ravitsemusterapia, ahminta, turvotus, laihdutus, addiktio
Kuva Shutterstock

Mikä ruoka on oikeasti terveellistä? Olen tunnesyöjä, mikä avuksi? Miksi vatsaani turvottaa? Nämä kaikki ovat hyviä syitä hakea apua ravitsemusterapeutilta.

Ketkä hyötyvät ravitsemusterapiasta?

Tällä hetkellä iso osa asiakkaista kärsii ylipainosta tai elintapasairauksista, kuten diabeteksesta tai sydän- ja verisuonitaudista. Myös jatkuvat vatsavaivat, keliakia ja ärtyneen suolen oireyhtymä sekä syömistä rajoittavat allergiat ja yliherkkyydet saavat hakeutumaan ravitsemusterapeutille. He auttavat myös silloin, jos aterioiminen on ongelmallista, kuten anoreksiassa, bulimiassa, ortoreksiassa ja BED-ahmimishäiriössä.

Keille muille siitä voisi olla apua?

Paljon liikkuvat ja urheilevat voisivat useammin selvittää ravitsemusterapiassa, miten he saavat omaan treeniinsä suhteutettuna tarpeeksi energiaa ja riittävästi rakennusaineita lihaksille. Ravitsemuksella on iso merkitys myös elinkaaren loppuvaiheissa, sillä sopivalla ruokavaliolla monet iäkkäät saisivat lisää virkeyttä ja voimia. Temppuilevien lasten ruokapulmissa ravitsemusterapeutti voisi olla järjen ääni, jonka avulla lapsi oppisi syömään monipuolisesti ja hyötyisi siitä koko elämänsä ajan.

Ravitsemuksesta on saatavilla paljon tietoa, mutta se on osittain ristiriitaista ja voi aiheuttaa hämmennystä siitä, mitä kannattaa syödä.

Kevyttuotteita saatetaan pitää epäterveellisinä ja kovia rasvoja suositaan virheellisesti terveystuotteina. Ravitsemusterapeutti voi auttaa vaihtoehtojen tulvan keskellä löytämään tasapainoisen ja omaa hyvää oloa edistävän tavan syödä.

Mitä vastaanotolla tehdään?

Vastaanotto kestää yleensä tunnin, mutta pitkässä elintapojen muutosprosessissa seurantakerrat voivat olla puolituntisiakin. Tapaamisen aikana puhutaan, kysellään ja vastaillaan puolin ja toisin. Ensimmäisellä kerralla lähinnä kartoitetaan, mikä on ongelma ja miten sitä voitaisiin lähteä ratkaisemaan. Samalla selvitellään, mistä ongelma on ehkä aiheutunut, miten asiakas tällä hetkellä syö ja liikkuu ja milainen hänen elämäntilanteensa ylipäätään on. Sitten laaditaan suunnitelma ja aikataulu, jonka mukaan edetä.

Ravitsemusterapiassa voidaan käyttää apuvälineenä ruokapäiväkirjaa tai kuvaruokakirjaa ja kevyitä psykologisia harjoituksia. Siellä voidaan punnita ja mitata senttejä tai kehonkoostumusta. Tärkeintä on kuitenkin avoin vuorovaikutus, jonka kautta asiakas oivaltaa itse asioita. Ravitsemusterapeutti taas voi vahvistaa tai kyseenalaistaa asiakkaan ajatuksia ja auttaa niiden järjestämisessä.

Kuinka usein ja kuinka pitkään pitää käydä?

Kesto on yksilöllistä, mutta yleensä selkeät ongelmat, kuten vaikka jatkuvat ilmavaivat, saadaan ratkaistua yhdellä tai kahdella tapaamisella. Pitempää sitoutumista vaativan projektin, kuten painonhallinnan, tukena ravitsemusterapiaa jatketaan keskimäärin viidestä kymmeneen kertaan — joskus pitempäänkin — riippuen siitä miten suuria muutoksia elintavoissa tehdään ja millaisella vauhdilla. Tapaamisia sovitaan aluksi noin kuukauden välein ja myöhemmin harvemmin.

