FSAD, alkoholisyndrooma

Äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö uhkaa yhä tuhansien lapsien elämää Suomessa. Mikko on yksi FASD-nuori.

Mikko, 35, on tavallinen nuori mies, jolla on työpaikka vanhainkodin keittiössä, hyviä kavereita ja heavy metal -musiikki innostuksen kohteena.  Joskus elämässä on kuitenkin ollut vaikeampia vaiheita, koska äiti joi alkoholia odottaessaan Mikkoa.

– Tunnen äitiä kohtaan välillä suurta vihaa, Mikko sanoo ja katsoo kohti.

Jos Mikko tapaisi biologisen äitinsä, hän kysyisi tältä, miksi hän joi raskausaikana. Mikko ei ole koskaan tavannut biologista äitiään, mutta tietää hänet nimeltä. Isästään Mikolla ei ole tietoa. Mikko haluaisi kuitenkin tavata biologisen äidin, nähdä millainen hän on.

– Kysyisin äidiltä, miksi hän joi. En tiedä, muistaako äiti minua. Ehkä hän ei edes tiedä FASD-ongelmistani. Biologisen siskon kanssa joskus mietitään näitä asioita. Sisko on elänyt sijaisperheessä toisaalla.

Nuoret, juokaa limua!

Jos Mikko saisi muuttaa elämässään jotakin, hän haluaisi että vammaa ei olisi, koska ilman sitä elämä olisi helpompaa.

– Sanoisin nuorille, että juokaa enemmän limua! Kannatan myös pakkohoitoa. Pakkohoitoon pitäisi olla mahdollisuus, niin monen ihmisen elämä menee muuten pilalle. Jos esimerkiksi vanhemmat huomaavat tyttärensä käyttävän alkoholia raskaudenaikana, heillä pitäisi olla mahdollisuus toimittaa hänet pakkohoitoon, Mikko sanoo. 

Mikon mielestä alkoholilakeja pitäisi tiukentaa, ja alkoholiveroa nostaa enemmän kuin muita veroja. Näkyvät etiketit alkoholin vaaroista pullon kylkeen eivät myöskään olisi pahitteeksi.

Itse Mikko ei käytä alkoholia lainkaan. Yksi humalakokemus riitti. Alkoholia ei mitattu veressä tuolloin paljonkaan, vaikka Mikko oli sammunut. Sen jälkeen Mikko ei ole maistanut alkoholia.

 ”En kestä alkoholia ollenkaan.  Äitini teki minusta raivoraittiin.”

”Ota syliin” –katse toimii

Mikko on 35-vuotisesta elämästään asunut melkein koko elämänsä sijaisperheessä. Sijaisäiti Marjatta ja Mikko tapasivat ensi kertaa lastenkodissa, jossa Marjatta kävi Mikon tulevan isän kanssa tapaamassa parivuotiasta pikkupoikaa joka toinen päivä.

Pian muutettiin Vantaalle, ja sijaisperheessä Mikko sai veljiä ja siskoja, joista yksi on myös sijoituslapsi. Mikolla oli jo tuolloin katse, jolla on sittemmin saatu paras tulos Nälkäpäivä-keräyksessä.

– Mikolla oli sellainen ”ota syliin” katse jo pienenä. Mikko oli ylivilkas lapsi, sanoisin että asteikolla kymmenen plus. Mikko oli kuitenkin kiltti ja on pitänyt aina toisten puolta. Koskaan Mikko ei ole ollut aggressiivinen, vaikka varsinkin kouluaikoina Mikko on ollut välillä melkoisessa ahdingossa, sijaisäiti kertoo.

Polkupyörällä pakoon koulua

Koulussa ei ymmärretty Mikon vaikeuksia, lopulta koulun rehtorinkin kanssa tuli yhteenottoja. Pelkällä kurinpidolla ei saanut suorituksia lapselta, joka ei niihin yksinkertaisesti pystynyt.

– Koulussa oli vaikeaa. En jaksanut keskittyä ollenkaan. Monilla FASD-ihmisillä on näitä vaikeuksia. Koulussa ei tiedetty, mistä on kyse, enkä saanut mielestäni tarpeeksi apua, Mikko kertoo.

Sijaisäidin mukaan koulussa ei ollut riittävästi ymmärtämystä Mikon ongelmia kohtaan.

– Mikko oli niin kiltti, että auttoi ja huolehti vieruskaveria tekemään tehtävät vihkoonsa, mutta omat tehtävät jäivät usein tekemättä.

Onneksi oli polkupyörä. Sillä pääsi pakenemaan vaikeuksia aina Helsinkiin asti. Kouluaikoina Mikko pyöräili Vantaalta Helsinkiin ja siellä edestakaisin Katajanokalta Hernesaareen. Poliisit olivat perässä ymmällään, Mikko kun oli viimeksi nähty Jätkäsaaressa. Paha olo purkautui karkaamisina ja muulta maailmalta piiloutumisena. Se oli ainoa puolustautumiskeino, kun koulun vaatimuksia ei jaksanut enää.

