näköhäiriö varoittaa kaksoiskuvat
Kuva Shutterstock

Näköhäiriö pelästyttää, mutta aina se ei ole vaarallinen eikä vaadi välitöntä hoitoa.

Joskus voit nähdä ihan omia luonnonilmiöitä: näkökentässäsi vilahtelee pieniä lentäviä hyönteisiä tai välähtelee salamoita. Näkymä saattaa olla utuinen, vähän kuin katsoisi pilvenhattaroita lentokoneen ikkunasta. Nämä oireet viittaavat lasiaisen irtaumaan.

Lasiainen on silmän sisällä olevaa kirkasta hyytelöä, joka rappeutuu ja vetistyy iän myötä. Se saattaa myös irrota silmänpohjassa olevan verkkokalvon pinnasta. Kaihileikatuilla ja diabeetikoilla näin käy herkemmin. Joskus jopa aivastus tai kompastuminen voi käynnistää irtoamiseen. Likinäköisillä ilmiö on yleisempi. Lasiainen voi ”nykiä” verkkokalvoa, mikä voi antaa välähdysoireen. Lasiaisen irtoaminen ei tunnu miltään, sillä lasiaisessa ei ole kiputuntoa.

— Yli puolella meistä lasiainen irtoaa elämän varrella, mutta se on yleensä vaaratonta. Uusien oireiden ilmaantuessa silmä kannattaa kuitenkin tutkia mustuainen laajennettuna silmälääkärissä. Ns kuvauskoneet eivät välttämättä riitä. Jos oireet ovat lieviä ja ohimeneviä, niitä ei tarvitse aina edes tutkia, kertoo osastonylilääkäri Timo Tervo HUSin silmätautien poliklinikalta.

Nopeasti hoitoon, jos kuva vääristyy

Joskus lasiainen on niin tiukasti ankkuroitunut verkkokalvoon, ettei se irtoa, vaan repäisee verkkokalvoon reiän ja se voi johtaa verkkokalvon itsensä irtoamiseen silmänpohjasta. Tämä on jo kiireellisempi hoidettava.

— Jos silmissä salamoi paljon, näkyy nokisadetta ja näkökenttään ilmestyy varjoja, pitää mennä nopeasti silmälääkäriin, Timo Tervo sanoo.

Myös vääristyneet viivat viittaavat verkkokalvon irtoamiseen. Voi tuntua siltä, kuin tutkailisi maailmaa vesi lasin tai verhon läpi.

— Viivojen vääristymistä voi testata ottamalla käteensä ruutuvihkon. Jos ruudut näyttävät kiemuraisilta, on syytä hakeutua hoitoon, toteaa Tervo. Tämä oire taas on tyypillinen silloin, kun tarkan näön alueella on ongelmia- esimerkiksi ikärappeuma.

Hoitamattomana verkkokalvon irtoaminen johtaa sokeutumiseen. Nopea leikkaus kuitenkin pelastaa silmän yhä useammin.

— Pitkään ei pidä odotella. Jos verkkokalvo muuttuu jäykäksi suppiloksi, sitä ei pystytä enää kiinnittämään.

Pieni verkkokalvoon tullut reikä voidaan yleensä hitsata umpeen niin, että repeämän ympärille poltetaan laserilla pieniä arpirenkaita.

Verkkokalvoirtaumille altistaa myös tekomykiöleikkaus, johon moni säntää päästäkseen lukulaseista. Toimenpiteestä voi kuitenkin koitua ongelmia.

— Terveiden silmien leikkaamista pitäisi harkita tarkkaan, sillä se ei ole sama asia kuin lehden ostaminen R-kioskilta, Timo Tervo muistuttaa.

Myös kasvovammat voivat vaurioittaa silmää ja verkkokalvoa. Suurin vaurioista johtuu nyrkin iskuista.

