näköhäiriö varoittaa kaksoiskuvat
Kuva Shutterstock

Näköhäiriö pelästyttää, mutta aina se ei ole vaarallinen eikä vaadi välitöntä hoitoa.

Joskus voit nähdä ihan omia luonnonilmiöitä: näkökentässäsi vilahtelee pieniä lentäviä hyönteisiä tai välähtelee salamoita. Näkymä saattaa olla utuinen, vähän kuin katsoisi pilvenhattaroita lentokoneen ikkunasta. Nämä oireet viittaavat lasiaisen irtaumaan.

Lasiainen on silmän sisällä olevaa kirkasta hyytelöä, joka rappeutuu ja vetistyy iän myötä. Se saattaa myös irrota silmänpohjassa olevan verkkokalvon pinnasta. Kaihileikatuilla ja diabeetikoilla näin käy herkemmin. Joskus jopa aivastus tai kompastuminen voi käynnistää irtoamiseen. Likinäköisillä ilmiö on yleisempi. Lasiainen voi ”nykiä” verkkokalvoa, mikä voi antaa välähdysoireen. Lasiaisen irtoaminen ei tunnu miltään, sillä lasiaisessa ei ole kiputuntoa.

— Yli puolella meistä lasiainen irtoaa elämän varrella, mutta se on yleensä vaaratonta. Uusien oireiden ilmaantuessa silmä kannattaa kuitenkin tutkia mustuainen laajennettuna silmälääkärissä. Ns kuvauskoneet eivät välttämättä riitä. Jos oireet ovat lieviä ja ohimeneviä, niitä ei tarvitse aina edes tutkia, kertoo osastonylilääkäri Timo Tervo HUSin silmätautien poliklinikalta.

Nopeasti hoitoon, jos kuva vääristyy

Joskus lasiainen on niin tiukasti ankkuroitunut verkkokalvoon, ettei se irtoa, vaan repäisee verkkokalvoon reiän ja se voi johtaa verkkokalvon itsensä irtoamiseen silmänpohjasta. Tämä on jo kiireellisempi hoidettava.

— Jos silmissä salamoi paljon, näkyy nokisadetta ja näkökenttään ilmestyy varjoja, pitää mennä nopeasti silmälääkäriin, Timo Tervo sanoo.

Myös vääristyneet viivat viittaavat verkkokalvon irtoamiseen. Voi tuntua siltä, kuin tutkailisi maailmaa vesi lasin tai verhon läpi.

— Viivojen vääristymistä voi testata ottamalla käteensä ruutuvihkon. Jos ruudut näyttävät kiemuraisilta, on syytä hakeutua hoitoon, toteaa Tervo. Tämä oire taas on tyypillinen silloin, kun tarkan näön alueella on ongelmia- esimerkiksi ikärappeuma.

Hoitamattomana verkkokalvon irtoaminen johtaa sokeutumiseen. Nopea leikkaus kuitenkin pelastaa silmän yhä useammin.

— Pitkään ei pidä odotella. Jos verkkokalvo muuttuu jäykäksi suppiloksi, sitä ei pystytä enää kiinnittämään.

Pieni verkkokalvoon tullut reikä voidaan yleensä hitsata umpeen niin, että repeämän ympärille poltetaan laserilla pieniä arpirenkaita.

Verkkokalvoirtaumille altistaa myös tekomykiöleikkaus, johon moni säntää päästäkseen lukulaseista. Toimenpiteestä voi kuitenkin koitua ongelmia.

— Terveiden silmien leikkaamista pitäisi harkita tarkkaan, sillä se ei ole sama asia kuin lehden ostaminen R-kioskilta, Timo Tervo muistuttaa.

Myös kasvovammat voivat vaurioittaa silmää ja verkkokalvoa. Suurin vaurioista johtuu nyrkin iskuista.

— On ikävää, että lyömistä näytetään viihteenä. Ihmiset eivät aina ymmärrä, mitä siitä voi seurata.

Näköhäiriöt voivat paljastaa sairauden

Joskus näköhäiriö viittaa neurologisiin syihin, kuten migreeniin, aivo verenkiertohäiriöihin, aivokasvaimeen tai MS-tautiin.

Aurallista migreeniä potevilla saattaa ennen kohtausta välähtää silmissä kirkkaita läikkiä ja sahalaitoja, joskus myös näkökenttäpuutoksia. Kohtauksille altistavat perimän lisäksi stressi, tuoksut ja muutokset vuorokausirytmissä, kuten valvominen tai liika nukkuminen. Migreenin oireita lievittävät kipu- ja pahoinvointilääkkeet ja täsmälääkkeet.

Myös MS-tautiin liittyy silmäoireita: kaksoiskuvia, vaikeutta kohdentaa katsetta, näön hämärtymistä tai armotonta silmäsärkyä.

