laboratoriokokeet, kolesteroli, verenpaine, sokerirasitus
Kuva Shutterstock

Ennaltaehkäisy on parasta terveydenhoitoa. Mutta tarvitseeko oireettoman syynätä maksa-arvojaan tai syöpäriskiään – ja voiko terveyttään tarkkailla liikaa?

Mittariin tulee viisikymmentä vuotta, enkä tiedä kolesterolilukemiani. Serkullani todettiin diabetes, pitäisikö minunkin mittauttaa verensokerit?

Oman terveyden tarkkailu on koko ajan helpompaa. Yhä useampia arvoja voi mitata kotitesteillä, ja tieto sairauksien riskitekijöistä lisääntyy vauhdilla. Innokkain käy varmuuden vuoksi vuosittain koko kehon läpivalaisussa, toiselle jo verenpaineen mittaaminen on kauhistus sairauksien pelon vuoksi.

Perusterve pärjää onneksi pitkälle ilman mittauksia. Yleislääketieteen tohtori Osmo Saarelman mukaan on harvinaista, että oireettomalta paljastuisi terveystarkastuksessa tai laboratoriokokeissa yllättäviä, piileviä sairauksia. Poikkeuksia ovat syöpäseulonnat.

– Terveen ihmisen summittainen tarkastaminen on melko lailla hyödytöntä lukuun ottamatta muutamia peruskokeita, kuten kolesterolimittausta — ja siinäkin riittää mittaus kerran elämässä, jos lukema on hyvä.

Kolesteroli ja verenpaine selville

Viimeistään keski-iässä oireettomankin on silti syytä selvittää muutamia arvoja. Nelikymppisenä kannattaa tarkistuttaa kolesteroli. Jos ei omista verenpainemittaria, voi käydä terveysaseman mittauspisteessä. Korkeisiin lukemiin on hyvä puuttua ajoissa. Jos taas on siunattu ihanteellisilla arvoilla, voi huokaista helpotuksesta ja unohtaa mittailut vuosiksi.

Keskustelussa vilahtelevat välillä muutkin arvot. Ehkä yleisimpiä pohdinnan aiheita on se, pitäisikö tulehdusarvot eli lasko tai CRP silloin tällöin tarkistaa.

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan kohonnut CRP voi kieliä sepelvaltimotaudin riskistä vielä korkeaa kolesteroliakin vahvemmin. Saarelman mielestä tämä ei vielä tarkoita, että CRP-arvoa kannattaisi seuloa varmuuden vuoksi. Kohonnut lukema kyllä kertoo kehon tulehdustilasta mutta ei erittele, jyllääkö kehossa kasvain, allergia vai virtsatietulehdus. Terveelle CRP ei siis kerro juuri mitään.

– Jos pelkää sydäntauteja, on hyödyllisempää tutkailla tupakointiaan ja ruokavaliotaan. Hyvä keino on rajoittaa punaisen lihan syöntiä ja tarkistaa, että käyttää riittävästi pehmeitä rasvoja. Hampaistakin kannattaa huolehtia: suun terveys on todistetusti yhteydessä sydäntautiriskiin.

Paastoverensokerin mittaaminen taas sijoittuu välimaastoon: sen voi tarkistuttaa, jos epäilee diabetesta.

– Tosin tällöinkin hyödyllisempää on täyttää riskilaskuri Diabetesliiton sivuilla (diabetes.fi) tai tehdä sähköinen terveystarkastus, jos kuntasi sellaisen tarjoaa. Jos saa korkeat lukemat, verensokeri kannattaa vielä tarkistaa laboratoriossa.

Saarelma painottaa, ettei perusterveen pitäisi pohtia sairauksien ennaltaehkäisyä yksittäisten veriarvojen tai kokeiden kautta. Keho on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kotitestejä vain harkiten

Laktoosi-intoleranssi, PSA, virtsatietulehdus... Apteekkien kotitestivalikoima laajenee kaiken aikaa. Diabeetikolle verensokerin mittaaminen päivittäin on välttämätöntä, mutta perusterveelle Saarelma ei suosittele kotitestejä paria poikkeusta lukuun ottamatta.

– Jos on ollut suojaamattomassa yhdynnässä, klamydiatesti voi olla aiheellinen, sillä sairaus on usein oireeton. Ja toki keliakiakokeen voi ostaa, jos huomaa viljansyöntiin liittyviä suolisto-oireita, kuten vatsakipua tai ripulia.

Jopa kolesterolia voi mitata kotitestillä. Edullisimpien testien heikkous on se, että ne kuvaavat kokonaislukemaa eivätkä erittele hyvää ja huonoa kolesterolia. Siksi ne eivät kerro rasva-arvoista koko totuutta.

