Jännitystä ja ihailua, itseinhoa ja häpeää – uskottomuus kouraisee kunnolla parisuhdetta. Seurauksena voi olla ero tai ikuinen epäluottamus mutta yhtä hyvin entistä rehellisempi kumppanuus. Psykoterapeutti Sanna Aulankoski vastaa uskottomuuskysymyksiin.

1. Aina päästessäni ulos baanalle tyttöjen kanssa ilta päättyy vieraan miehen luona. Sillä hetkellä huomio tuntuu ihanalta ja maailman tärkeimmältä asialta, tunnen todella eläväni mutta aamulla olen vihainen itselleni. En ole uskaltanut puhua näistä syrjähypyistä miehelleni ja joka kerta päätän että nyt riittää, mutta toisin käy. Mitä minun pitäisi tehdä?

Itsensä tunteminen viehättäväksi on mukavaa, ja niinpä viaton flirtti muidenkin kuin oman kumppanin kanssa piristää monien arkea. Syrjähypyt ovat kuitenkin asia erikseen. Voisit miettiä seuraavia kysymyksiä: Jos pettämisen tärkeimpänä motiivina on sinulla huomion saaminen, oletko varma, että sänkyyn päätyminen palvelee parhaiten tätä tarkoitusta? Voisiko olla niin, että saat riittävästi – ja kenties laadukkaampaa – huomiota vain flirttaamalla?

Entä rakentuuko itsearvostuksesi ylikorostuneesti naiselliselle viehätysvoimalle? Viehätysvoiman varaan rakentuva itsetunto on hataralla pohjalla. Jos näin on, ala investoida kestävämpiin asioihin, kuten perheeseen, ystäviin, työhön ja harrastuksiin.

Syrjähypyistä kertomisen kannattavuutta sinun tulee arvioida itse. Tilanne on haastava, koska kertomisessa on aina riskinsä. Käytännöllisesti järkevintä olisi usein olla kertomatta, kun taas rehellisyys on ehkä eettisesti arvokkaampaa.

2. Nuorena minulle sattui yksi yhden yön juttu, jonka tunnustin heti tyttöystävälleni. Olemme olleet naimisissa jo kymmenen vuotta ja meillä on lapsikin mutta aina tuo pettämiseni vedetään esiin, jos vaimollani on pienintäkin syytä epäillä luotettavuuttani. Minusta se on nöyryyttävää mutta vaimoni vastaa, että häntä on nöyryytetty. Pitääkö minun kestää tätä lopun elämääni?

Luottamuksen menetys on hinta, jonka pettämisestä joutuu aina maksamaan. Luottamuksen voi saada palautumaan, mutta se voi viedä vuosia. Aivan ensimmäiseksi neuvoisin sinua tarkastelemaan omaa toimintaasi ja miettimään, oletko ollut kuluneiden vuosien aikana luottamuksen arvoinen. Jos et, nakerrat itse luottamuksenne pohjaa.

Jos tunnet olleesi luotettava, saattaa olla, ettei vaimosi ole antanut sinulle vielä anteeksi. Anteeksi antamisella en tarkoita pettämisen hyväksymistä, vaan irtautumista petetyksi tulemisen herättämistä kielteisistä tunteista, kuten vihasta, katkeruudesta ja kostonhalusta. Niistä vapautuminen on edellytys suhteen onnellisuudelle.

Ota asia avoimesti puheeksi ja kysy vaimoltasi, miten sinä voisit auttaa häntä vapautumaan kielteisistä tunteista. Kysymys ei ehkä ole helppo, mutta se voi olla sinulta tällä hetkellä paras kädenojennus.

3. Minulla on pari miesystävää, joiden kanssa harrastan asioita, joista mieheni ei ole kiinnostunut. Yhden kanssa käyn teatterissa, toisen kanssa osallistun koiranäyttelyihin. Olemme vain kavereita, mutta miehet olisivat kiinnostuneita läheisemmästäkin ystävyydestä. Olen alkanut miettiä, teenkö väärin kaikkia kohtaan pelaamalla tällaista peliä, sillä myönnän nauttivani roolistani. Mieheni on pihalla kuin lumiukko, hänelle riittää työ ja telkkari.

