5- ja 7-vuotiailla tyttärilläni on lähisukulaisia, joita he tapaavat usein ja jotka haluavat tarjota heille hyvää: makeisia ja jäätelöä. En ole itsekään absolutisti makean suhteen, ja lapset saavat kotonamme jossain määrin keksiä ja jäätelöä. Makeisia en harrasta. Olen yrittänyt puhua asiasta herkkujen tarjoajille, mutta viesti ei tunnu menevän perille. Ruoka-ajoista pidämme aika hyvin kiinni, ja tytöt syövät varsin monipuolisesti. Ylipaino-ongelmia ei ole.

Mikä on ”kohtuullinen määrä” makeaa – karkkeja ja jäätelöä – viikossa? Tiedän, ettei niitä tarvittaisi ollenkaan, mutta on vaikeaa olla poliisina tässä asiassa. Kuinka epäterveellistä jäätelö ylipäätään on? Miltä kuulostaa, että lapset syövät useita tuutteja viikossa, siihen karkit ja keksit päälle. Miten saisin sukulaiset ymmärtämään, että se mitä he tekevät, ei välttämättä ole lapsille hyväksi, vaikka he iloisiksi tulevatkin?

Terveyttä edistävään ruokavalioon voi kuulua myös herkkuja, kunhan niiden määrä pysyy kohtuullisena. Suurin ongelma runsaasta makean syönnistä on hampaille. Myös energiaa tulee helposti liikaa, jolloin painoa on vaikea hallita. Runsas makeiden tuotteiden käyttö myös vähentää ravintorikkaampien ruokien syömistä ja siten köyhdyttää ruokavalion ravintosisältöä.

Pääsääntöisesti makeiden tuotteiden käyttö olisi hyvä rajoittaa yhteen – kahteen päivään viikossa. Toki esim. lomareissulla tästä voi joustaa. Jos annoskoko on hyvin pieni, kuten pari palaa suklaata päiväkahvilla, voi tapa olla päivittäinenkin, kunhan ruokavalio muuten on monipuolinen.

Näkisin, että lastenne kohdalla yksi annos herkkuja – makeisia tai jäätelöä – voisi olla sopiva määrä sukuloidessa. Runsaasta makean syönnistä voi tulla huono olokin, joten siksikin hyvin runsasta päivittäistä käyttöä olisi hyvä välttää.

Kekseistä löytyy nykyään täysjyvävaihtoehtoja, joiden valmistuksessa on käytetty pehmeää rasvaa, joten niitä voisi suosia.

Jäätelön ongelmana ovat sokeri ja kova rasva. Myös kasvirasvajäätelön rasva on kovaa. Jos jäätelöä tulee esim. lomaillessa syötyä päivittäin, kannattaa valita pääsääntöisesti kevyempi vaihtoehto eli korkeintaan 4 % rasvaa sisältävä. Soija-, kaura- ja riisipohjaiset jäätelöt ovat rasvan laadultaan huomattavasti maitopohjaisia parempia, mutta sokeria niissäkin varsin reilusti.

Ursula Schwab
ravitsemusterapian apulaisprofessori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Ruoan tekeminen kotona ja kotimaisen ostaminen vähentävät ympäristömyrkkyjen määrää, ravitsemusterapeutti Sari Aalto neuvoo.

OSTA PERUSELINTARVIKKEITA

 Jos haluat karttaa myös lisäaineita, kannattaa ostaa tuotteita, jotka ovat lähellä alkuperäistä raaka-ainetta. Valitse tuoretta lihaa, kalaa, vihanneksia, marjoja, hedelmiä, kanamunia ja maitoa. Luomutuotteet eivät nykytiedon mukaan poikkea ravintosisällöltään tavanomaisista mutta lisäaineita niissä sallitaan vähemmän.

SUOSI KOTIMAISTA

Kotimaisuus on tae tuotantoon ja valmistukseen liittyvien säädösten noudattamisesta sekä puhtaammasta ympäristöstä. Valitse kotimaisina ainakin liha, kala, kananmunat ja maitovalmisteet. Myös rasvaisissa tuotteissa kotimaisuus kannattaa, sillä monet vierasaineet, kuten raskasmetallit, jäävät rasvaliukoisina tuotteisiin. Joutsenkuvioinen Hyvää Suomesta -merkki kertoo, että elintarvike on valmistettu ja pakattu Suomessa, tuoteryhmästä riippuen joko kokonaan tai vähintään 75-prosenttisesti kotimaisista raaka-aineista.

