Irtisanotuksi tuleminen tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta. Se vie turvallisuuden tunteen ja tulevaisuuden suunnitelmat. Se pakottaa kysymään, miten minun ja perheeni käy, saanko koskaan uutta työtä, olenko nyt täysi nolla.

Melkein kenen tahansa työpaikka voi mennä omasta työpanoksesta tai ammattitaidosta huolimatta.

– Työn menetys on elämän haavoittavimpia kokemuksia, sanoo traumatisoituneiden ja surevien hoitoon erikoistunut psykologi Soili Poijula. Hän on laatinut suuren teollisuusyrityksen tilauksesta irtisanottujen työntekijöiden tukipakettiin psyykkisen tuen osuuden ja kehittänyt selviytymistä tukevaa valmennusta.

Valmennusta irtisanotulle

– Menetettyä ei saa takaisin, mutta surutyöllä seurauksista voi selviytyä. Samalla kun töistä pois joutuneen odotetaan ryhtyvän aktiivisesti uuden työn hakuun, hänen on tultava toimeen vihan ja surun tunteittensa kanssa. Ensireaktiona voi tulla halu sulkea kielteiset tunteet pois, mutta niiden tukahduttamisesta saattaa seurata pahaa, jopa sairastuminen, Poijula varoittaa.

Tukahduttaminen, kieltäminen, välttely ja syyllisyys heikentävät kykyä käsitellä psyykkisesti stressaavaa tapahtumaa, mikä lisää stressiä ja estää toipumasta. Samalla se heikentää mahdollisuutta saada uusi työ. Uutta paikkaa olisikin parasta lähteä hakemaan vasta, kun ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana on toistuvasti läpikäynyt entisen työn menetystä. Parasta olisi tutkia syvimpiä ajatuksiaan ja tunteitaan läheisten ja ehkä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.

Soili Poijulan mielestä irtisanotun selviytymistä pitäisi tukea muutaman päivän mittaisella kurssilla. Ryhmävalmennuksessa tarjottaisiin vertaistukea, parantavaa kirjoittamista, neuvontaa, psykologista jälkipuintia ja työnhakuun valmentavaa mielikuvaharjoittelua.

Tunteet hallintaan

Voimakkaat kielteiset tunteet ja tunnetilojen nopea vaihtelu ovat työnsä menettäneen luonnollisia reaktioita. Myös perhe ja läheiset joutuvat lujille.

– Pitäisi muistaa, ettei tapahtunut ole heidän syytään. Tunteita on toki purettava, mutta hallitusti, vaikka se ehkä on helpommin sanottu kuin tehty. Mielenmalttia koettelevista asioista ja ihmisistä ei pääse eroon eikä niitä voi muuttaa, mutta reaktioitaan voi oppia hallitsemaan.

– Lähde siis vihastuessasi pois tilanteesta. Ole yksin, koska on vaikea olla vihainen, jos vihalle ei ole kohdetta, Poijula neuvoo.

Myös säännölliset rentoutusharjoitukset, kävelylenkit, kuntosalilla käynti ja muu liikunta tasaavat ärtyisyyttä. Sekin saattaa auttaa, kun kiljuu ja huutaa itsensä väsyksiin. Vihaan saa etäisyyttä myös, jos siitä kirjoittaa tai piirtää kuvan.

Kannattaa oppia tunnistamaan vihan laukaisijat ja välttää niitä. Sulje siis esimerkiksi lapsesi huoneen ovi, jos sekasotkun näkeminen suututtaa, tai valitse uusi kauppareitti, jos et halua nähdä entistä työpaikkaasi. Älä häpeä vihantunteitasi, sillä ne auttavat pääsemään irti entisestä. Vihan voimalla toteutat tarvittavat muutokset elämässäsi.

Kohti tulevaisuutta

Vaikka aluksi ei ehkä uskoisi, työn menetyksellä, kuten muillakin elämän kriiseillä, on alku, keskikohta ja loppu.

– Järkytyksen jälkeen sopeutuminen alkaa yleensä muutaman viikon kuluttua, joillakin hitaammin. Sitten asiat asettuvat vähitellen uuteen tasapainoon, vaikka potkuja ei hyväksyisikään.

Käsitystään ei ole mikään pakko muuttaa. Siihen tulee vain löytää uudenlainen suhtautuminen. Huolien puristuksessa tulevaisuuden suunnittelu ja sen ajatteleminenkin tuntuu vaikealta, jopa mahdottomalta. Tosiasia kuitenkin on, että omalle tilanteelle on pakko itse tehdä jotain, muut eivät siihen pysty.

