ravitsemusterapia, ahminta, turvotus, laihdutus, addiktio
Kuva Shutterstock

Mikä ruoka on oikeasti terveellistä? Olen tunnesyöjä, mikä avuksi? Miksi vatsaani turvottaa? Nämä kaikki ovat hyviä syitä hakea apua ravitsemusterapeutilta.

Ketkä hyötyvät ravitsemusterapiasta?

Tällä hetkellä iso osa asiakkaista kärsii ylipainosta tai elintapasairauksista, kuten diabeteksesta tai sydän- ja verisuonitaudista. Myös jatkuvat vatsavaivat, keliakia ja ärtyneen suolen oireyhtymä sekä syömistä rajoittavat allergiat ja yliherkkyydet saavat hakeutumaan ravitsemusterapeutille. He auttavat myös silloin, jos aterioiminen on ongelmallista, kuten anoreksiassa, bulimiassa, ortoreksiassa ja BED-ahmimishäiriössä.

Keille muille siitä voisi olla apua?

Paljon liikkuvat ja urheilevat voisivat useammin selvittää ravitsemusterapiassa, miten he saavat omaan treeniinsä suhteutettuna tarpeeksi energiaa ja riittävästi rakennusaineita lihaksille. Ravitsemuksella on iso merkitys myös elinkaaren loppuvaiheissa, sillä sopivalla ruokavaliolla monet iäkkäät saisivat lisää virkeyttä ja voimia. Temppuilevien lasten ruokapulmissa ravitsemusterapeutti voisi olla järjen ääni, jonka avulla lapsi oppisi syömään monipuolisesti ja hyötyisi siitä koko elämänsä ajan.

Ravitsemuksesta on saatavilla paljon tietoa, mutta se on osittain ristiriitaista ja voi aiheuttaa hämmennystä siitä, mitä kannattaa syödä.

Kevyttuotteita saatetaan pitää epäterveellisinä ja kovia rasvoja suositaan virheellisesti terveystuotteina. Ravitsemusterapeutti voi auttaa vaihtoehtojen tulvan keskellä löytämään tasapainoisen ja omaa hyvää oloa edistävän tavan syödä.

Mitä vastaanotolla tehdään?

Vastaanotto kestää yleensä tunnin, mutta pitkässä elintapojen muutosprosessissa seurantakerrat voivat olla puolituntisiakin. Tapaamisen aikana puhutaan, kysellään ja vastaillaan puolin ja toisin. Ensimmäisellä kerralla lähinnä kartoitetaan, mikä on ongelma ja miten sitä voitaisiin lähteä ratkaisemaan. Samalla selvitellään, mistä ongelma on ehkä aiheutunut, miten asiakas tällä hetkellä syö ja liikkuu ja milainen hänen elämäntilanteensa ylipäätään on. Sitten laaditaan suunnitelma ja aikataulu, jonka mukaan edetä.

Ravitsemusterapiassa voidaan käyttää apuvälineenä ruokapäiväkirjaa tai kuvaruokakirjaa ja kevyitä psykologisia harjoituksia. Siellä voidaan punnita ja mitata senttejä tai kehonkoostumusta. Tärkeintä on kuitenkin avoin vuorovaikutus, jonka kautta asiakas oivaltaa itse asioita. Ravitsemusterapeutti taas voi vahvistaa tai kyseenalaistaa asiakkaan ajatuksia ja auttaa niiden järjestämisessä.

Kuinka usein ja kuinka pitkään pitää käydä?

Kesto on yksilöllistä, mutta yleensä selkeät ongelmat, kuten vaikka jatkuvat ilmavaivat, saadaan ratkaistua yhdellä tai kahdella tapaamisella. Pitempää sitoutumista vaativan projektin, kuten painonhallinnan, tukena ravitsemusterapiaa jatketaan keskimäärin viidestä kymmeneen kertaan — joskus pitempäänkin — riippuen siitä miten suuria muutoksia elintavoissa tehdään ja millaisella vauhdilla. Tapaamisia sovitaan aluksi noin kuukauden välein ja myöhemmin harvemmin.

Voiko ravitsemusterapiaan mennä, vaikka ei olisi selkeää ongelmaa?

Jos on epävarma omasta ruokavaliostaan ja haluaa voida paremmin, kannattaa kokeilla. Moni menee vastaanotolle epäröiden, mutta huomaa hyötyvänsä jo ensimmäisellä kerralla.

