raikas ilma auringonvalo bakteerit
Kuva Shutterstock

On olemassa kaksi ikiaikaista lääkettä, joita ei voi taatusti patentoida: auringonvalo ja raikas ilma. Entisaikojen tapaan niillä voisi olla paljon annettavaa potilaiden hoidossa.

Eittämättä vanhin ja halvin mielialahoito on ulkoilu raikkaassa ja aurinkoisessa ilmassa. Auringonvalo ylläpitää vuorokausirytmiä ja tehostaa D3-vitamiinin tuotantoa, mikä taas antaa potkua immuunipuolustukselle.

Kaiken kukkuraksi auringonvalo ja raikas ilma toimivat antimikrobisesti.

Auringonvalo ja hapekas ilma tappavat ilmassa leijuvia bakteereita ja eliminoivat elimistössä majailevia tuberkuloosimikrobeja.

Auringonvalon antimikrobinen teho perustuu UV-säteisiin. Raikkaan ilman terveysvaikutukset ovat puolestaan hapen ansiota. Korkeaa happipitoisuutta osataan hyödyntää ylipainehappihoidoissa tiettyjen anaerobi-infektioiden yhteydessä. Tällaisia voivat olla muun muassa poskiontelo- ja umpilisäkkeen tulehdus, jäykkäkouristus ja keuhkokuume.

Nightingalen opeilla

Historian saatossa auringonvalo ja raikas ilma ovat olleet sairaanhoidon kulmakiviä. Tärkeimpänä pioneerina toimi brittiläinen sairaanhoitaja Florence Nightingale, joka vaikutti raikkaine ideoineen 1800-luvun puolivälissä.

Nightingalen ajatusten siivittämänä sairaalat rakennettiin valoisiksi ja ilmaviksi. Huoneet olivat pitkiä ja kapeita ja niissä oli etelään avautuvat työntöikkunat, jotka ulottuivat kattoon asti. Siten puhdas ilma pääsi virtaamaan huoneen läpi. Tämä järjestely ei ainoastaan laimentanut ilmassa leijuvia taudinaiheuttajia, vaan tappoi niitä.

Sängyt saivat alleen pyörät, jotta potilaat pääsisivät ulos kylpemään aurinkoon ja hapekkaaseen ilmaan. Nämä melko simppelit menetelmät vähensivät sairaalakuolemia merkittävästi.

Vanhojen tautien paluu

Nightingalen opit alkoivat vaipua unholaan 1960-luvulla, kun antibiootteja alkoi tulla markkinoille. Koska ne tarjosivat nopean ja tehokkaan avun, valo ja ilma koettiin tarpeettomiksi. 1960-luvun lääkärien olettamus oli, että antibioottien ansiosta tartuntataudit on pian kokonaan selätetty.

Samalla vaatimukset energiatehokkuudesta kasvoivat — isoista ja avoimista ikkunoista luovuttiin lämpöhukan ehkäisemiseksi. Sairaaloissa suosituiksi tulivat ilmanvaihtojärjestelmät, joissa ilma kiertää suodattimien läpi.

Tänä päivänä energiatehokkuuden tarve on suurempi kuin koskaan, mutta toive siitä, että tartuntataudit olisi selätetty, kuoli kauan sitten. Kasvava määrä taudinaiheuttajia on muuttumassa vastustuskykyisiksi antibiootteja vastaan. Lääkeyhtiöt eivät myöskään kehittele antibiootteja entiseen tahtiin.

Paljon puhuvaa on, että 1960-luvulla helposti hoidettavissa olleet infektiot ovat muuttumassa antibiooteille vastustuskykyisiksi. Näitä ovat muun muassa tuberkuloosi, keuhkokuume ja tippuri. 2000-luvun aikana olemme kohdanneet myös potentiaalisia pandemioita, kuten SARS ja lintuinfluenssa.

Ilmanvaihto vanhoin metodein

Hoitoon liittyvät infektiot ovat nykyisin tavallisia, kertoo osastonylilääkäri Veli-Jukka Anttila HYKSin infektioidentorjuntayksiköstä. Sairaalasta riippuen hoitoon liittyviä infektioita esiintyy 6—10 prosentilla potilaista.

On arvioitu, että Suomessa kuolee vuosittain noin 750 potilasta hoitoon liittyvään infektioon.

— On arvioitu, että Suomessa kuolee vuosittain noin 750 potilasta, joilla on hoitoon liittyvä infektio ilman kuolemanvaaraa aiheuttavaa sairautta, Anttila toteaa.

