FSAD, alkoholisyndrooma

Äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö uhkaa yhä tuhansien lapsien elämää Suomessa. Mikko on yksi FASD-nuori.

Mikko, 35, on tavallinen nuori mies, jolla on työpaikka vanhainkodin keittiössä, hyviä kavereita ja heavy metal -musiikki innostuksen kohteena.  Joskus elämässä on kuitenkin ollut vaikeampia vaiheita, koska äiti joi alkoholia odottaessaan Mikkoa.

– Tunnen äitiä kohtaan välillä suurta vihaa, Mikko sanoo ja katsoo kohti.

Jos Mikko tapaisi biologisen äitinsä, hän kysyisi tältä, miksi hän joi raskausaikana. Mikko ei ole koskaan tavannut biologista äitiään, mutta tietää hänet nimeltä. Isästään Mikolla ei ole tietoa. Mikko haluaisi kuitenkin tavata biologisen äidin, nähdä millainen hän on.

– Kysyisin äidiltä, miksi hän joi. En tiedä, muistaako äiti minua. Ehkä hän ei edes tiedä FASD-ongelmistani. Biologisen siskon kanssa joskus mietitään näitä asioita. Sisko on elänyt sijaisperheessä toisaalla.

Nuoret, juokaa limua!

Jos Mikko saisi muuttaa elämässään jotakin, hän haluaisi että vammaa ei olisi, koska ilman sitä elämä olisi helpompaa.

– Sanoisin nuorille, että juokaa enemmän limua! Kannatan myös pakkohoitoa. Pakkohoitoon pitäisi olla mahdollisuus, niin monen ihmisen elämä menee muuten pilalle. Jos esimerkiksi vanhemmat huomaavat tyttärensä käyttävän alkoholia raskaudenaikana, heillä pitäisi olla mahdollisuus toimittaa hänet pakkohoitoon, Mikko sanoo. 

Mikon mielestä alkoholilakeja pitäisi tiukentaa, ja alkoholiveroa nostaa enemmän kuin muita veroja. Näkyvät etiketit alkoholin vaaroista pullon kylkeen eivät myöskään olisi pahitteeksi.

Itse Mikko ei käytä alkoholia lainkaan. Yksi humalakokemus riitti. Alkoholia ei mitattu veressä tuolloin paljonkaan, vaikka Mikko oli sammunut. Sen jälkeen Mikko ei ole maistanut alkoholia.

 ”En kestä alkoholia ollenkaan.  Äitini teki minusta raivoraittiin.”

”Ota syliin” –katse toimii

Mikko on 35-vuotisesta elämästään asunut melkein koko elämänsä sijaisperheessä. Sijaisäiti Marjatta ja Mikko tapasivat ensi kertaa lastenkodissa, jossa Marjatta kävi Mikon tulevan isän kanssa tapaamassa parivuotiasta pikkupoikaa joka toinen päivä.

Pian muutettiin Vantaalle, ja sijaisperheessä Mikko sai veljiä ja siskoja, joista yksi on myös sijoituslapsi. Mikolla oli jo tuolloin katse, jolla on sittemmin saatu paras tulos Nälkäpäivä-keräyksessä.

– Mikolla oli sellainen ”ota syliin” katse jo pienenä. Mikko oli ylivilkas lapsi, sanoisin että asteikolla kymmenen plus. Mikko oli kuitenkin kiltti ja on pitänyt aina toisten puolta. Koskaan Mikko ei ole ollut aggressiivinen, vaikka varsinkin kouluaikoina Mikko on ollut välillä melkoisessa ahdingossa, sijaisäiti kertoo.

Polkupyörällä pakoon koulua

Koulussa ei ymmärretty Mikon vaikeuksia, lopulta koulun rehtorinkin kanssa tuli yhteenottoja. Pelkällä kurinpidolla ei saanut suorituksia lapselta, joka ei niihin yksinkertaisesti pystynyt.

– Koulussa oli vaikeaa. En jaksanut keskittyä ollenkaan. Monilla FASD-ihmisillä on näitä vaikeuksia. Koulussa ei tiedetty, mistä on kyse, enkä saanut mielestäni tarpeeksi apua, Mikko kertoo.

Sijaisäidin mukaan koulussa ei ollut riittävästi ymmärtämystä Mikon ongelmia kohtaan.

– Mikko oli niin kiltti, että auttoi ja huolehti vieruskaveria tekemään tehtävät vihkoonsa, mutta omat tehtävät jäivät usein tekemättä.

