Kuva Shutterstock

Minulla todettiin hiivatulehdus, ja se hoidettiin pois reseptilääkkeellä. Hiivatulehduksen jälkeen limakalvot ovat olleet arat ja WC-käynnin yhteydessä tunnen polttelua. Sain lääkäriltä voiteen tähän, mutta tuntuu siltä, että limakalvot paranevat todella hitaasti. Muita oireita minulla ei ole. 

Emättimen hiiva­tulehdus on yleinen vaiva. Sen  aiheuttaja on lähes aina emättimessä muutenkin tavattava Candida albicans -hiivasieni. Voimakas kutina ja kokkareinen valkovuoto viittaavat tavallisimmin hiivatulehdukseen, oireena voi lisäksi olla kirvelyä ulkosynnyttimissä varsinkin virtsatessa.

Hiivatulehdusta voi epäillä oireiden perusteella; kuitenkin kutinaoireisista vain kolmasosalla on lopulta hiivatulehdus.

Lääkärin gynekologisen tutkimuksen yhteydessä tekemä diagnoosikaan ei ole varma, joten ainakin toistuvissa tulehduksissa syy pitää selvittää laboratoriotutkimuksilla. Näitä tutkimuksia ovat irtosolukoe eli papa ja hiivaviljely. Pikatestinä voidaan tehdä emätin­eritteen suora mikroskopointi, ns. fluornatiivitutkimus.

Vähemmän tunnettu ulkosynnyttimien polttelun, kirvelyn tai kutinan syy on ns. sytolyysi. Se voidaan todeta papassa tai valkovuodon mikroskopoinnissa. Sytolyysissä on kyse siitä, että emättimen normaali maitohappobakteerikanta hajottaa emättimen pintasolukkoa, ja emättimestä erittyvä hapan valkovuoto aiheuttaa oireita emättimen suulle ja ulkosynnyttimiin.

Kyseessä on siis normaali­tilanne, ei hoidettava tulehdus; emätin vain ”puhdistaa” lima­kalvojaan.

Hiivatulehduksen hoidon jälkeen voi esiintyä polttelun ja lievän kutinan tunnetta jonkun aikaa, ennen kuin limakalvot ovat parantuneet ja emättimen normaali bakteerikanta sekä happamuus (pH) on palautunut.

Ulkosynnyttimien ihon hoitoon voi käyttää erilaisia kosteuttavia perusvoiteita tai hoitoöljyjä. Liian tiheitä pesuja ja saippuan käyttämistä kannattaa välttää.

 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Helena Miranda

Lääketieteen tohtori Helena Miranda paljastaa keinot, joilla hän pärjää hermovauriokivuksi kroonistuneen iskiaksensa kanssa.

– Kipu pitää hyväksyä mutta tehdä kaikkensa, että saa ajatukset pois siitä, silloin kun on vaikeaa, sanoo kipututkija ja työterveyslääkäri Helena Miranda.

Siihen käy mikä tahansa mukava tekeminen: lempimusiikin kuuntelu, luonnnon tarkkailu, rauhoittavat mielikuvat, pelaaminen, valokuvaus, huumori, kylmä kääre, lämpötyyny, lemmikin silittely, seksi...

– Itse hoidan kipujani esimerkiksi menemällä lämpimään kylpyyn. Jos yöllä herään kipuun, saatan siirtyä nukkumaan toisessa huoneessa olevaan sänkyyn, joka on ihanan viileä (kutsun sitä kylmähoidoksi). Yleensä särky rauhoittuu nopeasti.

–Päivällä laitan lempimusiikkia soimaan kännykän musiikkisovelluksesta, kuulokkeet päähän ja lähden koiran kanssa ulos pienelle kävelylle. Samaan aikaan annan itselleni TNS-laitteella hoitoa selkään.

Kun sattuu, tee mitä tykkäät

Koska krooninen kipu syö kykyä kokea mielihyvää, pitää erityisesti keskittyä siihen, mistä nauttii. Kun elimistö erittää mielihyvähormoneja, olo helpottuu eivätkä aivot koko ajan keskity kivun kokemiseen. Sitten kun tulee parempi vaihe, jaksaa taas hoitaa itseään, käydä lenkillä tai vesijuoksussa, miettiä syömisiään ja ehkä lopettaa sen tupakan poltonkin.