Vielä nykyäänkin polkupyörä on Mikolle tärkeä. Hän ottaa sen mukaan jopa metsään, kantaa sen varovasti kivien ja kantojen yli. Mikon koulupolku johti välillä vuodeksi kotiopetukseenkin, kun koulunkäynti osoittautui niin hankalaksi.

Miksen selviydy kuten muut?

Diagnoosi saatiin vasta, kun Mikko oli 17-vuotias, vaikka epäily jonkinasteisesta kehitysvammasta oli jo parivuotiaana.

– Kyllä diagnoosi helpotti. Olin ihmetellyt jo pitkään, miksi en suoriudu kaikesta kuten muut, Mikko sanoo. 

Pelkkä diagnoosi ei kuitenkaan riitä, vaan apua tarvitaan senkin jälkeen.

– Diagnoosin lisäksi pitäisi myös ymmärtää, miten FASD vaikuttaa elämään. Pelkkä diagnoosi ei riitä, jollei tiedetä, millaista tukea me tarvitsemme, Mikko tähdentää.

Diagnoosin saaminen sinänsä voi olla vaikeaa. Asia on hyvin arka, ja mahdollinen leimautuminen voi olla diagnoosin huono puoli. FASD-diagnoosi leimaa aina myös biologisen äidin. Hyvä puoli on, jos diagnoosi auttaa saamaan oikeanlaista tukea ja palveluja.

Nykyään kun oman jaksamisen rajat tulevat vastaan, Mikko nukkuu yöunien lisäksi monen tunnin unet töiden jälkeen. Joskus on tullut myös toistaiseksi selittämättömiä tajuttomuuskohtauksia, joiden vuoksi Mikko on viety sairaalaan. Ristiriita sen välillä, mitä oikeasti jaksaa ja mitä luulee jaksavansa, on aina olemassa.

– Tietoa FASD-ihmisistä on aivan liian vähän. Mikon vamma ei näy päällepäin, Mikolta kun ei puutu jalkoja. Jotakin kuitenkin puuttuu, sitä ei vain voi heti nähdä. Aikuisenakin on tullut paljon väärinkäsityksiä. Joskus on ambulanssissa luultu, että Mikko on humalassa ja papereissa lukeva ”alkoholisyndrooma” on johtanut viranomaiset siihen käsitykseen, että Mikko on alkoholivieroituksessa, sijaisäiti kertoo. 

Mikon FASD on joskus terveydenhuollossa sekoitettu myös mielenterveysongelmiin, vaikka siitä ei ole laisinkaan kyse.

Nykyään Mikko sanoo jo, että hänellä on lievä kehitysvamma. Sen kertominen auttaa myös muita ihmisiä ymmärtämään, jos kaikki ei suju aina ihan suunnitelmien mukaan.

Toisenlaiset frendit

Mikko on kavereitten kesken suosittu mies, ja kavereita onkin aina ollut paljon. Neljän kopla on erityisen tärkeä. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka tärkeitä nämä kaverit ovat. Kun Mikko joutui viimeksi tajuttomuuskohtauksen vuoksi sairaalaan, kaverit toivat sinne Mikolle vaatteita.

Mikko käy heavy metal -festareilla ja matkustaa yhden siskonsa, sijaisäidin biologisen tyttären perheen kanssa – Berliini ja Pariisi on jo nähty. Muuten aikaa vietetään kavereitten kanssa. Kaikilla neljällä kaverilla on lievä kehitysvamma.

Kehitysvamma on ollut helpompi hyväksyä porukassa. Mikko on myös käynyt Kehitysvammaliiton järjestämässä FASD-nuorten vertaistukiryhmässä.

– Se on ollut minulle tosi tärkeää. Ryhmässä näkee niitä, joilla on sama juttu kuin itsellä ja voi vaihtaa kokemuksia. Siinä ryhmässä ei tarvitse miettiä, kuka minä oikein olen.

Mikko asuu kahdestaan sijaisäitinsä kanssa. Pahin suru sijaisisän kuolemasta on ohi, mutta isän haudalla on vieläkin vaikeaa käydä. Isän kanssa juteltiin miesten juttuja saunassakin. Vaikka lauteilla on joskus yksinäistä eikä isä ei ole enää fyysisesti läsnä, isän neuvot vievät miestä edelleen eteenpäin. Isä käski usein käyttämään järkeään ja kehotti kylmällä ilmalla vaikka liimaamaan pipon päähän.

Siskot ja veljet auttavat myös tarvittaessa. Mikko tapaa heitä päivittäin.