– Varsinkin naisilla kokonaiskolesteroli voi olla reippaastikin yli suositusrajan eli viiden tai kuuden, jos hyvän eli HDL-kolesterolin taso on korkea. Omatestauslaitteet, joka erittelevät LDL-ja HDL-kolesterolin, maksavat satoja euroja. Silloin herää kysymys, miksei voisi käydä kerran viidessä vuodessa mittauttamassa kolesteroliaan vaikkapa terveyskeskuksessa.

Kotitestien suurin pulma on  väärintulkinta.

Asiantuntija ei ole vierellä kommentoimassa tuloksia. Jos vaikkapa klamydiatestistä saa negatiivisen tuloksen, se ei silti sulje sairauden mahdollisuutta pois.

Yksi on kuitenkin varmaa: jos vaihtoehtoina on turvautua joko oireiden googlettamiseen tai kotitestiin, jälkimmäinen on pienempi paha. Kotitestistä tulokseksi saa ainakin suhteellisen luotettavan ja yksiselitteisen lukeman.

Vitamiinimittauksista terveyttä?

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan veren alhainen D-vitamiinipitoisuus kielii osteoporoosiriskistä. Samasta syystä lääkäri saattaa määrätä testeihin, joissa selvitetään veren D-vitamiinipitoisuutta.

Puutosepäily on saanut monet oireettomatkin hakeutumaan laboratorioon. Saarelma ei kuitenkaan näe syytä siihen, miksi terveen pitäisi käydä omin päin tarkistuttamassa vitamiinitasot.

– Suomessa pitäisi joka tapauksessa huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista ympäri vuoden. Jos ulkoilee kohtuudella, kesät voi olla D-vitamiinin suhteen huoletta ja talvisin ottaa 10 mikrogramman vitamiinilisän päivittäin, Saarelma sanoo.

Vitamiinitestien kanssa samaan kategoriaan kuuluvat hivenainetestit, joita on markkinoitu ratkaisuksi esimerkiksi jatkuvaan uupumukseen. Varsinaiset imeytymishäiriöt ovat kuitenkin harvinaisia. Usein epämääräiset oireet selittyvät muilla syillä, kuten huonolla nukkumisella, stressillä, ruokavaliolla tai jopa vuodenajalla. Testejä kannattaa harkita vasta siinä vaiheessa, kun elintapamuutokset eivät pure.

Syynää lähisuvun sairaudet

Jos mielii terveyttä ja pitkää ikää, pitääkö koluta läpi oman suvun sairaushistoria? Saarelman mukaan ei ole tarpeen mennä useiden sukupolvien taakse. Riittää, kun käy läpi lähisukulaisten perinnölliset sairaudet.

– Esimerkiksi sydämen johtoratahäiriöistä johtuvat äkkikuolemat ovat olleet paljon esillä. Ne ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Jos äkkikuolemia on sattunut suvussa, kannattaa mieluummin hakeutua lääkäriin kuin tuijotella sukutaulua.

Syöpätutkija Päivi Peltomäki neuvoo laatimaan sukupuun, jos perinnölliset taudit huolettavat. Sukupuussa saisi näkyä ainakin kolme polvea, eli ensimmäisen ja toisen asteen sukulaiset isovanhempiin, setiin ja täteihin saakka. Jotkin taudit hyppivät yhden tai kahden sukupolven yli, joten pelkkä vanhempien sairaushistoria ei kerro koko totuutta.

Liian hätiköityjä johtopäätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä. Vaikka bongaisi lähisuvusta kaksi samanlaista sairastapausta, oma riski ei silti välttämättä ole suuri.

– Esimerkiksi paksusuolen syövistä vain muutama prosentti on selkeästi perinnöllisiä. Vaikka syöpiä esiintyisi suvussa paljon, se ei aina tarkoita, että suvussa kulkisi sairaudelle altistava geenimuunnos. Varsinkaan, jos perhepiirissä on ollut useita eri syöpätyyppejä.

Vahvempi viite perinnöllisyydestä on, jos sairastuneet ovat poikkeuksellisen nuoria. Useampi ennen keski-ikää puhjennut muistisairaus tai sydäninfarkti on jo hyvä syy tutkia sukupuu tavallista tarkemmin.

– Jos lähisuvussa esimerkiksi on tullut sydäninfarkteja alle 50-vuotiaille, se kielii jo aika vahvasti hyperkolesterolemiasta, eli perinnöllisestä, normaalia suuremmasta veren kolesterolitasosta. Silloin voi olla syytä aloittaa kolesterolilääkitys, vaikka sille ei muuten olisi tarvetta, Osmo Saarelma kertoo.

