Meidät voidaan jakaa viiteen persoonallisuustyyppiin, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kun tunnistaa oman luonteensa, sitä voi kehittää. Lue miten!

Oman persoonallisuustyypin löytäminen ei ole aivan helppoa. Sillä vaikka tietyt ominaisuudet liittyvät usein tiettyihin persoonallisuustyyppeihin, luonto ottaa myös taiteellisia vapauksia. Niinpä joukossamme on mielenkiintoisia persoonallisuussekoituksia.

Neurootikko on herkkä panikoija

Jos haluat tietää, onko joku ystävistäsi neuroottinen, lähde hänen kanssaan matkalle, ja katso, miten hän pakkaa. Neurootikko nimittäin varautuu kaikkeen. Hän odottaa aina pahinta ja koettaa pitää itsensä suojassa. Kun ventovieras yrittää päästä sisälle, neurootikko miettii kahdesti ennen kuin avaa oven. Tämä kertoo myös, miksi neuroottisuus on ollut hyödyllinen ominaisuus: ventovieraat eivät aina tule hyvin aikein.

Neuroottisuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Lapset, joilla on neuroottisia piirteitä, eivät yleensä hölmöile henkensä uhalla. Kääntöpuolena on se, etteivät he ole kovin onnellisia. Neuroottinen huolehtii ja märehtii. Jos tämä puoli saa vallan, seurauksena voi olla ahdistusta ja masennusta.

Neuroottiset kärsivätkin monenlaisista ahdistukseen liittyvistä mielenterveysongelmista. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä mantelitumakkeen pirinä tuntuu oireina muussa kehossa. Paniikkihäiriötä voisi puolestaan verrata siihen, että kaikki yleistyneen ahdistu­neisuus­häiriön oireet lyövät samanaikaisesti päälle.

Koska neuroottiset ovat keskimäärin tietoisempia toisten ihmisten ”katseesta”, he koettavat mukautua ympäristön odotuksiin. He kiinnittävät paljon huomiota toisten sanomisiin ja osaavat lukea myös rivien välistä, mitä joku sanomisellaan oikeasti tarkoitti. He ovat siis sosiaalisesti herkkiä.

Sovinnollinen on tiimipelaaja

Voit testata ystäväsi sovinnollisuutta menemällä hänen kanssaan shoppailemaan. Kun kysyt ystävältäsi, mennäänkö kauppaan vai syömään, sovinnollinen vastaa  ”miten haluat”. Kun sovitat vaatteita, sovinnollisen ystäväsi mielestä ne näyttävät ”tosi hyvältä”. Vähemmän sovinnollinen sen sijaan sanoo suoraan, että vatsamakkara näkyy.

Persoonallisuuspiirteenä sovinnollisuus on jatkumo: On olemassa ihmisiä, joilla ei ole lainkaan sovinnollisia piirteitä. He ovat psykopaatteja, jotka eivät tunne myötätuntoa toisia kohtaan. On olemassa erakkoja ja omantienkulkijoita, jotka eivät etsi hyväksyntää eikä toisten kärsimys hetkauta heitä. Sitten on esimerkiksi Äiti Teresa. Suurin osa sijoittuu psykopaatin ja Äiti Teresan välimaastoon.

Myötätuntoinen suhtautuu asioihin tunteella. Hän on hyvä kuuntelija, ja kun sinulla on vaikeaa, hänelläkin on vaikeaa. Vastaavasti ihminen, jolla on vähän myötätuntoa, elää suojassa maailman kärsimyksiltä. Hyvä esimerkki on poliitikko, joka arvostelee eläintensuojelijoita sanomalla, että ”asioihin ei pitäisi suhtautua tunteenomaisesti”.

Epäitsekkyys eli altruismi on ominaisuuksistamme mielenkiintoisimpia. Biologisesti ei ole järkevää, että uhrautuisimme kenenkään puolesta, joka ei ole meille sukua. Silti epäitsekäs teko saa meidät tuntemaan mielihyvää. Aivotutkimus on paljastanut, että mielihyväkeskuksemme aktivoituu voimakkaammin silloin, kun annamme jotakin, kuin silloin, kun saamme jotakin.