Helena Miranda kannustaa potilaita ryhtymään oman kipunsa asiantuntijaksi. Kivuliaan elämän hallinnan keinoiksi käy  rauhoittuminen, myönteisyys, myötätunto myös itseä kohtaan, tietoinen läsnäolo, lemmikin hankinta, koskettaminen...

Lääkkeettömät keinot ovat tehokkaita

Käypä hoito -suosituksessa pidetään tehokkaimpina lääkkeettöminä keinoina kipuun liikuntaa, terapeuttista harjoittelua, kognitiivis-behavioraalista terapiaa, kylmä- ja lämpöhoitoa sekä TNS:ää (ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio).

 Akupunktion ja TNS:n teho perustuu porttikontrolliteoriaan. Kun kipukohdassa kulkevia hermoja ärsytetään neuloilla tai sähköllä, kipuviestin matka aivoihin katkeaa. Samalla ”ärsytyshoito” lisää endorfiinien eritystä, jolloin mieliala paranee. Myös verenkierto virkistyy kipukohdassa, jolloin kipeä lihas saa lisää happea.

–Vaikka kivun syy ei lääkkeettömilläkään keinoilla häviä, omaa työkalupakkia kasvattamalla saa monta uutta, hyvää välinettä kivun kanssa pärjäämiseen, Helna Miranda sanoo.

Lisää tietoa lääkkeettömistä kivunhoitokeinoista Ota kipu haltuun

Lue koko juttu Hyvä terveys 8/2017. Tilaaja voi lukea lehden ilmaiseksi osoiteessa digilehdet.fi

luontoliikunta

Luontoon meno on terveysteko. Näin pääset alkuun.

  1. Osallistu luontoretkelle. Jos metsä tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, jopa pelottavalta, asiantunteva retkiopas johdattaa turvallisesti elvyttävään ympäristöön. Hyvä päivä retkelle on esimerkiksi 17.6. eli luonnonkukkien päivä. Silloin järjestetään yli 100 retkeä eri puolilla Suomea.
  2. Lähde luontopolulle. Kaupunkien ja kuntien mailla on kaikille sopivia luontopolkuja. Reittien varrella on usein joku arvokkaana pidetty kohde, kuten aarnimetsää tai soita. Jos reitin varrella on nuotiopaikka, aina nautinnollisempaa. Suunnittele itsellesi mieluinen retki.
  3. Mene metsään. Hae alkukesästä pöydällesi varpu- tai kukkakimppuja, loppukesästä sieniä ja marjoja. Kumisaappaissa tarpominen on myös rentouttavaa hyötyliikuntaa. Tai liiku metsässä, täysin ilman tavoitetta, koska se lepuuttaa aivoja ja aisteja.
  4. Liiku lapsen kanssa. Metsä tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä. Vaatiihan uusi ympäristö uudenlaisia selviytymiskeinoja. Päiväkotilasten kanssa tehdyissä kokeiluissa on huomattu, että metsä tasoittaa lasten erilaisuutta: vilkas rauhoittuu ja vetäytyvä rohkaistuu. Eikä metsää voi leikkiä loppuun.
  5. Kunnioita alkukotia. Kaupunkien puut, puistot ja metsät muistuttavat meitä alkukodistamme. Luontoa ei tarvitse pelätä eikä siistiä pois silmistä vaan opetella lukemaan ja kunnioittamaan. Asennoidu metsään kuin ystävään.

Vinkit antoi johtaja Kimmo Saarinen Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Lisätietoa luontopoluista: suomenlatu.fi, sll.fi/ luonnonkukat.

sukupuolitaudit, herpes

Minuun iski flunssa ja kuume, jonka jälkeen tuli kova kurkkukipu. Lääkäri sanoi epäilevänsä kurkussani olevan herpesviruksen aiheuttama jälkitauti. Sana herpes löi itseni lukkoon, enkä kehdannut alkaa sen enempää kyselemään, mutta asia jäi vaivaamaan. Onko minulla siis sukupuolitauti suussa? Eikö siitä pitäisi ottaa testiä ja antaa lääkitystä? Huuliherpeksen olen saanut jo pienenä, mutta voiko huuliherpes aiheuttaa tällaista?

Herpesvirusten ryhmään kuuluu yli 130 samankaltaista virusta, joille on ominaista että ne jäävät ensitartunnan jälkeen piileviksi elimistöön. Ihmisillä tautia aiheuttavia lajeja tunnetaan 8.