Mitä se maksaa?

Julkisen terveydenhuollon kautta saadulla lääkärin lähetteellä tapaaminen maksaa normaalin poliklinikkakäynnin verran. Yksityisillä vastaanotoilla, kuten lääkärikeskuksissa, tapaamiskerta voi maksaa vähän alle tai yli 100 euroa, pääkaupunkiseudulla enemmänkin. Yksityishenkilöille siitä ei makseta Kela-korvausta. Yritysten tilaamaan, ennalta ehkäisevään ja työkykyä ylläpitävään ravitsemusterapiaan voi kuitenkin saada Kela-korvausta jopa 60 prosenttia.

Paljonko ravitsemusterapiassa on terapiaa?

Ruokaan liittyvät asiat ja tuntemukset ovat monesti hyvin henkilökohtaisia, joten tapaamisiin liittyy kyllä paljon terapiaa. Empaattisesti kuuntelevalle ravitsemusterapeutille puretaan monesti turhautumista, jota itse ongelman ympärille on kertynyt. Esimerkiksi vatsaongelmista kärsivä on voinut laukata lääkäriltä toiselle vuosia saamatta pysyvää helpotusta.

Jos ruokaongelmien taustalla on tunnesyömistä tai syömisen hallitsemisen vaikeuksia, terapiaa tarvitaan enemmän kuin vaikkapa ruokavalion muuttamisessa liikuntaa tukevammaksi. Joskus vastaanotolla tulee ilmi asioita, joiden valossa syömistä ei voi saada hallintaan ilman syvällisempää terapiaa. Tällainen henkilö ohjataan psykoterapiaan.

Millaisia tavoitteita asiakas voi asettaa?

Tavoitteet kannattaa asettaa yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Niihin vaikuttaa ennen kaikkea se, millaiset henkiset, fyysiset ja ajalliset resurssit itsellä on käytettävissä muutokselle. Etenkin painonhallinnasta monella on epärealistisia tavoitteita niin ravinnon kuin liikunnankin suhteen. Käytännössä painonhallinnan opettelussa tai diabetes-, keliakia- tai muuhun uuteen ruokavalioon tottumisessa voi mennä parikin vuotta, ennen kuin elämänmuutos tuntuu luontevalta. Toisaalta esimerkiksi vatsaongelmiin voi saada pysyvää helpotusta hyvinkin nopeasti ja helposti.

Mitä tavoitteisiin pääseminen edellyttää itseltä?

Mitä isompi tavoite, sitä enemmän pitää itse nähdä vaivaa. Vastaanotolla ollaan yleensä vain tunti kuussa, joten aika paljon jää tehtäväksi tapaamisten välillä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää halua muutokseen, sitoutumista sekä uskallusta kyseenalaistaa tuttuja ajatus- ja toimintamalleja. Ravitsemusterapeutti kyllä kannustaa, neuvoo ja auttaa hankalien vaiheiden yli, mutta käytännön tekeminen jää jokaisen omalle vastuulle.

Millaisia kotitehtäviä annetaan?

Harjoitukset ja tehtävät riippuvat ongelmasta ja niiden tarkoitus on edistää tarvittavaa muutosta niin ajatusten kuin toiminnan tasolla. Aluksi voi olla hyvä pitää ruokapäiväkirjaa, eli kirjata mitä, milloin ja paljonko syö. Sen rinnalla voidaan seurata ongelman kannalta oleellisia reaktioita — onpa se tunnetiloja tai vatsan turvotusta. Säännöllisen ateriarytmin opettelun harjoituksena voi olla vaikkapa aamiaisen syöminen joka päivä ja laihduttajalle lisätä kourallinen kasviksia jokaiselle aterialle.

Mitä tehdä, jos yhteispeli ravitsemusterapeutin kanssa ei luonnistu?

Silloin kannattaa vaihtaa ravitsemusterapeuttia. Hekin ovat kaikki erilaisia persoonallisuuksia. Ravitsemusterapeutille voi jo ennen ensimmäistä käyntiä soittaa tai laittaa sähköpostia ja tunnustella, miltä tämän ote vaikuttaa. Jos on käynyt jo useilla ravitsemusterapeuteilla,

eikä yhteispeli tunnu toimivan kenenkään kanssa, kannattaa miettiä omaa asennetta ammattilaisen ohjeisiin, pystyykö ylipäätään ottamaan niitä vastaan. Hyvä ravitsemusterapeutti menee enimmäkseen asiakkaan ehdoilla, mutta tarvittaessa ottaa ohjat käsiinsä ja sanoo asioista napakasti. Se ei kuitenkaan koskaan tarkoita komentelua tai rumaa puhetta.

