Poimi ja pistele poskeen monenlaisia marjoja varvuista ja pensaista, torilta ja metsästä. Koska joissakin marjoissa on paljon vitamiineja, toisissa taas muita ravintoaineita, niitä kannattaa syödä monipuolisesti ainakin kesällä.

Marjojen hyvistä aineista tärkeimpiä ovat terveyttä edistävät biologisesti vaikuttavat eli bioaktiiviset aineet,  joista parhaiten tunnetaan antioksidantit.

Nykykäsityksen mukaan ne hidastavat vanhenemista  ja estävät sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän syntyä. Marjojen antioksidantteja ovat C-vitamiini, E-vitamiini, vesiliukoiset B-ryhmän vesiliukoiset vitamiinit eli folaatit, sekä karotenoidit jotka ovat keltaisia, oransseja ja punaisia väriaineita.

Säännöllinen marjojen syönti edistää myös sydämen terveyttä vähentämällä  verihiutaleiden kasaantumisherkkyyttä, alentamalla verenpainetta ja lisäämällä hyvän kolesterolin määrää.

Marjojen bioaktiivisten aineiden on myös todettu vahvistavan elimistön puolustusmekanismeja ainakin sairauksia aiheuttavia suoliston bakteereja vastaan. Tällainen vaikutus on muun muassa karpalomehulla, jonka on todettu vähentävän naisten oireisten virtsatietulehdusten määrää. Itse tulehduksia se ei kuitenkaan paranna.

Monet marjauutteet estävät jopa syöpäsolujen kasvua ainakin soluviljelmissä, ehkä myös paksusuolen syövän riskiä.

Kuitu pitää nälkää

Lisäksi marjoissa on ainakin kolmea erityisen tärkeää ravintoainetta.

Ykkösenä näistä voi pitää vesiliukoista ravintokuitua, joka hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja tasaa verensokeria, sitoo kolesterolia suolesta imeytymättömään muotoon ja alentaa veren rasva-arvoja. Kaikki nämä ominaisuudet ovat hyväksi sydämelle.

Merkityksetöntä ei ole myöskään marjojen sisältämä vesi. Se, kuten vesi ruoka-aineissa yleensäkin, ylläpitää kylläisyyden tunnetta ja tukee osaltaan painonhallintaa. Hanasta laskettu vesi hulahtaa elimistön läpi nopeammin, eikä sillä siis ole tätä samaa vaikutusta.

Lisäksi marjoissa on kaliumia, joka edistää suolan ainesosan, natriumin eritystä ja alentaa siten verenpainetta.

Ei karpaloa kaikille

Vaikka ravintoaineiden pitoisuudet vaihtelevat, yhteistä marjoille on se, että ne kaikki ovat terveellistä, kevyttä syötävää.

Mutta yksi poikekus tästä säännöstä on. Karpalo ja siitä tehtävät valmisteet saattavat muuttaa veren hyytymistä estävien varfariinilääkkeiden, yleisimmin Marevanin, tehoa. Tätä lääkettä käytetään veitulppien ehkäisyyn, jos niiden vaara on tavallista suurempi. Suuri määrä karpalomehua tai muuta karpalovalmistetta voi muuttaa varfariinihoidon tasapainoa ja aiheuttaa vakaviakin verenvuotoja.

Marjojen hyvät vaikutukset tulevat tietysti parhaiten esille, kun syö niitä säännöllisesti, pari, kolme kourallista päivässä ainakin kesällä, kun aromit ovat parhaimmillaan. Ja mikä estää silloin tällöin syömästä talvellakin kotimaisia marjoja etelän hedelmien asemesta.

Kotimaisia marjoja, lähiruokaa, kannattaa tietysti suosia, mutta ravitsemuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, jos silloin tällöin syö rasiallisen ulkomaisia. Se on pisara meressä, sillä kukin meistä syö vuosittain tonnin verran ruokaa, ellei enemmänkin.

Sekoita itse jogurtit

Tuoreet marjat ovat terveellisimpiä, mutta yhtä suositeltavia talvella sulatettuina pakastemarjoina esimerkiksi jogurteissa ja viileissä. Helposti haihtuvaa C-vitamiinia näissä tuotteissa on hieman vähemmän, mutta muita ravintoaineita kuten tuoreissa. Miinusta tulee näihin hapanmaitotuotteisiin lisätystä sokerista ja rasvasta, jotka energiapitoisuutensa takia vähentää marjojen ravitsemuksellista arvoa.