Voiko ravitsemusterapiaan mennä, vaikka ei olisi selkeää ongelmaa?

Jos on epävarma omasta ruokavaliostaan ja haluaa voida paremmin, kannattaa kokeilla. Moni menee vastaanotolle epäröiden, mutta huomaa hyötyvänsä jo ensimmäisellä kerralla.

Mitä se maksaa?

Julkisen terveydenhuollon kautta saadulla lääkärin lähetteellä tapaaminen maksaa normaalin poliklinikkakäynnin verran. Yksityisillä vastaanotoilla, kuten lääkärikeskuksissa, tapaamiskerta voi maksaa vähän alle tai yli 100 euroa, pääkaupunkiseudulla enemmänkin. Yksityishenkilöille siitä ei makseta Kela-korvausta. Yritysten tilaamaan, ennalta ehkäisevään ja työkykyä ylläpitävään ravitsemusterapiaan voi kuitenkin saada Kela-korvausta jopa 60 prosenttia.

Paljonko ravitsemusterapiassa on terapiaa?

Ruokaan liittyvät asiat ja tuntemukset ovat monesti hyvin henkilökohtaisia, joten tapaamisiin liittyy kyllä paljon terapiaa. Empaattisesti kuuntelevalle ravitsemusterapeutille puretaan monesti turhautumista, jota itse ongelman ympärille on kertynyt. Esimerkiksi vatsaongelmista kärsivä on voinut laukata lääkäriltä toiselle vuosia saamatta pysyvää helpotusta.

Jos ruokaongelmien taustalla on tunnesyömistä tai syömisen hallitsemisen vaikeuksia, terapiaa tarvitaan enemmän kuin vaikkapa ruokavalion muuttamisessa liikuntaa tukevammaksi. Joskus vastaanotolla tulee ilmi asioita, joiden valossa syömistä ei voi saada hallintaan ilman syvällisempää terapiaa. Tällainen henkilö ohjataan psykoterapiaan.

Millaisia tavoitteita asiakas voi asettaa?

Tavoitteet kannattaa asettaa yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Niihin vaikuttaa ennen kaikkea se, millaiset henkiset, fyysiset ja ajalliset resurssit itsellä on käytettävissä muutokselle. Etenkin painonhallinnasta monella on epärealistisia tavoitteita niin ravinnon kuin liikunnankin suhteen. Käytännössä painonhallinnan opettelussa tai diabetes-, keliakia- tai muuhun uuteen ruokavalioon tottumisessa voi mennä parikin vuotta, ennen kuin elämänmuutos tuntuu luontevalta. Toisaalta esimerkiksi vatsaongelmiin voi saada pysyvää helpotusta hyvinkin nopeasti ja helposti.

Mitä tavoitteisiin pääseminen edellyttää itseltä?

Mitä isompi tavoite, sitä enemmän pitää itse nähdä vaivaa. Vastaanotolla ollaan yleensä vain tunti kuussa, joten aika paljon jää tehtäväksi tapaamisten välillä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää halua muutokseen, sitoutumista sekä uskallusta kyseenalaistaa tuttuja ajatus- ja toimintamalleja. Ravitsemusterapeutti kyllä kannustaa, neuvoo ja auttaa hankalien vaiheiden yli, mutta käytännön tekeminen jää jokaisen omalle vastuulle.

Millaisia kotitehtäviä annetaan?