– Pitää myöntää, että asiat ovat nyt toisin ja että tarvitsee itselleen aikaa selviytymiseen. Auttaa, jos osaa ratkoa ongelmia pala kerrallaan.

Todennäköisesti edessä on vaikea elämänvaihe, mutta se kannattaa asettaa osaksi elämänkaarta esimerkiksi kuvittelemalla missä ja millaisena haluaa olla viiden vuoden kuluttua.

Järjestystä elämään

Mihin siis pitäisi ryhtyä? Monenlaisiin asioihin, jotka kaikki kuitenkin sisältyvät aivan tavalliseen elämään. Soili Poijula neuvoo: Älä pysähdy ja luovuta vaan tee heti suuret päätökset ja ala toteuttaa niitä. Ensin kannattaa laatia realistinen budjetti seuraaville 6–12 kuukaudelle, se auttaa järjestämään ajatuksia. Aikatauluta päiväsi niin, että niihin tulee järjestystä. Tyhjää aikaa ei saa jäädä liikaa.

Terveellisistä elämäntavoista huolehtiminen auttaa kestämään stressiä helpommin. Se tarkoittaa muun muassa säännöllistä kuntoilua, ruoka-aikoja ja terveellistä ruokaa. Tupakka ja alkoholi eivät varmasti helpota tilannetta. Lääkärissä käynti rauhoittaa, jos terveydentila huolestuttaa.

Uni on paras keino vähentää väsymystä. Nuku yössä 7–8 tuntia, niin stressinhallintakykysi paranee. Alle seitsemän tunnin yöuni on useimmille meistä liian vähän. Jos et pysty nukkumaan, vaan valvot öitä peräkkäin, pyydä lääkäriltä uni- tai nukahtamislääkettä. Pyydä apua puolisoltasi, kumppaniltasi tai perheeltäsi, jos olet väsynyt.

Uuden työn hakemiseen kannattaa uhrata enintään työpäivän pituinen aika, muu aika pitää käyttää muun ajattelemiseen ja tekemiseen. Huolehdi siksi myös ihmissuhteistasi, vaali omaa aikaasi ja pidä vanhat harrastuksesi. Yksinäisyyteen kodin seinien sisään ei kannata piiloutua. Muut ihmiset auttavat selviytymään kriisistä, mutta ovat tärkeitä myös uuden työpaikan löytämisessä. Jopa kaksi kolmesta saa tiedon uudesta työstään tuttavalta, ystävältä, sukulaiselta tai suorassa yhteydenotossa työnantajaan.

Selviytymisessä kaikkien tärkeintä on kuitenkin aktiivisuus, optimistisuus ja rohkeus kohdata vaikeudet tosiasioina.

kosketus, seksi, parisuhde

Parisuhdebloggaaja Sami Minkkinen voisi kirjoittaa loputtomiin koskettamisen ihanuudesta. Mies kaipaa sitä ihan yhtä lailla kuin nainen.

Parisuhdebloggari Sami Minkkinen toivoo, että myös perinteiseksi luonnehdittu, vähän jäyhä ja helposti kuoreensa vetäytyvä mies saisi nauttia puolisonsa kosketuksesta. Kosketus kun rauhoittaa miestä.

Kunpa mies osaisi näyttää naiselle, että kaipaa kosketusta.  

Naiselle Minkkinen kertoo nyt, kuinka miestä pitää koskea, että hän...

1. Rauhoittuu

Laske kätesi miehen olkapäälle tai vie sormet hänen hiuksiinsa, kun mies istuu ahdistuneen näköisenä sohvan nurkassa tai vaikuttaa siltä, että maailmantuska painaa. Kosketus, joka tulee pyytämättä, huojentaa oloa ja kertoo, ettei hän olekaan yksin.

2. Virkistyy

Kun mies joutuu itselleen vieraalta tuntuvaan ympäristöön, ota häntä kädestä kiinni. Moni mies väsyy nopeasti esimerkiksi shoppailukierroksella. Kun nainen tarttuu käteen, se on kaunista. Mies tuntee olevansa tarpeellinen.

3. Kiihottuu

Parisuhteen ydinalueella miestä innostavat kauniit sanat. Ne liittävät teidät yhteen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä. Kosketa miestä sanoilla, joiden voimasta hän tuntee olevansa haluttu, ja halu herää. Sängyssä sanat voivat olla tuhmempiakin.

4. Rakastuu entistä syvemmin

Kotiin tullessaan mies kaipaa pientä halausta tai suukkoa, vähintään mukavaa hipaisua kertomaan, että täällä hän saa huomiota. Vaikka elettäisiin perhe-elämän ruuhkavuosia, aikaa riittää ohi kulkiessa koskettamiseen.

