Merivuokosta uusia lääkkeitä ylipainoon ja insuliiniresistenssiin
Kuva Shutterstock

Valtamerissä, sademetsissä ja talojen takapihoilla voi piillä parannus niin MS-tautiin kuin HIViin. Luontaistuote ei silti ole yhtä kuin lääke: vuosien tutkimus ja kehittely muovaavat luonnon yhdisteet uudenlaisiksi.

Lääkkeet vastaan luonto, tiede vastaan usko. Väittely on tuttu, mutta todenvastainen. Tieteessä lääkkeet ja luonto kulkevat tiiviisti käsikkäin — tulevaisuudessa ehkä vielä tiiviimmin.

Luonto osaa sekoittaa tappavan myrkyllisiä kemikaaleja, mutta myös rohtoja vakaviin sairauksiin. Näissä yhdisteissä saattaa piillä ratkaisu moniin nykylääketieteen merkittävimpiin haasteisiin, kuten autoimmuunisairauksiin ja antibioottiresistenssiin.

Farmakognosian dosentti Yvonne Holm puhuu luontotrendistä: tutkijat kartoittavat koluamattomia maailmankolkkia uusien lääkkeiden toivossa ja seulovat kehittyneillä tekniikoilla yhdisteitä tutuista eliölajeista.

— Parhaillaan tutkitaan esimerkiksi betuliinihappoa, jota saadaan koivun kaarnasta. Se saattaa tehota ihosyöpään ja HIViin, Holm kertoo.

Maapallolla elelee arviolta noin 250 000 kasvilajia, 30 miljoonaa hyönteislajia ja vastaavat määrät sieniä, leviä ja bakteereita. Valtaosa niissä lymyävistä yhdisteistä on vielä tutkimatta. Toisinaan uusi lääke löytyy läheltä: vastikään yhdysvaltalaistutkijat löysivät
tehokkaan antibiootin tuiki tavallisesta maaperänäytteestä.

— Luonnon potentiaali on valtava. Uusia aineita löytyy kaiken aikaa suurennuslasin alle.

Syvyydet syynissä

Nykytutkijoita kiehtovat pimeät syvyydet. Maapallon pinta-alasta noin 70 prosenttia on valtamerten peitossa, ja nuo kolkat ovat vielä pitkälti tutkimattomia.

Teknologian kehitys on helpottanut merenpohjien tavoittamista. Tutkimuskohde on hankala, mutta hedelmällinen: monilla merenelävillä on esimerkiksi antibakteerisia ja syöpäsoluja tappavia ominaisuuksia.

— Alan konferensseissa puhutaan jatkuvasti merestä ja kaikesta, mitä sieltä löytyy: kasveista, kotiloista, molluskeista, mikrobeista, Holm sanoo.

Yhdysvalloissa on menossa tutkimus, jossa testataan merivuokon myrkystä eristettyä lääkettä ylipainoon ja insuliiniresistenssiin sekä tulehduksellisiin sairauksiin, kuten MS-tautiin ja punahukkaan.

Osa merenpohjasta on jo ongittu apteekin hyllylle. Merietanan myrkystä, konotoksiinista, onnistuttiin 2000-luvulla valmistamaan tuhat kertaa morfiinia vahvempi kipulääke.

— Toinen merkittävä tutkimuskohde ovat sademetsät. Hirveän pieni osa metsien lajeista tutkitaan kemiallisesti, ja vain murto-osasta kartoitetaan vaikutukset.

Luonnon lääkeaineiden metsästyksestä saattaa kuitenkin tulla kilpajuoksu ajan kanssa. Sademetsiä harvennetaan kiihtyvää tahtia, ja liikakalastus ja saastuminen uhkaavat merien rikasta eliöstöä.

Kaarnasta pilleriksi

Lääkekaappimme sisällöstä suuri osa on alun perin luonnon omia yhdisteitä. Yhä useampi lääke valmistetaan teollisesti, mutta ilman luontoa lääketiede tuskin olisi kehittynyt nykyisenlaiseksi.

— Vastikään kaksi yhdysvaltalaistutkijaa kävi läpi viimeisten 20 vuoden aikana lanseerattujen lääkkeiden molekyylit. He päättelivät, että noin puolet on peräisin luonnosta, Holm kertoo.

Kaikista syöpälääkkeistä noin 65 prosenttia on ainakin välillisesti luonnosta peräisin, antibiooteista peräti 75 prosenttia.

Lääkeaineita etsitään luonnosta kahta reittiä: näytteitä poimimalla ja niiden tehoa testaamalla tai kansanlääkintäperinnettä tutkimalla.

Tuhatvuotinen käyttöperinne ei vielä yksinään todista aineen tehoa, mutta toisinaan kokemustieto osuu oikeaan.
Näin kävi esimerkiksi aspiriinin kohdalla. Muinaiset egyptiläiset pureksivat pajunkaarnaa kuumeeseen ja päänsärkyyn autuaan tietämättöminä siitä, että he nielivät samalla salisiinia, joka muuntuu kehossa salisyylihapoksi. Salisiini onnistuttiin eristämään pajusta 1800-luvulla. Asetyylisalisyylihappo, maailman yleisin tulehduskipulääke, tuli markkinoille saman vuosisadan vaihteessa.