Pohdit tilannettasi moraaliselta kannalta ja mietit, toimitko ”väärin”. Vastaus riippuu, kenen näkökulmasta tarkastelet asiaa. Yksi tapa on ajatella, että toimit väärin sitä tai niitä henkilöitä kohtaan, joille annat virheellisen käsityksen aikeistasi.

Näin ajatellen toimit väärin miespuolista kaveriasi kohtaan, jos annat hänen ymmärtää suhteestanne kehkeytyvän muutakin kuin ystävyyttä, mikäli hän toivoo sitä ja itse et sellaista suunnittele. Miestäsi kohtaan toimit väärin, jos harrastuksesi pääasialliseksi motiiviksi on muodostunut flirtti, jonka viattomuudesta et enää itsekään ole varma.

Pariskunnan kiinnostuksen kohteet menevät harvoin aivan yksiin. Suhteen onnellisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää myös jakaa kiinnostuksen kohteita. Tämän vuoksi suosittelisin, että miettisitte miehesi kanssa, voisitteko löytää jonkin yhteisen harrastuksen.

4. Olin avioliittoni loppuvaiheessa uskoton, ja vaikka liitto on päättynyt eroon, en ole vieläkään antanut tekojani itselleni anteeksi. Neuvoisitko, miten saisin itselleni rauhan.

Se, ettet hyväksy tekojasi on arvoistasi kumpuava ajatus ja sinänsä suotava. Kielteisiin tunteisiin, kuten syyllisyyteen, itsehalveksuntaan tai häpeään juuttuminen ei kuitenkaan palvele ketään.

Kielteiset tunteet sitovat energiaa etenkin jos ne vain vellovat hahmottomina mielessä. Yksinkertainen keino vähentää negatiivisten tunteiden voimaa on pukea niitä sanoiksi puhumalla ja kirjoittamalla. Voisit käydä läpi mitä tunteita ja ajatuksia tekoihisi liittyy jäsentämällä niitä vaikkapa vain paperille.

Lisäksi voisi olla hyödyllistä, että kirjoittaisit ex-miehellesi kirjeen, jossa kerrot kaiken, mitä sinulla on vielä sydämelläsi. Sinun ei tarvitse lähettää kirjettä hänelle, jos et halua. Olennaista on, että kirje voi auttaa sinua vapautumaan tunnetaakasta.

5. Nykyään kaikilla pariskunnilla täytyy olla vapaus tavata ystäviään ja matkustella ilman puolisoa. Luulen, että tämän vuoksi tapahtuu myös paljon ”turhaa” uskottomuutta. Eikö olisi hyvä, jos liitot olivat kuin ennen vanhaan, parikunnat olivat aina yhdessä?

Yhteiskunnassa vaikuttavista arvoista ja ihanteista ei ole useinkaan parhaiksi onnellisuuden ohjenuoriksi – eikä myös omien arvojen vastaista käytöstä selittäviksi alibeiksi. Tästä syystä kannustaisin ottamaan etäisyyttä yleisiin ihanteisiin ja pohtimaan, minkälainen elämäntapa toimii omassa suhteessa parhaiten.

6. Sanotaan, että uskottomuus voi olla parisuhteelle myös hyväksi. Mihin tämä perustuu, en kyllä usko!

Uskottomuus voi tarjota pettäjän elämään jännitystä ja kohottaa itsetuntoa. Kohonnut itsetunto voi heijastua myönteisesti pettäjän parisuhteeseen esimerkiksi piristämällä pettäjän ja petetyn seksielämää. Pettämisen myönteisistä vaikutuksista hyötyminen edellyttää kuitenkin sitä harjoittavalta ihmiseltä tietynlaista arvomaailmaa sekä yleensä sivusuhteen pysymistä salassa.

Toinen tapa, jolla uskottomuus voi olla parisuhteelle hyväksi, liittyy uskottomuuden aiheuttamaan kriisiin. Kriisi kyseenalaistaa suhteen jatkuvuuden ja voi sen myötä auttaa näkemään kumppanissa asioita, joita ei ole osannut arvostaa. 

7. Pitääkö se väite paikkaansa, että pettäjä on aina pettäjä? Poikaystäväni petti exäänsä kanssani, mutta hän väittää jutun olleen silloin jo ihan loppusuoralla. Olemme todella rakastuneita, mutta silti vähän mietityttää, pettääkö hän minuakin.