— Tavallisin MS-taudin ensioire on näköhermon tulehdus, jossa toisen tai molempien silmien näkö saattaa heikentyä hurjasti tuntien tai muutamien päivien ajaksi. Sitä hoidetaan suurilla kortisoniannoksilla, Tervo sanoo.

MS-taudin kulkua voidaan hidastaa lääkkeillä, joiden käyttö kannattaa aloittaa heti ensioireiden jälkeen. Myös terveellinen ravinto ja liikunta ovat tärkeitä.

Näkökenttä saattaa kaventua salavihkaa

Näkökenttä voi kaventua myös pikkuhiljaa huomaamatta. Tällainen salakavala silmäsairaus on glaukooma. Moni sairastaakin sitä tietämättään. Entinen nimitys silmänpainetauti on aavistuksen harhaanjohtava, sillä glaukooma voi iskeä normaalipaineiseenkin silmään. Sairaudessa kammionesteen ulosvirtaus vaikeutuu, jolloin näköhermo vaurioituu.

— Jos tautia ei huomata ja hoideta, voi kehittyä niin sanottu putkinäkö. Ihminen saattaa törmäillä ovenpieliin ja autoillessa on vaikea huomata esimerkiksi suojatietä ylittäviä lapsia, Timo Tervo kuvailee.

Näkö menee vasta taudin loppu vaiheessa, kun näköhermo on pahasti vaurioitunut. Glaukooman hoidossa käytetään kammionesteen virtausta parantavia silmätippoja, mutta joskus myös leikkausta.

Kaksoiskuvat vievät kiireesti hoitoon

Jos näkökenttäpuutoksiin liittyy kahtena näkemistä, oksentelua tai päänsärkyä, oireiden aiheuttaja voi olla aivoverisuonen vuoto tai tukos. Silloin käydään minuuttipeliä. Aivovaltimotukoksen liuotuksella on kiire, jottei aivojen hapensaanti kärsi liikaa. Saman tien aloitetaan myös veren hyytymistä vähentävä lääkitys.

Yleisin aivoverenvuodoille altistava seikka on korkea verenpaine. Se ei tunnu miltään, siksi verenpaine

kannattaisi mittauttaa säännöllisesti. Aivoihin syntynyt verenpurkauma voidaan poistaa leikkauksella, jos se ei ole kovin pahassa paikassa ja jos potilaan kunto kestää toimenpiteen.

Näkökenttäpuutoksen taustalla saattaa olla myös kasvain, joka painaa näköhermoa. Aina kasvainta ei pystytä leikkaamaan, mutta joskus sitä voidaan kutistaa sädehoidolla.

Iän myötä voi iskeä rappeuma

Kun viivat vääristyvät ja esimerkiksi ovenpielet, pylväät ja tienvarsiviivat näyttävät kieroilta, syypää on silmänpohjan ikärappeuma (AMD). Myös värit voivat haalistua, kasvojen tunnistaminen vaikeutua ja näkökenttään ilmestyä täplämäisiä samentumia. Lukiessa osa kirjaimista saattaa kadota.

Mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä todennäköisemmin rappeuma tulee. Yli kuusikymppisistä AMD on noin kymmenellä prosentilla ja yli 80-vuotiaista jopa kolmasosalla.

— Tätäkin vaivaa voi testata ruutuvihkolla. Jos ruudut näyttävät kiemuraisilta, on syytä mennä silmälääkäriin, toteaa Tervo.

Rappeumasta tunnetaan kuiva ja kostea muoto, joista ensimmäinen on tavallisempi. Joskus sairaudet sekoittuvat salakavalasti ja kuiva rappeuma onkin osittain kostea.

Kosteassa muodossa verkkokalvon verisuonet alkavat kasvaa villisti ja vuotaa. Syntyy turvotusta, jolloin verkkokalvon tarkan näön alueen kerrokset turpoavat. Kuivassa rappeumassa tarkan näön alueelle kertyy kuona-aineita ja osa siitä tuhoutuu. Näkö heikentyy hitaammin kuin kosteassa rappeumassa.

Vaikka perimällä on näppinsä pelissä tässäkin silmäsairaudessa, sitä voi itse ehkäistä liikkumalla, pysyttelemällä suurin piirtein normaalipainossa sekä popsimalla runsaasti kasviksia ja hedelmiä.

Kostean ikärappeuman hoidossa on viime vuosina otettu isoja harppauksia, mutta kuivaan rappeumamuotoon ei vielä tunneta parantavaa

hoitoa.

— Melko uusi menetelmä kostean ikärappeuman hoidossa ovat lasiaisinjektiot, joissa silmään ruiskutetaan ohuella neulalla verisuonten kasvu tekijöiden estäjiä. Injektioita annetaan yleensä kuukausittain. Osalla rappeuman eteneminen hidastuu tai jopa pysähtyy, kertoo Tervo.