Tie metsänreunasta apteekin hyllylle on kuitenkin pitkä ja mutkikas: aikaa kuluu keskimäärin 15—20 vuotta ja karsinta on armoton. Matkan varrella tuhannet ja taas tuhannet lääkeainekokelaat hylätään, jos ne eivät osoita toivottua tehoa ihmisillä tai myrkyllisyys peittoaa hyödyt. Arviolta noin yksi tuhannesta testatusta yhdisteestä osoittaa jonkinlaista tehoa, ja näistäkin vain murto-osa päätyy lääkkeinä markkinoille.

Joskus luonnon seos on mysteeri, jota lääketiede ei pysty jäljittelemään. Esimerkiksi mäkikuisman tehosta lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa on näyttöä, mutta vaikuttavia aineita ei ole onnistuttu selvittämään. Mäkikuisma näyttäisi olevan sellaisenaan ainutkertainen sekoitus yhdessä toimivia, toisiaan tehostavia aineita.

Terveyden ylläpitoon

Jos luonto on niin verraton lääketehdas, miksi emme hylkäisi teollisia lääkkeitä kokonaan ja popsisi vaivoihimme luontaistuotteita?
Yvonne Holm muistuttaa, ettei lääkeyrtti ole yhtä kuin tutkittu ja testattu lääke. Luontaistuotteet ovat usein teollisesti valmistettuja seoksia tai uutteita, joissa on monia vaikuttavia aineita. Noiden aineiden pitoisuudet vaihtelevat, eikä teho ole yhtä ennustettava kuin lääkkeellä.

— Päälinjaus on, että luontaistuotteita käytettäisiin terveyden ylläpitämiseen, lääkkeitä sairauksiin. Tätä kautta molemmat löytäisivät oman kolonsa, Holm toteaa.

Luontaistuotteiden pitkäaikaisvaikutukset tunnetaan huonosti, eikä niitä valvota kuten lääkkeitä. Yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa ovat riski etenkin sairaille ja useita lääkkeitä käyttäville. Luontaistuotteen käyttö on esimerkiksi johtanut verenohennushoidon vaaralliseen tehostumiseen. Leikkauksiin meneviä neuvotaankin toisinaan lopettamaan omega 3 -valmisteiden käyttö, koska ne lisäävät vuotoriskiä.

Lääkeaineen kerääminen luonnosta on hidasta ja usein kallista. Siksi lääkkeiden valmistaminen teollisesti on monella tapaa järkevää. Jos lääke on vaikkapa yhden harvinaisen kasvilajin varassa, sekä lääkkeen että kasvin tulevaisuus saattavat vaarantua.

Toisinaan luonnosta eristetyt molekyylit ovat niin mutkikkaita, että niiden valmistaminen laboratorioissa on hankalaa tai mahdotonta. Avuksi ovat tulleet biotekniikan keksinnöt: Suomessakin tutkitaan paraikaa, miten kasvisolut voitaisiin valjastaa lääketehtaiksi, jotka tuottaisivat haluttuja yhdisteitä nopeasti ja suuria määriä. Jo nyt monet mikrobilajit on saatu tuottamaan antibiootteja.

Kuplia ja uusia lupauksia

Raflaaviin väitteisiin luontaistuotteiden sairauksia parantavasta voimasta kannattaa Holmin mukaan suhtautua kriittisesti. Vaikka jokin pakurikäävän tai valkosipulin yhdiste tappaisi tiettyjä syöpäsoluja laboratoriokokeissa, se ei välttämättä tehoa muihin solutyyppeihin saati kukista syöpää ihmiselimistössä.

— Esimerkiksi trooppisesta noni-hedelmästä kehkeytyi aikanaan iso kohu, kun sen mainostettiin tehoavan syöpään ja moneen muuhun sairauteen. Ihmiskokeista saatua näyttöä ei kuitenkaan ollut.

Sama pätee toisinkin päin: jos luontaistuotteen tehoa ei vielä olisi todettu tutkimuksissa, se ei automaattisesti tarkoita, että tuote ei tehoaisi.

Luonnosta löytyy jatkuvasti uusia yhdisteitä, jotka voidaan valjastaa tehokkaiksi lääkkeiksi. Aina ei tarvitse mennä kotikeittiötä kauemmas. Yksi lupaavimmista on hunaja, joka on jo sellaisenaan superruokaa antioksidantteineen ja antibakteerisine ominaisuuksineen. Tulevaisuudessa teekupillisen makeuttajasta saattaa olla aseeksi jopa pelättyjä superbakteereja vastaan.  

katetriablaatio. rytmihäiriö

Kuinka monta kertaa sydämen katetriablaatio voidaan tehdä? Onko poltoista haittaa sydämelle? Vaikuttaako arvet myöhemmin sydämen toimintaan? Minulle on tehty katetriablaatio 2 kertaa kammiotakykardian ja kammiolisälyöntisyyden johdosta, mutta kammiolisälyönnit jatkuvat edelleen.