Jos altruismi aktivoi mielihyväkeskuksen, miksi emme kaikki ole uhrautujia? Siksi että epäitsekkyys voi olla meille oikeasti vahingollista ja aivojen tietoisella osalla on vahva ote altruistisista impulsseistamme. Tutkimuksissa ihmisten altruistisiin päätöksiin vaikuttaa se, tekevätkö he päätöksen yksin vai katsooko joku, kun he tekevät sen.

Ekstrovertti on iloinen sählä

Ulospäin suuntautunut eli ekstrovertti on neuroottisen vastakohta. Hän huomaa väkijoukosta iloiset kasvot eikä kiinnitä huomiota vihaisiin. Ekstrovertin mielihyvää ja motivaatiota säätelevä dopamiinijärjestelmä on hieman yliaktiivinen, minkä vuoksi hän näkee mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät niitä näe ja yrittää mahdottomiakin asioita. Ekstrovertti ei siis ole realisti.

Suurin osa ekstroverteista on impulsiivisia; eli puhuu ensin ja ajattelee sitten, ostaa nyt ja katuu myöhemmin. Tylsät rutiinit ovat hänelle yhtä houkuttelevia kuin paksusuolen tähystys. Impulsiivisuudessa on myös hyvät puolensa. Impulsiivinen huomaa kaiken, mitä ympäristössä tapahtuu. Jos miehesi huomaa uuden kampauksesi, hän on todennäköisesti impulsiivinen.

Tarkkaavaisuushäiriöt (ADHD ja ADD) eivät itse asiassa ole sairauksia vaan impulsiivisen persoonallisuuden äärimmäisiä ilmentymiä. Näiden ihmisten ongelmana ei ole se, etteivät he olisi tarkkaavaisia. Päinvastoin, he ovat niin tarkkaavaisia, että he huomaavat kaiken, joten heidän on vaikea keskittyä.

Aktiiviset ekstrovertit etsivät jännitystä ja ottavat riskejä. Tämän vuoksi he ovat hauskoja ja jännittäviä, mutta kolikon kääntöpuolella on se, että he ajautuvat herkästi myös monenlaisiin ongelmiin. Heillä voi olla ongelmia uhkapelaamisen kanssa tai avioliitossa, sillä riskinottoon ja salailuun liittyvä jännitys on heille vastustamatonta.

Vaikka tästä ominaisuudesta koituu nykyisin monenlaista haittaa, siitä on voinut olla hyötyä historiassamme. On ajateltu, että ilman luonteenlaatua, joka viehättyy jännityksestä, lajimme ei olisi koskaan vaeltanut pois Afrikasta, vaan olisimme jääneet kököttämään paikallemme. Elämäniloinen ekstrovertti on ollut se henkilö, joka on johdattanut heimonsa tai perheensä läpi vaikeiden aikojen.

Tänä päivänä, kun elämäniloinen ekstrovertti joutuu irtisanotuksi paperitehtaalta, hän löytää uutta työtä pian, koska hän on ensimmäisenä sitä etsimässä. Vaikka hänet käännytetään pois monelta ovelta, hän tietää, ettei siinä ole mitään henkilökohtaista. Ja vaikka olisi, hän ei myöhemmin muista sitä.

Tunnollinen hoitaa hommat

Tunnollinen säästää rahaa pienestä asti ja ostaa ensiasunnon heti aikuistuttuaan. Kolmekymppisenä hänellä on kaksi lasta, kallis auto ja omakotitalo, jonka hän on itse rakentanut. Tunnollinen ihminen on hyvä vastustamaan kiusauksia. Hän ottaa velvollisuudet vakavasti ja hoitaa ne heti tieltä pois.

Tunnollinen on harvinaisen ongelmaton, koska mitä tahansa harmeja hänen tielleen tulee, hän tarttuu niihin päättäväisesti. Vähemmän tunnolliselle saattaa sen sijaan tulla roppakaupalla ongelmia, kun nopeat palkinnot maistuvat liian hyvä­ltä. Mitä vähemmän tunnollinen ihminen on, sitä suurempi riski hänellä on tulla riippuvaiseksi päihteistä ja muista mielihyvän tuottajista.

