Meidät voidaan jakaa viiteen persoonallisuustyyppiin, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kun tunnistaa oman luonteensa, sitä voi kehittää. Lue miten!

Oman persoonallisuustyypin löytäminen ei ole aivan helppoa. Sillä vaikka tietyt ominaisuudet liittyvät usein tiettyihin persoonallisuustyyppeihin, luonto ottaa myös taiteellisia vapauksia. Niinpä joukossamme on mielenkiintoisia persoonallisuussekoituksia.

Neurootikko on herkkä panikoija

Jos haluat tietää, onko joku ystävistäsi neuroottinen, lähde hänen kanssaan matkalle, ja katso, miten hän pakkaa. Neurootikko nimittäin varautuu kaikkeen. Hän odottaa aina pahinta ja koettaa pitää itsensä suojassa. Kun ventovieras yrittää päästä sisälle, neurootikko miettii kahdesti ennen kuin avaa oven. Tämä kertoo myös, miksi neuroottisuus on ollut hyödyllinen ominaisuus: ventovieraat eivät aina tule hyvin aikein.

Neuroottisuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Lapset, joilla on neuroottisia piirteitä, eivät yleensä hölmöile henkensä uhalla. Kääntöpuolena on se, etteivät he ole kovin onnellisia. Neuroottinen huolehtii ja märehtii. Jos tämä puoli saa vallan, seurauksena voi olla ahdistusta ja masennusta.

Neuroottiset kärsivätkin monenlaisista ahdistukseen liittyvistä mielenterveysongelmista. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä mantelitumakkeen pirinä tuntuu oireina muussa kehossa. Paniikkihäiriötä voisi puolestaan verrata siihen, että kaikki yleistyneen ahdistu­neisuus­häiriön oireet lyövät samanaikaisesti päälle.

Koska neuroottiset ovat keskimäärin tietoisempia toisten ihmisten ”katseesta”, he koettavat mukautua ympäristön odotuksiin. He kiinnittävät paljon huomiota toisten sanomisiin ja osaavat lukea myös rivien välistä, mitä joku sanomisellaan oikeasti tarkoitti. He ovat siis sosiaalisesti herkkiä.

Sovinnollinen on tiimipelaaja

Voit testata ystäväsi sovinnollisuutta menemällä hänen kanssaan shoppailemaan. Kun kysyt ystävältäsi, mennäänkö kauppaan vai syömään, sovinnollinen vastaa  ”miten haluat”. Kun sovitat vaatteita, sovinnollisen ystäväsi mielestä ne näyttävät ”tosi hyvältä”. Vähemmän sovinnollinen sen sijaan sanoo suoraan, että vatsamakkara näkyy.

Persoonallisuuspiirteenä sovinnollisuus on jatkumo: On olemassa ihmisiä, joilla ei ole lainkaan sovinnollisia piirteitä. He ovat psykopaatteja, jotka eivät tunne myötätuntoa toisia kohtaan. On olemassa erakkoja ja omantienkulkijoita, jotka eivät etsi hyväksyntää eikä toisten kärsimys hetkauta heitä. Sitten on esimerkiksi Äiti Teresa. Suurin osa sijoittuu psykopaatin ja Äiti Teresan välimaastoon.

Myötätuntoinen suhtautuu asioihin tunteella. Hän on hyvä kuuntelija, ja kun sinulla on vaikeaa, hänelläkin on vaikeaa. Vastaavasti ihminen, jolla on vähän myötätuntoa, elää suojassa maailman kärsimyksiltä. Hyvä esimerkki on poliitikko, joka arvostelee eläintensuojelijoita sanomalla, että ”asioihin ei pitäisi suhtautua tunteenomaisesti”.

Epäitsekkyys eli altruismi on ominaisuuksistamme mielenkiintoisimpia. Biologisesti ei ole järkevää, että uhrautuisimme kenenkään puolesta, joka ei ole meille sukua. Silti epäitsekäs teko saa meidät tuntemaan mielihyvää. Aivotutkimus on paljastanut, että mielihyväkeskuksemme aktivoituu voimakkaammin silloin, kun annamme jotakin, kuin silloin, kun saamme jotakin.