— On ikävää, että lyömistä näytetään viihteenä. Ihmiset eivät aina ymmärrä, mitä siitä voi seurata.

Näköhäiriöt voivat paljastaa sairauden

Joskus näköhäiriö viittaa neurologisiin syihin, kuten migreeniin, aivo verenkiertohäiriöihin, aivokasvaimeen tai MS-tautiin.

Aurallista migreeniä potevilla saattaa ennen kohtausta välähtää silmissä kirkkaita läikkiä ja sahalaitoja, joskus myös näkökenttäpuutoksia. Kohtauksille altistavat perimän lisäksi stressi, tuoksut ja muutokset vuorokausirytmissä, kuten valvominen tai liika nukkuminen. Migreenin oireita lievittävät kipu- ja pahoinvointilääkkeet ja täsmälääkkeet.

Myös MS-tautiin liittyy silmäoireita: kaksoiskuvia, vaikeutta kohdentaa katsetta, näön hämärtymistä tai armotonta silmäsärkyä.

— Tavallisin MS-taudin ensioire on näköhermon tulehdus, jossa toisen tai molempien silmien näkö saattaa heikentyä hurjasti tuntien tai muutamien päivien ajaksi. Sitä hoidetaan suurilla kortisoniannoksilla, Tervo sanoo.

MS-taudin kulkua voidaan hidastaa lääkkeillä, joiden käyttö kannattaa aloittaa heti ensioireiden jälkeen. Myös terveellinen ravinto ja liikunta ovat tärkeitä.

Näkökenttä saattaa kaventua salavihkaa

Näkökenttä voi kaventua myös pikkuhiljaa huomaamatta. Tällainen salakavala silmäsairaus on glaukooma. Moni sairastaakin sitä tietämättään. Entinen nimitys silmänpainetauti on aavistuksen harhaanjohtava, sillä glaukooma voi iskeä normaalipaineiseenkin silmään. Sairaudessa kammionesteen ulosvirtaus vaikeutuu, jolloin näköhermo vaurioituu.

— Jos tautia ei huomata ja hoideta, voi kehittyä niin sanottu putkinäkö. Ihminen saattaa törmäillä ovenpieliin ja autoillessa on vaikea huomata esimerkiksi suojatietä ylittäviä lapsia, Timo Tervo kuvailee.

Näkö menee vasta taudin loppu vaiheessa, kun näköhermo on pahasti vaurioitunut. Glaukooman hoidossa käytetään kammionesteen virtausta parantavia silmätippoja, mutta joskus myös leikkausta.

Kaksoiskuvat vievät kiireesti hoitoon

Jos näkökenttäpuutoksiin liittyy kahtena näkemistä, oksentelua tai päänsärkyä, oireiden aiheuttaja voi olla aivoverisuonen vuoto tai tukos. Silloin käydään minuuttipeliä. Aivovaltimotukoksen liuotuksella on kiire, jottei aivojen hapensaanti kärsi liikaa. Saman tien aloitetaan myös veren hyytymistä vähentävä lääkitys.

Yleisin aivoverenvuodoille altistava seikka on korkea verenpaine. Se ei tunnu miltään, siksi verenpaine

kannattaisi mittauttaa säännöllisesti. Aivoihin syntynyt verenpurkauma voidaan poistaa leikkauksella, jos se ei ole kovin pahassa paikassa ja jos potilaan kunto kestää toimenpiteen.

Näkökenttäpuutoksen taustalla saattaa olla myös kasvain, joka painaa näköhermoa. Aina kasvainta ei pystytä leikkaamaan, mutta joskus sitä voidaan kutistaa sädehoidolla.

Iän myötä voi iskeä rappeuma

Kun viivat vääristyvät ja esimerkiksi ovenpielet, pylväät ja tienvarsiviivat näyttävät kieroilta, syypää on silmänpohjan ikärappeuma (AMD). Myös värit voivat haalistua, kasvojen tunnistaminen vaikeutua ja näkökenttään ilmestyä täplämäisiä samentumia. Lukiessa osa kirjaimista saattaa kadota.

Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä todennäköisemmin rappeuma tulee. Yli kuusikymppisistä AMD on noin kymmenellä prosentilla ja yli 80-vuotiaista jopa kolmasosalla.

— Tätäkin vaivaa voi testata ruutuvihkolla. Jos ruudut näyttävät kiemuraisilta, on syytä mennä silmälääkäriin, toteaa Tervo.

Rappeumasta tunnetaan kuiva ja kostea muoto, joista ensimmäinen on tavallisempi. Joskus sairaudet sekoittuvat salakavalasti ja kuiva rappeuma onkin osittain kostea.

Kosteassa muodossa verkkokalvon verisuonet alkavat kasvaa villisti ja vuotaa. Syntyy turvotusta, jolloin verkkokalvon tarkan näön alueen kerrokset turpoavat. Kuivassa rappeumassa tarkan näön alueelle kertyy kuona-aineita ja osa siitä tuhoutuu. Näkö heikentyy hitaammin kuin kosteassa rappeumassa.

Vaikka perimällä on näppinsä pelissä tässäkin silmäsairaudessa, sitä voi itse ehkäistä liikkumalla, pysyttelemällä suurin piirtein normaalipainossa sekä popsimalla runsaasti kasviksia ja hedelmiä.

Kostean ikärappeuman hoidossa on viime vuosina otettu isoja harppauksia, mutta kuivaan rappeumamuotoon ei vielä tunneta parantavaa

hoitoa.

— Melko uusi menetelmä kostean ikärappeuman hoidossa ovat lasiaisinjektiot, joissa silmään ruiskutetaan ohuella neulalla verisuonten kasvu tekijöiden estäjiä. Injektioita annetaan yleensä kuukausittain. Osalla rappeuman eteneminen hidastuu tai jopa pysähtyy, kertoo Tervo.

Valoaktivaatiohoidossa käytetään laseria ja suonensisäisesti annettavaa lääkettä, joka hakeutuu verkkokalvolle muodostuneisiin verisuoniin. Tämä hoitomuoto ei kuitenkaan sovi kaikille kosteasta ikärappeumasta kärsiville.

Ongelmien takia aina silmälääkäriin

Timo Tervo korostaa, että jos näköhäiriöitä tulee, pitää hakeutua silmälääkärin, ei optikon tutkimuksiin.

— Silmälääkärillä on oikea käytännön koulutus ja oikeat välineet, linssit ja mikroskoopit silmän tutkimiseen. Hän voi myös laajentaa silmänpohjan tipoilla ja arvioida verkkokalvolla olevan vaurion laajuuden.

Yleisesti ottaen on hyvä käydä silmä lääkärillä, kun näköhäiriöitä ilmaantuu. Onneksi monet oireet ovat kuitenkin melko viattomia, kuten kirkkaan valon jälkikuva tai äkillisesti noustessa tapahtuva näön hämärtyminen.

Näköhäiriöitä voi ennaltaehkäistä terveillä elämäntavoilla, kuten välttämättä kovia rasvoja, tupakointia ja alkoholia.

— Silmiä ei pitäisi turhan päiten operoida ja suojalaseja on tärkeä täyttää tarpeen vaatiessa. Myös verisuonisairauksien riskitekijöiden hoitaminen on tärkeää, sillä verisuonten kunto heijastuu myös näköön, Timo Tervo sanoo.

Irronnut verkkokalvo kiinni

Aiemmin kohtalona oli lähes väistämättä sokeutuminen, jos verkkokalvo irtosi. Verkkokalvokirurgia on kehittynyt huimasti, ja HUSissa toimii verkkokalvo kirurgian päivystysrengas, johon kiireelliset verkkokalvon kiinnitysleikkaukset on Suomessa keskitetty.

