmän läheisyyttä kuin minä ja hän on jopa mustasukkainen lapsenlapsilleni.
Minua on ruvennut vaivaamaan tällainen suhtautuminen enkä voi ymmärtää, että aikuinen mies voi olla noin lapsellinen.
VÄSYNYT TILANTEESEEN

Olette yhdessä keskeisessä elämän siirtymävaiheessa: luopumassa työurista ja siirtymässä viettämään vanhuuden päiviä. Miehesi on ehtinyt tähän elämänvaiheeseen hiukan sinua ennen ja tuntuu tarvitsevan siihen tukea enemmän kuin olit olettanut.

Elämän kriisit ja siirtymävaiheet laukaisevat meissä usein erilaisia puolustusreaktioita. Tässä niin kutsutussa vanhuuden siirtymävaiheessa haasteenamme on tietyllä tavalla tehdä välitilinpäätöstä kaikesta kokemastamme. Ja tämän pohjalta suunnata eteenpäin toivottavasti viisaampina ja kypsempinä. Ongelmana on, että moni meistä ei ole tottunut pysähtymään elämänsä aikana ja miettimään elämän isoja kysymyksiä. Ei ihme että moni hämmentyy, vaipuu epätoivoon tai jopa masennukseen. Tai taantuu varhaisemmille kehitystasoille, kuten lapsellisiksi, niin kuin kuvasit miehesi kohdalla joskus ilmenevän.

Meille miehille ei ole Suomessa kovin helppoa näyttää heikkoutta tai tarvitsevuutta. Niiden osoittaminen voi jäädä juuri vanhuusvuosien varaan.

Kuvaat, että miehesi jakaa tuntojaan mieluummin kahden kesken eikä käytä laajempaa tukiverkkoa tunteidensa tuulettamiseen. Sinä olet selvästi yksi hänen elämänsä luottohenkilöistä. Sen takia hän voi olla mustasukkainen ajastasi ja kyvystäsi jakaa asioita ja nauttia luontevammin muiden seurasta.

Ymmärrän, että tämä voi väsyttää sinua ja tuntua epänormaalilta aikuisen miehen käytökseltä. Mutta kukapa meistä ei tarvitsisi läheisyyttä ja hellyyttä.

Sinun voi olla hyvä tutkia myös omalta kohdaltasi, olisiko sinun omat tarpeesi isompia läheisyyden suhteen kun annat ymmärtää. Ihmistä ei kerta kaikkiaan ole luotu elämään ilman toisten tukea.

Teidän olisi puhuttava yhdessä siitä, mihin kaikkeen sinun voimasi riittävät. Voi olla, että sinun on hyvä hiukan levätä heti töiden jälkeen ja koota voimia. Tärkeää on myös keskustella siitä, minkälaista haluatte elämänne olevan tässä siirtymävaiheessa ja sen jälkeen. Kun on yhteinen näkemys elämän suuntaviivoista ja unelmista, jaksaa helpommin myös toisen rasittavampia puolia.

Vanhenevan miehen sielunelämää on kuvattu mainiosti elokuvassa About Schmidt (USA 2002). Saman ohjaajan Nebraska kuvaa ikääntymisen tuskaa raadollisemmin. Elokuva 45 vuotta (Iso-Britannia 2015) taas kuvaa kultahääpäivää lähestyvää pariskuntaa, jolla on omat ongelmansa menneisyydessä. Viikonloppulomaa ja irtiottoa yrittää brittipariskunta elokuvassa Le Week-End (2014).

Näin eteenpäin

  • Tutustu elämänkaariajatteluun esim. Tony Dunderfeltin kirjan Elämänkaaripsykologiaa avulla.
  • Katsokaa yhdessä jokin edellä mainituista elokuvista ja katsokaa mitä se teissä herättää.
  • Pohdi omaa suhdettasi läheisyyteen ja tarvitsevuuteen.
  • Muista ottaa omaa aikaa itsellesi tärkeisiin asioihin.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

paniikkikohtaus ahdistus unettomuus

Paniikissa iskee kuolemanpelko, jonka voittaa vain pysymällä rauhallisena. Kokeile puhua itsellesi kuin ystävälle.