Lisää ajatuksia rakkaudesta Marja Kihlströmin ja Sami Minkkisen kirjassa Pannaan menemään – kaksi tarinaa rakkaudesta. Kosmos, 2017.

Anna-Stina Nykänen

Leipäsuhteeni on tullut tiensä päähän. Tämä ei voi jatkua näin. Kotona menee leipää roskiin, vaikka mitä yrittäisi. Kaupoista heitetään pois valtavia vuoria leipää.

Ja kyllä roskiin päätyy muutakin ruokaa. Ei ole tolkun hiventä.

Enää ei riitä, että miettii, mistä ruoka tulee. Nyt pitäisi miettiä myös sitä, mihin ruoka menee. Enkä tarkoita sitä, kertyvätkö kilot vyötärölle vai reisiin. Tarkoitan sitä, mihin päätyy kaikki se ruoka, jota me emme syö. Siis hävikkiruoka.

Kaupassa mietitään, mikä on eettistä, terveellistä, taloudellista ja trendikästä. Silti osa ostoksista jää käyttämättä. Hyvät raaka-aineet, luonnonvoimat, koulutettujen ihmisten työ ja energia, mainostoimiston panos, hienot pakkaukset, kuljetukset, nätti esillepano hyllyllä... Ja huiis vaan, jätteeksi päätyi nyhtökauran jämä ja tv:stä tuttu proteiinirahka.

Ehei, tästä on tultava loppu. Mutta miten? Se on valtava maailmanlaajuinen ongelma.

 

Ennen hävikkiä syntyi vähemmän. Siitä pidettiin huolta. Minähän olen itse kasvanut hävikkiruoalla. Tosin sitä sanaa ei 1960-luvulla tunnettu.

Äitini oli töissä Bulevardilla ison, hienon vakuutusyhtiön keittiössä. Kaikki ruoka, mikä jäi yli, jaettiin keittiön työntekijöille kotiin vietäväksi. Ei heitetty roskiin. Ja ainahan sitä jäi. Tähteet olivat osa keittiön työntekijöiden palkkaa.

Joka päivä äiti raahasi isoissa kasseissa kotiin T-luu-pihvejä, osso buccoa, paahtovanukasta, kuutamokiisseliä – herrojen herkkuja. Meidän kotona lähiössä, vuokratalossa Maunulan pahamaineisen ostarin vierellä, syötiin ruokia, joista naapurin lapset eivät olleet kuulleetkaan.

Ei ihme, etten oppinut kotona laittamaan ruokaa. Se kuulemma johtui myös varhaisesta feminismistäni. En suostunut auttamaan äitiä keittiössä, kun eivät perheen miehetkään sitä tehneet.

Naapuri oli töissä keksitehtaalla ja toi sieltä halvalla rikkoutuneita pikkuleipiä. Pussi oli valtava. Lajittelimme kolhiutuneita karnevaalikeksejä, suklaalehtiä, pieniä paloja dominoita – ne olivat löytöjä. Ehjimmät poimittiin vierasvaraksi.

Juhlapyhiksi leipurilankomies toi töistä pikkurahalla vähän vinksahtaneita leivoksia.

Enää ei meillä nautita hävikkiherkkuja. Ellei sellaiseksi lasketa naudanlihaa, joka on Suomessa yleensä peräisin maitokarjasta, siis tavallaan maidontuotannossa syntyvää hävikkiä. Tai voisiko hirvenlihaa pitää riistanhoidossa syntyvänä hävikkinä? Vitsi, vitsi.

 

Kaupassa mietin punalappuisia, pian vanhenevia alennustuotteita. Niitä ostamalla torjuu hävikkiä. Veljeni katsoo ne aina ja ilahtuu löydöistä. Yksi ystävä häpeää, kun mies kantaa niitä kotiin. Onko tämä naisille arempi asia? Minä epäröin, voinko ostaa alennettuja, vaikka on varaa täysihintaisiin. Eihän leipäjonoonkaan voi mennä ilman avun tarvetta.

Tajuan, miten nirsolta näytän, kun puristelen patonkeja: onko jo kangistumassa, ei ole ihan lämmin enää. En kyllä osta nahistunutta leipää. Eikö tähän löytyisi jotain ratkaisua, uutta tekniikkaa tai palvelua?

Huono omatunto on hyvä asia. Hävikkiravintolat onkin jo keksitty: viiden ruokalajin illallinen jätteistä. Tästä se lähtee, muutos.

