Poimi ja pistele poskeen monenlaisia marjoja varvuista ja pensaista, torilta ja metsästä. Koska joissakin marjoissa on paljon vitamiineja, toisissa taas muita ravintoaineita, niitä kannattaa syödä monipuolisesti ainakin kesällä.

Marjojen hyvistä aineista tärkeimpiä ovat terveyttä edistävät biologisesti vaikuttavat eli bioaktiiviset aineet,  joista parhaiten tunnetaan antioksidantit.

Nykykäsityksen mukaan ne hidastavat vanhenemista  ja estävät sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän syntyä. Marjojen antioksidantteja ovat C-vitamiini, E-vitamiini, vesiliukoiset B-ryhmän vesiliukoiset vitamiinit eli folaatit, sekä karotenoidit jotka ovat keltaisia, oransseja ja punaisia väriaineita.

Säännöllinen marjojen syönti edistää myös sydämen terveyttä vähentämällä  verihiutaleiden kasaantumisherkkyyttä, alentamalla verenpainetta ja lisäämällä hyvän kolesterolin määrää.

Marjojen bioaktiivisten aineiden on myös todettu vahvistavan elimistön puolustusmekanismeja ainakin sairauksia aiheuttavia suoliston bakteereja vastaan. Tällainen vaikutus on muun muassa karpalomehulla, jonka on todettu vähentävän naisten oireisten virtsatietulehdusten määrää. Itse tulehduksia se ei kuitenkaan paranna.

Monet marjauutteet estävät jopa syöpäsolujen kasvua ainakin soluviljelmissä, ehkä myös paksusuolen syövän riskiä.

Kuitu pitää nälkää

Lisäksi marjoissa on ainakin kolmea erityisen tärkeää ravintoainetta.

Ykkösenä näistä voi pitää vesiliukoista ravintokuitua, joka hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja tasaa verensokeria, sitoo kolesterolia suolesta imeytymättömään muotoon ja alentaa veren rasva-arvoja. Kaikki nämä ominaisuudet ovat hyväksi sydämelle.

Merkityksetöntä ei ole myöskään marjojen sisältämä vesi. Se, kuten vesi ruoka-aineissa yleensäkin, ylläpitää kylläisyyden tunnetta ja tukee osaltaan painonhallintaa. Hanasta laskettu vesi hulahtaa elimistön läpi nopeammin, eikä sillä siis ole tätä samaa vaikutusta.

Lisäksi marjoissa on kaliumia, joka edistää suolan ainesosan, natriumin eritystä ja alentaa siten verenpainetta.

Ei karpaloa kaikille

Vaikka ravintoaineiden pitoisuudet vaihtelevat, yhteistä marjoille on se, että ne kaikki ovat terveellistä, kevyttä syötävää.

Mutta yksi poikekus tästä säännöstä on. Karpalo ja siitä tehtävät valmisteet saattavat muuttaa veren hyytymistä estävien varfariinilääkkeiden, yleisimmin Marevanin, tehoa. Tätä lääkettä käytetään veitulppien ehkäisyyn, jos niiden vaara on tavallista suurempi. Suuri määrä karpalomehua tai muuta karpalovalmistetta voi muuttaa varfariinihoidon tasapainoa ja aiheuttaa vakaviakin verenvuotoja.

Marjojen hyvät vaikutukset tulevat tietysti parhaiten esille, kun syö niitä säännöllisesti, pari, kolme kourallista päivässä ainakin kesällä, kun aromit ovat parhaimmillaan. Ja mikä estää silloin tällöin syömästä talvellakin kotimaisia marjoja etelän hedelmien asemesta.

Kotimaisia marjoja, lähiruokaa, kannattaa tietysti suosia, mutta ravitsemuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, jos silloin tällöin syö rasiallisen ulkomaisia. Se on pisara meressä, sillä kukin meistä syö vuosittain tonnin verran ruokaa, ellei enemmänkin.

Sekoita itse jogurtit

Tuoreet marjat ovat terveellisimpiä, mutta yhtä suositeltavia talvella sulatettuina pakastemarjoina esimerkiksi jogurteissa ja viileissä. Helposti haihtuvaa C-vitamiinia näissä tuotteissa on hieman vähemmän, mutta muita ravintoaineita kuten tuoreissa. Miinusta tulee näihin hapanmaitotuotteisiin lisätystä sokerista ja rasvasta, jotka energiapitoisuutensa takia vähentää marjojen ravitsemuksellista arvoa.