Järjestelmällisyys liittyy usein tunnollisuuteen. Matto ei saa olla vinossa eikä asiat rempallaan. Järjestelmällisen ihmisen vastakohta on kaoottinen. Hän jättää tavarat lojumaan ja laskut maksamatta. Jos järjestelmällisyys menee äärimmäisyyksiin, se voi tehdä elämän vaikeaksi, jopa sairastuttaa. Silloin ei voi istua pöytään, ellei sitä ole katettu symmetrisesti. Kaapin ovet pitää sulkea yhä uudelleen, kunnes ne sulkeutuvat symmetrisesti. Jos rituaalit vievät tuntikausia, puhutaan pakko-oireisesta häiriöstä.

Yleisesti ottaen järjestelmällisestä luonteesta on paljon hyötyä. Järjestelmälliselle ihmiselle ei riitä pelkästään se, että kerätään polttopuita. Hän menee vielä pidemmälle, ja kokoaa ne sateensuojaan niin siistiksi pinoksi, että se miellyttää silmää.

Avoin kutsuu maailman sisään

Avoin ihminen innostuu uusista ideoista silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa hänen vanhojen käsitystensä kanssa. Muutokset eivät häntä haittaa. Avoin muistuttaa ekstroverttiä, mutta heissä on yksi tärkeä ero. Siinä missä ekstrovertti avaa kaikki ovet ja kulkee niistä itse, avoin kutsuu maailman sisään.

Älykkyys liittyy usein avoimuuteen. Samalla tavalla kuin jotkut nauttivat siitä, että he saavat käyttää lihaksiaan, älyllisesti suuntautuneet nauttivat siitä, että he saavat käyttää aivojaan. Älykkyys on yhteiskunnassamme haluttu ominaisuus, mutta näin ei välttämättä ole ollut aina. Eläimillä älykkyys on pitkälti sama asia kuin uteliaisuus, ja uteliaisuus on tappanut monta kissaa.

Mielikuvitusta voi pitää tapana järjestää informaatiota. Aistimme ottavat informaatiota vastaan erittelemättä, mutta aivomme koettavat järjestää sen sellaiseksi, että se on johdonmukainen maailmankuvamme ja kokemuksiemme kanssa. Ilman tällaista järjestelyä kaikki informaatio olisi samanarvoista, emmekä osaisi panna sitä tärkeysjärjestykseen.

Ihmiset kuitenkin poikkeavat toisistaan suuresti siinä, miten he tämän aineiston järjestelevät. Osa näkee kaavoja, kuvioita ja merkityksiä sielläkin, missä niitä ainakaan muiden mielestä ei ole. Yhdelle pilvi on pilvi, toinen näkee siinä kasvot, ja kolmannelle ne muodostavat viestejä toisesta todellisuudesta.

Lue lisää: Erilaiset temperamentit töissä, Persoonallisuutta ei voi muuttaa, vai voiko? Tunne itsesi, ymmärrät muita

Kauan sitten ajattelin, että persoonallisuuteni on kuin Kuu — täynnä kraatereita, jotka ulkoiset törmäykset ovat minuun pommittaneet. Kokemukset, solvaukset ja kehut ovat osuneet ja muovanneet minusta ihmisen, joka olen.

Sitten erehdyin metsään hollantilaisen lintututkijan kanssa. Hän väitti, että persoonallisuus on biologisesti määräytynyt ominaisuus. Hän pyydysti päivän aikana useita sinitiaisia ja laittoi ne yksitellen lintuhäkkiin, jonka keskelle oli ripustettu pinkki kylpylelu.  

Miten erilaisia sinitiaiset olivat! Arat linnut vetäytyivät nopeasti häkin nurkkaan ja tyytyivät lähinnä tarkkailemaan tilannetta. Rohkeat sen sijaan nokkivat kylpylelua raivopäisinä.

Tutkijan mukaan linnuilla arka ja rohkea vastaavat ihmisten neurootikkoa ja ekstro­verttia. Linnutkin syntyvät näiden persoonallisuuksien kanssa, ne pysyvät koko elämän ja periytyvät jälkeläisille.

