rintavuoto, maitovuoto
Kuva Shutterstock

Toisesta rinnasta tulee vuotoa ja kyljessä on kipua. Mammografiassa, ultraäänessä ja papa-kokeessa ei ollut poikkeavaa. Pitäisikö tehdä munasarjatutkimus? Olen 64-vuotias.

Maitovuoto rinnoista on tavallinen oire synnyttäneillä naisilla, synnyttämättömillä harvinainen. Vihertävä tai rusehtava erite tai vuoto useammasta kuin yhdestä nännitiehyestä ei yleensä viittaa syöpään.

Verinen tai toispuoleinen, ei-maitoinen vuoto vaatii selvittämistä. Tutkimuksiin voivat kuulua rintojen tunnustelu, mammografia-, ultraääni- ja duktografiatutkimukset sekä joskus magneettitutkimus.

Tavallisin syy vuotoon on maitotiehyen sisäinen limakalvon kasvain, ns. intraduktaalinen papillooma, joka yksittäin on yleensä hyvänlaatuinen. Rauhastiehyen laajentuma, ns. duktektasia, voi aiheuttaa vihertävää neste-eritystä.

Papa-kokeesta tai munasarjatutkimuksesta ei ole apua vuodon selvittämisessä. Kylkikivullakaan ei välttämättä ole yhteyttä vuotoon.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

laboratoriokokeet, kolesteroli, verenpaine, sokerirasitus

Ennaltaehkäisy on parasta terveydenhoitoa. Mutta tarvitseeko oireettoman syynätä maksa-arvojaan tai syöpäriskiään – ja voiko terveyttään tarkkailla liikaa?

Mittariin tulee viisikymmentä vuotta, enkä tiedä kolesterolilukemiani. Serkullani todettiin diabetes, pitäisikö minunkin mittauttaa verensokerit?

Oman terveyden tarkkailu on koko ajan helpompaa. Yhä useampia arvoja voi mitata kotitesteillä, ja tieto sairauksien riskitekijöistä lisääntyy vauhdilla. Innokkain käy varmuuden vuoksi vuosittain koko kehon läpivalaisussa, toiselle jo verenpaineen mittaaminen on kauhistus sairauksien pelon vuoksi.

Perusterve pärjää onneksi pitkälle ilman mittauksia. Yleislääketieteen tohtori Osmo Saarelman mukaan on harvinaista, että oireettomalta paljastuisi terveystarkastuksessa tai laboratoriokokeissa yllättäviä, piileviä sairauksia. Poikkeuksia ovat syöpäseulonnat.

– Terveen ihmisen summittainen tarkastaminen on melko lailla hyödytöntä lukuun ottamatta muutamia peruskokeita, kuten kolesterolimittausta — ja siinäkin riittää mittaus kerran elämässä, jos lukema on hyvä.

Kolesteroli ja verenpaine selville

Viimeistään keski-iässä oireettomankin on silti syytä selvittää muutamia arvoja. Nelikymppisenä kannattaa tarkistuttaa kolesteroli. Jos ei omista verenpainemittaria, voi käydä terveysaseman mittauspisteessä. Korkeisiin lukemiin on hyvä puuttua ajoissa. Jos taas on siunattu ihanteellisilla arvoilla, voi huokaista helpotuksesta ja unohtaa mittailut vuosiksi.

Keskustelussa vilahtelevat välillä muutkin arvot. Ehkä yleisimpiä pohdinnan aiheita on se, pitäisikö tulehdusarvot eli lasko tai CRP silloin tällöin tarkistaa.

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan kohonnut CRP voi kieliä sepelvaltimotaudin riskistä vielä korkeaa kolesteroliakin vahvemmin. Saarelman mielestä tämä ei vielä tarkoita, että CRP-arvoa kannattaisi seuloa varmuuden vuoksi. Kohonnut lukema kyllä kertoo kehon tulehdustilasta mutta ei erittele, jyllääkö kehossa kasvain, allergia vai virtsatietulehdus. Terveelle CRP ei siis kerro juuri mitään.