Ehkä kaupan hyllyt eivät kohta enää notku niin kuin nyt. Tunnen ärtymyksen sijaan huojennusta, kun leipähyllyt ovat illalla tyhjät.

 

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Mallitoimisto Paparazzin toimitusjohtaja Laila Snellman kaipaa tulevilta vuosilta lisää elämyksiä. Stressiä voisi olla kerrankin vähemmän.

Laila Snellman, 61, on pyörittänyt mallitoimisto Paparazzia 80-luvulta saakka. Käytännön työt ovat jo siirtymässä nuoremmalle polvelle, vastuun kantaminen ei. Ainakin nyt hänestä tuntuu siltä, että eläkepäivät saavat vielä odottaa. Intohimo muotimaailmaan on kuitenkin ollut viime vuosina koetuksella.

– Kotimainen vaatetuotanto on supistunut ihan minimiin. Kotimaiset vaatemerkit voi nyt laskea kahden käden sormilla, kun 1970–80-luvuilla meillä oli vielä Pohjoismaiden suurin vaateteollisuus. Muutos on hurja.

Snellman on seurannut aitiopaikalta, miten suomalaisten mallien kysyntä on laskenut etenkin kotimaisissa lehdissä ja mainoksissa.

– Suomalainen kauneus ei enää kelpaa meille itsellemme. Sitä on vaikea ymmärtää. Suomalaiset lehdet ja muut tahot haluavat useimmiten ulkomaisen mallin, vaikka kuvaukset tehtäisiin muuten suomalaisella tiimillä ja vain suomalaiselle yleisölle. Näin ei ollut ennen. Tämä kaikki vaikuttaa paljon mielentilaani ja tekemisiini tällä hetkellä, Snellman sanoo.

Yksityisyrittäminen on tietänyt valtavaa stressiä. Sitä on ollut kuluttavan paljon, Snellman myöntää.

Kuntosalilla on tylsää

Liikuntaa voisi ja pitäisi harrastaa enemmänkin. Snellmanilla on kuitenkin välillä motivoitumisvaikeuksia.

– Välillä laistan liikunnasta, vaikka monessa muussa asiassa olen tosi tunnollinen. Välillä vain kypsyttää lähteä salille ja veivata siellä jotain laitteita. Se on tylsää. Olen varmasti aiheuttanut ohjelmani laatineelle personal trainerille paljon harmaita hiuksia.

Snellmanilla on hyvä peruskunto, mutta etenkin kehonhuoltoa pitäisi tehdä enemmän. Vaivat tulevat nykyään juuri siitä, että venyttely ja liikeratojen avaaminen jäävät liian vähiin. Niitä olisi helppoa tehdä kotonakin, kun vain malttaisi.

Ongelmia tuo myös sosiaalinen media. Kun Paparazzi meni Instagramiin, Snellman sai tenniskyynärpään.  Hän vietti siellä tunteja ja teki samaa staattista liikettä huomaamatta.

Muiden auttaminen tuo iloa

Paparazzin pyörittämisestä on vapautunut aikaa uusillekin projekteille. Toimettomaksi Snellman ei kuitenkaan aio jäädä. Seuraavaksi hän alkaa ehkä auttaa maahanmuuttajia.

Myös matkustaminen on lähellä sydäntä. Virallinen eläke olisi mahtavaa aloittaa maailman ympäri matkustamisella. Vielä riittää uusia paikkoja nähtäväksi ja elämyksiä koettavaksi.

– Ja Afrikkaan haluan uudelleen! Ihmiset siellä ovat niin ystävällisiä ja tyytyväisiä, vaikka heillä olisi miten vähän omaisuutta.

Lue lisää Lailan Hyvän olon vinkeistä: Hyvä terveys 6/2017. Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi

Toimitus suosittelee
Pekka Pouta vaihteeksi pokkana.

Meteorologi Pekka Poudan on kuultu mainitsevan sana seksihelle, kun hän ennustaa televisiossa tulevaa säätä. Millaista kesäkeliä meille silloin luvataan, Pekka?

Meteorologien termistö on lisääntynyt epävirallisella käsitteellä seksihelle. Ilmanalaa kuvailevalla sanalla on kiinnostava historia, jonka pieni piiri sääasiantuntijoita tietää.

Pekka Pouta, MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelman meteorologi selittää, millaisia kesäisiä lämpötiloja hän tarkoittaa puhuessaan seksihelteestä.

Entä tuleeko ensi kesänä sellainen? Ja entä jos ei tulekaan..?

Lue Pekka Poudan keinoista pitää huolta terveydestään: Hyvä terveys 6/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden digilehdet.fi