Harjoitukset ja tehtävät riippuvat ongelmasta ja niiden tarkoitus on edistää tarvittavaa muutosta niin ajatusten kuin toiminnan tasolla. Aluksi voi olla hyvä pitää ruokapäiväkirjaa, eli kirjata mitä, milloin ja paljonko syö. Sen rinnalla voidaan seurata ongelman kannalta oleellisia reaktioita — onpa se tunnetiloja tai vatsan turvotusta. Säännöllisen ateriarytmin opettelun harjoituksena voi olla vaikkapa aamiaisen syöminen joka päivä ja laihduttajalle lisätä kourallinen kasviksia jokaiselle aterialle.

Mitä tehdä, jos yhteispeli ravitsemusterapeutin kanssa ei luonnistu?

Silloin kannattaa vaihtaa ravitsemusterapeuttia. Hekin ovat kaikki erilaisia persoonallisuuksia. Ravitsemusterapeutille voi jo ennen ensimmäistä käyntiä soittaa tai laittaa sähköpostia ja tunnustella, miltä tämän ote vaikuttaa. Jos on käynyt jo useilla ravitsemusterapeuteilla,

eikä yhteispeli tunnu toimivan kenenkään kanssa, kannattaa miettiä omaa asennetta ammattilaisen ohjeisiin, pystyykö ylipäätään ottamaan niitä vastaan. Hyvä ravitsemusterapeutti menee enimmäkseen asiakkaan ehdoilla, mutta tarvittaessa ottaa ohjat käsiinsä ja sanoo asioista napakasti. Se ei kuitenkaan koskaan tarkoita komentelua tai rumaa puhetta.

Asiantuntija: ravitsemusterapeutti Anette Palssa

Ravitsemusterapiaa vai ravintoneuvontaa?

Ravitsemusterapiaa saavat harjoittaa vain ylemmän yliopistotutkinnon ravitsemustiede pääaineenaan suorittaneet ravitsemustieteilijät. Koulutus sisältää myös lääke- ja luonnontieteen sekä käyttäytymis-, yhteiskunta- ja elintarviketieteen opintoja. Nimike on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran suojaama.

Valvira valvoo yli 500:n laillistetun ravitsemustera¬peutin toimintaa vielä koulutuksen jälkeen. He voivat työskennellä julkisessa terveydenhuollossa, ja heillä on velvollisuus pysyä ajan tasalla tieteellisten tutkimustulosten ja virallisten ravitsemussuositusten kanssa.

Ravintoneuvontaa tai ravintoterapiaa voi antaa kuka vain ja sitä annetaan hyvin erilaisten koulutusten ja ideologioiden pohjalta. Esimerkiksi personal trainereilla on tietoa ravitsemuksesta lihaskunto- ja kestävyysharjoittelun tukena. Lääkärit ja hoitajat taas voivat antaa hyviä neuvoja ruokavalioon, kun kyseessä on sairauden tai ylipainon hoito.

monivitamiini, urheilu, laihdutus

Monivitamiini-kivennäisainepilleri on hyvä ”vakuutus”, jos epäilee syövänsä yksipuolisesti. Siitä saa kerralla kaikki tärkeät ravintoaineet. Kenen kannattaisi mennä purkille?

Apteekeissa ja suomalaisissa verkkoapteekeissa myytävät valmisteet ovat turvallisia, sillä niissä ei ole mitään mega-annoksina. Purkin ohjeen annosta ei pidä ylittää eikä käyttää useita valmisteita samaan aikaan.

Laihduttajalle täydennystä

Laihtujan kannattaa muistaa, että pikkulinnun annos ruokaa sisältää myös vähemmän ravintoaineita.

Alle 1 600 kilokalorin dieetillä monivitamiini on hyvä lisä.

Muihin pillereihin laihiksella ei ole tarvetta.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen roima lisääminen korjaa tilannetta. Pehmeitä rasvoja, siis kalaa, kasviöljyjä ja pähkinöitä, ei kilojen karistajankaan kannata unohtaa.

Erittäin niukkaenergiseen dieettiin tarkoitetut pussiateriat sisältävät useimmiten kaikki tärkeät ravintoaineet.