Onneksi oli polkupyörä. Sillä pääsi pakenemaan vaikeuksia aina Helsinkiin asti. Kouluaikoina Mikko pyöräili Vantaalta Helsinkiin ja siellä edestakaisin Katajanokalta Hernesaareen. Poliisit olivat perässä ymmällään, Mikko kun oli viimeksi nähty Jätkäsaaressa. Paha olo purkautui karkaamisina ja muulta maailmalta piiloutumisena. Se oli ainoa puolustautumiskeino, kun koulun vaatimuksia ei jaksanut enää.

Vielä nykyäänkin polkupyörä on Mikolle tärkeä. Hän ottaa sen mukaan jopa metsään, kantaa sen varovasti kivien ja kantojen yli. Mikon koulupolku johti välillä vuodeksi kotiopetukseenkin, kun koulunkäynti osoittautui niin hankalaksi.

Miksen selviydy kuten muut?

Diagnoosi saatiin vasta, kun Mikko oli 17-vuotias, vaikka epäily jonkinasteisesta kehitysvammasta oli jo parivuotiaana.

– Kyllä diagnoosi helpotti. Olin ihmetellyt jo pitkään, miksi en suoriudu kaikesta kuten muut, Mikko sanoo. 

Pelkkä diagnoosi ei kuitenkaan riitä, vaan apua tarvitaan senkin jälkeen.

– Diagnoosin lisäksi pitäisi myös ymmärtää, miten FASD vaikuttaa elämään. Pelkkä diagnoosi ei riitä, jollei tiedetä, millaista tukea me tarvitsemme, Mikko tähdentää.

Diagnoosin saaminen sinänsä voi olla vaikeaa. Asia on hyvin arka, ja mahdollinen leimautuminen voi olla diagnoosin huono puoli. FASD-diagnoosi leimaa aina myös biologisen äidin. Hyvä puoli on, jos diagnoosi auttaa saamaan oikeanlaista tukea ja palveluja.

Nykyään kun oman jaksamisen rajat tulevat vastaan, Mikko nukkuu yöunien lisäksi monen tunnin unet töiden jälkeen. Joskus on tullut myös toistaiseksi selittämättömiä tajuttomuuskohtauksia, joiden vuoksi Mikko on viety sairaalaan. Ristiriita sen välillä, mitä oikeasti jaksaa ja mitä luulee jaksavansa, on aina olemassa.

– Tietoa FASD-ihmisistä on aivan liian vähän. Mikon vamma ei näy päällepäin, Mikolta kun ei puutu jalkoja. Jotakin kuitenkin puuttuu, sitä ei vain voi heti nähdä. Aikuisenakin on tullut paljon väärinkäsityksiä. Joskus on ambulanssissa luultu, että Mikko on humalassa ja papereissa lukeva ”alkoholisyndrooma” on johtanut viranomaiset siihen käsitykseen, että Mikko on alkoholivieroituksessa, sijaisäiti kertoo. 

Mikon FASD on joskus terveydenhuollossa sekoitettu myös mielenterveysongelmiin, vaikka siitä ei ole laisinkaan kyse.

Nykyään Mikko sanoo jo, että hänellä on lievä kehitysvamma. Sen kertominen auttaa myös muita ihmisiä ymmärtämään, jos kaikki ei suju aina ihan suunnitelmien mukaan.

Toisenlaiset frendit

Mikko on kavereitten kesken suosittu mies, ja kavereita onkin aina ollut paljon. Neljän kopla on erityisen tärkeä. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka tärkeitä nämä kaverit ovat. Kun Mikko joutui viimeksi tajuttomuuskohtauksen vuoksi sairaalaan, kaverit toivat sinne Mikolle vaatteita.

Mikko käy heavy metal -festareilla ja matkustaa yhden siskonsa, sijaisäidin biologisen tyttären perheen kanssa – Berliini ja Pariisi on jo nähty. Muuten aikaa vietetään kavereitten kanssa. Kaikilla neljällä kaverilla on lievä kehitysvamma.

Kehitysvamma on ollut helpompi hyväksyä porukassa. Mikko on myös käynyt Kehitysvammaliiton järjestämässä FASD-nuorten vertaistukiryhmässä.

– Se on ollut minulle tosi tärkeää. Ryhmässä näkee niitä, joilla on sama juttu kuin itsellä ja voi vaihtaa kokemuksia. Siinä ryhmässä ei tarvitse miettiä, kuka minä oikein olen.