Ravitsemuksellisesti parhaat marjajogurtit ja viilit tietysti saa sekoittamalla ne itse tuoreista tai pakastetuista marjoista ja vähärasvaisista sekä -sokerisista tuotteista.

Poimijan muistilista

Keveytensä ansiosta marjat tukevat painonhallintaa siksikin, että niiden pomiminen luonnosta on hyvää, monipuolista liikuntaa. Poimimisessa on hyvä muistaa muutama sääntö:  vain kypsiä marjoja kuivalla säällä, säilymisen takaamiseksi koriin tai ämpäriin, ei muovipussiin. Ja marjastajan täytyy pysytellä tosiaan metsässä, teiden tai saastuttavien teollisuuslaitosten läheltä ei saa poimia.

Jos kotipakastimeen ei mahdu, kaupan pakastealtaasta voi poimia kotimaisia marjoja ympäri vuoden. Eivätkä ne ole kovin kalliitaakaan, kun ottaa huomioon, että joku on ne sinne poiminut, perannut, pakannut ja pakastanut.

Mustaherukka:
Enemmän kaliumia kuin muissa marjoissa. Kalium edistää suolan ainesosan, natriumin eritystä ja alentaa siten verenpainetta. Lisäksi A-vitamiinin esiasteita karotenoideja ja C-vitamiinia. Estää suoliston bakteerikasvua.

Lakka: Erityisen paljon vesiliukoista kuitua.  Myös karotenoideja, C-vitamiinia, sisältämänsä ellagitanniinin ansiosta tehokkain kaikkia tutkittuja bakteereita vastaan.

Mansikka: Estää suoliston bakteerikasvua, hyvä C-vitamiinin lähde.

Mustikka: Sisältää  runsaasti sinisen värin antavia antosyaaneja, jotka todennäköisesti ovat hyväksi ikääntyville ja näyttöpäätetyön rasittamille silmille. Mustikka voi ehkä myös helpottaa muistiongelmia ja motorisia toimintoja. Estää suoliston bakteerikasvua.

Tyrni: Paljon C-vitamiinia. Tyrnimarjojen sisältämä öljy vähentää verihiutaleiden sakkautumistaipumusta ja ehkä siten ehkäisee veritulppariskiä.

Vadelma: Sisältämänsä ellagitanniinin ansiosta marjoista lakan tavoin tehokkain suolistobakteereja vastaan.

Lue lisää marjoista.

Kommentit (0)

Onko tässä sinun kauppalistasi: värikkäitä vihanneksia, herkullisia hedelmiä, makeita marjoja, täyttävää täysjyvää, pehmeää piimää, rasvaista kalaa ja pähkinöitä purtavaksi. Selvitimme, miksi tällainen ruoka on hyväksi sinulle, aikuinen nainen.

Avainasemassa on järkevä ruokailurytmi. On hyvä aloittaa päivä aamiaisella, joka täyttää energiavarastot yön paaston jälkeen. Lounas takaa työskentelytehon päivän ajaksi ja päivällinen illaksi.

Aikuinen ei välttämättä tarvitse välipaloja, mutta hedelmä siirtää nälkää sopivasti, jos lounaan ja päivällisen väli kasvaa. Päivällisen koosta ja illan liikuntamäärästä riippuen pikku iltapala voi olla paikallaan.

Tärkeää on myös kasvisten riittävä määrä. Jokaisella aterialla on hyvä olla kasviksia, marjoja tai hedelmiä, sillä ne keventävät aterioiden energiapitoisuutta mutta lisäävät täyttävyyttä sekä ravintoainepitoisuutta.

Millainen ruoka vahvistaa haurastuvaa luustoa?

Estrogeeni suojaa luustoa. Vaihdevuosien myötä estrogeenin tuotanto vähenee, jolloin on syytä alkaa tarkkailla luuston tiheyttä, ettei osteoporoosi pääse yllättämään. Noin viiden vuoden kuluttua vaihdevuosista luun­tiheys alkaa heiketä nopeammin.

Luuston rakennusaineiksi tarvitaan kalsiumia ja muitakin kivennäisaineita, kuten fosforia ja natriumia sekä proteiineja. Jotta kalsium sitoutuisi luustoon, tarvitaan puolestaan D-vitamiinia.