Ihminen voi oppia pois melkeinpä mistä tahansa käyttäytymismallista, jos siihen löytyy riittävästi motivaatiota. Mitään yleispätevää pettämisestä ei näin ollen voi sanoa. Voithan antaa miehelle mahdollisuuden, vaikka et sokeasti häneen uskoisikaan.

8. Ajattelen kaikkia vastaan käveleviä miehiä sillä tavalla. Ajattelua pitemmälle en asiaa veisi, mutta en voisi ikinä paljastaa asiaa miehelleni. Lasketaanko tuollainen mielikuvitusseksi pettämiseksi?

Kulttuurissamme vallitseva moraalikäsitys vetää melko selvän rajan ajatusten ja tekojen välille; yleensä ihmiset ajattelevat, että vain uskottomuuteen liittyvät teot, eivät ajatukset, ovat tuomittavia.
Myös ajatukset voidaan kuitenkin kokea loukkaavina ja ne herättävät tekojen tapaan mustasukkaisuutta. Omia seksifantasioita ei sen vuoksi kannata aina kertoa toiselle avoimesti.

9. Naapurinrouva alkoi pyykkituvassa flirttailla ja lähennellä minua. Annoin hänen jatkaa melko pitkään ennen kuin pyysin häntä lopettamaan. Nyt en saa häntä mielestäni. Mitä tehdä?

Jos mietit naapurinrouvaa pakonomaisesti, olet todennäköisesti ihastumassa häneen. Jos pelkäät tunteitten ottavan ylivallan, etkä halua suhdetta naisen kanssa, sinun on järkevintä ottaa etäisyyttä häneen. 

10. Miksi huippumallien ja kuvankauniiden prinsessojen miehetkin pettävät?

Vetovoiman syntyminen ja säilyminen ihmisten välillä liittyy moniin muihinkin asioihin kuin ulkonäköön. Petetyksi tulemiselta ei ole suojassa kukaan, koska pettäminen ei riipu petetystä, vaan pettäjästä. Myös kuvankauniiden naisten miehet hakevat elämäänsä jännitystä ja kokemuksia, joita heidän kumppaninsa ei voi antaa.

11. Onko nettiseksi pettämistä vai voiko sitä verrata pornon katsomiseen? Vai onko pornon katsominenkin pettämistä?

Sikäli kun nettiseksissä on kyse vuorovaikutuksesta ihmisten välillä, voidaan se mieltää perustellummin pettämiseksi kuin pelkkä pornon katselu.

12. Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen puolisoni kertoi pitäneensä kaksi vuotta rinnakkaissuhdetta. Luottamukseni mureni enkä voinut kuvitellakaan jatkavani liittoa. Miehelleni eron mahdollisuus ei ollut tullut mieleenkään. Nyt olen uudessa avioliitossa, mutta luottamus on kovan työn takana. Epäluuloisuus tekee elämäni raskaaksi. Monesti ajattelen myös ehdotonta käytöstäni; enkö halunnut käsitellä asiaa, halusinko vain paeta? Syytän itseäni myös liiallisesta sinisilmäisyydestä? Nyt uuden avioliiton myötä olen tullut siihen tulokseen, että exä oli mies parhaimmasta päästä. Miksi hyviä asioita ei näe kuin vasta kauempaa?

Kaksi vuotta petetyksi tulemista on pitkä aika, joten on ymmärrettävää, että luottamuksesi mureni. Mietit, olitko liian sinisilmäinen ja oliko ero oikea ratkaisu. Suosittelisin, että olet armollinen itsellesi. Et voi jälkikäteen tietää, olisitko voinut käsitellä miehesi rinnakkaissuhteen herättämät tunteet ja luottamuspulan suhteen jatkuessa niin, etteivät ne olisi sinua enää vaivanneet.
Keskity siis miettimään tätä hetkeä ja pohdi, jaatko nyt elämäsi riittävän oikean ihmisen kanssa. Jos koet niin, jätä mennyt taakse ja panosta uuteen suhteeseen.

Lue lisää:
Pettämisestä
Parisuhteen hoidosta.

Asiantuntijana psykoterapeutti Sanna Aulankoski.

Teemu Laajasalo

Helsingin uuden piispan Teemu Laajasalon tavoitteena on lisätä iloa, sillä surun tunnemme paremmin. –Vakavalla naamalla oleminen ei sovi minulle, hän sanoo.