Mikko asuu kahdestaan sijaisäitinsä kanssa. Pahin suru sijaisisän kuolemasta on ohi, mutta isän haudalla on vieläkin vaikeaa käydä. Isän kanssa juteltiin miesten juttuja saunassakin. Vaikka lauteilla on joskus yksinäistä eikä isä ei ole enää fyysisesti läsnä, isän neuvot vievät miestä edelleen eteenpäin. Isä käski usein käyttämään järkeään ja kehotti kylmällä ilmalla vaikka liimaamaan pipon päähän.

Siskot ja veljet auttavat myös tarvittaessa. Mikko tapaa heitä päivittäin.

– Rahan ja maksamisen kanssa on vähän hankalaa. On vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen raha riittää. Liikkuminen kyllä onnistuu itsenäisesti bussilla Vantaan sisällä.

Kysymykseen tulevaisuuden perheestä Mikko ei osaa vastata.

– Kysymys on vaikea. Tyttöystävää ei tällä hetkellä ole.

Veljen lapsi on Mikolle tärkeä, Mikko on hänen kumminsa. Veljellä on eri biologiset vanhemmat, ja hän on kasvanut Mikon kanssa samassa perheessä sijoitettuna lapsena.

Mikko on sijaisäitinsä mukaan maailman sydämellisin ihminen, joka ei voi kuitenkaan saada sellaista elämää kuin täysin terveenä olisi mahdollista. Mikolla on onneksi äiti, siskot ja veljet sekä maailman parhaat kaverit. Uusi työpaikka vanhustenhuollossa odottaa, ja toiveissa on Amerikan reissu. Ehkä se tyttöystäväkin löytyy.

Kaiken kaikkiaan elämä näyttää hyvältä. Yhtä hyvältä kuin silloin, kun parivuotias Mikko huikkasi aina lähtijälle ulko-ovella: Näkemiin ja iloa taskuun!

 

Kehitysvammaliitolla on parhaillaan on käynnissä Liian pieni juomaan -kampanja, jolla levitetään tietoa FASDista ja kerätään varoja FASD-nuorten vertaisryhmätoimintaan. Lue lisää tästä.

 

 

                            

Alkoholi ja raskaus eivät sovi yhteen

Vuosittain syntyy 600–3000 lasta, joita äidin alkoholinkäyttö on vaurioittanut. FASD (fetal alcohol spectrum disorders) tarkoittaa alkoholin aiheuttamien vaurioiden laajaa kirjoa.

On hyvin yksilöllistä, miten paljon ja missä muodossa alkoholi on sikiöaikana vaikuttanut. Alkoholin aiheuttamat vauriot näkyvät muun muassa vaikeuksina oppimisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja oman käyttäytymisen säätelyssä. Vaikeimmin vammautuneet lapset ovat kehitysvammaisia ja heillä on lisäksi erittäin merkittävä riski lukuisiin pysyviin somaattisiin sairauksiin.

FASD-lapset, -nuoret ja -aikuiset tarvitsevat laaja-alaista, yksilöllistä tukea oppimisessa ja elämässä selviytymisessä. Moni FASD-lapsi ja -nuori tarvitsee lastensuojelun tukea saadakseen riittävän turvallisen ja vakaan kasvuympäristön esimerkiksi sijaisperheessä.

Turvarajaa alkoholinkäytölle raskausaikana ei ole, vaan vaurioita voi syntyä jo pienistä alkoholimääristä.

punkki, puutiainen, borrelioosi, Lymen borrelioosi

Punkin levittämä borrelioosi on suuri matkija. Sen oireet muistuttavat monia muita sairauksia. Miten sen jäljille päästään?

Litteä ja soikea, niveljalkainen hämähäkkieläin liikkuu heinikoiden, karikkeen ja aluskasvillisuuden kätköissä. Se odottaa, että pääsee hyppäämään ohikulkevan lemmikin tai ihmisen iholle lounastamaan. Kansan suussa puutiaiselle on vakiintunut nimi punkki. Keväällä, kun ilmat alkavat lämmetä, myös puutiaiset mönkivät piiloistaan. Pisto ei tunnu miltään, sillä puutiainen sylkee iholle puudutetta.

– Puutiaisia on ollut maapallolla ehkä sata miljoonaa vuotta. Niillä on tietty ”kotikenttäetu”. Ne jatkavat tallusteluaan täällä senkin jälkeen, kun ihmisiä ei enää ole, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti Miikka Peltomaa Korvalääkärikeskus Ainosta Järvenpäästä.