NOUDATA RUOKAPYRAMIDIA

Kun syöt ravitsemussuositusten mukaan, vähennät huomaamatta vierasaineiden saantia. Ruokapyramidin perustana ovat täysjyvävilja, marjat, hedelmät ja kasvikset. Niistä tulisi saada noin puolet päivän energiasta. Lisäaineitakin on eniten ruokapyramidin huipulla olevissa tuotteissa: kekseissä, sipseissä, karkeissa ja limuissa, joissa on myös eniten sokeria, suolaa ja rasvaa. Alkoholijuomissakin on yllättävän paljon lisäaineita.

TEE ITSE

Kun raaka-aineet ovat helppoja ja edullisia. Marinoi itse lihat, samalla saat säädettyä suolan ja rasvan määrää. Luonnonjogurtti maustuu kotimaisilla marjoilla, valmiin sitruunarahkapurkin sijasta voit sekoittaa perusrahkaan sitruunamehua ja sokeria. Voit säästää aikaa käyttämällä esimerkiksi pakastevihanneksia. Niissä ovat ravintoaineet tallella, eikä niihin ole lisätty mitään, ei edes suolaa. Mahdollisia vierasaineita vältät valitsemalla pussin, jonka raaka-aineet ovat kotimaisia.

LIITY RUOKAPIIRIIN

Kun ostat lähiruokaa, tiedät, kuinka ruokasi on tuotettu, ja ruokapiirissä tutustut muihin samanmielisiin.

Sitruunapippuri

Artikkelissa mainittu väittämä, ettei luomutuotteiden ravintosisältö poikkea normaaliruoasta ei pidä ihan paikkaansa. Luomutuotteita on tutkittu ja niiden on todettu sisältävän niin sanottuun normaaliruokaan nähden korkeampia vitamiinipitoisuuksia. Moni väittää myös, että niiden maku on parempi. Sitä en osaa sanoa, makuasioista kun ei voi kiistellä, mutta tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, ettei luomutuotannossa saa käyttää kasvisuojelumyrkkyjä, joka onkin monella se syy luomutuotteiden käyttämiseen.

Vaikka kotimaisuutta ja lähiruokaa pitäisikin työllisyyden näkökulmasta suosia, ei se yksin valitettavasti ole mikään tae puhtaudesta. Jos syö niin sanottua normiruokaa, kotimaisessa tai pikemminkin eu:n sisällä tuotetussa ruoassa on havaittu vähemmän kasvisuojelumyrkkyjäämiä kuin eu:n ulkopuolelta tulevissa. Lisäksi on elintarvikkeita, kuten vaikka kahvi, joista näitä kasvisuojelumyrkkyjäämiä ei seurata. Ainakin tällaisten elintarvikkeiden osalta luomuversio saattaa olla turvallisempi valinta. Mikäli lisäaineista on huolissaan pärjää pitkälle sillä, että valmistaa mahdollisimman paljon itse ruokansa alusta loppuun, kuten artikkelissakin jo mainittiinkin.

Ruokakirjailija Mari Moilanen nauttii ruokalahjojen antamisesta. Tässä kaksi vinkkiä syksyisten kaveritapaamisten iloksi. Mallaspatongit iltaan, suklainen granola vaikka brunssille.

Mari Moilanen kertoo syyskuun Hyvän terveyden (11/2016) Hyvää tekevät -palstalla ruokalahjavinkkinsä. Tässä ohjeet kahden vinkin valmistukseen.

Mallaspatongit

Taikinasta valmistuu 2 patonkia.

Mallasiirappi:

2 1/2 dl vettä

2 dl ruokosokeria

1/2 dl kaljamaltaita

Patongit:

1 1/2 dl tummaa olutta, esim. porteria

3 dl vettä

1 ps kuivahiivaa

1 rkl mallassiirappia

1 tl suolaa

10 1/2 dl spelttijauhoja

1 rkl kaljamaltaita

1/4 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

Valmista ensin mallassiirappi. Mittaa kattilaan vesi, ruokosokeri sekä kaljamaltaat. Anna kiehua reippaasti 5 minuuttia, siivilöi ja jäähdytä. Säilytä siirappia puhtaassa lasipurkissa.