– Jos pelkää sydäntauteja, on hyödyllisempää tutkailla tupakointiaan ja ruokavaliotaan. Hyvä keino on rajoittaa punaisen lihan syöntiä ja tarkistaa, että käyttää riittävästi pehmeitä rasvoja. Hampaistakin kannattaa huolehtia: suun terveys on todistetusti yhteydessä sydäntautiriskiin.

Paastoverensokerin mittaaminen taas sijoittuu välimaastoon: sen voi tarkistuttaa, jos epäilee diabetesta.

– Tosin tällöinkin hyödyllisempää on täyttää riskilaskuri Diabetesliiton sivuilla (diabetes.fi) tai tehdä sähköinen terveystarkastus, jos kuntasi sellaisen tarjoaa. Jos saa korkeat lukemat, verensokeri kannattaa vielä tarkistaa laboratoriossa.

Saarelma painottaa, ettei perusterveen pitäisi pohtia sairauksien ennaltaehkäisyä yksittäisten veriarvojen tai kokeiden kautta. Keho on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kotitestejä vain harkiten

Laktoosi-intoleranssi, PSA, virtsatietulehdus... Apteekkien kotitestivalikoima laajenee kaiken aikaa. Diabeetikolle verensokerin mittaaminen päivittäin on välttämätöntä, mutta perusterveelle Saarelma ei suosittele kotitestejä paria poikkeusta lukuun ottamatta.

– Jos on ollut suojaamattomassa yhdynnässä, klamydiatesti voi olla aiheellinen, sillä sairaus on usein oireeton. Ja toki keliakiakokeen voi ostaa, jos huomaa viljansyöntiin liittyviä suolisto-oireita, kuten vatsakipua tai ripulia.

Jopa kolesterolia voi mitata kotitestillä. Edullisimpien testien heikkous on se, että ne kuvaavat kokonaislukemaa eivätkä erittele hyvää ja huonoa kolesterolia. Siksi ne eivät kerro rasva-arvoista koko totuutta.

– Varsinkin naisilla kokonaiskolesteroli voi olla reippaastikin yli suositusrajan eli viiden tai kuuden, jos hyvän eli HDL-kolesterolin taso on korkea. Omatestauslaitteet, joka erittelevät LDL-ja HDL-kolesterolin, maksavat satoja euroja. Silloin herää kysymys, miksei voisi käydä kerran viidessä vuodessa mittauttamassa kolesteroliaan vaikkapa terveyskeskuksessa.

Kotitestien suurin pulma on  väärintulkinta.

Asiantuntija ei ole vierellä kommentoimassa tuloksia. Jos vaikkapa klamydiatestistä saa negatiivisen tuloksen, se ei silti sulje sairauden mahdollisuutta pois.

Yksi on kuitenkin varmaa: jos vaihtoehtoina on turvautua joko oireiden googlettamiseen tai kotitestiin, jälkimmäinen on pienempi paha. Kotitestistä tulokseksi saa ainakin suhteellisen luotettavan ja yksiselitteisen lukeman.

Vitamiinimittauksista terveyttä?

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan veren alhainen D-vitamiinipitoisuus kielii osteoporoosiriskistä. Samasta syystä lääkäri saattaa määrätä testeihin, joissa selvitetään veren D-vitamiinipitoisuutta.

Puutosepäily on saanut monet oireettomatkin hakeutumaan laboratorioon. Saarelma ei kuitenkaan näe syytä siihen, miksi terveen pitäisi käydä omin päin tarkistuttamassa vitamiinitasot.

– Suomessa pitäisi joka tapauksessa huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista ympäri vuoden. Jos ulkoilee kohtuudella, kesät voi olla D-vitamiinin suhteen huoletta ja talvisin ottaa 10 mikrogramman vitamiinilisän päivittäin, Saarelma sanoo.