Jos altruismi aktivoi mielihyväkeskuksen, miksi emme kaikki ole uhrautujia? Siksi että epäitsekkyys voi olla meille oikeasti vahingollista ja aivojen tietoisella osalla on vahva ote altruistisista impulsseistamme. Tutkimuksissa ihmisten altruistisiin päätöksiin vaikuttaa se, tekevätkö he päätöksen yksin vai katsooko joku, kun he tekevät sen.

Ekstrovertti on iloinen sählä

Ulospäin suuntautunut eli ekstrovertti on neuroottisen vastakohta. Hän huomaa väkijoukosta iloiset kasvot eikä kiinnitä huomiota vihaisiin. Ekstrovertin mielihyvää ja motivaatiota säätelevä dopamiinijärjestelmä on hieman yliaktiivinen, minkä vuoksi hän näkee mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät niitä näe ja yrittää mahdottomiakin asioita. Ekstrovertti ei siis ole realisti.

Suurin osa ekstroverteista on impulsiivisia; eli puhuu ensin ja ajattelee sitten, ostaa nyt ja katuu myöhemmin. Tylsät rutiinit ovat hänelle yhtä houkuttelevia kuin paksusuolen tähystys. Impulsiivisuudessa on myös hyvät puolensa. Impulsiivinen huomaa kaiken, mitä ympäristössä tapahtuu. Jos miehesi huomaa uuden kampauksesi, hän on todennäköisesti impulsiivinen.

Tarkkaavaisuushäiriöt (ADHD ja ADD) eivät itse asiassa ole sairauksia vaan impulsiivisen persoonallisuuden äärimmäisiä ilmentymiä. Näiden ihmisten ongelmana ei ole se, etteivät he olisi tarkkaavaisia. Päinvastoin, he ovat niin tarkkaavaisia, että he huomaavat kaiken, joten heidän on vaikea keskittyä.

Aktiiviset ekstrovertit etsivät jännitystä ja ottavat riskejä. Tämän vuoksi he ovat hauskoja ja jännittäviä, mutta kolikon kääntöpuolella on se, että he ajautuvat herkästi myös monenlaisiin ongelmiin. Heillä voi olla ongelmia uhkapelaamisen kanssa tai avioliitossa, sillä riskinottoon ja salailuun liittyvä jännitys on heille vastustamatonta.

Vaikka tästä ominaisuudesta koituu nykyisin monenlaista haittaa, siitä on voinut olla hyötyä historiassamme. On ajateltu, että ilman luonteenlaatua, joka viehättyy jännityksestä, lajimme ei olisi koskaan vaeltanut pois Afrikasta, vaan olisimme jääneet kököttämään paikallemme. Elämäniloinen ekstrovertti on ollut se henkilö, joka on johdattanut heimonsa tai perheensä läpi vaikeiden aikojen.

Tänä päivänä, kun elämäniloinen ekstrovertti joutuu irtisanotuksi paperitehtaalta, hän löytää uutta työtä pian, koska hän on ensimmäisenä sitä etsimässä. Vaikka hänet käännytetään pois monelta ovelta, hän tietää, ettei siinä ole mitään henkilökohtaista. Ja vaikka olisi, hän ei myöhemmin muista sitä.

Tunnollinen hoitaa hommat

Tunnollinen säästää rahaa pienestä asti ja ostaa ensiasunnon heti aikuistuttuaan. Kolmekymppisenä hänellä on kaksi lasta, kallis auto ja omakotitalo, jonka hän on itse rakentanut. Tunnollinen ihminen on hyvä vastustamaan kiusauksia. Hän ottaa velvollisuudet vakavasti ja hoitaa ne heti tieltä pois.

Tunnollinen on harvinaisen ongelmaton, koska mitä tahansa harmeja hänen tielleen tulee, hän tarttuu niihin päättäväisesti. Vähemmän tunnolliselle saattaa sen sijaan tulla roppakaupalla ongelmia, kun nopeat palkinnot maistuvat liian hyvä­ltä. Mitä vähemmän tunnollinen ihminen on, sitä suurempi riski hänellä on tulla riippuvaiseksi päihteistä ja muista mielihyvän tuottajista.