Peili on paras mittari

Ei ole yhtä vastausta siihen, milloin terveydestä huolehtiminen menee liiallisuuksiin. Pakkomielteinen kehon tuntemusten tarkkailu ei kuitenkaan ole normaalia. Silloin ensimmäinen, kymmenes tai edes sadas terveystarkastus ei helpota oloa, vaan tärkeintä olisi puuttua psyykkiseen ongelmaan taustalla.

Toinen ääripää ovat ne, jotka tietävät hyvin, että tipaton tai tumppaaminen tekisi terää, mutta pitävät silti tiukasti kiinni paheistaan.

– Jotkut käyttävät reippaasti alkoholia ja pyytävät lähetettä maksakokeisiin testatakseen, vieläkö elimistö kestää juomista. Siinä kohtaa lähdetään liikkeelle täysin väärästä päästä.

Terveystarkastus voi olla myös kannustin, jos elintavoissa on petrattavaa.

Pohjalla vain pitää olla valmius muuttaa elintapojaan.

– Ei juuri hyödytä, jos terveydenhoitaja tai lääkäri paasaa alkoholinkäytön vähentämisestä ja tupakoinnin lopettamisesta ja potilas vain nyökyttelee ja lähtee pois.

Osmo Saarelman mukaan eniten terveitä vuosia tuo oma-aloitteinen hyvinvoinnin tarkkailu. Tapojen tuunaaminen terveellisemmiksi ehkäisee kaikkia kansantauteja, eikä siihen tarvita lääkärikäyntejä tai testejä.

– Olen tavannut sanoa potilaille, että paras terveystarkastus on peili. Tietyt asiat kannattaa ”mitata” mielessä joka päivä. Niitä ovat paino, tupakointi, alkoholin käyttö, punaisen lihan syönti, liikunta, nukkuminen, stressinhallinta ja onnellisuus.

Veli-Jussi jalkanen

Kertooko terveystesti miten voit?

Ilman muuta kannattaa ottaa ja otattaa testejä. Mikään ei maksa niin paljon kuin sairastaminen tai huonokuntoisuus ja raihnaisuus. Heikentyvät arvot kannustavat elintapamuutoksiin ennenkuin salakavalasti etenevät sairaudet puhkeavat. Silloin ollaan jo myöhässä. Kotíin kannattaa ostaa paras mahdollinen pissatesti josta saa jo 12 arvoa. Tärkeä verenpainemittari on halpa. Unen laadun mittaamiseen on myös halpoja mittareita. Myös ns. terveen mutta ylipainoisen kannattaa ostaa verensokerimittari ja...
Lue kommentti
Terhi Manelius, migreeni

Helsinkiläinen Terhi Manelius, 46, kärsi vuosia niin ankarasta migreenistä, että joutui välillä sairaalaan. Lopulta botox-pistokset ja rentoutumisen taito toivat avun.

Päässä jyskytti ja oksetti, pienikin liike pahensi oloa. Vuorokauden oksentamisen jälkeen keho oli kuin tyhjiin puserrettu tiskirätti, jalat tärisivät ja oli pakko mennä sairaalaan. Siellä laskimoon tiputettiin vahva cocktail migreeni- ja pahoinvointilääkkeitä sekä rauhoittavia bentsodiatsepiinejä. Kohtaus hellitti muutamassa tunnissa, mutta kun seuraavat kuukautiset alkoivat, kierre alkoi uudestaan.

– Olin migreenin takia tiputuksessa 2–3 kertaa vuodessa. Usein niin kävi, kun otin täsmälääkkeen liian myöhään. Kerran ystävän häissä jouduin lähtemään keskellä yötä taksilla sairaalaan, Terhi Manelius muistelee.

Pahimpina aikoina migreeni piinasi lähes päivittäin, joskus kohtauslääke triptaaneja meni yli 70 tablettia kuukaudessa. Ne auttoivat hetken, mutta särky yltyi aina uudestaan. Toisinaan vain kortisonikuuri katkaisi lääke- ja kipukierteen, kehossa jylläsi jatkuva tulehdus.

Terhi kokeili monia estolääkkeitä epilepsialääkkeistä beetasalpaajiin. Yksi niistä vei migreenin lisäksi yöunet. Pahoinvointilääkkeestä taas tuli voimakasta sydämentykytystä.

Kohtauksia lähes päivittäin

Terhin migreeni alkoi teini-iässä kuukautisten myötä. Migreeni on tuttu seuralainen myös Terhin äidille sekä 18-vuotiaalle tyttärelle. Kun Terhi odotti esikoistaan 28-vuotiaana, olo oli migreenitön, mutta synnytyksen jälkeen alkoi hurja vaihe.

Silloin tuntui, että pää hajoaa. Kohtauksia oli lähes päivittäin.