Leikkauksessa verkkokalvo kiinnitetään takaisin silmämunaan. Kiinnityksessä voidaan käyttää kaasua tai silikonia, joka painaa vyöllä tai silikoni-implantilla verkkokalvoa alustaansa. Kaasu poistuu silmästä vähitellen verenkiertoon. Jopa täysin irronnut verkkokalvo voidaan saada takaisin paikalleen, mutta aina näkö ei palaudu entiselleen.

Aikuisille leikkaus voidaan tehdä silmän paikallispuudutuksessa, lapsille nukutuksessa. Tarvittaessa annetaan kipulääkettä ja rentouttava esilääkitys.

Operaation jälkeen silmä voi olla hetken aikaa valon arka ja vetistävä.

Asiantuntija: Timo Tervo, osastonylilääkäri, silmätautien poliklinikka, HUS.

Mene lääkäriin pian, jos...

  • näkösi katoaa äkillisesti kokonaan.
  • silmissäsi alkaa välkehtiä.
  • näkökenttään ilmestyy varjo.
  • viivat vääristyvät.
  • tuntuu, kuin katsoisit maailmaa vesilasin läpi.
  • näet nokisadetta.
  • näet kaksoiskuvia.
  • silmäsi on vammautunut.
punkki, puutiainen, borrelioosi, Lymen borrelioosi

Punkin levittämä borrelioosi on suuri matkija. Sen oireet muistuttavat monia muita sairauksia. Miten sen jäljille päästään?

Litteä ja soikea, niveljalkainen hämähäkkieläin liikkuu heinikoiden, karikkeen ja aluskasvillisuuden kätköissä. Se odottaa, että pääsee hyppäämään ohikulkevan lemmikin tai ihmisen iholle lounastamaan. Kansan suussa puutiaiselle on vakiintunut nimi punkki. Keväällä, kun ilmat alkavat lämmetä, myös puutiaiset mönkivät piiloistaan. Pisto ei tunnu miltään, sillä puutiainen sylkee iholle puudutetta.

– Puutiaisia on ollut maapallolla ehkä sata miljoonaa vuotta. Niillä on tietty ”kotikenttäetu”. Ne jatkavat tallusteluaan täällä senkin jälkeen, kun ihmisiä ei enää ole, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Miikka Peltomaa Korvalääkärikeskus Ainosta Järvenpäästä.

Borrelioosin oireet muistuttavat monia muita sairauksia, ja sitä onkin kutsuttu suureksi matkijaksi. Tämä tekee taudista helposti syypään moneen vaivaan.

Ihminen saattaa oireidensa perusteella olla vakuuttunut siitä, että hänellä on borrelioosi.

– Sairaus herättää intohimoja. Joskus vahvat äänet saavat enemmän tilaa kuin tutkittu tieto.

Iso osa Peltomaan työtä onkin selvittää, onko kyse borrelioosista vai jostain muusta. Välillä se on salapoliisityötä.

Potilaan tarina on lääkärin tärkein työkalu borrelioosiakin tutkiessa. Muita löydöksiä peilataan tätä kertomusta vasten. Taudin diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja mahdollisuuteen saada puutiaisen purema. Näiden jälkeen vasta-ainetutkimuksistakin voi olla apua.

Vasta-aineet eivät kerro

Välillä julkisuudessa kiistellään siitä, kuinka borrelioosia pitäisi tutkia ja hoitaa. Osa potilaista hakeutuu vasta-ainetesteihin tai hoitoon saksalaiselle klinikalle Augsburgiin. Myös jotkut suomalaiset lääkärit ovat lähettäneet sinne potilaiden verinäytteitä.

Saksalaislaboratoriossa on käytössä muun muassa lymfosyyttitransformaatiotesti, jota käytettiin aiemmin Suomessakin. Testi antaa kuitenkin paljon vääriä positiivisia tuloksia, ja Peltomaa kritisoikin klinikan toimintaa. Hänelle on toistuvasti tullut potilaita, jotka ovat olleet hämmentyneitä Saksasta saamistaan tuloksista.