Eläimet paljastavat myös sen, miksi on erilaisia persoonallisuuksia. Jos ympäristössä on paljon vihollisia, alueella elää enemmän arkoja lintuja. Ei siksi, että linnut olisivat muuttuneet vaarallisessa ympäristössä aroiksi, vaan siksi, että vain arat linnut ovat selviytyneet. Vastaavasti ympäristössä, jossa ruokaa on niukalti, rohkeat yksilöt selviytyvät paremmin. Ne tutkivat ympäristöä, löytävät ravintoa ja muuttavat uusille elinalueille. Persoonallisuudet ovat siis olleet selviytymistrategioita.

Ihmisten persoonallisuuksissa on kysymys samasta asiasta. Matka alkukodistamme savannilta on ollut pitkä, ja siihen on mahtunut ympäristönvaihdoksia, jääkausia ja vihollisuuksia. Olemme selvinneet, koska meitä on ollut moneksi — varovaisia, seikkailunhaluisia, sovinnollisia ja omantunnontarkkoja. Jokainen piirre on vahvuus tietyissä tilanteissa ja heikkous toisissa. Siksi menestyneet yhteisöt ovat tarvinneet niitä kokonaisen sikermän.

Vierailija

Tunnista persoonallisuustyyppisi, niin voit kehittyä

Missä on todistettu että add ja adhd ovat fyysisiä sairauksia? Ihmiset kyllä tänä päivänä kehittävät asialle kuin asialle diagnoosin. Olisiko alkoholismi fyysinen sairaus jos maailmassa ei olisi tippaakaan alkoholia? Milloin laiskuus lisätään neurologisten vammojen listaan? Ehkä jotkut ihmiset vain osaavat käsitellä eteen tulevia asioita paremmin kuin toiset. Tässä maailmassa on oikeastikin vammaisia ihmisiä, joiden vamman syntyyn ei vaikuttanut oma järjenkäyttö, kasvatus tai ympäristö. Ainahan...
Lue kommentti

Olen monesti pohtinut, mikä on sopivaa käyttäytymistä sosiaalisessa verkossa parisuhteessa olevilta. Minua häiritsee, kun miesystäväni tykkää esim. jonkun tietyn, kauniin naisen lähes kaikista julkaisuista ja kuvista (he ovat työkavereita). Tiedän asian, koska olen vilkaissut hänen Facebook-kaverinsa. Vaatimattomamman näköiset naiset eivät saa samanlaista ihailua.

Mies on kyllä kiltti ja romanttinen minua kohtaan. Minua kuitenkin häiritsee hänen some-käyttäytymisensä niin paljon, että olen jopa kokenut "turn offin" tunnetasolla ja läheisyydessä.

Häpeän kuitenkin siitä, että pohdin näitä ja annan niiden vaikuttaa, vaikka olen yli 30-vuotias. Onko vastaava käytös verkossa ammattilaisen näkökulmasta ok, jos on parisuhteessa? Miten asian voisi ottaa puheeksi miehen kanssa?

A.K

Tulipa ajankohtainen kysymys. Sosiaalinen media (some) on vielä aika tuore ilmiö, eikä etikettejä ole ehtinyt kehittyä. Ihmissuhteita voi muodostaa ja poistaa sormen liikkeellä. Eikä mikään alan yhtiö peräänkuuluta sitä, mikä olisi sopivaa käyttäytymistä sovellusten kanssa. Päinvastoin, mitä hurjempaa ja arveluttavampaa touhu on, sitä suositumpi siitä ainakin lyhytaikaisesti tulee. Meitä ammattilaisia ilmiö huolestuttaa, eikä kukaan osaa sanoa, miten se vaikuttaa pitkällä tähtäimellä.

Sosiaalisessa mediassa ollaan tunteiden ajamana. Tutkimusten mukaan vain muutama prosentti somessa olosta on aidosti vuorovaikutteista. Pääasiassa ihmiset vain pläräävät sivuja ja peukuttavat ilman, että siihen liittyisi odotusta vastavuoroisuudesta. Aito vuorovaikutus pysyy edelleen kasvokkain kohtaamisissa. Aivoillemme tosin kelpaa ärsykkeiksi myös kuvat ja videot ihmisistä. Näistähän kumppanisikin on kiinnostunut. Kuvat ihmisistä vaikuttavat kuitenkin eri tavalla - ja jopa eri aivoalueisiin - kuin aidot vuorovaikutustilanteet.