Ravitsemuksellisesti parhaat marjajogurtit ja viilit tietysti saa sekoittamalla ne itse tuoreista tai pakastetuista marjoista ja vähärasvaisista sekä -sokerisista tuotteista.

Poimijan muistilista

Keveytensä ansiosta marjat tukevat painonhallintaa siksikin, että niiden pomiminen luonnosta on hyvää, monipuolista liikuntaa. Poimimisessa on hyvä muistaa muutama sääntö:  vain kypsiä marjoja kuivalla säällä, säilymisen takaamiseksi koriin tai ämpäriin, ei muovipussiin. Ja marjastajan täytyy pysytellä tosiaan metsässä, teiden tai saastuttavien teollisuuslaitosten läheltä ei saa poimia.

Jos kotipakastimeen ei mahdu, kaupan pakastealtaasta voi poimia kotimaisia marjoja ympäri vuoden. Eivätkä ne ole kovin kalliitaakaan, kun ottaa huomioon, että joku on ne sinne poiminut, perannut, pakannut ja pakastanut.

Mustaherukka:
Enemmän kaliumia kuin muissa marjoissa. Kalium edistää suolan ainesosan, natriumin eritystä ja alentaa siten verenpainetta. Lisäksi A-vitamiinin esiasteita karotenoideja ja C-vitamiinia. Estää suoliston bakteerikasvua.

Lakka: Erityisen paljon vesiliukoista kuitua.  Myös karotenoideja, C-vitamiinia, sisältämänsä ellagitanniinin ansiosta tehokkain kaikkia tutkittuja bakteereita vastaan.

Mansikka: Estää suoliston bakteerikasvua, hyvä C-vitamiinin lähde.

Mustikka: Sisältää  runsaasti sinisen värin antavia antosyaaneja, jotka todennäköisesti ovat hyväksi ikääntyville ja näyttöpäätetyön rasittamille silmille. Mustikka voi ehkä myös helpottaa muistiongelmia ja motorisia toimintoja. Estää suoliston bakteerikasvua.

Tyrni: Paljon C-vitamiinia. Tyrnimarjojen sisältämä öljy vähentää verihiutaleiden sakkautumistaipumusta ja ehkä siten ehkäisee veritulppariskiä.

Vadelma: Sisältämänsä ellagitanniinin ansiosta marjoista lakan tavoin tehokkain suolistobakteereja vastaan.

Lue lisää marjoista.

Kommentit (0)

Olen kolmekymppinen nainen ja huolissani asetaldehydin saannista. En juo alkoholia enkä polta, mutta lukemani mukaan asetaldehydiä on paljon myös meijerituotteissa, hedelmämehuissa, leivonnaisissa jne. Lääkärini mukaan mahasyöpä on kuitenkin todella harvinainen alle 50-vuotiailla, mutta silti asetaldehydille altistuminen huolettaa. Välillä tulee jopa mietittyä, mitä oikein uskaltaa syödä, jotta välttyisi asetaldehydiltä. Ylireagoinko, vai onko todellakin syytä huoleen?

Kysyjä on oikeassa siinä, että asetaldehydiä löytyy mm. maitovalmisteista, hedelmämehuista ja leivonnaisista. Pitoisuudet ovat kuitenkin pieniä. Merkittävimmin astealdehydille altistuvat tupakoijat ja runsaammin alkoholia käyttävät. Kysyjä onkin huolehtinut sitä, että asetaldehydin saanti on hänellä todennäköisesti hyvin pientä.

On tärkeää muistaa, että ravinnossa on niin hyödyllisiä kuin haitallisiakin aineita. Tavallisin esimerkki tästä on kala. Kalaa suositellaan syötäväksi 2–3 kertaa viikossa, mutta jotta kalan terveys­riskit saataisiin mahdollisimman vähäisiksi, elintarviketurvallisuusviranomaiset korostavat, että kalaa tulee käyttää lajeja vaihdellen. Näin saamme kalan hyödyt, eivätkä haitat (esim. ympäristömyrkyt) pääse kasvamaan merkittäviksi.