– Testi antaa herkästi vääriä hälytyksiä, ja tämä voi johtaa hoitoihin, jotka eivät aina vastaa yleistä suositusta. Potilaat saatetaan altistaa muun muassa pitkille suonensisäisille antibioottihoidoille ja luontaishoidoille, joiden tehoa ei ole todistettu. Jos yksittäinen potilas saa apua, se ei todista lainkaan, että siitä olisi oikeasti hyötyä kaikille, Miikka Peltomaa sanoo.

Testit ja hoidot maksavat paljon, puhutaan tuhansista euroista. Pitkät antibioottikuurit taas tekevät monista bakteereista entistä vastustuskykyisempiä
antibiooteille. Ne myös tuhoavat suolistosta hyviä bakteerikantoja. Vasta-ainetestit vaativat paljon tulkintaa.

Jos vasta-aineet ovat  koholla, se ei välttämättä kerro tuoreesta infektiosta.

Löydös voi ihan hyvin olla kaikuja vuosien, jopa vuosikymmenten takaisesta tartunnasta ja jo kauan sitten parantuneesta taudista. Ihminen saattaa siis olla täysin terve kohonneista vasta-aineista huolimatta. Väärät positiiviset tulokset vain johtavat kohtuuttomiin hoitoihin.

– Jos ei ole varmaa syytä epäillä borrelioosia, vasta-ainetestejä ei pidä ottaa. Toisaalta kun potilaalla todetaan borrelioosille tyypillinen laajeneva
ihottumarengas, ei vasta-ainetestiä tarvitakaan, Miikka Peltomaa kertoo.
 

Asiantuntija: Miikka Peltomaa, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti, Korvalääkärikeskus Aino, Järvenpää.

Helena Miranda

Lääketieteen tohtori Helena Miranda paljastaa keinot, joilla hän pärjää hermovauriokivuksi kroonistuneen iskiaksensa kanssa.

– Kipu pitää hyväksyä mutta tehdä kaikkensa, että saa ajatukset pois siitä, silloin kun on vaikeaa, sanoo kipututkija ja työterveyslääkäri Helena Miranda.

Siihen käy mikä tahansa mukava tekeminen: lempimusiikin kuuntelu, luonnnon tarkkailu, rauhoittavat mielikuvat, pelaaminen, valokuvaus, huumori, kylmä kääre, lämpötyyny, lemmikin silittely, seksi...

– Itse hoidan kipujani esimerkiksi menemällä lämpimään kylpyyn. Jos yöllä herään kipuun, saatan siirtyä nukkumaan toisessa huoneessa olevaan sänkyyn, joka on ihanan viileä (kutsun sitä kylmähoidoksi). Yleensä särky rauhoittuu nopeasti.

–Päivällä laitan lempimusiikkia soimaan kännykän musiikkisovelluksesta, kuulokkeet päähän ja lähden koiran kanssa ulos pienelle kävelylle. Samaan aikaan annan itselleni TNS-laitteella hoitoa selkään.

Kun sattuu, tee mitä tykkäät

Koska krooninen kipu syö kykyä kokea mielihyvää, pitää erityisesti keskittyä siihen, mistä nauttii. Kun elimistö erittää mielihyvähormoneja, olo helpottuu eivätkä aivot koko ajan keskity kivun kokemiseen. Sitten kun tulee parempi vaihe, jaksaa taas hoitaa itseään, käydä lenkillä tai vesijuoksussa, miettiä syömisiään ja ehkä lopettaa sen tupakan poltonkin.

Helena Miranda kannustaa potilaita ryhtymään oman kipunsa asiantuntijaksi. Kivuliaan elämän hallinnan keinoiksi käy  rauhoittuminen, myönteisyys, myötätunto myös itseä kohtaan, tietoinen läsnäolo, lemmikin hankinta, koskettaminen...