– Rahan ja maksamisen kanssa on vähän hankalaa. On vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen raha riittää. Liikkuminen kyllä onnistuu itsenäisesti bussilla Vantaan sisällä.

Kysymykseen tulevaisuuden perheestä Mikko ei osaa vastata.

– Kysymys on vaikea. Tyttöystävää ei tällä hetkellä ole.

Veljen lapsi on Mikolle tärkeä, Mikko on hänen kumminsa. Veljellä on eri biologiset vanhemmat, ja hän on kasvanut Mikon kanssa samassa perheessä sijoitettuna lapsena.

Mikko on sijaisäitinsä mukaan maailman sydämellisin ihminen, joka ei voi kuitenkaan saada sellaista elämää kuin täysin terveenä olisi mahdollista. Mikolla on onneksi äiti, siskot ja veljet sekä maailman parhaat kaverit. Uusi työpaikka vanhustenhuollossa odottaa, ja toiveissa on Amerikan reissu. Ehkä se tyttöystäväkin löytyy.

Kaiken kaikkiaan elämä näyttää hyvältä. Yhtä hyvältä kuin silloin, kun parivuotias Mikko huikkasi aina lähtijälle ulko-ovella: Näkemiin ja iloa taskuun!

 

Kehitysvammaliitolla on parhaillaan on käynnissä Liian pieni juomaan -kampanja, jolla levitetään tietoa FASDista ja kerätään varoja FASD-nuorten vertaisryhmätoimintaan. Lue lisää tästä.

 

 

                            

Alkoholi ja raskaus eivät sovi yhteen

Vuosittain syntyy 600–3000 lasta, joita äidin alkoholinkäyttö on vaurioittanut. FASD (fetal alcohol spectrum disorders) tarkoittaa alkoholin aiheuttamien vaurioiden laajaa kirjoa.

On hyvin yksilöllistä, miten paljon ja missä muodossa alkoholi on sikiöaikana vaikuttanut. Alkoholin aiheuttamat vauriot näkyvät muun muassa vaikeuksina oppimisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja oman käyttäytymisen säätelyssä. Vaikeimmin vammautuneet lapset ovat kehitysvammaisia ja heillä on lisäksi erittäin merkittävä riski lukuisiin pysyviin somaattisiin sairauksiin.

FASD-lapset, -nuoret ja -aikuiset tarvitsevat laaja-alaista, yksilöllistä tukea oppimisessa ja elämässä selviytymisessä. Moni FASD-lapsi ja -nuori tarvitsee lastensuojelun tukea saadakseen riittävän turvallisen ja vakaan kasvuympäristön esimerkiksi sijaisperheessä.

Turvarajaa alkoholinkäytölle raskausaikana ei ole, vaan vaurioita voi syntyä jo pienistä alkoholimääristä.

Terhi Manelius, migreeni

Helsinkiläinen Terhi Manelius, 46, kärsi vuosia niin ankarasta migreenistä, että joutui välillä sairaalaan. Lopulta botox-pistokset ja rentoutumisen taito toivat avun.

Päässä jyskytti ja oksetti, pienikin liike pahensi oloa. Vuorokauden oksentamisen jälkeen keho oli kuin tyhjiin puserrettu tiskirätti, jalat tärisivät ja oli pakko mennä sairaalaan. Siellä laskimoon tiputettiin vahva cocktail migreeni- ja pahoinvointilääkkeitä sekä rauhoittavia bentsodiatsepiinejä. Kohtaus hellitti muutamassa tunnissa, mutta kun seuraavat kuukautiset alkoivat, kierre alkoi uudestaan.

– Olin migreenin takia tiputuksessa 2–3 kertaa vuodessa. Usein niin kävi, kun otin täsmälääkkeen liian myöhään. Kerran ystävän häissä jouduin lähtemään keskellä yötä taksilla sairaalaan, Terhi Manelius muistelee.

Pahimpina aikoina migreeni piinasi lähes päivittäin, joskus kohtauslääke triptaaneja meni yli 70 tablettia kuukaudessa. Ne auttoivat hetken, mutta särky yltyi aina uudestaan. Toisinaan vain kortisonikuuri katkaisi lääke- ja kipukierteen, kehossa jylläsi jatkuva tulehdus.

Terhi kokeili monia estolääkkeitä epilepsialääkkeistä beetasalpaajiin. Yksi niistä vei migreenin lisäksi yöunet. Pahoinvointilääkkeestä taas tuli voimakasta sydämentykytystä.

Kohtauksia lähes päivittäin

Terhin migreeni alkoi teini-iässä kuukautisten myötä. Migreeni on tuttu seuralainen myös Terhin äidille sekä 18-vuotiaalle tyttärelle. Kun Terhi odotti esikoistaan 28-vuotiaana, olo oli migreenitön, mutta synnytyksen jälkeen alkoi hurja vaihe.