Maito, piimä, jogurtti ja viili ovat hyviä ruoka-aineita luustolle, sillä niissä on kaikkia tarvittavia ravinto­aineita. Painonhallinnan vuoksi maitotuotteet valitaan vähärasvaisina.

Moniin soija- ja kauramaitoihin lisätään kalsiumia ja muita ravinto­aineita, jotta niiden koostumus muistuttaisi lehmänmaidon koostumusta. Kasvisruokailijoiden kannattaakin tarkistaa tuoteselosteesta, mitä ravintoaineita heidän käyttämistään kasvimaidoista saa.

Pitääkö viisikymppisen käyttää ravintolisiä?

Monipuolinen ruokavalio sisältää sopivasti energiaa ja riittävästi ravintoaineita naisen tarpeisiin. Ainoastaan D-vitamiinin saantia pitää tarkkailla. Paras lähde on rasvainen kala sekä vitaminoidut maitotuotteet ja kasvirasvalevitteet. On arvioitu, että aikuinen saa ruoasta tarpeeksi D-vitamiinia, jos nauttii joka päivä vitaminoituja maitovalmisteita noin puoli litraa ja hiukan kasvirasvalevitettä. Lisäksi kalaa tulisi syödä 2–3 kertaa viikossa.

Muuten kannatta ainakin talvella  syödä päivittäin D-vitamiinivalmistetta, joka sisältää 10 mikrogrammaa vitamiinia. Yli 60-vuotiaille suositellaan 20 mikrogramman vitamiinilisää ympäri vuoden, sillä iän myötä ravintoaineiden imeytyminen heikkenee.

Myös kalsiuminsaantia voi täydentää ravintovalmisteella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että proteiinit edistävät kalsiumin imeytymistä, joten imeytymien on tehokkaampaa maitovalmisteista kuin ravintolisistä.

Monet naiset kärsivät raudanpuutteesta kuukautisten takia, mutta vaihdevuosien jälkeen raudan tarve vähenee puoleen entisestä. Rautavalmisteita ei kannata syödä varmuuden vuoksi, sillä liian suuri rautamäärä voi lisätä huonon LDL-kolesterolin hapettumista ja sydäntautien vaaraa.

Suomalaiset naiset saavat uusimman Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan ruoastaan ravintoaineita yleensä riittävästi. Vain folaatista ja jodista voi joskus olla pulaa. Täysjyvävilja ja kaikki kasvikset auttavat folaatin keräämisessä, jodin parhaita lähteitä ovat maitovalmisteet. Suomessa lisätään suolaan jodia saannin parantamiseksi, joten vaikka suolaa ei kannatakaan käyttää runsaasti, on hyvä valita jodioitu ruokasuola.

Auttaako soijan syöminen vaihdevuosioireisiin?

Soija sisältää estrogeenin kaltaisia yhdisteitä, kasviestrogeeneja, joiden vaikutuksia vaihdevuosivaivoihin on tutkittu runsaasti. Joidenkin tutkimusten mukaan soijavalmisteet vähentävät esimerkiksi kuumia aaltoja. Kasviestrogeeneja sisältävät myös ruis ja muut täysjyväviljat, marjat ja pellavansiemenet.

Soijatuotteita, papuja, tofua, soijarouhetta ja -jauhoa sekä -juomia, kannattaa käyttää senkin vuoksi, että niistä saa hyvälaatuisia proteiineja sekä tärkeitä kivennäisaineita, niiden rasva on pehmeää kasvirasvaa eikä niissä ole kolesterolia. Yli 50-vuotias turvaa lihastensa kunnon, kun lisää hiukan proteiinipitoisten ruoka-aineiden syömistä. Tähänkin tarkoitukseen hyvälaatuinen kasviproteiini sopii erinomaisesti.

Voiko unettomuutta helpottaa syömällä?

Naisten uniongelmat lisääntyvät vaihdevuosi-iässä ja liittyvät kuumiin aaltoihin, stressiin ja masennukseen. Vaikka unettomuuden syitä ei selätetä syömällä, ruoankin voi ottaa apuun.