Arkikielessä herpesviruksella tarkoitetaan yleensä herpes simplex -virusta, jota on kahta eri tyyppiä (HSV-1 ja HSV-2). Ne aiheuttavat tyypillisen rakkulaisen tulehduksen huuliin (huuliherpes tai "yskänrokko") tai sukupuolielinten limakalvoille. Lisäksi ihmisillä tautia aiheuttaviin herpesviruksiin kuuluu mm. vesirokkoa aiheuttava varicella zoster -virus, "pusutautia" eli mononukleoosia aiheuttava Epstein-Barr-virus ja vauvarokkoa aiheuttava virus.

Aiemmin ajateltiin, että HSV-1 aiheuttaa pelkästään suun ja HSV-2 pelkästään sukupuolielinten tulehdusta, mutta nykyään tiedetään, että näin ei ole. Tulehduksen sijainti riippuu siitä, onko virustartunta saatu suun vai sukupuolielinten kautta. HSV-1 ensitartunta on yleensä oireeton. Vain pienellä osalla HSV-1 ensitartunta on rajuoireinen, kuumeinen suu- ja ientulehdus, tuolloin kyseessä on tavallisimmin parivuotias lapsi. Periaatteessa ensitartunnan oireena voi olla nielutulehdus, mutta se on hyvin harvinaista.

Ensitartunnan jälkeen virus asettuu hermosolmuihin hermosolujen tumiin. Vaikka virus jää pysyvästi elimistöön, suurin osa sen kantajista ei koskaan oireile. Uusintainfektion eli viruksen aktivoitumisen voi laukaista esim. stressi, flunssa, hormonaaliset muutokset, paikallinen hankaus, voimakas auringonvalo tai immuunivajaustila.

Suun alueella uusintainfektio ilmenee ensin pistelynä tai kutinana huulten iholla tai ienrajassa, joskus myös kitalaessa. Muutama tunti tämän jälkeen iho alkaa punoittaa ja ilmestyy kirkkaan nesteen täyttämiä pinnallisia rakkuloita, jotka usein rikkoutuvat. Tauti paranee yleensä runsaassa viikossa. Lääkitys ei tavallisessa uusintainfektiossa ole välttämätön, mutta paranemista voi nopeuttaa herpesviruslääkkeellä. Esimerkiksi asikloviiria myydään voiteena ja tablettina nykyään myös ilman reseptiä.

Kysyjä on mitä ilmeisimmin herpes simplex -viruksen kantaja, koska on aiemmin sairastanut huuliherpeksen. Flunssa on toki voinut aktivoida herpesviruksen, mutta taudinkuva ei ole uusintainfektiolle tyypillinen.

Teoriassa on mahdollista, että kysyjä on sairastunut toiseen herpes simplex -virustyypin ensi-infektioon mutta todennäköisempää on, että kyseessä on ollut jonkin muun viruksen aiheuttama nielutulehdus. Esimerkiksi Epstein-Barr-virus aiheuttaa hyvinkin rajuoireisen nielurisatulehduksen. Vielä tavallisempi rakkulaisen nielutulehduksen aiheuttaja on enterovirus. Herpes ensi-infektiota epäiltäessä voidaan verinäytteestä tutkia herpes simplex -vasta-aineet. Epäselvässä rakkulaihottumassa virus voidaan osoittaa rakkulan pohjalta otetusta näytteestä.
Jos asia edelleen vaivaa, kannattaa se ottaa puheeksi vastaanottaneen lääkärin kanssa.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

polvikipu, liikuntavamma

Kenen tahansa polvi voi pettää. Lue, kuinka asiantuntija neuvoo hoitamaan vaivaa itse ja koska tarvitaan kirurgin veistä.

Parhaiten polvi kestää, kun tarjoat sille liikettä ja pidät painon normaalina. Polvi kantaa koko painomme yhdessä lonkkanivelen kanssa. Kuormitus on sen verran suuri, että polvi kipeytyy herkästi ihan tavallisessa arkikäytössä.

Kun painon päälle tulee vielä liike, seurauksena saattaa olla venähdyksiä, nyrjähdyksiä ja vakavampia vammoja.

Kaikille polvivammoille emme itse mahda mitään: ikää tulee väistämättä, eikä vanhemmilta perittyjä geenejä voi valita. Sukupuolikin on se, mikä on. Naisilla on miehiä enemmän nivelrikkoa ja kipuja polvissa, miehet taas satuttavat jalkansa useammin.

Kipuja ja vammoja voi ehkäistä vahvistamalla polvea liikuttavia lihaksia ja hiomalla lajitekniikkaa. Teetpä mitä tahansa raskasta, alkulämmittely suojaa ja tukee lihaksia, kun veri kiertää ja lihakset ovat lämpimät.

