ravitsemusterapia, ahminta, turvotus, laihdutus, addiktio
Kuva Shutterstock

Mikä ruoka on oikeasti terveellistä? Olen tunnesyöjä, mikä avuksi? Miksi vatsaani turvottaa? Nämä kaikki ovat hyviä syitä hakea apua ravitsemusterapeutilta.

Ketkä hyötyvät ravitsemusterapiasta?

Tällä hetkellä iso osa asiakkaista kärsii ylipainosta tai elintapasairauksista, kuten diabeteksesta tai sydän- ja verisuonitaudista. Myös jatkuvat vatsavaivat, keliakia ja ärtyneen suolen oireyhtymä sekä syömistä rajoittavat allergiat ja yliherkkyydet saavat hakeutumaan ravitsemusterapeutille. He auttavat myös silloin, jos aterioiminen on ongelmallista, kuten anoreksiassa, bulimiassa, ortoreksiassa ja BED-ahmimishäiriössä.

Keille muille siitä voisi olla apua?

Paljon liikkuvat ja urheilevat voisivat useammin selvittää ravitsemusterapiassa, miten he saavat omaan treeniinsä suhteutettuna tarpeeksi energiaa ja riittävästi rakennusaineita lihaksille. Ravitsemuksella on iso merkitys myös elinkaaren loppuvaiheissa, sillä sopivalla ruokavaliolla monet iäkkäät saisivat lisää virkeyttä ja voimia. Temppuilevien lasten ruokapulmissa ravitsemusterapeutti voisi olla järjen ääni, jonka avulla lapsi oppisi syömään monipuolisesti ja hyötyisi siitä koko elämänsä ajan.

Ravitsemuksesta on saatavilla paljon tietoa, mutta se on osittain ristiriitaista ja voi aiheuttaa hämmennystä siitä, mitä kannattaa syödä.

Kevyttuotteita saatetaan pitää epäterveellisinä ja kovia rasvoja suositaan virheellisesti terveystuotteina. Ravitsemusterapeutti voi auttaa vaihtoehtojen tulvan keskellä löytämään tasapainoisen ja omaa hyvää oloa edistävän tavan syödä.

Mitä vastaanotolla tehdään?

Vastaanotto kestää yleensä tunnin, mutta pitkässä elintapojen muutosprosessissa seurantakerrat voivat olla puolituntisiakin. Tapaamisen aikana puhutaan, kysellään ja vastaillaan puolin ja toisin. Ensimmäisellä kerralla lähinnä kartoitetaan, mikä on ongelma ja miten sitä voitaisiin lähteä ratkaisemaan. Samalla selvitellään, mistä ongelma on ehkä aiheutunut, miten asiakas tällä hetkellä syö ja liikkuu ja milainen hänen elämäntilanteensa ylipäätään on. Sitten laaditaan suunnitelma ja aikataulu, jonka mukaan edetä.

Ravitsemusterapiassa voidaan käyttää apuvälineenä ruokapäiväkirjaa tai kuvaruokakirjaa ja kevyitä psykologisia harjoituksia. Siellä voidaan punnita ja mitata senttejä tai kehonkoostumusta. Tärkeintä on kuitenkin avoin vuorovaikutus, jonka kautta asiakas oivaltaa itse asioita. Ravitsemusterapeutti taas voi vahvistaa tai kyseenalaistaa asiakkaan ajatuksia ja auttaa niiden järjestämisessä.

Kuinka usein ja kuinka pitkään pitää käydä?

Kesto on yksilöllistä, mutta yleensä selkeät ongelmat, kuten vaikka jatkuvat ilmavaivat, saadaan ratkaistua yhdellä tai kahdella tapaamisella. Pitempää sitoutumista vaativan projektin, kuten painonhallinnan, tukena ravitsemusterapiaa jatketaan keskimäärin viidestä kymmeneen kertaan — joskus pitempäänkin — riippuen siitä miten suuria muutoksia elintavoissa tehdään ja millaisella vauhdilla. Tapaamisia sovitaan aluksi noin kuukauden välein ja myöhemmin harvemmin.

Voiko ravitsemusterapiaan mennä, vaikka ei olisi selkeää ongelmaa?