Vitamiinitestien kanssa samaan kategoriaan kuuluvat hivenainetestit, joita on markkinoitu ratkaisuksi esimerkiksi jatkuvaan uupumukseen. Varsinaiset imeytymishäiriöt ovat kuitenkin harvinaisia. Usein epämääräiset oireet selittyvät muilla syillä, kuten huonolla nukkumisella, stressillä, ruokavaliolla tai jopa vuodenajalla. Testejä kannattaa harkita vasta siinä vaiheessa, kun elintapamuutokset eivät pure.

Syynää lähisuvun sairaudet

Jos mielii terveyttä ja pitkää ikää, pitääkö koluta läpi oman suvun sairaushistoria? Saarelman mukaan ei ole tarpeen mennä useiden sukupolvien taakse. Riittää, kun käy läpi lähisukulaisten perinnölliset sairaudet.

– Esimerkiksi sydämen johtoratahäiriöistä johtuvat äkkikuolemat ovat olleet paljon esillä. Ne ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. Jos äkkikuolemia on sattunut suvussa, kannattaa mieluummin hakeutua lääkäriin kuin tuijotella sukutaulua.

Syöpätutkija Päivi Peltomäki neuvoo laatimaan sukupuun, jos perinnölliset taudit huolettavat. Sukupuussa saisi näkyä ainakin kolme polvea, eli ensimmäisen ja toisen asteen sukulaiset isovanhempiin, setiin ja täteihin saakka. Jotkin taudit hyppivät yhden tai kahden sukupolven yli, joten pelkkä vanhempien sairaushistoria ei kerro koko totuutta.

Liian hätiköityjä johtopäätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä. Vaikka bongaisi lähisuvusta kaksi samanlaista sairastapausta, oma riski ei silti välttämättä ole suuri.

– Esimerkiksi paksusuolen syövistä vain muutama prosentti on selkeästi perinnöllisiä. Vaikka syöpiä esiintyisi suvussa paljon, se ei aina tarkoita, että suvussa kulkisi sairaudelle altistava geenimuunnos. Varsinkaan, jos perhepiirissä on ollut useita eri syöpätyyppejä.

Vahvempi viite perinnöllisyydestä on, jos sairastuneet ovat poikkeuksellisen nuoria. Useampi ennen keski-ikää puhjennut muistisairaus tai sydäninfarkti on jo hyvä syy tutkia sukupuu tavallista tarkemmin.

– Jos lähisuvussa esimerkiksi on tullut sydäninfarkteja alle 50-vuotiaille, se kielii jo aika vahvasti hyperkolesterolemiasta, eli perinnöllisestä, normaalia suuremmasta veren kolesterolitasosta. Silloin voi olla syytä aloittaa kolesterolilääkitys, vaikka sille ei muuten olisi tarvetta, Osmo Saarelma kertoo.

Peili on paras mittari

Ei ole yhtä vastausta siihen, milloin terveydestä huolehtiminen menee liiallisuuksiin. Pakkomielteinen kehon tuntemusten tarkkailu ei kuitenkaan ole normaalia. Silloin ensimmäinen, kymmenes tai edes sadas terveystarkastus ei helpota oloa, vaan tärkeintä olisi puuttua psyykkiseen ongelmaan taustalla.

Toinen ääripää ovat ne, jotka tietävät hyvin, että tipaton tai tumppaaminen tekisi terää, mutta pitävät silti tiukasti kiinni paheistaan.

– Jotkut käyttävät reippaasti alkoholia ja pyytävät lähetettä maksakokeisiin testatakseen, vieläkö elimistö kestää juomista. Siinä kohtaa lähdetään liikkeelle täysin väärästä päästä.

Terveystarkastus voi olla myös kannustin, jos elintavoissa on petrattavaa.

Pohjalla vain pitää olla valmius muuttaa elintapojaan.