Borrelioosin oireet muistuttavat monia muita sairauksia, ja sitä onkin kutsuttu suureksi matkijaksi. Tämä tekee taudista helposti syypään moneen vaivaan.

Ihminen saattaa oireidensa perusteella olla vakuuttunut siitä, että hänellä on borrelioosi.

– Sairaus herättää intohimoja. Joskus vahvat äänet saavat enemmän tilaa kuin tutkittu tieto.

Iso osa Peltomaan työtä onkin selvittää, onko kyse borrelioosista vai jostain muusta. Välillä se on salapoliisityötä.

Potilaan tarina on lääkärin tärkein työkalu borrelioosiakin tutkiessa. Muita löydöksiä peilataan tätä kertomusta vasten. Taudin diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja mahdollisuuteen saada puutiaisen purema. Näiden jälkeen vasta-ainetutkimuksistakin voi olla apua.

Vasta-aineet eivät kerro

Välillä julkisuudessa kiistellään siitä, kuinka borrelioosia pitäisi tutkia ja hoitaa. Osa potilaista hakeutuu vasta-ainetesteihin tai hoitoon saksalaiselle klinikalle Augsburgiin. Myös jotkut suomalaiset lääkärit ovat lähettäneet sinne potilaiden verinäytteitä.

Saksalaislaboratoriossa on käytössä muun muassa lymfosyyttitransformaatiotesti, jota käytettiin aiemmin Suomessakin. Testi antaa kuitenkin paljon vääriä positiivisia tuloksia, ja Peltomaa kritisoikin klinikan toimintaa. Hänelle on toistuvasti tullut potilaita, jotka ovat olleet hämmentyneitä Saksasta saamistaan tuloksista.

– Testi antaa herkästi vääriä hälytyksiä, ja tämä voi johtaa hoitoihin, jotka eivät aina vastaa yleistä suositusta. Potilaat saatetaan altistaa muun muassa pitkille suonensisäisille antibioottihoidoille ja luontaishoidoille, joiden tehoa ei ole todistettu. Jos yksittäinen potilas saa apua, se ei todista lainkaan, että siitä olisi oikeasti hyötyä kaikille, Miikka Peltomaa sanoo.

Testit ja hoidot maksavat paljon, puhutaan tuhansista euroista. Pitkät antibioottikuurit taas tekevät monista bakteereista entistä vastustuskykyisempiä
antibiooteille. Ne myös tuhoavat suolistosta hyviä bakteerikantoja. Vasta-ainetestit vaativat paljon tulkintaa.

Jos vasta-aineet ovat  koholla, se ei välttämättä kerro tuoreesta infektiosta.

Löydös voi ihan hyvin olla kaikuja vuosien, jopa vuosikymmenten takaisesta tartunnasta ja jo kauan sitten parantuneesta taudista. Ihminen saattaa siis olla täysin terve kohonneista vasta-aineista huolimatta. Väärät positiiviset tulokset vain johtavat kohtuuttomiin hoitoihin.

– Jos ei ole varmaa syytä epäillä borrelioosia, vasta-ainetestejä ei pidä ottaa. Toisaalta kun potilaalla todetaan borrelioosille tyypillinen laajeneva
ihottumarengas, ei vasta-ainetestiä tarvitakaan, Miikka Peltomaa kertoo.
 

Asiantuntija: Miikka Peltomaa, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, dosentti, Korvalääkärikeskus Aino, Järvenpää.

Helena Miranda

Lääketieteen tohtori Helena Miranda paljastaa keinot, joilla hän pärjää hermovauriokivuksi kroonistuneen iskiaksensa kanssa.

– Kipu pitää hyväksyä mutta tehdä kaikkensa, että saa ajatukset pois siitä, silloin kun on vaikeaa, sanoo kipututkija ja työterveyslääkäri Helena Miranda.

Siihen käy mikä tahansa mukava tekeminen: lempimusiikin kuuntelu, luonnnon tarkkailu, rauhoittavat mielikuvat, pelaaminen, valokuvaus, huumori, kylmä kääre, lämpötyyny, lemmikin silittely, seksi...

– Itse hoidan kipujani esimerkiksi menemällä lämpimään kylpyyn. Jos yöllä herään kipuun, saatan siirtyä nukkumaan toisessa huoneessa olevaan sänkyyn, joka on ihanan viileä (kutsun sitä kylmähoidoksi). Yleensä särky rauhoittuu nopeasti.