Lämmitä olut sekä vesi hieman kädenlämpöä kuumemmaksi. Lisää hiiva ja mallassiirappi. Anna seoksen kuplia noin viiden minuutin ajan. Lisää suola.

Sekoita jauhoihin maltaat. Vaivaa jauhot erissä taikinaan. Lisää lopuksi rypsiöljy. Kohota taikina kaksinkertaiseksi.

Leivo taikinasta kaksi patonkia ja nostata niitä patonkipellillä liinan alla 10-15 minuuttia. Voitele patonkien pinta vedellä ja paista ensin 225 asteessa 15 minuuttia, laske lämpö 200 asteesee ja paista vielä 10 minuuttia.

 

After eight -granola

Tällä ohjeella granolaa valmistuu noin litra.

1 dl kaurahiutaleita

1 rkl kanelia

1 rkl kardemummaa

ripaus ruususuolaa

1 1/2 dl kookosöljyä

1 dl vaahterasiirappia

1 vaniljatanko

Lisäksi:

150 g suklaarouhetta

3-4 tl piparminttuöljyä

kaakaonibsejä

Sekoita kaurahiutaleet, kaneli, kardemumma ja ripaus suolaa kulhossa. Sulata kookosöljy. Sekoita kookosöljyyn vaahterasiirappi ja yhden vaniljatangon siemenet. Sekoita neste kaurahiutaleseokseen.

Levitä seos tasaisesti uunipellille ja rapeuta seosta 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Sekoita granolaa muutaman kerran paahtumisen aikana.

Kun granola on valmis, ota se uunista ja sekoita kuuman seoksen joukkoon 100 grammaa rouhittua suklaata sekä piparminttuöljy. Sekoita niin, että suklaa sulaa granolaan.

Lisää lopuksi jäähtyneeseen granolaan kaakaonibsit ja loppu suklaarouhe.

 

Katso Mari Moilasen muut ruokalahjavinkit:  Hyvä terveys 11 / 2016.

Hölmistynyt

Hei! Miten on mahdollista että kaurahiutaleita tulee vain 1 dl ?? Ja kookosöljyä 1 1/2 dl ja vaahterasiirappia 1 dl ?? Tein tällä ohjeella ja oli TODELLA nestemäistä, jouduin lisäämään huomattavasti kaurahiutaleita + cashew-pähkinöitä. Ohjeessa on varmaankin virhe ??

Syömisiimme lyödään leimoja herkästi. Lue mitä ovat esimerkiksi luomu-, lähi- tai superruoka?

LUOMURUOKA tuotetaan ilman väkilannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Pellot ovat kauempana teollisuudesta kuin muut pellot. Lisäaineita sallitaan 48, kun muussa elintarvikkeiden valmistuksessa sallittuja on yli 300.

LÄHIRUOKA on lähellä tuotettua ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. Tuotantotapa voi olla tavanomainen tai luomu.

SUPERFOOD on markkinoinnissa käytetty termi ravintotiheistä elintarvikkeista. Se ei tarkoita, että tuotteella olisi tieteellisesti osoitettua vaikutusta terveyteen tai että se automaattisesti olisi luomua tai lisäaineetonta.

LISÄAINE on tarkoituksella lisätty aine, jonka turvallisuuden viranomaiset tarkistavat ja jonka käyttöä säädellään laeilla. Joillekin lisäaineille on määritelty korkein sallittu päiväannos eli ADI-arvo. Lisäaineet muun muassa sakeuttavat, makeuttavat, värittävät ja säilyttävät ruokaa.

VIERASAINE on vahingossa ruokaan joutunut haitallinen aine, kuten raskasmetalli, ympäristömyrkky tai eläintenhoidossa käytetyn lääkeaineen jäämä. Niitä ei tuoteselosteista löydy. Vierasaineita voi olla niin tavanomaisessa kuin luomuruoassakin.

 

ASIANTUNTIJAT: Marina Heinonen, elintarviketieteiden tohtori, ravinnon turvallisuuden professori, Helsingin yliopisto. Sari Aalto, ravitsemusterapeutti, ravitsemustieteen lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

Haluamme puhdasta ruokaa – mutta mitä se on? Lisäaineetonta, prosessoimatonta vai luomua?

Yksinkertaisin terveysteko tänä päivänä on se, mitä panemme suuhumme. Nyt rummutetaan puhtaan ruoan puolesta: prosessoimattomalla, lisäaineettomalla, luomulla ja lähiruoalla on kaikilla kannattajansa.