Paniikki tuntuu samanaikaisesti mielessä ja kehossa. Adrenaliinipiikki ruokkii vihan ja kauhun tunteita: saanko sydänkohtauksen, menenkö tajuttomaksi, tulenko hulluksi, eikö tämä koskaan pääty. Mutta se päättyy, sillä keho kestää adrenaliinitulvaa vain muutaman minuutin.

Rakentava keino rauhoittaa tilanne on rauhoittava oma sisäinen puhe.

– Voit alkaa puhua itsellesi kuin ystävälle: ”Olen selvinnyt tuosta monta kertaa aikaisemminkin. Miksi en nytkin selviäisi”. Entä mikä on se, mitä oikeasti pelkään: yksin jäämistä ja hylätyksi tulemista, siis samoja asioita kuin kaikki muutkin ihmiskunnassa. Ei se pelko ole vaarallista vaan kovin inhimillistä, psykoterapian erikoispsykologi Risto Valjakka sanoo.

Itse olen ymmärtänyt, että paniikkikohtaukseni kertovat myös siitä, että minulla on jonkinlainen kaikkivoipaisuusharha. Enhän todellakaan ole Jumala, joka alati vartioimalla pitää toiset hengissä. Ajattelen myös, että vaikka paniikki tuntuu inhottavalta, se ei tapa.

Paniikkiin ei ole kukaan koskaan kuollut, enkä kuole minäkään.

– Pahimmillaankin paniikin terävä kärki kestää muutaman minuutin ja sitten se on ohitse. Ihminen ei kestä valtavaa adrenaliiniryöppyä pitempään, Valjakka muistuttaa.

Paniikissahan ihminen tuntee olevansa hukassa, kun yrittää epätoivoisesti hallita tilannetta, jota ei kykene hallitsemaan. Silloin voi olla hyvä vain päästää irti, vajota tunteeseen ja antaa sen tulla. Ja sitten huomata, että on edelleen hengissä.

– Sekin auttaa, että keksit mielessäsi turvapaikan, jossa olet rauhassa ja turvassa ja piilossa ja jossa sinua ei voi kukaan vahingoittaa. Tai turvallisen hahmon, joka pitää sinusta huolta. Toisilla auttaa uskoon tuleminen, murheitten luovuttaminen Jumalan huomaan.

Päiväänsä voi myös valita huolihetken, jolloin keskittyy huolehtimaan. Muu päivä on ikään kuin huolesta vapaa.

– Keskellä pelkotilaa ei pysty nauramaan itselle, mutta jos jälkeenpäin kykenee näkemään asian koomisen puolen, ollaan jo pitkällä, Risto Valjakka sanoo.

Sekin auttaa, jos tajuaa, että haavoittuvuus on merkki ihmisyydestä: muutkaan eivät ole haavoittumattomia.

– Kun täydellisen ihmisen rooli katoaa, kohtaamme yhteisen ihmisyyden. Se kun ei löydy vahvuuden vain heikkouden tilassa, ja siinä tilassa sulaa pois myös häpeä.

Parhaimmillaan ahdistus – sitten kun se on ohi – on portti toisen luo.

Rauhoittaisiko joku näistä sinua?

”Olen selvinnyt pahemmastakin, voin tehdä tämän vaikka olen ahdistunut.”

”Olen ihan hyvä ihmiseksi.”

”Kaikilla on parempia ja huonompia päiviä. Hyväksyn itseni ja ansaitsen kunnioitusta, olen rakastettava ja kyvykäs. Arvostan itseäni vaikka olen keskeneräinen. Virheitä sattuu kaikille.”