Järjestelmällisyys liittyy usein tunnollisuuteen. Matto ei saa olla vinossa eikä asiat rempallaan. Järjestelmällisen ihmisen vastakohta on kaoottinen. Hän jättää tavarat lojumaan ja laskut maksamatta. Jos järjestelmällisyys menee äärimmäisyyksiin, se voi tehdä elämän vaikeaksi, jopa sairastuttaa. Silloin ei voi istua pöytään, ellei sitä ole katettu symmetrisesti. Kaapin ovet pitää sulkea yhä uudelleen, kunnes ne sulkeutuvat symmetrisesti. Jos rituaalit vievät tuntikausia, puhutaan pakko-oireisesta häiriöstä.

Yleisesti ottaen järjestelmällisestä luonteesta on paljon hyötyä. Järjestelmälliselle ihmiselle ei riitä pelkästään se, että kerätään polttopuita. Hän menee vielä pidemmälle, ja kokoaa ne sateensuojaan niin siistiksi pinoksi, että se miellyttää silmää.

Avoin kutsuu maailman sisään

Avoin ihminen innostuu uusista ideoista silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa hänen vanhojen käsitystensä kanssa. Muutokset eivät häntä haittaa. Avoin muistuttaa ekstroverttiä, mutta heissä on yksi tärkeä ero. Siinä missä ekstrovertti avaa kaikki ovet ja kulkee niistä itse, avoin kutsuu maailman sisään.

Älykkyys liittyy usein avoimuuteen. Samalla tavalla kuin jotkut nauttivat siitä, että he saavat käyttää lihaksiaan, älyllisesti suuntautuneet nauttivat siitä, että he saavat käyttää aivojaan. Älykkyys on yhteiskunnassamme haluttu ominaisuus, mutta näin ei välttämättä ole ollut aina. Eläimillä älykkyys on pitkälti sama asia kuin uteliaisuus, ja uteliaisuus on tappanut monta kissaa.

Mielikuvitusta voi pitää tapana järjestää informaatiota. Aistimme ottavat informaatiota vastaan erittelemättä, mutta aivomme koettavat järjestää sen sellaiseksi, että se on johdonmukainen maailmankuvamme ja kokemuksiemme kanssa. Ilman tällaista järjestelyä kaikki informaatio olisi samanarvoista, emmekä osaisi panna sitä tärkeysjärjestykseen.

Ihmiset kuitenkin poikkeavat toisistaan suuresti siinä, miten he tämän aineiston järjestelevät. Osa näkee kaavoja, kuvioita ja merkityksiä sielläkin, missä niitä ainakaan muiden mielestä ei ole. Yhdelle pilvi on pilvi, toinen näkee siinä kasvot, ja kolmannelle ne muodostavat viestejä toisesta todellisuudesta.

Lue lisää: Erilaiset temperamentit töissä, Persoonallisuutta ei voi muuttaa, vai voiko? Tunne itsesi, ymmärrät muita

Kauan sitten ajattelin, että persoonallisuuteni on kuin Kuu — täynnä kraatereita, jotka ulkoiset törmäykset ovat minuun pommittaneet. Kokemukset, solvaukset ja kehut ovat osuneet ja muovanneet minusta ihmisen, joka olen.

Sitten erehdyin metsään hollantilaisen lintututkijan kanssa. Hän väitti, että persoonallisuus on biologisesti määräytynyt ominaisuus. Hän pyydysti päivän aikana useita sinitiaisia ja laittoi ne yksitellen lintuhäkkiin, jonka keskelle oli ripustettu pinkki kylpylelu.  

Miten erilaisia sinitiaiset olivat! Arat linnut vetäytyivät nopeasti häkin nurkkaan ja tyytyivät lähinnä tarkkailemaan tilannetta. Rohkeat sen sijaan nokkivat kylpylelua raivopäisinä.

Tutkijan mukaan linnuilla arka ja rohkea vastaavat ihmisten neurootikkoa ja ekstro­verttia. Linnutkin syntyvät näiden persoonallisuuksien kanssa, ne pysyvät koko elämän ja periytyvät jälkeläisille.