Silloin tuntui, että pää hajoaa. Kohtauksia oli lähes päivittäin.

Migreenikohtausta enteili usein armoton väsymys ja pitelemätön makeanhimo. Terhi ahmi kirpeänsuolaisia salmiakkeja ja lakuja, hedelmäkarkkeja, kakkua, pullaa ja maitosuklaata. Se ei kuitenkaan helpottanut oloa, vaan teki entistä tukkoisemmaksi.

Kohtauksen laukaisivat hormonaalisten muutosten lisäksi tavallisesti stressi, jännitys, rankka liikunta, alkoholi, erityisesti punaviini, kovaotteinen niska-hartiahieronta tai pintaan kuplivat, mieltä kuohuttavat tunteet. Kun Terhin isä kuoli vuosi sitten ja kyyneleet olivat herkässä, migreeniä oli usein.

Kohtauksen iskiessä Terhi vetäytyi yksin pimeään huoneeseen lepäämään kylmä kääre otsalla. Se ei lopettanut pään jyskytystä, mutta teki olosta aavistuksen siedettävämmän.

Botox-piikit pelastivat

Vuosien varrella Terhi kokeili niin lääkkeitä, akupunktiota kuin hermostimulaattoria. Hän ei tiedä keinoa, jota ei olisi kokeillut. Homeopaattiset valmisteet pistivät kolmeksi vuodeksi stopin kipupiikeille, mutta niiden teho hiipui.

Muutama vuosi sitten neurologi ehdotti botoxia eli botuliinitoksiinia. Pistoksia laitetaan neljän kuukauden välein korvien yläpuolelle, niskaan, hartioihin, otsalle ja kallonpohjaan. Vaikutus alkaa noin kolmen viikon kuluttua.

Ensimmäinen pistoskerta jännitti Terhiä valtavasti, tunnetaanhan botox tujuna hermomyrkkynä.

– Pistettävä määrä on kuitenkin murto-osa siitä, mitä esimerkiksi plastiikkakirurgiassa käytetään. Otan pistoksia yleensä työpäivän jälkeen, sillä pistoskohtaan, kuten otsaan, saattaa nousta pieni kuhmu, vaikka niin ei aina käy.

Katkoja migreeniputkeen

Nykyään Terhi joutuu turvautumaan kohtauslääkkeisiin enää noin kerran viikossa. Pahoinvointia on harvoin ja sairaalakeikat ovat jääneet. Migreeni iskee lähinnä kuukautisten yhteydessä, välillä saattaa mennä pari viikkoa täysin ilman kohtauksia.

Terhi syö myös ravintolisiä, kuten B-vitamiineja, magnesiumia, kromia, sinkkiä, kuparia ja kofeiinia. Botox-pistosten kanssa ne ovat vähentäneet tulehdus- ja kipulääkkeiden tarvetta.

–Lääkäri totesi, että jos saat niistä apua, mitään estettä käytölle ei ole. Otan triptaaneja 3–8 kappaletta kuukaudessa, mikä on huikea muutos, migreeniputki ei enää jää päälle. Otan vitamiinicocktailjuoman lääkkeen yhteydessä, se helpottaa ja nopeuttaa lääkkeen imeytymistä. Joskus pelkkä vahva vitamiinicocktail katkaisee kohtauksen.

Jos kohtaus ehtii tulla, Terhi menee pimeään huoneeseen ja laittaa otsalle kylmän kääreen.

Töissä kuin robotti

Migreenistä huolimatta Terhi työskenteli pahimpina kipukausinakin tunnollisesti lukion englannin kielen opettajana eikä malttanut jäädä sairauslomalle.

–Välillä kävin opettajainhuoneessa oksentamassa ja palasin taas takaisin opettamaan.

Terhi toimi kuin robotti. Puki aamulla vaatteet päälle, föönasi hiukset ja lähti töihin.

– Olen luonteeltani perfektionisti. Vaikka epätoivon hetkiä tuli, en halunnut antaa periksi. Halusin kääntää jokaisen kiven ja uskoa, että jostain apu vielä löytyy. Sopeutuminen oli myös suojautumiskeino.

Nykyään, kun sairaus ei enää pilkistä joka nurkasta, olo on tyytyväinen ja turvallinen.

Migreenin helpottuminen on tuonut Terhille uudenlaista rohkeutta. Kesällä 2014 hän muutti Kouvolasta Helsinkiin, ja aloitti englannin kielen opettajana helsinkiläisessä lukiossa. Koti löytyi Arabiasta, läheltä Vanhankaupunginkoskea ja Toukolan ja Kumpulan idyllisiä puutaloalueita.

— Rohkaistuin hakemaan uutta työtä, kun migreeni hellitti otettaan. Työni on minulle hektisyydestään huolimatta tärkeää. Tykkään olla nuorten kanssa.