Mutta onko puhtaan ruoan tavoittelussa järkeä? Ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen pitää melua ylimitoitettuna. Hänen mielestään puhdas ruoka on sellaista, joka ei sisällä haitallisia mikrobeja, ympäristömyrkkyjä tai hiekkaa.

Prosessoimaton ja lisäaineeton ruoka ei ole terveyden kannalta sen terveellisempää kuin tavallinen ruoka — joskus jopa päinvastoin.

— Prosessointihan tarkoittaa kokkaamista: ruoan pilkkomista, sekoittamista ja kuumentamista. Suuri teollinen mittakaava ei tee siitä huonoa.

Otetaan esimerkiksi einesmakaronilaatikko: siinä ovat ainekset kohdallaan eikä yhtään lisäainetta. Kotona tehden saa maukkaampaa, kun elintarviketeollisuus yrittää tehdä kaikille sopivaa, mutta asia korjaantuu tuunaamalla ja maustamalla eines oman makunsa mukaan.

Terveellisemmäksikään kotiruoka ei välttämättä tule. Kaikki eivät ole synnynnäisiä mestarimaustajia ja makua haetaan liiasta suolasta ja rasvasta.

— Suola, sokeri ja kova rasva ovat suurimmat pahikset, kun puhutaan ruoan vaikutuksesta terveyteen.

Luonto osaa yllättää

Lisäaineita pelätään turhaan. Niitä käytetään parantamaan ruoan rakennetta, makua, väriä tai estämään sen pilaantuminen. Ne eivät ole joutuneet ruokaan vahingossa, eikä niitä ole ujutettu mukaan kuluttajalta salaa. Kaikki käytetyt lisäaineet on listattu tuoteselosteeseen.

Luonnollisuus kuulostaa hienolta tavoitteelta, mutta se ei ole tae turvallisuudesta. Myös luomutuotteet ja lähiruoka homehtuvat tai saattavat sisältää ympäristömyrkkyjä.

Luonnollisuuden haikailussa saattaa unohtua, että monia lisäaineita on ruoassa luontaisestikin. Esimerkiksi omenaa syödessään saa pektiiniä (E440), askorbiinihappoa (E300) ja omenahappoa (E296). Lisäainekäytössä pektiini käy jogurttien ja hillojen sakeuttamiseen ja askorbiihappo estämään hedelmämehujen tummumista. Omenahapolla säädellään mehun happamuutta ja hidastetaan homeiden kasvua.

Ruoan lisäaineissa määrät ovat häviävän pieniä vastaaviin luontaisiin pitoisuuksiin verrattuna. Yleensä niitä lisätään milligrammoja, kun luontaisesti määrät ovat grammoja.

Jopa terveellisempää

Lisäaineiden vastustajien silmätikuksi on noussut muun muassa natriumglutamaatti (E621). Sen pelätään aiheuttavan lapsille käytöshäiriöitä ja neurologisia sairauksia, kuten dementiaa.

Natriumglutamaatin vaarojen rummutus ihmetyttää Heinosta. Mitään haittoja ei ole todettu suurillakaan annoksilla, ei edes poikkeuksellisesti ihmisille tehdyissä kokeissa — normaalistihan lisäaineet testataan eläin- tai solukokeissa. Natriumglutamaatille ei ole määritelty suurimmasta päivittäissaannista kertovaa ADI-arvoa eli sen käyttöä ei ole rajoitettu.

Proteiinien sisältämää glutamiinihappoa on luonnossa vaikka possunlihassa tai tomaatissa. Niitä syömällä saa glutamaattia enemmän kuin ruoasta, jossa sitä on käytetty lisäaineena. Osa porsaanleikkeen proteiinista pilkkoutuu aivan samaksi aineeksi kuin aromisuolasta saatu glutamaatti.

Lisäaineesta saattaa olla jopa hyötyä terveydelle: kun suola vaihdetaan natriumglutamaattiin, tuotteen suolapitoisuus vähenee jopa kolmannekseen. Tämä on eduksi niille, joiden verenpaine tuppaa nousemaan.

Ruokatalot ovat tuoneet markkinoille lihatuotteita, joista natriumglutamaatti on poistettu. Heinosen mukaan tähän ei perusteena ole terveellisyys vaan se on markkinointikikka: teollisuus tarjoaa sitä, mitä ostajat haluavat.