Valoaktivaatiohoidossa käytetään laseria ja suonensisäisesti annettavaa lääkettä, joka hakeutuu verkkokalvolle muodostuneisiin verisuoniin. Tämä hoitomuoto ei kuitenkaan sovi kaikille kosteasta ikärappeumasta kärsiville.

Ongelmien takia aina silmälääkäriin

Timo Tervo korostaa, että jos näköhäiriöitä tulee, pitää hakeutua silmälääkärin, ei optikon tutkimuksiin.

— Silmälääkärillä on oikea käytännön koulutus ja oikeat välineet, linssit ja mikroskoopit silmän tutkimiseen. Hän voi myös laajentaa silmänpohjan tipoilla ja arvioida verkkokalvolla olevan vaurion laajuuden.

Yleisesti ottaen on hyvä käydä silmä lääkärillä, kun näköhäiriöitä ilmaantuu. Onneksi monet oireet ovat kuitenkin melko viattomia, kuten kirkkaan valon jälkikuva tai äkillisesti noustessa tapahtuva näön hämärtyminen.

Näköhäiriöitä voi ennaltaehkäistä terveillä elämäntavoilla, kuten välttämättä kovia rasvoja, tupakointia ja alkoholia.

— Silmiä ei pitäisi turhan päiten operoida ja suojalaseja on tärkeä täyttää tarpeen vaatiessa. Myös verisuonisairauksien riskitekijöiden hoitaminen on tärkeää, sillä verisuonten kunto heijastuu myös näköön, Timo Tervo sanoo.

Irronnut verkkokalvo kiinni

Aiemmin kohtalona oli lähes väistämättä sokeutuminen, jos verkkokalvo irtosi. Verkkokalvokirurgia on kehittynyt huimasti, ja HUSissa toimii verkkokalvo kirurgian päivystysrengas, johon kiireelliset verkkokalvon kiinnitysleikkaukset on Suomessa keskitetty.

Leikkauksessa verkkokalvo kiinnitetään takaisin silmämunaan. Kiinnityksessä voidaan käyttää kaasua tai silikonia, joka painaa vyöllä tai silikoni-implantilla verkkokalvoa alustaansa. Kaasu poistuu silmästä vähitellen verenkiertoon. Jopa täysin irronnut verkkokalvo voidaan saada takaisin paikalleen, mutta aina näkö ei palaudu entiselleen.

Aikuisille leikkaus voidaan tehdä silmän paikallispuudutuksessa, lapsille nukutuksessa. Tarvittaessa annetaan kipulääkettä ja rentouttava esilääkitys.

Operaation jälkeen silmä voi olla hetken aikaa valon arka ja vetistävä.

Asiantuntija: Timo Tervo, osastonylilääkäri, silmätautien poliklinikka, HUS.

Mene lääkäriin pian, jos...

  • näkösi katoaa äkillisesti kokonaan.
  • silmissäsi alkaa välkehtiä.
  • näkökenttään ilmestyy varjo.
  • viivat vääristyvät.
  • tuntuu, kuin katsoisit maailmaa vesilasin läpi.
  • näet nokisadetta.
  • näet kaksoiskuvia.
  • silmäsi on vammautunut.
Terhi Manelius, migreeni

Helsinkiläinen Terhi Manelius, 46, kärsi vuosia niin ankarasta migreenistä, että joutui välillä sairaalaan. Lopulta botox-pistokset ja rentoutumisen taito toivat avun.

Päässä jyskytti ja oksetti, pienikin liike pahensi oloa. Vuorokauden oksentamisen jälkeen keho oli kuin tyhjiin puserrettu tiskirätti, jalat tärisivät ja oli pakko mennä sairaalaan. Siellä laskimoon tiputettiin vahva cocktail migreeni- ja pahoinvointilääkkeitä sekä rauhoittavia bentsodiatsepiinejä. Kohtaus hellitti muutamassa tunnissa, mutta kun seuraavat kuukautiset alkoivat, kierre alkoi uudestaan.

– Olin migreenin takia tiputuksessa 2–3 kertaa vuodessa. Usein niin kävi, kun otin täsmälääkkeen liian myöhään. Kerran ystävän häissä jouduin lähtemään keskellä yötä taksilla sairaalaan, Terhi Manelius muistelee.

Pahimpina aikoina migreeni piinasi lähes päivittäin, joskus kohtauslääke triptaaneja meni yli 70 tablettia kuukaudessa. Ne auttoivat hetken, mutta särky yltyi aina uudestaan. Toisinaan vain kortisonikuuri katkaisi lääke- ja kipukierteen, kehossa jylläsi jatkuva tulehdus.

Terhi kokeili monia estolääkkeitä epilepsialääkkeistä beetasalpaajiin. Yksi niistä vei migreenin lisäksi yöunet. Pahoinvointilääkkeestä taas tuli voimakasta sydämentykytystä.