Rankka liikunta ei sovi

Terhi ammentaa voimia työn lisäksi kodista, läheisistä ihmisistä ja kaikesta kauniista. Myös oma tila ja rauha on tärkeää kiireisen ja hälyisän työpäivän jälkeen. Joskus on ihana sytyttää kynttilät kahvipöytään.

Läheisten kanssa laitetaan ruokaa, pelataan lautapelejä ja jutellaan. Liikunta tuo myös tärkeää vastapainoa. Kävely ja kevyet kehonpainoharjoitukset ovat sopivia fyysisiä liikuntamuotoja, jotka eivät provosoi kohtauksia. Rentoutuminen on tärkeää vaativan työn vastapainona.

Vanhankaupunginkoskella Terhi käy usein lenkillä sauvojen kanssa.

–Olen haaveilija ja pohdiskelija ja saan lenkillä tilaa ajatuksilleni. Olisi huippua käydä myös pilateksessa, mutta siitä jouduin luopumaan, sillä seuraavana päivänä heräsin aina migreeniin. Kevyessä jumpassa käyn silloin tällöin.

Sairaus on opettanut hellittämään. Silloin Terhi heittää jalat sohvalle ja ottaa käteensä kirjan, lehden tai tabletin. Hän on tietoisesti harjoitellut myös rentoutuessa keskittymään hetkeen, sulkemaan silmät ja kuuntelemaan ääniä ympärillään. Myös juttutuokiot ystävän kanssa ovat kullanarvoisia.

–Kuulun myös Facebookin migreeniryhmään, jossa jaamme kokemuksia ja apukeinoja. On hienoa huomata, että todella vaikeaankin migreeniin löytyy apua aina jostain.

Migreeniin on tulossa myös biologinen lääke muutaman vuoden sisällä. Ajatus siitä lohduttaa Terhiä.

–Katson rohkeasti eteenpäin ja uskon myönteisen ajattelun voimaan. Hymy ja nauru ovat tärkeitä.

 

allergia, yliherkkyys, heinänuha

Kutinan, kurinan tai ihottuman aiheuttaja voi olla allergia tai jokin muu. Vaikka syytä ei heti tiedä, oireiden kanssa kyllä pärjää.

”Nenäni kutiaa ja alkaa usein vuotaa.”

Nenäsumute, jossa on kortikosteroidia, helpottaa yleensä oireita, mutta itse kävisin ainakin kerran nenä-, korva- ja kurkkulääkärillä. Vastaanotolla voidaan tutkia allergisuus hengitettäville allergeeneille, kuten siitepölylle ja eläimille. Lääkärin kanssa olisi hyvä tehdä hoitosuunnitelma siihen, kuinka kauan kokeillaan kortisonisuihketta tai muita lääkkeitä, ja mitä sitten tehdään, jos ne eivät auta. Voihan kyse olla jostain ihan muustakin kuin allergiasta, vaikka polyypistä.

”Saan vatsaoireita monista ruoista.”

On hyvä pitää päiväkirjaa syömisistään ja oireistaan kahden viikon ajan, ennen kuin menee lääkäriin. Ruokapäiväkirja auttaa lääkäriä näkemään, mistä reaktiot voivat johtua ja millaisia kokeita kannattaa tehdä. Oireilun syinä voivat olla esimerkiksi tulehdukselliset suolistosairaudet, keliakia, laktoosi-intoleranssi – ja joillakin harvoilla ruoka-aineallergia.

”Ensimmäiseksi kukkii aina ihoni.”

Jos nokkosihottuma kestää useamman päivän kerralla, kannattaa mennä lääkäriin. Oireet menevät ohi antihistamiineilla vaikka eivät ole allergiaa.

Jos taas samasta voiteesta tulee joka kerta samaan kohtaan ihottumaa, siitä voi tehdä lääkärissä ihopistokokeen tai lappukokeen. Jatkotutkimuksilla jäljitetään voiteen oireita aiheuttava ainesosa. Jos taas voiteesta tulee lähinnä punoitusta ja kutinaa, allergiatesteistä on tuskin hyötyä. Jos vaiva haittaa itseä, kannattaa mennä ihotautilääkärille.

Suurin osa kosmetiikkaan liittyvistä reaktioista on kemiallisia ärsytysreaktioita esimerkiksi alkoholille tai säilöntä- ja stabilointiaineille. Joskus kosmetiikan aiheuttama reaktio tulee sen sisältämistä eläinperäisistä aineista, kuten huulipunien karmiininpunaisesta väriaineesta. Kosmetiikkateollisuutta säännöstellään hyvin heikosti — ainoastaan apteekkikosmetiikan kaikki ainesosat ovat aina tutkitusti turvallisia. Monet tilaavat kosmetiikkaa arveluttavistakin nettikaupoista, eikä tällaisten tuotteiden turvallisuudesta ja oikeasta sisällöstä ei ole mitään takeita.