Kaikki, mikä on kirkolle haasteellista, tulee vastaan kirkkoherra Teemu Laajasalon työpaikalla Helsingin Kalliossa. Enemmistö kalliolaisista on 20–40-vuotiaita, perheitä ja lapsia on vähän ja vilkkaan muuttoliikkeen vuoksi seurakunnan väkimäärä vaihtuu 3,5 vuodessa kokonaan. Kun Laajasalo aloitti, kirkkoon kuuluvia oli noin puolet. Kävijämäärät ovat nousseet, mutta työsarkaa riittää. Baareissa ja kaduilla kytee vielä paljon sellaista tyytymättömyyttä, jota ei korkeamman tulotason kaupunginosissa kohtaa.

Tänne, jos jonnekin, tarvitaan iloa ja naurua. Niissä Laajasalo on hyvä. Hän on tuonut kirkkoon huumoria ja hyvinvointia yksinkertaisin keinoin: ruoan, tanssin ja yhdessä tekemisen avulla. Kirkolla on nautittu brunsseja, joihin maahanmuuttajataustaiset ammattikokit ovat tehneet ruoat ja tarjoilijoina on ollut muiden muassa entisiä narkomaaneja ja työttömiä. Kirkko täyttyi tungokseen asti, kun siellä järjestettiin kaupunginosajuhlat ja soitettiin musiikkia.

 

Vielä rohkeampi ja kantaa ottava ote nähtiin kaksi vuotta sitten, kun Kallion seurakunta huolestui asunnottomuudesta ja järjesti Toisenlainen hiihtoloma -tapahtuman. Kymmenet kaupunkilaiset majoittivat koteihinsa tuntemattomia ihmisiä silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Iso määrä kodittomia pääsi viikoksi lämpimään petiin, suihkuun ja päivällispöytään. Syntyi luottamusta ja vahvoja ystävyyssuhteita,
jaettuja hetkiä.

– Ajattelin ensin, että ei kukaan ota kotiinsa vaikka romanikerjäläistä, mutta olin väärässä, Laajasalo sanoo.

Ajatuksena on, että kirkkoa ei tyrkytetä kenellekään. Ihmiset kyllä hakeutuvat paikkoihin, joista kokevansa löytävänsä jotain itselleen tärkeää.

 

Naurun takia Teemu Laajasalo tunnetaan kotikaupunkinsa ulkopuolellakin, oikeastaan koko Suomessa. Kasvot ovat tulleet tutuksi komediaohjelmien myötä. Vuonna 2011 Laajasalo debytoi koomikkona YleLeaks-ohjelmassa, ja kolme vuotta sitten hän nauratti humoristisessa Hyvät ja huonot uutiset -visailuohjelmassa. Osa kansasta kuitenkin vihastui. Päiviteltiin, kuinka pappi saattaa puhua tuhmia tai vitsailla vähemmistöistä. Joskus ihmisillä meni sekaisin, että ruudussa ei puhunut pappi vaan koomikko.

Laajasalo puolustaa tv-roolejaan topakasti.

– Jos naama on tuttu, siitä on apua myös kirkkoherran työssä. Ei niin, että minä olen brändi vaan että annan kirkolle kasvot. Juuri kirkon näkymättömyys on tehnyt ihmisten kohtaamisen vaikeaksi.

Näkyvyys kääntyi nopeasti kirkkoherran voitoksi. Se ei ole ihme, sillä naurun tärkeys on todistettu myös tieteellisesti. Se toimii yhteisön liimana, rentouttaa ja lisää hyvinvointia.

– Onhan siinä jotain omituista, jos kirkonmiehen vitsailua paheksutaan ja ajatellaan, että ei pitäisi niin hymyssä suin olla vaan vähän vakavammalla
naamalla.

”Olen kuitenkin evankeliumin eli ilosanoman asialla. Tavoitteena olisi saada ihmiset iloiseksi.”
 