Kohtauksia lähes päivittäin

Terhin migreeni alkoi teini-iässä kuukautisten myötä. Migreeni on tuttu seuralainen myös Terhin äidille sekä 18-vuotiaalle tyttärelle. Kun Terhi odotti esikoistaan 28-vuotiaana, olo oli migreenitön, mutta synnytyksen jälkeen alkoi hurja vaihe.

Silloin tuntui, että pää hajoaa. Kohtauksia oli lähes päivittäin.

Migreenikohtausta enteili usein armoton väsymys ja pitelemätön makeanhimo. Terhi ahmi kirpeänsuolaisia salmiakkeja ja lakuja, hedelmäkarkkeja, kakkua, pullaa ja maitosuklaata. Se ei kuitenkaan helpottanut oloa, vaan teki entistä tukkoisemmaksi.

Kohtauksen laukaisivat hormonaalisten muutosten lisäksi tavallisesti stressi, jännitys, rankka liikunta, alkoholi, erityisesti punaviini, kovaotteinen niska-hartiahieronta tai pintaan kuplivat, mieltä kuohuttavat tunteet. Kun Terhin isä kuoli vuosi sitten ja kyyneleet olivat herkässä, migreeniä oli usein.

Kohtauksen iskiessä Terhi vetäytyi yksin pimeään huoneeseen lepäämään kylmä kääre otsalla. Se ei lopettanut pään jyskytystä, mutta teki olosta aavistuksen siedettävämmän.

Botox-piikit pelastivat

Vuosien varrella Terhi kokeili niin lääkkeitä, akupunktiota kuin hermostimulaattoria. Hän ei tiedä keinoa, jota ei olisi kokeillut. Homeopaattiset valmisteet pistivät kolmeksi vuodeksi stopin kipupiikeille, mutta niiden teho hiipui.

Muutama vuosi sitten neurologi ehdotti botoxia eli botuliinitoksiinia. Pistoksia laitetaan neljän kuukauden välein korvien yläpuolelle, niskaan, hartioihin, otsalle ja kallonpohjaan. Vaikutus alkaa noin kolmen viikon kuluttua.

Ensimmäinen pistoskerta jännitti Terhiä valtavasti, tunnetaanhan botox tujuna hermomyrkkynä.

– Pistettävä määrä on kuitenkin murto-osa siitä, mitä esimerkiksi plastiikkakirurgiassa käytetään. Otan pistoksia yleensä työpäivän jälkeen, sillä pistoskohtaan, kuten otsaan, saattaa nousta pieni kuhmu, vaikka niin ei aina käy.

Katkoja migreeniputkeen

Nykyään Terhi joutuu turvautumaan kohtauslääkkeisiin enää noin kerran viikossa. Pahoinvointia on harvoin ja sairaalakeikat ovat jääneet. Migreeni iskee lähinnä kuukautisten yhteydessä, välillä saattaa mennä pari viikkoa täysin ilman kohtauksia.

Terhi syö myös ravintolisiä, kuten B-vitamiineja, magnesiumia, kromia, sinkkiä, kuparia ja kofeiinia. Botox-pistosten kanssa ne ovat vähentäneet tulehdus- ja kipulääkkeiden tarvetta.

–Lääkäri totesi, että jos saat niistä apua, mitään estettä käytölle ei ole. Otan triptaaneja 3–8 kappaletta kuukaudessa, mikä on huikea muutos, migreeniputki ei enää jää päälle. Otan vitamiinicocktailjuoman lääkkeen yhteydessä, se helpottaa ja nopeuttaa lääkkeen imeytymistä. Joskus pelkkä vahva vitamiinicocktail katkaisee kohtauksen.

Jos kohtaus ehtii tulla, Terhi menee pimeään huoneeseen ja laittaa otsalle kylmän kääreen.

Töissä kuin robotti

Migreenistä huolimatta Terhi työskenteli pahimpina kipukausinakin tunnollisesti lukion englannin kielen opettajana eikä malttanut jäädä sairauslomalle.

–Välillä kävin opettajainhuoneessa oksentamassa ja palasin taas takaisin opettamaan.

Terhi toimi kuin robotti. Puki aamulla vaatteet päälle, föönasi hiukset ja lähti töihin.

– Olen luonteeltani perfektionisti. Vaikka epätoivon hetkiä tuli, en halunnut antaa periksi. Halusin kääntää jokaisen kiven ja uskoa, että jostain apu vielä löytyy. Sopeutuminen oli myös suojautumiskeino.

Nykyään, kun sairaus ei enää pilkistä joka nurkasta, olo on tyytyväinen ja turvallinen.

Migreenin helpottuminen on tuonut Terhille uudenlaista rohkeutta. Kesällä 2014 hän muutti Kouvolasta Helsinkiin, ja aloitti englannin kielen opettajana helsinkiläisessä lukiossa. Koti löytyi Arabiasta, läheltä Vanhankaupunginkoskea ja Toukolan ja Kumpulan idyllisiä puutaloalueita.