Eläimet paljastavat myös sen, miksi on erilaisia persoonallisuuksia. Jos ympäristössä on paljon vihollisia, alueella elää enemmän arkoja lintuja. Ei siksi, että linnut olisivat muuttuneet vaarallisessa ympäristössä aroiksi, vaan siksi, että vain arat linnut ovat selviytyneet. Vastaavasti ympäristössä, jossa ruokaa on niukalti, rohkeat yksilöt selviytyvät paremmin. Ne tutkivat ympäristöä, löytävät ravintoa ja muuttavat uusille elinalueille. Persoonallisuudet ovat siis olleet selviytymistrategioita.

Ihmisten persoonallisuuksissa on kysymys samasta asiasta. Matka alkukodistamme savannilta on ollut pitkä, ja siihen on mahtunut ympäristönvaihdoksia, jääkausia ja vihollisuuksia. Olemme selvinneet, koska meitä on ollut moneksi — varovaisia, seikkailunhaluisia, sovinnollisia ja omantunnontarkkoja. Jokainen piirre on vahvuus tietyissä tilanteissa ja heikkous toisissa. Siksi menestyneet yhteisöt ovat tarvinneet niitä kokonaisen sikermän.

Vierailija

Tunnista persoonallisuustyyppisi, niin voit kehittyä

Missä on todistettu että add ja adhd ovat fyysisiä sairauksia? Ihmiset kyllä tänä päivänä kehittävät asialle kuin asialle diagnoosin. Olisiko alkoholismi fyysinen sairaus jos maailmassa ei olisi tippaakaan alkoholia? Milloin laiskuus lisätään neurologisten vammojen listaan? Ehkä jotkut ihmiset vain osaavat käsitellä eteen tulevia asioita paremmin kuin toiset. Tässä maailmassa on oikeastikin vammaisia ihmisiä, joiden vamman syntyyn ei vaikuttanut oma järjenkäyttö, kasvatus tai ympäristö. Ainahan...
Lue kommentti
ihmissuhteet, työnjohtaminen

Miksi jonkun ihmisen kanssa tuntuu aina sitä, että puhumme toistemme ohi? Opettele kuuntelemaan omia tunteitasi ja anna tilaa myös toisen kokemuksille, neuvoo Tony Dunderfelt.

Hämmennystä ilmassa. Yritimme puhua, mutta toinen ei sittenkään kuullut. Vuorovaikutus on paitsi sanoja ja eleitä, myös muuta sanatonta. Siihen psykologi Tony Dunderfelt neuvoo paneutumaan, jotta osaisit johtaa itseäsi paremmin kohtaamisissa.

Kohtaamisissa on läsnä kolme sanatonta ohjaajaa:

  1. Intuitiivinen viestintä. Kuuntele toisen sanojen takana olevia kokemuksia ja ideoita. Hän ei ehkä ole saanut sanottua, mitä haluaisi. Ei tarvitse olla samaa mieltä toisen kanssa, mutta jos päättää kuunnella hänen kokemustaan, vaikkapa pettymystä, hän tuntee tulevansa kuulluksi.
  2. Tunneviestintä. Ihmisellä on kyky aistia, tykkääkö toinen hänestä vai ei. Se on tunne, joka kannattaa tiedostaa. Jos toisen kohtaaminen vaikka jännittää, ok! Tunteen päälle rakentuu emootioita, jotka ovat selityksiä hankalalle tilanteelle. Usein puhutaan huonosta ilmapiiristä, vaikka kyse on ikävästä tunteesta. On hyvä kyseenalaistaa selittelynsä.
  3. Voimien viestintä. Lähes joka kohtaamiseen rakentuu johtaja-seuraaja-asetelma. Vaikka puhumme tasavertaisuudesta, joku vie keskustelua ja toinen seuraa perässä. Voimista on kyse silloinkin, kun tuntuu, että aina tietyn ihmisen tavatessasi sinulta hupenevat voimat. On tärkeää ymmärtää olla jämäkkä heti alkuvaiheessa, niin viestintä on tasavertaisempaa.

Tony Dunderfelt: Läsnäoleva kohtaaminen. PS-kustannus, 39 e.