Urheilijalle lisäpotkua

Voimistelija, taitoluistelija tai muun sellaisen lajin harrastaja, jossa painoa tarkkaillaan, saattaa tarvita monivitamiinitabletin.

Se ehkäisee puutoksia, jos syö terveellisesti mutta niukasti.

Naisurheilijan raudan saanti voi jäädä vajaaksi, jos kuukautiset ovat runsaat. Raudan vähyyttä, kuten muitakaan ravinnepuutoksia, ei yleensä huomaa voinnista. Asian voi tarkistaa hemoglobiinin tai seerumin varastoraudan mittauksella.

Asiantuntija: Sari Niinistö, erikoistutkija, Turun yliopisto.

Veli-Jussi jalkanen

Monivitamiinia varmuuden vuoksi, kenelle?

Kotieläimille syötetään paljon parempaa ruokaa kuin ihmiset syövät. Tyhjiä kalereita ei ole ollenkaan, rehu on hyvin tutkittu ja ruokintasuunnitelmat tehty. sen lisäksi lisäravinteita joissa on vitamiineja ja kivennäisiä syötetään suuria määriä ja elimet syövät niitä halukkaasti ja vapaaehtoisesti. Ihmiset syövät suuren osan ruuastaan tyhjinä tai vähäarvoisina (tai jopa haitallisina, kuten sokeri) kaloreina ja silti sanotaan että lisäravinteista ei ole hyötyä. Meillä Suomessakin on kehon...
Lue kommentti
Vierailija

Monivitamiinia varmuuden vuoksi, kenelle?

" Apteekeissa ja suomalaisissa verkkoapteekeissa myytävät " Ihan vastaavia myydään ruokakaupoissa, nettikaupoissa ja luontaistuotekaupoissa. Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Moni suomalainen (vauvasta vaariin) kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, D-vitamiini (ruuasta on mahdotonta saada riittävästi D-vitamiinia, oli se...
Lue kommentti
kaurakerma, kolesteroli

Olen 70-vuotias nainen ja minulla on sepelvaltimotauti. Olen onnistunut alentamaan kolesteroliarvoni hyviin lukemiin välttämällä eläinrasvoja. Käytän vain kaurakermaa. Nyt minulla on todettu osteopenia. Onko kaurakerma hyvästä, jos silloin ei syö maitotuotteita?

Onnittelut kysyjälle onnistuneista ruokavaliomuutoksista! Osteopenian ravitsemushoidossa on tärkeää saada riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia.

Tavallisten kermojen käyttö ruoanvalmistuksessa ei juurikaan tätä asiaa edistä, joten kaurapohjaisten ruoanvalmistustuotteiden käyttöä kannattaa edelleenkin jatkaa. Ne ovat hyvä apu ruoanvalmistuksessa kolesterolia alentavassa ruokavaliossa erinomaisen rasvakoostumuksensa vuoksi. Haittaa luustolle niistä ei ole.

Kalsiumin riittävän saannin turvaamiseksi suositellaan terveelle väestölle nestemäisiä maitovalmisteita (maito, piimä, viili, jogurtti) korkeintaan 1 % rasvaa sisältävinä 5-6 dl päivässä ja lisäksi 2-3 viipaletta juustoa (rasvaa korkeintaan 17 %). Kysyjän tapauksessa käyttömäärät voivat olla vähän suurempiakin, kun luun kunto ei ole enää normaali. Osteoporoosipotilaalle suositellaan 1 000–1 500 mg kalsiumia päivässä, joten tuota määrää ei kysyjän tarvitse ylittää. Tieto tuotteiden kalsiumpitoisuudesta löytyy myyntipäällysmerkinnöistä.

Maitovalmisteisiin lisätään nykyään D-vitamiinia. Tiedon siitä, onko tuotteessa D-vitamiinia, löytää myös myyntipäällysmerkinnöistä. Lisäksi D-vitamiinia saa kalasta, D-vitaminoiduista margariineista ja joistakin sienistä.