— Rohkaistuin hakemaan uutta työtä, kun migreeni hellitti otettaan. Työni on minulle hektisyydestään huolimatta tärkeää. Tykkään olla nuorten kanssa.

Rankka liikunta ei sovi

Terhi ammentaa voimia työn lisäksi kodista, läheisistä ihmisistä ja kaikesta kauniista. Myös oma tila ja rauha on tärkeää kiireisen ja hälyisän työpäivän jälkeen. Joskus on ihana sytyttää kynttilät kahvipöytään.

Läheisten kanssa laitetaan ruokaa, pelataan lautapelejä ja jutellaan. Liikunta tuo myös tärkeää vastapainoa. Kävely ja kevyet kehonpainoharjoitukset ovat sopivia fyysisiä liikuntamuotoja, jotka eivät provosoi kohtauksia. Rentoutuminen on tärkeää vaativan työn vastapainona.

Vanhankaupunginkoskella Terhi käy usein lenkillä sauvojen kanssa.

–Olen haaveilija ja pohdiskelija ja saan lenkillä tilaa ajatuksilleni. Olisi huippua käydä myös pilateksessa, mutta siitä jouduin luopumaan, sillä seuraavana päivänä heräsin aina migreeniin. Kevyessä jumpassa käyn silloin tällöin.

Sairaus on opettanut hellittämään. Silloin Terhi heittää jalat sohvalle ja ottaa käteensä kirjan, lehden tai tabletin. Hän on tietoisesti harjoitellut myös rentoutuessa keskittymään hetkeen, sulkemaan silmät ja kuuntelemaan ääniä ympärillään. Myös juttutuokiot ystävän kanssa ovat kullanarvoisia.

–Kuulun myös Facebookin migreeniryhmään, jossa jaamme kokemuksia ja apukeinoja. On hienoa huomata, että todella vaikeaankin migreeniin löytyy apua aina jostain.

Migreeniin on tulossa myös biologinen lääke muutaman vuoden sisällä. Ajatus siitä lohduttaa Terhiä.

–Katson rohkeasti eteenpäin ja uskon myönteisen ajattelun voimaan. Hymy ja nauru ovat tärkeitä.

 

allergia, yliherkkyys, heinänuha

Kutinan, kurinan tai ihottuman aiheuttaja voi olla allergia tai jokin muu. Vaikka syytä ei heti tiedä, oireiden kanssa kyllä pärjää.

”Nenäni kutiaa ja alkaa usein vuotaa.”

Nenäsumute, jossa on kortikosteroidia, helpottaa yleensä oireita, mutta itse kävisin ainakin kerran nenä-, korva- ja kurkkulääkärillä. Vastaanotolla voidaan tutkia allergisuus hengitettäville allergeeneille, kuten siitepölylle ja eläimille. Lääkärin kanssa olisi hyvä tehdä hoitosuunnitelma siihen, kuinka kauan kokeillaan kortisonisuihketta tai muita lääkkeitä, ja mitä sitten tehdään, jos ne eivät auta. Voihan kyse olla jostain ihan muustakin kuin allergiasta, vaikka polyypistä.

”Saan vatsaoireita monista ruoista.”

On hyvä pitää päiväkirjaa syömisistään ja oireistaan kahden viikon ajan, ennen kuin menee lääkäriin. Ruokapäiväkirja auttaa lääkäriä näkemään, mistä reaktiot voivat johtua ja millaisia kokeita kannattaa tehdä. Oireilun syinä voivat olla esimerkiksi tulehdukselliset suolistosairaudet, keliakia, laktoosi-intoleranssi – ja joillakin harvoilla ruoka-aineallergia.

”Ensimmäiseksi kukkii aina ihoni.”

Jos nokkosihottuma kestää useamman päivän kerralla, kannattaa mennä lääkäriin. Oireet menevät ohi antihistamiineilla vaikka eivät ole allergiaa.

Jos taas samasta voiteesta tulee joka kerta samaan kohtaan ihottumaa, siitä voi tehdä lääkärissä ihopistokokeen tai lappukokeen. Jatkotutkimuksilla jäljitetään voiteen oireita aiheuttava ainesosa. Jos taas voiteesta tulee lähinnä punoitusta ja kutinaa, allergiatesteistä on tuskin hyötyä. Jos vaiva haittaa itseä, kannattaa mennä ihotautilääkärille.

Suurin osa kosmetiikkaan liittyvistä reaktioista on kemiallisia ärsytysreaktioita esimerkiksi alkoholille tai säilöntä- ja stabilointiaineille. Joskus kosmetiikan aiheuttama reaktio tulee sen sisältämistä eläinperäisistä aineista, kuten huulipunien karmiininpunaisesta väriaineesta. Kosmetiikkateollisuutta säännöstellään hyvin heikosti — ainoastaan apteekkikosmetiikan kaikki ainesosat ovat aina tutkitusti turvallisia. Monet tilaavat kosmetiikkaa arveluttavistakin nettikaupoista, eikä tällaisten tuotteiden turvallisuudesta ja oikeasta sisällöstä ei ole mitään takeita.