”Kestän kyllä vähän ahdistusta, koska tiedän, että se menee ohi.”

”Liika huolehtiminen ei auta ketään, ei mitään, ei vie asioita eteenpäin.”

”Olen selvinnyt pulmatilanteista aikaisemminkin, miksen nytkin selviäisi.”

”Ihmisyyteen kuuluu olla myös välillä heikko, se tekee meistä ihmisiä.”

”Huomenna voi olla parempi päivä. Ei minun tarvitse olla heti kokonaan parantunut. Vointini on kohentunut ja kohenee edelleen.”

”En ole Jumala, en hallitse elämää enkä voi vaikuttaa läheisteni elämään tiettyä rajaa pitemmälle.”

”Muilta jää huomaamatta, että tärisen. Jos muut huomaavat ahdistukseni, he suhtautuvat myötätuntoiseksi.”

”Olen ollut kymmeniä kertoja ahdistunut enkä silti ole pyörtynyt enkä menettänyt hallintaani.”

”Ei kannata suhtautua itseen liian vakavasti. Takapakki kuuluu asiaan. Minun ei ole pakko saada tätä vaan haluan saada sen.”

 

Asiantuntija: Risto Valjakka, psykoterapian erikoispsykologi, Turku.

 

 

seksi, vaihdevuodet, parisuhde

Vaihdevuodet tuovat seksiin haasteensa mutta voivat myös aloittaa nautinnon aikakauden. Kirjailija Heli Heino vinkkaa, kuinka seksistä voi puhua rakkaalleen inspiroivasti.

Heli Heino kirjoittaa romaanissaan Venuksen vuosi keski-ikäisten rakkaudesta ja seksistä luontevasti ja täysin ilman tabuja. Hän tähdentää, ettei ole pari- eikä seksuaaliterapeutti vaan kirjailija. Elämä on kuitenkin opettanut keinoja selviytyä haastavistakin tilanteista.

–Vaihdevuodet eivät mitenkään automaattisesti tarkoita, että seksi olisi hankalaa. Seksuaaliseen nautintoon voi yhdessä miehen kanssa tehdä tutkimusmatkoja, sanoo Heino.

Ei kannata jäädä vellomaan epämukavissa tunnelmissa vaan puhua suoraan. Tähän tyyliin:   

1. Ratkaisukeskeisesti

Jos nainen pitää esimerkiksi limakalvo-ongelman omana tietonaan mutta kiljahtaa auts kesken seksin, puoliso säikähtää. Se laskee innostusta. Mieshän haluaisi tehdä hyvää. Ongelma kannattaa ottaa puheeksi muualla kuin sängyssä ja ratkaisuun keskittyen.

2. Oikeilla sanoilla

Jos seksistä ei puhuta muutenkaan, on vaikea löytää sanoja, kun pitäisi jutella omasta hankaluudesta. Yksi keino on lähestyä asiaa yleisellä tasolla, vaikka kiinnostavan lehtijutun kautta. Siitä voi siirtyä toista arvostavassa ilmapiirissä kohti omaa tilannetta.

3. Uteliaisuudella

Vaikka ei haluaisi helpottaa vaihdevuosiaan hormonikorvaushoidolla, monenlaista apua löytyy vaikka apteekista. Puolison kanssa voi miettiä, olisiko tämä se tilanne, jossa käymme ostamassa liukuvoidetta. Ja mitä muuta kivaa voisimme kokeilla?

4. Kokemusasiantuntijana

Kun seksistä puhutaan avoimesti, tiedon määrä lisääntyy ja laatu paranee. Puhuminen on vertaistiedon jakamista. On myös hyvä päästä eroon asenteesta, että vaihdevuodet jotenkin vähentäisivät naisen arvoa.

Lähteenä myös Heli Heinon kirja Venuksen vuosi, Atena, 2017.