D3-vitamiinivalmistetta suositellaan 75 vuotta täyttäneille 10-20 mikrogrammaa päivässä ruokavalion D-vitamiinipitoisuudesta riippuen. Kysyjän kannattaisi harkita D-vitamiinivalmisteen käyttöä jo nyt, jotta sen saanti olisi riittävää.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Onko kaurakermasta haittaa?

No eiköhän se syy osteopenialle käy ilmi itse kysymyksestä. Kolesterolin alentaminen elänrasvaa välttämällä ei auta sydän- ja verisuonitautien tapahtumiin. Tämän kertoo satunnaistetut tutkimukset, mistä ilmenee syy-seuraussuhde, tai sen puuttuminen. No, ravitsevat eläintuotteet kun jää pois, niin kaikenlaista puutosta alkaa ilmetä. Tässä tapauksessa K2-vitamiinin puutos voi hyvinkin olla luusto-ongelmien taustalla. Sitä saa nimenomaan eläntuotteista, erityisesti maksasta. Myöskään rasvaisissa...
Lue kommentti
Vierailija

Onko kaurakermasta haittaa?

Verisuonissa on vähäisen tulehduksen ja kolesterolin lisäksi huomattavan paljon kalkkia, verisuonet kalkkeutuvat. Tukkeava valtimotauti (valtimokovetustauti, sepelvaltimotauti, ateroskleroosi, atherosclerosis, atherothrombosis) on valtimoiden yleissairaus. Suonten seinämiin kerääntyy kolesterolia ja kalkkia aiheuttaen verisuonen seinämän paksuuntumisen (oireeton tauti) ja lopulta sen ahtautumisen tai tukkeutumisen kokonaan. Plakki koostuu pääosin kalkista, ei rasvasta tai kolesterolista. Jos...
Lue kommentti
viljellyt sienet

Viljeltyjä sieniä voi käyttää metsäsienten tapaan monipuolistamaan ruokien makuja ja ravintopitoisuutta.

Kaupan vihannesosastolle voi tehdä sieniretkiä ympäri vuoden. Viljellyt sienet ovat terveellistä ja kevyttä syötävää: Sadassa grammassa on vain 20–30 kaloria mutta runsaasti kuitua, D-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja ja kivennäisaineita.

Sienten makua korostavat kirveli, meirami, oregano, rakuuna ja rosmariini. Sitruunasta ja viinietikasta saa sieniruokiin hapokkuutta. Myös sipulit toimivat hyvin sienten kanssa.
 

HERKKUSIENIÄ saa nappimaisista aina jumbokokoisiin. Valkoinen tuoksuu mantelilta ja maistuu pähkinäiseltä. Ruskea on sisartaan vielä aromaattisempi ja kiinteämpi.

PORTOBELLO on pihvimäisen kookas ja kiinteämaltoinen ruskea herkkusieni. Sen lakin voi täyttää ja gratinoida uunissa.

SIITAKESIENI tuo mieleen metsäsienet. Sen maussa on aavistus savua. Sienet suositellaan kuumentamaan, jolloin makukin voimistuu.

OSTERIVINOKAS vaihtelee väriltään kermanvaaleasta ruskeaan ja violettiin. Maku on pehmeän mieto, ja sieni on parhaimmillaan kypsennettynä.

KUNINGASOSTERI on sienten aatelia, suuri ja lihaisa, maultaan hienon pähkinäinen. Sientä voi syödä niin raakana kuin kypsennettynä.

SHIMEJIE-SIENIÄ myydään kasvurihmastossaan kiinni olevina kimppuina. Mieto sieni sopii mainiosti aasialaistyyppisiin ruokiin.

 

kasviöljy, pähkinät, siement, mantelit, hyvät rasvahapot, omega-rasvahapot

Kuinka paljon päivässä tarvitaan välttämättömiä rasvahappoja? Jos ei syö kalaa, miten saa omega-rasvahappoja?