Asiantuntija: Péter Csonka, lääketieteen tohtori, lastentautien erikoislääkäri, allergologi, Terveystalo Tampere.

  • eläimille allergisen kannattaa ottaa antihistamiinitabletti ennen koiraperheeseen menemistä tai kahvittelua ystävän kanssa, jolla on kissa.
  • siitepölyallergikon olisi hyvä syödä allergialääkettä koko siitepölykauden ajan, ja ehkä sen lisäksi käyttää silmätippoja ja nenäsumutetta.
  • vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta ja pysyä erossa allergisoivasta aineesta, joka useimmiten on kala, äyriäiseet, pähkinä tai mehiläiset.
allergia, yliherkkyys, heinänuha

Mistä aikuisiän allergiset reaktiot johtuvat? Voiko niistä päästä eroon? Jatkuvasti uusille asioille herkistyvä toimittaja selvitti, miltä hänen ja muiden oireilijoiden tulevaisuus näyttää.

Lapsuudenkodissani kukaan ei napsinut allergialääkkeitä. Parikymppisenä aloin itse saada oireita koirista, kissoista ja kaneista: tuli silmien punoitusta ja kutinaa, aivastelua, nenä valui solkenaan mutta meni samaan aikaan tukkoon, naamaan tuli punaisia läiskiä. Samanlaiset oireet alkoivat ilmaantua siitepölyaikaan ja huonossa sisäilmassa. Homeisessa paikassa korvat alkoivat kutista sietämättömästi. Pikkuruiset itikan pistot paisuivat punaisena sykkiviksi paiseiksi, jotka eivät tuntuneet rauhoittuvan millään.

Uusin herkistyminen yllätti vuosi sitten, kun ennen niin virheettömälle ja huolellisesti hoidetulle iholleni alkoi ilmestyä märkänäppyjä. Kosmetologi tunnisti ne perioraalidermatiitiksi, ruusufinnin sukuiseksi suunympärysihot tumaksi. Kukaan ei oikein tiedä, mikä sen aiheuttaa. Ehkä olin vuosien kauneustoimittajan työssä herkistynyt kosmetiikan hajusteille ja öljyille.

Tiedän että en ole oireineni yksin — moni muukin on vasta aikuisena alkanut saada merkkejä allergiasta tai herkistymisestä. Tarkoittaako tämä, että yliherkkyydet ovat lisääntyneet? Jos ovat, miksi juuri nyt ja miksi minä?

Allergiaa vain kasvista tai eläimestä

Puolet suomalaisista on yliherkkiä, osa vakavasti allergisia ja osa herkkiä hetkellisesti. Aikuisten allergiat eivät kuitenkaan ole lisääntyneet merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana. Muita yliherkkyyden muotoja tunnetaan heikommin, eikä niistä ole yhtä selkeitä tilastoja. Niitä voivat lisätä esimerkiksi ilmansaasteet ja kohonnut stressitaso.

Allergia ja yliherkkyys tarkoittavat käsitteinä eri asioita, eikä niitä pitäisi sekoittaa puhekielessäkään.

Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista. Niitä ei pitäisi sekoittaa.

–Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista, kertoo allergologi Péter Csonka.

Allergia on aina yliherkkyyttä eloperäisille valkuaisaineille, kuten eläimen hilseen, siitepölyn tai jonkin ruoka-aineen proteiineille. Tällaiset yliherkkyydet saadaan selvitettyä allergiatesteillä, kuten erilaisilla verikokeilla tai ihopistokokeilla eli prick-testeillä.

– Allergiatestit kertovat herkistymisestä proteiineja kohtaan. Jos testitulos on positiivinen esimerkiksi koiran hilseelle, se kertoo että veressä on kehittynyt niin sanottuja IgE-vasta-aineita niitä kohtaan. Tulos ei silti tarkoita että henkilö oireilisi koiran lähellä, Csonka selittää.

Allergian mekanismit tunnetaan hyvin: kun ihminen altistuu valkuaisaineelle, jolle on herkkä, elimistö kehittää sille vasta-ainetta eli immunoglobuliini-E:tä.

Jos siis koiralle allerginen joutuu kosketuksiin koiran hilseen kanssa, hänen elimistönsä alkaa kehittää koiran proteiinin vasta-ainetta, jota jää verenkiertoon. Seuraava kohtaaminen koiran kanssa voi laukaista allergisen reaktion.