–Päivällä laitan lempimusiikkia soimaan kännykän musiikkisovelluksesta, kuulokkeet päähän ja lähden koiran kanssa ulos pienelle kävelylle. Samaan aikaan annan itselleni TNS-laitteella hoitoa selkään.

Kun sattuu, tee mitä tykkäät

Koska krooninen kipu syö kykyä kokea mielihyvää, pitää erityisesti keskittyä siihen, mistä nauttii. Kun elimistö erittää mielihyvähormoneja, olo helpottuu eivätkä aivot koko ajan keskity kivun kokemiseen. Sitten kun tulee parempi vaihe, jaksaa taas hoitaa itseään, käydä lenkillä tai vesijuoksussa, miettiä syömisiään ja ehkä lopettaa sen tupakan poltonkin.

Helena Miranda kannustaa potilaita ryhtymään oman kipunsa asiantuntijaksi. Kivuliaan elämän hallinnan keinoiksi käy  rauhoittuminen, myönteisyys, myötätunto myös itseä kohtaan, tietoinen läsnäolo, lemmikin hankinta, koskettaminen...

Lääkkeettömät keinot ovat tehokkaita

Käypä hoito -suosituksessa pidetään tehokkaimpina lääkkeettöminä keinoina kipuun liikuntaa, terapeuttista harjoittelua, kognitiivis-behavioraalista terapiaa, kylmä- ja lämpöhoitoa sekä TNS:ää (ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio).

 Akupunktion ja TNS:n teho perustuu porttikontrolliteoriaan. Kun kipukohdassa kulkevia hermoja ärsytetään neuloilla tai sähköllä, kipuviestin matka aivoihin katkeaa. Samalla ”ärsytyshoito” lisää endorfiinien eritystä, jolloin mieliala paranee. Myös verenkierto virkistyy kipukohdassa, jolloin kipeä lihas saa lisää happea.

–Vaikka kivun syy ei lääkkeettömilläkään keinoilla häviä, omaa työkalupakkia kasvattamalla saa monta uutta, hyvää välinettä kivun kanssa pärjäämiseen, Helna Miranda sanoo.

Lisää tietoa lääkkeettömistä kivunhoitokeinoista Ota kipu haltuun

Lue koko juttu Hyvä terveys 8/2017. Tilaaja voi lukea lehden ilmaiseksi osoiteessa digilehdet.fi

luontoliikunta

Luontoon meno on terveysteko. Näin pääset alkuun.

  1. Osallistu luontoretkelle. Jos metsä tuntuu vaikeasti lähestyttävältä, jopa pelottavalta, asiantunteva retkiopas johdattaa turvallisesti elvyttävään ympäristöön. Hyvä päivä retkelle on esimerkiksi 17.6. eli luonnonkukkien päivä. Silloin järjestetään yli 100 retkeä eri puolilla Suomea.
  2. Lähde luontopolulle. Kaupunkien ja kuntien mailla on kaikille sopivia luontopolkuja. Reittien varrella on usein joku arvokkaana pidetty kohde, kuten aarnimetsää tai soita. Jos reitin varrella on nuotiopaikka, aina nautinnollisempaa. Suunnittele itsellesi mieluinen retki.
  3. Mene metsään. Hae alkukesästä pöydällesi varpu- tai kukkakimppuja, loppukesästä sieniä ja marjoja. Kumisaappaissa tarpominen on myös rentouttavaa hyötyliikuntaa. Tai liiku metsässä, täysin ilman tavoitetta, koska se lepuuttaa aivoja ja aisteja.
  4. Liiku lapsen kanssa. Metsä tuo ihmisestä esiin uusia piirteitä. Vaatiihan uusi ympäristö uudenlaisia selviytymiskeinoja. Päiväkotilasten kanssa tehdyissä kokeiluissa on huomattu, että metsä tasoittaa lasten erilaisuutta: vilkas rauhoittuu ja vetäytyvä rohkaistuu. Eikä metsää voi leikkiä loppuun.
  5. Kunnioita alkukotia. Kaupunkien puut, puistot ja metsät muistuttavat meitä alkukodistamme. Luontoa ei tarvitse pelätä eikä siistiä pois silmistä vaan opetella lukemaan ja kunnioittamaan. Asennoidu metsään kuin ystävään.