Asetaldehydi on luokiteltu syöpää aiheuttavaksi yhdisteeksi, mutta jos ei tupakoi eikä käytä runsaasti alkoholia, sen vaarat voi nykytietämyksen mukaan unohtaa. Monipuolinen ruokavalio on parhaita syövän ehkäisykeinoja ja juuri se asia, mihin voimme helposti itse vaikuttaa. Lisätietoa asetaldehydistä löytyy Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran internetsivulta laittamalla hakusanaksi asetaldehydi.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

olikohan ihan täyttä faktaa
Viesti

Nyt olisi mukava tietää tunteeko vastaaja kovinkaan hyvin tutkimuskenttää asetaldehydin osalta. Pitkään akateemista tutkimusta alkoholin ja sen vaikutuksesta tehneet ovat sitä mieltä, että asetaldehydi on syytä huomioida ja sen saantia vähentää mahdollisuuksien mukaan. Olisi myös mukava tietää, tarkoittaako vastaaja tässä nyt vain tilannetta Suomessa vai yleisemminkin, kun näyttöön perustuen tiedetään asetaldehydin ja mahasyövän yhteys tietyillä alueilla, joissa esim. ruoan valmistuksessa ja sen säilymiseen tähtäävissä valmistustavoissa syntyy asetaldehydiä.

Tasaisin väliajoin voi lukea joidenkin asiantuntijoiden olevan sitä mieltä, ettei asetaldehydiin ole syytä kiinnittää huomiota. Todeta voi, että nämä asiantuntijat ovat järjestään asiantuntijoita, jotka eivät tunne kenttää, mutta ottavat asiaan kantaa. Vastaaja mainitsee, että nykytietämyksen valossa asetaldehydin vaarat voi unohtaa. Minkä ihmeen nykytietämyksen mukaan näin on?

Maan tavan mukaan muistetaan ylikorostaa tupakoinnin ja alkoholin käytön olevan ainoat riskitekijät, kun puhutaan asetaldehydistä. Vielä nämä asiantuntijat joutuvat myöntämään olleensa väärässä, toivottavasti heidät ja heidän lausuntonsa muistetaan vielä silloinkin, kun yleinen mielipide on jo muuttunut. Asetaldehydiä saa edelleen jopa lisätä elintarvikkeisiin, mutta kosmetiikkaan on jo tullut rajoituksia. Jos tätä ajattelee vähänkään pidemmälle ymmärtää melkoisen ristiriidan. Otatteko mielummin myrkkyä ihollenne vai syötte sitä?

Olen alkanut syödä gluteenittomasti ärtyvän suoleni takia, kun huomasin, ettei gluteeni sovi minulle, koska saan siitä turvotusta, kipuja ja ilmavaivoja. Keliakia on testattu verikokeella, eikä sitä ole. Voinko jatkaa silti gluteenittomasti? Voiko siitä olla suolistolle haittaa? Voiko kehittyä gluteeniherkkyys tai keliakia? Entä tarvitsenko vitamiinilisiä?

Jos ruokavaliolla voi vähentää ikävää oireilua, sitä kannattaa käyttää – olipa rajoitusten syy mikä tahansa. Gluteenia sisältävien viljojen aiheuttamien oireiden taustalla voi keliakian lisäksi olla esim. vilja-allergia. Viime aikoina on puhuttu myös gluteeni-intoleranssista, mutta lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan.

Gluteeniton ruokavalio ei aiheuta mitään ravitsemuksellista riskiä edellyttäen, että se on koostettu terveellisen ruokavalion periaatteiden mukaisesti.

Suositeltavia gluteenittomia viljoja ja viljanomaisia vaihtoehtoja ovat gluteeniton kaura, täysjyväriisi, tattari, hirssi, täysjyvämaissi, kvinoa, amarantti ja teff. Näitä on nykyisin hyvin saatavilla.

Ruokavalio olisi hyvä koostaa seuraavien periaatteiden mukaisesti: noin puoli kiloa kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivässä; rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita 5–6 dl ja vähärasvaista juustoa 2–3 viipaletta päivässä; naiselle 6 ja miehelle 9 annosta viljatuotteita päivässä täysjyvätuotteita suosien ja lisäksi kasviöljyjä ja niistä tehtyjä margariineja ruoanvalmistukseen, leivälle ja leivontaan sekä öljyä tai öljykastiketta salaattiin. Lisäksi kalaa suositellaan 2–3 kertaa viikossa. Muina päivinä voi pääaterialle valita broileria, kalkkunaa tai punaista lihaa. Myös soijatuotteet ja palkokasvit ovat hyviä vaihtoehtoja. Tarkempia ohjeita löytyy ravitsemussuosituksista, jotka puolestaan löytyvät Valtion ravitsemusneuvottelukunnan internet-sivuilta www.vrn.fi,
kohdasta julkaisut.