 

Aika ja vanheneminen ovat olleet kirkkoherran mielessä paljon. Tänä vuonna tulee 20 vuotta siitä, kun Laajasalo vihittiin papiksi. Hän oli silloin tehtävässään Suomen nuorin, 22. Saarnojen aiheet olivat kuitenkin samoja kuin nyt: Jeesus, armo, ilo. Papin puvussa saattoi luontevasti
myös kuunnella ja lohduttaa vaikka itseään neljä kertaa vanhempaa. Työ kasvatti huomaamaan, että ihmisten ongelmat ja murheet ovat
isossa mittakaavassa hyvin samanlaisia. Jos läheinen on vakavasti sairas tai omaa lasta kiusataan koulussa, puitteet eivät vaikuta.

– Kun suru on tarpeeksi suuri, ei ole hirveästi eroa sillä, itketkö tammiparketilla 400 neliössä vai muovimatolla 40 neliössä.

Avarakatseisuuden ymmärrys on peruja kotoa. Perhe oli keskiluokkainen, mutta kotona pyöri hyvin sekalaista seurakuntaa.

– En edes tiennyt tuttujen ja ystävien taustoista. Kasvoin siihen, että kaikki ovat samanarvoisia ja ihmistä pitää kunnioittaa, olla hyvätapainen ja
kohtelias.

 

Jo pappisuransa alussa Laajasalo edusti kirkon liberaaleinta puolta. Vuonna 1999 Laajasalo esimerkiksi ennusti, että 15 vuoden päästä homoja vihitään kirkossa. Se ei ole toteutunut vieläkään, mutta enää kirkkoherra ei metelöi.

– Rakastan kirkkoa sellaisena, kuin se on, en sellaisena, mitä se voisi olla. Kirkko täyttää 500 vuotta, ja paljon on saatu aikaan. Verrattain
lyhyessä ajassa leirit ovat muuttuneet radikaalisti. Niitä, jotka olivat 90-luvulla ääriliberaaleja, pidetään nyt keskitien kulkijoina. Keskitien kulkijat
puolestaan koetaan nykyään äärikonservatiiveina.

Parantamisen varaa silti on. Erilaisuutta tulisi yrittää sietää. Ennen pitkää samaa sukupuolta olevat saavat kirkkohäät, siitä Laajasalo on varma. Kirkon muutosta enemmän ihmetyttää oma muuttumattomuus. Vaikka peilistä katsoo toisennäköinen tyyppi kuin nuorena, sama se on sisältä.

– Välillä mietin, olenko todella näin vanha! Vanhenemisessa hauskaa on, että vaikka aika kuluu ympärillä, sitä kokee olevansa yhä sama ihminen.

 

Laajasalo ei voi olla ihailematta lasten loputonta uteliaisuutta ja tiedonjanoa. Heille maailma näyttäytyy jatkuvan ihmettelyn aiheena. Juuri uteliaisuudessa lapset ovat opettaneet Laajasaloa eniten.

– On hämmentävää, miten lapsi voi esittää tiedemiehen ja -naisen kysymyksiä, jotka eivät tule minulle mieleenkään ja joihin yleissivistykseni ei taivu.
He antavat joka päivä uusia kulmia siihen, miten maailmaa voi katsoa.

Näinä yhdessäolon hetkinä hälvenee huono omatunto siitä, ettei aina ehdi yhteiseen ruokapöytään tai ole läsnä, kun kuopus kaatuu, satuttaa polvensa ja haluaisi isän laittamaan laastarin. Laajasalo toivoo, että tieto rakastetuksi tulemisesta kannattelee pesuetta silloinkin, kun hän ei ole läsnä.

– Minulla on usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Tärkein tavoitteeni on, että lapset tietävät, että he eivät voisi tehdä mitään, mikä poistaisi rakkauden.
Rakkauteen sisältyy lupa erehtyä ja epäonnistua. Mokaaminen on ihan ok, isä sanoo lapsille usein. Aikuisillekin sitä on hyvä toitottaa, sillä he vasta täydellisyyden tavoittelijoita ovatkin. Pitäisi olla hyvä kaikessa, pystyä ja riittää.

Vaatimusten alla luhistuu herkästi, jos ei laske rimaa. Kaikkeen ei tarvitse taipua.