Raittiilla ilmalla ja auringonvalolla olisi estettävissä huomattava määrä vakavista sairaalainfektioista, väittää mikrobiologi Stephanie Dancer New Scientist -lehdessä. Suomessakin luennoineen Dancerin mukaan sairaalat tulisi suunnitella siten, että ikkunat voisivat olla säännöllisesti auki ja potilaita voitaisiin kuljettaa ulos vuoteissaan.

Vanhoin metodein on mahdollista tyrehdyttää muun muassa tuberkuloosin leviäminen, selviää Lontoon Imperial Collegen tutkimuksista. Perun pääkaupungin Liman vanhemmissa sairaaloissa koneellista ilmanvaihtoa ei ole, uusimmissa sen sijaan on. Tutkijat osoittivat hiilidioksidisammuttimien avulla tehdyllä kokeella, että vanhojen sairaaloiden ilmanvaihto oli yli kaksi kertaa uusia sairaaloita nopeampi.

Myös Anttilan mukaan valon ja ilman ajatukset ovat hyviä. Hän kuitenkin muistuttaa, että nykyiset hoitojen tulokset ovat paljon parempia kuin Nightingalen aikana, koska tänä päivänä on niin paljon enemmän tietoa mikrobeista ja tarttumistavoista.

Täsmävaloa iholle

Auringon UV-säteet nujertavat tehokkaasti haitallisia bakteereita, mutta suurina pitoisuuksina UV-säteily aiheuttaa dna-vaurioita. Käytännössä tämä tarkoittaa selvää ihosyöpäriskiä.

Auringonvalon hyötyjä voi kuitenkin saavuttaa ilman aurinkoa. Columbian yliopiston tutkimuksissa selvisi, että tuottamalla valoa 207 nanometrin aallonpituudella vältytään solukon vaurioittamiselta, mutta voidaan tappaa bakteereita, mukaan lukien MRSA.

— UV-valo vaikuttaa tällä hetkellä mielenkiintoisimmalta ympäristön mikrobeja tuhoavalta menetelmältä. Tähän on jo olemassa sairaaloihin tarkoitettu laite Tru-D, Anttila valaisee.

Muista ei-lääkinnällisistä keinoista Anttila korostaa hyvän käsihygienian merkitystä: sen avulla MRSA-tartunnoista yli 30 prosenttia ja leikkauksen jälkeisistä haavainfektioista noin 30 prosenttia voidaan ehkäistä.

Tärkeitä menetelmiä ovat myös riittävä siivous, asianmukainen hoitoympäristö ja koulutettu henkilökunta, joka osaa ehkäistä infektioita. Anttila muistuttaa, että paranemisessa myös potilaan mielentila on isossa osassa ja siihen vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka potilas ympäristössään viihtyy.

Vierailija

Aurinko ja raikas ilma nujertavat pahat bakteerit

Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana, vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla.
Lue kommentti
laboratoriokokeet, kolesteroli, verenpaine, sokerirasitus

Ennaltaehkäisy on parasta terveydenhoitoa. Mutta tarvitseeko oireettoman syynätä maksa-arvojaan tai syöpäriskiään – ja voiko terveyttään tarkkailla liikaa?

Mittariin tulee viisikymmentä vuotta, enkä tiedä kolesterolilukemiani. Serkullani todettiin diabetes, pitäisikö minunkin mittauttaa verensokerit?

Oman terveyden tarkkailu on koko ajan helpompaa. Yhä useampia arvoja voi mitata kotitesteillä, ja tieto sairauksien riskitekijöistä lisääntyy vauhdilla. Innokkain käy varmuuden vuoksi vuosittain koko kehon läpivalaisussa, toiselle jo verenpaineen mittaaminen on kauhistus sairauksien pelon vuoksi.

Perusterve pärjää onneksi pitkälle ilman mittauksia. Yleislääketieteen tohtori Osmo Saarelman mukaan on harvinaista, että oireettomalta paljastuisi terveystarkastuksessa tai laboratoriokokeissa yllättäviä, piileviä sairauksia. Poikkeuksia ovat syöpäseulonnat.

– Terveen ihmisen summittainen tarkastaminen on melko lailla hyödytöntä lukuun ottamatta muutamia peruskokeita, kuten kolesterolimittausta — ja siinäkin riittää mittaus kerran elämässä, jos lukema on hyvä.