Jos on epävarma omasta ruokavaliostaan ja haluaa voida paremmin, kannattaa kokeilla. Moni menee vastaanotolle epäröiden, mutta huomaa hyötyvänsä jo ensimmäisellä kerralla.

Mitä se maksaa?

Julkisen terveydenhuollon kautta saadulla lääkärin lähetteellä tapaaminen maksaa normaalin poliklinikkakäynnin verran. Yksityisillä vastaanotoilla, kuten lääkärikeskuksissa, tapaamiskerta voi maksaa vähän alle tai yli 100 euroa, pääkaupunkiseudulla enemmänkin. Yksityishenkilöille siitä ei makseta Kela-korvausta. Yritysten tilaamaan, ennalta ehkäisevään ja työkykyä ylläpitävään ravitsemusterapiaan voi kuitenkin saada Kela-korvausta jopa 60 prosenttia.

Paljonko ravitsemusterapiassa on terapiaa?

Ruokaan liittyvät asiat ja tuntemukset ovat monesti hyvin henkilökohtaisia, joten tapaamisiin liittyy kyllä paljon terapiaa. Empaattisesti kuuntelevalle ravitsemusterapeutille puretaan monesti turhautumista, jota itse ongelman ympärille on kertynyt. Esimerkiksi vatsaongelmista kärsivä on voinut laukata lääkäriltä toiselle vuosia saamatta pysyvää helpotusta.

Jos ruokaongelmien taustalla on tunnesyömistä tai syömisen hallitsemisen vaikeuksia, terapiaa tarvitaan enemmän kuin vaikkapa ruokavalion muuttamisessa liikuntaa tukevammaksi. Joskus vastaanotolla tulee ilmi asioita, joiden valossa syömistä ei voi saada hallintaan ilman syvällisempää terapiaa. Tällainen henkilö ohjataan psykoterapiaan.

Millaisia tavoitteita asiakas voi asettaa?

Tavoitteet kannattaa asettaa yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Niihin vaikuttaa ennen kaikkea se, millaiset henkiset, fyysiset ja ajalliset resurssit itsellä on käytettävissä muutokselle. Etenkin painonhallinnasta monella on epärealistisia tavoitteita niin ravinnon kuin liikunnankin suhteen. Käytännössä painonhallinnan opettelussa tai diabetes-, keliakia- tai muuhun uuteen ruokavalioon tottumisessa voi mennä parikin vuotta, ennen kuin elämänmuutos tuntuu luontevalta. Toisaalta esimerkiksi vatsaongelmiin voi saada pysyvää helpotusta hyvinkin nopeasti ja helposti.

Mitä tavoitteisiin pääseminen edellyttää itseltä?

Mitä isompi tavoite, sitä enemmän pitää itse nähdä vaivaa. Vastaanotolla ollaan yleensä vain tunti kuussa, joten aika paljon jää tehtäväksi tapaamisten välillä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää halua muutokseen, sitoutumista sekä uskallusta kyseenalaistaa tuttuja ajatus- ja toimintamalleja. Ravitsemusterapeutti kyllä kannustaa, neuvoo ja auttaa hankalien vaiheiden yli, mutta käytännön tekeminen jää jokaisen omalle vastuulle.

Millaisia kotitehtäviä annetaan?

Harjoitukset ja tehtävät riippuvat ongelmasta ja niiden tarkoitus on edistää tarvittavaa muutosta niin ajatusten kuin toiminnan tasolla. Aluksi voi olla hyvä pitää ruokapäiväkirjaa, eli kirjata mitä, milloin ja paljonko syö. Sen rinnalla voidaan seurata ongelman kannalta oleellisia reaktioita — onpa se tunnetiloja tai vatsan turvotusta. Säännöllisen ateriarytmin opettelun harjoituksena voi olla vaikkapa aamiaisen syöminen joka päivä ja laihduttajalle lisätä kourallinen kasviksia jokaiselle aterialle.

Mitä tehdä, jos yhteispeli ravitsemusterapeutin kanssa ei luonnistu?