Reaktio syntyy siitä, että elimistöön päässyt koiran proteiini sitoutuu jo aiemmin kehittyneeseen IgE-vasta-aineeseen. Tällaiset allergeenin ja sen vasta-aineen parit kiinnittyvät tulehdussolujen pinnalle. Tämä toimii solulle merkkinä purkautua, jolloin elimistöön pääsee histamiinia ja muita tulehdusvälittäjäaineita, jotka saavat aikaan allergian oireita, kuten silmien punoitusta ja aivastelua.

Jos vältetään kaikkea varmuuden vuoksi, allergisen herkistymisen vaara kasvaa.

Kaikki yliherkkyydet eivät kuitenkaan liity proteiineihin, siksi niistä ei voi puhua allergioina. Niitä ei myöskään voida tutkia allergiatestillä tai hoitaa allergialääkkeillä, kuten antihistamiinilla. Esimerkiksi katupöly voi ärsyttää hengitysteitä tai hajusteista voi tulla reaktioita, mutta ne eivät allergisoi.

Ei-allergiset yliherkkyydet todetaankin selkeällä yhteydellä aineelle altistumisen ja sen aiheuttamien reaktioiden välillä tai omien tuntemusten perusteella. Kaikkia herkistymisiä ei pystytä toteamaan laboratoriomenetelmin. Jos niiden mekanismia ei tunneta, oireita on myös vaikea hoitaa.

Allergia harvoin syynä vatsavaivoihin

Siitepölyt ovat aikuisten yleisimpiä allergian aiheuttajia — Suomessa oireita aiheuttavat etenkin lehtipuut kuten koivu ja leppä. Kakkosena tulevat eläinallergiat: koira, kissa, hevonen ja jyrsijät. Ruoka-aineallergiat ovat näihin verrattuna marginaalisia — esimerkiksi maapähkinäallergisten osuus on vajaa prosentti aikuisväestöstä, kun taas siitepölyallergiasta kärsii 20—25 prosenttia. Ruoka-aineallergia on myös harvoin vatsaongelmien taustalla, vaikka herkkyyksistä ja sopimattomuuksista paljon puhutaankin.

Tärkeimpänä yliherkkyyksien ehkäisyssä pidetään vastustuskyvyn vahvistamista. Se edellyttää erilaisten mikrobien, sienien, hilseiden, ruoka-aineiden ja muiden allergeenien kohtaamista jo lapsena.

Itse sain lapsena rauhassa tonkia multaa ja maistella hiekkakakkuja. Minut vietiin luontoon paljon useammin kuin olisin halunnut, ja vaikka olin nirsoista nirsoin, pöydästä ei saanut nousta ennen kuin kaikki värikkäätkin ruoat lautaselta oli syöty. Lemmikkejäkin oli, mutta lapsena en ollut yliherkkä. Syyllinen ei siis löydy lapsuuteni elinympäristöstä.

Ehkä merkittävin yksittäinen tekijä allergian taustalla onkin geeniperimä.

– Kolmasosa allergioista on perinnöllistä, kolmasosa sattumaa ja kolmasosa ympäristön aiheuttamaa. Jos molemmilla vanhemmilla on siitepölyallergia, lapsellakin on 70 prosentin todennäköisyydellä jokin allergia, mutta ei välttämättä siitepölylle, Peter Csonka sanoo.

Turha välttäminen herkistää lisää

Jos allergiset oireet eläimille tai ruoka-aineille ovat voimakkaita tai jatkuvia, niiden syy kannattaa selvittää lääkärissä. Nykyisillä IgE-vasta-ainetutkimuksilla saadaan selville, onko allergia lievää vai jopa vaarallista.

– Silloin tietää, missä määrin allergian aiheuttajaa täytyy oikeasti välttää.

Terveyskeskuksessa saa asiantuntevaa hoitoa allergioihin ja pääsee yksityistä terveydenhoitoa halvemmalla. Toisaalta yksityisellä puolella voi hakeutua suoraan erikoislääkärille täsmätutkimuksiin, jolloin laskustakaan ei tule järin suurta, sillä asiaan perehtynyt lääkäri voi määrätä oireiden perusteella tarkan täsmätutkimuksen.

– Laajoista ruoka-aine- ja pölyseuloista pitäisi pyrkiä eroon. Ne ovat epätarkkoja ja epäluotettavia, Peter Csonka painottaa.

Vaikka herkistymisen mekanismia tai edes syytä ei aina saada selville, yleensä oireita voidaan lievittää. Varsinaisiin allergioihin löytyy nykyään toimivia lääkkeitä. Vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta.

Senkin jälkeen kun allergian aiheuttaja on selvinnyt, lääkäri kannustaa elämään mahdollisimman normaalia elämää.

–Jos vältetään turhaan esimerkiksi viljoja ja maitotuotteita, herkistymisen todennäköisyys kasvaa.