Sinua häiritsee kumppanisi Facebook-yhteys naispuoliseen työkaveriin. Vaikka et käytä sanaa mustasukkainen, tämä tunne lienee myös läsnä suuttumuksen, loukkaantumisen ja häpeän lisäksi. Oletko ehkä huolissasi siitä, onko miehesi riittävän sitoutunut sinuun? Kyse on myös luottamuksesta: koetteleeko toisen naisen seuraaminen tätä parisuhteen pilaria? On normaalia kokea mustasukkaisuutta parisuhteessa, mutta liiallisena se voi johtaa tunteiden kylmenemiseen: käännymme poispäin kumppanistamme.

Ensilääke on pysähtyä ja pohtia, mitä kaikkia pelkoja ja tunteita tähän tilanteeseen liittyy. Tunteet ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Etenkin sosiaalisessa mediassa mielikuvitus voi lähteä nopeasti laukkaamaan, koska tarjolla on kaikkea mahdollista pettämissivustoista alkaen . Vertaamista toisiin - etenkin mallimittaisiin - on välillä mahdoton olla tekemättä.

Kun olet paremmin selvillä omien tunteiden ja ajattelun laukkaamisesta, on hyvä jakaa ne oman kumppanin kanssa

? vaikka nolottaisi. Koeta puhua tunteistasi minä-muodossa. Kritiikin sijaan on tärkeää viestittää, mitä itse toivoisi ja tarvitsisi. Esimerkiksi tunne siitä , että on tärkeä ja haluttava.

Some-etiketti haulla löydät verkosta paljon keskusteluja. Sitä sivuavan kirjan Etiketti on tehnyt Mirva Saukkola. Ben Malinen taas on kirjoittanut mustasukkaisuudesta ja häpeästä helposti lähestyttävät tietokirjat. Elokuvien puolella alan merkkiteos on Eyes Wide Shut (1999). Mikael Saarinen

 

Näin eteenpäin

  • Käy läpi, mitä tunteita (ärtymys), ajatuksia (ei sopivaa) ja käyttäytymistä (turn-off) kumppanisi somettaminen herättää sinussa.
  • Mieti, miten aiot sanoa hänelle ja harjoittele puhetta ääneen.
  • Kun tunteet somettamisesta ottavat sinusta vallan, keskity hetkeksi tekemään jotain (laskeminen, kävely) ja ota etäisyyttä koko asiaan.
  • Harjoita itsemyötätuntoa (esim. itsemyotatunto.com).

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

terapeuttinen sukupuu sukusalaisuudet

Miksi isoäiti oli aina vihainen? Miksi äiti makasi maassa ja ulisi? Miksi isästä ei saanut puhua? Sukupuu paljastaa salaisuuksia ja auttaa ymmärtämään itseä sukupolvien ketjussa.

Pikkutyttönä Maija pelkäsi isoäitiään. Ymmärrys äidinäitiä kohtaan syntyi, kun Maija 60-vuotiaana teki terapeuttisen sukupuun elämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmässä ja asettui kirjoittamalla isoäidin asemaan. Maija kirjoitti isoäidin työtaakasta sodan varjossa viiden lapsen äitinä ja eläytyi uutta raskautta pelkäävän vaimon osaan. Hän ymmärsi, että isoäiti oli masentunut ja siksi vihainen.

Maija pystyi nyt ymmärtämään myös äitinsä masennusta sekä käsittelemään paremmin omaa masennustaan.

Isoäidin elämään samastumalla Maija oivalsi, että hänen täytyy asettaa rajoja ja keskittyä tärkeinä pitämiinsä asioihin. Niin isoäitikin oli lopulta tehnyt. Isoäiti muuttui hänelle pelottavasta naisesta voimahahmoksi.

Maija kertoi kirjoittajaohjaajalleen Silja Mäelle parantuneensa masennuksesta kirjoittamisen avulla.

— Aiemmin en uskaltanut itkeä. Pelkäsin, että jos aloitan, en pysty lopettamaan. Nyt kirjoitin ja itkin sen jälkeen.