Rytmihäiriöiden hoito kateriablaatiolla kehittyy koko ajan, mutta kaikkien rytmihäiriötyyppien hoito ei ole yhtä kiitollista. Kammiotason yläpuolelta lähtevien säännöllisten nopealyöntisyyskohtausten hoito on yleensä tehokasta ja vähäriskistä. Suurin osa potilaista vapautuu kertakäsittelyllä tykytyskohtauksistaan. Eteisvärinässä – vaikka sekin on eteistason rytmihäiriö – ablaatiohoito ei ole ihan yhtä tuloksekasta.

Kammiolisälyöntien ja kammiotakykardioiden katetrihoidon onnistuminen vaihtelee riippuen ongelman sijainnista sydämen johtoratoihin nähden. Lähellä johtorataa sijaitsevan rytmihäiriölähteen voimakas käsittely voi johtaa riippuvuuteen sydämen tahdistimesta. Tätä ei toivota varsinkaan, jos potilas on nuori ja jos hoidettava rytmihäiriö ei uhkaa henkeä.

Ablaatiohoidon tulos vaikuttaa tässä tapauksessa hyvältä, jos kammiotakykardiat ovat jääneet pois. Lisälyönnit eivät aina häviä katetritoimenpiteillä. Tästä mahdollisuudesta lääkärin pitäisi aina kertoa potilaalleen.

Ehdotonta ylärajaa ei ole katetritoimenpiteen uusimiselle. Siitä tulevaa säderasitusta ja kajoavan tutkimuksen välittömiä komplikaatioita pitää aina arvioida suhteessa saavutettavissa olevaan hyötyyn. Hyödyn arvioinnissa toimenpidelääkärin arvio on keskeinen, koska jokainen potilas oireineen on yksilöllinen ja lääkäri tietää parhaiten uuden toimenpiteen onnistumismahdollisuuden.

 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

vaivaisenluu, jalkakipu

Olen kuusikymppinen normaalipainoinen nainen, joka on saanut vaivaisenluut isän perintönä. Oikeasta jalasta vaiva leikattiin 30 vuotta sitten, mutta nyt isovarvas on alkanut taas kääntyä keskelle ja muiden varpaiden tyvinivelet ovat nousseet ylös eli on syntynyt ns. vasaravarpaat.

Kävelen paljon, olen voimisteluttanut varpaita lehdessänne olleiden ohjeiden mukaan ja hankkinut jaloilleni räätälöidyt pohjalliset ja varpaiden erottajat, mutta mikään ei ole auttanut. Mikä auttaisi? Olen muuten terve eikä mitään lääkitystä ole käytössä.

Vaivaisenluu ja vasaravarpaat ovat yleisiä vaivoja. Vaivaisenluulla eli hallux valguksella tarkoitetaan muiden varpaiden suuntaan taipunutta isovarvasta. Vasaravarpailla tarkoitetaan 2.–4. varpaiden koukistumista tyvi- tai kärkinivelestä tai molemmista.

Molemmat vaivat liittyvät jalkaterän lihasten, jänteiden ja nivelten toiminnan epätasapainoon. Altistavia tekijöitä ovat liian kapeat ja korkeakorkoiset kengät, perinnölliset tekijät ja tietyt sairaudet.

Sekä vaivaisenluu että vasaravarpaat aiheuttavat jalkaterään kipua, kosmeettista haittaa, hiertymiä ja ihon paksuuntumaa. Oireita ja virheasentoja hoidetaan ensisijaisesti konservatiivisesti: riittävän tilavat ja matalat jalkineet, ortoosit ja varvastuet. Kireiden lihasten (pohkeessa ja jalkaterässä) venyttäminen ja lihasepätasapainon korjaaminen sopivilla harjoituksilla auttaa. Leikkaushoitoa mietitään, jos oireet eivät konservatiivisella hoidolla riittävästi lievity. Pelkän kosmeettisen haitan takia leikkausta ei tehdä.

Kysyjä ei mainitse, aiheuttavatko vaivaisenluu ja vasaravarpaat muuta kuin kosmeettista haittaa. Leikkaushoitoon liittyvien tulehdus- ja muiden riskien vuoksi siihen ei kannata ryhtyä ellei varvasmuutosten aiheuttama haitta ole merkittävä. Kivun ja muiden oireiden lievittämiseksi suosittelen ensisijaisesti kääntymään jalkaterän toimintaan erikoistuneen fysioterapeutin puoleen. Arvion leikkaushoidon tarpeellisuudesta tekee jalkaterän vaivoihin perehtynyt ortopedi.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.