MYYTTI 1: Vain kirurgin veitsi vie kivut.

Joskus. Polvileikkausten määrä on vähentynyt, mutta niillä on edelleen paikkansa.

Polven tähystysleikkauksia tehdään vähemmän, koska suomalaistutkimus todisti useimmat ikääntymiseen liittyvät polvikierukan korjaukset turhiksi. Vähintäänkin yhtä tehokasta on reisien lihasvoiman parantaminen, liikunta, painon pudotus ja tarvittaessa tulehduskipulääke.

Polven tähystysleikkaus tehdään, jos on saanut tapaturmassa pahan polvivaurion: korjataan eturistiside, kiinnitetään irtonainen kierukka tai korjataan rustovaurioita. Myös irtonaisten rustovaurioiden hoito voi olla hyödyksi. Polvileikkaukset tehdään kudoksia säästäen. Se vähentää nivelrikon riskiä myöhemmin.

Polven nivelrikon takia Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 tekonivelleikkausta. Tekonivelen asennusta pyritään siirtämään mahdollisimman myöhäiseksi, sillä ne ovat kuluvaa tavaraa. Ennen leikkausta nivelrikkoa hoidetaan tulehduskipulääkkeillä ja hyaluronaattipistoksilla sekä liikunnalla ja reisilihasharjoittelulla..

MYYTTI 2: Kipeällä polvella ei saa liikkua.

Väärin. Polven nivelrustot ja lihasharjoittelulla. ympäröivät lihakset tarvitsevat kohtuullista liikettä vahvistuakseen.

Polvikipua on vähintään joka toisella joskus. Paikalleen ei kuitenkaan pidä jäädä, muuten lihakset surkastuvat käytön puutteesta ja kivut vain lisääntyvät.

Tärkein lihas on nelipäinen reisilihas, mutta oleellisia ovat myös reiden takaosan lihakset, joiden kunnosta huolehtiminen pitää polven kunnossa ja toiminnassa.

Lihasvoima on huipussaan 30-vuotiaana, jonka jälkeen se vähenee noin prosentin vuosivauhdilla.

Voimaharjoittelu kuitenkin kannattaa minkä ikäisenä tahansa.

Ikä ei anna vapautusta lihastreenistä, päinvastoin. Silloin juuri voimaa tarvitaankin. Lihasvoiman

kasvattamiseen tarvittavat harjoituskerrat ovat samat iästä riippumatta. Se vaatii 3–4 liikuntakertaa viikossa, 20–60 minuuttia kerrallaan. Vastuksen määrä sen sijaan on syytä säätää ikään ja kuntoon sopivaksi tarvittaessa kuntosaliohjaajan tai fysioterapeutin ohjaamana.

MYYTTI 3: Liikkujan polvet ovat suurimmassa vaarassa.

Kyllä osittain. Enimmäkseen nivelet nauttivat liikkeestä, mutta etenkin vauhdikkaiden joukkuelajien ja voimailulajien harrastajien polvet ovat kovilla.

Uudet kengän, juokseminen tai hyppiminen saattavat aiheuttaa polven lihaksiin rasitusvamman. Se paranee särkylääkkeillä, levolla, kevyellä liikunnalla ja venyttelyllä. Jos jalat eivät totu uusiin kenkiin tai lenkkareihin, satsaus toisenlaisiin maksaa itsensä takaisin.

Polvituet eivät urheillessa estä vammoja. Sen sijaan kuntoutuksessa niistä voi olla apua. Polven nivelrikossa elastisia tai kuormitusta siirtäviä tukia voi kokeilla liikkeen aiheuttaman kivun lievitykseen.

Tukea ei pidä käyttää, kun istuu pitkään, esimerkiksi lentokoneessa. Polvituki lisää laskimoveritulpan riskiä.

Tyypillinen vamma pallopeleissä on nivelkierukan repeämä. Se syntyy, kun polveen tulee vauhdikkaassa liikkeessä isku sivulta. Ensiavuksi käy kylmäpussi ja lepo. Pieni kierukkavamma paranee usein itsestään muutamassa viikossa. Toipumista edistää polven ojentajalihasten treenaus. Joskus tarvitaan tähystysleikkaus.