Migreenikohtausta enteili usein armoton väsymys ja pitelemätön makeanhimo. Terhi ahmi kirpeänsuolaisia salmiakkeja ja lakuja, hedelmäkarkkeja, kakkua, pullaa ja maitosuklaata. Se ei kuitenkaan helpottanut oloa, vaan teki entistä tukkoisemmaksi.

Kohtauksen laukaisivat hormonaalisten muutosten lisäksi tavallisesti stressi, jännitys, rankka liikunta, alkoholi, erityisesti punaviini, kovaotteinen niska-hartiahieronta tai pintaan kuplivat, mieltä kuohuttavat tunteet. Kun Terhin isä kuoli vuosi sitten ja kyyneleet olivat herkässä, migreeniä oli usein.

Kohtauksen iskiessä Terhi vetäytyi yksin pimeään huoneeseen lepäämään kylmä kääre otsalla. Se ei lopettanut pään jyskytystä, mutta teki olosta aavistuksen siedettävämmän.

Botox-piikit pelastivat

Vuosien varrella Terhi kokeili niin lääkkeitä, akupunktiota kuin hermostimulaattoria. Hän ei tiedä keinoa, jota ei olisi kokeillut. Homeopaattiset valmisteet pistivät kolmeksi vuodeksi stopin kipupiikeille, mutta niiden teho hiipui.

Muutama vuosi sitten neurologi ehdotti botoxia eli botuliinitoksiinia. Pistoksia laitetaan neljän kuukauden välein korvien yläpuolelle, niskaan, hartioihin, otsalle ja kallonpohjaan. Vaikutus alkaa noin kolmen viikon kuluttua.

Ensimmäinen pistoskerta jännitti Terhiä valtavasti, tunnetaanhan botox tujuna hermomyrkkynä.

– Pistettävä määrä on kuitenkin murto-osa siitä, mitä esimerkiksi plastiikkakirurgiassa käytetään. Otan pistoksia yleensä työpäivän jälkeen, sillä pistoskohtaan, kuten otsaan, saattaa nousta pieni kuhmu, vaikka niin ei aina käy.

Katkoja migreeniputkeen

Nykyään Terhi joutuu turvautumaan kohtauslääkkeisiin enää noin kerran viikossa. Pahoinvointia on harvoin ja sairaalakeikat ovat jääneet. Migreeni iskee lähinnä kuukautisten yhteydessä, välillä saattaa mennä pari viikkoa täysin ilman kohtauksia.

Terhi syö myös ravintolisiä, kuten B-vitamiineja, magnesiumia, kromia, sinkkiä, kuparia ja kofeiinia. Botox-pistosten kanssa ne ovat vähentäneet tulehdus- ja kipulääkkeiden tarvetta.

–Lääkäri totesi, että jos saat niistä apua, mitään estettä käytölle ei ole. Otan triptaaneja 3–8 kappaletta kuukaudessa, mikä on huikea muutos, migreeniputki ei enää jää päälle. Otan vitamiinicocktailjuoman lääkkeen yhteydessä, se helpottaa ja nopeuttaa lääkkeen imeytymistä. Joskus pelkkä vahva vitamiinicocktail katkaisee kohtauksen.

Jos kohtaus ehtii tulla, Terhi menee pimeään huoneeseen ja laittaa otsalle kylmän kääreen.

Töissä kuin robotti

Migreenistä huolimatta Terhi työskenteli pahimpina kipukausinakin tunnollisesti lukion englannin kielen opettajana eikä malttanut jäädä sairauslomalle.

–Välillä kävin opettajainhuoneessa oksentamassa ja palasin taas takaisin opettamaan.

Terhi toimi kuin robotti. Puki aamulla vaatteet päälle, föönasi hiukset ja lähti töihin.

– Olen luonteeltani perfektionisti. Vaikka epätoivon hetkiä tuli, en halunnut antaa periksi. Halusin kääntää jokaisen kiven ja uskoa, että jostain apu vielä löytyy. Sopeutuminen oli myös suojautumiskeino.

Nykyään, kun sairaus ei enää pilkistä joka nurkasta, olo on tyytyväinen ja turvallinen.

Migreenin helpottuminen on tuonut Terhille uudenlaista rohkeutta. Kesällä 2014 hän muutti Kouvolasta Helsinkiin, ja aloitti englannin kielen opettajana helsinkiläisessä lukiossa. Koti löytyi Arabiasta, läheltä Vanhankaupunginkoskea ja Toukolan ja Kumpulan idyllisiä puutaloalueita.

— Rohkaistuin hakemaan uutta työtä, kun migreeni hellitti otettaan. Työni on minulle hektisyydestään huolimatta tärkeää. Tykkään olla nuorten kanssa.