– Nykyajassa on paljon ehdottomuutta, meistä yritetään puristaa kauhean hyviä kaikessa. Tärkeintä olisi hyväksyä, että aina asiat eivät mene kuten
toivoisi eikä osaa olla sellainen kuin haluaisi. Silti elämässä voi käydä hyvin. ●

 

TEEMU LAAJASALO, 43

TYÖ Helsingin hiippakunnan piispa. Aiemmin kirkkoherra Helsingin Kallion seurakunnassa. Tunnetaan myös television
sketsi- ja komediaohjelmista.
PERHE Naimisissa, 4-,9- ja 11-vuotiaat lapset.
VAPAALLA Aloitti uudestaan lenkkeilyn, soittaa kitaraa nuotiolla.

paniikkikohtaus ahdistus pelot sosiaaliset pelot

Olen kärsinyt vuoden verran epätodellisesta olosta. Pohdin tilaani ahdistukseen asti. Ärsyynnyn helposti, sosiaaliset tilanteet kauhistuttavat ja kassajonossa iskee paniikki. Työterveyslääkärissä on käyty: verikokeet olivat normaalit. Välillä ulosmenokin tuntuu ylivoimaiselta. Kaupassa pohdin, miten päästä nopeasti pois, jos kohtaus iskee, autossa rauhoitun. Läheiseni kuoli yllättäen vuosi sitten. Mielestäni olen käsitellyt asian, mutta voivatko oireet silti selittyä tästä?

Kuvauksesi perusteella kärsit paniikkikohtauksista. Niiden pelko saa sinut välttämään tilanteita, joissa äkillinen paniikkikohtaus voi yllättää.Joskus paniikkikohtausten taustalla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaisen ytimen liikatoiminta tai sydämen rytmihäiriö, mutta nämä syyt työterveyslääkäri on ilmeisestikin sulkenut pois.

Toistuvien paniikkikohtauksia tai niiden pelkoa voidaan hoitaa sekä kognitiivisella käyttäytymisterapialla että kohtauksia estävällä lääkehoidolla. Monet voivat hyötyä myös nettiterapioista (mielenterveystalo.fi).

Ei ole lainkaan mahdotonta, että läheisesi odottamaton kuolema on aktivoinut omat kuolemaan liittyvät pelkosi. Ne ilmenevät nyt paniikkikohtauksina tai ahdistusoireina.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

kehonkuva painonhallinta laihdutus syömishäiriöt

Kauneusleikkaus tai laihduttaminen ei tuo onnea, jos koen itseni rumaksi tai lihavaksi. Mikä auttaisi?

Liian suuri takapuoli, liian pieni takapuoli, liian laiha, liian lihava... Tyytymättömyys ulkonäköön rasittaa ainakin joka toisen naisen ja joka kolmannen miehen elämää.

– Tavallisin tyytymättömyyden aihe on paino. Moni kokee, että sitä on liikaa, psykologi Monica Ålgars sanoo.

Hän on tutkinut suomalaisten aikuisten kehonkuvaa, tyytymättömyyttä omaan kehoon ja häiriintynyttä syömistä.

Monica Ålgars määrittelee kehonkuvan muotoutuvan siitä, millaisena ihminen näkee kehonsa, millaisia ajatuksia ja tunteita hän siihen liittää ja miten hän sitä kohtelee.

– Jos viihdyt kehossasi, et todennäköisesti mieti ulkonäköäsi kaiken aikaa eikä se vie energiaasi ahdistavalla tavalla. Kohtelet itseäsi hyvin: syöt, liikut ja lepäät sen verran kuin tarvitset.

Myös tunteet omaa kehoa kohtaan ovat silloin positiivisia: Nautit kehollisuudestasi, tunnet rakkautta ja ylpeyttä kehoasi kohtaan siksi, että se voi hyvin ja palvelee sinua hyvin. Et vertaile itseäsi muihin, hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Sallit itsellesi väsymyksen, nälän ja kylläisyyden tunteet sekä seksuaalisen halun ja nautinnon.

– Ylipaino, sairaudet ja vammat eivät estä nauttimasta kehollisuudesta ja pitämästä itseä hyvänä, Monica Ålgars sanoo.

Tyytymätöntä rahastetaan

Mihin sitten olemme tyytymättömiä ulkonäössämme?

– Ihan mihin tahansa. Kasvoissa tai vartalossa ei näytä olevan kohtaa, joka ei mainosten mukaan voisi olla kauniimpi tai parempi ja jota ei voisi leikellä tai muotoilla, Monica Ålgars sanoo.