Silloin kannattaa vaihtaa ravitsemusterapeuttia. Hekin ovat kaikki erilaisia persoonallisuuksia. Ravitsemusterapeutille voi jo ennen ensimmäistä käyntiä soittaa tai laittaa sähköpostia ja tunnustella, miltä tämän ote vaikuttaa. Jos on käynyt jo useilla ravitsemusterapeuteilla,

eikä yhteispeli tunnu toimivan kenenkään kanssa, kannattaa miettiä omaa asennetta ammattilaisen ohjeisiin, pystyykö ylipäätään ottamaan niitä vastaan. Hyvä ravitsemusterapeutti menee enimmäkseen asiakkaan ehdoilla, mutta tarvittaessa ottaa ohjat käsiinsä ja sanoo asioista napakasti. Se ei kuitenkaan koskaan tarkoita komentelua tai rumaa puhetta.

Asiantuntija: ravitsemusterapeutti Anette Palssa

Ravitsemusterapiaa vai ravintoneuvontaa?

Ravitsemusterapiaa saavat harjoittaa vain ylemmän yliopistotutkinnon ravitsemustiede pääaineenaan suorittaneet ravitsemustieteilijät. Koulutus sisältää myös lääke- ja luonnontieteen sekä käyttäytymis-, yhteiskunta- ja elintarviketieteen opintoja. Nimike on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran suojaama.

Valvira valvoo yli 500:n laillistetun ravitsemustera¬peutin toimintaa vielä koulutuksen jälkeen. He voivat työskennellä julkisessa terveydenhuollossa, ja heillä on velvollisuus pysyä ajan tasalla tieteellisten tutkimustulosten ja virallisten ravitsemussuositusten kanssa.

Ravintoneuvontaa tai ravintoterapiaa voi antaa kuka vain ja sitä annetaan hyvin erilaisten koulutusten ja ideologioiden pohjalta. Esimerkiksi personal trainereilla on tietoa ravitsemuksesta lihaskunto- ja kestävyysharjoittelun tukena. Lääkärit ja hoitajat taas voivat antaa hyviä neuvoja ruokavalioon, kun kyseessä on sairauden tai ylipainon hoito.

biotiini

Onko biotiinista hyötyä hiusten ja kynsien hyvinvointiin, kuten mainostetaan? Voiko sitä turvallisesti käyttää? Saako biotiinia jostain ruoasta?

Biotiini on vitamiini, jota tarvitaan elimistössä hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Biotiinia saa esimerkiksi lihasta, maitotuotteista, hiivasta, kananmunasta, pähkinöistä, tomaatista, sipulista, lohesta, kaurasta, soijasta, herneistä jne. Oireita aiheuttava biotiinin puutos on erittäin harvinaista. Myös paksusuolen bakteerit syntetisoivat biotiinia normaalisti enemmän kuin päivittäisen biotiinin tarpeen verran. Koska biotiinia siis yleensä saadaan ylenmäärin, mitään saantisuositusta ei ole annettu.

Erittäin yksipuolinen ruoka, harvinaiset synnynnäiset aineenvaihduntahäiriöt, vaikean suolistosairauden aiheuttama imeytymishäiriö tai vaikea suoliston bakteerikannan häiriö voivat johtaa biotiinin puutokseen, etenkin jos näitä riskitekijöitä on useita.

Raaka kananmunanvalkuinen sisältää avidiini-nimistä ainetta, joka sitoo biotiinia ja estää elimistöä käyttämästä sitä hyväkseen, joten jatkuva runsas raakojen kananmunien syöminen voi johtaa biotiinin puutokseen. Avidiini muuttuu kypsennettäessä, eikä enää sido biotiinia, joten haittaa ei ole, jos kananmuna on kunnolla keitetty tai paistettu.

Tieteellistä näyttöä ei ole siitä, että biotiini vahvistaisi hiuksia, ellei ole todettu biotiinin puutosta. Toisaalta ylimääräinen biotiini poistuu elimistöstä virtsan mukana, joten siitä ei ole odotettavissa haittojakaan.

Uskomus, että biotiini vahvistaa hiuksia, liittynee siihen, että biotiinia tarvitaan terveen ihon, kynsien ja hiusten kasvuun. Hiustenlähtöön ja -ohenemiseen on kuitenkin muita tavallisempia syitä kuin biotiinin puutos, kuten ikään liittyvä hiusten oheneminen molemmilla sukupuolilla, raudan puutos ja erilaiset hormonaaliset häiriöt.
 