Rankka liikunta ei sovi

Terhi ammentaa voimia työn lisäksi kodista, läheisistä ihmisistä ja kaikesta kauniista. Myös oma tila ja rauha on tärkeää kiireisen ja hälyisän työpäivän jälkeen. Joskus on ihana sytyttää kynttilät kahvipöytään.

Läheisten kanssa laitetaan ruokaa, pelataan lautapelejä ja jutellaan. Liikunta tuo myös tärkeää vastapainoa. Kävely ja kevyet kehonpainoharjoitukset ovat sopivia fyysisiä liikuntamuotoja, jotka eivät provosoi kohtauksia. Rentoutuminen on tärkeää vaativan työn vastapainona.

Vanhankaupunginkoskella Terhi käy usein lenkillä sauvojen kanssa.

–Olen haaveilija ja pohdiskelija ja saan lenkillä tilaa ajatuksilleni. Olisi huippua käydä myös pilateksessa, mutta siitä jouduin luopumaan, sillä seuraavana päivänä heräsin aina migreeniin. Kevyessä jumpassa käyn silloin tällöin.

Sairaus on opettanut hellittämään. Silloin Terhi heittää jalat sohvalle ja ottaa käteensä kirjan, lehden tai tabletin. Hän on tietoisesti harjoitellut myös rentoutuessa keskittymään hetkeen, sulkemaan silmät ja kuuntelemaan ääniä ympärillään. Myös juttutuokiot ystävän kanssa ovat kullanarvoisia.

–Kuulun myös Facebookin migreeniryhmään, jossa jaamme kokemuksia ja apukeinoja. On hienoa huomata, että todella vaikeaankin migreeniin löytyy apua aina jostain.

Migreeniin on tulossa myös biologinen lääke muutaman vuoden sisällä. Ajatus siitä lohduttaa Terhiä.

–Katson rohkeasti eteenpäin ja uskon myönteisen ajattelun voimaan. Hymy ja nauru ovat tärkeitä.

 

allergia, yliherkkyys, heinänuha

Kutinan, kurinan tai ihottuman aiheuttaja voi olla allergia tai jokin muu. Vaikka syytä ei heti tiedä, oireiden kanssa kyllä pärjää.

”Nenäni kutiaa ja alkaa usein vuotaa.”

Nenäsumute, jossa on kortikosteroidia, helpottaa yleensä oireita, mutta itse kävisin ainakin kerran nenä-, korva- ja kurkkulääkärillä. Vastaanotolla voidaan tutkia allergisuus hengitettäville allergeeneille, kuten siitepölylle ja eläimille. Lääkärin kanssa olisi hyvä tehdä hoitosuunnitelma siihen, kuinka kauan kokeillaan kortisonisuihketta tai muita lääkkeitä, ja mitä sitten tehdään, jos ne eivät auta. Voihan kyse olla jostain ihan muustakin kuin allergiasta, vaikka polyypistä.

”Saan vatsaoireita monista ruoista.”

On hyvä pitää päiväkirjaa syömisistään ja oireistaan kahden viikon ajan, ennen kuin menee lääkäriin. Ruokapäiväkirja auttaa lääkäriä näkemään, mistä reaktiot voivat johtua ja millaisia kokeita kannattaa tehdä. Oireilun syinä voivat olla esimerkiksi tulehdukselliset suolistosairaudet, keliakia, laktoosi-intoleranssi – ja joillakin harvoilla ruoka-aineallergia.

”Ensimmäiseksi kukkii aina ihoni.”

Jos nokkosihottuma kestää useamman päivän kerralla, kannattaa mennä lääkäriin. Oireet menevät ohi antihistamiineilla vaikka eivät ole allergiaa.

Jos taas samasta voiteesta tulee joka kerta samaan kohtaan ihottumaa, siitä voi tehdä lääkärissä ihopistokokeen tai lappukokeen. Jatkotutkimuksilla jäljitetään voiteen oireita aiheuttava ainesosa. Jos taas voiteesta tulee lähinnä punoitusta ja kutinaa, allergiatesteistä on tuskin hyötyä. Jos vaiva haittaa itseä, kannattaa mennä ihotautilääkärille.

Suurin osa kosmetiikkaan liittyvistä reaktioista on kemiallisia ärsytysreaktioita esimerkiksi alkoholille tai säilöntä- ja stabilointiaineille. Joskus kosmetiikan aiheuttama reaktio tulee sen sisältämistä eläinperäisistä aineista, kuten huulipunien karmiininpunaisesta väriaineesta. Kosmetiikkateollisuutta säännöstellään hyvin heikosti — ainoastaan apteekkikosmetiikan kaikki ainesosat ovat aina tutkitusti turvallisia. Monet tilaavat kosmetiikkaa arveluttavistakin nettikaupoista, eikä tällaisten tuotteiden turvallisuudesta ja oikeasta sisällöstä ei ole mitään takeita.