Korvannipukoitakin muotoillaan uusiksi. Navalle voi tehdä kauneuskirurgisen operaation. Jotkut naiset leikkauttavat häpyhuuliaan siksi, että niistä tulisi jollain tavalla paremmat – ja ihmisestä sen myötä haluttavampi ja rakastettavampi.

Kun ihminen muokkaa ulkonäköään, taustalta löytyy usein sama toive: että olisi onnellisempi.

Hän toteaa, että kauneusteollisuus tienaa rahaa sillä, että olemme tyytymättömiä ulkonäköömme. Dieetteihin, hoitoihin, leikkauksiin ja muokkauksiin latautuu valtavasti odotuksia. Ja siten myös pettymyksiä, kun kallis hoito ei tuonutkaan onnea.

Kuvavirran vietävissä

Ulkonäölle asetetaan nykyään yhä julmempia vaatimuksia. Lisäksi kauneusihanteet alkavat olla mahdottomia saavuttaa. Mallit, joihin itseämme vertaamme, eivät ole tästä maailmasta vaan fotoshopattuja.

–Nykyisen kuvankäsittelyn aikana ulkonäön merkitys on korostunut valtavasti. Sosiaalisessa mediassa pommitamme toisiamme kuvilla. Näemme lukemattomia kasvoja ja vartaloita joka päivä. Vertailukohteita on valtavasti.

Monica Ålgars ymmärtää, että kuvaaminen on myös itseilmaisua, keino tulla nähdyksi, saada ihailua ja hyväksyntää.

–Siinä voi kuitenkin olla myös haittansa. Se ruokkii kulttuuria, jossa omaa ja toisten kehoa tarkkaillaan.

Tyytymättömyyden syy on pintaa syvemmällä itsetunnossa. Sellainenkin, joka on kaikkien mittareiden mukaan kaunis, saattaa tuntea itsensä rumaksi, jos itsetunto on nujerrettu.

– Käytämme valtavasti energiaa siihen, että rääkkäämme, soimaamme, kritisoimme omaa ja toistemme kehoa. Se heikentää itsetuntoa ja voi jopa altistaa masennukselle.

Monica Ålgars tähdentää, että on toisaalta luonnollista kiinnittää huomiota omaan olemukseensa. Itsestä kannattaa välittää ja pitää huolta. Vaatteista, meikeistä ja hyvinvoivasta kropasta voi saada paljon iloa.

– Ongelmaksi ulkonäkö muuttuu, jos siitä ajattelee jatkuvasti kielteisesti.

Laiha ja muutenkin hyvä

Tarkkailemme omaa ja toisten painoa kuin se olisi ihmisyyden mitta.

–Hoikkuuteen liitetään myös psyykkisiä ominaisuuksia: koska olet laiha, sinussa on muutakin hyvää. Työnhaussakin suositaan hoikkia.

Jos ihminen on runsaasti ylipainoinen ja se haittaa hänen elämäänsä, eikö ole luonnollista, että hän on tilanteeseen tyytymätön?

– Syyllistävä suhtautuminen ylipainoon ja ylipainon näkeminen maailman kauheimpana katastrofina lisää vain häpeää. Häpeä puolestaan voi vaikuttaa niin, että ihmiset lihovat entistä enemmän ja suhde omaan kehoon vain huononee.

Tyytymättömyys painoon voi altistaa myös syömishäiriöille, kuten bulimialle, anoreksialle tai ahmimiselle.

Jos Monica Ålgars saisi päättää, niin kukaan ei laihduttaisi.

Dieetit eivät toimi. Laihduttajista suuri osa lihoo kuurinsa jälkeen enemmän kuin olisi lihonut, ellei olisi laihduttanut.

Monica Ålgars arvostelee dieettejä siitä, että ne tuovat ulkoapäin ohjattuja sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia. Laihduttaja ei opi kuuntelemaan kehoaan.

– Ei ole hyvä asia, jos ruoasta tulee kielletty: ei koskaan enää pullaa.

Ålgars neuvookin kiellettyjen ruokien listaamisen sijaan lisäämään hyviä aineksia lautaselle.

– Ruokavalio muuttuu terveellisemmäksi, jos ruokakaupassa kysyy: kohtelenko itseäni hyvin ja saanko hyvän olon, kun syön tätä ruokaa.

Onko läski päivä?