Voimailulajeissa nivelrustoon kohdistuu kova hetkellinen kuormitus. Nivelrusto on parantumatonta kudosta, joten sen vauriota ei pystytä korjaamaan. Rustosiirteet ovat uusi, mutta harvoin sopiva hoitomuoto. Tulehduskipulääke lievittää ärsytystä. Niveleen pistetty hyaluronaatti lisää ruston kimmoisuutta ja vähentää tulehdusta.

MYYTTI 4: Leikattu polvi ei toivu täysin koskaan.

Väärin useimmiten. Polvileikkauksista toivutaan yleensä hyvin, etenkin kun muistaa oman harjoittelun tärkeyden.

Leikattu polvi ei estä liikuntaa, päinvastoin se suorastaan janoaa sitä. Suurin osa paranee polvileikkauksista hyvin. Ilman omaa treenausta paraneminen ei kuitenkaan onnistu.

Vanhoihin liikuntatottumuksiinsa saa palata, kun polvi on kivuton ja saanut voimansa ja liikkuvuutensa takaisin. Terve polvi ei turpoa eikä siihen kerry nestettä.

Leikattu polvi ei estä mitään lajia, jos polvi ei jää löysäksi tai jäykäksi. Silti varsinkin joukkuelajien edustajat joutuvat joskus sopeutumaan uuteen liikuntamuotoon. Vauhti yhdistettynä polveen kohdistuvaan kuormitukseen voi olla liikaa. Elimistö tottuu uuden lajin vaatimuksiin 6–12 kuukaudessa.

MYYTTI 5: Polvi pysyy kunnossa ruokavalinnoilla.

Osittain totta. Normaalipainoisena pysyminen tai ylipainon pudottaminen ovat parhaita keinoja pitää polvet kunnossa.

Polvi kiittää, kun sen päälle laskettava paino on kohtuullinen. Monipuolinen, kasvisvoittoinen

ruoka on paras vaihtoehto – se hoitaa myös sydäntä, aivoja ja verenkiertoa. Mikään yksittäinen ruoka-aine ei tuo niveliin lisää notkeutta.

Laihduttamisessa pitää ensin kiinnittää huomiota ruoan laatuun ja määrään. Vasta ruokaremontin jälkeen on liikunnan lisäämisen aika.

Ravintoainelisistä ja luontaistuotteista vain hyaluronaatin tehosta on jonkin verran näyttöä. Alunperin kukonhelttauutteesta valmistettu, nivelen sisään ruiskutettava hyaluronaatti saattaa lievittää polven nivelrikon aiheuttamia kipuja. Muihin niveloireisiin kuin polven nivelrikkoon hyaluronaatista ei ole näyttöä.

Glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin tehosta puuttuu luotettava näyttö. Glukosamiinia voi halutessaan kokeilla 4–6 viikon kuurina. Jos se ei auta, pillerit kannattaa hylätä.

MYYTTI 6: Rankka treenaus nopeuttaa paranemista.

Väärin. Polvileikkauksen tai vamman jälkeen treenaaminen tulee aloittaa varovaisesti ja nostaa rasitusta pikkuhiljaa.

Polven tekonivelleikkauksesta noustaan ylös jo seuraavana päivänä. Liike on oleellinen osa kuntoutusta. Muissa polvileikkauksissa jalka pidetään levossa yksilöllisesti sovitun ajan. Paikallaan liikeharjoituksia

saa tehdä, kunhan ei ylitä sairaalassa määriteltyä taivutuskulmaa.

Esimerkiksi eturistisiteen korjauksen jälkeen potilas saa mukaansa yksityiskohtaisen puolen vuoden treeniohjelman.

Liika rehkiminen ei nopeuta paranemista vaan voi päinvastoin tehdä suurtakin vahinkoa, kun kudokset eivät ole vielä hitsautuneet kiinni. Hyviä lajeja polven vetreyttämiseen ovat kävely, pyöräily ja hiihto. Vesi pehmentää liikkeitä, siksi uiminen, vesijuoksu ja allasjumppa ovat suositeltavia.

Jumppakuminauha on apuna reisi- ja ojentajalihasten vahvistamisessa. Kuntosalilla kuormitusta pitää nostaa vähitellen.

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, Helsinki Hospital.

  • Rasitus on sopiva, jos polvessa tuntuu korkeintaan lievää kipua ennen liikuntaa ja se palautuu samalle tasolle 2–3 tunnissa liikunnan jälkeen.
  • Liikunta oli nivelille liian rajua, jos kivut lisääntyvät eivätkä palaudu normaalitasolle.