Asiantuntija: Péter Csonka, lääketieteen tohtori, lastentautien erikoislääkäri, allergologi, Terveystalo Tampere.

  • eläimille allergisen kannattaa ottaa antihistamiinitabletti ennen koiraperheeseen menemistä tai kahvittelua ystävän kanssa, jolla on kissa.
  • siitepölyallergikon olisi hyvä syödä allergialääkettä koko siitepölykauden ajan, ja ehkä sen lisäksi käyttää silmätippoja ja nenäsumutetta.
  • vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta ja pysyä erossa allergisoivasta aineesta, joka useimmiten on kala, äyriäiseet, pähkinä tai mehiläiset.
allergia, yliherkkyys, heinänuha

Mistä aikuisiän allergiset reaktiot johtuvat? Voiko niistä päästä eroon? Jatkuvasti uusille asioille herkistyvä toimittaja selvitti, miltä hänen ja muiden oireilijoiden tulevaisuus näyttää.

Lapsuudenkodissani kukaan ei napsinut allergialääkkeitä. Parikymppisenä aloin itse saada oireita koirista, kissoista ja kaneista: tuli silmien punoitusta ja kutinaa, aivastelua, nenä valui solkenaan mutta meni samaan aikaan tukkoon, naamaan tuli punaisia läiskiä. Samanlaiset oireet alkoivat ilmaantua siitepölyaikaan ja huonossa sisäilmassa. Homeisessa paikassa korvat alkoivat kutista sietämättömästi. Pikkuruiset itikan pistot paisuivat punaisena sykkiviksi paiseiksi, jotka eivät tuntuneet rauhoittuvan millään.

Uusin herkistyminen yllätti vuosi sitten, kun ennen niin virheettömälle ja huolellisesti hoidetulle iholleni alkoi ilmestyä märkänäppyjä. Kosmetologi tunnisti ne perioraalidermatiitiksi, ruusufinnin sukuiseksi suunympärysihot tumaksi. Kukaan ei oikein tiedä, mikä sen aiheuttaa. Ehkä olin vuosien kauneustoimittajan työssä herkistynyt kosmetiikan hajusteille ja öljyille.

Tiedän että en ole oireineni yksin — moni muukin on vasta aikuisena alkanut saada merkkejä allergiasta tai herkistymisestä. Tarkoittaako tämä, että yliherkkyydet ovat lisääntyneet? Jos ovat, miksi juuri nyt ja miksi minä?

Allergiaa vain kasvista tai eläimestä

Puolet suomalaisista on yliherkkiä, osa vakavasti allergisia ja osa herkkiä hetkellisesti. Aikuisten allergiat eivät kuitenkaan ole lisääntyneet merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana. Muita yliherkkyyden muotoja tunnetaan heikommin, eikä niistä ole yhtä selkeitä tilastoja. Niitä voivat lisätä esimerkiksi ilmansaasteet ja kohonnut stressitaso.

Allergia ja yliherkkyys tarkoittavat käsitteinä eri asioita, eikä niitä pitäisi sekoittaa puhekielessäkään.

Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista. Niitä ei pitäisi sekoittaa.

–Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista, kertoo allergologi Péter Csonka.

Allergia on aina yliherkkyyttä eloperäisille valkuaisaineille, kuten eläimen hilseen, siitepölyn tai jonkin ruoka-aineen proteiineille. Tällaiset yliherkkyydet saadaan selvitettyä allergiatesteillä, kuten erilaisilla verikokeilla tai ihopistokokeilla eli prick-testeillä.

– Allergiatestit kertovat herkistymisestä proteiineja kohtaan. Jos testitulos on positiivinen esimerkiksi koiran hilseelle, se kertoo että veressä on kehittynyt niin sanottuja IgE-vasta-aineita niitä kohtaan. Tulos ei silti tarkoita että henkilö oireilisi koiran lähellä, Csonka selittää.

Allergian mekanismit tunnetaan hyvin: kun ihminen altistuu valkuaisaineelle, jolle on herkkä, elimistö kehittää sille vasta-ainetta eli immunoglobuliini-E:tä.

Jos siis koiralle allerginen joutuu kosketuksiin koiran hilseen kanssa, hänen elimistönsä alkaa kehittää koiran proteiinin vasta-ainetta, jota jää verenkiertoon. Seuraava kohtaaminen koiran kanssa voi laukaista allergisen reaktion.

Reaktio syntyy siitä, että elimistöön päässyt koiran proteiini sitoutuu jo aiemmin kehittyneeseen IgE-vasta-aineeseen. Tällaiset allergeenin ja sen vasta-aineen parit kiinnittyvät tulehdussolujen pinnalle. Tämä toimii solulle merkkinä purkautua, jolloin elimistöön pääsee histamiinia ja muita tulehdusvälittäjäaineita, jotka saavat aikaan allergian oireita, kuten silmien punoitusta ja aivastelua.