Vitamiinilisien kohdalla pätevät samat periaatteet kuin muillakin eli yleisesti suositellaan aikuisille vain 10 mikrogramman D-vitamiinilisää, jos ei käytä vitaminoituja maitovalmisteita, vitaminoituja margariineja tai kalaa.
 

 

 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Teollinen on terveellistä
Viesti

Juu, kyllä teolliset kevyttuotteet pitää terveenä! ;-) Jos söisin leipää tuommoisia määriä, ei tarvitsisi muuta syödäkään koko päivänä. Syön mieluummin kasviksia ja jotain proteiinia.

Vierailija
Viesti

Margariinit jaa levitteet, jotka koostuvat kasviöljyistä, lähinnä rypsistä, monista lisäaineista ja synteettisistä, katalyyttisellä vaihtoesteröinnillä keinotekoisesti kovetetuista uusrasvoista, joita väestö ei koskaan aikaisemmin ole ravinnostaan saanut. Kuka ostaa tällaista teollista moskaa? 

Suomessa rypsiöljyä suositellaan paistamiseen? Hiljattain uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät öljyt muuttuvat molekyylirakenteeltaan syöpävaarallisiksi, kun niitä paistetaan kuumassa lämpötilassa. Syöpävaaralliseksi paistettaessa muuttuvia rasvoja ovat siis mm. rypsiöljy, rapsiöljy, maissiöljy ja auringonkukkaöljy. Tutkimuksessa havaittiin, että näihin rasvoihin muodostuu helposti runsaasti myrkyllisiä aldehydiyhdisteitä, jotka altistavat mm. syövälle ja dementialle.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/margariinit.htm

B-vitamiineja mainostetaan hyvinvointivitamiineina, joista joidenkin saanti voi jäädä liian vähäiseksi. Tarkista kuulutko riskiryhmiin.

Miltä B-vitamiinin puutos tuntuu?

Väsymys, voimattomuus, muisti- ja keskittymishäiriöt voivat kieliä B-vitamiinien puutoksesta. Liian niukka saanti saattaa tuntua käsien ja jalkojen puutumisena tai pistelynä. Myös iho-oireet, kuten suupielten haavaumat, voivat johtua B-vitamiinin puutteesta.

Aina puutos ei tunnu. Ainoa varma keino vitamiinitason selvittämiseen on laboratoriokoe.

Kuinka syödä niin, että saa tarpeeksi B-vitamiineja?

B-vitamiineja kertyy viljasta, kasviksista, lihasta, kalasta ja maitovalmisteista. Maksassa on monia B-vitamiineja, myös B12-vitamiinia, jota saa vain eläinperäisistä tuotteista.

Parasta on syödä vaihtelevasti. Millään parilla superruoalla ei päivän tarvetta kateta. Viljoista kannattaa valita täysjyväiset ja kasviksia syödä myös kypsentämättöminä, sillä osa B-vitamiineista tuhoutuu keitettäessä.

Pähkinöitä ja siemeniä ei pidä unohtaa, sillä niissä on hyvien rasvojen lisäksi runsaasti B-vitamiineja.

Mitkä B-vitamiinit ovat heikoin kohtamme?

Suomalaiset saavat liian vähän folaattia. Sitä on kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa, etenkin tummanvihreissä vihanneksissa, kuten pinaatissa, parsakaalissa, lehtisalaatissa sekä palkokasveissa, esimerkiksi pavuissa, sekä täysjyväviljassa. Erityisesti hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisi saada enemmän folaattia.

B12-vitamiinia voi saada liian vähän joko imeytymishäiriön takia tai koska sitä ei ole tarpeeksi ruoassa. B12-vitamiinia on vain eläinperäisissä ruoka-aineissa, siis lihassa, kalassa, maidossa ja munissa. Imeytymishäiriö on yleisin yli 65-vuotiailla. Puutos uhkaa myös vegaaneja, jotka eivät syö lainkaan eläinkunnan tuotteita.