Välttämättömiä rasvahappoja ovat kasvikunnan linolihappo (omega-6) ja alfalinoleenihappo (omega-3). Niitä saadaan vain kasvirasvoista. Kalan sisältämät rasvat eivät ole välttämättömiä, sillä elimistö osaa valmistaa kasvirasvoista kalassa esiintyviä rasvoja.

Välttämättömien rasvahappojen hyviä lähteitä ovat kasviöljyt, pähkinät, siemenet ja mantelit. Pääasiassa näissä on linolihappoa. Rypsi- ja rapsiöljyssä on sekä linoli- että alfalinoleenihappoa. Myös pellavansiemen-, camelina-, soija-, saksanpähkinä- ja hampunsiemenöljyt sekä saksanpähkinät sisältävät alfalinoleenihappoa. Alfalinoleenihapon saanti on usein suositeltua vähäisempää.

Kohtuullisesti liikkuvalla työikäisellä naisella esimerkiksi 20-25 grammaa (noin 25-30 ml) ja miehellä 30-35 grammaa (noin 35-40 ml) rypsiöljyä riittää turvaamaan suositellun alfalinoleenihapon saannin. Margariinin ja rypsiöljyn yhdistelmällä suositus toteutuu naisella 4 teelusikallisella runsaasti alfalinoleenihappoa sisältävää margariinia ja 10 grammaa rypsiöljyä. Miehellä vastaavat määrät ovat 6 teelusikallista ja 15 grammaa. Jos haluaa kattaa alfalinoleenihapon tarpeensa pähkinöillä, naisella 25 grammaa ja miehellä 40 grammaa saksanpähkinöitä turvaa suositeltavan saannin.

Kun valitsee leipärasvaksi margariinin (rasvaa 60 %), salaatinkastikkeeksi kasviöljypohjaisen salaatinkastikkeen ja ruoanvalmistukseen kasviöljyn, pullomargariinin tai leipärasvan, saa linolihappoa riittävästi. 2 rkl pähkinöitä, siemeniä ja manteleita täydentää linolihapon saantia. Alfalinoleenihapon saanti tulee turvatuksi, kun suosii edellä mainittuja kasviöljyjä ja margariineja. Saksanpähkinät täydentävät alfalinoleenihapon saantia.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Oikeasti hyvät

Paljonko hyviä rasvoja päivässä?

Ursula tarjoaa yhä vanhaa uskomustaan, ilman tieteellistä näyttöä. Rypsiöljy ei ole hyvää rasvaa. Siinä on aivan liikaa omega-6:sia ja omega-3:setkin siinä muodossa, että niistä elimistö voi hyödyntää vain muutaman prosentin. Rypsiöljy on teollisuusöljyä, jossa ei ole mitään muuta luonnnollista, kuin alunperin ennen geenijalostusta myrkyllinen raaka-aine. Lisäksi kasvisöljyllä alennettu kolesteroli EI satunnaistettujen tutkimusten mukaan vähennä sydäntapahtumia tai -kuolemia. Päinvastoin...
Lue kommentti
Vierailija

Paljonko hyviä rasvoja päivässä?

" Kalan sisältämät rasvat eivät ole välttämättömiä " ???? Kasviöljyissä oleva omega-3 (ALA) muuttuu aktiiviseen muotoon ihmisen maksassa erittäin huonolla hyötysuhteella. Ihminen kykenee muuttamaan ALA:sta vain 4-10% tarvittavaan muotoon (EPA, DPA ja DHA). Sen sijaan esim. rasvaisessa kalassa olevat pitkäketjuiset omega-3 rasvahapot ovat jo valmiiksi sellaisessa muodossa, että ihminen voi ne käyttää. Tervemenoa labraan mittaamaan, saako alasta epa ja dha rasvahappoja.
Lue kommentti