Kahvia ja mustaa, vahvaa teetä sekä piristäviä energiajuomia ei kannata juoda illalla, jos kärsii uniongelmista. Myös alkoholijuomat häiritsevät unta. Syömistä on hyvä keventää illalla, sillä ruoansulatus ja aineenvaihdunta hidastuvat iltaa kohti. Liian raskas myöhäinen ateria voi aiheuttaa mahanpuruja, närästystä ja häiritä nukahtamista. Pieni iltapala on paikallaan noin tunti ennen nukkumaanmenoa.

Jogurtista tai viilistä marjojen tai hedelmien kera saa hyvän iltapalan, sillä maitovalmisteiden proteiinit auttavat unen tuloon. Myös kamomilla- tai sitruunamelissajuoma rauhoittaa mukavasti illalla. Muita keinoja unen houkuttelemiseen ovat liikunta, ulkoilu sekä rauhalliset iltarutiinit.

Pitääkö hormonimuutokset ottaa huomioon syömisessä?

Kun estrogeenin määrä vaihdevuosien aikaan vähenee, naisen rasva-aineenvaihdunta muuttuu ja elimistö varastoi enemmän rasvaa keskivartaloon sisäelinten ympärille.

Sisäinen rasva on vaarallista sydän- ja verisuonisairauksien kannalta, veren triglyseriditasot voivat nousta, samoin veren kolesterolimäärä ja verenpaine. Lihominen altistaa metaboliselle oireyhtymälle, tyypin 2 diabetekselle, sydäntaudeille ja hormoniperäisille syöville, kuten rinta­syövälle.

Sydänystävällinen ruokavalio (katso ruokaviikko) ja liikunta antavat suojaa sydäntauteja vastaan vaihdevuosien jälkeen. Samalla suojavaikutus yltää myös syöpätauteihin. Täysjyväviljan ravintokuitua tarvitaan ehkäisemään paksusuolisyövän mahdollisuutta. Vihannekset, marjat ja hedelmät puolestaan sisältävät tärkeiden vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi fytokemikaaleja, jotka suojaavat soluja haitallisilta aineilta sekä aktivoivat elimistön puolustusmekanismeja.

Joskus naiset vähentävät nesteiden nauttimista virtsankarkailun pelossa. On tärkeää hoitaa vaiva pois. Vesi on välttämätön ravintoaine, jota elimistö tarvitsee joka hetki. Nesteen puute voi aiheuttaa ärtymystä, väsymystä sekä päänsärkyä.

Miksi viisikymppiset naiset lihovat?

Lihomisesta syytetään perusaineenvaihdunnan hidastumista. Todellisuudessa energiankulutus vähenee vain noin 24 kilokaloria päivässä, kun verrataan 50–59 vuotiaiden naisten energiankulutusta alle 50-vuotiaisiin. Määrä vastaa puolikasta hedelmää tai pientä suklaapalaa.

Tavallisempi syy lihomiseen on liikkumisen väheneminen. Arkiaktiivisuus, kuten portaiden kiipeäminen ja kauppa-asioiden toimittaminen kävellen, auttaa pitämään yllä liikkuvaa ja energian kulutusta lisäävää elämäntapaa.

Lihomistaipumukseen vaikuttavat myös uniongelmat, jotka lisääntyvät vaihdevuosien aikaan. Liian vähäinen uni aiheuttaa insuliiniresistenssiä, jolloin insuliini-hormoni ei toimi normaalisti. Silloin aineenvaihdunta menee sekaisin, ja se puolestaan lihottaa.

Asiantuntija:  Anne-Maria Pajari. ravitsemustieteen dosentti

Ravitsemussuositukset nostavat esille siemenet ja pähkinät, jotka eivät ole lähiruokaa, vaan niitä tuodaan Aasiasta, Amerikasta ja Australiasta. Miten perustellaan pitkien matkojen synnyttämän hiilijalanjäljen kuormitus vai ovatko pähkinät niin terveellisiä, että se menee ekologisuuden edelle? Kuitenkin muuten suositellaan syötäväksi kotimaista rypsiöljyä ja kalaa.