Asiantuntija: ravitsemusterapeutti Anette Palssa

Ravitsemusterapiaa vai ravintoneuvontaa?

Ravitsemusterapiaa saavat harjoittaa vain ylemmän yliopistotutkinnon ravitsemustiede pääaineenaan suorittaneet ravitsemustieteilijät. Koulutus sisältää myös lääke- ja luonnontieteen sekä käyttäytymis-, yhteiskunta- ja elintarviketieteen opintoja. Nimike on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran suojaama.

Valvira valvoo yli 500:n laillistetun ravitsemustera¬peutin toimintaa vielä koulutuksen jälkeen. He voivat työskennellä julkisessa terveydenhuollossa, ja heillä on velvollisuus pysyä ajan tasalla tieteellisten tutkimustulosten ja virallisten ravitsemussuositusten kanssa.

Ravintoneuvontaa tai ravintoterapiaa voi antaa kuka vain ja sitä annetaan hyvin erilaisten koulutusten ja ideologioiden pohjalta. Esimerkiksi personal trainereilla on tietoa ravitsemuksesta lihaskunto- ja kestävyysharjoittelun tukena. Lääkärit ja hoitajat taas voivat antaa hyviä neuvoja ruokavalioon, kun kyseessä on sairauden tai ylipainon hoito.

ravintokuitu

Otan aamuisin teelusikan kärjellisen Kelp-merilevävalmistetta jodin saamiseksi ja kaksi kappaletta parapähkinöitä seleenin saamiseksi. Lisäksi nappaan D-vitamiinia ja B12-vitamiinia, sillä olen vegaani. Luin jostain, että kuitu estäisi vitamiinien imeytymistä, pitääkö tämä paikkansa? Aamupalani sisältää huimat 25 grammaa kuitua. Voin hyvin, vaikka kuitua kertyy jopa 60–80 grammaa päivässä.

Ruoka saattaa vaikuttaa joidenkin lääkevalmisteiden imeytymiseen, joten mahdollisten lääkekuurien aikana kannattaa tarkistaa pakkausselosteesta, onko suositeltavaa ottaa valmiste tyhjään vatsaan, vai voiko sen ottaa ruoan kanssa. Mainitsemienne valmisteiden imeytymistä kuitupitoinenkaan ateria ei kuitenkaan estä.

Täysjyvävilja on hyvä seleenin lähde, joten sen käyttö turvaa seleenin riittävää saantia. Luomutuotteissa seleeniä on kuitenkin tavanomaisesti viljeltyjä vähemmän. Täysjyvävilja on myös hyvä jodin lähde. Suolaa käytettäessä kannattaa aina valita jodioitu. Merilevävalmisteissa jodipitoisuus voi vaihdella huomattavastikin, joten on hyvä käyttää tuotteita, joiden jodipitoisuus on tiedossa.

Laajojen väestötutkimuksien perusteella runsaskuituinen ravinto on terveydelle edullista. Paljon kuitua nauttivilla on pienentynyt vaara sairastua mm. rinta- ja paksusuolensyöpään sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Ylärajaa kuidun saannille ei ole määritetty .

Vegaaniruokavalio, joka sisältää tyypillisesti runsaasti kuitua, on samaten tutkimustiedon valossa terveellinen, kunhan huolehditaan riittävästä vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden sekä proteiinin saannista. Erityistilanteissa, kuten lapsilla, imetyksen aikana ja raskaana olevilla, vegaanidieetin koostaminen riittävän monipuoliseksi vaatii erityistä asiantuntemusta.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Eeva Sofia Leinonen
sisätautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

gluteeniton jauho, keliakia

Kevään valmistujaisjuhlat lähestyvät ja kahvipöydässä pitäisi olla tarjolla myös gluteenittomia leivonnaisia. Niiden loihtiminen voi askarruttaa ainakin kokematonta leipuria.

Kaupan jauhohyllyt notkuvat toinen toistaan kummallisempia erikoisjauhoja. Useimmilla gluteenittomilla jauhoilla on jokin erityinen ominaispiirre, jonka mukaan niiden käyttötapa vaihtelee. Esittelemme niistä suosituimpia.