Vinkit antoi johtaja Kimmo Saarinen Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Lisätietoa luontopoluista: suomenlatu.fi, sll.fi/ luonnonkukat.

sukupuolitaudit, herpes

Minuun iski flunssa ja kuume, jonka jälkeen tuli kova kurkkukipu. Lääkäri sanoi epäilevänsä kurkussani olevan herpesviruksen aiheuttama jälkitauti. Sana herpes löi itseni lukkoon, enkä kehdannut alkaa sen enempää kyselemään, mutta asia jäi vaivaamaan. Onko minulla siis sukupuolitauti suussa? Eikö siitä pitäisi ottaa testiä ja antaa lääkitystä? Huuliherpeksen olen saanut jo pienenä, mutta voiko huuliherpes aiheuttaa tällaista?

Herpesvirusten ryhmään kuuluu yli 130 samankaltaista virusta, joille on ominaista että ne jäävät ensitartunnan jälkeen piileviksi elimistöön. Ihmisillä tautia aiheuttavia lajeja tunnetaan 8.

Arkikielessä herpesviruksella tarkoitetaan yleensä herpes simplex -virusta, jota on kahta eri tyyppiä (HSV-1 ja HSV-2). Ne aiheuttavat tyypillisen rakkulaisen tulehduksen huuliin (huuliherpes tai "yskänrokko") tai sukupuolielinten limakalvoille. Lisäksi ihmisillä tautia aiheuttaviin herpesviruksiin kuuluu mm. vesirokkoa aiheuttava varicella zoster -virus, "pusutautia" eli mononukleoosia aiheuttava Epstein-Barr-virus ja vauvarokkoa aiheuttava virus.

Aiemmin ajateltiin, että HSV-1 aiheuttaa pelkästään suun ja HSV-2 pelkästään sukupuolielinten tulehdusta, mutta nykyään tiedetään, että näin ei ole. Tulehduksen sijainti riippuu siitä, onko virustartunta saatu suun vai sukupuolielinten kautta. HSV-1 ensitartunta on yleensä oireeton. Vain pienellä osalla HSV-1 ensitartunta on rajuoireinen, kuumeinen suu- ja ientulehdus, tuolloin kyseessä on tavallisimmin parivuotias lapsi. Periaatteessa ensitartunnan oireena voi olla nielutulehdus, mutta se on hyvin harvinaista.

Ensitartunnan jälkeen virus asettuu hermosolmuihin hermosolujen tumiin. Vaikka virus jää pysyvästi elimistöön, suurin osa sen kantajista ei koskaan oireile. Uusintainfektion eli viruksen aktivoitumisen voi laukaista esim. stressi, flunssa, hormonaaliset muutokset, paikallinen hankaus, voimakas auringonvalo tai immuunivajaustila.

Suun alueella uusintainfektio ilmenee ensin pistelynä tai kutinana huulten iholla tai ienrajassa, joskus myös kitalaessa. Muutama tunti tämän jälkeen iho alkaa punoittaa ja ilmestyy kirkkaan nesteen täyttämiä pinnallisia rakkuloita, jotka usein rikkoutuvat. Tauti paranee yleensä runsaassa viikossa. Lääkitys ei tavallisessa uusintainfektiossa ole välttämätön, mutta paranemista voi nopeuttaa herpesviruslääkkeellä. Esimerkiksi asikloviiria myydään voiteena ja tablettina nykyään myös ilman reseptiä.

Kysyjä on mitä ilmeisimmin herpes simplex -viruksen kantaja, koska on aiemmin sairastanut huuliherpeksen. Flunssa on toki voinut aktivoida herpesviruksen, mutta taudinkuva ei ole uusintainfektiolle tyypillinen.

Teoriassa on mahdollista, että kysyjä on sairastunut toiseen herpes simplex -virustyypin ensi-infektioon mutta todennäköisempää on, että kyseessä on ollut jonkin muun viruksen aiheuttama nielutulehdus. Esimerkiksi Epstein-Barr-virus aiheuttaa hyvinkin rajuoireisen nielurisatulehduksen. Vielä tavallisempi rakkulaisen nielutulehduksen aiheuttaja on enterovirus. Herpes ensi-infektiota epäiltäessä voidaan verinäytteestä tutkia herpes simplex -vasta-aineet. Epäselvässä rakkulaihottumassa virus voidaan osoittaa rakkulan pohjalta otetusta näytteestä.
Jos asia edelleen vaivaa, kannattaa se ottaa puheeksi vastaanottaneen lääkärin kanssa.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.