Mielikuva ja tuntemus omasta kehosta ei aina vastaa peilikuvaa. Esimerkiksi anoreksiaan sairastunut saattaa nähdä itsensä lihavana, vaikka olisi langanlaiha.

Joku toinen voi hävetä ylen määräin jonkin kasvojensa erityispiirrettä, jota muut eivät edes huomaa.

Monica Ålgars sanoo, että on veteen piirretty viiva, milloin on kyse lievästä tyytymättömyydestä ulkonäköön tai vakavammasta häiriöstä kehonkuvassa.

Se, miten näemme itsemme peilistä, on aina omaa tulkintaa.

– Arkipuheessa kuka tahansa saattaa sanoa, että tänään on läski päivä.

On tutkittu, että naiset, jotka ovat juuri syöneet suklaapatukan arvioivat itsensä suuremmiksi kuin ne naiset, jotka eivät ole syöneet suklaapatukkaa.

Ota käyttöön kauniit sanat

Monica Ålgars sanoo, että terveempi tapa suhtautua omaan kehoon on siirtää näkökulmaa ulkoa sisään.

–Moni on hukassa siinä, mitä keho tarvitsee: millaista liikuntaa, millaista ruokaa, millaisia nautintoja, miltä tuntuu, kun syö paljon, miltä tuntuu kun jättää syömättä kokonaan.

Kun pysähtyy kuuntelemaan kehoaan, ei ole takeita siitä, että kuulisi pelkkiä hyviä viestejä. Vastaan voi tulla monenlaista epämukavuutta.

– Tavoite on se, että omassa kehossa on mahdollisimman hyvä olla. Siihen voi vaikuttaa syömisillä, juomisilla, liikunnalla ja levolla.

Monica Ålgars neuvoo puhumaan itselle lempeästi – olet hyvä, olet riittävä – ja nauttimaan omasta kehosta. Hänen mielestään voisimme lakata arvostelemasta omaa ja toisten ulkonäköä.

– On vahingollista ihannoida hoikkuutta ja samalla paheksua lihavuutta. Näkökulman tulisi olla terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Asiantuntija: Monica Ålgars, psykologian tohtori, tutkija, Åbo Akademin.

mustasukkaisuus, parisuhde, uskottomuus

Parien on välillä hyvä miettiä yhdessä, millainen käytös on uskottomuutta, sanoo kirjailija ja seksuaalikasvattaja Nina Honkanen.

Flirtti on toiselle melkein kuin uskottomuutta, toiselle harmitonta huvia.

Kuitenkin se, mikä loukkaa puolisoasi, tekee suhteellenne pahaa.

Jos haluatte välttää vakavammat loukkaukset, pitäkää arjessa mukana mukava seksuaalinen jännite.

1. Päivittäkää suhteenne arvot

Silloin tällöin on hyvä jutella siitä, mikä teille molemmille on liitossanne tärkeää? Mitä suhteelta toivotte ja haluatte? Missä menevät rajat, joiden rikkominen loukkaa toista? Onko esimerkiksi flirttailu loukkaavaa?

2. Seksistä on hyvä puhua avoimesti

Seksistä voi puhua samaan tapaan kuin viineistä, pihanhoidosta, lomasuunnitelmista ja muusta mukavasta. Avoimuus kehittää puolisoiden välille hyvää seksuaalista jännitettä. Jos jännite arjen kohinassa pääsee täysin katoamaan, voi tulla tarpeita hakea sitä suhteen ulkopuolelta.

3.Tunnistakaa tyytymättömyys

Jos jompi kumpi tuntee jatkuvasti jäävänsä tyydyttämättömäksi, hän ei saa suhteesta kaipaamaansa. Kannattaa uskaltaa puhua tunteista niiden oikeilla nimillä. Aloita vaikka kysymyksellä, kuinka voit?

4. Suudelkaa säästelemättä

Halu suudella tai olla suutelematta kertoo siitä, kuinka tyytyväisiä puolisot ovat suhteeseensa. Suudelma kertoo toiselle, että olet minulle tärkeä. Siis vaikka vain kevyt suukko mutta mielellään päivittäin.

 

Lisää aiheesta Nina Honkasen kirjassa Onnelliseksi – seksuaalisuus läpi elämänkaaren. Siltala, 27 e.