Kari Ketonen

Näyttelijä-psykoterapeutti Kari Ketonen, 45, osaa nykyään jopa nauttia esiintymisjännityksestä. Se on vaatinut vuosien siedätyksen.

1. Kohtaa silmästä silmään

”Jännitys on vain nätimpi sana kuvaamaan todellisuutta, joka on pelko. Jotkut tykkäävät pelätä vuoristoradassa, jotkut kauhuelokuvissa. Itse jopa tykkään nykyään pienestä pelosta, joka minut saa valtaansa ennen esiintymistä.

Kun kierrän puhumassa karismasta ja esiintymisestä, painotan, ettei jännitystä kannata paeta. Se kannattaa yrittää kohdata sellaisena kuin se on, niin sen kanssa oppii elämään. Kaikenlaiset metodit, joiden tarkoituksena on esimerkiksi poistaa tai sulkea pelko pois tietoisuudesta, ovat tuhoon tuomittuja.”

2. Aseta mittasuhteisiin

”Pelkoon tottuu helpommin, kun ymmärtää, että esimerkiksi esiintymisen pelkääminen on aika abstraktia. Harvoin tapahtuu mitään kamalan vakavaa, eikä epäonnistuminenkaan ole sellaista, mikä ei unohtuisi parissa viikossa.”

3. Mindfulness ei ole aina mukavaa

”Pelkäämme asioita, joita suljemme pois. Jotta pääsee niiden yli, meidän pitää pakittaa sama polku, eikä se välttämättä ole mukavaa. Ensin on kävellyt hirvittävän pimeän metsän läpi ja päässyt vihdoin jonnekin valoisampaan, ja sitten pitäisi peruuttaa.

Tuntuu, että ihmisille myydään tasaista tietä: kun alat harjoittaa mindfulnessia, asiat muuttuvat paremmiksi. Mutta kun ryhtyy tietoisesti skarppaamaan havaintojaan, se tuottaa myös sellaisia havaintoja, jotka eivät miellytä. Siinä kohtaa moni tarvitsisi tukea: mitä sitten tehdään ja miten edetään, kun tuntuu mahdollisimman väärältä.”

4. Vapauta hengitys

”Toivon, että ihmisten mieleen jäisi jännittämisestä ja esiintymisestä vähintään yksi asia: hengittäminen. Kuinka tärkeää on antaa sen mennä kulkujaan ilman, että tarvitsee ponnistella sitä ’oikein’. Se vaatii kärsivällisyyttä. Vähäkin edistys, mitä olen saavuttanut vapauttamalla hengitystäni, on vaikuttanut dramaattisesti hyvinvointiini. Se vaikuttaa kaikkeen.”

5. Täytä kalenteria

”Olen etukäteen huolestuja. Olen päässyt siitä irti osittain sen avulla, että olen työntänyt itseni niin moneen projektiin. Muistan ajat, jolloin jokainen työ sai hirveän ison merkityksen. Nykyään ei ole kauheasti aikaa miettiä, miten se ja se kuukauden päästä tuleva keikka menee, kun töitä on jatkuvasti. Epäonnistumisen ja onnistumisen kysymykset ovat painuneet taka-alalle.”

6. Hyödynnä energialataus

”Jännitys kertoo siitä, että jollain asialla on itselle merkitystä. Energia on nousemassa ja on menossa antamaan itselleen tuosta energiasta jotain. Se on hyvä lähtökohta, kun sen vain kestää. Ja sen kestää, kun opettelee.”

Lue lisää Kari Ketosesta Hyvä terveys 4/2017. Tilaajana voit lukea lehden digilehdet.fi

 

Kuka?

 

Kari Ketonen, 45

Ura Näyttelijä, valmistunut myös psykoterapeutiksi.

Asuu Helsingissä.

Ajankohtaista Juontaa Hyvät ja huonot uutiset -paneeliohjelmaa, joka alkaa Nelosella 20.3.