– Ei juuri hyödytä, jos terveydenhoitaja tai lääkäri paasaa alkoholinkäytön vähentämisestä ja tupakoinnin lopettamisesta ja potilas vain nyökyttelee ja lähtee pois.

Osmo Saarelman mukaan eniten terveitä vuosia tuo oma-aloitteinen hyvinvoinnin tarkkailu. Tapojen tuunaaminen terveellisemmiksi ehkäisee kaikkia kansantauteja, eikä siihen tarvita lääkärikäyntejä tai testejä.

– Olen tavannut sanoa potilaille, että paras terveystarkastus on peili. Tietyt asiat kannattaa ”mitata” mielessä joka päivä. Niitä ovat paino, tupakointi, alkoholin käyttö, punaisen lihan syönti, liikunta, nukkuminen, stressinhallinta ja onnellisuus.

Veli-Jussi jalkanen

Kertooko terveystesti miten voit?

Ilman muuta kannattaa ottaa ja otattaa testejä. Mikään ei maksa niin paljon kuin sairastaminen tai huonokuntoisuus ja raihnaisuus. Heikentyvät arvot kannustavat elintapamuutoksiin ennenkuin salakavalasti etenevät sairaudet puhkeavat. Silloin ollaan jo myöhässä. Kotíin kannattaa ostaa paras mahdollinen pissatesti josta saa jo 12 arvoa. Tärkeä verenpainemittari on halpa. Unen laadun mittaamiseen on myös halpoja mittareita. Myös ns. terveen mutta ylipainoisen kannattaa ostaa verensokerimittari ja...
Lue kommentti
väsymysoireyhtymä

Ei hullu, huijari eikä laiska, vaan oikeasti sairas. Väsymysoireyhtymä näkyy muutoksina aivojen magneettikuvissa ja elimistön immuunipuolustuksessa.

Väsymysoireyhtymä on huonosti tunnettu sairaus lääkäreidenkin keskuudessa. Siihen ei myöskään ole tällä hetkellä yhtenäistä hoitopolkua.

Väsymysoireyhtymästä voivat kertoa

  • Väsymys, joka seuraa pientäkin fyysistä tai psyykkistä rasitusta.
  • Huimaus, sydämentykytys ja muut autonomisen hermoston oireet.
  • Unettomuus. Uni on kevyttä ja rikkinäistä.
  • Aivosumu eli keskittyminen, muistaminen ja ajattelut heikkenevät.
  • Infektio-oireet, kuten kurkkukipu, kaulan imusolmukkeiden turpoaminen. Joillakin sairaus alkaa infektiokierteen jälkeen.
  • Kivut lihaksissa ja nivelissä, päänsärky.
  • Masennus ja ahdistus.
  • Lihasheikkous ja voimattomuus.

Lue lisää väsymysoireyhtymästä Hyvä terveys 6/17. Tilaajana lehti on luettavissa digilehdet.fi

Veli-Jussi Jalkanen

Nämä oireet voivat kertoa väsymysoireyhtymästä

Tämä vaiva on elintapatauti. Siihen on yleensä syynä useiden asioiden monivaikutus: - Liian vähän tai huolaatuista unta - Kehon vajaaravitsemus erik. B12, C-vit, ja monet muut. Tiheäravinteinen ruoka ja tukeva lisä suojaravinteita purkista auttavat - Masennus: tämäkin voi suurelta osin johtua elimellisestä ja siten itse korjattavista elintapasyistä. - Liikunnan puute: keho vain ei toimi kunnolla ilman riittävää liikuntaa - Kilpirauhasen vajaatoiminta: tämä yleinen eri asteisena esiintyvä vaiva...
Lue kommentti
vaihdevuosivaivat

Liikunta on lukijoidemme suosituin itsehoitokeino vaihdevuosioireisiin. Toiseksi yleisintä on muokata ruokavaliota. Luontaistuotteita on kokeillut joka kolmas. Mutta myös stressin torjunta ja hyvä seksi mainittiin.