Ravitsemussuositusten taustalla on ainoastaan laajan asiantuntijapaneelin arvioima tieteellinen näyttö. Esimerkiksi ympäristöasioita suositusta laadittaessa ei ole otettu huomioon. Osasyynä tähän on se, että ympäristövaikutusten arviointi on osoittautunut vaikeaksi ja yhteisymmärrystä siitä, miten eri ruoka-aineryhmien ympäristövaikutuksia arvioitaisiin tasapuolisesti, ei vielä ole. Arviointimalleja on kehitetty ja kehitteillä, joten tulevaisuudessa tasapuolinen arviointi voi olla mahdollista siinä määrin, että ravitsemussuosituksissakin asia voitaisiin huomioida.

Ravitsemussuosituksissa on lyhyesti käsitelty myös ympäristöasioita, mutta varsinaisiin ravitsemussuosituksiin tämä ei siis ole vaikuttanut. Pääsääntöisesti suurta ristiriitaa ei kuitenkaan ole, eli jos syö ravitsemussuositusten mukaan, ruoan ympäristökuorma on yleensä pienempi kuin keskivertosuomalaisen ruokavalion.

Pähkinät, siemenet ja mantelit sisältävät hyvälaatuista rasvaa, proteiineja, kuitua sekä monipuolisesti vitamiineja ja kivennäis- ja hivenaineita. Ne ovat myös hyvin energiapitoisia ja siksi niiden suositeltava käyttömäärä on 2 rkl päivässä.

Suositeltavia ovat nimenomaan maustamattomat vaihtoehdot eli suolalla ja muilla mausteseoksilla maustetut tai jogurtti- tai suklaakuorrutetut tuotteet eivät suositeltaviin vaihtoehtoihin kuulu.

Pähkinöiden, siementen ja mantelien terveysvaikutukset ovat olleet tiedossa jo pidempään. Syy sille, miksi ne vasta nyt ovat mukana suomalaisissa suosituksissa, on niiden saatavuuden parantuminen viime vuosina.

Pähkinät, siemenet ja mantelit eivät ole aivan riskittömiä ja siksi niitä onkin hyvä käyttää vaihdellen. Suositus on tältä osin vastaavan kuin kalan osalta. Kalaakin suositellaan käytettäväksi eri kalalajeja vaihdellen. Näin saamme terveyshyödyt, mutta riskit jäävät pieniksi.
 

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

B-vitamiinin puutoksen tiedetään vaikuttavan mielialaan ja lisäävän monien sairauksien riskiä. Onneksi aika harva tarvitsee lisää B:tä purkista.

Vitamiinit, myös B, ovat elintärkeitä. Yhden B-vitamiinin sijasta puhumme kahdeksan ryhmästä. Kaikki B-vitamiinit osallistuvat energiaravinto­aineiden aineenvaihduntaan tai verisolujen muodostumiseen. Niiden avulla saamme ruosta irti sen, mitä tarvitsemme muun muassa liikkumiseen ja lämmöntuotantoon sekä hermoston, sydämen ja suoliston normaaliin toimintaan.

Pitkäaikainen B-vitamiinien puutos voi johtaa pysyviin vaurioihin hermostossa ja muistissa. Puutteen on arvioitu myös lisäävän riskiä muistisairauksiin, sydän- ja verisuonisairauksiin, suolistosyöpiin ja masennukseen.

Kahdeksan joukkio

Kaikki kahdeksan B-vitamiinia toimivat osin yhdessä ja ovat vesiliukoisia. Ne eivät varastoidu, vaan se osa, jota elimistö ei tarvitse, huuhtoutuu virtsan mukana ulos. Tästä syystä niitä on saatava säännöllisesti.

Ainoan poikkeuksen tekee B12-vitamiini, jota kertyy elimistöön vuosiksi riittävät varastot.

  •  tiamiini eli B1-vitamiini
  •  riboflaviini eli B2-vitamiini
  •  niasiini
  •  biotiini
  •  pantoteenihappo
  •  pyrisoksiini eli B6-vitamiini
  •  folaatti (ruoassa), valmisteissa nimeltään foolihappo
  •  B12-vitamiini

Yhden päivän B-vitamiinit saat kerättyä esimerkiksi näistä

1 appelsiini
1 annos sekasalaattia
4 viipaletta ruisleipää
5 dl rasvatonta maitoa
1 lautasellinen kaurapuuroa
150 g lohta
80 g parsakaalia
2 rkl pähkinöitä

Asiantuntija: erikoistutkija, elintarviketieteiden maisteri Sari Niinistö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Näkyy verikokeessa

Jos B-vitamiinien saanti huolestuttaa, tason voi mittauttaa laboratoriossa. Lääkärikeskuksessa esimerkiksi B12- tai folaattitesti maksaa noin 40–45 euroa.