Kolesteroli ja verenpaine selville

Viimeistään keski-iässä oireettomankin on silti syytä selvittää muutamia arvoja. Nelikymppisenä kannattaa tarkistuttaa kolesteroli. Jos ei omista verenpainemittaria, voi käydä terveysaseman mittauspisteessä. Korkeisiin lukemiin on hyvä puuttua ajoissa. Jos taas on siunattu ihanteellisilla arvoilla, voi huokaista helpotuksesta ja unohtaa mittailut vuosiksi.

Keskustelussa vilahtelevat välillä muutkin arvot. Ehkä yleisimpiä pohdinnan aiheita on se, pitäisikö tulehdusarvot eli lasko tai CRP silloin tällöin tarkistaa.

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan kohonnut CRP voi kieliä sepelvaltimotaudin riskistä vielä korkeaa kolesteroliakin vahvemmin. Saarelman mielestä tämä ei vielä tarkoita, että CRP-arvoa kannattaisi seuloa varmuuden vuoksi. Kohonnut lukema kyllä kertoo kehon tulehdustilasta mutta ei erittele, jyllääkö kehossa kasvain, allergia vai virtsatietulehdus. Terveelle CRP ei siis kerro juuri mitään.

– Jos pelkää sydäntauteja, on hyödyllisempää tutkailla tupakointiaan ja ruokavaliotaan. Hyvä keino on rajoittaa punaisen lihan syöntiä ja tarkistaa, että käyttää riittävästi pehmeitä rasvoja. Hampaistakin kannattaa huolehtia: suun terveys on todistetusti yhteydessä sydäntautiriskiin.

Paastoverensokerin mittaaminen taas sijoittuu välimaastoon: sen voi tarkistuttaa, jos epäilee diabetesta.

– Tosin tällöinkin hyödyllisempää on täyttää riskilaskuri Diabetesliiton sivuilla (diabetes.fi) tai tehdä sähköinen terveystarkastus, jos kuntasi sellaisen tarjoaa. Jos saa korkeat lukemat, verensokeri kannattaa vielä tarkistaa laboratoriossa.

Saarelma painottaa, ettei perusterveen pitäisi pohtia sairauksien ennaltaehkäisyä yksittäisten veriarvojen tai kokeiden kautta. Keho on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kotitestejä vain harkiten

Laktoosi-intoleranssi, PSA, virtsatietulehdus... Apteekkien kotitestivalikoima laajenee kaiken aikaa. Diabeetikolle verensokerin mittaaminen päivittäin on välttämätöntä, mutta perusterveelle Saarelma ei suosittele kotitestejä paria poikkeusta lukuun ottamatta.

– Jos on ollut suojaamattomassa yhdynnässä, klamydiatesti voi olla aiheellinen, sillä sairaus on usein oireeton. Ja toki keliakiakokeen voi ostaa, jos huomaa viljansyöntiin liittyviä suolisto-oireita, kuten vatsakipua tai ripulia.

Jopa kolesterolia voi mitata kotitestillä. Edullisimpien testien heikkous on se, että ne kuvaavat kokonaislukemaa eivätkä erittele hyvää ja huonoa kolesterolia. Siksi ne eivät kerro rasva-arvoista koko totuutta.

– Varsinkin naisilla kokonaiskolesteroli voi olla reippaastikin yli suositusrajan eli viiden tai kuuden, jos hyvän eli HDL-kolesterolin taso on korkea. Omatestauslaitteet, joka erittelevät LDL-ja HDL-kolesterolin, maksavat satoja euroja. Silloin herää kysymys, miksei voisi käydä kerran viidessä vuodessa mittauttamassa kolesteroliaan vaikkapa terveyskeskuksessa.

Kotitestien suurin pulma on  väärintulkinta.

Asiantuntija ei ole vierellä kommentoimassa tuloksia. Jos vaikkapa klamydiatestistä saa negatiivisen tuloksen, se ei silti sulje sairauden mahdollisuutta pois.

Yksi on kuitenkin varmaa: jos vaihtoehtoina on turvautua joko oireiden googlettamiseen tai kotitestiin, jälkimmäinen on pienempi paha. Kotitestistä tulokseksi saa ainakin suhteellisen luotettavan ja yksiselitteisen lukeman.

Vitamiinimittauksista terveyttä?