Jos vältetään kaikkea varmuuden vuoksi, allergisen herkistymisen vaara kasvaa.

Kaikki yliherkkyydet eivät kuitenkaan liity proteiineihin, siksi niistä ei voi puhua allergioina. Niitä ei myöskään voida tutkia allergiatestillä tai hoitaa allergialääkkeillä, kuten antihistamiinilla. Esimerkiksi katupöly voi ärsyttää hengitysteitä tai hajusteista voi tulla reaktioita, mutta ne eivät allergisoi.

Ei-allergiset yliherkkyydet todetaankin selkeällä yhteydellä aineelle altistumisen ja sen aiheuttamien reaktioiden välillä tai omien tuntemusten perusteella. Kaikkia herkistymisiä ei pystytä toteamaan laboratoriomenetelmin. Jos niiden mekanismia ei tunneta, oireita on myös vaikea hoitaa.

Allergia harvoin syynä vatsavaivoihin

Siitepölyt ovat aikuisten yleisimpiä allergian aiheuttajia — Suomessa oireita aiheuttavat etenkin lehtipuut kuten koivu ja leppä. Kakkosena tulevat eläinallergiat: koira, kissa, hevonen ja jyrsijät. Ruoka-aineallergiat ovat näihin verrattuna marginaalisia — esimerkiksi maapähkinäallergisten osuus on vajaa prosentti aikuisväestöstä, kun taas siitepölyallergiasta kärsii 20—25 prosenttia. Ruoka-aineallergia on myös harvoin vatsaongelmien taustalla, vaikka herkkyyksistä ja sopimattomuuksista paljon puhutaankin.

Tärkeimpänä yliherkkyyksien ehkäisyssä pidetään vastustuskyvyn vahvistamista. Se edellyttää erilaisten mikrobien, sienien, hilseiden, ruoka-aineiden ja muiden allergeenien kohtaamista jo lapsena.

Itse sain lapsena rauhassa tonkia multaa ja maistella hiekkakakkuja. Minut vietiin luontoon paljon useammin kuin olisin halunnut, ja vaikka olin nirsoista nirsoin, pöydästä ei saanut nousta ennen kuin kaikki värikkäätkin ruoat lautaselta oli syöty. Lemmikkejäkin oli, mutta lapsena en ollut yliherkkä. Syyllinen ei siis löydy lapsuuteni elinympäristöstä.

Ehkä merkittävin yksittäinen tekijä allergian taustalla onkin geeniperimä.

– Kolmasosa allergioista on perinnöllistä, kolmasosa sattumaa ja kolmasosa ympäristön aiheuttamaa. Jos molemmilla vanhemmilla on siitepölyallergia, lapsellakin on 70 prosentin todennäköisyydellä jokin allergia, mutta ei välttämättä siitepölylle, Peter Csonka sanoo.

Turha välttäminen herkistää lisää

Jos allergiset oireet eläimille tai ruoka-aineille ovat voimakkaita tai jatkuvia, niiden syy kannattaa selvittää lääkärissä. Nykyisillä IgE-vasta-ainetutkimuksilla saadaan selville, onko allergia lievää vai jopa vaarallista.

– Silloin tietää, missä määrin allergian aiheuttajaa täytyy oikeasti välttää.

Terveyskeskuksessa saa asiantuntevaa hoitoa allergioihin ja pääsee yksityistä terveydenhoitoa halvemmalla. Toisaalta yksityisellä puolella voi hakeutua suoraan erikoislääkärille täsmätutkimuksiin, jolloin laskustakaan ei tule järin suurta, sillä asiaan perehtynyt lääkäri voi määrätä oireiden perusteella tarkan täsmätutkimuksen.

– Laajoista ruoka-aine- ja pölyseuloista pitäisi pyrkiä eroon. Ne ovat epätarkkoja ja epäluotettavia, Peter Csonka painottaa.

Vaikka herkistymisen mekanismia tai edes syytä ei aina saada selville, yleensä oireita voidaan lievittää. Varsinaisiin allergioihin löytyy nykyään toimivia lääkkeitä. Vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta.

Senkin jälkeen kun allergian aiheuttaja on selvinnyt, lääkäri kannustaa elämään mahdollisimman normaalia elämää.

–Jos vältetään turhaan esimerkiksi viljoja ja maitotuotteita, herkistymisen todennäköisyys kasvaa.

Allergialääkkeet rauhoittavat oireet

Aikuisiällä puhjenneet allergiat ei yleensä parane. Siedätyshoidolla on kyllä saatu hyviä tuloksia etenkin pistiäis- ja siitepölyallergioissa.