Allergialääkkeet rauhoittavat oireet

Aikuisiällä puhjenneet allergiat ei yleensä parane. Siedätyshoidolla on kyllä saatu hyviä tuloksia etenkin pistiäis- ja siitepölyallergioissa.

Minulle ei ole tehty allergiatestejä, mutta lääkäri on määrännyt milloin kortisoninenäsumutetta, väsyttämättömiä antihistamiineja siitepölykaudeksi ja kortisonikuureja voimakkaaseen nokkosihottumaan. Otan allergialääkkeen myös ennen eläinten tai niiden omistajien kohtaamista, ja se auttaa melkein aina. Niiden lisäksi käytän jatkuvasti nenän limakalvoja kosteuttavaa nenäsumutetta. Se vähentää kutinaa ja nenän vuotamistakin.

Kasvojen iho on vuoden hajusteettoman ja öljyttömän hoitorutiinin seurauksena parantunut. Vahvat reaktiot ruoka-aineista pysyvät poissa kun kartan korvasieniä, nokkosta ja kookosta.

Herkkä mutta miksi?

Tulen toimeen oireideni kanssa, mutta en vieläkään tiedä, miksi juuri minä olen herkistynyt kaikelle. Voisiko syynä olla stressi?

Csonka kertoo mielenkiintoisen tutkimustiedon: 25 prosenttia lumelääkettä syövistä kokee niiden auttavan allergiaoireisiinsa. Vaikka allergialääkkeet eivät ole vaarallisia, moni syö niitä turhaan.

Oireeni ovat sen verran rajuja, että en taida olla herkkä vain päästäni. Ehkä seuraavan kerran kun olen uusimassa reseptiäni, otan myös allergiatestit.

Allergioiden ja muiden yliherkkyyksien määrä on yhteydessä korkeaan elintasoon, ilmansaasteisiin, stressiin ja kaupunkiasumiseen. En halua laskea elintasoani, eikä stressiäkään pääse pakoon. Onneksi voin tukea vastustuskykyäni monin tavoin myös kaupunkilaisarjessa — liikkua luonnossa ja syödä monipuolisesti. Allergisuuteni ei katoa, mutta se ei estä normaalia elämää.

 

Vierailija

Olenko allerginen vai yliherkkä?

Voi kokeilla ketogeenista dieettiä. Rottatutkimus osoittaa ketoaine betahydroksibuturaatin vähentävän syöttösolujen degranulaatiota, eli juurikin histamiinin ym. erittymistä systeemiin. Itse olen voinut lopettaa antihistamiinien syömisen, kun oireiden alkaessa aloitan ko. dieetin allergiakauden ajaksi. Tämä siksi, että myös uudet antihistamiinit väsyttävät minulla, enkä muutenkaan ole turhan lääkkeensyönnin kannattaja jos muutenkin pärjää. Jos kokeilee, niin teho näkyy muutamassa päivässä kun...
Lue kommentti
leposyke, sydän, verenkierto

Voiko leposyke olla liian matala ja mitä haittaa siitä on? Olen 30-vuotias kestävyysliikkuja. Leposyke on alle 50, alimmillaan 45. BMI on 16 ja anoreksiataustaa on, muita sairauksia ei.

Kestävyysliikunta hidastaa leposykettä ja sykkeen nousua rasituksessa. Sydämen kerralla verenkiertoon puristama verimäärä (iskuvolyymi) kasvaa harjoittelun myötä. Sydämen minuutissa verenkiertoon pumppaama verimäärä ei siis vähene, vaikka syke hidastuisi huomattavasti.

Verenkiertoa ja sykettä säätelee sisähermosto. Sympaattinen hermosto lisää syketiheyttä ja nostaa verenpainetta, ja parasympaattinen hermosto taas hidastaa. Kestävyysharjoittelu vahvistaa tämän parasympaattisen hermoston vaikutusta hilliten syketiheyttä. Kysyjän kertoma syketaso on tavallinen kestävyysliikkujalla.

Anoreksiassa elimistö nälkiintyy, kun kaloreiden saannin ja kulutuksen välisen epäsuhdan takia henkilö laihtuu sairaalloisesti. Tällainen nälkiintyminen hidastaa sykettä ja laskee verenpainetta. Painoindeksin ollessa 15–16 syke on tutkimusten mukaan suurimmalla osalla potilaista alle 50 minuutissa. Myös sydänlihas ohenee ja voi tulla vaarallisiakin muutoksia sydänlihassolujen toimintaan. Se aiheuttaa muutoksia muun muassa supistumisen jälkeisessä sähköisessä palautumisessa. Tämä voi ilmetä esim. QT-ajan pidentymisenä ja äkkikuoleman riskin lisääntymisenä.

Kysyjän syketaso on siis melko tavallisella tasolla kestävyysliikuntaa harrastavalle. Sydänfilmi eli EKG kannattaa kuitenkin tarkistaa ja muutoinkin arvioida lääkärin kanssa kokonaisuutta.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.