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

kp

Biotiinia kynsiin ja hiuksiin?

hömppämainoksista tuli mieleen viime vuotisen anaaliraiskauksen motivaation selvittämiseen käytettyjen resurssien eri toimialueiden kiistat. kuten se että 4 päivää tutkittiin kuinka paljon siemennestettä vanhan miehen peräsuolessa oikein oli. sen jälkeen poliisit pakottivat epäilyn masturboimaan heidän vahtiessa ja kerätessä joka tipan. näitä todisteita ei käytetty koska raiskatun miehen oma uloste sekoittuneena spermaan ei antanut tarkkaa tulosta ja lisäksi vanhus oli harrastanut homoseksiä...
Lue kommentti

Vesi on janojuomista paras, mutta helteellä veden voi vaihtaa laimeaan mehuun ja suosia vesipitoisia hedelmiä.

Helteisenä päivänä tai rankan liikuntasession jälkeen janontunteen huomaa herkästi. On kuitenkin tärkeää juoda tarpeeksi muulloinkin.

Aikuisen nesteen tarve on noin kaksi litraa päivässä. Jopa puolet saa syömällä joka aterialla kourallisen kasviksia, sillä suurin osa kasvisten painosta on vettä. Sydämen vajaatoiminnasta kärsivän tulisi välttää suuria nestemääriä ja noudattaa annettuja ohjeita.

Ihmisen koko, aktiivisuus ja ilman lämpötila vaikuttavat nesteytyksen tarpeeseen. Liikunta lisää tarvetta 0,5–1 litraan tunnissa. Kuntoilijan janojuomaksi riittää vesi tai pitkissä yli 2 tunnin suorituksissa laimea mehu.

Kofeiinipitoisilla juomilla, kuten kahvilla, teellä ja kolajuomilla, on virtsaneritystä kiihdyttävä vaikutus, joten niiden lisäksi pitää juoda vettä. Helteellä veteen tai laimeaan mehuun on hyvä lisätä teelusikan kärjellinen suolaa, jotta elimistön suolojen tasapaino pysyy normaalina. Liikaa tietää juoneensa, jos vessaralli vaivaa.

ASIANTUNTIJA: Ravitsemusterapeutti, liikuntafysiologi Janne Sallinen

Laita grillauksen päätteeksi tulille hedelmiä ja anna kuumentua. Ne saavat ihanan, paahteisen maun.

Grillattua nektariinia ja jogurttimousse

4 nektariinia

1 rkl rypsiöljyä

jogurttimousse

1½ dl turkkilaista jogurttia

1 rkl hunajaa

1 oksa rosmariinia

1 dl vispikermaa

Aloita jogurttimoussesta. Mausta jogurtti hunajalla ja hienonnetulla rosmariinilla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti jogurtin joukkoon. Siirrä mousse kylmään.

Halkaise nektariinit ja poista kivet. Sivele leikkuupinnat öljyllä. Grillaa nektariininpuolikkaita keskilämmöllä ensin leikkuupinta alaspäin noin 2 minuuttia. Käännä ja jatka grillaamista vielä toiset 2 minuuttia.

4 annosta, 10 min + kypsennys 4 min, gluteeniton, maidoton

Yhdessä annoksessa: energiaa 175 kcal, hiilihydraatteja 9 g, rasvaa 14 g (tyydyttynyt 6 g), proteiinia 2 g, kuitua 2 g, suolaa > 0,1%

Lisää kesäreseptejä löydät Grillaa kevyesti -teemastamme.

 

 

Erinomaisia grillihedelmiä ovat myös persikka, luumu, ananas ja banaani. Tarjoile kermavaahdon, jäätelön tai jogurttikastikkeen kanssa.

merilevät, jodi, superfood

Merilevä pitää sushirullan koossa ja tuo vihersmoothieen ravintoaineita, mutta päivittäin sen syömiseen ei ole syytä.

Merileviä pidetään superfoodina eli erityisen ravinteikkaana syötävänä. Sitä ne ovatkin: levät sisältävät muun muassa A-, B6- ja C-vitamiinia sekä kuitua, jodia, kalsiumia ja kaliumia. Kuivattua merilevää myydään sekä levyinä että jauheina. Levien suosiota ovat kasvattaneet suomalaisten innostus sushiin ja smoothieihin.