Minulle ei ole tehty allergiatestejä, mutta lääkäri on määrännyt milloin kortisoninenäsumutetta, väsyttämättömiä antihistamiineja siitepölykaudeksi ja kortisonikuureja voimakkaaseen nokkosihottumaan. Otan allergialääkkeen myös ennen eläinten tai niiden omistajien kohtaamista, ja se auttaa melkein aina. Niiden lisäksi käytän jatkuvasti nenän limakalvoja kosteuttavaa nenäsumutetta. Se vähentää kutinaa ja nenän vuotamistakin.

Kasvojen iho on vuoden hajusteettoman ja öljyttömän hoitorutiinin seurauksena parantunut. Vahvat reaktiot ruoka-aineista pysyvät poissa kun kartan korvasieniä, nokkosta ja kookosta.

Herkkä mutta miksi?

Tulen toimeen oireideni kanssa, mutta en vieläkään tiedä, miksi juuri minä olen herkistynyt kaikelle. Voisiko syynä olla stressi?

Csonka kertoo mielenkiintoisen tutkimustiedon: 25 prosenttia lumelääkettä syövistä kokee niiden auttavan allergiaoireisiinsa. Vaikka allergialääkkeet eivät ole vaarallisia, moni syö niitä turhaan.

Oireeni ovat sen verran rajuja, että en taida olla herkkä vain päästäni. Ehkä seuraavan kerran kun olen uusimassa reseptiäni, otan myös allergiatestit.

Allergioiden ja muiden yliherkkyyksien määrä on yhteydessä korkeaan elintasoon, ilmansaasteisiin, stressiin ja kaupunkiasumiseen. En halua laskea elintasoani, eikä stressiäkään pääse pakoon. Onneksi voin tukea vastustuskykyäni monin tavoin myös kaupunkilaisarjessa — liikkua luonnossa ja syödä monipuolisesti. Allergisuuteni ei katoa, mutta se ei estä normaalia elämää.

 

Vierailija

Olenko allerginen vai yliherkkä?

Voi kokeilla ketogeenista dieettiä. Rottatutkimus osoittaa ketoaine betahydroksibuturaatin vähentävän syöttösolujen degranulaatiota, eli juurikin histamiinin ym. erittymistä systeemiin. Itse olen voinut lopettaa antihistamiinien syömisen, kun oireiden alkaessa aloitan ko. dieetin allergiakauden ajaksi. Tämä siksi, että myös uudet antihistamiinit väsyttävät minulla, enkä muutenkaan ole turhan lääkkeensyönnin kannattaja jos muutenkin pärjää. Jos kokeilee, niin teho näkyy muutamassa päivässä kun...
Lue kommentti
leposyke, sydän, verenkierto

Voiko leposyke olla liian matala ja mitä haittaa siitä on? Olen 30-vuotias kestävyysliikkuja. Leposyke on alle 50, alimmillaan 45. BMI on 16 ja anoreksiataustaa on, muita sairauksia ei.

Kestävyysliikunta hidastaa leposykettä ja sykkeen nousua rasituksessa. Sydämen kerralla verenkiertoon puristama verimäärä (iskuvolyymi) kasvaa harjoittelun myötä. Sydämen minuutissa verenkiertoon pumppaama verimäärä ei siis vähene, vaikka syke hidastuisi huomattavasti.

Verenkiertoa ja sykettä säätelee sisähermosto. Sympaattinen hermosto lisää syketiheyttä ja nostaa verenpainetta, ja parasympaattinen hermosto taas hidastaa. Kestävyysharjoittelu vahvistaa tämän parasympaattisen hermoston vaikutusta hilliten syketiheyttä. Kysyjän kertoma syketaso on tavallinen kestävyysliikkujalla.

Anoreksiassa elimistö nälkiintyy, kun kaloreiden saannin ja kulutuksen välisen epäsuhdan takia henkilö laihtuu sairaalloisesti. Tällainen nälkiintyminen hidastaa sykettä ja laskee verenpainetta. Painoindeksin ollessa 15–16 syke on tutkimusten mukaan suurimmalla osalla potilaista alle 50 minuutissa. Myös sydänlihas ohenee ja voi tulla vaarallisiakin muutoksia sydänlihassolujen toimintaan. Se aiheuttaa muutoksia muun muassa supistumisen jälkeisessä sähköisessä palautumisessa. Tämä voi ilmetä esim. QT-ajan pidentymisenä ja äkkikuoleman riskin lisääntymisenä.

Kysyjän syketaso on siis melko tavallisella tasolla kestävyysliikuntaa harrastavalle. Sydänfilmi eli EKG kannattaa kuitenkin tarkistaa ja muutoinkin arvioida lääkärin kanssa kokonaisuutta.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.