Vapauttava työkalu

Kun kirjallisuusterapeutti ja elämäkertakirjoittamisen ohjaaja Silja Mäki teettää ryhmissään terapeuttisen sukupuun, hän huomaa, miten vapauttava ja samalla rikastuttava kokemus se tekijälleen on.

— Sukupuu on hyödyllinen työkalu. Sen avulla voi nostaa näkyviin eri sukupolvien elämänmalleja, arvoja ja tapoja. Ne, kuten perhesalaisuudet ja -myytit sekä traumat, vaikuttavat elämäämme ja valintoihimme, vaikka emme sitä tiedostakaan, Silja Mäki sanoo.

Hän toteaa, ettei sukupuuta välttämättä tarvitse edes piirtää. Jo se, että ajattelee sukulaistensa vaiheita mielessään, auttaa löytämään uutta ja itselle merkittävää tietoa.

Omalta sukupuulta voi kysyä: Miksi olen sellainen kuin olen? Miksi olen elänyt näin? Miksi minun on vaikea sitoutua? Miksi asetan uran perheen perustamisen edelle? Miksi en pysty luottamaan? Miksi ratkaisen ongelmat raivoten, väistellen tai tilanteesta paeten? Miksi kotona vaiettiin niin monesta asiasta?

— On myös tärkeää tietää, miten perheessä ja suvussa on selvitty elämän kriiseissä. Se vie eteenpäin elämässä, Silja Mäki sanoo.

Hän toteaa, että toisissa suvuissa näkyy selvemmin luova, rohkea ja vastuullinen elämäntapa, toisissa taas tuhoavat ja kielteiset mallit.

Äidin syliin aikuisena

Ihminen voi potea epämääräistä pahaa oloa, ahdistusta ja masennusta eikä tiedä miksi.

— Kun ajattelee itseään pienenä poikana tai tyttönä voi samastua siihen lapseen, joka on ehkä jäänyt aikuisten ongelmien varjoon. On mahdollista kirjoittaa lempeä kirje turvallisen aikuisen näkökulmasta ja sanoa sisäiselle lapselleen: en jätä sinua yksin, minä rakastan sinua, sinä selviät.

Silja Mäki muistuttaa, että toinen maailmansota on meitä lähempänä kuin aina muistammekaan eikä kansalaissotakaan monen sukupolven päässä ole. Sukupuussa kohtaamme väistämättä sodassa traumatisoituneen miehen tai naisen, joka on jäänyt lasten kanssa koville tai leskeytynyt.

— Samassa suvussa voi olla jäseniä sekä punaisten että valkoisten puolelta ja sen myötä paljon vaiettuja ja vaikeasti käsiteltäviä asioita. Ne heijastuvat jälkipolville.

Silja Mäki neuvoo sijoittamaan menneiden sukupolvien ihmiset elämään omaa aikaansa. Se auttaa ymmärtämään heitä.

Myös kasvatusmenetelmät, näkemykset vanhemmuudesta ja suhtautuminen lapseen muuttuvat aikojen kuluessa. Puhumattomuus ja tunteiden hillitseminen ovat olleet ajan tapoja nykyisten 60-vuotiaiden lapsuudessa ja heidän lastensa lapsuudessa. ”Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa” ohjasi rankaisemaan lapsia ruumiillisella kurituksella. Lapsia ei ollut tapana pitää sylissä ja lohduttaa.

— Edelleen on nuoria ihmisiä, jotka haluavat terapiassa käsitellä sitä, ettei heitä ole otettu syliin, Silja Mäki sanoo.

Surematon suru siirtyy

Sukupuusta voi paljastua salaisuuksia ja vaiettuja asioita. Luurankoja kaapeissa ja esiin tunkevia haamuja voivat olla avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset, abortit, tuntematon isä, homoseksuaalisuus, insesti, perheväkivalta, itsemurha, psyykkinen sairaus, alkoholismi, rikos, murha tai omaisuuden menetys.

— Syyllisyys suvun salaisuuksista siirtyy eteenpäin. Lapsi aistii vaikenemisen, kokee olevansa outo, ulkopuolinen, eikä ymmärrä miksi, Silja Mäki sanoo.