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan veren alhainen D-vitamiinipitoisuus kielii osteoporoosiriskistä. Samasta syystä lääkäri saattaa määrätä testeihin, joissa selvitetään veren D-vitamiinipitoisuutta.

Puutosepäily on saanut monet oireettomatkin hakeutumaan laboratorioon. Saarelma ei kuitenkaan näe syytä siihen, miksi terveen pitäisi käydä omin päin tarkistuttamassa vitamiinitasot.

– Suomessa pitäisi joka tapauksessa huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista ympäri vuoden. Jos ulkoilee kohtuudella, kesät voi olla D-vitamiinin suhteen huoletta ja talvisin ottaa 10 mikrogramman vitamiinilisän päivittäin, Saarelma sanoo.

Vitamiinitestien kanssa samaan kategoriaan kuuluvat hivenainetestit, joita on markkinoitu ratkaisuksi esimerkiksi jatkuvaan uupumukseen. Varsinaiset imeytymishäiriöt ovat kuitenkin harvinaisia. Usein epämääräiset oireet selittyvät muilla syillä, kuten huonolla nukkumisella, stressillä, ruokavaliolla tai jopa vuodenajalla. Testejä kannattaa harkita vasta siinä vaiheessa, kun elintapamuutokset eivät pure.

Syynää lähisuvun sairaudet

Jos mielii terveyttä ja pitkää ikää, pitääkö koluta läpi oman suvun sairaushistoria? Saarelman mukaan ei ole tarpeen mennä useiden sukupolvien taakse. Riittää, kun käy läpi lähisukulaisten perinnölliset sairaudet.

– Esimerkiksi sydämen johtoratahäiriöistä johtuvat äkkikuolemat ovat olleet paljon esillä. Ne ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Jos äkkikuolemia on sattunut suvussa, kannattaa mieluummin hakeutua lääkäriin kuin tuijotella sukutaulua.

Syöpätutkija Päivi Peltomäki neuvoo laatimaan sukupuun, jos perinnölliset taudit huolettavat. Sukupuussa saisi näkyä ainakin kolme polvea, eli ensimmäisen ja toisen asteen sukulaiset isovanhempiin, setiin ja täteihin saakka. Jotkin taudit hyppivät yhden tai kahden sukupolven yli, joten pelkkä vanhempien sairaushistoria ei kerro koko totuutta.

Liian hätiköityjä johtopäätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä. Vaikka bongaisi lähisuvusta kaksi samanlaista sairastapausta, oma riski ei silti välttämättä ole suuri.

– Esimerkiksi paksusuolen syövistä vain muutama prosentti on selkeästi perinnöllisiä. Vaikka syöpiä esiintyisi suvussa paljon, se ei aina tarkoita, että suvussa kulkisi sairaudelle altistava geenimuunnos. Varsinkaan, jos perhepiirissä on ollut useita eri syöpätyyppejä.

Vahvempi viite perinnöllisyydestä on, jos sairastuneet ovat poikkeuksellisen nuoria. Useampi ennen keski-ikää puhjennut muistisairaus tai sydäninfarkti on jo hyvä syy tutkia sukupuu tavallista tarkemmin.

– Jos lähisuvussa esimerkiksi on tullut sydäninfarkteja alle 50-vuotiaille, se kielii jo aika vahvasti hyperkolesterolemiasta, eli perinnöllisestä, normaalia suuremmasta veren kolesterolitasosta. Silloin voi olla syytä aloittaa kolesterolilääkitys, vaikka sille ei muuten olisi tarvetta, Osmo Saarelma kertoo.

Peili on paras mittari

Ei ole yhtä vastausta siihen, milloin terveydestä huolehtiminen menee liiallisuuksiin. Pakkomielteinen kehon tuntemusten tarkkailu ei kuitenkaan ole normaalia. Silloin ensimmäinen, kymmenes tai edes sadas terveystarkastus ei helpota oloa, vaan tärkeintä olisi puuttua psyykkiseen ongelmaan taustalla.

Toinen ääripää ovat ne, jotka tietävät hyvin, että tipaton tai tumppaaminen tekisi terää, mutta pitävät silti tiukasti kiinni paheistaan.

– Jotkut käyttävät reippaasti alkoholia ja pyytävät lähetettä maksakokeisiin testatakseen, vieläkö elimistö kestää juomista. Siinä kohtaa lähdetään liikkeelle täysin väärästä päästä.

Terveystarkastus voi olla myös kannustin, jos elintavoissa on petrattavaa.