Olen kolmekymppinen nainen ja huolissani asetaldehydin saannista. En juo alkoholia enkä polta, mutta lukemani mukaan asetaldehydiä on paljon myös meijerituotteissa, hedelmämehuissa, leivonnaisissa jne. Lääkärini mukaan mahasyöpä on kuitenkin todella harvinainen alle 50-vuotiailla, mutta silti asetaldehydille altistuminen huolettaa. Välillä tulee jopa mietittyä, mitä oikein uskaltaa syödä, jotta välttyisi asetaldehydiltä. Ylireagoinko, vai onko todellakin syytä huoleen?

Kysyjä on oikeassa siinä, että asetaldehydiä löytyy mm. maitovalmisteista, hedelmämehuista ja leivonnaisista. Pitoisuudet ovat kuitenkin pieniä. Merkittävimmin astealdehydille altistuvat tupakoijat ja runsaammin alkoholia käyttävät. Kysyjä onkin huolehtinut sitä, että asetaldehydin saanti on hänellä todennäköisesti hyvin pientä.

On tärkeää muistaa, että ravinnossa on niin hyödyllisiä kuin haitallisiakin aineita. Tavallisin esimerkki tästä on kala. Kalaa suositellaan syötäväksi 2–3 kertaa viikossa, mutta jotta kalan terveys­riskit saataisiin mahdollisimman vähäisiksi, elintarviketurvallisuusviranomaiset korostavat, että kalaa tulee käyttää lajeja vaihdellen. Näin saamme kalan hyödyt, eivätkä haitat (esim. ympäristömyrkyt) pääse kasvamaan merkittäviksi.

Asetaldehydi on luokiteltu syöpää aiheuttavaksi yhdisteeksi, mutta jos ei tupakoi eikä käytä runsaasti alkoholia, sen vaarat voi nykytietämyksen mukaan unohtaa. Monipuolinen ruokavalio on parhaita syövän ehkäisykeinoja ja juuri se asia, mihin voimme helposti itse vaikuttaa. Lisätietoa asetaldehydistä löytyy Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran internetsivulta laittamalla hakusanaksi asetaldehydi.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

olikohan ihan täyttä faktaa
Viesti

Nyt olisi mukava tietää tunteeko vastaaja kovinkaan hyvin tutkimuskenttää asetaldehydin osalta. Pitkään akateemista tutkimusta alkoholin ja sen vaikutuksesta tehneet ovat sitä mieltä, että asetaldehydi on syytä huomioida ja sen saantia vähentää mahdollisuuksien mukaan. Olisi myös mukava tietää, tarkoittaako vastaaja tässä nyt vain tilannetta Suomessa vai yleisemminkin, kun näyttöön perustuen tiedetään asetaldehydin ja mahasyövän yhteys tietyillä alueilla, joissa esim. ruoan valmistuksessa ja sen säilymiseen tähtäävissä valmistustavoissa syntyy asetaldehydiä.

Tasaisin väliajoin voi lukea joidenkin asiantuntijoiden olevan sitä mieltä, ettei asetaldehydiin ole syytä kiinnittää huomiota. Todeta voi, että nämä asiantuntijat ovat järjestään asiantuntijoita, jotka eivät tunne kenttää, mutta ottavat asiaan kantaa. Vastaaja mainitsee, että nykytietämyksen valossa asetaldehydin vaarat voi unohtaa. Minkä ihmeen nykytietämyksen mukaan näin on?

Maan tavan mukaan muistetaan ylikorostaa tupakoinnin ja alkoholin käytön olevan ainoat riskitekijät, kun puhutaan asetaldehydistä. Vielä nämä asiantuntijat joutuvat myöntämään olleensa väärässä, toivottavasti heidät ja heidän lausuntonsa muistetaan vielä silloinkin, kun yleinen mielipide on jo muuttunut. Asetaldehydiä saa edelleen jopa lisätä elintarvikkeisiin, mutta kosmetiikkaan on jo tullut rajoituksia. Jos tätä ajattelee vähänkään pidemmälle ymmärtää melkoisen ristiriidan. Otatteko mielummin myrkkyä ihollenne vai syötte sitä?