Miksi juuri nuoret naiset tarvitsevat B-vitamiineja?

B-vitamiineista folaatti on tärkeä siksi, että äidin vitamiinivarastojen täytyy riittää myös kohdussa kehittyvälle sikiölle. Äidin folaatin puute raskauden alkukuukausina voi aiheuttaa sikiölle vakavan hermostoputken sulkeutumishäiriön.

Folaattivarastoista on hyvä huolehtia jo silloin, kun lapsenhankintaa vasta suunnitellaan. Nuorten naisten kannattaa myös tästä syystä syödä kasviksia, hedelmiä, marjoja, palkokasveja ja täysjyvä­viljaa.

Vitamiinitaso saattaa olla huono myös, jos synnytyksiä on tiuhaan. Tällöin äidin varastot eivät ehdi täyttyä raskauksien välissä.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa raskaana olevien ja imettävien äitien saantisuosituksia nostettiin 500 milligrammaan päivässä, kun se muilla samanikäisillä naisilla on 400 milligrammaa.

Miksi vegaani tarvitsee B12-vitamiinia purkista?

Vegaanit joutuvat kiinnittämään huomiota B12-vitamiiniin, koska sitä ei ole lainkaan kasvikunnan tuotteissa. Vegaanista ruokavaliota noudattava tarvitsee säännöllisesti joko B12:lla täydennettyjä elintarvikkeita tai vitamiinipillerin.

Kasvissyöjät, joiden ruokavalioon kuuluvat maitotuotteet, saavat B12-vitamiinia muun muassa maidosta, jogurtista ja juustosta. He eivät yleensä tarvitse vitamiinilisää.

Yli 65-vuotiaista joka kymmenennellä B12-vitamiini imeytyy heikosti. Miksi?

Ikä ei yksin aiheuta B12-vitamiinin puutosta mutta iän myötä osa kärsii B12-vitamiinin imeytymishäiriöstä. Sen aiheuttaa mahalaukkua surkastuttava tulehdus, jonka syynä voi olla helikobakteeri tai jokin autoimmuunisairaus.

Vaikka monella iäkkäällä olisi parannettavaa ruoka­valiossa, ei syömisten viilaus auta, jos elimistö ei pysty hyödyntämään ravinnon vitamiineja. Todettuun imeytymishäiriöön tepsii vain vitamiinilisä, joka annetaan yleensä pistoksina.

Vaarantavatko jotkin taudit B-vitamiinien imeytymisen?

Suoliston imeytymishäiriöt, kuten Crohnin tauti tai hoitamaton keliakia, heikentävät B-vitamiinien imeytymistä. Saman tekevät myös mahalaukun ja ohutsuolen leikkaukset, joista toipuessa voi olla tarpeen syödä B12-vitamiinia. Jos mahalaukku poistetaan kokonaan syövän takia tai osittain laihdutusleikkauksessa, tarvitaan elin­ikäinen vitamiinihoito.

Diabeteksen hoidossa käytetty metformiini-lääke saattaa vähentää B12-vitamiinin imeytymistä. Jos kärsii metformiinihoidon aikana hermosto-oireista, kuten jalkojen tai käsien puutumisesta tai keskittymishäiriöistä, B12-vitamiinitaso kannattaa mitata laboratoriossa.

B-vitamiineja väitetään ”maksavitamiineiksi”. estävätkö ne alkoholin haittoja?

Runsas alkoholin käyttö voi johtaa paitsi folaatin myös tiamiinin ja nia­siinin puutokseen. Rankka juominen heikentää vitamiinien imeytymistä. Usein myös ruokavalion laatu kärsii, kun suuri osa energiasta tulee alko­holista.

Toisin kuin markkinamiehet väittävät, maksaa ei voi suojella vitamiini­lisillä. Siihen auttaa vain juomisen vähentäminen.

Tarvitseeko laihduttaja B-vitamiinipillereitä?

Jos ruokavalio on jostain syystä rajoittunut, saattaa vitamiinilisille olla tarvetta. Yksittäisen B-vitamiinivalmisteen sijaan usein parempi vaihtoehto on monivitamiini, josta saa monia välttämättömiä ravintoaineita.