Hyvän terveyden 50+ hyvinvointikysely kertoo, että suomalaisnaiset luottavat keski-iässä liikuntaan hyvän olon tuojana. Kysely suunnattiin vaihdevuosissa oleville. 

Eniten saimme vastauksia 51–55-vuotiailta, toiseksi eniten 56-60-vuotiailta ja loput ikäryhmästä 45–50. Kiitämme kaikkia vastanneita!

1. Liikunta

Suosituin keino helpottaa vaihdevuosioireita on harrastaa liikuntaa. Hyvän terveyden kyselyyn vastanneista niin tekee 68 prosenttia. Osa kertoi turvautuvansa hikiliikuntaan, josta on sekin hyöty, että paino pysyy kurissa ja kunto hyvänä. Myös kävely, uinti ja niin sanotut hitaat lajit olivat käytössä.

Muutama mainitsi erityisesti luonnossa liikkumisen: ”Ulkona liikkuminen antaa hyvät yöunet. Tuuletan makuuhuoneen tosi hyvin ja jätän ikkunan hiukan raolleen, jotta hiki ei pääse yllättämään.”

Myös pyöräilystä muistutettiin: ”Nyt pyöräilykauden alkaessa työmatkoista tulee vähän lisälenkkiä.”

2. Ruokavalio

Toiseksi suosituin vaihdevuosien helpotuskeino on muokata ruokavaliotaan. Niin tekee 39 prosenttia vastanneista.

”Punaviinit minimiin, höttöhiilarit on myös pahasta. Ylipaino kuriin. Olo on kuin kolmekymppisellä”, kirjoitti nainen Espoosta.

Kuopiolainen vastaaja totesi: ”Lopetin lihan, makkaroiden ja broilerin syönnin ja lopuksi vielä kahvin juonin. Syön nyt runsaasti vihanneksia eri muodoissa.”

Yksi vastanneista oli huomannut makean vaaran: ”Mitä vähemmän syön suklaata sen paremmin voin. Heti kun syön jotakin makeaa, alkaa mieletön hikikohtaus... Meni monta vuotta tajuta tämä asia.”

3. Luontaistuotteet

Kolmekymmentäkaksi prosenttia vastanneista käyttää luontaistuotteita helpottamaan vaihdevuosioireita. Vastauksissa mainittiin muun muassa salvia- ja melatoniinitabletit, soijavalmisteet ja homeopaattiset tuotteet.

Myös E-vitamiini, apteekkien hormoonittomat vaihdevuosiin tarkoitetut tuotteet sekä akupunktio ja seksi tuotiin esiin.

4. Hormonikorvaushoito

Hormoneihin turvautuu 16 prosenttia vastanneista.

Yksi totesi, ettei hänen hoitonsa tehoa kunnolla – ”ei saa nukuttua” – joten annos on ehkä liian pieni.

Ei mitään

Yhdeksäntoista prosenttia vastanneista ei käytä vaihdevuosioireisiin mitään hoitokeinoja.

Vastauksissa kuitenkin mainittiin sellaisia elämänlaatua parantavia asioita, kuten rentoutuminen, sauna, kylmä suihku, säännöllinen hyvä seksielämä ja stressin minimointi ja ystävien kanssa yhdessä sparraaminen.

 

Vastanneiden kesken on arvottu Emeran Mayerin kirja Viisas vatsa (Atena, 2017).

Lue lisää 50+ naisen elämän haasteista: Hyvä terveys 5 / 2017.

 

FSAD, alkoholisyndrooma

Äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö uhkaa yhä tuhansien lapsien elämää Suomessa. Mikko on yksi FASD-nuori.

Mikko, 35, on tavallinen nuori mies, jolla on työpaikka vanhainkodin keittiössä, hyviä kavereita ja heavy metal -musiikki innostuksen kohteena.  Joskus elämässä on kuitenkin ollut vaikeampia vaiheita, koska äiti joi alkoholia odottaessaan Mikkoa.