Asiantuntija: Péter Csonka, lääketieteen tohtori, lastentautien erikoislääkäri, allergologi, Terveystalo Tampere.

  • eläimille allergisen kannattaa ottaa antihistamiinitabletti ennen koiraperheeseen menemistä tai kahvittelua ystävän kanssa, jolla on kissa.
  • siitepölyallergikon olisi hyvä syödä allergialääkettä koko siitepölykauden ajan, ja ehkä sen lisäksi käyttää silmätippoja ja nenäsumutetta.
  • vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta ja pysyä erossa allergisoivasta aineesta, joka useimmiten on kala, äyriäiseet, pähkinä tai mehiläiset.
allergia, yliherkkyys, heinänuha

Mistä aikuisiän allergiset reaktiot johtuvat? Voiko niistä päästä eroon? Jatkuvasti uusille asioille herkistyvä toimittaja selvitti, miltä hänen ja muiden oireilijoiden tulevaisuus näyttää.

Lapsuudenkodissani kukaan ei napsinut allergialääkkeitä. Parikymppisenä aloin itse saada oireita koirista, kissoista ja kaneista: tuli silmien punoitusta ja kutinaa, aivastelua, nenä valui solkenaan mutta meni samaan aikaan tukkoon, naamaan tuli punaisia läiskiä. Samanlaiset oireet alkoivat ilmaantua siitepölyaikaan ja huonossa sisäilmassa. Homeisessa paikassa korvat alkoivat kutista sietämättömästi. Pikkuruiset itikan pistot paisuivat punaisena sykkiviksi paiseiksi, jotka eivät tuntuneet rauhoittuvan millään.

Uusin herkistyminen yllätti vuosi sitten, kun ennen niin virheettömälle ja huolellisesti hoidetulle iholleni alkoi ilmestyä märkänäppyjä. Kosmetologi tunnisti ne perioraalidermatiitiksi, ruusufinnin sukuiseksi suunympärysihot tumaksi. Kukaan ei oikein tiedä, mikä sen aiheuttaa. Ehkä olin vuosien kauneustoimittajan työssä herkistynyt kosmetiikan hajusteille ja öljyille.

Tiedän että en ole oireineni yksin — moni muukin on vasta aikuisena alkanut saada merkkejä allergiasta tai herkistymisestä. Tarkoittaako tämä, että yliherkkyydet ovat lisääntyneet? Jos ovat, miksi juuri nyt ja miksi minä?

Allergiaa vain kasvista tai eläimestä

Puolet suomalaisista on yliherkkiä, osa vakavasti allergisia ja osa herkkiä hetkellisesti. Aikuisten allergiat eivät kuitenkaan ole lisääntyneet merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana. Muita yliherkkyyden muotoja tunnetaan heikommin, eikä niistä ole yhtä selkeitä tilastoja. Niitä voivat lisätä esimerkiksi ilmansaasteet ja kohonnut stressitaso.

Allergia ja yliherkkyys tarkoittavat käsitteinä eri asioita, eikä niitä pitäisi sekoittaa puhekielessäkään.

Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista. Niitä ei pitäisi sekoittaa.

–Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista, kertoo allergologi Péter Csonka.

Allergia on aina yliherkkyyttä eloperäisille valkuaisaineille, kuten eläimen hilseen, siitepölyn tai jonkin ruoka-aineen proteiineille. Tällaiset yliherkkyydet saadaan selvitettyä allergiatesteillä, kuten erilaisilla verikokeilla tai ihopistokokeilla eli prick-testeillä.

– Allergiatestit kertovat herkistymisestä proteiineja kohtaan. Jos testitulos on positiivinen esimerkiksi koiran hilseelle, se kertoo että veressä on kehittynyt niin sanottuja IgE-vasta-aineita niitä kohtaan. Tulos ei silti tarkoita että henkilö oireilisi koiran lähellä, Csonka selittää.

Allergian mekanismit tunnetaan hyvin: kun ihminen altistuu valkuaisaineelle, jolle on herkkä, elimistö kehittää sille vasta-ainetta eli immunoglobuliini-E:tä.

Jos siis koiralle allerginen joutuu kosketuksiin koiran hilseen kanssa, hänen elimistönsä alkaa kehittää koiran proteiinin vasta-ainetta, jota jää verenkiertoon. Seuraava kohtaaminen koiran kanssa voi laukaista allergisen reaktion.