Pohjalla vain pitää olla valmius muuttaa elintapojaan.

– Ei juuri hyödytä, jos terveydenhoitaja tai lääkäri paasaa alkoholinkäytön vähentämisestä ja tupakoinnin lopettamisesta ja potilas vain nyökyttelee ja lähtee pois.

Osmo Saarelman mukaan eniten terveitä vuosia tuo oma-aloitteinen hyvinvoinnin tarkkailu. Tapojen tuunaaminen terveellisemmiksi ehkäisee kaikkia kansantauteja, eikä siihen tarvita lääkärikäyntejä tai testejä.

– Olen tavannut sanoa potilaille, että paras terveystarkastus on peili. Tietyt asiat kannattaa ”mitata” mielessä joka päivä. Niitä ovat paino, tupakointi, alkoholin käyttö, punaisen lihan syönti, liikunta, nukkuminen, stressinhallinta ja onnellisuus.

Veli-Jussi jalkanen

Kertooko terveystesti miten voit?

Ilman muuta kannattaa ottaa ja otattaa testejä. Mikään ei maksa niin paljon kuin sairastaminen tai huonokuntoisuus ja raihnaisuus. Heikentyvät arvot kannustavat elintapamuutoksiin ennenkuin salakavalasti etenevät sairaudet puhkeavat. Silloin ollaan jo myöhässä. Kotíin kannattaa ostaa paras mahdollinen pissatesti josta saa jo 12 arvoa. Tärkeä verenpainemittari on halpa. Unen laadun mittaamiseen on myös halpoja mittareita. Myös ns. terveen mutta ylipainoisen kannattaa ostaa verensokerimittari ja...
Lue kommentti
rintavuoto, maitovuoto

Toisesta rinnasta tulee vuotoa ja kyljessä on kipua. Mammografiassa, ultraäänessä ja papa-kokeessa ei ollut poikkeavaa. Pitäisikö tehdä munasarjatutkimus? Olen 64-vuotias.

Maitovuoto rinnoista on tavallinen oire synnyttäneillä naisilla, synnyttämättömillä harvinainen. Vihertävä tai rusehtava erite tai vuoto useammasta kuin yhdestä nännitiehyestä ei yleensä viittaa syöpään.

Verinen tai toispuoleinen, ei-maitoinen vuoto vaatii selvittämistä. Tutkimuksiin voivat kuulua rintojen tunnustelu, mammografia-, ultraääni- ja duktografiatutkimukset sekä joskus magneettitutkimus.

Tavallisin syy vuotoon on maitotiehyen sisäinen limakalvon kasvain, ns. intraduktaalinen papillooma, joka yksittäin on yleensä hyvänlaatuinen. Rauhastiehyen laajentuma, ns. duktektasia, voi aiheuttaa vihertävää neste-eritystä.

Papa-kokeesta tai munasarjatutkimuksesta ei ole apua vuodon selvittämisessä. Kylkikivullakaan ei välttämättä ole yhteyttä vuotoon.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

väsymysoireyhtymä

Ei hullu, huijari eikä laiska, vaan oikeasti sairas. Väsymysoireyhtymä näkyy muutoksina aivojen magneettikuvissa ja elimistön immuunipuolustuksessa.

Väsymysoireyhtymä on huonosti tunnettu sairaus lääkäreidenkin keskuudessa. Siihen ei myöskään ole tällä hetkellä yhtenäistä hoitopolkua.

Väsymysoireyhtymästä voivat kertoa

  • Väsymys, joka seuraa pientäkin fyysistä tai psyykkistä rasitusta.
  • Huimaus, sydämentykytys ja muut autonomisen hermoston oireet.
  • Unettomuus. Uni on kevyttä ja rikkinäistä.
  • Aivosumu eli keskittyminen, muistaminen ja ajattelut heikkenevät.
  • Infektio-oireet, kuten kurkkukipu, kaulan imusolmukkeiden turpoaminen. Joillakin sairaus alkaa infektiokierteen jälkeen.
  • Kivut lihaksissa ja nivelissä, päänsärky.
  • Masennus ja ahdistus.
  • Lihasheikkous ja voimattomuus.