– Tunnen äitiä kohtaan välillä suurta vihaa, Mikko sanoo ja katsoo kohti.

Jos Mikko tapaisi biologisen äitinsä, hän kysyisi tältä, miksi hän joi raskausaikana. Mikko ei ole koskaan tavannut biologista äitiään, mutta tietää hänet nimeltä. Isästään Mikolla ei ole tietoa. Mikko haluaisi kuitenkin tavata biologisen äidin, nähdä millainen hän on.

– Kysyisin äidiltä, miksi hän joi. En tiedä, muistaako äiti minua. Ehkä hän ei edes tiedä FASD-ongelmistani. Biologisen siskon kanssa joskus mietitään näitä asioita. Sisko on elänyt sijaisperheessä toisaalla.

Nuoret, juokaa limua!

Jos Mikko saisi muuttaa elämässään jotakin, hän haluaisi että vammaa ei olisi, koska ilman sitä elämä olisi helpompaa.

– Sanoisin nuorille, että juokaa enemmän limua! Kannatan myös pakkohoitoa. Pakkohoitoon pitäisi olla mahdollisuus, niin monen ihmisen elämä menee muuten pilalle. Jos esimerkiksi vanhemmat huomaavat tyttärensä käyttävän alkoholia raskaudenaikana, heillä pitäisi olla mahdollisuus toimittaa hänet pakkohoitoon, Mikko sanoo. 

Mikon mielestä alkoholilakeja pitäisi tiukentaa, ja alkoholiveroa nostaa enemmän kuin muita veroja. Näkyvät etiketit alkoholin vaaroista pullon kylkeen eivät myöskään olisi pahitteeksi.

Itse Mikko ei käytä alkoholia lainkaan. Yksi humalakokemus riitti. Alkoholia ei mitattu veressä tuolloin paljonkaan, vaikka Mikko oli sammunut. Sen jälkeen Mikko ei ole maistanut alkoholia.

 ”En kestä alkoholia ollenkaan.  Äitini teki minusta raivoraittiin.”

”Ota syliin” –katse toimii

Mikko on 35-vuotisesta elämästään asunut melkein koko elämänsä sijaisperheessä. Sijaisäiti Marjatta ja Mikko tapasivat ensi kertaa lastenkodissa, jossa Marjatta kävi Mikon tulevan isän kanssa tapaamassa parivuotiasta pikkupoikaa joka toinen päivä.

Pian muutettiin Vantaalle, ja sijaisperheessä Mikko sai veljiä ja siskoja, joista yksi on myös sijoituslapsi. Mikolla oli jo tuolloin katse, jolla on sittemmin saatu paras tulos Nälkäpäivä-keräyksessä.

– Mikolla oli sellainen ”ota syliin” katse jo pienenä. Mikko oli ylivilkas lapsi, sanoisin että asteikolla kymmenen plus. Mikko oli kuitenkin kiltti ja on pitänyt aina toisten puolta. Koskaan Mikko ei ole ollut aggressiivinen, vaikka varsinkin kouluaikoina Mikko on ollut välillä melkoisessa ahdingossa, sijaisäiti kertoo.

Polkupyörällä pakoon koulua

Koulussa ei ymmärretty Mikon vaikeuksia, lopulta koulun rehtorinkin kanssa tuli yhteenottoja. Pelkällä kurinpidolla ei saanut suorituksia lapselta, joka ei niihin yksinkertaisesti pystynyt.

– Koulussa oli vaikeaa. En jaksanut keskittyä ollenkaan. Monilla FASD-ihmisillä on näitä vaikeuksia. Koulussa ei tiedetty, mistä on kyse, enkä saanut mielestäni tarpeeksi apua, Mikko kertoo.

Sijaisäidin mukaan koulussa ei ollut riittävästi ymmärtämystä Mikon ongelmia kohtaan.

– Mikko oli niin kiltti, että auttoi ja huolehti vieruskaveria tekemään tehtävät vihkoonsa, mutta omat tehtävät jäivät usein tekemättä.