Lääkkeettömät keinot ovat tehokkaita

Käypä hoito -suosituksessa pidetään tehokkaimpina lääkkeettöminä keinoina kipuun liikuntaa, terapeuttista harjoittelua, kognitiivis-behavioraalista terapiaa, kylmä- ja lämpöhoitoa sekä TNS:ää (ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio).

 Akupunktion ja TNS:n teho perustuu porttikontrolliteoriaan. Kun kipukohdassa kulkevia hermoja ärsytetään neuloilla tai sähköllä, kipuviestin matka aivoihin katkeaa. Samalla ”ärsytyshoito” lisää endorfiinien eritystä, jolloin mieliala paranee. Myös verenkierto virkistyy kipukohdassa, jolloin kipeä lihas saa lisää happea.

–Vaikka kivun syy ei lääkkeettömilläkään keinoilla häviä, omaa työkalupakkia kasvattamalla saa monta uutta, hyvää välinettä kivun kanssa pärjäämiseen, Helna Miranda sanoo.

Lisää tietoa lääkkeettömistä kivunhoitokeinoista Ota kipu haltuun

Lue koko juttu Hyvä terveys 8/2017. Tilaaja voi lukea lehden ilmaiseksi osoiteessa digilehdet.fi

luontoliikunta

Luontoon meno on terveysteko. Näin pääset alkuun.

  1. Osallistu luontoretkelle. Jos metsä tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, jopa pelottavalta, asiantunteva retkiopas johdattaa turvallisesti elvyttävään ympäristöön. Hyvä päivä retkelle on esimerkiksi 17.6. eli luonnonkukkien päivä. Silloin järjestetään yli 100 retkeä eri puolilla Suomea.
  2. Lähde luontopolulle. Kaupunkien ja kuntien mailla on kaikille sopivia luontopolkuja. Reittien varrella on usein joku arvokkaana pidetty kohde, kuten aarnimetsää tai soita. Jos reitin varrella on nuotiopaikka, aina nautinnollisempaa. Suunnittele itsellesi mieluinen retki.
  3. Mene metsään. Hae alkukesästä pöydällesi varpu- tai kukkakimppuja, loppukesästä sieniä ja marjoja. Kumisaappaissa tarpominen on myös rentouttavaa hyötyliikuntaa. Tai liiku metsässä, täysin ilman tavoitetta, koska se lepuuttaa aivoja ja aisteja.
  4. Liiku lapsen kanssa. Metsä tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä. Vaatiihan uusi ympäristö uudenlaisia selviytymiskeinoja. Päiväkotilasten kanssa tehdyissä kokeiluissa on huomattu, että metsä tasoittaa lasten erilaisuutta: vilkas rauhoittuu ja vetäytyvä rohkaistuu. Eikä metsää voi leikkiä loppuun.
  5. Kunnioita alkukotia. Kaupunkien puut, puistot ja metsät muistuttavat meitä alkukodistamme. Luontoa ei tarvitse pelätä eikä siistiä pois silmistä vaan opetella lukemaan ja kunnioittamaan. Asennoidu metsään kuin ystävään.

Vinkit antoi johtaja Kimmo Saarinen Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Lisätietoa luontopoluista: suomenlatu.fi, sll.fi/ luonnonkukat.

sukupuolitaudit, herpes

Minuun iski flunssa ja kuume, jonka jälkeen tuli kova kurkkukipu. Lääkäri sanoi epäilevänsä kurkussani olevan herpesviruksen aiheuttama jälkitauti. Sana herpes löi itseni lukkoon, enkä kehdannut alkaa sen enempää kyselemään, mutta asia jäi vaivaamaan. Onko minulla siis sukupuolitauti suussa? Eikö siitä pitäisi ottaa testiä ja antaa lääkitystä? Huuliherpeksen olen saanut jo pienenä, mutta voiko huuliherpes aiheuttaa tällaista?