Menneisyyden haamuna voi siirtyä esimerkiksi vanhempien keskeneräiseksi tai kokonaan tekemättä jäänyt surutyö, kun perheessä on kuollut lapsi. Sisaruksille jää kannettavaksi surematon suru.

Salaisuus voi olla myös lapsen poissaoleva isä, josta ei saa kysyä mitään. Siitä syntyvä huonouden tunne ja ahdistus voi johtaa masennukseen.

Raskaita salaisuuksia ei Mäen mukaan kannata jäädä yksin pohtimaan, vaan niistä on syytä keskustella läheisten ihmisten tai ammattiauttajan kanssa.

— Salaisuuksista ei myöskään saisi tulla vallankäytön asetta. Mieti, keitä salaisuus koskee, ja paneudu heidän asemaansa heidän aikaansa vasten. Niin syntyy ymmärrys näitä ihmisiä kohtaan.

Etsi voimahahmoja

Sukupuusta on hyödyllistä etsiä suvun jäsenten käyttämiä selviytymiskeinoja, voimahahmoja, esikuvia ja sankareita, joita voi arvostaa ja joista voi ottaa mallia.

Jos joidenkin selviytymiskeinot ovat olleet tuhoavia, niin suvussa on todennäköisesti myös hyviä ja rakentavia selviytymiskeinoja.

— Se voi auttaa katkaisemaan tuhoisan ketjun omalla kohdalla. Parisuhde, jossa on hyväksyntää ja rakkautta, auttaa omalta osaltaan vapautumaan suvun taakoista.

Silja Mäki neuvoo antamaan suvulle anteeksi syyttelyn sijaan. Ellei pysty kaikkea antamaan anteeksi, voi hyväksyä tosiasiat.

— Elä tätä päivää ja katso eteenpäin. Kysy itseltäsi, millainen linkki haluat olla sukupolvien ketjussa. Haluatko jotain muuta itsellesi ja läheisillesi kuin itse olet kokenut? Mitä haluat siirtää henkisenä perintönä eteenpäin? hän sanoo.

  1. Piirrä sukupuuhun 3–4 polvea. Merkitse henkilöiden nimet, ammatit, syntymä- ja kuolinvuodet.
  2. Merkitse, millainen rooli kullakin oli perheessään: marttyyri, vetäytyjä, musta lammas, alistuja, pomo, sovittelija, yhdistäjä, hauskuuttaja, sovittelija, lellikki, riskinottaja, vallankäyttäjä, luuseri, hoivaaja tai muu. Millaisia tunteita he kantoivat itsessään: surua, häpeää, vihaa, lempeyttä, iloa tai muuta? Millaisia ongelmanratkaisutaitoja heillä oli?
  3. Merkitse suvun jäsenten välille tunnesuhteet eli keiden välillä oli liittoutumia, aggressioita, kiintymystä, torjuntaa, sitomista, riippuvuutta, välinpitämättömyyttä tms.
  4. Kirjaa sukupuuhun sukulaisten hokemia kuten ”Piä ihtes ihimisenä”, ”Mitä tekis että mainittais”.
  5. Haastattele sukulaisia ja kysele heidän asemastaan suvun jäsenenä. Kysy edesmenneistä sukulaisista ja heidän perherooleistaan, tunnesuhteistaan jne.
ryhmä tutustuminen ystävyys

Uudessa ryhmässä saa parhaiten paikkansa, kun rohkeasti näyttää, että haluaa kuulua siihen.

Ehkä olet se tyyppi, jota odotetaan innolla seuraavaan porukan kokoontumiseen. Muut eivät vain vielä tiedä sitä. Ihmissuhdetaitoja opettava Karla Nieminen neuvoo, kuinka kannattaa toimia, kun menee ensimmäistä kertaa vaikkapa uuteen harrastusporukkaan.

1. Mene istumaan jonkun viereen ja asetu osaksi uutta ryhmää. Uudessa porukassa ei kannata jättäytyä parin metrin päähän muista, koska silloin ei voi tutustua kehenkään. Näytä, että haluat olla mukana.

2. Kerro ystävällisyydestäsi kehonkielellä. Hymyile ja keskity siihen, kuinka voit osaltasi tehdä tapaamisesta kaikille mukavan alusta alkaen. Älä uppoudu miettimään, mitä muut sinusta ajattelevat.