Chlorellaa, spiruliinaa ja muita leviä ei kuitenkaan suositella syötäväksi suuria määriä kerrallaan. Monen levätuotteen päiväannokseksi kerrotaan pakkauksissa vain ¼—½ teelusikallista päivässä. Mahdollisten suurten jodimäärien tai ympäristömyrkkyjen takia niitä ei pitäisi syödä joka päivä.

Raskasmetallien ja ympäristömyrkkyjen saantia voi vähentää tutkimalla, mistäpäin levä on peräisin. Kannattaa suhtautua varauksella, jos alkuperämaata ei kerrota pakkauksessa. Puhtaimpina pidetään japanilaisia, eteläkorealaisia ja taiwanilaisia levävalmisteita.

Hieman ympäristömyrkkyjen kertymistä voi vähentää syömällä vuoroin eri levälajeja.

Samasta syystä kalansyöjiä suositellaan vaihtelemaan kalalajeja.

Merilevien mainostetaan sisältävän kaikkia kahdeksaa välttämätöntä aminohappoa. Samat aminohapot saa kuitenkin kasaan myös syömällä monipuolisesti kasviksia. Muiden proteiinin lähteiden oheen merilevä sopii mainiosti.

Tuoko lehtivihreä elinvoimaa?

Merilevää tarjotaan B12-vitamiinin lähteeksi, mutta myyntipuhe on vailla perusteita. Merilevissä on kyllä B12-vitamiinia, mutta se on muodossa, jota elimistö ei osaa hyödyntää. On jopa viitteitä siitä, että levien B12-vitamiinit haittaavat elimistössä aktiivisen vitamiinin toimintaa. Vegaanin on siis paikattava puute purkkivalmisteella tai vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla.

Merilevien erinomaisuutta on perusteltu niiden sisältämällä lehtivihreällä.

Sen sanotaan edistävän muun muassa solujen aineenvaihduntaa, lisäävän elimistön hapenottokykyä ja jopa voimistavan sydäntä. Mainosmiesten puheiden perustaksi ei löydy tutkimusnäyttöä: lehtivihreällä ei tiedetä olevan erityisiä terveysvaikutuksia.

Lehtivihreä eli klorofylli vastaa kasvien yhteyttämisestä ja antaa niille vihreän värin. Sitä on kaikissa kasveissa. Klorofylliä tai klorofylliiniä käytetään myös elintarvikkeiden lisäaineena (E 140). Kasvisten ja merilevien terveyshyödyt tulevat niiden sisältämistä vitamiineista, kivennäisaineista ja kuidusta. Lehtivihreällä ei siihen ole osaa.

Saako levistä B12-vitamiinia?

Merilevissä on paljon jodia, jota osa suomalaisista saa liian vähän. Jodin puutos aiheuttaa kilpirauhasen liikakasvua eli struumaa. Sikiö tarvitsee jodia keskushermoston ja älylliseen kehittymiseen ja pituuskasvuun.

Jos maitotuotteet tai kala eivät kuulu ruokavalioon, merilevän käyttö voi olla perusteltua. Yhdestä grammasta kuivattua merilevää saa helposti saman verran jodia kuin sadasta grammasta kalaa. Yksi paperinohut merileväsiivu painaa koosta riippuen 2—6 grammaa.

Merilevävalmisteissa on suuria eroja keskenään riippuen lajista, kasvupaikasta ja maaperästä. Myös saman tuotteen erät voivat vaihdella keskenään.
Liika jodi on vaaraksi kilpirauhaselle ja voi altistaa muun muassa kilpirauhassyövälle. Jopa paljon levää syövät japanilaiset, joiden elimistö on vuosisatojen saatossa tottunut runsaaseen jodiin, sairastuvat kilpirauhassairauksiin.

Apteekeissa ja terveyskaupoissa myytävissä merileväpuristeissa jodipitoisuus on turvallisissa rajoissa, tavallisesti 50—200 mikrogrammaa (μg).
 

Asiantuntija: Jan Verho, ravitsemusterapeutti, terveystieteiden maisteri, Diacor ja Terveystalo, Helsinki.

Jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa päivässä. Turvallinen yläraja on 600 mikrogrammaa. Se voi ylittyä jo 3,5 grammasta

 

wakame-levää.