Psyllium-kuitujauhe on valmistettu ratamokasvin kuivatuista siemenkuorista. Runsaskuituisena se sakenee voimakkaasti nesteisiin ja on omiaan hellimään vatsaa, mutta sillä saa myös kelpo sitkon taikinaan. Sekoita 1-2 rkl psylliumia 5 desiin taikinanestettä.

Chiajauholla saa taikinaan sitkon psylliumkuidun tapaan. Jauhossa on paljon omega-3-rasvahappoja, kalsiumia ja kuitua, se myös sitoo nestettä aivan kuten chiansiemenetkin. Sopii leipiin ja kakkuihin.

Teffjauho on jauhettu afrikkalaisen viljakasvin siemenistä. Täysjyväjauhoilla voi suurustaa ja korvata leivonnassa vehnäjauhon. Teffjauho sisältää runsaasti kuitua, proteiinia, rautaa ja magnesiumia. 75 grammaa teffjauhoa vastaa 100 grammaa vehnäjauhoja.

Durra on yksi maailman tärkeimpiä viljakasveja. Durrajauho sopii erityisesti leivän leipomiseen. Afrikassa ja Aasiassa maukasta täysjyväjauhoa käytetään paljon myös puuron valmistukseen.

Riisijauhoa voi käyttää suurustamiseen lisäksi leivonnassa. Se tekee vohveleista, ohukaisista ja kekseistä erityisen rapeita. Helposti sulavana jauho sopii herkkävatsaisille.

Tattari on kotoisin Keski-Aasiasta ja Siperiasta. Viljana pidetty tattari onkin pyökinterhomainen pähkinä. Se on loistava korvike vehnäjauholle ja sopii käytettäväksi ruokiin ja leivontaan.

 

 

Gluteeni

on vehnän, ohran ja rukiin sisältämä aine. Gluteenilla on merkittävä rooli leivän ja leivonnaisten valmistuksessa. Jauhoista ja vedestä tehtyä taikinaa vaivattaessa se antaa taikinalle sen sitkon. Gluteiini vahingoitaa keliakiaa sairastavan suolinukkaa, siksi keliakian ainoa hoito on gluteenin välttäminen.

elämäntaparemontti

Olen 28-vuotias nainen ja tiedän, että minun pitäisi elää terveellisemmin, koska haluan tulla raskaaksi. Tapoihini kuuluu tupakointi, karkit, roskaruoka, viinin juonti viikonloppuisin ja vähäinen liikunta. Olen kuitenkin hoikka ja työssäni olen paljon jaloillani. Olen taas yrittämässä elintaparemonttia, mutta pelkään että väsähdän kun kaikki aika menee liikuntaan ja ruoan laittoon ja palaan vanhoihin tapoihin. Miten voin estää tämän?

Olet jo ottanut ison askeleen elämäntapojesi muuttamisessa, kun olet havahtunut asiaan. Seuraava askel on lähteä "tuumasta toimeen". Mieti, minkä muutoksen olisit valmis tekemään ensiksi. Kannattaa valita sellainen, joka tuntuu kohtuullisen helposti saavutettavalta. En tässä vastauksessa pureudu tupakoinnin lopettamiseen. Siihen voisit pyytää vinkkejä esim. työterveyshuollosta.

Sellaisen yleisohjeen antaisin, että älä kiellä itseltäsi mitään. Kiellot johtavat usein siihen, että kielletystä asiasta tulee entistä houkuttelevampi. Voisit miettiä esim. makeisten ja viinin osalta, pystyisitkö harventamaan käyttökertoja vai pienentämään kerralla nautittua määrää. Kumpi olisi helpompi? Kun saat ensin toisen onnistumaan, voit sitten palata toiseen tavoitteeseen. "Roskaruoan" osalta voisit miettiä käyttötiheyttä. Jos sitä menee nyt useamman kerran viikossa, voisit aluksi pyrkiä siihen, että söisit sitä kerran viikossa.