3. Muihin tutustuessaan ei tarvitse välttämättä olla hauska tai fiksu. Riittää, että aloittaa keskustelun ystävällisesti. Kun olet tervehtinyt muita, ole aktiivinen keskustelija ja anna rohkeasti positiivisia kommentteja muille.

4. Liity harrastusporukan yhteisiin someryhmiin ja lisää uudet tutut kavereiksi. Sosiaalisen media avulla pysyt kärryillä siitä, mitä ryhmäläiset suunnittelevat. Tykkäykset somessa ovat mukava ele muille.

5. Pysy mukana ainakin kolme kertaa. Tutustumisvaiheessa moni tuntee lievää ulkopuolisuuden tunnetta. Älä välitä siitä. Jos et vielä kolmannenkaan kerran jälkeen tunne löytäneesi samanhenkisiä kavereita, kokeile toista ryhmää.

 

Lisätietoa Karla Niemisen kirjasta Olet hyvä tyyppi – opas sujuviin ihmissuhteisiin.

henkinen valmennus Annamari Heikkilä

Miksi jotkut onnistuvat tavoitteissaan mutta toiset eivät? Psykologi Annamari Heikkilän mielestä onnistumisen ensimmäinen askel on, että löytää itselleen merkityksellisen ja arvokkaan tavoitteen.

Moni haluaisi tempaista ja aloittaa paremman elämän. Lähteä vihdoin lenkille tai panna töissä alulle hyvän hankkeen, johon ei vain ole tullut tartuttua.

–Kun tietää, minkä eteen haluaa työskennellä, löytää kyllä keinot mennä kohti päämäärää, sanoo psykologi Annamari Heikkilä, 43.

–Aina parempi, jos matkalla nauttii työn teosta. Kun ponnistelu itsessään tuntuu mukavalta, jaksaa sietää mahdollisesti eteen tulevia vastoinkäymisiä. Helpommin luovuttaa, jos tekemistä ohjaa pelkästään joku ulkoinen palkinto, kuten statussymboli.

Heikkilä melkeinpä hihkaisee todetessaan, että saa kuulua niihin superonnellisiin, jotka ovat löytäneet tavoitteensa sekä harrastuksissa että uralla.

Hänen missionsa työelämässä on poistaa esteitä, jotka tekevät ihmisen elämästä vaikeaa. Usein se tarkoittaa, että hän auttaa ihmisiä lähestymään asioita, jotka tuntuvat heistä hankalilta ja tuottavat epämiellyttäviä tunteita.

Itseensä uskova pärjää paremmin

Onnistumiseen tarvitaan muutakin kuin omannäköinen tavoite.

Heikkilä teki yliopistolla töitä viisitoista vuotta huippusuoriutujien kanssa. Sittemmin hän on työskennellyt paljon asiantuntijoiden ja yritysjohtajien kanssa.

–Onnistujat eivät ole mitään onnekkaita Hannu Hanhia vaan sinnikkäitä, kyvykkäitä ihmisiä, joilla on kova halu ja himo edetä kohti tavoitetta.

Heikkilä muistuttaa, että ihminen pärjää tehtävissä ja haasteissa, joissa uskoo olevansa hyvä.

–Nimitän sitä kansankielisesti itseluottamukseksi, ja sitä voi myös kehittää, sanoo Heikkilä.

Olennaista on, uskotko jaksavasi tehdä riittävästi töitä tavoitteen eteen. Tekeminen vaatii ponnistelun lisäksi kykyä kestää eteen tulevia vaikeita hetkiä. Jos sietää epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita, niin melkein mikä tahansa on mahdollista.

–Tosin psyykkiselle järjestelmällemme on tyypillistä, että epämiellyttävä tunne vaatii vetäytymään ja tekemään jotakin muuta.

Kuten jäämään sohvalle. Pitäisikö muka lähteä lenkille, kun ulkona tihuttaa? Mutta onnistuja ajattelee: Ok, pieni kastuminen kuuluu lenkkeilyyn, siis välillä satakoon!

Lue lisää onnistujan muotokuvasta Hyvä terveys 1/2017. Tilaajana voit lukea lehden digilehdet.fi