Lisäaineiden takia Heinonen ei jätä mitään ruokaa ostamatta. Hän ei ole yliherkkä millekään lisäaineelle eikä karsasta niitä myöskään eettisistä syistä. Tosin perheen kasvissyöjä välttelee eläinperäisiä lisäaineita, kuten väriaine karmiinia (E120), jonka punaisuus tulee Azoreilla viljellyistä kirvoista.

Turvallista ruokaa

Lisäaineiden E-koodijärjestelmä on kehitetty Euroopassa. Numeron edessä oleva E merkitsee, että Euroopan unioni on arvioinut lisäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön.

Kaikista hyväksytyistä 323 lisäaineista on tehty tarkat tieteelliset turvallisuusarviot. Esimerkiksi makeutusaine aspartaamin (E951) turvallisuus on tutkittu neljään kertaan, viimeksi joulukuussa.

Aspartaamin suurinta päiväannosta ei muutettu. Se on 40 mg painokiloa kohti eli aikuinen voi juoda turvallisesti neljä litraa aspartaamilla makeutettua limua päivässä, 20-kiloinen lapsi kolme litraa. Vain harvinaista entsyyminpuutosta, fenyyliketouriaa, sairastavat joutuvat välttämään aspartaamia.

Osalle lisäaineista on määritelty suurin päiväannos, mutta suurinta osaa lisäaineista saa käyttää ilman rajoituksia.

Suomalaisilla turvarajat heiluvat kahden lisäaineryhmän kohdalla, ja niissäkin vain lapsilla. Suomalaislapset voivat saada liikaa nitriittiä (E249 ja E250) ja bentsoaatteja (E210—219). Niiden on eläinkokeissa todettu aiheuttavan yliherkkyysoireita ja mahdollisesti keskittymisongelmia suurilla annoksilla. Nitriittiä saa lihajalosteista, kuten makkaroista ja leikkeleistä, bentsoaatteja esimerkiksi mehuista, ketsupista ja levitteistä.

— Nitriitin ja bentsoaatin saantia voi vähentää helposti karsimalla nakkien ja kinkkuleikkeiden syömistä. Ei niitä kukaan tarvitse joka päivä.

Jotkut lisäaineet, kuten sulfiitit (E221—228), saattavat aiheuttaa yliherkkyysoireita. Jos iho lehahtelee tai vatsa kiukuttelee tiettyjen ruokien syömisen jälkeen, kannattaa tutustua tuoteselosteisiin ja vältellä oireiden aiheuttajia.

Puhdasta kotimaasta

Lisäaineita suurempi riski liittyy vierasaineisiin: raskasmetalleihin ja ympäristömyrkkyihin, jotka kertyvät raaka-aineisiin ilmasta, vedestä ja maasta. Myös eläinten hoidossa käytetyt lääkejäämät saattavat kulkeutua syömisten mukana elimistöömme. Näistä ei tuoteselosteessa kerrota, eikä niiden määrää aina tiedetäkään.

— Ympäristömyrkkyjä välttelee helpoimmin ostamalla kotimaisia liha- ja maitotuotteita. Silloin tietää syövänsä ruokaa, joka on kasvanut puhtaassa ympäristössä. Myös elintarvikevalvonta pelaa hyvin Suomessa, Heinonen sanoo.

Itse hän noudattaa ohjettaan ja ostaa kotimaista lihaa eikä brasilialaista pihviä, vaikka hinta olisi tuntuvasti halvempi. Myös maitotuotteet ovat aina suomalaisia. Vihanneshyllyllä hän tekee poikkeuksen, ainakin silloin kun kotimainen kurkku ja tomaatti ovat kalleimmillaan.

— En myöskään kieltäydy unkarilaisesta tai espanjalaisesta parsasta. Kyllähän niistä pitää keväällä nauttia.

Kotimaisen kalan asemaa Heinonen surkuttelee. Silakka ja järvikalat keräävät ympäristömyrkkyjä siinä määrin, että Heinosillakin mietitään, kuinka usein niitä voi syödä — etenkin kun suvusta löytyy kalamiehiä omasta takaa. Kokonaan muikkuja ja muita sisävesien herkkuja ei onneksi tarvitse hylätä, kunhan ei tyydy yhteen lajiin. Kalan terveyshyödyt hakkaavat haitat.