Onneksi oli polkupyörä. Sillä pääsi pakenemaan vaikeuksia aina Helsinkiin asti. Kouluaikoina Mikko pyöräili Vantaalta Helsinkiin ja siellä edestakaisin Katajanokalta Hernesaareen. Poliisit olivat perässä ymmällään, Mikko kun oli viimeksi nähty Jätkäsaaressa. Paha olo purkautui karkaamisina ja muulta maailmalta piiloutumisena. Se oli ainoa puolustautumiskeino, kun koulun vaatimuksia ei jaksanut enää.

Vielä nykyäänkin polkupyörä on Mikolle tärkeä. Hän ottaa sen mukaan jopa metsään, kantaa sen varovasti kivien ja kantojen yli. Mikon koulupolku johti välillä vuodeksi kotiopetukseenkin, kun koulunkäynti osoittautui niin hankalaksi.

Miksen selviydy kuten muut?

Diagnoosi saatiin vasta, kun Mikko oli 17-vuotias, vaikka epäily jonkinasteisesta kehitysvammasta oli jo parivuotiaana.

– Kyllä diagnoosi helpotti. Olin ihmetellyt jo pitkään, miksi en suoriudu kaikesta kuten muut, Mikko sanoo. 

Pelkkä diagnoosi ei kuitenkaan riitä, vaan apua tarvitaan senkin jälkeen.

– Diagnoosin lisäksi pitäisi myös ymmärtää, miten FASD vaikuttaa elämään. Pelkkä diagnoosi ei riitä, jollei tiedetä, millaista tukea me tarvitsemme, Mikko tähdentää.

Diagnoosin saaminen sinänsä voi olla vaikeaa. Asia on hyvin arka, ja mahdollinen leimautuminen voi olla diagnoosin huono puoli. FASD-diagnoosi leimaa aina myös biologisen äidin. Hyvä puoli on, jos diagnoosi auttaa saamaan oikeanlaista tukea ja palveluja.

Nykyään kun oman jaksamisen rajat tulevat vastaan, Mikko nukkuu yöunien lisäksi monen tunnin unet töiden jälkeen. Joskus on tullut myös toistaiseksi selittämättömiä tajuttomuuskohtauksia, joiden vuoksi Mikko on viety sairaalaan. Ristiriita sen välillä, mitä oikeasti jaksaa ja mitä luulee jaksavansa, on aina olemassa.

– Tietoa FASD-ihmisistä on aivan liian vähän. Mikon vamma ei näy päällepäin, Mikolta kun ei puutu jalkoja. Jotakin kuitenkin puuttuu, sitä ei vain voi heti nähdä. Aikuisenakin on tullut paljon väärinkäsityksiä. Joskus on ambulanssissa luultu, että Mikko on humalassa ja papereissa lukeva ”alkoholisyndrooma” on johtanut viranomaiset siihen käsitykseen, että Mikko on alkoholivieroituksessa, sijaisäiti kertoo. 

Mikon FASD on joskus terveydenhuollossa sekoitettu myös mielenterveysongelmiin, vaikka siitä ei ole laisinkaan kyse.

Nykyään Mikko sanoo jo, että hänellä on lievä kehitysvamma. Sen kertominen auttaa myös muita ihmisiä ymmärtämään, jos kaikki ei suju aina ihan suunnitelmien mukaan.

Toisenlaiset frendit

Mikko on kavereitten kesken suosittu mies, ja kavereita onkin aina ollut paljon. Neljän kopla on erityisen tärkeä. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka tärkeitä nämä kaverit ovat. Kun Mikko joutui viimeksi tajuttomuuskohtauksen vuoksi sairaalaan, kaverit toivat sinne Mikolle vaatteita.

Mikko käy heavy metal -festareilla ja matkustaa yhden siskonsa, sijaisäidin biologisen tyttären perheen kanssa – Berliini ja Pariisi on jo nähty. Muuten aikaa vietetään kavereitten kanssa. Kaikilla neljällä kaverilla on lievä kehitysvamma.