Reaktio syntyy siitä, että elimistöön päässyt koiran proteiini sitoutuu jo aiemmin kehittyneeseen IgE-vasta-aineeseen. Tällaiset allergeenin ja sen vasta-aineen parit kiinnittyvät tulehdussolujen pinnalle. Tämä toimii solulle merkkinä purkautua, jolloin elimistöön pääsee histamiinia ja muita tulehdusvälittäjäaineita, jotka saavat aikaan allergian oireita, kuten silmien punoitusta ja aivastelua.

Jos vältetään kaikkea varmuuden vuoksi, allergisen herkistymisen vaara kasvaa.

Kaikki yliherkkyydet eivät kuitenkaan liity proteiineihin, siksi niistä ei voi puhua allergioina. Niitä ei myöskään voida tutkia allergiatestillä tai hoitaa allergialääkkeillä, kuten antihistamiinilla. Esimerkiksi katupöly voi ärsyttää hengitysteitä tai hajusteista voi tulla reaktioita, mutta ne eivät allergisoi.

Ei-allergiset yliherkkyydet todetaankin selkeällä yhteydellä aineelle altistumisen ja sen aiheuttamien reaktioiden välillä tai omien tuntemusten perusteella. Kaikkia herkistymisiä ei pystytä toteamaan laboratoriomenetelmin. Jos niiden mekanismia ei tunneta, oireita on myös vaikea hoitaa.

Allergia harvoin syynä vatsavaivoihin

Siitepölyt ovat aikuisten yleisimpiä allergian aiheuttajia — Suomessa oireita aiheuttavat etenkin lehtipuut kuten koivu ja leppä. Kakkosena tulevat eläinallergiat: koira, kissa, hevonen ja jyrsijät. Ruoka-aineallergiat ovat näihin verrattuna marginaalisia — esimerkiksi maapähkinäallergisten osuus on vajaa prosentti aikuisväestöstä, kun taas siitepölyallergiasta kärsii 20—25 prosenttia. Ruoka-aineallergia on myös harvoin vatsaongelmien taustalla, vaikka herkkyyksistä ja sopimattomuuksista paljon puhutaankin.

Tärkeimpänä yliherkkyyksien ehkäisyssä pidetään vastustuskyvyn vahvistamista. Se edellyttää erilaisten mikrobien, sienien, hilseiden, ruoka-aineiden ja muiden allergeenien kohtaamista jo lapsena.

Itse sain lapsena rauhassa tonkia multaa ja maistella hiekkakakkuja. Minut vietiin luontoon paljon useammin kuin olisin halunnut, ja vaikka olin nirsoista nirsoin, pöydästä ei saanut nousta ennen kuin kaikki värikkäätkin ruoat lautaselta oli syöty. Lemmikkejäkin oli, mutta lapsena en ollut yliherkkä. Syyllinen ei siis löydy lapsuuteni elinympäristöstä.

Ehkä merkittävin yksittäinen tekijä allergian taustalla onkin geeniperimä.

– Kolmasosa allergioista on perinnöllistä, kolmasosa sattumaa ja kolmasosa ympäristön aiheuttamaa. Jos molemmilla vanhemmilla on siitepölyallergia, lapsellakin on 70 prosentin todennäköisyydellä jokin allergia, mutta ei välttämättä siitepölylle, Peter Csonka sanoo.

Turha välttäminen herkistää lisää

Jos allergiset oireet eläimille tai ruoka-aineille ovat voimakkaita tai jatkuvia, niiden syy kannattaa selvittää lääkärissä. Nykyisillä IgE-vasta-ainetutkimuksilla saadaan selville, onko allergia lievää vai jopa vaarallista.

– Silloin tietää, missä määrin allergian aiheuttajaa täytyy oikeasti välttää.

Terveyskeskuksessa saa asiantuntevaa hoitoa allergioihin ja pääsee yksityistä terveydenhoitoa halvemmalla. Toisaalta yksityisellä puolella voi hakeutua suoraan erikoislääkärille täsmätutkimuksiin, jolloin laskustakaan ei tule järin suurta, sillä asiaan perehtynyt lääkäri voi määrätä oireiden perusteella tarkan täsmätutkimuksen.

– Laajoista ruoka-aine- ja pölyseuloista pitäisi pyrkiä eroon. Ne ovat epätarkkoja ja epäluotettavia, Peter Csonka painottaa.

Vaikka herkistymisen mekanismia tai edes syytä ei aina saada selville, yleensä oireita voidaan lievittää. Varsinaisiin allergioihin löytyy nykyään toimivia lääkkeitä. Vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta.

Senkin jälkeen kun allergian aiheuttaja on selvinnyt, lääkäri kannustaa elämään mahdollisimman normaalia elämää.

–Jos vältetään turhaan esimerkiksi viljoja ja maitotuotteita, herkistymisen todennäköisyys kasvaa.

Allergialääkkeet rauhoittavat oireet

Aikuisiällä puhjenneet allergiat ei yleensä parane. Siedätyshoidolla on kyllä saatu hyviä tuloksia etenkin pistiäis- ja siitepölyallergioissa.