Laihduttajan ruokavalio saattaa olla suppea varsinkin alkuspurtin aikana. Monivitamiinipilleri on hyväksi ainakin niukkaenergistä, alle 1 500 kilo­kalorin dieettiä noudattaville. Moni­vitamiini saattaa hyödyttää myös niitä paljon urheilevia, joiden lajiin liittyy jatkuva painon tarkkailu.

Voiko vitamiinilisällä paikata huonoa ruokavaliota?

Vitamiinivalmisteilla ei voi koskaan korvata terveellistä ruokaa. Vaikka ottaisikin lisää purkista, lautaselle kannattaa silti lapata erivärisiä kasviksia, täysjyväviljaa, maitovalmisteita, kalaa ja kohtuudella lihaa.

Ruoasta saa vitamiinien lisäksi muita terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita, kuten flavonoideja ja kuitua. Tavallisesta ruoasta ei voi saada liikaa vitamiineja.

Valtaosa saa riittävästi B-vitamiineja tavallisesta monipuolisesta ruoasta. Päivittäinen tarve vaihtelee vitamiinista riippuen 2 mikrogrammasta 20 milligrammaan.

B-vitamiinipillereiden käytöstä ohjeen mukaan ei ole haittaa. Suurten annosten pitkäaikaisista vaikutuksista ei tosin ole tutkimustietoa.

Asiantuntija: ´erikoistutkija, elintarviketieteiden maisteri Sari Niinistö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Liikkuja tarvitsee hiilihydraatteja, mutta ei patukkatankkausta.

Jos harrastaa vain kevyttä liikuntaa, hiilarien kohtuullisesta välttelystä ei ole haittaa. Sen sijaan rankoissa kestävyyslajeissa, kuten kovassa juoksussa, karppaajan jaksaminen on koetuksella. Treeniä on hankala jaksaa loppuun, ja silloin energiaakin kuluu vähemmän.

Ylimääräiset hiilarit jämähtävät lisäkiloiksi vyötärölle. Valkoiset viljat ja sokerit voi siis hyvillä mielin karsia. Silloin verensokeri ei pääse kipuamaan korkealle, insuliinin eritys vähenee ja rasva palaa tehokkaammin.

Sokeristen energiapatukoiden ja palautusjuomien tankkaaminen on peruskuntoilijalle lähes aina turhaa. Hyvä nyrkkisääntö on valita joka aterialle kaksi laadukasta hitaan hiilihydraatin lähdettä, kuten täysjyväleipää ja reilu kourallinen kasviksia, ja yksi annos hyvää proteiinia.

Liikunta polttaa ylimääräistä energiaa levossakin

Treenin jälkeen aineenvaihdunta kiihtyy, mutta vain tunniksi pariksi.

Harjoittelun jälkeen keho alkaa välittömästi valmistautua seuraavaan koitokseen ja korjata itseään, jolloin aineenvaihdunta kiihtyy. Jälkipolton roolia on kuitenkin liioiteltu rutkasti.

Sitä on tutkittu lähinnä huippu-urheilijoilla, ei peruskuntoilijoilla. Tunnin hölkkälenkin jälkeen aineenvaihdunta palautuu yleensä jo tunnissa normaaliuomiinsa. Ekstrakaloreita kuluu tavallisesti muutama kymmenen, eli suklaapalan verran.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikunta-lääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

Näin laihdut liikkuen

Treenaa lihaskuntoa.
Jos laihdutat ja harrastat vain aerobista liikuntaa, menetät enemmän kallisarvoista lihasmassaa.

Muista kevyt liikunta.
Se vähentää stressihormonien määrää, palauttaa kovista treeneistä ja auttaa säätelemään ruokahalua.

Vaihtele lajeja,
niin lihakset saavat uutta ärsykettä ja motivaatio pysyy  korkealla.

Pidä ateriarytmi
säännöllisenä, niin aineenvaihdunta pysyy vilkkaana. Puolen kilon tai kilon painonpudotus viikossa on sopiva tahti.

Lisää arkiaktiivisuutta.
Monta kevyttä liikuntapätkää päivässä on parempi kuin hikirääkki kerran viikossa. Jokainen minuutti lasketaan: kävele pysäkinvälit ja nouse tuolista vähintään kerran tunnissa.