Jos ruoan laitto tuntuu liian aikaa vievältä, kaupasta löytyy hyviä valmisruokia ja puolivalmisteita, joista saa helposti monipuolisen aterian, kun siihen lisää esim. salaattia tai keitettyjä kasviksia, viipaleen täysjyväleipää pehmeällä rasvalla voideltuna ja syö jälkiruoaksi hedelmän. Sopivien vaihtoehtojen valinnassa auttaa esim. sydänmerkki, jonka saa tuote, joka on tuoteryhmässään parempi valinta. Kaikkea ei tarvitse valmistaa alusta asti itse, jos siihen ei tunnu olevan aikaa. Sopiva armollisuus itseään kohtaan on tärkeää tavoitteiden saavuttamisessa. Tämä koskee myös liikuntaa. Pyri miettimään sellaisia liikuntatapoja, jotka sopivat arkeesi. Muiden esimerkeistä voi saada hyviä vinkkejä, mutta muista, että sinulle voi sopia paremmin joku muu liikkumistapa.

Antaisin myös sellaisen vinkin, että unohda sana "lipsuminen". Kenenkään ei tarvitse syödä ja liikkua kuin terveysihanne. Välillä on päiviä, jolloin liikkuminen jää vähemmälle tai ruokavalio on poikkeuksellinen ja kaukana suosituksista. Tällä ei ole väliä, kunhan kokonaisuus pidemmällä ajalla on kunnossa.
 

Ursula Schwab
ravitsemusterapian professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

monivitamiini, urheilu, laihdutus

Monivitamiini-kivennäisainepilleri on hyvä ”vakuutus”, jos epäilee syövänsä yksipuolisesti. Siitä saa kerralla kaikki tärkeät ravintoaineet. Kenen kannattaisi mennä purkille?

Apteekeissa ja suomalaisissa verkkoapteekeissa myytävät valmisteet ovat turvallisia, sillä niissä ei ole mitään mega-annoksina. Purkin ohjeen annosta ei pidä ylittää eikä käyttää useita valmisteita samaan aikaan.

Laihduttajalle täydennystä

Laihtujan kannattaa muistaa, että pikkulinnun annos ruokaa sisältää myös vähemmän ravintoaineita.

Alle 1 600 kilokalorin dieetillä monivitamiini on hyvä lisä.

Muihin pillereihin laihiksella ei ole tarvetta.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen roima lisääminen korjaa tilannetta. Pehmeitä rasvoja, siis kalaa, kasviöljyjä ja pähkinöitä, ei kilojen karistajankaan kannata unohtaa.

Erittäin niukkaenergiseen dieettiin tarkoitetut pussiateriat sisältävät useimmiten kaikki tärkeät ravintoaineet.

Urheilijalle lisäpotkua

Voimistelija, taitoluistelija tai muun sellaisen lajin harrastaja, jossa painoa tarkkaillaan, saattaa tarvita monivitamiinitabletin.

Se ehkäisee puutoksia, jos syö terveellisesti mutta niukasti.

Naisurheilijan raudan saanti voi jäädä vajaaksi, jos kuukautiset ovat runsaat. Raudan vähyyttä, kuten muitakaan ravinnepuutoksia, ei yleensä huomaa voinnista. Asian voi tarkistaa hemoglobiinin tai seerumin varastoraudan mittauksella.

Asiantuntija: Sari Niinistö, erikoistutkija, Turun yliopisto.

Veli-Jussi jalkanen

Monivitamiinia varmuuden vuoksi, kenelle?

Kotieläimille syötetään paljon parempaa ruokaa kuin ihmiset syövät. Tyhjiä kalereita ei ole ollenkaan, rehu on hyvin tutkittu ja ruokintasuunnitelmat tehty. sen lisäksi lisäravinteita joissa on vitamiineja ja kivennäisiä syötetään suuria määriä ja elimet syövät niitä halukkaasti ja vapaaehtoisesti. Ihmiset syövät suuren osan ruuastaan tyhjinä tai vähäarvoisina (tai jopa haitallisina, kuten sokeri) kaloreina ja silti sanotaan että lisäravinteista ei ole hyötyä. Meillä Suomessakin on kehon...
Lue kommentti
Vierailija

Monivitamiinia varmuuden vuoksi, kenelle?

" Apteekeissa ja suomalaisissa verkkoapteekeissa myytävät " Ihan vastaavia myydään ruokakaupoissa, nettikaupoissa ja luontaistuotekaupoissa. Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Moni suomalainen (vauvasta vaariin) kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, D-vitamiini (ruuasta on mahdotonta saada riittävästi D-vitamiinia, oli se...
Lue kommentti