Helpota toisen yksinäisyyttä ja samalla ehkä omaasikin. Iloinen tervehdys on jo hyvää ensihoitoa.

Miten voisi tutustua siihen, joka taas kerran tulee vastaan yksin rappukäytävässä? Ei sano mitään. Emme tervehdi. Hän ei taida tuntea kuuluvansa tänne. Ehkä hän kuitenkin haluaisi.

Miten voisi lähestyä vierasta, joka ilmiselvästi etsii paikkaansa yhteisössämme?

Juulia Jantunen, 29, koordinoi vapaaehtoisille tarkoitettua Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestämää Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toimintaa. Jantunen neuvoo tekemään tuttavuutta näin:

1. Sano pari kivaa sanaa

Tutustuminen alkaa tervehtimällä, hymyilemällä ja sanomalla pari sanaa. Voit toivottaa hyvää joulunaikaa, vaikka me suomalaiset erityisesti silloin vetäydymmekin seinien sisään, tai kysyä viettääkö hän joulua. Myös vinkki lähikaupan kahvitarjouksesta särkee jään. Sillä, mitä sanoo, ei ole isoa merkitystä. Keho ja äänensävy kertovat siitä, olemmeko kiinnostuneita tai vastaanottavaisia.

2. Kuuntele rauhassa

Keskity siihen, mitä toinen sanoo. Hän huomaa tahtotilasi, kun annat aikaasi. Puhu itse rauhallisesti ja hyvää suomea, josta vieras saa kiinni. Anna hänen hakea suomen sanoja ja vastata, niin hän vakuuttuu siitä, että todella kuuntelet. Maahanmuuttajat saattavat olla arkoja puhumaan suomea ja vaihtaa englanniksi. Kannusta pysymään suomessa, niin kielimuuri avautuu.

3. Tehkää retki kirjastoon

Mikä olisi yksinäiselle arvokkaampaa kuin se, että joku antaa hänelle aikaansa ja mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia. Niitä on useimmilla ruoasta, lapsista, kodinhoidosta tai vaikka tv-ohjelmista. Jos ei tunnu luontevalta pyytää uutta tuttua kotiin kahville, voi viedä termospullon leikkikentän laidalle tai ehdottaa yhteistä kauppa- tai kirjastoreissua.

+ Vinkki

Vapaaehtoistoiminnassa voit antaa tukeasi toiselle hänen pienessä tai suuressa elämäntilanteessaan. Vastavuoroisessa toiminnassa periaate on: ihmisenä ihmiselle. Vapaaehtoinen ei ole tuettavan ylä- eikä alapuolella, vaan molemmat osapuolet saavat ja antavat.

Lisätietoa: MLL järjestää monenlaista vapaaehtoistoimintaa, muun muassa kylämummi- ja kylävaaritoimintaa sekä perhekummi- ja perhe-keskustoimintaa. Katso: MLL:n paikallisen piirin nettisivut, esimerkiksi Uudellamaalla

 

parisuhde, mies, rakkauskoulu, Keijo Markova

Mies tarvitsee rakkaudessa opastusta, sanoo psykologi Keijo Markova. Ei siksi, että olisi huono vaan tullakseen paremmaksi.

Porasin taulun seinään, siis rakastan. Tunteiden osoittaminen teoilla on miehelle usein luontevaa. Vaikeampaa voi olla halata kumppania ja sanoa, että olet rakas. Puhe kuitenkin kannattaa, sillä se vahvistaa tunneyhteyttä. Jos puoliso joutuu toistuvasti kokemaan, ettei hänen tarpeisiinsa vastata, suhde ajautuu ennen pitkää kriisiin.

Väestöliiton psykoterapeutti ja psykologi Keijo Markovan mukaan tärkein rakkausteko on antaa kumppanille ihailua päivittäin. Tavatessanne voit huudahtaa, että sieltä tulee rakas siippani ja sanoa, että ihanaa, kun olet olemassa.

Rakkautta voi myös opetella. Se ei ole hömppää vaan looginen tieteen muoto ja taito, jota voi oppia. Kukaan ei osaa ajaa autoakaan ilman, että joku ensin ohjaa ja näyttää. Omin avuin pärjäämisestä ei jaeta bonuksia.