Lue lisää väsymysoireyhtymästä Hyvä terveys 6/17. Tilaajana lehti on luettavissa digilehdet.fi

Veli-Jussi Jalkanen

Nämä oireet voivat kertoa väsymysoireyhtymästä

Tämä vaiva on elintapatauti. Siihen on yleensä syynä useiden asioiden monivaikutus: - Liian vähän tai huolaatuista unta - Kehon vajaaravitsemus erik. B12, C-vit, ja monet muut. Tiheäravinteinen ruoka ja tukeva lisä suojaravinteita purkista auttavat - Masennus: tämäkin voi suurelta osin johtua elimellisestä ja siten itse korjattavista elintapasyistä. - Liikunnan puute: keho vain ei toimi kunnolla ilman riittävää liikuntaa - Kilpirauhasen vajaatoiminta: tämä yleinen eri asteisena esiintyvä vaiva...
Lue kommentti
vaihdevuosivaivat

Liikunta on lukijoidemme suosituin itsehoitokeino vaihdevuosioireisiin. Toiseksi yleisintä on muokata ruokavaliota. Luontaistuotteita on kokeillut joka kolmas. Mutta myös stressin torjunta ja hyvä seksi mainittiin.

Hyvän terveyden 50+ hyvinvointikysely kertoo, että suomalaisnaiset luottavat keski-iässä liikuntaan hyvän olon tuojana. Kysely suunnattiin vaihdevuosissa oleville. 

Eniten saimme vastauksia 51–55-vuotiailta, toiseksi eniten 56-60-vuotiailta ja loput ikäryhmästä 45–50. Kiitämme kaikkia vastanneita!

1. Liikunta

Suosituin keino helpottaa vaihdevuosioireita on harrastaa liikuntaa. Hyvän terveyden kyselyyn vastanneista niin tekee 68 prosenttia. Osa kertoi turvautuvansa hikiliikuntaan, josta on sekin hyöty, että paino pysyy kurissa ja kunto hyvänä. Myös kävely, uinti ja niin sanotut hitaat lajit olivat käytössä.

Muutama mainitsi erityisesti luonnossa liikkumisen: ”Ulkona liikkuminen antaa hyvät yöunet. Tuuletan makuuhuoneen tosi hyvin ja jätän ikkunan hiukan raolleen, jotta hiki ei pääse yllättämään.”

Myös pyöräilystä muistutettiin: ”Nyt pyöräilykauden alkaessa työmatkoista tulee vähän lisälenkkiä.”

2. Ruokavalio

Toiseksi suosituin vaihdevuosien helpotuskeino on muokata ruokavaliotaan. Niin tekee 39 prosenttia vastanneista.

”Punaviinit minimiin, höttöhiilarit on myös pahasta. Ylipaino kuriin. Olo on kuin kolmekymppisellä”, kirjoitti nainen Espoosta.

Kuopiolainen vastaaja totesi: ”Lopetin lihan, makkaroiden ja broilerin syönnin ja lopuksi vielä kahvin juonin. Syön nyt runsaasti vihanneksia eri muodoissa.”

Yksi vastanneista oli huomannut makean vaaran: ”Mitä vähemmän syön suklaata sen paremmin voin. Heti kun syön jotakin makeaa, alkaa mieletön hikikohtaus... Meni monta vuotta tajuta tämä asia.”

3. Luontaistuotteet

Kolmekymmentäkaksi prosenttia vastanneista käyttää luontaistuotteita helpottamaan vaihdevuosioireita. Vastauksissa mainittiin muun muassa salvia- ja melatoniinitabletit, soijavalmisteet ja homeopaattiset tuotteet.

Myös E-vitamiini, apteekkien hormoonittomat vaihdevuosiin tarkoitetut tuotteet sekä akupunktio ja seksi tuotiin esiin.

4. Hormonikorvaushoito

Hormoneihin turvautuu 16 prosenttia vastanneista.

Yksi totesi, ettei hänen hoitonsa tehoa kunnolla – ”ei saa nukuttua” – joten annos on ehkä liian pieni.

Ei mitään

Yhdeksäntoista prosenttia vastanneista ei käytä vaihdevuosioireisiin mitään hoitokeinoja.

Vastauksissa kuitenkin mainittiin sellaisia elämänlaatua parantavia asioita, kuten rentoutuminen, sauna, kylmä suihku, säännöllinen hyvä seksielämä ja stressin minimointi ja ystävien kanssa yhdessä sparraaminen.

 

Vastanneiden kesken on arvottu Emeran Mayerin kirja Viisas vatsa (Atena, 2017).

Lue lisää 50+ naisen elämän haasteista: Hyvä terveys 5 / 2017.