Herpesvirusten ryhmään kuuluu yli 130 samankaltaista virusta, joille on ominaista että ne jäävät ensitartunnan jälkeen piileviksi elimistöön. Ihmisillä tautia aiheuttavia lajeja tunnetaan 8.

Arkikielessä herpesviruksella tarkoitetaan yleensä herpes simplex -virusta, jota on kahta eri tyyppiä (HSV-1 ja HSV-2). Ne aiheuttavat tyypillisen rakkulaisen tulehduksen huuliin (huuliherpes tai "yskänrokko") tai sukupuolielinten limakalvoille. Lisäksi ihmisillä tautia aiheuttaviin herpesviruksiin kuuluu mm. vesirokkoa aiheuttava varicella zoster -virus, "pusutautia" eli mononukleoosia aiheuttava Epstein-Barr-virus ja vauvarokkoa aiheuttava virus.

Aiemmin ajateltiin, että HSV-1 aiheuttaa pelkästään suun ja HSV-2 pelkästään sukupuolielinten tulehdusta, mutta nykyään tiedetään, että näin ei ole. Tulehduksen sijainti riippuu siitä, onko virustartunta saatu suun vai sukupuolielinten kautta. HSV-1 ensitartunta on yleensä oireeton. Vain pienellä osalla HSV-1 ensitartunta on rajuoireinen, kuumeinen suu- ja ientulehdus, tuolloin kyseessä on tavallisimmin parivuotias lapsi. Periaatteessa ensitartunnan oireena voi olla nielutulehdus, mutta se on hyvin harvinaista.

Ensitartunnan jälkeen virus asettuu hermosolmuihin hermosolujen tumiin. Vaikka virus jää pysyvästi elimistöön, suurin osa sen kantajista ei koskaan oireile. Uusintainfektion eli viruksen aktivoitumisen voi laukaista esim. stressi, flunssa, hormonaaliset muutokset, paikallinen hankaus, voimakas auringonvalo tai immuunivajaustila.

Suun alueella uusintainfektio ilmenee ensin pistelynä tai kutinana huulten iholla tai ienrajassa, joskus myös kitalaessa. Muutama tunti tämän jälkeen iho alkaa punoittaa ja ilmestyy kirkkaan nesteen täyttämiä pinnallisia rakkuloita, jotka usein rikkoutuvat. Tauti paranee yleensä runsaassa viikossa. Lääkitys ei tavallisessa uusintainfektiossa ole välttämätön, mutta paranemista voi nopeuttaa herpesviruslääkkeellä. Esimerkiksi asikloviiria myydään voiteena ja tablettina nykyään myös ilman reseptiä.

Kysyjä on mitä ilmeisimmin herpes simplex -viruksen kantaja, koska on aiemmin sairastanut huuliherpeksen. Flunssa on toki voinut aktivoida herpesviruksen, mutta taudinkuva ei ole uusintainfektiolle tyypillinen.

Teoriassa on mahdollista, että kysyjä on sairastunut toiseen herpes simplex -virustyypin ensi-infektioon mutta todennäköisempää on, että kyseessä on ollut jonkin muun viruksen aiheuttama nielutulehdus. Esimerkiksi Epstein-Barr-virus aiheuttaa hyvinkin rajuoireisen nielurisatulehduksen. Vielä tavallisempi rakkulaisen nielutulehduksen aiheuttaja on enterovirus. Herpes ensi-infektiota epäiltäessä voidaan verinäytteestä tutkia herpes simplex -vasta-aineet. Epäselvässä rakkulaihottumassa virus voidaan osoittaa rakkulan pohjalta otetusta näytteestä.
Jos asia edelleen vaivaa, kannattaa se ottaa puheeksi vastaanottaneen lääkärin kanssa.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.