Kehitysvamma on ollut helpompi hyväksyä porukassa. Mikko on myös käynyt Kehitysvammaliiton järjestämässä FASD-nuorten vertaistukiryhmässä.

– Se on ollut minulle tosi tärkeää. Ryhmässä näkee niitä, joilla on sama juttu kuin itsellä ja voi vaihtaa kokemuksia. Siinä ryhmässä ei tarvitse miettiä, kuka minä oikein olen.

Mikko asuu kahdestaan sijaisäitinsä kanssa. Pahin suru sijaisisän kuolemasta on ohi, mutta isän haudalla on vieläkin vaikeaa käydä. Isän kanssa juteltiin miesten juttuja saunassakin. Vaikka lauteilla on joskus yksinäistä eikä isä ei ole enää fyysisesti läsnä, isän neuvot vievät miestä edelleen eteenpäin. Isä käski usein käyttämään järkeään ja kehotti kylmällä ilmalla vaikka liimaamaan pipon päähän.

Siskot ja veljet auttavat myös tarvittaessa. Mikko tapaa heitä päivittäin.

– Rahan ja maksamisen kanssa on vähän hankalaa. On vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen raha riittää. Liikkuminen kyllä onnistuu itsenäisesti bussilla Vantaan sisällä.

Kysymykseen tulevaisuuden perheestä Mikko ei osaa vastata.

– Kysymys on vaikea. Tyttöystävää ei tällä hetkellä ole.

Veljen lapsi on Mikolle tärkeä, Mikko on hänen kumminsa. Veljellä on eri biologiset vanhemmat, ja hän on kasvanut Mikon kanssa samassa perheessä sijoitettuna lapsena.

Mikko on sijaisäitinsä mukaan maailman sydämellisin ihminen, joka ei voi kuitenkaan saada sellaista elämää kuin täysin terveenä olisi mahdollista. Mikolla on onneksi äiti, siskot ja veljet sekä maailman parhaat kaverit. Uusi työpaikka vanhustenhuollossa odottaa, ja toiveissa on Amerikan reissu. Ehkä se tyttöystäväkin löytyy.

Kaiken kaikkiaan elämä näyttää hyvältä. Yhtä hyvältä kuin silloin, kun parivuotias Mikko huikkasi aina lähtijälle ulko-ovella: Näkemiin ja iloa taskuun!

 

Kehitysvammaliitolla on parhaillaan on käynnissä Liian pieni juomaan -kampanja, jolla levitetään tietoa FASDista ja kerätään varoja FASD-nuorten vertaisryhmätoimintaan. Lue lisää tästä.

 

 

                            

Vuosittain syntyy 600–3000 lasta, joita äidin alkoholinkäyttö on vaurioittanut. FASD (fetal alcohol spectrum disorders) tarkoittaa alkoholin aiheuttamien vaurioiden laajaa kirjoa.

On hyvin yksilöllistä, miten paljon ja missä muodossa alkoholi on sikiöaikana vaikuttanut. Alkoholin aiheuttamat vauriot näkyvät muun muassa vaikeuksina oppimisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja oman käyttäytymisen säätelyssä. Vaikeimmin vammautuneet lapset ovat kehitysvammaisia ja heillä on lisäksi erittäin merkittävä riski lukuisiin pysyviin somaattisiin sairauksiin.

FASD-lapset, -nuoret ja -aikuiset tarvitsevat laaja-alaista, yksilöllistä tukea oppimisessa ja elämässä selviytymisessä. Moni FASD-lapsi ja -nuori tarvitsee lastensuojelun tukea saadakseen riittävän turvallisen ja vakaan kasvuympäristön esimerkiksi sijaisperheessä.

Turvarajaa alkoholinkäytölle raskausaikana ei ole, vaan vaurioita voi syntyä jo pienistä alkoholimääristä.