Älä ole James Bond

Vaikeinta parisuhteessa on usein oman tarvitsevuutensa kohtaaminen ja sen paljastaminen toiselle. Mieluummin ollaan kuin James Bond, aina pystyviä kaikessa. Puoliso ei supersankaria kaipaa vaan miestä, joka on välillä myös heikko ja haavoittuva. Turvallinen olo tulee siitä, että kumpikin saa suhteessa arvostusta ja rakkautta juuri sellaisena kuin on.

Keijo Markova ja psykologi Elina Nurminen ovat laatineet maksuttoman Miesten rakkauskoulu -nettikurssin, joka kertoo, mistä rakkaudessa on kyse – miehen näkökulmasta. Käy tutustumassa Väestöliiton Miesten rakkauskouluun.

Puoli vuotta homeen takia evakossa kotoa, kolme väliaikaista asuntoa. Onneksi Sanna Stellan tietää, kuinka perhettä tsempataan kriisin keskellä.

Näyttelijä Sanna Stellan, 42, huomasi kotinsa homevaurion myötä, että hän viihtyy katastrofin keskellä.

- Olen kasvanut tsemppaamaan itseäni ja muita, järjestämään ja selviytymään yllättävistä käänteistä. Ehkä minulla on jopa taipumus hankkiutua katastrofeihin, sanoo Stellan.

Vaara onkin kutkuttavasti läsnä myös hänen näyttelijän työssään, monen sorttisissa suorissa lähetyksissä.

- Pidän elämän yllätyksellisyydestä, vaikka voihan taipumukseni olla läheisille vaativaa. Kun tilanteen epävarmuus alkaa lamaannuttaa muita, minä ryhdyn käymään täysillä. Lopulta saatan hermostua itse siitä, että huomaan muiden hermostuvan minun yltiöpäisestä touhuamisestani.

Stellan sanoo, että joskus ikävällä yllätyksellä voi kuitenkin olla hyviä seurauksia.

- Kun mieheni kanssa olimme ennen homehässäkkää ajautuneet etäälle toisistamme, niin kamppailu itiöitä vastaan yhdisti meitä. Pulmia ja ratkaisuja on riittänyt molemmille nautittavaksi.

Avautuminen tekee hyvää

Sanna Stellan sai kolmannen lapsensa viime keväänä. Äskettäin hän kävi vauvan kanssa mammajoogassa ja totesi, että oikea olkapää ja käden voimat eivät enää kanna omaa painoa kuten ennen.

- Ok, olen kolmen raskauden jälkeen fyysisesti vähän rapistunut, mutta asiallehan voi pikkulapsielämänvaiheen jälkeen tehdä jotakin. Tosin en silloinkaan ole valmis hyppimään tiukassa lycra-asussa salissa, jossa harrastetaan epäesteettistä liikehdintää karjunnan tahdissa.

Jooga on kuulunut Stellanin  vuodesta 1995, kun hän Lontoossa päätti kokeilla lajia.

- Uskon, että mieli ja ruumis ovat yhtä ja jooga lajina vahvistaa tätä psykofyysistä kokonaisuutta. Tunnin jälkeen voi aistia, kuinka jokainen ruumiinosa ja sormien niveletkin ovat avautuneet. Mikä virtaus!

Suojakilpi pois niskasta

Jos ei vahdi jaksamistaan, niin niskan seutuville saattaa kehittyä suojakilpi, kuten Stellan on huomannut. 

- Kilpi kasvaa pikkuhiljaa ja huomaamatta niskaan ja yläselkään. Se saa painumaan lysyyn ja unohtamaan, että kun kantaa itseään kauniisti ja ylväästi – kuin kruunu päässä – on avoimempi maailmalle.

- Luulen, että suojakilpi on suomalaisnaisella aika yleinen ilmiö. Kannamme itseämme helposti vähän rumasti. Oma kilpeni sai minut menemään osteopaatin vastaanotolle. Hän avasi yläselän lukkoja ja myi minulle niskatyynyn.

Kotona Stellan leikkasi lehdistä kauniskaulaisten naisten kuvia motivaatiokuvikseen.

Lue koko juttu Sannan Hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 14 / 2016