Minulle ei ole tehty allergiatestejä, mutta lääkäri on määrännyt milloin kortisoninenäsumutetta, väsyttämättömiä antihistamiineja siitepölykaudeksi ja kortisonikuureja voimakkaaseen nokkosihottumaan. Otan allergialääkkeen myös ennen eläinten tai niiden omistajien kohtaamista, ja se auttaa melkein aina. Niiden lisäksi käytän jatkuvasti nenän limakalvoja kosteuttavaa nenäsumutetta. Se vähentää kutinaa ja nenän vuotamistakin.

Kasvojen iho on vuoden hajusteettoman ja öljyttömän hoitorutiinin seurauksena parantunut. Vahvat reaktiot ruoka-aineista pysyvät poissa kun kartan korvasieniä, nokkosta ja kookosta.

Herkkä mutta miksi?

Tulen toimeen oireideni kanssa, mutta en vieläkään tiedä, miksi juuri minä olen herkistynyt kaikelle. Voisiko syynä olla stressi?

Csonka kertoo mielenkiintoisen tutkimustiedon: 25 prosenttia lumelääkettä syövistä kokee niiden auttavan allergiaoireisiinsa. Vaikka allergialääkkeet eivät ole vaarallisia, moni syö niitä turhaan.

Oireeni ovat sen verran rajuja, että en taida olla herkkä vain päästäni. Ehkä seuraavan kerran kun olen uusimassa reseptiäni, otan myös allergiatestit.

Allergioiden ja muiden yliherkkyyksien määrä on yhteydessä korkeaan elintasoon, ilmansaasteisiin, stressiin ja kaupunkiasumiseen. En halua laskea elintasoani, eikä stressiäkään pääse pakoon. Onneksi voin tukea vastustuskykyäni monin tavoin myös kaupunkilaisarjessa — liikkua luonnossa ja syödä monipuolisesti. Allergisuuteni ei katoa, mutta se ei estä normaalia elämää.

 

Vierailija

Olenko allerginen vai yliherkkä?

Voi kokeilla ketogeenista dieettiä. Rottatutkimus osoittaa ketoaine betahydroksibuturaatin vähentävän syöttösolujen degranulaatiota, eli juurikin histamiinin ym. erittymistä systeemiin. Itse olen voinut lopettaa antihistamiinien syömisen, kun oireiden alkaessa aloitan ko. dieetin allergiakauden ajaksi. Tämä siksi, että myös uudet antihistamiinit väsyttävät minulla, enkä muutenkaan ole turhan lääkkeensyönnin kannattaja jos muutenkin pärjää. Jos kokeilee, niin teho näkyy muutamassa päivässä kun...
Lue kommentti
leposyke, sydän, verenkierto

Voiko leposyke olla liian matala ja mitä haittaa siitä on? Olen 30-vuotias kestävyysliikkuja. Leposyke on alle 50, alimmillaan 45. BMI on 16 ja anoreksiataustaa on, muita sairauksia ei.

Kestävyysliikunta hidastaa leposykettä ja sykkeen nousua rasituksessa. Sydämen kerralla verenkiertoon puristama verimäärä (iskuvolyymi) kasvaa harjoittelun myötä. Sydämen minuutissa verenkiertoon pumppaama verimäärä ei siis vähene, vaikka syke hidastuisi huomattavasti.

Verenkiertoa ja sykettä säätelee sisähermosto. Sympaattinen hermosto lisää syketiheyttä ja nostaa verenpainetta, ja parasympaattinen hermosto taas hidastaa. Kestävyysharjoittelu vahvistaa tämän parasympaattisen hermoston vaikutusta hilliten syketiheyttä. Kysyjän kertoma syketaso on tavallinen kestävyysliikkujalla.

Anoreksiassa elimistö nälkiintyy, kun kaloreiden saannin ja kulutuksen välisen epäsuhdan takia henkilö laihtuu sairaalloisesti. Tällainen nälkiintyminen hidastaa sykettä ja laskee verenpainetta. Painoindeksin ollessa 15–16 syke on tutkimusten mukaan suurimmalla osalla potilaista alle 50 minuutissa. Myös sydänlihas ohenee ja voi tulla vaarallisiakin muutoksia sydänlihassolujen toimintaan. Se aiheuttaa muutoksia muun muassa supistumisen jälkeisessä sähköisessä palautumisessa. Tämä voi ilmetä esim. QT-ajan pidentymisenä ja äkkikuoleman riskin lisääntymisenä.

Kysyjän syketaso on siis melko tavallisella tasolla kestävyysliikuntaa harrastavalle. Sydänfilmi eli EKG kannattaa kuitenkin tarkistaa ja muutoinkin arvioida lääkärin kanssa kokonaisuutta.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.